Sain muutama viikko sitten tekstiviestin vanhalta naispuoliselta kaveriltani, jonka kanssa olin aikaisemmin enemmänkin yhteydessä. Olimme hänen kanssaan yhteydessä puhelimitse tai sähköpostitse, koska asumme nykyään kaukana toisistamme. Hän pyysi minua viestissään kahville, mutta kieltäydyin, koska ajattelin, että se ei olisi viisasta. Tosiasiassa en tahtonut aiheuttaa puolisolleni pahaa mieltä, koska tiesin hänen olevan mustasukkainen eikä tämä minulle tekstiviestin lähettänyt nainen varmaankaan pahastunut paljoa, koska tiesi elämäntilanteeni muuttuneen.
Kävi kuitenkin niin, että pitkään seliteltyäni em. asiaa sai puolisoni tekstiviestin hänen eksältään. Ja kuinkas kävikään. Hän meni tämän exänsä kanssa ulos syömään, koska heillä oli kuulemma niin kaverilliset välit eivätkä he tunteneet toisiaan kohtaan mitään.
Olin todella yllättynyt hänen itsekkyydestään ja siitä seurasikin aikamoinen riita. Tämä minun oli siis hyväksyttävä enkä minä saanut kuulemma tavata tätä vanhaa ystävääni, koska hän muka selvästi yritti iskeä minua. En ole enään pitänyt tähän vanhaan ystävääni yhteyttä, koska minun elämäntilanteeni on nykyään ihan toinen, kuin ollessani sinkkuna.
No eipä aikaakaan, kun sain uuden työn. Tiimiini kuuluu meidän naapuritalossa asuva nainen, joka on hieman menevää sorttia. Tulen hänen kanssaan hyvin toimeen, koska olemmehan samanikäisiä ja samassa työpaikassa, mutta en tunne häntä kohtaan mitään vetoa. Tänään aamulla sain kuulla, ettei puolisoni pidä siitä, että kuljen tämän naisen kanssa samalla linja-autolla töihin ja käymme joskus samaan aikaan syömässä.
Kysyin puolisoltani, että miksi hän ei luota minuun ja sain kuulla, että hän luottaa minuun, muttei tähän naiseen. Olen kertonut, ettei hänen tarvitse olla minusta huolissaan. Hän ei vain ota sitä uskoakseen.
Kaiken tämän jälkeen kysynkin, että pitääkö minun antaa myöden ja hyväksyä hänen menemiset, kun hän ei puolestaan anna sitä minulle? Ei minun mielestäni ainakaan.
Kävi kuitenkin niin, että pitkään seliteltyäni em. asiaa sai puolisoni tekstiviestin hänen eksältään. Ja kuinkas kävikään. Hän meni tämän exänsä kanssa ulos syömään, koska heillä oli kuulemma niin kaverilliset välit eivätkä he tunteneet toisiaan kohtaan mitään.
Olin todella yllättynyt hänen itsekkyydestään ja siitä seurasikin aikamoinen riita. Tämä minun oli siis hyväksyttävä enkä minä saanut kuulemma tavata tätä vanhaa ystävääni, koska hän muka selvästi yritti iskeä minua. En ole enään pitänyt tähän vanhaan ystävääni yhteyttä, koska minun elämäntilanteeni on nykyään ihan toinen, kuin ollessani sinkkuna.
No eipä aikaakaan, kun sain uuden työn. Tiimiini kuuluu meidän naapuritalossa asuva nainen, joka on hieman menevää sorttia. Tulen hänen kanssaan hyvin toimeen, koska olemmehan samanikäisiä ja samassa työpaikassa, mutta en tunne häntä kohtaan mitään vetoa. Tänään aamulla sain kuulla, ettei puolisoni pidä siitä, että kuljen tämän naisen kanssa samalla linja-autolla töihin ja käymme joskus samaan aikaan syömässä.
Kysyin puolisoltani, että miksi hän ei luota minuun ja sain kuulla, että hän luottaa minuun, muttei tähän naiseen. Olen kertonut, ettei hänen tarvitse olla minusta huolissaan. Hän ei vain ota sitä uskoakseen.
Kaiken tämän jälkeen kysynkin, että pitääkö minun antaa myöden ja hyväksyä hänen menemiset, kun hän ei puolestaan anna sitä minulle? Ei minun mielestäni ainakaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minäkään en luota kavereihini, mutta mieheeni luotan.
