12 vuotta sitten sairastuin paniikkihäiriöön,joka silloin oli lievä,mutta nykyään äärettömän vaikea ja hermoille käyvä.En pysty öisin nukkumaan,oksentelen ja pelkään,että kuolen.Hyperventilaatio kohtauksia olen onnekseni saanut vähän*koputtaa puuta*mutta muita ikäviä oireita on ollu..
Olen nykyään pyrkinyt käsittelemään asioita,jotka saattaa ja saattaakin aiheuttaa kohtausia.Ensiksi olen 5-vuotiaana joutunut insestin uhriksi ja sitä jatkui jonkun aikaa,kunnes jouduin lastenkotiin 10 vuodeksi.Toisekseen minut pakotetiin 8-vuotiaana koskettamaan kuollutta ruumista ruumishuoneessa(ukkini)ja kolmannekseen,olin 3 vuotta saatananpalvonta kuvioissa,josta onnekseni pääsin pois..
Pahimmat kuolemanpelot ovat nyt vasta tulleet.Tuntuu usein siltä,että taju lähtee ja kuolee pois.Mieheni hermostuu,kun kohtausen aikana saatan huutaa:"Hui!minä kuolen!!hän ei ymmärrä,kuinka pahalta se minusta tuntuu vaan vähättelee :(Itken usein kohtauksen lakattua,se helpottaa..
Parhaimmillaan kohtaukseni on kestänyt 6h ja lyhimmillään 5min.Aina kun yö saapuu,alan jännittämään nukkumaanmenoa ja se tympii suunnattomasti..mutta toivon,että joskus saisin nukkua ilman pelkoja ja kohtausia...olisin kerrankin onnellinen.
Olen nykyään pyrkinyt käsittelemään asioita,jotka saattaa ja saattaakin aiheuttaa kohtausia.Ensiksi olen 5-vuotiaana joutunut insestin uhriksi ja sitä jatkui jonkun aikaa,kunnes jouduin lastenkotiin 10 vuodeksi.Toisekseen minut pakotetiin 8-vuotiaana koskettamaan kuollutta ruumista ruumishuoneessa(ukkini)ja kolmannekseen,olin 3 vuotta saatananpalvonta kuvioissa,josta onnekseni pääsin pois..
Pahimmat kuolemanpelot ovat nyt vasta tulleet.Tuntuu usein siltä,että taju lähtee ja kuolee pois.Mieheni hermostuu,kun kohtausen aikana saatan huutaa:"Hui!minä kuolen!!hän ei ymmärrä,kuinka pahalta se minusta tuntuu vaan vähättelee :(Itken usein kohtauksen lakattua,se helpottaa..
Parhaimmillaan kohtaukseni on kestänyt 6h ja lyhimmillään 5min.Aina kun yö saapuu,alan jännittämään nukkumaanmenoa ja se tympii suunnattomasti..mutta toivon,että joskus saisin nukkua ilman pelkoja ja kohtausia...olisin kerrankin onnellinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ny kuule vähä lulaa lääkärille, kaikki on nykyään kemialla hoidettavissa. sinulle kirjoittaisin serotoniiniin takaisinoton estävää lääkettä sipramil halvempi sepram älä älä anna periksi.
asiantuntevaa psykoterapiaa esim. Kelan tukemana? Se olisi sinulle ehdottomasti tarpeen. Noin vaikeita asioita ei oikein pysty yksin purkamaan. Ja säännöllisestä lääkehoidosta voisit hyötyä.
Mutta kuten jo sanottu, älä anna periksi!
Itse parannuin 11-vuotta sitten pakokauhukohtauksista kun puolestani rukoiltiin helluntaiseurakunnan tilaisuuden jälkeen. En tietenkään kertonut koko sakille mikä minulla on vaan menin alttarille kun ryhmä lauloi ja joka halusi esirukousta sai mennä. Hiljaa kerroin asian saarnamiehelle enkä edes puhunut paniikkihäiriöstä, vaan ihan muusta. Kuitenkin sen jälkeen ei ole kohtausta tullut. 11-vuotta vapaa!
Voin sanoa, ymmärrän sinua omasta kokemuksesta.
Tee sinäkin uskonratkaisu niin saat pohjan elämällesi. Vaikka joskus vapisuttaa niin pohja kestää. Pyydä rukoillen Jeesusta tulemaan elämääsi ja auttamaan.
Kyllä sinun on sen jälkeen hyvä mennä ammattiauttajalle kertomaan kokemuksesi. Ne ovat senverran traumaattisia.
Sinua siunaten hyvää joulunalusaikaa!
että parannuit niin nopeasti (yhden esirukouksen voimalla)! Itse en ole parantunut, vaan nimenomaan sairastunut uskossa ollessani. Sepram todella auttaa ja pitää kohtaukset kurissa - tosin hoitovastetta kannattaa odottaa kärsivällisesti, kun parhaiten apu saavuttaa huippunsa muutaman kuukauden käytön jälkeen.
Toivon yleisesti, ettei seurakuntien taholta tule syyllistämistä, jos ihminen sairastuu psyykkisesti. Itse uskon edelleen Taivaanisään. Psyykehoito ei poissulje luottamusta Jumalaan mitenkään. Toiset parantuvat rukouksen avulla, toiset lääkehoidon avulla ja vaikka ei parannuttaisikaan, vaan tarvittaisiin estolääkitystä koko loppuelämän, silti ollaan kaikki yhtä arvokkaita ihmisiä!
En todellakaan osannut odottaa tuollaista rukouvastausta ja vielä pyytämättä. Jumala voi!
Uskovainen on saman luonnonlain alla kuin muutkin. Ei tietenkään kukaan ole huonompi uskova jos syö jotain lääkettä. Nuo paniikkihäiriöt juontuu ihan vauvaikään useinmiten. Ei silti kannata kovin monelle sanoa paniikkihäiriöstä koska on niin paljon ahdasmielisyyttä seurakunnissa.
Uskovilla on samalla tavalla paniikkihäiriötä kuin muilla. Se etu, että voi rukoilla ja on turvassa Jeesus-kalliolla.
Esimerkiksi moni on parantunut migreenistä kun on rukoiltu puolesta, minä sairastan yhä migreeniä vaikka on 20-vuotta rukoiltu siitä paranemista.
Jeesuksen nimessä ja veressä on voima!
aamen