Minulla on diagnosoitu bulimia ja taipumus BED-syömishäiriöön. Ajattelin kertoa mitä syön, että saatte vähän perspektiiviä. Moni täällä kuvittelee syövänsä kauhean paljon, mutta itse asiassa syyllisyys on turhaa koska juttu on vielä ihan normaalin rajoissa. Mutta kuulkaas tätä!
Painan 58 kiloa, painoindeksini on 22. Kroppa urheilullinen. Normaalipainossa pysyminen on minulle tärkeää. Joten en ahmi joka viikko, pikemminkin kerran kahdessa viikossa (viikonloppu) tai sitten kerran kolmessa viikossa. Se ei vaikuta painoon, kun muun ajan syö niukasti taikkas normaalisti.
Saatan yhden viikonlopun aikana vetää kilon suklaata. Sen lisäksi ruokapuoli hoidetaan McDonaldsin aterialla. BigMac, ranskikset ja sundae. Sitten syön jäätelöä, useimmiten noin puolitoista litraa viikonlopun aikana. Ja syön myös quarkineita (kaupassa myytäviä, paikan päällä paistettavia pikkumunkkeja) ja pullapohjaista rahkapiirakkaa. Olen aikas taitava leipuri ja ahminta-aikaan kuuluu myös itse tehty kakku. Se voi olla tiikerikakku tai sitten suklaakakku. Se menee myös kokonaan viikonloppuna. Tämän lisäksi hiukopalaksi saatan vetää muutamia sipsejä (niitä en pysty jostain syystä paljoa syömään) tai suolapähkinöitä.
Joskus tämmöinen ahminta pistää elimistön ihan sekaisin. En oksenna, kun minusta se pilaisi koko jutun, mutta joskus elimistö menee ripaskalle ihan vain siksi kun ei normaalisti ole tottunut rasvaiseen ravintoon. Se on tosi inhottavaa ja kivuliasta, mutta onhan siinä se etu, että kevenee olo ja taas jaksaa.
En enää mielellään osta suklaata levyinä, koska niissä sanotaan aina se paino. Sitten tuntuu pahalta, jos täytyy aina miettiä sitä grammamäärää. Ostan suklaakonvehteja irtomyynnistä aivan huikean määrän, tosiaan kyllä se sen kilon painaa se pussi... Sitten hävettää hirveästi jos kaupan myyjä vitsailee siitä jotain. Usein he tekevät niin, koska kai katsovat että "normaalina" (ts. kun ei ole ylipainoa) ihmisenä kestän vitsailut. Jotkut myös olettavat, että en syö niitä suklaita yksin. En oikaise heidän väärää luuloaan. Joskus sanon itsekin, että vieraita on tulossa, joten..
Usein ostan namit kahdesta eri paikasta. Niin se on vähemmän kiusallista.
Minua hävettää nämä ahmintakohtaukset, salailen jopa mieheltäni syömääni määrää vaikkei hän koskaan ole minua pilkannut tai kauhistellut. Kukaan muu ei näistä sitten tiedäkään.
Syön (= = mässään) aina YKSIN. Muiden seurassa en PYSTYISI! Kerran olin yhden tutun syntymäpäivillä ja siellä oli herkullista sitruunakuivakakkua ja ihania pikkuleipiä. Muut menivät käymään rannassa niin minä jäinkin sinne ja tungin kakkua ja keksiä suuhuni oikein olan takaa. Onneksi kukaan ei nähnyt. Tuo oli aika harvinainen juttu minun elämässä, kun yleensä järjestän nämä ahminta-jutut suunnitellusti.
Painan 58 kiloa, painoindeksini on 22. Kroppa urheilullinen. Normaalipainossa pysyminen on minulle tärkeää. Joten en ahmi joka viikko, pikemminkin kerran kahdessa viikossa (viikonloppu) tai sitten kerran kolmessa viikossa. Se ei vaikuta painoon, kun muun ajan syö niukasti taikkas normaalisti.