Jos mieheni olisi tekemisissä kavereitteni kanssa niin en luottaisi mieheenikään (kuulostaa sekavalta) ja ero tuolisi varmasti.
Tiedän että kaverini ovat hyvin paljon miesten perään ja EIVÄT välitä kenen mies se on jota iskeevät. Yksi kaverini on kerran vienyt minulta miehen ja toista kertaa en katso EDES SITÄ että poikaystäväni kaveeraisi niiden kanssa.
Jos vaimosi ei pidä siitä, että käyt muiden naisten kanssa syömässä, niin sitten et mene.
Kumpi on tärkeämpää käydä tämän naisen kanssa syömässä vai vaimosi tunteet?
Valitset tärkeämmän mukaan, molempia et voi saada.
Jos sinua Ei loukkaa se että naisesi käy ex:n kanssa syömässä niin hän voi käydä, mutta jos se loukkaa sinua sitten häne ei mene.
Tätä toteutan omassa parisuhteessani, tärkeintä on ottaa miehni tunteet huomioon, jos hän ei halua että teen jotain en tee. Jos se on hänelle aivansama voin tehdä jos itse haluan.
Tässä vain minun mietteitäni.
P.S. Oletko ennemmin oikeassa vai onnellinen?
"Jos vaimosi ei pidä siitä, että käyt muiden naisten kanssa syömässä, niin sitten et mene." Johan tuohon vastasin, että kyse on ollut työpaikkaruokailusta enkä muuten olekaan käynyt syömässä muiden naisten kanssa.
"Jos sinua Ei loukkaa se että naisesi käy ex:n kanssa syömässä niin hän voi käydä, mutta jos se loukkaa sinua sitten häne ei mene." Johan sanoin, että loukkaa ja hän meni silti. Älä ole noin naiivi.
Tänään on muutenkin huono päivä joten en kaipaa tuommoisia itsetäänselvyyksiä. Kiitos ja anteeksi.
Eli siinä tapauksessa, maksat samalla mitalla takaisin, mikäli hän loukkasi sinua voit tehdä itse saman jos haluat.
Itse en näkisi mitään mieltä mennä kenenkään ex-n kanssa kahville, tai edes miespuolisen ilman siippaani, vaikka se ei häntä ärsytäkkään.
Mitä oikeasti haen jos menen?
Eli en mene oman riittää minulle kyllä!
Tasauuolisuus ja toisen tunteiden huomioon ottaminen tärkeintä.
Täytyy kyllä nyt sanoa, että minun mielestä teillä on aika epätasapuolinen suhde.. siis siinä mielessä, että naisesi saa käydä ulkona exän kanssa jos haluaa, mutta sinä et saa tavata ystäviäsi tai lounastaa työkaverin kanssa, koska he "automaattisesti iskevät sinua"..? Häntäkö ei siis kukaan voi iskeä? Ei todellakaan ole minun mielestä missään mielessä reilua, enkä oikein usko edellisen kirjoittajan mielipiteeseen, että oletko mieluummin oikeassa vai onnellinen.. ei niiden pitäisi sulkea toisiaan pois.
Kyllä rakastavassa parisuhteessa molempien mielipide on ihan yhtä tärkeä, jos kerran loukkaannuit heidän illallisestaan ja riitelitte asiasta, sen pitäisi osoittaa avopuolisollesi ettei tämä asia ole ok.. Ja jos kerran hänen pitää saada mennä miten haluaa, koskee tämä mielestäni sitten myös sinua, myös sinä saat kahvitella normaalisti ystävien kanssa eikä mitään bussimatkoja/lounaita työpaikalla tarkkailla.. Ylipäätään tuollaisista asioista nipottaminen on mun mielestä vähän vainoharhaista, mut tää onkin vaan mun mielipide.. Kunnioitus&tasapuolisuus takaavat onnen :)
Tietenkin teidän suhteenne pitäisi olla tasapuolinen. Joko molemmilla saa olla eri sukupuolta olevia kavereita tai kummallakaan ei ole. Siinä on lyhykäisyydessään neuvoni. Pistä naisesi valinnan eteen. Joko hän lopettaa yhteydenpidon exäänsä tai sallii sinulle yhteydenpidon muihin naisiin.
