Hei! Opiskelen lukiossa ja aina välillä haaveilen sairaanhoitajan ammatista. Mietityttää vaan, kun aina korostetaan työn huonoja puolia... Haluaisinkin siis kuulla alan ammattilaisilta sairaanhoitotyön hyvistä puolista, niistä seikoista joiden takia työtä jaksaa päivästä toiseen tehdä. Koen auttamisen ja ihmisten parissa työskentelyn itselleni tärkeäksi, en tiedä vaan toteutuuko se sairaanhoitajan ammatissa.
Sairaanhoitajan ammatin hyvät puolet?
ehkä joskus hoitaja?
225757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sairaanhoitajan työssä on yksi hyvä puoli. Mikäli koet ihmisten auttamisen tärkeäksi, voit sairaanhoitajana todellakin toteuttaa itseäsi auttamalla muita. Hoidettavan ihmisen paraneminen voi tuottaa sinulle tyydytystä (ainakin pitkissä hoitosuhteissa, joista itselläni lähinnä on kokemusta). Voit saada työstäsi paljon henkistä pääomaa.
Toisaalta. Saat harvoin kiitosta. Saat surkean pientä palkkaa (alle 1900e/kk brutto) rankkaan koulutukseen ja työhön nähden. Urakehitystä ei ole, mikäli et mene yliopistoon opiskelemaan kokonaan uutta tutkintoa. Eikä sittenkään välttämättä tule mitään urakehitystä. Joudut heräämään tosi aikaisin aamulla tai palaamaan kotiin tosi myöhään illalla. Saatat joutua tekemisiin varsin kettumaisten potilaiden kanssa (kaikki me ollaan sairauden kohdatessa kettumaisia, se ei ole potilaan vika).
Nämä asiat laitat vaakakuppiin, mietit sitten itse, mikä juuri sinulle merkitsee eniten. Itse olen päättänyt pakottaa oman tyttäreni valitsemaan jonkun toisen alan... Vaikkakaan hän ei sairaanhoitajan työstä haaveilekaan, aion aloittaa asennekasvatuksen jo ajoissa :) .. ellei sitten lähivuosina palkat nouse reilusti ja/tai yleinen asenne hoitajia kohtaan kohene (en usko). Alallamme on yleistä myös se, että esimiehemme mitätöivät ja aliarvostavat työtämme. Monessa asiassa mättää. Tyydytys on saatava nimenomaan itse työstä, hoitamisesta, auttamisesta, jaksamisesta.
Mitä rankkaa tai vaikeaa on sh:n koulutuksessa? Koulutukseen pääsee surkeilla papereilla ja mikään opinnoissa ei vaadi suurta järjen valoa, anteeksi vaan.
Koulutuksen vaikeudesta ja rankkuudesta en menisi puhumaan mitään.....Aika surkeillakin papereilla on jotkut tuttavat päässeet opiskelemaan.
Ja palkkaus...sairaanhoitajan työstä 1900€/kk on mielestäni ihan riittävästi.
Hoitajaksi ei papereilla päästäkkään vaan psykologisen soveltuvuuskokeen tuloksen perusteella. Jos et kokeen mukaan sovellu alalle, ei auta vaikka todistuksesi olisi täynnä kymppejä.
Mikseiköhän lääkkikseen hakevia testata? Ai joo, akateeminen vapaus, jokaisella hullullakin pitää olla mahdollisuus opiskella lääkäriksi...
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä asioista. Olen miettinyt monta kertaa sitä, että minkä vuosi kaikki (yleensä) kiltit tytöt haluavat sairaanhoitajiksi ja jossain kohtaa heistä tulee "stressattuja kehäraakkeja".
No, täytyyhän ammattikorkeakoulutuksen jonkunlaista työskentelyäkin sisältää. Koulutukseen liittyy mm. palkattomia työharjoitteluja käsittääkseni nykyäänkin ihan reilusti. Koulutus kestää kuitenkin jotain 3,5 vuotta ja siihen kuuluu melko vaativa päättötyö. Mutta turhahan tätä on täällä selittää, tai vertailla muihin koulutuksiin, kun en muita ammatteja ole opiskellut.
