Lienee harvassa ihmisiä, jotka eivät pidä musiikista. Sitä kuunnellaan yleensä kokonaisvaltaisesti, se soi taustalla, työpaikalla, hisseissä, tavarataloissa, kotona. Joskus mennään konsertteihin kuuntelemaan.
Minä pidän haitarista kesäyössä tai trumpetista surullisena. Voi kun tietäisin löytyykö mistään trumpettiversiota iki-ihanasta kappaleesta Warum! Onko joku tietty soitin jota mielellään kuuntelette?
Minä pidän haitarista kesäyössä tai trumpetista surullisena. Voi kun tietäisin löytyykö mistään trumpettiversiota iki-ihanasta kappaleesta Warum! Onko joku tietty soitin jota mielellään kuuntelette?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Merkillistä, että otit tuo jo lapsuudesta tutun
sävelmän, pianistia en muista, mutta laulajatar Miliza Korjus nimenomaan tässä sävelmässä puhuttelee.
Meillä kotona soi aikanaan hyvin monet soittimet...taitavan soittajan käsissä pajupilli,jopa sahankin soi kauniisti.
Suomessa mutta ei suomeksi sen on laulanut esim. Marjorie, ja mielestäni hyvin. Tiedätkö yhtään trumpettiversiota tästä kappaleesta?
...kun omassa masiksessaan hekumoi alttoviululla tai pan-huilulla, lisäävät inhaa nautintoa.
on koskettavaa. Varmasti alttoviulun kera maksimoi "inhan nautintosi". ;)))
..on minunkin lempisoitin itsellänikin on jonkunlainen ja vähän sitä rimputtelen mutta kyllä se on mahtavaa kuunnella kun ammattilaiset sitä vetelee tuo trumpetti kappale mitä sanoit on kyllä hieno ja kyllä se varmaan löytyy pitääpä oikein toivoa sitä tuolla toivekonserteissa joka ainakin radiokanavilta löytyy.
Itse olen musiikin ystävä kaikin tavoin olen jopa ollut kouluaikoina nokkahuiluorkesterin kapelli mestari joulujuhlissa ja kiertelimme useammassa juhlassa.
kuuluu Suomeen ja kesäyöhön. Kauniisti se soi järven rannalla, siinä on jotain tavattoman suomalaista. ;) Ja sinulla on soittamisen taito, jota olen aina itselleni toivonut.
Yritän kovasti etsiä trumpettiversiota Warumista, uskon että sellainen löytyy.
Myrkyn poikaa Paul Norbackia pidän parhaana suomalaisena hanuristina kautta aikain
eikä "Varisevia lehtiö
ä" saa muut niin väreilemään.
Maria Kalaniemi lienee aikamme merkittävin hanuristi Suomessa.
Piazzolan omaperäiset sävellykset hanurille ja tangokansalle ovat ylitse kaikkien muitten
- lukumääräisesti kuin tasoltaankin.
saksofoni...
ja sitten piano ja viulu...
on minulle melko tuntematon soitin. Googlesta löytyi hieno kuvaus tämän soittimen luonteesta: --- Saksofoni voi kuulostaa "seksikkäältä", mutta se voi olla myös karkea, muriseva tai jopa raastava. Fonit voivat kuiskata tai kirkua, henkiä lämpöä tai sylkeä liekkejä. ---
juuri..
Minusta eräs musiikin helmiä on kun ruotsalainen "viikinki" Marko Fröst soittaa Mozartin Clarinet Conserton yhdessä Amsterdamin sinfonietan kanssa....
Ainakin itse häntä kuunnellessa hurmaannuin yhdessä nuorten tyttöjen kanssa, joita täällä konserttisalin yleisössä oli yllättävän suuri osa.
on ihana tuo pan-huilu,mutta myös viulu,piano ja haitari...tuosta viulusta aloin tykkäämään,kun kuulin ensimmäistä kertaa "vaienneen viulun"...
"Vaiennut viulu", olen soittanut sitä viime aikoina usein, tietyistä syistä.
Viulun saa vaikeroimaan, hyvin tunteellinen soitin.