Luettuani tekstisi, tunnistin helposti itseni siita, siis naiseksesi. Joka kerta kun alistun samoihin juttuihin, tunnen itseni haikailemattomaksi muijaksi ja tiedan olevani epareilu. Siis ihan suoraan sanottunua, olen niin mustasukkaista tyyppia, etta suhteessa mina saan tehda, mies ei. Tai saa tehda, mutta meluhan siita syntyy. Tama kaikki perustuu luottamukseen. Aina on helppo luottaa itteensa; enhan mina nyt tietenkaan mitaan tekisi tuon exan tai toisen miehen kanssa, mutta loppujen lopuksi naisesi ei luota suhun, koska ei voi lukea todellisia ajatuksiasi ja tuntojasi.
Nykyaan olen kylla vanhempana paljon reilumpi; en mene itsekaan "kahville", vaikka tiedan sen merkkaavaan nothing, koska en haluaisi miehenkaan menevan. Sitten tosin harmittaa totisesti semmoiset asiat, etta mina en voi SIETAA (mustis kun olen) etta mies katselee toisia naisia, ja varmaan haaveileekin niista,(miehen on sita vaikea ymmartaa) joten en ikina itsekaan katsele ja kommentoi muista miehista. Talloin miehen on aika vaikea luopua tavoistaan, koska ei tajua sen olevan vaarin, eika sen puoleen arvostakaan sita etta mina en tee samoin. Tassa taas tilanne missa on vaikea arvioida mita toinen saa tehda, toinen ei. Jos minua joku asia harmittaa, eikos se ole miehen asia korjata asia.
Mulla melkein samanlainen tilanne ilman, että mä en käy missään enkä kenenkään kanssa. Mutta miehellä on työpaikalla eräs nainen, jonka kanssa hän käy lounaalla, tämä nainen hakeutuu usein kahden keskisiin tilanteisiin mieheni kanssa, jotta saa puhua. Vapaa-aikana he eivät tapaile, eivätkä pahemmin pidä yhteyttä muutenkaan. Mutta esim, työpäivinä jos mies on lapsen lääkärin takia pois esim. aamupäivän, tämä soittaa miehelleni ja kysyy että tuleeko töihin vielä tänään ja meneekö syömään jo, vai odottaako miestäni. Jostain syystä tunne sisälläni sanoo että tämä nainen ei ole viaton. Mies kertoo kyllä usein minulle mitä ovat puhuneet jne. Nyt he ovat lähdössä pienellä porukalla keskenään juhlimaan, ensin tämän naisen kotiin ja sieltä baariin.. Ja mä ehdotinkin että koska firma ei juhlia järjestä, vaan ovat ihan omat bileet, niin että oltais menty pariskunnittain.. Mutta se ei heille käy. Kuulemma puhuvat työasioita ja kavereita pitää olla.. No, mä oon äitiyslomalla, eikä mulla oo ketään kenen kanssa lähdettäis, mut silti mies ei halua mua mukaan. Tää ahistaa ihan kamalasti. Uskottelen miehelle että riidat aiheesta ovat ohi,
vaikka tosiasiassa tämä painaa mieltä kovasti. Mitäs tästä olette mieltä?
Minusta sinulla ei ole syytä huoleen. Jos luotat mieheesi, ei joku työpaikan nainen saa häntä vieteltyä. Lisäksi voi olla, että tämä nainen oikeasti pitää miestäsi vain ystävänä eikä sen kummempana.
Ymmärrän hyvin sen, miksi miehesi ei halua sinua mukaan työpaikan pippaloihin. Oma puoliso mukana tönkköyttää aina tunnelman. Puolisot eivät tunne toisiaan, joten heidän läsnäollessa ei voi nauttia ns. inside-vitseistä. Tunnelma on kireä ja jännittynyt, koska paikalla on paljon tuntemattomia, joista osa vielä kyräilee mustasukkaisena toisiaan. Ei ollenkaan hyvä tilanne. Lisäksi sinun mukaan tuppautumisesi luultavasti nolostuttaa miestä. Ei kukaan halua tunnustaa olevansa naimisissa niin mustasukkaisen ihmisen kanssa, ettei pääse edes yksin bileisiin.