Saatan yhden viikonlopun aikana vetää kilon suklaata. Sen lisäksi ruokapuoli hoidetaan McDonaldsin aterialla. BigMac, ranskikset ja sundae. Sitten syön jäätelöä, useimmiten noin puolitoista litraa viikonlopun aikana. Ja syön myös quarkineita (kaupassa myytäviä, paikan päällä paistettavia pikkumunkkeja) ja pullapohjaista rahkapiirakkaa. Olen aikas taitava leipuri ja ahminta-aikaan kuuluu myös itse tehty kakku. Se voi olla tiikerikakku tai sitten suklaakakku. Se menee myös kokonaan viikonloppuna. Tämän lisäksi hiukopalaksi saatan vetää muutamia sipsejä (niitä en pysty jostain syystä paljoa syömään) tai suolapähkinöitä.
Joskus tämmöinen ahminta pistää elimistön ihan sekaisin. En oksenna, kun minusta se pilaisi koko jutun, mutta joskus elimistö menee ripaskalle ihan vain siksi kun ei normaalisti ole tottunut rasvaiseen ravintoon. Se on tosi inhottavaa ja kivuliasta, mutta onhan siinä se etu, että kevenee olo ja taas jaksaa.
En enää mielellään osta suklaata levyinä, koska niissä sanotaan aina se paino. Sitten tuntuu pahalta, jos täytyy aina miettiä sitä grammamäärää. Ostan suklaakonvehteja irtomyynnistä aivan huikean määrän, tosiaan kyllä se sen kilon painaa se pussi... Sitten hävettää hirveästi jos kaupan myyjä vitsailee siitä jotain. Usein he tekevät niin, koska kai katsovat että "normaalina" (ts. kun ei ole ylipainoa) ihmisenä kestän vitsailut. Jotkut myös olettavat, että en syö niitä suklaita yksin. En oikaise heidän väärää luuloaan. Joskus sanon itsekin, että vieraita on tulossa, joten..
Usein ostan namit kahdesta eri paikasta. Niin se on vähemmän kiusallista.
Minua hävettää nämä ahmintakohtaukset, salailen jopa mieheltäni syömääni määrää vaikkei hän koskaan ole minua pilkannut tai kauhistellut. Kukaan muu ei näistä sitten tiedäkään.
Syön (= = mässään) aina YKSIN. Muiden seurassa en PYSTYISI! Kerran olin yhden tutun syntymäpäivillä ja siellä oli herkullista sitruunakuivakakkua ja ihania pikkuleipiä. Muut menivät käymään rannassa niin minä jäinkin sinne ja tungin kakkua ja keksiä suuhuni oikein olan takaa. Onneksi kukaan ei nähnyt. Tuo oli aika harvinainen juttu minun elämässä, kun yleensä järjestän nämä ahminta-jutut suunnitellusti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noh, mulla pahimpina aikoina tilanne oli kutakuinkin tää: painoa 50-52 kg, bmi ~20, kroppa erittäin urheilullinen.
Ahmin keskimäärin kerran viikossa. Joskus onnistuin olemaan parikin viikkoa ilman, joskus taas vedin usean päivän putken. En koskaan oksentanut tarkoituksellisesti, mutta muutaman kerran vatsa meni sessioista niin sekaisin, että laattasin viisikin kertaa kunnes sisällä ei pysynyt enää edes vesi...ei kivaa! :( Muuten söin erittäin terveellisesti (ja ihan liian vähän), mutta mättöpäivänä mopo lähti sitten täydellisesti käsistä ja ruokavalio saattoi näyttää tällaiselta:
5-10 palaa (vaaleaa) leipää, päällä paksu kerros oivariinia ja juustoa
100-400 g irtokarkkeja ja suklaata
0,5-1 l jäätelöä
300 g sipsejä
1-2 einespizzaa
0,5-1 l laitti(!)limua
makaroneja juuston kanssa
jogurttia hillon kanssa, banaaneja, muita hedelmiä, maitoa, vihanneksia, pullaa, keksejä, mitä vaan kotoa sattui löytymään...
Söin siis itseni joka kerran ihan sairaaksi, en vaan pystynyt lopettamaan ahmimista.
