Lapsikaste on syntiä

Lapsikaste on syntiä

Kristityt kauttaa maailman ketovat uskoontulo kokemuksestaan. Kun ovat kuulleet evankeliumin ovat sen jälkeen tehneet ratkaisun ja tulleet uskoon.
Lapsi ei kuule mitään eikä ymmärrä.
Raamatun mukaan kuolleita tekoja ovat teot kun ei olla uskossa.
Ketään ei toinen ihminen voi väkisin kastamalla pelastaa.
Lapsikaste on syntiä.

52

1735

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Taunopaloi

      Te kastatte ja sanotte sitä Jumalan teoksi.
      Yritätte ihmisteoin pelastaa lapsen joka ei palastusta tarvitse.
      Samalla laitatte kastetun lapsen johonkin eriarvoisuuteen suuressa harhassanne.
      Kaikki lapset kastettu tai ei ovat yhtä pelastettuja.
      Jeesus ei kastanut lapsia eikä käskenyt kastaa vaan siunasi lapsia.
      Lapsia tulee siunata ja rukoilla heidän puolesta että kun he tulevat ymmärryksen ikään valitsisivat pelastuksen uudesti syntyisivät ja menisivät uusina ihmisinä sisäisesti kasteelle.
      Usko tulee kuulemisesta. Jokainen itse valitsee tekeekö ratkaisun Jeesuksen puoleen vai vastustaako Pyhäähenkeä ja paaduttaa sydämensä.
      Voi teitä kun ette tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa.

      • eri kaste

        Jeesus asetti Kristillisen kasteen nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen vasta kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Kristillinen kaste on kastamista Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen yhteyteen, johon tietenkin lapsikin kuuluu kastaa. Mikä lihasta on syntynyt on liha. Liha ja veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa. On synnyttävä vedestä ja Hengestä uudesti.(Joh.3:5)

        Jeesuksen eläissä oli käytössä vain aikuisille tarkoiettu Johanneksen parannuksen vesikaste.


      • Uskova_

        Varmasti on fyysisesti, mutta se mikä Pyhässä Kasteessa tapahtuu, ei ole millään muosoa ihmisen teko.

        Mitä Kasteessa siis tapahtuu?

        Annamme Pietarin vastata:

        Ap. t. 2:34-35   Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.'

        Ap. t. 2:36   Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."

        Ap. t. 2:37   Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille:

        - "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"

        Ap. t. 2:38   Niin Pietari sanoi heille:

        1. "Tehkää parannus ja

        2. ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,

        3. niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

        Ap. t. 2:39   Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."


      • tapahtuu?
        Uskova_ kirjoitti:

        Varmasti on fyysisesti, mutta se mikä Pyhässä Kasteessa tapahtuu, ei ole millään muosoa ihmisen teko.

        Mitä Kasteessa siis tapahtuu?

        Annamme Pietarin vastata:

        Ap. t. 2:34-35   Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.'

        Ap. t. 2:36   Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."

        Ap. t. 2:37   Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille:

        - "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"

        Ap. t. 2:38   Niin Pietari sanoi heille:

        1. "Tehkää parannus ja

        2. ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,

        3. niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

        Ap. t. 2:39   Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

        Papilta kastuu kädet ja lapselta pää. Lisäksi kaikkien aika tuhraantuu humpuukiseremoniassa hukkaan.


      • Uskova_
        tapahtuu? kirjoitti:

        Papilta kastuu kädet ja lapselta pää. Lisäksi kaikkien aika tuhraantuu humpuukiseremoniassa hukkaan.

        Juurihan se kopioin edelliseen viestiini!
        Etkö sinä lue lainkaan Raamattua?

        - syntienne anteeksisaamiseksi,

        Synnit saa anteeksi.

        - niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

        Saa Pyhän Hengen oppaakseen matkalle


    • sanan

      Johannespoikakin kuuli Marian tervehdyksen sanat äitinsä kohdussa ja hypähti ilosta ilmaisten uskoaan jo kohdussa, jonne oli täytetty Pyhällä Hengellä.

      Kyllä kuuloaisti kehittyy hyvin varhain. Usko onkin Jumalan teko ja lahja, yksi Pyhän Hengen ominaisuus, kuten toivo ja rakkauskin. Uskolla ei ole ikärajoja. Usko ei ole mikään älykkystestin tulos tai teologinen oppiarvo?

      • joka...

        On vielä äidin masussa, ei suinkaan kuule korvilaan. Hän tuntee ja aistii asioita äidin välityksellä. Jotain saattaa kuulla jos kuulo toimii, mutta ei selvästi mitään.

        Kun sanot kuuloaistin kehittyvän jo varhain, niin ethän ajttele suinkaan kuurojen jäävän osattomaksi sikiöaikaisesta kuulosta?


      • Uskova_

        Niin ihmeellistä kun se onkin, niin totta on kuitenkin.

        Se on kauheata katsella miksroskooppisesti kuinka abostoitavat sikiöt peloissaan ja kauhuissaan yrittävät vielä paeta abortoijan, siis murhaajan, välineitä.

        1. Joh. 3:14   Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä.

        Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.

        1. Joh. 3:15   Jokainen, joka vihaa veljeänsä,

        - on murhaaja;

        - ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

        1. Joh. 3:16   Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden,

        - että hän antoi henkensä meidän edestämme;

        *) meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.


      • Mojova
        joka... kirjoitti:

        On vielä äidin masussa, ei suinkaan kuule korvilaan. Hän tuntee ja aistii asioita äidin välityksellä. Jotain saattaa kuulla jos kuulo toimii, mutta ei selvästi mitään.

        Kun sanot kuuloaistin kehittyvän jo varhain, niin ethän ajttele suinkaan kuurojen jäävän osattomaksi sikiöaikaisesta kuulosta?

        Älä yritä petkuttaa, me emme mene tuohon halpaan.

        Nyt sinä petät ainoastaan itseäsi!


      • ja Jeesus

        olivat erikoisia lapsia. Jaakobin, Jeesuksen veljen kirjoittaman mukaan Johannes puhui äidilleen, Marian koputtaesssa ovelle, kohdusta, sanoen mene pian avaamaan, sillä siellä on minun Herrani ja sinun Herrasi.

        Samoin Jeesus jo 3kk ikäisenä puhui Cyreniukselle ja monelle muulle.... Hänen puhumisestaan selitettiin että hän puhui suoraan näiden ihmisten mieliin.

        Uskon myös että lapsi tunteeja näkeeja kuulee jo kohdussa ollessaan, mutta kaste ei ole seurakunnan jäseneksi ottamistavaan se annetaan syntien anteeksisaaamiseksi ja koka pieni lapsi ei pysty tekemään syntiä, koska ei tiedämikäon oikein mikäväärin, ei hän tarvitse kastetta. EI ennen kuin hän on oppinut ymmärtämään mikä on oikein ja mikä väärin.

        Apostolien teot 2:38 sanoo erittäin selvästi kasteesta. Samoin 22:16.


      • joko...
        Mojova kirjoitti:

        Älä yritä petkuttaa, me emme mene tuohon halpaan.

        Nyt sinä petät ainoastaan itseäsi!

        Yrität pelleillä, tai et tiedä asioista mitään.

        On tutkittu miten lapsi äidin masussa rentotuu jos äiti kuuntelee tietynlaista musiikkia, kun äiti rauhoituu niin lapsikin rauhoittuu, hän aistii musiikin äidin välityksellä. Lapi kuulee masuun vain kovat äänet, ei kuitenkaan osaa yhdistää ääntä mihinkään tapahtumaan.

        Lapsi tuntee äidin välityksellä ja kuulee kyllä oman äitinsä äänen ja oppii tuntemaan läheisten äänen. lapsi kuulee, muttei korvillaan sitä minkä ymmärtää, ei ulkopuolinen pysyisi sanomaan lapselle mitää koska on siellä äidin masussa turvassa.

        Täysin kuuro ihminenkin voi olla lahjakas tanssija, hän osaa rytmin kuulematta kuitenkaan musiikkia, hän aistii sen ja keho ottaa vastaan musiikin, kuuloa ei tarvita välttämättä kuulemiseen, kuulla voi muutenkin.


      • Mojova
        joko... kirjoitti:

        Yrität pelleillä, tai et tiedä asioista mitään.

        On tutkittu miten lapsi äidin masussa rentotuu jos äiti kuuntelee tietynlaista musiikkia, kun äiti rauhoituu niin lapsikin rauhoittuu, hän aistii musiikin äidin välityksellä. Lapi kuulee masuun vain kovat äänet, ei kuitenkaan osaa yhdistää ääntä mihinkään tapahtumaan.

        Lapsi tuntee äidin välityksellä ja kuulee kyllä oman äitinsä äänen ja oppii tuntemaan läheisten äänen. lapsi kuulee, muttei korvillaan sitä minkä ymmärtää, ei ulkopuolinen pysyisi sanomaan lapselle mitää koska on siellä äidin masussa turvassa.

        Täysin kuuro ihminenkin voi olla lahjakas tanssija, hän osaa rytmin kuulematta kuitenkaan musiikkia, hän aistii sen ja keho ottaa vastaan musiikin, kuuloa ei tarvita välttämättä kuulemiseen, kuulla voi muutenkin.

        Tekstisi eivät kestä lainkaan kriittistä tarkastelua.

        Minun antamani tiedot sen sijaan vahvistaa monet eri tutkimustulokset. Turha sinun on yrittää selitellä yhtään mitään.


      • uskovaisille
        Uskova_ kirjoitti:

        Niin ihmeellistä kun se onkin, niin totta on kuitenkin.

        Se on kauheata katsella miksroskooppisesti kuinka abostoitavat sikiöt peloissaan ja kauhuissaan yrittävät vielä paeta abortoijan, siis murhaajan, välineitä.

        1. Joh. 3:14   Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä.

        Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.

        1. Joh. 3:15   Jokainen, joka vihaa veljeänsä,

        - on murhaaja;

        - ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

        1. Joh. 3:16   Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden,

        - että hän antoi henkensä meidän edestämme;

        *) meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.

        näin?

        "Se on kauheata katsella miksroskooppisesti kuinka abostoitavat sikiöt peloissaan ja kauhuissaan yrittävät vielä paeta abortoijan, siis murhaajan, välineitä. "

        Täyttä puppua. Ei mitään todellisuuspohjaa. Sikiö liikkuu, mutta täysin ulkopuolisista riippumatta.

        Tuollaisia karmeita satuja kun lapsille opetatte, niin miten ja kuka sitten virheenne korjaa?


      • Uskova_
        uskovaisille kirjoitti:

        näin?

        "Se on kauheata katsella miksroskooppisesti kuinka abostoitavat sikiöt peloissaan ja kauhuissaan yrittävät vielä paeta abortoijan, siis murhaajan, välineitä. "

        Täyttä puppua. Ei mitään todellisuuspohjaa. Sikiö liikkuu, mutta täysin ulkopuolisista riippumatta.

