On ensimmäinen adventti ja monet luterilaiset kokoontuvat kirkkoihin kuuntelemaan Hoosiannaa, monet tavan vuoksi, samoin joulukirkkoon. Kirkkoonkin kuulutaan tavan vuoksi.
Onko vl-piireissä, tällaista tapakristillisyys-ilmiötä. Käydään säännöllisesti seuroissa, ettei tule sanomista. Ollaan tekemättä tiettyjä asioita, mitkä on kielletty, edelleen ettei tulisi sanottavaa. Uskonnollisuudesta tulee suoritus, ilman mitään syväällisempiä oman uskon ja autuudentilan pohdiskeluja.
Minulla on sellainen kuva, että keskiverto vl ei uskoaan ja esim. seuroissa kuulemaansa saarnaa sen kummennin pohdiskele.
Onko vl-piireissä, tällaista tapakristillisyys-ilmiötä. Käydään säännöllisesti seuroissa, ettei tule sanomista. Ollaan tekemättä tiettyjä asioita, mitkä on kielletty, edelleen ettei tulisi sanottavaa. Uskonnollisuudesta tulee suoritus, ilman mitään syväällisempiä oman uskon ja autuudentilan pohdiskeluja.
Minulla on sellainen kuva, että keskiverto vl ei uskoaan ja esim. seuroissa kuulemaansa saarnaa sen kummennin pohdiskele.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole mitään vikaa mennä kirkkoon vaikka vain tavan vuoksi, sillä sehän on hyvä tapa.
Huonot tavat ovat asia erikseen. Niitähän riittää näin joulun aikaankin.
Petät vain itseäsi, jos toimit sillä tavalla, että käyt vain tavan vuoksi seuroissa.
Se tie ei ole autuuden tie ja ymmärrät varmasti, että siitä ei ole ihmiselle sitä hyötyä, mikä pitäisi olla.
Vl:nä pysyy, kun käy ry:llä kättelemässä ja mutisemassa "jumalantervettä."
Room. 2:29 Oikea vl on se, joka on vl sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen vl saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä.
Alkuperäisissä Paavali puhui siis juutalaisista, vaikka itse oli kristitty (juutalainen).
Onhan se myönnettävä rehellisesti, että kotisiionini toimitalon akustiikka ja äänentoisto ovat niin heikko tasoisia ettei saarnoja voi kuulla vaikka haluaisikin.
mutta kyllä se saarna kuunnellaan ja monta kertaa keskustellaankin siitä. Siinäkin on sellainen kumma juttu. Joskus saarna menee niin ettei se juurikaan kosketa. Aivan kuin jotakin tarinaa kuuntelisi. Ja joskus se tulee niin lähelle että tuntuu kuin aivan itsestäni saarnattaisiin. Tavallisimmin se on siltä väliltä. Paljon riippuu omasta mielentilasta ja vireystilasta saarnan kuuntelemisessa ja omaksumisessa. Väsyneenä/kipeänä tai muuten rasittuneena paljon saattaa mennä ohi.
Itselläni on jostakin tullut se tapa, että kuuntelen aina tekstin. Siihen voi ainakin palata molemmissa tapauksissa, olipa saarna mennyt perille tai ei.
Uskonasioita pohditaan paljonkin. Ei kai sitä muutoin jaksaisikaan, ellei saisi ystävien kanssa puhua "tiestä ja matkasta" niin kuin sanotaan. Joskus puheet ovat erittäin syvällisiä. Näin käy aina silloin, kun puhutaan omaa "psalmia" ja korjataan matkan vikoja ja virheitä evankeliumilla.
Minusta vl:ssa ei tehdä mitään tavan vuoksi. Kyllä se on aito halu Jumalan sanan äärelle.Mutta on myöskin niin, ettei runsaskaan seuroissa käynti sitä autuutta takaa. Aina on se oma usko se, joka pelastaa.
Ajatuksiisi vastaan siksi, että arvelen olevani sellainen keskiverto vl, kuten mainitsit.
JIA.
Kiitos kirjoituksestasi se todella auttoi ja vahvisti näkemystäni siitä miten vl uskovat uskovat ja ajattelevat.
Siis mitään uutta ei opeteta vaan vuodesta toiseen samat tulkinnat ja koskaan ei uusia näkemyksiä hoosianna ja adventin ajasta?
No hyvä että keskustelette saarnoista se on oikein ja hyvä, ihmettelen miksi sitten mikään teillä ei muutu?
Kuitenkin suurin osa maailman kristityitä uskovat joistain asioista erilailla kuin te.
Toi oli hienosti:
Minusta vl:ssa ei tehdä mitään tavan vuoksi. Kyllä se on aito halu Jumalan sanan äärelle.Mutta on myöskin niin, ettei runsaskaan seuroissa käynti sitä autuutta takaa. Aina on se oma usko se, joka pelastaa.
............
Jos noin on niin hyvä ja varmastikkin monen kohdalla se on noin.
Kuitenkin seurakunta jossa on paljon lapsia jotka eivät koskaan muualla ole käyneetkään vaan aina olleet vain lestadiolaisessa opissa kuinka he saavat muita näkemyksiä kuin mitä liikkeen sisällä on?
Jos seurakunta kasvaa vain synnyttämisen eli sen takia kun ehkäisy on kieletty ja on kehitekty lahko opetus eli sellainen opetus joka ei anna vapautta muuta kuin kuulua omaan porukkaan, niin miten se vapauden laita todellisuudessa on?
;onusta te olette lahko jolla on monta asiaa hyvin ja paremmin kuin muilla, mutta monessa asiassa olette pahasti pielessä ja teidän tulisi avartua.