Eroon pääsin näistä ruokaorgioista vasta, kun muutin pois vanhempieni luota (mutsilla oli/on pakkomielle ostella kaapit täyteen kaikkea ahmittavaa, mun kielloista, pyynnöistä ja aneluista huolimatta...) toiselle puolelle Suomea. Välttelen vierailuja siellä varmaan loppuelämäni, koska edelleen joka visiitillä sorrun syömään liikaa ja vääränlaista ruokaa, onneksi tosin hieman vähempiä määriä kuin vanhoina "hyvinä" aikoina...
Siis voi mikä yhteensattuma!!! Minulla on IHAN SAMANLAINEN ÄITI. Joka siis ostelee KILOKAUPALLA kaikkea, juuri minulle, karkkia yms! En enää asu kotona, mutta postitse tulee namipaketteja ja sitten kun olen siellä käymässä niin syöttölinja on kovaa.
Irtokarkit eivät taida olla kauhean kaloripitoisia, eli sinänsä niiden ahmiminen ei varmaan aiheuttanut sinussa kauheaa syyllisyyttä. Itse voin tosiaan vetää kilokaupalla SUKLAATA ja sehän nyt on kaloripommi JA rasvapommi, joten siitä saa aikamoiset syyllisyydentunteet. Kumma juttu, itse en ole koskaan ahminut leipää tms. "tavallisia" ruoka-aineita .. enkä hedelmiäkään.. Koska minulle leipä (kohtuudella tai niukasti) ja hedelmät kuuluvat tiukasti "arkirutiiniin" ja "arkiruokiin". Ahmintasessiot ovat minulle sellaisia, että oikein yritän venyttää mielikuvitustani keksiäkseni tarpeeksi ihania harvinaisia herkkuja, joita sitten vedän överiin asti. :(
Molemmat jutut ku suoraan mun "kynästä"!! Mäkin urheilullinen, hoikka (normipainon alarajoilla jopa), treenaan. Syön terveellisesti, tosin aika ykspuolisesti..Ku menen kauppaan ostan vain ja ainoastaan samat ruoka-aineet joka ikinen kerta, vähärasvasta/rasvatonta proteiinipitosta ruokaa, kasviksia ja hedelmiä (valikoima tod rajattu!) Jos ostan mitään joka poikkeaa tästä tästä omasta "valikoimastani" lähtee mopo käsistä välittömästi. En ees pysty ostaa leipää enää, koska kaikki menee kerralla jos ostan. Mässypäiviä (tai siis viikonloppuja) on just ne kun menen kotiin, eli about kerran kahdessa/kolmessa viikossa (tosin nyt oon muutaman kerran "revennyt" ihan täällä poissa kotoakin, koska tehny mieli ahmia jos asiat menny huonosti). Aina ku meen kotiin päätän että nyt pidän pintani vaikka tarjolla ois mitä herkkuja. Mutta kyllähän sen tietää, järjetön mässäys alkaa välittömästi ku kotiin päästään, ja jatkuu vielä ku muut menee nukkumaan.. Oikeesti TODELLA noloa! Mut en vaan pysty hillitä itteeni. En oikeestaa kotona ollessani pysty muuhun edes keskittymään ku ajatteleen et mitä söisin seuraavaksi.. Ja sit voin käyttää kotona ollessani vaan jotain löysää hupparia/t-paitaa koska hävettää ku mahasta tulee yks pallo! ÄITI on mullakin tietty kaiken pahan alku ja juuri..Roudaa kaupasta kaikki maailman herkut mitä löytää, ja aina kun tuun kotiin ni kaapit ja pakastin on varattu täyteen makeeta ihan mua varten. En mä tiä tajuaako se että tää on sairaus, syömishäiriö..ei varmaan. Aika paha ku joutuu sen takia olla menemättä kotiin ku tietää ettei voi olla ahmimatta siellä. Sitte äiti-kulta oikee päivittelee suureen ääneen että hups, nytkö ne keksit/karkit/kakku/jäätelö jo loppui..ja hykertelee tyytyväisenä ku kaikki varmasti arvaa kuka ne on syöny..