        Tuollaisia karmeita satuja kun lapsille opetatte, niin miten ja kuka sitten virheenne korjaa?

        Tämä on mikroskoopilla tutkittua tietoa. Ammatti ihmisten luennolla olen kuullut tämän. Oletko sinä mahdollisesti langennut tähän sikiön murhan syntiin?


    • Uskova_

      Kertovat kokemuksistaan juu. HE ovat tehneet ratkaisun, aivan oikein.

      Onko uskoon tulo ihmisen ratkaistavissa se onkin jo kokonaan eri kysymys.
      ---------

      Lapsi kuulee ja lapsi ymmärtää juuri sen verran, kun hän kuulee ja ymmärtää, ei yhtään enempää eikä vähempää.

      Kasteessa ihmistä ei kastetakaan häneen itseensä (liha), taikka hänen kuuliaisuuteensa (liha sekin), vaan .... mihin?

      Kristuksen kautta Jumalaan joka on Henki.

      Voimme kysyä: Minkä verran me ihmiset, jotka olemme luonnollisen syntymämme kautta liha, minkä verran me voimme hallita Jumalaa, joka on Henki. Nimenomaan Hengestä pitää kuitenkin olla syntynyt, ja kokonaan uudesti, voidakseen pelastua, tämä on Jumalan sana!

      Toisin päin kysyen: Minkä verran luonnollinen ihminen voi osallistua omaan siittämiseensä ja hedelmöittymiseensä? Vastaus on aivan luonnollinen, ei mitenkään.

      Hengellisessä (uudesti)syntymisessä, siis syntymisessä Hengestä, on tilanne sama.

      Ihminen ei voi siittää ITSE itseään Hengestä, ja sitten syntyä uudesti Hengestä, vaan siittäjänä on aina Henki. Eikä se kohtukaan jossa uusi elämä syntyy, ole ihmisen liha.

      Siemen jolla siitetään, on JUMALAN SANA. Kukaan muu kuin Pyhä Henki ei voi kirkastaa Jumalan sanaa niin, että sydämemme korvat sen kuulisivat.

      Paitsi Pyhässä Kasteessa, niin uskohan syntyy (Kasteen jalkeen) epäuskoon langenneelle silloin, kun Pyhä Henki avaa sydämemme korvat kuulemaan evankeliumin sanat: "Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu".

      Vain Jumala on Henki, joka voi synnyttää ihmisen uudesti. Jumala on sitä paitsi AINUT Kaikkivaltias.

      Puheet uudestisyntymisestä ihmisen kokeman oman kivun kautta, tai vaikkapa seurakunta(äidin) kivulla, ovat vastoin selvää Jumalan sanaa. Siis epätosia!

      Vedestä ja Hengestä, siis Kolmiyhteisen Jumalan, Isän pojan ja Pyhän Hengen nimeen uudestisyntynyt, Jumalan sanan Pyhän Hengen kautta eläväksi tekemä ihminen kohtaa kyllä kipuja. Siitä ei siis ole kysymys, hän suurin piirtein palaa helvetin tulessa.

      Eläväksi synnyttyään hän saa tunnon, myös kivun tunnon. Luonnollisesti syntynyt lapsikin tuntee kivun.

      Ellei luonnollinenkin ihminen ole vielä hedelmöittynyt kantasoluksi, ei hän tunne mitään.

      Nyt kun Jumalan lapsi on syntynyt Hengestä, ja hän elää, niin hän myös tuntee. Hän tuntee omassa tunnossaan, että hän on tehnyt syntiä taivaan ja maan välin täyteen.

      Kun Jumalan sana tunkeutuu Pyhän Hengen kautta ihmisen sydämeen ja avaa sille Jumalan sanan, niin kutsumme tätä heräykseksi.
      --------------------

      Ihminen ei siis synny uudesti omien kipujensa kautta. Tällaista selitystä me kuitenkin usein kuulemme, kuinka ihminen tuli muka vasta raskaaksi, kun hänen omatuntonsa heräsi.
      Aivan kuin raskaaksi tullut liha voisi syhhyttää Hengen. Tämä on niin hassua, että ei kenekään luulisi haksahtavan tällaiseen. Mutta tutkivatko ihmiset Jumalan sanaa? Eivät ja siinä on selitys miksi kaikenlaisia ihmisten omia oppeja on ihan kristinopin ydinkysymyksissäkin.

      Näin käy, kun selittäjä ei ymmärrä uudestisyntymistä, kuinka se tapahtuu.

      Ei siis ymmärrä sitäkään, mikä on tuo synnytyskanava, jota myöden hengestä syntynyt tulee uuteen elämään.

      Jumalasta syntyneen synnytyskanava on Jeesus Kristus Pyhän Hengen kautta, joka on yhtä kuin Jumalan sana.

      Se kabava ei ole ihmisen liha, sillä mikä lihasta on syntynyt, se lihana pysyy, kuten Jeesus sanoo.

      ################################
      *) Jumalan elävä sana Jeesus Kristus on siis synnyttänyt syntien ja ylitsekäymisten tähden kuolleen, epäuskoon langenneen uuteen elämään, jonka uuden elämän ensimmäisenä merkkinä on tuo parkaisu: "Herra Jeesus Daavidin Poika, auta minua ja pelasta, muutoin minä hukun syntieni kanssa helvettiin.
      ################################

      Luuk. 11:1   Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa."

      Luuk. 11:2   Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; [tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;]
      Luuk. 11:3   anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;

      Luuk. 11:4   ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; [vaan päästä meidät pahasta]."

      • Uskova_

        ----------


      • on vain toinen
        Uskova_ kirjoitti:

        ----------

        keskustelu samasta aiheesta!


    • Taunopaloi

      Usko tulee kuulemisesta. Ihminen voi vastustaa Pyhäähenkeä ja vastustaa sitä.
      Ensin usko sitten teot.
      Syntien anteeksi saaminen on Jeesuksen sovintoveressä ei kasteessa.
      Kaste kuuluu uskontulon jäkeiseen aikaan ei enen sillä ne teot ovat kuolleita ei uskon tekoja.
      Lapsia ei tule kastaa vaan jokainen itse tekee ratkaisutei kukaan voi toista pelastaa vaikka kastaisi miljoonakertaa. Jos ei ihminen itse ota uskonaskeleita niistä ei ole hyötyä.
      Lapsikasteelle ei löydy perusteita raamatusta.
      Miksi ei pakana ihmisiä kasteta joita ei ole lapsena kastettu?
      Jos siitä olisi heille hyötyä ja jos kaste olisi jotenkin syntiä anteeksi antava voima tai sakramentti?
      Miksi pakana lapsia ei kasteta lähetyssaarnaajien toimesta.
      Ei tietenkään koska ihmisen on itse tehtävä ratkaisut. Jumala ei pakota ketään pelastukseen. Pelastus on Jumalan teko, mutta sen vastaanottamisen päättää ihminen. Joko paaduttaa itsensä.
      Sama kuin uskossa pysyminen Deemas jätti ja rakastui tähän maailmaan.
      Ei kaikkea vastuuta voida heittää Jumalalle. Joku lapsen kastaminen ja siten heittää Herran haltuun on kuin pilkkaa.
      Ei ihmisiä niin pelasteta.
      Kyllä ne pelastuvat niin että niille saarnataan sanaa ja se miten he sitten tekevät sanankuultuaan on se mikä ratkaisee.
      Tehkää siis ensin paranus ja sitten vasta kasteelle.
      Voi teitä kun tarjoatte väärää armoa ja olette kääntäneet Herran armon ja opetukset ihmiskäskyiksi ja opeiksi.

    • vlm

      ...näkemyksen, niin laita Raamattuun tukeutuvat perustelut näkyviin.

      • Taunopaloi

        Kiitos kehoituksensanasta käyttää raamattua.
        Kuitenkin en ole kävelevä raamattu, mutta kaikki perusteluni löytyvät raamatusta.
        Eli ensimmäinen oli. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalansanan kautta.
        Toinen paikka oli. Kun Pietari saaranasi he saivat piston sydämeensä ja kysyivät, Mitä meidän pitää tekemän että pelastuisimme. Muistaakseni Apostolien teoissa.
        Kolmas. Aina te vastustatte Pyhäähenkeä. Niinkuin teidän isänne ennen teitä, Muistaakseni muyös Apostolien teoista kun Filippusta kivitettiin. Ja siinä oli jatkoa se sana viilsi heidän sydämiään.
        Eli noilla perustelin sitä että ei uskoviin vaikuttaa Herran sanan julistus ja väite että lapsi uskoisi on aivan naurettava.
        Ihmisen tulee kuulla evankeliumi vastata siihen ja sen jälkeen mennä kasteelle.

        Mikä eriseuraisuuden ja lahkouden henki on teidät sokeuttanut?
        Lukekaa raamatusta vai ettekö tekin halua tulla hänen seuraajakseen?

        Varoitus eriseuraisuudesta ja lahkoista on muistaakseni Paavalinkirjeestä hebrealaisille?
        No koska raamattupaikkojen ulkoaosaaminen jae numeroineen ei ole vielä minulle mahdollista niin tutki ja näe. Toivottavasti teillä on raamattu?


      • vlm
        Taunopaloi kirjoitti:

        Kiitos kehoituksensanasta käyttää raamattua.
        Kuitenkin en ole kävelevä raamattu, mutta kaikki perusteluni löytyvät raamatusta.
        Eli ensimmäinen oli. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalansanan kautta.
        Toinen paikka oli. Kun Pietari saaranasi he saivat piston sydämeensä ja kysyivät, Mitä meidän pitää tekemän että pelastuisimme. Muistaakseni Apostolien teoissa.
        Kolmas. Aina te vastustatte Pyhäähenkeä. Niinkuin teidän isänne ennen teitä, Muistaakseni muyös Apostolien teoista kun Filippusta kivitettiin. Ja siinä oli jatkoa se sana viilsi heidän sydämiään.
        Eli noilla perustelin sitä että ei uskoviin vaikuttaa Herran sanan julistus ja väite että lapsi uskoisi on aivan naurettava.
        Ihmisen tulee kuulla evankeliumi vastata siihen ja sen jälkeen mennä kasteelle.

        Mikä eriseuraisuuden ja lahkouden henki on teidät sokeuttanut?
        Lukekaa raamatusta vai ettekö tekin halua tulla hänen seuraajakseen?

        Varoitus eriseuraisuudesta ja lahkoista on muistaakseni Paavalinkirjeestä hebrealaisille?
        No koska raamattupaikkojen ulkoaosaaminen jae numeroineen ei ole vielä minulle mahdollista niin tutki ja näe. Toivottavasti teillä on raamattu?

        ...tunnen Raamattua, ettei sieltä löydy etsimälläkään lapsikasteen synnillisyydestä, eikä aikuikastekaan ole synti.

        Jeesus opetti, että kastakaa heitä "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", muuta tapaa ei ole kastaa. Ikä on täysin sivuseikka, ensin usko sitten kaste.