Pieni tietopaketti taas googlelta: Viulu on jousisoitinperheen korkeaäänisin soitin. Viulu rakennetaan noin 70 eri osasta, jotka liimataan yhteen. Kaikukopan kansi on kuusta ja pohja vaahteraa. Sisällä sijaitsevat äänipinna ja bassopalkki ovat myös kuusta. Eebenpuusta valmistettu otelauta kiinnittyy kaulaan ja päättyy vaahterasta tehtyyn kierukkaan. Leikkaus on tärkeä puun säilymisen ja soittimen soinnin kannalta.
nuorempana kaikki tangot sun muut liikutti että vedet tuli silmiin kun itse laulo myös.Nyt tuntuu että ei liikuta mikään,oisko ikäjuttu vai mikä?
ikääsi syyllistämään. Minulle on haitarinsoitto on sielun lepoa ja koko orkesterillinen (haitari, basso RUMMUT ja kosketinsoittimet vielä kun sais siihen viulun niin) jopas kokonainen nainen on ihmeellisessä olotilassa kyllä se kyynel ilman alkon tuotteita kirpoaa välillä simmuun. Ja ikää on 50 . ps. etsi vika jostain muualta kuin eletystä vuosimääristäsi. Jookosta???
se on ikä. En osaa sanoa. Minä liikutun kauniista musiikista aina. Suorastaan rakastan Nadirin romanssia Helmenkalastajissa.
Ehkä kohdallesi tulee vielä, sopivalla hetkellä, jotain hyvin koskettavaa musiikkia, sitten se liikuttaa taas.
Merkillistä ettei nykyrekniikallakaan kyetä rakentamaan niin hyväsointisia ja erinomaisia viuluja kuin kolmen eri suvun mestarit jopa viidettäsätaa vuotta sitten tekivät.
Amati, Stradivadi ja Guarneri ovat edelleen käsitteitä soittajille, kuulijoille jopa
- ristikontäyttäjille.
Kuulehan Aamurusko ! Minä kun alkaisin soittamaan viulua sulle ..... sitten vasta olisitkin kiitollinen kun se "olisi vaiennut"
Siinä ei nimittäin auttais edes kuulosuojaimet,
soittaa en osaa pätkääkään eikä ole nuottikorvaa suotu.
minullakaan ei ole nuottikorvaa. ;)
kommentti olikin osoitettu toiselle. Joka tapauksessa ainakin minä kestäisin vingutuksesi! ;))
on parempi ku et soitakaan..;))))) ei sua raiskata nättiä biisiä..:))
hyvä kun mua ei raiskata;DDDDD
hihiii....osasitpas vääntää...:))))huh..sainpa minäki ees kerran nauraa tänä päivänä...:))))
Lapsuus kodissa soi mandoliini joka päivä kitaraa,huuliharppua,melodikaa 'soittelin' iltaisin vinttihuoneessa ja laulu/hyräily kuului äidin huulilla aina kotiaskareita tehdessä.
Olen pitänyt musiikkia niin itsestään selvyytenä ja elämään kuuluvana asiana,etten juurikaan ole kiinnostunut muusta,kuin itse musiikista ja sen luomista tunnelmista.
Nimistä,koskien sen paremmin esittäjää,kuin säveltäjää tai kappaleen otsikkoa,en talleta muistiini,vain pelkästään 'teokset'on se mistä nautin ja minkä 'tallennan'.
Eli juuri niinkuin sanot,kokonaisvaltaista kuuntelua pelkästään, muuta lisuketta en halua.
Musiikkityylien ja soitinten suhteen olen kaikkiruokainen.
Piano,kitara(t)ja kosketinsoitin(syntikka) on kotisoittimina ja live-musiikki on soinut omienkin lasten käsissä jo kohta kaksikymmentä vuotta.
Tosin nykyisin "vain" viikonloppuisin.
Jos livemusiikista on kyse,niin kielisoittimet kautta linjan ovat hieman mieluisampia,kuin puhaltimet.
Persoonallinen esitys on parempi,kuin virheetön musisointi.
Eivät sulje silti toisiaan millään muotoa,mutta klassisella puolella sterilisyys on häiritsevää,ainakin kotikuuntelussa.
Yksi soitin,josta olen aina pitänyt,myös yksinään soittaen,on Banjo.