Joo tosiaanki parasta on ku saa mässätä yksin! Monesti oikee odotan sitä ku toiset lähtee ulos tms ja pääsee "sikaileen"..Monesti kieltäydyn kaikista herkuista kavereitteni tms kanssa ollessa, koska mun mielestä on ihan sama olla herkuttelematta ollenkaa jos pitää herkutella kohtuudella. Sitte ku mässätään ni vedetään siihen asti et suunnilleen taju pois.. Terve:)
Mullakin on tämä, että en osta kaupasta arkisin mitään "kiusausruokaa" (esmes suklaata, namia tms.) koska TIEDÄN vuorenvarmasti, että jos otan palasen niin syön koko levyn. Herkutellaan hullun lailla tai sitten ei yhtään, se on periaatteena täälläkin. Joskus mies yrittää arkena tarjota Fazerin Parhain-karkkipussista jotain karkkia, ja en ota (suutun oikein tyrkytyksestä), koska pelkään sen jälkeen kontrollin menevän. Kontrolli saa mennä vain silloin kun itse päätän.
Minäkin muuten ahmijaisviikonloppuna syön YÖLLÄKIN. Päivällä, joo, mutta MYÖS YÖLLÄ AHMITAAN.. Outoon aikaan.. esimerkiksi kahdelta yöllä. Ensimmäinen ahmintakohtaus kestää noin tunnin, sen aikana yleensä vedän quarkineja (pikku munkkeja) ja jäätelöä noin puoli litraa, sitten laskematon määrä suklaata ja toffeekarkkeja. Sen jälkeen olen ähkyssä ja ajattelen, että nyt loppui.. kuluu muutama tunti ja olen TAAS syömässä! Siis esim. NELJÄLTÄ aamulla!! Tokalla kerralla jatkan yleensä vain suklaalla, leivonnaiset sitten jää kun ei enää mahaan mahdu. :(
Pelkään sairaalloisesti lihomista. Ahmiviikonlopun jälkeen olo on PAKSU.. vaikka paino ei vaakan mukaan näyttäisikään kuin kilon tai kaksi normaalia enemmän (ne lähtevät aina sitten ennen seuraavaa ahmijaista), niin koen itseni oikein läskimoosekseksi ja syöttösiaksi.
Joskus nuorempana olin pyöreä (en siis lihava, vaan vain norm. painon ylärajoilla) ja silloin äidilläni oli tapana huomautella painostani todella inhottavaan sävyyn, sitä voisi kuvailla jopa henkiseksi väkivallaksi. Itse hän on huomattavan ylipainoinen, mutta tytärten olisi pitänyt olla siroja pajunvitsoja. Valituksesta huolimatta hän aina kantoi kotiin sipsiä ja namia, ja sitten jotenkin niitä olisi pitänyt syödä mutta samalla EI olisi pitänyt syödä.. syödä olisi saanut, mutta siitä ei olisi saanut olla seurauksia (=pyöristymistä). Tosi ufoa touhua näin jälkeenpäin ajatellen. Itsetunto meni kyllä ihan nollille sen seurauksena.
Koetetaan nyt kestää tässä joulumyllytyksessä näiden ongelmiemme kanssa, itse ainakin vähän pelkään että jos vaikka syön itseni hengiltä. Olen kuullut, että ahmimiseen voi kuolla. Sydän kai saattaa jotenkin "loppua" tms.. Huh!!! Mutta ajatellaan positiivisesti..
Joo eihän noi mättösessiot kropalle hyvää tee vaikkei suoranaisesti painoon vaikuttaskaan..mulla ainaki syke pilvissä sillon ku oon mässänny (leposyke normisti tosi alhanen ku hyvä kunto)..ja sit pelkään et kehittyy diabetes ku verensokeritki huitelee varmasti ties missä..tuntuu et mun näkökin ois ton johdosta huonontunu, ja diabetekseenhä liittyy silmäsairaudet..Nää voi olla kyllä ihan mun omia maalailuja, mut tottahan se on et ei tää pidemmän päälle voi olla jättämättä jälkiä, vaikka mätöt (ainaki toistaseks) suht harvoin tapahtuski. Silti, vaikka varsin hyvin tiedostaa terveyteen liittyvät riskit ym, ja vaikka tietää et mättöviikonlopun jälkee iskee taas katumus/itsesyytökset ja hullunlailla urheileminen, niin siltikin sitä vaan tekee..ja jatkaa vaikkei ne herkut enää edes maistus hyvältä! Mut niitä vedetään vaan niin pitkään et ne on tuhottu KAIKKI loppuun! Nytki suunnittelen innoissani tulevaa baariviikonloppua, jollon pääsen "esittelemään" treenattua ja hoikkaa kroppaani..mut ehkä vielä enemmän ootan sitä ku palaan, saan olla yksin ja SYÖDÄ..niin pitkään että oon ihan turta.. Eikä kukaan saa tietää siitä mitään.