Työn rankkuuden päätelköön kukin työtä tekevä ihminen tykönänsä. Esitin oman mielipiteeni.
Selitä mulle miten ko.kokeen läpäisee ihan sekopäätkin, sellaiset joilla alko ja mielenterveysongelmaa ihan selkeesti?
Kertoisko joku, tsekataanko hoitsujen taustoja mitenkään.Jos elää taparikollisen narkomaanin kanssa, voiko sellaiseen hoitsuun luottaa?
Joissakin ammateissa ei sellaista huolita edes töihin, hoitsuhan sentään pääsevät lääkekaapeille jne...vastahan yks narkkihoitsu kärähti touhuistaan.
tulepa töihin tällä palkalla ja ota työ teho-osastolla tai vaikkapa vain millä tahansa todellisella akuuttiosastolla.
sössötä sitten että tämä palkka on tästä työstä riittävä. sairaanhoitajan työtä kun voi tehdä niin monessa paikassa. tällaisissa mielipiteissä myös nähdään yhteiskunnan arvostus: ihmisen auttaminen ei ole minkään arvoista, vain rahan tekemisestä kantsii palkita
...tuollaisen viestin voi kirjoittaa vain ihminen, jolla oli niin surkeat paperit ettei päässyt edes sisälle...
perkele sieltä vinkumasta vaikka vilkkaimpien yliopistosairaaloiden päivystyksiin tai tehoille. ei ne lääkärit sitä potilaan vointia seuraa, kun eivät aikaa sen potilaan vierellä vietä. kyllä ne hoitopäätökset etc tehdään usein käytännössä hoitajien havaintojen pohjalta, joiden perustana on useat eri lähteet, joita pitää osata tulkita (monitoroinnit, potilaan vointi etc) ja niiden antamaa tietoa yhdistellä järkeväksi kokonaisuudeksi, sekä ottaen huomioon meneillään olevat hoidot (lääke, ym) jne.
työ on sisätyötä joka on mukavampaa kuin ulkotyö.
työ on säännöllistä( ellei ole pätkäsopimus).
työnantajat hoitavat eläke ym velvollisuutensa.
työssä on kohtuulinen tai hyvä palkka(jos sattuu vuorot hyvin)
Olen kiltti tyttö ja kuuden ällän yo. Vietin välivuoden kirjoitusten jälkeen töitä tehden ja maailmalla reissaten. Ei äipän ja iskän mainostama akateeminen ura oikein houkutellut, vaikka olisin päässyt joihinkin tiedekuntiin pelkillä papruilla tai palkitulla lukion tideprojektilla.
Kouluttauduin siis sairaanhoitajaksi (en tiedä miksi,hetken mielijohteesta ehkäpä=)), eipä koulutus nyt sinänsä mikään vaativa ollut ja (anteeksi nyt vaan;) luokaltani löytyi melko taaveja, joiden soveltavuutta alalle edelleenkin epäilen...mutta sairaanhoitajan toimenkuva on niin laaja, että uskon että nämä taavitkin ovat löytäneet itselleen soveltuvan työn. Sairaanhoitajahan voi työskennellä hyvin vaihtelevissa ja eri vaativuustason työpaikoissa. Itseäni ei saisi kuin aseella uhaten mihinkään vuodeosastotyöhön, ihan tappohommaa.