        Jeesus on todistanut kiistattoman selvästi lapsen uskon olevan Jumalalle kelpaava, eikä Raamattu puhu, että olisi kahtalaista uskoa. tämän perusteella Jeesusken lähetyskäskyn sisältö on "Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen," tässä opetuksessa usko tulee kuulemisesta ja uskon kautta Jumalalle kelpaava vanhurskaus, se sama, jonka Jeesus lapsessa nosti suurimmaksi Taivasten Valtakunnassa. Yksi usko, yksi kaste. Jeesus ei sanonut opetuslapsille, että kysykään, haluaako joku kasteen, vaan sano "kastakaa heitä", tämä on Jeesuksen asettama kaste ja käsky tehdä niin.

        Myös pientä lasta koskien Jeesus tunnusti lapsen uskon oikeaksi Jumalan edessä ja siksi käsky koskee myös lapsen uskoa "kastakaa".

        Jos sinä sanot, että lapsikaste on syntiä, niin silel olisi hyvä löytyä myös sinulta perustelu Raamatusta, sillä perustelematon väite on vähän niin kuin ilmassa vailla pohjaa.


      • ARKKIVEISU

        Onhan aikuiskaste toki oikea kaste jos se on ensinmäinen kaste niinkuin luonnollisesti alkuseurakunnassa tapahtui.On vain yksi usko,yksi kaste ja yksi Herra Jeesus Kristus.Kristus sanoi Nikodeemukselle, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt,on liha;ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
        Luterilaisena, ja siis Lutheriin "oppiin"
        vetoavana voit lukea Martti Lutherin saarnan
        kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
        loppiaisesta, jossa Luthersanoo seuraavaa
        lapsikasteesta:

        "...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan
        kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
        ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
        omaa uskoaan.

        Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
        viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
        seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
        ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
        varaan, jonka kummit kasteessa
        tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
        kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta synnit
        anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
        usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
        Pyhästä Hengestä.

        Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
        VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
        NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
        osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:

        Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
        koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
        pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
        HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
        PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
        MIETTEENSÄ.

        Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
        paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
        lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
        pyhästä isästä.

        MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
        JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
        KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
        TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
        SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
        KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
        JUMALAN SANAA?

        Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
        sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
        minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
        pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
        pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
        Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
        arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
        uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
        voimasta, saavat armon, kuten he
        uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
        eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
        kirkolliskokoukset olisivat
        oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
        EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
        se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
        lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
        olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
        ' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
        lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
        SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
        PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
        LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
        leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
        Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
        sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
        valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
        merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
        jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
        saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
        kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
        evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
        Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
        vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
        uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
        USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
        PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
        KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
        ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
        LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
        MAJESTEETTIA."

        Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
        Luther.

        Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE, ja
        kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
        "teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
        eksytyksen!

        Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
        tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero ihmisten
        keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
        raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
        välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
        ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
        tilalle!

        Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
        Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle ARMO:
        SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
        JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN EIKÄ
        LAPSIKASTELUSSA.

        USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
        (ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
        TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
        IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
        Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
        Kor.4:15,Ef. 2:8-9.

        Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
        tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
        VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!

        Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
        todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
        uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
        kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
        Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
        PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)

        Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
        muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
        huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
        on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
        kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
        voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
        tuossa saarnassaankin sanoo.

        "Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
        heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat Raamattua,
        tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
        NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!

        Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
        EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
        OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
        TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
        sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
        evankeliumille.

        Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
        hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
        lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
        kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
        katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
        pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
        lapsikastelu riittää jne.

        Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
        muualla hänen tuotannossaan, että on vain
        todettava, että Luther luopui siitä
        ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
        hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
        kaste.

        Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
        sanoo:

        "Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
        ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
        usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
        riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
        tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
        perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
        on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
        toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
        on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
        vaikkei siihen usko liittyisikään."

        Luther perustelee tätä näkemystään:

        "Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
        sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".

        Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
        ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
        perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
        jo ilman uskoakin.

        Luther myös tuo esille toisaalla
        päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
        "vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
        että olet kastettu, niin olet kastettu."

        Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
        lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
        epäraamatullisina harhaoppeina.

        Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
        Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
        lapsikastelua.

        Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
        sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.

        Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
        ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
        omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän totesi:

        "Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."

        Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
        esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
        kirkolta.

        Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
        Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
        vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
        todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
        annettu.

        Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
        pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
        muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
        muoto säilyi kysymyksineen.

        Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
        kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
        sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
        kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
        laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
        että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
        kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
        vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
        peloitteluin kautta Euroopan.

        Se miten lapsikasteluoppia sitten
        julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
        lähteestä lapsikasteoppi on kotoisin.

        Lapsikasteluharhalahkooppi on saatanasta eikä
        Raamatun Jumalasta.


      • vlm
        ARKKIVEISU kirjoitti:

        Onhan aikuiskaste toki oikea kaste jos se on ensinmäinen kaste niinkuin luonnollisesti alkuseurakunnassa tapahtui.On vain yksi usko,yksi kaste ja yksi Herra Jeesus Kristus.Kristus sanoi Nikodeemukselle, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt,on liha;ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
        Luterilaisena, ja siis Lutheriin "oppiin"
        vetoavana voit lukea Martti Lutherin saarnan
        kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
        loppiaisesta, jossa Luthersanoo seuraavaa
        lapsikasteesta:

        "...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan
        kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
        ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
        omaa uskoaan.

        Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
        viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
        seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
        ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
        varaan, jonka kummit kasteessa
        tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
        kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta synnit
        anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
        usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
        Pyhästä Hengestä.

        Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
        VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
        NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
        osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:

        Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
        koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
        pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
        HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
        PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
        MIETTEENSÄ.

        Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
        paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
        lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
        pyhästä isästä.

        MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
        JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
        KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
        TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
        SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
        KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
        JUMALAN SANAA?

        Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
        sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
        minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
        pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
        pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
        Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
        arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
        uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
        voimasta, saavat armon, kuten he
        uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
        eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
        kirkolliskokoukset olisivat
        oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
        EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
        se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
        lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
        olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
        ' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
        lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
        SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
        PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
        LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
        leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
        Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
        sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
        valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
        merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
        jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
        saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
        kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
        evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
        Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
        vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
        uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
        USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
        PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
        KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
        ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
        LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
        MAJESTEETTIA."

        Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
        Luther.

        Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE, ja
        kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
        "teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
        eksytyksen!

        Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
        tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero ihmisten
        keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
        raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
        välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
        ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
        tilalle!

        Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
        Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle ARMO:
        SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
        JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN EIKÄ
        LAPSIKASTELUSSA.

        USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
        (ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
        TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
        IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
        Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
        Kor.4:15,Ef. 2:8-9.

        Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
        tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
        VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!

        Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
        todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
        uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
        kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
        Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
        PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)

        Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
        muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
        huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
        on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
        kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
        voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
        tuossa saarnassaankin sanoo.

        "Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
        heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat Raamattua,
        tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
        NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!

        Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
        EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
        OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
        TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
        sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
        evankeliumille.

        Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
        hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
        lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
        kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
        katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
        pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
        lapsikastelu riittää jne.

        Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
        muualla hänen tuotannossaan, että on vain
        todettava, että Luther luopui siitä
        ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
        hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
        kaste.

        Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
        sanoo:

        "Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
        ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
        usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
        riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
        tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
        perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
        on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
        toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
        on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
        vaikkei siihen usko liittyisikään."

        Luther perustelee tätä näkemystään:

        "Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
        sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".

        Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
        ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
        perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
        jo ilman uskoakin.

        Luther myös tuo esille toisaalla
        päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
        "vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
        että olet kastettu, niin olet kastettu."

        Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
        lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
        epäraamatullisina harhaoppeina.

        Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
        Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
        lapsikastelua.

        Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
        sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.

        Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
        ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
        omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän totesi:

        "Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."

        Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
        esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
        kirkolta.

        Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
        Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
        vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
        todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
        annettu.

        Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
        pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
        muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
        muoto säilyi kysymyksineen.

        Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
        kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
        sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
        kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
        laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
        että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
        kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
        vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
        peloitteluin kautta Euroopan.

        Se miten lapsikasteluoppia sitten
        julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
        lähteestä lapsikasteoppi on kotoisin.

        Lapsikasteluharhalahkooppi on saatanasta eikä
        Raamatun Jumalasta.

        ...sitten kaste ja käsky "kastakaa". Kiellätkö lapsen uskon, jonka itse Herra Jeesus tunnusti kaikkien edessä suurimmaksi?

        Jos eväät kasteen lapselta, joka uskoo, niin tulee tottelemattomuus Jeesuksen käskyä "kastakaa" kohtaan.


      • Arkkiveisu
        vlm kirjoitti:

        ...sitten kaste ja käsky "kastakaa". Kiellätkö lapsen uskon, jonka itse Herra Jeesus tunnusti kaikkien edessä suurimmaksi?

        Jos eväät kasteen lapselta, joka uskoo, niin tulee tottelemattomuus Jeesuksen käskyä "kastakaa" kohtaan.

        Kyllpä on hatara tuo sinun perustelusi.
        Yksikään sylivauva ei tule sanomaan:"Minä uskon, kastakaa minut!"
        Lapsi on viaton kelvaten Jumalalle ilman kasteluakin.Riittää, kun hänet siunataan Jeesuksen nimeen. Jos lapsikaste olisi ollut käytössä silloin, kun Herramme Jeesus oli pieni, niin hänet olisi varmasti kastettu ja mainittu niin tärkeästä tapahtumasta. Jeesus vietiin 12 vuotiaana templiin siunattavaksi, ei kastettavaksi.
        Jeesus otti kasteen vasta poikkeuksellisen myöhään.
        Minä en kiellä lapsen usko termiä. Se kuitenkin tarkoittaa oikeasti sitä, että pieni lapsi on viaton, mutta sellaista uskoa kuin jo 15 vuotiaalla, hänellä ei luonnollisestikaan ole.

        Lapsenusko ei tarkoita sitä, että hänellä on älyä, vaan kuten jo sanoin, hän on viaton sillä älykkyysosamäärällä , joka hänellä sillä hetkellä on. Koska hänellä ei ole ymmärrystä, ei hänellä ole myöskään syntiä. Siinä koko lapsuusukon käsite lyhykäisyydessään.
        Koeta jo hyvä mies tajuta tämä yksinkertainen asia.


      • vlm
        Arkkiveisu kirjoitti:

        Kyllpä on hatara tuo sinun perustelusi.
        Yksikään sylivauva ei tule sanomaan:"Minä uskon, kastakaa minut!"
        Lapsi on viaton kelvaten Jumalalle ilman kasteluakin.Riittää, kun hänet siunataan Jeesuksen nimeen. Jos lapsikaste olisi ollut käytössä silloin, kun Herramme Jeesus oli pieni, niin hänet olisi varmasti kastettu ja mainittu niin tärkeästä tapahtumasta. Jeesus vietiin 12 vuotiaana templiin siunattavaksi, ei kastettavaksi.
        Jeesus otti kasteen vasta poikkeuksellisen myöhään.
        Minä en kiellä lapsen usko termiä. Se kuitenkin tarkoittaa oikeasti sitä, että pieni lapsi on viaton, mutta sellaista uskoa kuin jo 15 vuotiaalla, hänellä ei luonnollisestikaan ole.