Juu mullakin muuten sydän lyö epätasaiseen ja nopsaan kun olen ahminut! Kumma juttu. Kai siihen voi olla monta syytä. Joskus puolustelen elämäntapaani (askeettista eloa pari viikkoa, sitten ahmintaa) sillä, että alkuaikoina ihminen eli niin, että ruokaa ei tullut säännöllisesti vaan elettiin niukkojen ja runsaiden aikojen vuorottelua. Mutta kaunisteluahan tämä on vaan ja tiedän, ettei ahminnat tee hyvää.. mutten voi estää itseäni..
Nyt on ahminnan aika, on taas pari viikkoa edellisestä vierähtänyt. Nyt jo vesi kielellä suunnittelen kaikkea mitä aion syödä. Ostin jo Filipinos-valkosuklaakeksejä kotiin ja sitten ajattelin syödä suklaakonvehteja ja pikkumunkkeja ja rahkapiirakkaa. Leivon myös. Täytyy varmaan mennä elokuviin, mulle se on yksi hyvä konsti olla edes pieni hetki ilman ruoan ja namin ajattelemista ahmintaviikonloppuna. Elokuvissa en ainakaan ahmi ja se on hyvä. En oikein osaa nauttia mistään namuista siellä.. ympärillä on liikaa väkeä!
Olen kai lähinnä anorektikko vaikka laattaankin silloin tällöin (pahimmillaan kolme kertaa päivässä, parhaimmillaan kolme kertaa viikossa), mutta en ahmi. Se kauhea sydänpompotus iskee silti aina jos olen ollut pitkähkön ajan kehnolla ruualla tai kokonaan ilman, ja syön ylipäätään jotain, vaikka vaan pari desiä puuroa. Tuntuu kurjalta, mutta saattaa olla ihan vain ahdistusreaktio, sanoi päälääkärini. Sydänfilmi on ok.
Kyllä omakin sydän lyö epätasaisesti, jos olen normaalilla (ts. niukalla ravinnolla). Vaikea sanoa liittyykö se minulla samaan kuin sinulla, eli että syömisen JÄLKEEN.. vai onko se yleinen olotila.. Näin se kuitenkin on. Eli: niukalla arkiravinnolla sydän on joskus vähän 'epätahtinen'.. aika useinkin.. Ahminnan jälkeen taas lyö kuin viimeistä päivää, nopeaan kuin mikäkin. :(
Minulta otettiin sydänfilmi joskus 2002 tai 2003, silloin olin vielä aika normaali, eli syömistavoissa ei ollut tällaisia valtavia vaihteluja. Silloin tulos oli normaali, mutta kuten sanottu, eipä silloin ollut tällaista ruokarälläystäkään kuin on nyt! Ei ollut myöskään kuntoilua rääkkiin asti ja paastoamista ynnä tyhjennystä jne. Eli vaikea sanoa mikä tilanne on nyt.
Kyseessä voi sinun kohdallasi olla ahdistuneisuus, mutta luin jokin aika sitten tosi pelottavan jutun syömishäiriöistä (ano ja buli), niihin nimittäin voi kuolla.. siis sydämen toiminta häiriytyy ja siitä seuraa kuolema. Tarkkana siis kannattaa olla.
Minkä ikänen sä olet..jos saan udella?
.. veteraaniahmatti siis.. :)
En mäkään kauaksi jää, 22w..:) Äsken meni illan suunnitelmat mönkään, ei sittekä kavereiden kaa juhlimaan, vaan kämpillä yksin..ja tekee mieli ahmia taas..huoh.