Jotenkin leppoisa soitin ja pehmeä saundi tekee sen miellyttäväksi kuunnella.
minä kuuntelen musiikkia mielentilan mukaan. Surullisena erilaista musiikkia kuin iloisena.
Banjosta sanoo google mm. näin: Banjo on pohjoisamerikkalainen soitin, jonka kaikukoppa muistuttaa rumpua. Banjo koostuu pyöreänmuotoisesta kaikukopasta, joka on päällystetty pingotetulla kalvolla, ja siihen kiinnittyvästä otelaudasta.
Lisäksi: Banjo on bluesin alkuperäinen soitin. Kitara voitti banjon suosiossa vasta viime vuosisadan alussa. Banjossa on tavallisesti viisi kieltä. Ylimpänä oleva kieli on muita lyhempi ja sitä viritetään eri säveleen jopa kesken kappaleen. Talla ei ole kiinni kopan kalvossa. Se saattaa kaatua kesken hurjimman banjosoolon. Tätä kutsutaan banjovaurioksi. Banjon soittajan on oltava tarkkana, ettei luovuta soitintaan kelle tahansa. Tyhmempi saattaa käyttää sitä lyömäaseena. Kohteena on useimmiten juuri soittonsa lopettanut muusikko. ;))))
Marko Haavisto ja Poutahaukat esittää sellaista
biisiä?
-"Paholainen vaanii aina nurkan takana... pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana".
Tulee kiva fiilis, vaikkei se mitää gospelia oo!
tämän hetken mielisoittimeni on urut. Koskettavaa, kaunista, kun urut ns. *pauhaa*. Esim. Kristallivirta soitettuna uruilla, mahtavaa!
Pan-huilusta kyllä pidän eniten. Siinä on kyllä tosi kaunis sointi.
minulle tulee mieleen Albinonin Adagio. Ehkä siksi, että se soitetaan usein hautajaisissa.
Panhuilu on Romanian kansallissoitin, mutta sen syntyperästä ei ole varmaa tietoa. Uruista google kertoo mm. näin:
”Urut on kosketinsoitin, jossa on ilman avulla soivat pillit. Yleensä sähköllä toimiva puhallin puhaltaa ilmaa urkujen koosta riippuen yhteen tai useampaan varastopalkeeseen, josta ilma johdetaan ilmakanavia pitkin ilmalaatikoihin. Koskettimen painaminen avaa soittoventtiilin ja ilma pääsee pilliin. Urkujen ääniala on yleensä hyvin laaja ja niissä on monia eri tavoin soivia pillirivejä (ns. äänikertoja).
Urkujen rakentaminen on taitoa ja kokemusta vaativaa käsityötä. Urkujen ääni muokataan rakennusvaiheessa sopivaksi siihen tilaan, johon soitin asennetaan. Pillien ääni muovataan halutuksi käsin. Siksi jokainen urku on yksilö, kahta samanlaista soitinta ei ole.”
Kantele, ilman muuta kuuluu kauniisti soiviin soittimiin.
Kanteleella säestetty laulu, niin suomalaista; upeaa.
on kutsuttu Jumalan soittimeksi. Kannel, kantele on Suomen kansallissoitin. Se kuuluu sitrasoittimiin. Kanteleella ei ole tarkkaa syntymäpaikkaa eikä ajankohtaa. On kerrottu monia teorioita, joista ei ole vielä löytynyt täysin hyväksyttävää versiota.
Nykyään kanteleita on bassosta sopraanoon. Kielien lukumäärä on 3-25 kpl, ja niitä näppäillään sormin tai plektroja käyttäen.
(tämäkin tieto googlesta)
Mikä on sippivuilu?
Terv. Lokari1.
...mikä se sellainen viulu on...Sinulla vaan taisi olla kirjoitusvirhe siinä mukana. Ei sippivuilu vaan sippiviulu.....savotan soitinhan se sellainen viulu taitaa olla ja lähes savotalla olevista tarvikkeista tehtykin.
kirjotus virhe.
No yksi ainakin tiesi, hyvä niinkin.
Terv: lokari1.