Se mitä tällä jorinallani ajan takaa on, että ei minkään ammattiryhmän edustajia voi niputtaa tiettyyn muottiin. Eivät kaikki sairaanhoitajat ole b:n papereilla kirjoittaneita ylioppilaita tai suuruus/pienuuskompleksista kärsiviä suulaita lähihoitajia. Eikä huono yo-torkkari tarkoita, että ihminen olisi luuseri-idiootti, vaan joillakin saattoi nyt vaan olla ELÄMÄ lukion aikana, joka häiritsi opiskelua ;) Ja eipä ihmisiä todistusarvosanojen avulla hoideta, siinä hommassa tarvitaan sydämen viisautta, kykyä kohdata ihminen ihmisenä ja ennenkaikkea huumoria (monelta menee varmaan mun huumori ohi ja lujaa;))
Lukioaikaisista ystävistäni moni valitsi akateemisen uran, eipä kauheesti käy kateeksi filosofian maistereiden 1500-1600 e/kk kitupalkkaa...suurin osa ei ole edes löytänyt oman alansa duunia, vaan tekee hanttihommia aina laivasiivouksesta puhelinmarkkinointiin, yhdellä on kaksoistutkinto FM KTM ja onneton tekee töitä kiinteistönvälittäjänä (siinä vasta p*ska duuni...)..mulla on vakituinen duuni yksityisellä leikkaussalissa, (eipä ole täytynyt eritteitä korjata sitten opiskeluaikojen;) firma kouluttaa, syöttää/juottaa ihan kiitettävästi ja palkka lisien kanssa on ihan suomalaisten kerkivertoansiota 2500-2800e/kk.
Tällaista asennetta tarvittaisiin enemmänkin! Ei ainaista valittamista. Kolikolla on aina kaksi puolta, kuten vanha sanonta sanoo. Omat valinnat vaikuttavat, joten ei ajauduta virran vietäväksi, vaan päätetään mitä halutaan ja tehdään niin!
Hyvä! Ja tsemppiä kaikille!
Sairaanhoitaja voi sanoa tekevänsä arvokasta työtä ja sen vuoksi vaatia muut naapurit noudattamaan omaa nukkumisrytmiä. Öisin taas on omalupa häiritä naapureiden yöunta kun he eivät tee arvokasta työtä.
Luulisi, että kerrostalossa päivisin täyttä hiljaisuutta vaativa sairaanhoitaja voisi kunniottaa vastavuoroisesti naapureidensa yöunta.
Hei taas! Mukavaa, että on olette jaksaneet vastailla. Rupesi vaan mietityttämään, että millainen työllisyys hoitoalalle on odotettavissa seuraavan viiden vuoden sisällä? Mulla on nimittäin ristiriitainen käsitys asiasta, sillä jotkut puhuvat jopa työvoimapulasta ja toiset taas valittavat pätkätöistä ja työttömyydestä... eli miten se asian laita oikeasti on???
En osaa yhtään sanoa tulevaisuudenkuvista. Tiedän vain sen, että meille otetaan (lue: revitään) työharjoittelussa olevat opiskelijat töihin, sillä sijaisuuksiin ja vakituisiin töihin ei ole hakijoita. Avoimia sairaanhoitajan paikkoja taitaa tällä hetkellä olla Helsingissä joitakin satoja (www.mol.fi). En tiedä muista, mutta ainakin meillä HUS:ssa, joka nyt kuitenkin on suurin työllistäjä, on valtava ja vakava pula sairaanhoitajista.
Töitä riittää myös tulevaisuudessa, sillä lähivuosina lähtee suuri määrä sairaanhoitajia eläkkeelle( vanha eläkeikä sairaanhoitajille oli 58-vuotta)
Tämä on hyvä ammatti, vaihtoehtoja on monia ja näin oman ammatin puitteissa saa vaihtelua vaihtamalla erityyppisiin paikkoihin: vuodeosasto, lääkäriasema, terveysasema, sairaalan poliklinikka, teho-osasto jne.
Olen itse 1996 palannut rahakkaasta työstä takaisin hoitajaksi, sillä pidän edelleen tästä työstä.
Hei!
Itse en ole sairaanhoitaja, mutta työskentelen sairaalassa ja suurin osa työkavereistani siis on hoitajia. Oma käsitykseni on, että töitä löytyy ihan hyvin, meilläkin on jatkuvasti pulaa sijaisista! Vakituisen työpaikan saaminen on sitten eri juttu, mutta se on vaikeaa alalla kuin alalla, vähän kaupungista riippuen. Mutta töitä kyllä on, sitä älä pelkää!