        Lapsenusko ei tarkoita sitä, että hänellä on älyä, vaan kuten jo sanoin, hän on viaton sillä älykkyysosamäärällä , joka hänellä sillä hetkellä on. Koska hänellä ei ole ymmärrystä, ei hänellä ole myöskään syntiä. Siinä koko lapsuusukon käsite lyhykäisyydessään.
        Koeta jo hyvä mies tajuta tämä yksinkertainen asia.

        ...kelpaa Jumalalle ilman kastettakin, eikä kasteen väheksyminen olekaan lapselta pois, vaan se on aikuisen tottelemattomuus Jeesuksen käskyä kohtaan "kastakaa".

        Herramme Jeesus Kristus tuli ja täytti lain viimeistä piirtoa myöten. Vanhassa liitossa oli ympärileikkaus, joka tuli tehdä 8 päivän ikäisenä ja Jeesus ympärileikattiin 8 päivän ikäisenä, niin kuin Mooseksen kautta annettu laki opetti.

        Krsitus täytti lain ja asetti uuden liiton merkin, kasteen, joka on armoliitto Jumalan puolelta ja pitää, ellei ihminen itse sano liittoa irti, Jumala ei pura tätä liittoa.

        Lapsen usko on oikea, eikä ole muuta uskoa, kuin mikä lapsella on, sillä muutoin olisi kahtalaista uskoa ja tätä Raamattu ei missään tue.


      • Uskova_
        vlm kirjoitti:

        ...kelpaa Jumalalle ilman kastettakin, eikä kasteen väheksyminen olekaan lapselta pois, vaan se on aikuisen tottelemattomuus Jeesuksen käskyä kohtaan "kastakaa".

        Herramme Jeesus Kristus tuli ja täytti lain viimeistä piirtoa myöten. Vanhassa liitossa oli ympärileikkaus, joka tuli tehdä 8 päivän ikäisenä ja Jeesus ympärileikattiin 8 päivän ikäisenä, niin kuin Mooseksen kautta annettu laki opetti.

        Krsitus täytti lain ja asetti uuden liiton merkin, kasteen, joka on armoliitto Jumalan puolelta ja pitää, ellei ihminen itse sano liittoa irti, Jumala ei pura tätä liittoa.

        Lapsen usko on oikea, eikä ole muuta uskoa, kuin mikä lapsella on, sillä muutoin olisi kahtalaista uskoa ja tätä Raamattu ei missään tue.

        Sellainen puhe Kasteesta on Pyhän Raamatun vastaista.

        Kaste on Jumalan lahja, ja se on ihmisen toimista huolimatta voimassa viimeiseen hengenvetoon asti.

        Ilman USKOA Kasteesta ei tosin ole hyötyä.

        Miksi?

        Koska ilman uskoa on täysin mahdoton kelvata Jumalalle. Tämä on Jumalan sana!


      • vlm.
        Uskova_ kirjoitti:

        Sellainen puhe Kasteesta on Pyhän Raamatun vastaista.

        Kaste on Jumalan lahja, ja se on ihmisen toimista huolimatta voimassa viimeiseen hengenvetoon asti.

        Ilman USKOA Kasteesta ei tosin ole hyötyä.

        Miksi?

        Koska ilman uskoa on täysin mahdoton kelvata Jumalalle. Tämä on Jumalan sana!

        ...asia suomeksi "sanoa irti" = olla uskomatta armoliittoon ja anteeksiantamukseen = hylätä Jumalan lahjavanhurskaus = olla uskomatta Jumalaan...

        Jumala ei sano irti armoliittoa, vaikka ihminen itse hylkääkin Jumalan.

        Miksi saivarrella sanoilla?


      • Uskova_
        vlm. kirjoitti:

        ...asia suomeksi "sanoa irti" = olla uskomatta armoliittoon ja anteeksiantamukseen = hylätä Jumalan lahjavanhurskaus = olla uskomatta Jumalaan...

        Jumala ei sano irti armoliittoa, vaikka ihminen itse hylkääkin Jumalan.

        Miksi saivarrella sanoilla?

        Sanoit vastoin Jumalan sanaa, että ihminen voisi jotenkin toimien sanoa Kasteensa irti. Näin ei ole asianlaita, eikä se ole mitään saivartelua vaan totuus valheen rinnalle.

        Nythän joku hurmahenki uskoo jopa niinkin että synti kadottaa ihmisen!

        Näinhän asia ei ole, sillä Kristus tuli syntisiä varten ja me olemme kaikki koko ajan syntiset ihmiset.

        Sen sijaan epäusko kadottaa, koska silloin ihminen ei usko syntiensä anteeksiantamukseen Kristuksen viattoman veren tähden. Eikä hän niinmuodoit ole puettuna Kristuksen vanhurskaudella, ....

        ... epäuskonsa tähden.

        Ei siis syntiensä tähden!!!


      • vlm.
        Uskova_ kirjoitti:

        Sanoit vastoin Jumalan sanaa, että ihminen voisi jotenkin toimien sanoa Kasteensa irti. Näin ei ole asianlaita, eikä se ole mitään saivartelua vaan totuus valheen rinnalle.

        Nythän joku hurmahenki uskoo jopa niinkin että synti kadottaa ihmisen!

        Näinhän asia ei ole, sillä Kristus tuli syntisiä varten ja me olemme kaikki koko ajan syntiset ihmiset.

        Sen sijaan epäusko kadottaa, koska silloin ihminen ei usko syntiensä anteeksiantamukseen Kristuksen viattoman veren tähden. Eikä hän niinmuodoit ole puettuna Kristuksen vanhurskaudella, ....

        ... epäuskonsa tähden.

        Ei siis syntiensä tähden!!!

        ...takerrella, ymmärsit varsin hyvin, mistä on kysymys. Kysymys oli yksinkertaisesti siitä, että ihminen on uskomatta, jos ei halua olla uskomassa, eli ei tunnusta sitä, mikä on Jumalasta.


      • Uskova_
        vlm. kirjoitti:

        ...takerrella, ymmärsit varsin hyvin, mistä on kysymys. Kysymys oli yksinkertaisesti siitä, että ihminen on uskomatta, jos ei halua olla uskomassa, eli ei tunnusta sitä, mikä on Jumalasta.

        Kuka on Nuin, sinäkö?

        Mikä sinä olet kieltämään elävän Jumalan sanan?

        Jos nimittäin usko olisi kiinni ihmisen haluista, niin Raamattu olisi tykkänään erilainen kirja! Ihmisen halu kun ei ole KOSKAAN USKOON, vaan AINA SYNTIIN, niin sinunkin!

        Jos sinä kuvittelet itsestäsi löytyvän paikan joka ei ole kokonaan syntinen, niin elät todella hengellisessä pimeydessä, ymmärtämättä lainkaan syntiinlankeemusta ja sen seurauksia.

        Puhut saivartelusta, koska kristinuskon ydin USKONVANHURSKAUS, on sinulta vielä peitossa.

        KÄSITYKSESI SYNNISTÄ ON HYVIN PINNALLINEN, vain ihmisen tekoihin pohjautuva, ja juuri se estää evankeliumin ymmärtämisen.

        Ihminen tekee synnin tekoja, siksi että hän ON jokaisen elämänsä sekunnin ajan syntinen, aina kuolemaansa asti.

        Ihminen ei tule syntiseksi vasta sitten, kun hän tekee synnin tekoja. Eikä hänestä tule puhdata parannusta tekemällä, vaan uskon ja Kasteen kautta puetun, lahjaksi saadun Kristuksen vanhurskauden vaatteen tähden.

        Tätä Kristuksen vanhurskauden päälle pukemista kutsutaan Raamatussa vanhurskauttamiseksi.

        Kun vanhurskauttamisoppi on pielessä, kuten sinunkin tapauksessasi on, niin se johtaa vääjäämättä legalismiin, eli tekoihin (oma parannus = parantelu) perustuvaan vanhurskauteen.

        Saat synnit anteeksi vain jotakin tekemällä, (käden nosto, ripittäytyminen, saattomiehen apu, etc.) mutta et pelkästään *uskomalla* Kristuksen sovitustyöhön. Kristuksen sovitustyö on tehty vain yhden kerran, eikä toista tehdä. Sinä saat sen siunauksen omaksesi ainoastaan uskomalla, mutta et tekemällä.


      • vlm
        Uskova_ kirjoitti:

        Kuka on Nuin, sinäkö?

        Mikä sinä olet kieltämään elävän Jumalan sanan?

        Jos nimittäin usko olisi kiinni ihmisen haluista, niin Raamattu olisi tykkänään erilainen kirja! Ihmisen halu kun ei ole KOSKAAN USKOON, vaan AINA SYNTIIN, niin sinunkin!

        Jos sinä kuvittelet itsestäsi löytyvän paikan joka ei ole kokonaan syntinen, niin elät todella hengellisessä pimeydessä, ymmärtämättä lainkaan syntiinlankeemusta ja sen seurauksia.

        Puhut saivartelusta, koska kristinuskon ydin USKONVANHURSKAUS, on sinulta vielä peitossa.

        KÄSITYKSESI SYNNISTÄ ON HYVIN PINNALLINEN, vain ihmisen tekoihin pohjautuva, ja juuri se estää evankeliumin ymmärtämisen.

        Ihminen tekee synnin tekoja, siksi että hän ON jokaisen elämänsä sekunnin ajan syntinen, aina kuolemaansa asti.

        Ihminen ei tule syntiseksi vasta sitten, kun hän tekee synnin tekoja. Eikä hänestä tule puhdata parannusta tekemällä, vaan uskon ja Kasteen kautta puetun, lahjaksi saadun Kristuksen vanhurskauden vaatteen tähden.

        Tätä Kristuksen vanhurskauden päälle pukemista kutsutaan Raamatussa vanhurskauttamiseksi.

        Kun vanhurskauttamisoppi on pielessä, kuten sinunkin tapauksessasi on, niin se johtaa vääjäämättä legalismiin, eli tekoihin (oma parannus = parantelu) perustuvaan vanhurskauteen.

        Saat synnit anteeksi vain jotakin tekemällä, (käden nosto, ripittäytyminen, saattomiehen apu, etc.) mutta et pelkästään *uskomalla* Kristuksen sovitustyöhön. Kristuksen sovitustyö on tehty vain yhden kerran, eikä toista tehdä. Sinä saat sen siunauksen omaksesi ainoastaan uskomalla, mutta et tekemällä.

        ...jätä epäselväksi nämä Jeesuksen sanat uskomista ja sen tunnustamista.