Soittohan voi olla suruista tehty..pahat kielet(?) väittivät että Belgialaisella Adolphe Sax'illa ei mennyt muijansa kanssa hyvin ja herra rakenteli pihan perän verstaassaan soittimen jonka ääni muistuttaisi muijan raastinrauta soundia :-))ja hyvin on onnistunut....hisseissä ja tavarataloissa soiva taustamusiikki - muzak - on kai lähinnä taustahälyä. Ainakaan itse en pitäisi sitä varsinaisena kuunneltavana musiikkina. Lill-Jörgen Petersenhän on soittanut trumpetilla "Särkyneen Toiveen Kadun" aivan mahtavasti. "Warum"'ia ei kai löydy hänen levyttämänään mutta olisikos Ossi Runne soittanut sen trumpetilla.Muistelisin että noin on. Ja luultavasti se löytyy vielä jostain kokoelmalevyltä.... eikös Glenn Miller kadonnut jollain lentomatkalla sodan aikana? Joku sitä vaan hämmästeli.
yritän etsiä Warumia vinkkisi mukaan. Särkyneen toiveen kadun olen Petersenin soittamana kuullut, se on todella mahtava.
Minulla oli havaijilaisen kitaran mentävä aukko sivistyksessä, en tiennyt että se on sama kuin ukulele. Nyt sekin asia selvisi. ;))
Joutui nyt sitten hiukan ponnistelemaan ja ainakin tällaista tietoa löytyi eli osoite ; http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/kappale.php?Id=Miksi
.................ja siellä tällaista tarinaa
Kappale Miksi
Alkuperäinen nimi Warum
Säveltäjä Mackeben Theo
Lähde Teosto
Esittäjä Kuuntele Levymerkki Levyn nimi Sovittaja Äänitetty
Runne Ossi Decca sd 5580 ( 45 ) 13.03.1963
Runne Ossi Rytmi rilp 7000 ( lp ) Iskelmätahtiä ja tähti iskelmiä 1963 13.03.1963
Runne Ossi Decca sdep 1039 ( ep ) Miksi ossi runne 13.03.1963
Runne Ossi Sävel sälp 684 ( lp ) Muistatko vielä 3 13.03.1963
Runne Ossi Rytmi rilp 7062 ( lp ) Ossi runne 13.03.1963
Runne Ossi Rytmi rlp 8083 ( lp ) Toivekonsertti 24 13.03.1963
En ole ennen käyttänyt googlea niin paljon kuin tässä ketjussa. ;)) Löysin kappaleen hesarin Nyt-liitteen musiikkilataamosta, mutta tallennan linkkisi vastaisen varalle. Sieltä löytyy varmasti muitakin "kadonneita" kappaleita. Kiitos taas!
vielä tämän version Romeosta ja Juliasta? Itse kävin sen katsomassa mooonta kertaa. Tuo Roomeo edusti silloin miesihannettani eikä jäisi varmasti varjoon nykyajan nuorista miehistä. Elokuvan tunnussävel on todella kaunis. Se on laulettu suomeksikin. En muista kuka naislaulaja se on laulanut mutta laulu alkaa jotenkin näin: " Kun aika on .....jne.
http://www.oliviahussey.com/photo_pages4/r&j_new/0301-0350/r&j_new_0344.htm
ja samasta paikasta kuin edellinen Ossi Runne tieto löytyi haulla laulajaksi Seija Simola....eli jos musiikista haluaa tietoa niin kannattaa tämä linkki laittaa suosikkeihin ; http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/index.php
hän Seija Simola..muistaakseni ainakin hän on laulanut nyt päässäni soivan "Kun aika on..."
minun soitto ei ole suruista tehty. hatuttaa kun taas jouluaikana tulee tuota paska joulumusiikkia iänikuisine varpusineen joka tuutista.
joulumusiikkia kuulee joskus jo lokakuussa. Joulun odotus tavallaan latistuu, ainakin minulla, kun samat sävelmät soivat aina uudestaan, viikkokaupalla.
jouluna koskaan niitä tyypillisiä joululauluja vaan minulla on omat joululevyni. Kuuntelen Bachia, Mozartia, Händeliä kynttilänvalossa. Ne rentouttavat paljon enemmän ja tuovat jouluisen tunnelman.