Ammatin arvostus on ihan hyvä. Ainakin meidän osastolla sairaanhoitajia ei yhtään väheksytä ja mielipiteitä kuunnellaan. Palkkaus on ihan hyvä myöskin. Tällä palstalla sitä jatkuvasti kritisoidaan, mutta totuus on, että julkisella sektorilla naisvaltaisten alojen palkat ovat siinä kaks tonnia ja sen alle. Kyllä sellaisella palkalla elää ihan hyvin keskivertoelämää. Ihan turha on lähteä palkkoja vertailemaan mihinkään firmojen päälliköiden ja asiantuntijoiden palkkoihin.
Eli jos sinulle kelpaa normaalit tulot ja haluat tehdä erittäin mielekästä ja vaihtelevaa, ihmisläheistä työtä, niin kyllä sairaanhoitaja on hyvä valinta! Työssä on toki huonotkin puolensa, mutta niin on varmasti joka työssä.
Hei taas!!! Kerran tätä palstaa tuntuu lukevan monet hoitoalan ammattilaiset, olisi kiva jos viitsisitte kertoa millaista sairaanhoitajan työ on käytännössä?? Olenhan mä käynyt usein sairaalassa ja nähnyt hoitajia, mutta haluaisin kuulla vähän kokonaisvaltaisemmin työn luonteesta. Jos joku jaksaisi vaikka kuvata tyypillisen työpäivänsä kulun, jos sellaisia nyt on olemassakaan... Olisi myös kiva kuulla minkälaista sairaanhoitajksi opiskelu on? Eli kuin tarkasti asiat käsitellään, minkälaisia opiskelumuotoja käytetään ja ihan mitä vaan mieleen juolahtaa... Kiitos paljon kaikille jotka jaksava vastailla!!!
Tavallisella vuodeosastolla (erikoisalasta riippumatta) työvuoro alkaa aina raportilla, jossa käydään läpi osaston potilaat (monet osastot jaettu useampiin ns. soluihin esim. 30 potilaan osasto jaettu a ja b soluun, joista kummastakin vastaa yksi sairaanhoitaja apunaan esim. iltavuorossa solujen yhteinen perushoitaja, aamuvuorossa usein enemmän väkeä ja öissä usein koko osastolla yksi sh ja yksi ph).
Raportin jälkeen työpäivä koostuu paperihommista (kotiutumiset/uusien sisäänkirjaamiset/jatkohoitopaikkojen järjestely jne.labrojen tsekkaaminen, tutkimusaikataulujen selvitteyä), lääkkeiden jaosta (osastoilla vaihtelevat käytännöt, joissakin yökkö jakaa, joissakin farmaseutti, joissakin iltavuoro), iv-lääkkeiden laimentamisesta/tiputuksesta, mahd.verituotteiden tiputuksesta huolehtimisesta, kipulääkityksestä, ruuan jaossa auttamisesta, potilaiden avustamisessa päivittäisissä toimissa (pesulla käynnit, vessatukset, ruokailu jne.), potilaiden informoinnista tulevista toimenpiteistä, lääkärinkierrosta (aamupäivällä 9-11) ja sairaanhoitaja myös arvioi milloin päivystävä lääkäri on kutsuttava paikalle, avustaa elvytyksessä, vainajan laitossa (*heh* vainajan laitto seuraa heti elvytyksen jälkeen ;))..varmaan unohdin monta tärkeää asiaa, mutta muistuttakaa te viisaammat...mutta tältä tavallinen sairaanhoitajan työpäivä vuodeosastolla useimmiten näyttää.
Vaikuttaa siltä, että kyllä riittää tekemistä, eikä käy aika pitkäksi. Huh. :)
työskentely on leikkaussalissa? Miten se eroaa esim. vuodeosasto työstä? Miksi päädyit juuri leikkausosastolle?
" Sairaanhoitajaksi opiskelun aloittanut 05"