        "Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan"

        "32 Sentähden jokainen joka minun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä Isäni edessä, joka on taivaissa.
        33 Mutta joka minun kieltää ihmisten edessä, hänen minä myös kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa"

        Sen mitä ei tunnusta, sitä ei usko. Uskon tunnustaminen on täysin ihmisen valinta, Jumalan voi kieltää tai tunnustaa, eikä se ihmisen kieltäminen tai tunnustaminen muuta yhtään mitään siitä, mitä Jumala on säätänyt. Jumalan säätämys pitää ja on, vaikka ihminen ei sitä uskoisikaan.

        Et sinä saivartelemalla saa sitä muutettua, että usko tai epäusko on ihmisen valinta. Jumala antaa voiman uskoa, mutta ellei ihminen halua itse ottaa vastaan uskon lahjaa, niin silloin on kieltäjän paikalla, niin kuin Pietari oli, hänkin teki valinnan esikartanossa ihan itse ihmisten edessä.


      • Uskova_
        vlm kirjoitti:

        ...jätä epäselväksi nämä Jeesuksen sanat uskomista ja sen tunnustamista.

        "Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan"

        "32 Sentähden jokainen joka minun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä Isäni edessä, joka on taivaissa.
        33 Mutta joka minun kieltää ihmisten edessä, hänen minä myös kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa"

        Sen mitä ei tunnusta, sitä ei usko. Uskon tunnustaminen on täysin ihmisen valinta, Jumalan voi kieltää tai tunnustaa, eikä se ihmisen kieltäminen tai tunnustaminen muuta yhtään mitään siitä, mitä Jumala on säätänyt. Jumalan säätämys pitää ja on, vaikka ihminen ei sitä uskoisikaan.

        Et sinä saivartelemalla saa sitä muutettua, että usko tai epäusko on ihmisen valinta. Jumala antaa voiman uskoa, mutta ellei ihminen halua itse ottaa vastaan uskon lahjaa, niin silloin on kieltäjän paikalla, niin kuin Pietari oli, hänkin teki valinnan esikartanossa ihan itse ihmisten edessä.

        Matt. 5:14   Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;

        Vuorella (Kristus) olevaa uskoa ei VOI peittää.
        On ihan turha saivarrella. Jo pelkästä ilosta ihminen huutaa sitä ja loistaa olemuksellaan ulos.

        Elävän, siis Kristukseen, (Jumalan lupauksiin Kristuksen kautta ja tähden) perustuvan uskon tunnustus tulee AINA esiin tavalla taikka toisella, ellei verbaalisti niin sitten nonverbaalisti.

        Yhteiseen treditioon, -häpeään, -syyllisyyteen ja omiin ponnisteluihin niiden voittamiseksi perustuvan "uskon" kanssa voi olla toisinkin.

        Se tulee kuitenkin ilmi kärsivänä, häpeilevänä ja syyllisenä olemuksena.

        Ylpeys jolla tuo syyllisyys ja häpeä on peitetty tulee ilmi joko eristäytymisenä, sulkeutuneisuutena ja seuran välttelynä, taikka sitten rehvakkuutena. Mutta varsinkin tuomitsemisena. Sitä ei sanota, mutta se on havaittavissa selkeästi nonverbaalista viestistä, "minä ja traditioni ja vasta sitten te muut".


      • vlm
        Uskova_ kirjoitti:

        Matt. 5:14   Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;

        Vuorella (Kristus) olevaa uskoa ei VOI peittää.
        On ihan turha saivarrella. Jo pelkästä ilosta ihminen huutaa sitä ja loistaa olemuksellaan ulos.

        Elävän, siis Kristukseen, (Jumalan lupauksiin Kristuksen kautta ja tähden) perustuvan uskon tunnustus tulee AINA esiin tavalla taikka toisella, ellei verbaalisti niin sitten nonverbaalisti.

        Yhteiseen treditioon, -häpeään, -syyllisyyteen ja omiin ponnisteluihin niiden voittamiseksi perustuvan "uskon" kanssa voi olla toisinkin.

        Se tulee kuitenkin ilmi kärsivänä, häpeilevänä ja syyllisenä olemuksena.

        Ylpeys jolla tuo syyllisyys ja häpeä on peitetty tulee ilmi joko eristäytymisenä, sulkeutuneisuutena ja seuran välttelynä, taikka sitten rehvakkuutena. Mutta varsinkin tuomitsemisena. Sitä ei sanota, mutta se on havaittavissa selkeästi nonverbaalista viestistä, "minä ja traditioni ja vasta sitten te muut".

        ...usko, niin ei tunnustakaan ja kukapa muu Jumalan voi kieltää kuin ihminen itse, totuus Jumalasta ei siltikään muutu.


      • Uskova_
        vlm kirjoitti:

        ...usko, niin ei tunnustakaan ja kukapa muu Jumalan voi kieltää kuin ihminen itse, totuus Jumalasta ei siltikään muutu.

        Room. 9:18   Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.

        Room. 9:15   Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan."
        Room. 9:16   Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee,...

        ...vaan Jumalan, joka on armollinen.


      • Uskova_
        vlm kirjoitti:

        ...usko, niin ei tunnustakaan ja kukapa muu Jumalan voi kieltää kuin ihminen itse, totuus Jumalasta ei siltikään muutu.

        Fil. 2:12   Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;

        Fil. 2:13   sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
        ------------

        Matt. 7:7   Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

        Matt. 7:8   Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

        Matt. 7:9   Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää,
        Matt. 7:10   taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?

        --------------------------------------------
        *) Kaikki on Jumalan kädessä. Hän hallitsee Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Henkensä kanssa kaikkea mikä luotu on.
        --------------------------------------------

        Mutta ylpeät kuvittelevat hallitsevansa elämää. He kuvittelevat olevansa Kristuksenkin herroja, ja olevansa itse Jumalan Pyhä Henki ja Kristuksen seurakunta.

        He kuvittelevat ylpeydessään että on heidän vallassaan avata tie taivaaseen, taikka sulkea se. Tällainen pimeys vallitsee vanhoillislestadiolaisuudessa(kin).

        Eikä sinullakaan ole mitään hätää, niin että nöyrtyisit rukoilemaan Jumalaa kirkastamaan missä hengellisessä pimeydessä ja ylpeydessä sinäkin elät tyytyväisyydestä hykerrellen, ja tuomitset Kristuksen lunastamia miljoonia ihmisiä
        helvettiin, himojesi mukaisesti. Et suulla, mutta oman vanhurskauden täyttämässä hengessäsi.


      • vlm
        Uskova_ kirjoitti:

        Fil. 2:12   Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;

        Fil. 2:13   sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
        ------------

        Matt. 7:7   Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

        Matt. 7:8   Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

        Matt. 7:9   Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää,
        Matt. 7:10   taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?

        --------------------------------------------
        *) Kaikki on Jumalan kädessä. Hän hallitsee Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Henkensä kanssa kaikkea mikä luotu on.
        --------------------------------------------

        Mutta ylpeät kuvittelevat hallitsevansa elämää. He kuvittelevat olevansa Kristuksenkin herroja, ja olevansa itse Jumalan Pyhä Henki ja Kristuksen seurakunta.

        He kuvittelevat ylpeydessään että on heidän vallassaan avata tie taivaaseen, taikka sulkea se. Tällainen pimeys vallitsee vanhoillislestadiolaisuudessa(kin).

        Eikä sinullakaan ole mitään hätää, niin että nöyrtyisit rukoilemaan Jumalaa kirkastamaan missä hengellisessä pimeydessä ja ylpeydessä sinäkin elät tyytyväisyydestä hykerrellen, ja tuomitset Kristuksen lunastamia miljoonia ihmisiä
        helvettiin, himojesi mukaisesti. Et suulla, mutta oman vanhurskauden täyttämässä hengessäsi.

        ...tunnustaa uskon Jumalaan ihmisten edessä tai sitten ei. Vaikeaa lienee käsittää, vaikka Raamattu sen sanoo todella selvästi.

        Jumala ei vaikuta tunnustamattomuutta, vaan sielun vihollinen, joka meissä on lihan ja veren kautta. Sen tunnustaa, jolle elämänsä uhraa, joko Jumalan kunniaksi tai maailman kunniaksi.


      • Uskova_
        vlm kirjoitti:

        ...tunnustaa uskon Jumalaan ihmisten edessä tai sitten ei. Vaikeaa lienee käsittää, vaikka Raamattu sen sanoo todella selvästi.

        Jumala ei vaikuta tunnustamattomuutta, vaan sielun vihollinen, joka meissä on lihan ja veren kautta. Sen tunnustaa, jolle elämänsä uhraa, joko Jumalan kunniaksi tai maailman kunniaksi.

        Kaikella sitä syntinen ihminen kunniaa itselleen pyytää, kun Jumalan vielä teoillakin.

        Kyllä se on kuule niin, että Jumala armahtaa kyllä katuvan, mutta kunniaansa hän ei ihmiselle anna, ei koskaan.

        Jumala pelastaa meidät ARMOSTA, koska emme ansaitsemaan kykene, sen hän tekee Kristuksen ansion tähden.

        Ei meistä murhaajista ole Jumalalle kunnian tuottajiksi. Mutta jos hän meissä armonsa kautta jotakin hyvää tekee, joka ehkä näkyy uloskin päin, niin kaikki kunnia Jumalalle.


      • vlm
        Uskova_ kirjoitti:

        Kaikella sitä syntinen ihminen kunniaa itselleen pyytää, kun Jumalan vielä teoillakin.

        Kyllä se on kuule niin, että Jumala armahtaa kyllä katuvan, mutta kunniaansa hän ei ihmiselle anna, ei koskaan.

        Jumala pelastaa meidät ARMOSTA, koska emme ansaitsemaan kykene, sen hän tekee Kristuksen ansion tähden.

        Ei meistä murhaajista ole Jumalalle kunnian tuottajiksi. Mutta jos hän meissä armonsa kautta jotakin hyvää tekee, joka ehkä näkyy uloskin päin, niin kaikki kunnia Jumalalle.

        ...Joulun odotusta.

        Miten tuo edellinen liittyi aiheeseen ja tunnustamiseen tai tunnustamattomuuteen?


      • Uskova_
        vlm kirjoitti:

        ...Joulun odotusta.

        Miten tuo edellinen liittyi aiheeseen ja tunnustamiseen tai tunnustamattomuuteen?

        Se liittyi kiinteästi siihen kysymykseen kuka on sinun Herrasi.
        ------------------------------------------
        *) Jos Kristus on ihmisen herra, niin hän huolehtii, myöskin kokonaan sekä uskosta että myöskin sen tunnustamisesta.

        Joh. 6:35   Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.

        Joh. 6:36   Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.

        Joh. 6:37   Kaikki,

        - minkä Isä antaa minulle,
        - tulee minun tyköni; ja sitä,
        - joka minun tyköni tulee,
        - minä en heitä ulos.

        Joh. 6:38   Sillä minä olen tullut taivaasta,

        - en tekemään omaa tahtoani,
        - vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

        Joh. 6:39   Ja minun lähettäjäni tahto on se, ....

        - että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, ...

        *) - en kadota yhtäkään, ....

        - vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
        ------------------------------------------
        Näin ihanasti ja varmasti ovat siis asiat, ja varmoissa käsissä, kun Kristus hallitsee ihmisen sydämessä!!!!!! Aamen hallelujaa!

        Mutta jos sinä itse, kuten siltä näyttää, olet itsesi herra, niin uskosi tunnustaminenkin on silloin sinun vallassasi.

        Ilmeisesti koko uskosi onkin silloin kaikilta muiltakin osiltaan kiinni SINUN tekemisissäsi taikka tekemättä jättämisissäsi.


    • aida

      muutamassa kohdassa UT:tä sanotaan jonkun kohdalla, että hän ja KOKO hänen perhekuntansa kastettiin? Tehtiinkö väärin?

    • on saanut jo

      liian suuret mittasuhteet tälle palstalle. Koska me uskomme Raamatun ja Lutherin opetuksen mukaisesti uskonkautta vanhurskauttamisesta. Ihmettelen kun "uudelleen" kastajat ovat "pesityineet" tälle palstalle,tuoden sellaista oppia,mikä ei kuulu tämän palstan henkeen. Heille in jo kerrottu miten vl-kristillisyydessä uskotaa uskosta ja sakramenteista, joihin kaste kuuluu. Heidän kannattaisi mennä Tunnustuskirjoista lukemaan mitä kasteesta ja ehtoollisesta opetetaan.Raamattu ja tunnustuskirjat ovat yhtäpiäväisiä tässä opetuksessa-Tunnustuskirjat löytyy http://fi.wikipedia.org/wiki/Yksimielisyyden_ohje
      Tunnustuskirjat – Wikipedia

      • Taunopaloi

        Kieltämättä tätä on nyt jauhettu paljon.
        Koska ei yhteistä säveltä löydy parempi on lopettaa.
        Sinänsä hyvä että asiaa tarkistellaan joka puolilta.
        Se kuuluuko se palstan henkeen on vaikea sanoa mitään, mutta eikö palstan henki ole informoida lestadiolaisten näkemyksiä asioista.
        Tunnustus kirjat ovat lisänpistämistä raamattuun ja siksi väärin.
        Ainainen synnit anteeksi julistelu ja siihen jämähtäminen nähtävästi sopii ja riittää?
        Raamatullisessa uskomisessa siitä vasta kaikki uskonelämä alkaa.
        Sitten tulee hengen kaste ja armolahjat ja muut uskon teot.
        Nyt on jämähdetty kaste asiaan ja huolestuttaa että siinäkään ei voida ajatella toisin, miten sitten muissa raamatullisissa harhoissa mitä Lestadiolaisilla on?
        Hyvä kuitenkin että asioista edes kirjoitellaan täällä ja nuoret lastadiolaiset näkevät että kaikki ei ole kohdallaan lestadiolaisten uskossa.
        Rukoillaan totuuden henkeä että johtaisi lestadiolaiset kaikkeen totuuteen.
        Me adventistit ja muut jotka tiedämme uskoon liittyvät paljon muutakin kui9n uskon alkeet ja maito ruuan.


      • vlm
        Taunopaloi kirjoitti:

        Kieltämättä tätä on nyt jauhettu paljon.
        Koska ei yhteistä säveltä löydy parempi on lopettaa.
        Sinänsä hyvä että asiaa tarkistellaan joka puolilta.
        Se kuuluuko se palstan henkeen on vaikea sanoa mitään, mutta eikö palstan henki ole informoida lestadiolaisten näkemyksiä asioista.
        Tunnustus kirjat ovat lisänpistämistä raamattuun ja siksi väärin.
        Ainainen synnit anteeksi julistelu ja siihen jämähtäminen nähtävästi sopii ja riittää?
        Raamatullisessa uskomisessa siitä vasta kaikki uskonelämä alkaa.
        Sitten tulee hengen kaste ja armolahjat ja muut uskon teot.
        Nyt on jämähdetty kaste asiaan ja huolestuttaa että siinäkään ei voida ajatella toisin, miten sitten muissa raamatullisissa harhoissa mitä Lestadiolaisilla on?
        Hyvä kuitenkin että asioista edes kirjoitellaan täällä ja nuoret lastadiolaiset näkevät että kaikki ei ole kohdallaan lestadiolaisten uskossa.
        Rukoillaan totuuden henkeä että johtaisi lestadiolaiset kaikkeen totuuteen.
        Me adventistit ja muut jotka tiedämme uskoon liittyvät paljon muutakin kui9n uskon alkeet ja maito ruuan.

        ...koska väitteeltäsi puuttuu Raamatullinen pohja.

        Voisit perustella väitteesi Raamatun sanalla, niin päästään lähemmäksi asian ydintä.


      • sanan selittäjä
        Taunopaloi kirjoitti:

        Kieltämättä tätä on nyt jauhettu paljon.
        Koska ei yhteistä säveltä löydy parempi on lopettaa.
        Sinänsä hyvä että asiaa tarkistellaan joka puolilta.
        Se kuuluuko se palstan henkeen on vaikea sanoa mitään, mutta eikö palstan henki ole informoida lestadiolaisten näkemyksiä asioista.
        Tunnustus kirjat ovat lisänpistämistä raamattuun ja siksi väärin.
        Ainainen synnit anteeksi julistelu ja siihen jämähtäminen nähtävästi sopii ja riittää?
        Raamatullisessa uskomisessa siitä vasta kaikki uskonelämä alkaa.
        Sitten tulee hengen kaste ja armolahjat ja muut uskon teot.
        Nyt on jämähdetty kaste asiaan ja huolestuttaa että siinäkään ei voida ajatella toisin, miten sitten muissa raamatullisissa harhoissa mitä Lestadiolaisilla on?
        Hyvä kuitenkin että asioista edes kirjoitellaan täällä ja nuoret lastadiolaiset näkevät että kaikki ei ole kohdallaan lestadiolaisten uskossa.
        Rukoillaan totuuden henkeä että johtaisi lestadiolaiset kaikkeen totuuteen.
        Me adventistit ja muut jotka tiedämme uskoon liittyvät paljon muutakin kui9n uskon alkeet ja maito ruuan.

        Kaste sana tulee kreikan baptitzoo-verbistä, joka tarkoittaa "upottaa veden alle", siksi on käytössä ns. uskovien upotuskaste (ei aikuiskaste.
        - kaste ei pelasta ihmistä, vaan pelastuminen on tapahtunut jo aiemmin uskoontulon eli ns. uudestisyntymisen kautta, johon liittyy tiiviisti ihmisen tekemä henkilökohtainen uskonratkaisu.
        - kaste on kuuliaisuuden osoitus Jumalalle, osoitus uskosta
        - kasteen kautta liitytään seurakuntaan.

        Kirkkoisä Tertullianus eli noin vuosina 160-220 jKr. Jotkut ovat hakeneet uudelleenkasteoppiin tukea Tertullianuksesta, joka hylkäsi lapsikasteen.

        Tertullianus kulkee kastenäkemyksessään kuitenkin täysin omaa tietään, eli hänen kastenäkemyksestään ei voi hakea tähän asiaan tukea. Hän oli sitä mieltä, että kasteessa saa anteeksi vain siihen asti tehdyt synnit. Siksi hän kannatti kastetta vasta ennen kuolemaa ja myös toteutti sitä omalla kohdallaan.

        Tuskin uudeellan kastekaan tällaista näkemystä hyväksyy, joten Tertullianus on jätettävä rauhaan etsittäessä oikeaa kastenäkemystä.

        VANHAN- JA KESKIAJAN VAPAAN KRISTILLISYYDEN SUHDE KASTEESEEN
        Ainakin osassa edellä luetelluissa vapaissa ryhmissä kastettiin seurakuntiin tulleet uudelleen. Liikkeitä ei voi pitää kuitenkaan anababtisistisina siitä syystä, että periaatteessa ne hyväksyivät lapsikasteen. Eli liikkeiden piirissä kastettiin sekä lapsena että aikuisena. Katolisesta kirkosta siirtyneet kastettiin uudelleen siitä syystä, että liikkeissä ei hyväksytty langenneen kirkon ja sen syntisten pappien toimittamaa sakramenttien jakamista.

        3. ANABAPTISMIN SYNTY
        Nykyisen kaltainen anabaptismi syntyy 1500-luvulla, uskonpuhdistuksen sivutuotteena.Sen synty ajoitetaan vuosiin 1524-25 ja syntysijana on Sveitsin Zürich. Kastajaliikkeella oli uusitestamentillinen näkemys tosiuskovien seurakunnasta; se hylkäsi elämän maallisesssa yhteiskunnassa, virat, sotapalveluksen, valan vannomisen, koron ottamisen, ym. Liike pyrki rakentamaan pyhien seurakuntaa uskovien piirissä sovelletulla kirkkokurilla. Liikkeen jäseneksi pääsi vain aikuiskasteessa, jota vaadittiin kaikilta liikkeen jäseniltä.

        Seurakunta sai jäsenensä pääasiassa alemmista yhteiskuntakerroksista ja se edusti radikaalia raamattukristillisyyttä, joka sitoutui Vuorisaarnan sanatarkkaan noudattamiseen. Kristittyjen ei olisi ryhdyttävä vastarintaan, vaan ”elettävä kuin lampaat susien keskellä.”

        Aikuiskastajat erotettiin sekä kirkollisesta että maallisesta yhteisöstä ja julistettiin kerettiläisiksi. Kirkko suhtautui siihen todella rumasti. Vainottuna se levisi valetavien saarnaajien mukana naapurimaihin Strassbourgiin, Itävaltaan ja Määriin, jonne mudostui seurakuntia. Koko liike tuhoutui kuitenkin pian, koska sen johtajat joutuivat kerettiläislakien uhriksi.

        Radikaalireformaatio
        Saksassa uskonpuhdistus sai 1500-luvulla myös radikaaleja piirteitä. Tunnetuin radikaalijohtaja oli Thomas Müntzer, jonka edustamaan taloinpoikaismsytiikkaan liittyi myös yhteiskunnallisia uudistusvaatimuksia. Hän hylkäsi lapsikasteen ja loi ”pyhien seurakunnan”. Kristityn tuli täysin erottautua maailmasta ja seurata Kristusta. Uskonpuhdistuksen hän näki lähinnä apokalyptisena tapahtumana: Maailman lopputaistelu oli ovella, sen jälkeen tavallinen ja sorrettu kansa ottaisi maailman omistukseensa.

        Vuonna 1524 hänen kannattajansa tarttuivat aseisiin ja muutamassa päivässä he tuhosivat yli 40 luostaria ja monia ritarilinnoja. Hänen kehotuksestaan talonpojat alkoivat riehua, kulkea pitkin maata hävittäen ja ryöstäen. Talonpoikaisliike kuitenkin epäonnistui ja Müntzerin mielestä se johtui heidän uskonnollisista ja moraalisista puutteistaan. Talonpoikaiskapinan epäonnistuttua hänen huomionsa kiinnittyi alempaan kaupunkilaisväestöön, jonka piti taistella esivaltaa vastaan jumalanvaltakuntavaltion perustamiseksi. Lopunajallinen seikkailu päättyi Frankenhausenin verilöylyyn 1525, jonka päätteeksi Müntzer mestattiin. Liikkeen johtajan kuoltua johtoon nousivat strasbourgilainen Hans Hut ja münsteriläinen Melchior Hofman. Heidän toiminnassaan korostuivat kasteen uusiminen ja maanpäällisen Jumalan valtakunnan toteuttaminen.