Meidän uskoamme? Onko se sinulta pois,jos me uskomme niinkuin uskomme? Jumala meidän kaikkien uskonmitan määrää, emme ole uskomassa kuin päivän kerrallaan, eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä,tänään auttaa Herra. Jos me ei uskota hellarien tavoin, mitä se sinua haittaa? käytkö sinä joka uskonsuunnan palstalla "saarnaamassa omaa oppiasi"
Siihen asiaan,että vl:t kasvaisivat vain "sisältä päin" on väärä ilmaisu, kyllä maailmasta parannuksen armon saaneita on myös, itse olen sellainen.
Tiedän sinun oppisi kyllä hyvinkin tarkkaan,olinhan siinä opetuksessa koko lapsuuteni ja nuoruuteni, mutta se ei tuonut rauhaa tunnolle. Puhut paljon siitä kielillä puhumisesta, minulla on omia kokemuksia niistä kielillä puhumis "pakotteista" pieniä lapsia käskettiin kiittämään yömyöhällä lastenleirillä, kyllä siinä kieli meni solmuun ja kaikenlaisia mongerruksia tuli, mutta siitä oli Pyhä henki hyvin kaukana. Kuuntelin vuosia niitä kielillä puhumisia, mutta kukaan ei selittänyt,ja "kielet" olivat,mitä olivat.
Kyllä Pyhä Henki toimii ihmisessä aivan toisella tavalla, hengen heldelminä jotka ovat moninaiset.
Silloin alkuseurakunnassa ensimmäisenä Helluntaina,se oli tosi konkreettista, Jumala antoi opetuslasten puhua niiden kielillä,joita oli tullut silloin yhdelle koolle. Nykyään osataan kieliä muutenkin,ja ne "kielet" mitä nykyhelluntailaisilla tms. ne eivät ole sellaiseen tarpeeseen. Turha on kielillä puhua,jos ei ole selittäjää.
Se on kumma juttu,että teillä on se kielillä puhuminen varsinainen Pyhä henki. Ihminen saa Pyhän Hengen silloin kun hän saa parannuksen armon,eli tulee uskoon autetuksi
että tapakin on hyvä. Sillä tapansa mukaan Jeesuskin meni synagogaan.
16. Ja tuli Natsaretiin, kussa hän kasvatettu oli, ja meni tapansa jälkeen sabbatin päivänä synagogaan, ja nousi lukemaan.
...olet käynyt VL-seuroissa?
Kyllä lestadiolaisuudessakin on havaittavissa eräänlaista tapakristillisyyttä, eli että käydään seuroissa tavan vuoksi ja yritetään olla uskovaisia ainakin muiden silmissä. Tällaisilla ihmisillä on sellainen tilanne, että he kyseenalaistavat ja miettivät uskoaan, eli eivät suinkaan ole pohtimatta asioita. He ovat niin sanotusti kahden vaiheilla, että uskoako vai eikö, ja tällaisia ihmisiä on varmasti paljon, jatkuvasti. Seuroissa käydään silti ja tervehditään jumalan terveellä, koska ei haluta antaa muille kuvaa, että on kieltämässä uskoaan. Se on pelkoa paitsi siitä, että muut (läheiset) pettyisivät ja tulisivat surullisiksi, myös siitä, että eksyy lopullisesti maailmaan ja sitä kautta tulee pelko kadotuksesta. Sillä vaikka kuinka vakaasti joku kieltäisi uskonsa ja olisi varma siitä, että lestadiolaisten opit eivät ole oikeita, jää takaraivoon aina kutkuttamaan sellainen kammottava epäilys ja pelko, että entä jos sittenkin olen väärässä ja joudun helvettiin...Sen verran vankasti iskostuu jokaisen uskovaisen mieliin, kun lapsesta asti sellaista kuulee puhujien ja muiden sanovan, että kuoleman hetkellä ei-uskomassa olevat joutuvat ikuiseen kadotukseen.
Sitä kadotukseen joutumisen pelkoa pelkää moni niin kovasti, että on valmis jäämään lestadiolaisuuteen vaikka millä ilveellä, yrittämään uskoa vaikka kuinka olisi vaikeaa. ja sehän on ihan hyvä se, sillä Jumalan pelkohan on uskon alku, eli ilman tätä pelotetta kenelläkään ei olisikaan tarvetta olla lestadiolainen.
Kadotuksenpelon lisäksi "tapauskovaisuuteen" voivat olla syynä tottumus, eli kun on niin tottunut olemaan mukana, eikä ulkopuoliseen maailmaan ole juurikaan kontakteja (ei esim. tietäisi, missä muuallakaan viettää vapaa-aikaa kuin uskovaisten kanssa)tai sitten halu miellyttää läheisiä, vanhempia tms., etenkin nuorilla. Ei uskalleta kieltää näkyvästi uskoa, koska se aiheuttaa suurta surua, juuri tuon kadotukseen joutumisen takia. Läheiset surevat ihan aidosti ja tosissaan uskonsa kieltäjää sen takia, että hänen kohtalonsa on joutua helvettiin, jos ei ehdi parannusta tehdä ennen kuin kuolee. Ja muutenkin voivat välit läheisiin loitontua, mutta ei ehkä niinkään sen takia, että uskovaiset jotenkin syrjisivät lähtijää, vaan koska uskonsa kieltäneen on vaikea olla uskovaisten lähellä, nähdä heidän hiljainen surunsa ja kuulla heidän yrityksiään puhutella.
Tässä minun ajatuksiani aiheesta, kuinka olen asioita kokenut.