        Radikaalireformaatio levisi maanalaisena liikkeenä, jossa korostuivat erityisesti apokalyptiset näkemykset. Profetioiden mukaan lopputaistelu käytäisiin vuonna 1533, jolloin perustetaan uusi Jerusalem ja alkaa 144 000 valitun hallituskausi. Liikkeessä mentiin niin pitkälle, että vuonna 1533 Westfalenin Münsterissä perustettiin tuhatvuotinen valtakunta, jota johti teokraattinen kuningas Juhana Leydeniläinen ja kaksitoista herttuaa. Valtakunnassa oli kristillis-kommunistinen omaisuuden yhteys ja rakkaus. Kasteenuusijoiden vaikutuksesta käyttöön otettiin uskovien kaste, lapsikaste hylättiin. Teokraattinen valtio tuhoutui hyvin pian katolisten ja evankelisten ruhtinaiden toimesta

        Mennoniitat
        Müntzerin teokratia oli anababtistinen, mutta johtajan kuolema oli tuhoisa kasteenuusijaliikkeelle. Tämän herätyksen johtoon tuli sittemmin myös entinen katolinen pappi, Menno Simonis. Hänen onnistui ohjata liike maltillisempaan suuntaan kytkemällä siitä pois hurmokselliset ja vallankumouk- selliset piirteet. Johtajansa mukaan liike sai nimekseen mennoniitat ja se levisi erityisesti Hollantiin, jossa he saivat uskonnonvapauden vuonna 1626.

        Vuonna 1555 Saksassa Augsburgin valtiopäivillä solmittiin uskonrauha. Uskonrauhan sisältönä oli ”Cuius regio - eius religio” Se merkitsi sitä, että Saksassa tulisi olemaan kaksi uskontoa (katoliset ja evankeliset), jotka kummatkin väittivät olevansa ainoa oikea. Saksan keisarikunta oli jakautunut moniin ruhtinaskuntiin ja ruhtinaan usko määräsi alamaisten uskon. Poikkeuksena olivat vapaa- ja valtakunnankaupungit, joissa oli sekä katolisia että evankelisia. Uskonrauha koski vain katolisia ja niitä, jotka olivat hyväksyneet Augsburgin tunnustuksen. Näin uudelleenkastajat ja spiritualistit jäivät vaille oikeuksia uskonsa harjoittamiseen.

        4. ANABAPTISMI 1600-LUVULLA
        Uudelleenkaste saa 1600-luvulla sijaa erityisesti Englannissa. Sen alkuna oli Englannin episkopaalinen järjestelmä. Kaikki paikallisseurakuntanäkemystä kannattavat joutuivat vainotuiksi. Vainojen seurauksena osa heistä pakeni Hollantiin. Siellä he ajautuivat yhteyteen mennoniittien kanssa, jotka vastustivat lapsikastetta ja maallista esivaltaa. Kuitenkin Hollannin englantilaisen seurakunnan enem- mistö oli kalvinisteja, mutta siitä irrottautui vähemmistö, independentit, jotka jakautuivat useiksi erilaisiksi haaraliikkeiksi, joista yhtenä olivat babtistit. Babtistit jakautuivat kahtia: General Babtisteihin ja Particular Babtisteihin. Cromwellin hallitusaikana babtisteilla oli Englannissa peräti 300 seurakuntaa.

        Vainotut palasivat Englantiin vuoden 1616 jälkeen ja he saivat nimekseen kongregationalistit. He olivat hyvin jyrkkiä: tosi kirkko muodostui vain uudestisyntyneistä, visible saints. Seurakunnassa elettiin pyhässä yhteisössä, jonka esikuvana oli Kristus. Seurakunta oli Kristuksen eikä kuninkaan alainen. Vaadittiin kirkon ja valtion eroa. Ensimmäinen babtistiseurakunta perustettiin Englantiin vuonna 1612. Vaikutteita se oli saanut Hollannin mennoniitoilta. Baptismi vaati jyrkästi kirkon ja valtion eroa ja hyväksyi vain aikuiskasteen.

        5. ANABAPTISMI 1700-LUVULLA
        Englannista baptismi levisi eurooppalaisten siirtolaisten mukana Amerikkaan 1600-luvulla. Sen jälkeen se onkin saanut voimakkaan aseman Yhdysvaltojen uskonnollisessa elämässä ja on nykyisin suurin protestanttinen ryhmittymä. 1700-luku oli Amerikassa erityistä herätyksen aikaa. Herätys teki myös babtisteista joukkoliikkeen. Uudestikastamiskäytäntönsä ansiosta se laajeni erityisesti uudisasukkaiden keskuudessa. Saarnaajat olivat pääasiallisesti oppimattomia ja lähtöisin siirtolaisten omista riveistä puhuen samaa kieltä. Erityisesti kannatusta tuli alimpien yhteiskuntaluokkien keskuudesta. Alueellisesti otollisinta maaperää olivat Uuden Englannin siirtokunta sekä Amerikan eteläiset siirtokunnat, mm. Massachussettissa perustettiin vuosina 1740-1790 peräti 86 uutta babtistiseurakuntaa.

        Baptismi ei ole kuitenkaan mikään yhtenäinen kirkkokunta, vaan se on jakautunut satoihin erilaisiin, jopa vastakkaisiin ryhmiin. Tuskin mikään ryhmä on niin jakautunut puolueisiin ja riitoihin kuin baptismi. Suurin näistä on Southern Babtist Convention. Babtisteilla on oma Babtistinen Maailmanliitto, mutta osa babtisteista on mukana myös ekumeenisessa rintamassa (mm. USA:n pohjoisosien ja Englannin babtistit). Liikkeen tunnetuin saarnaaja on Billy Graham.

        6. ANABAPTISMI 1900-LUVULLA
        Vanhojen kirkkojen ja babtististisien kirkkojen kastekäytäntö näyttääkin sovittamattomalta, koska siitä ajatellaan niin eri tavoin. Lapsikasteen puoltajille kaste on sakramentti ja armonväline, babtisille liikkeille se on tunnustustoimi ja jonkinlainen ihmisen antama merkki muille siitä, että hän haluaa seurata Jeesusta. Myös kasteen muoto on erottava tekijä: lapsikaste toimitetaan yleensä valelemalla, mutta aikuiskaste upottamalla. Lapsikastetta puoltavat kirkot sanovat kasteen olevan Jumalan teko ihmiselle, babtistisen näkemyksen kannattajien mielestä kaste on ihmisen teko Jumalalle.

        Luterilaisuus liittää lapsikasteen perisyntioppiin. Peritynti on niin syvä ihmisen turmeuluksen tila, ettei hän sitä edes käsitä. Se on seurausta Aadamin ja Eevan lankeamisesta. Synnin ilmenemismuotona ovat yksittäiset pahat teot, joiden juurena on juuri perisynti. Kaste vapauttaa ihmisen perirynnin vallasta ja siirtää hänet uuteen elämään. Vaikka kaste siirtää ihmisen ihmisen Kristuksen valtakuntaan, taistelu syntiä vastaan jatkuu elämän loppuun saakka.

        Lapset ovat kyllä osallisia perisynnin turmeluksesta, mutta eivät syyllisyydestä. Juuri siksi lapsia ei saa kastaa, koska he ovat kristuksen sovitustyön tähden viattomia ja Jumalalle otollisia ilman uskoa. Helluntailaisen opetuksen mukaan lapset eivät usko, siksi heitä ei kasteta, mistä ilmeisesti seuraa, että lapset pääsevät automaattisesti taivaaseen.

        Helluntailaiset puhuvat mielellään ”ymmärtävässä iässä” olemisesta, jolloin vasta ihminen on vastuussa Jumalalle teoistaan ja tietoinen synneistään. Tätä ymmärtävää ikää ei koskaan määritellä, ilmeiesti se vaihtelee. Vain ymmärtävässä iässä oleva voi ottaa Jumalan valtakunnan vastaan. Tämä opetus ei ole Raamatun mukaista, sillä Jumalan Sanahan opettaa, että lapsi voi ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, Lue Mark 10:15 ja Luuk 18:17: ”Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse”

        Paavali toteaa Room 3:23 ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” sekä Room 5:12 ”Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä”. Raamatun mukaan kaikki ovat syntisiä, lapsia ei pidetä poikkeuksena. Näin ollen lapset joko ovat syntisiä tai sitten he eivät ole ihmisiä. Jompi kumpi vaihtoehto on hyväksyttävä;

        MITÄ ANABAPTISMIN HISTORIA OPETTAA?
        anabaptismin historia osoittaa, että uudelleen kastamista on tapahtunut historian kuluessa aina silloin tällöin. Syyt siihen ovat vaihdelleet. 1500-luvulle saakka se tapahtui siksi, että syntyneet vapaakirkot hyväksyivät periaatteessa lapsikasteen, mutta eivät katolisen kirkon pappeja.

        Lapsikaste alkoi yleistyä kirkossa jo 200-luvulla ja oli vallitsevana käytäntönä viimeistään 300-luvulla jKr. Tämä tilanne jatkui aina uskonpuhdistukseen saakka. Uskonpuhdistuksen liepeillä syntyi liikeitä, joissa luovuttiin lapsikasteesta. anabaptismi syntyi vasta 1500-luvulla, mutta sen vaikutus oli vähäistä ja paikallista. Merkittävämpää leviämistä on vasta 1700-luvulla, mutta silloinkin se on vielä vähäistä. Edelleen tämän päivän maailmassa uudelleen kastavat kirkot ovat pieni vähemmistö lapsikastetta käyttävien kirkkojen rinnalla.

        Kirkon historian tutkimus osoittaa, että lapsikaste oli melkein 1500 vuotta lähes ainoa kastekäytäntö. Jos ensimmäinen kaste ja lapsikaste olisivat vääriä, merkitsisi se sitä, että kristillinen kirkko on ollut lähes 1500 vuotta ilman kastetta ja kristikuntaa, koska vuodesta 300 vuoteen 1700 ei ollut juuri mitään muuta kastetta kuin lapsikaste.

        Jos lapsikaste olisi väärä, silloin kristikunta olisi ollut yhtä pitkän ajan ilman kastetta. Jos se olisi ollut ilman kastetta, merkitsisi se, että koko sinä aikana ei ollut yhtään uudestisyntynyttä kristittyä, myöskään Luther ei olisi ollut uudestisyntynyt, koska hän piti kiinni lapsikasteesta. Jos kristikunta olisi ollut näin kauan ilman kastetta, ei se olisi ollut mikään kristikunta. Jos lapsikaste olisi väärä, tuskin Jumala olisi antanut sellaisen pelleilyn jatkua lähes 1500 vuotta; koko kristikunta olisi kuollut. Kirkon pitkä historia osoittaa, että myös lapsena kastaminen vastaa jumalallista tahtoa; eihän kirkko muuten olisi kasvanut ja säilynyt maan päällä.

        Jos hengellinen liike on syntynýt vasta 1900-luvulla, kuten monet uudesti kastavat likkeet, ei sillä ole kovin paljon otsaa sanoa, että vain sen kaste on raamatullinen. Tuskin raamatullista kastetta olisi löydetty vasta 100 vuotta sitten.


      • Larssi
        sanan selittäjä kirjoitti:

        Kaste sana tulee kreikan baptitzoo-verbistä, joka tarkoittaa "upottaa veden alle", siksi on käytössä ns. uskovien upotuskaste (ei aikuiskaste.
        - kaste ei pelasta ihmistä, vaan pelastuminen on tapahtunut jo aiemmin uskoontulon eli ns. uudestisyntymisen kautta, johon liittyy tiiviisti ihmisen tekemä henkilökohtainen uskonratkaisu.
        - kaste on kuuliaisuuden osoitus Jumalalle, osoitus uskosta
        - kasteen kautta liitytään seurakuntaan.

        Kirkkoisä Tertullianus eli noin vuosina 160-220 jKr. Jotkut ovat hakeneet uudelleenkasteoppiin tukea Tertullianuksesta, joka hylkäsi lapsikasteen.

        Tertullianus kulkee kastenäkemyksessään kuitenkin täysin omaa tietään, eli hänen kastenäkemyksestään ei voi hakea tähän asiaan tukea. Hän oli sitä mieltä, että kasteessa saa anteeksi vain siihen asti tehdyt synnit. Siksi hän kannatti kastetta vasta ennen kuolemaa ja myös toteutti sitä omalla kohdallaan.

        Tuskin uudeellan kastekaan tällaista näkemystä hyväksyy, joten Tertullianus on jätettävä rauhaan etsittäessä oikeaa kastenäkemystä.

        VANHAN- JA KESKIAJAN VAPAAN KRISTILLISYYDEN SUHDE KASTEESEEN
        Ainakin osassa edellä luetelluissa vapaissa ryhmissä kastettiin seurakuntiin tulleet uudelleen. Liikkeitä ei voi pitää kuitenkaan anababtisistisina siitä syystä, että periaatteessa ne hyväksyivät lapsikasteen. Eli liikkeiden piirissä kastettiin sekä lapsena että aikuisena. Katolisesta kirkosta siirtyneet kastettiin uudelleen siitä syystä, että liikkeissä ei hyväksytty langenneen kirkon ja sen syntisten pappien toimittamaa sakramenttien jakamista.

        3. ANABAPTISMIN SYNTY
        Nykyisen kaltainen anabaptismi syntyy 1500-luvulla, uskonpuhdistuksen sivutuotteena.Sen synty ajoitetaan vuosiin 1524-25 ja syntysijana on Sveitsin Zürich. Kastajaliikkeella oli uusitestamentillinen näkemys tosiuskovien seurakunnasta; se hylkäsi elämän maallisesssa yhteiskunnassa, virat, sotapalveluksen, valan vannomisen, koron ottamisen, ym. Liike pyrki rakentamaan pyhien seurakuntaa uskovien piirissä sovelletulla kirkkokurilla. Liikkeen jäseneksi pääsi vain aikuiskasteessa, jota vaadittiin kaikilta liikkeen jäseniltä.

        Seurakunta sai jäsenensä pääasiassa alemmista yhteiskuntakerroksista ja se edusti radikaalia raamattukristillisyyttä, joka sitoutui Vuorisaarnan sanatarkkaan noudattamiseen. Kristittyjen ei olisi ryhdyttävä vastarintaan, vaan ”elettävä kuin lampaat susien keskellä.”

        Aikuiskastajat erotettiin sekä kirkollisesta että maallisesta yhteisöstä ja julistettiin kerettiläisiksi. Kirkko suhtautui siihen todella rumasti. Vainottuna se levisi valetavien saarnaajien mukana naapurimaihin Strassbourgiin, Itävaltaan ja Määriin, jonne mudostui seurakuntia. Koko liike tuhoutui kuitenkin pian, koska sen johtajat joutuivat kerettiläislakien uhriksi.

        Radikaalireformaatio
        Saksassa uskonpuhdistus sai 1500-luvulla myös radikaaleja piirteitä. Tunnetuin radikaalijohtaja oli Thomas Müntzer, jonka edustamaan taloinpoikaismsytiikkaan liittyi myös yhteiskunnallisia uudistusvaatimuksia. Hän hylkäsi lapsikasteen ja loi ”pyhien seurakunnan”. Kristityn tuli täysin erottautua maailmasta ja seurata Kristusta. Uskonpuhdistuksen hän näki lähinnä apokalyptisena tapahtumana: Maailman lopputaistelu oli ovella, sen jälkeen tavallinen ja sorrettu kansa ottaisi maailman omistukseensa.

        Vuonna 1524 hänen kannattajansa tarttuivat aseisiin ja muutamassa päivässä he tuhosivat yli 40 luostaria ja monia ritarilinnoja. Hänen kehotuksestaan talonpojat alkoivat riehua, kulkea pitkin maata hävittäen ja ryöstäen. Talonpoikaisliike kuitenkin epäonnistui ja Müntzerin mielestä se johtui heidän uskonnollisista ja moraalisista puutteistaan. Talonpoikaiskapinan epäonnistuttua hänen huomionsa kiinnittyi alempaan kaupunkilaisväestöön, jonka piti taistella esivaltaa vastaan jumalanvaltakuntavaltion perustamiseksi. Lopunajallinen seikkailu päättyi Frankenhausenin verilöylyyn 1525, jonka päätteeksi Müntzer mestattiin. Liikkeen johtajan kuoltua johtoon nousivat strasbourgilainen Hans Hut ja münsteriläinen Melchior Hofman. Heidän toiminnassaan korostuivat kasteen uusiminen ja maanpäällisen Jumalan valtakunnan toteuttaminen.

        Radikaalireformaatio levisi maanalaisena liikkeenä, jossa korostuivat erityisesti apokalyptiset näkemykset. Profetioiden mukaan lopputaistelu käytäisiin vuonna 1533, jolloin perustetaan uusi Jerusalem ja alkaa 144 000 valitun hallituskausi. Liikkeessä mentiin niin pitkälle, että vuonna 1533 Westfalenin Münsterissä perustettiin tuhatvuotinen valtakunta, jota johti teokraattinen kuningas Juhana Leydeniläinen ja kaksitoista herttuaa. Valtakunnassa oli kristillis-kommunistinen omaisuuden yhteys ja rakkaus. Kasteenuusijoiden vaikutuksesta käyttöön otettiin uskovien kaste, lapsikaste hylättiin. Teokraattinen valtio tuhoutui hyvin pian katolisten ja evankelisten ruhtinaiden toimesta

        Mennoniitat
        Müntzerin teokratia oli anababtistinen, mutta johtajan kuolema oli tuhoisa kasteenuusijaliikkeelle. Tämän herätyksen johtoon tuli sittemmin myös entinen katolinen pappi, Menno Simonis. Hänen onnistui ohjata liike maltillisempaan suuntaan kytkemällä siitä pois hurmokselliset ja vallankumouk- selliset piirteet. Johtajansa mukaan liike sai nimekseen mennoniitat ja se levisi erityisesti Hollantiin, jossa he saivat uskonnonvapauden vuonna 1626.

        Vuonna 1555 Saksassa Augsburgin valtiopäivillä solmittiin uskonrauha. Uskonrauhan sisältönä oli ”Cuius regio - eius religio” Se merkitsi sitä, että Saksassa tulisi olemaan kaksi uskontoa (katoliset ja evankeliset), jotka kummatkin väittivät olevansa ainoa oikea. Saksan keisarikunta oli jakautunut moniin ruhtinaskuntiin ja ruhtinaan usko määräsi alamaisten uskon. Poikkeuksena olivat vapaa- ja valtakunnankaupungit, joissa oli sekä katolisia että evankelisia. Uskonrauha koski vain katolisia ja niitä, jotka olivat hyväksyneet Augsburgin tunnustuksen. Näin uudelleenkastajat ja spiritualistit jäivät vaille oikeuksia uskonsa harjoittamiseen.

        4. ANABAPTISMI 1600-LUVULLA
        Uudelleenkaste saa 1600-luvulla sijaa erityisesti Englannissa. Sen alkuna oli Englannin episkopaalinen järjestelmä. Kaikki paikallisseurakuntanäkemystä kannattavat joutuivat vainotuiksi. Vainojen seurauksena osa heistä pakeni Hollantiin. Siellä he ajautuivat yhteyteen mennoniittien kanssa, jotka vastustivat lapsikastetta ja maallista esivaltaa. Kuitenkin Hollannin englantilaisen seurakunnan enem- mistö oli kalvinisteja, mutta siitä irrottautui vähemmistö, independentit, jotka jakautuivat useiksi erilaisiksi haaraliikkeiksi, joista yhtenä olivat babtistit. Babtistit jakautuivat kahtia: General Babtisteihin ja Particular Babtisteihin. Cromwellin hallitusaikana babtisteilla oli Englannissa peräti 300 seurakuntaa.

        Vainotut palasivat Englantiin vuoden 1616 jälkeen ja he saivat nimekseen kongregationalistit. He olivat hyvin jyrkkiä: tosi kirkko muodostui vain uudestisyntyneistä, visible saints. Seurakunnassa elettiin pyhässä yhteisössä, jonka esikuvana oli Kristus. Seurakunta oli Kristuksen eikä kuninkaan alainen. Vaadittiin kirkon ja valtion eroa. Ensimmäinen babtistiseurakunta perustettiin Englantiin vuonna 1612. Vaikutteita se oli saanut Hollannin mennoniitoilta. Baptismi vaati jyrkästi kirkon ja valtion eroa ja hyväksyi vain aikuiskasteen.

        5. ANABAPTISMI 1700-LUVULLA
        Englannista baptismi levisi eurooppalaisten siirtolaisten mukana Amerikkaan 1600-luvulla. Sen jälkeen se onkin saanut voimakkaan aseman Yhdysvaltojen uskonnollisessa elämässä ja on nykyisin suurin protestanttinen ryhmittymä. 1700-luku oli Amerikassa erityistä herätyksen aikaa. Herätys teki myös babtisteista joukkoliikkeen. Uudestikastamiskäytäntönsä ansiosta se laajeni erityisesti uudisasukkaiden keskuudessa. Saarnaajat olivat pääasiallisesti oppimattomia ja lähtöisin siirtolaisten omista riveistä puhuen samaa kieltä. Erityisesti kannatusta tuli alimpien yhteiskuntaluokkien keskuudesta. Alueellisesti otollisinta maaperää olivat Uuden Englannin siirtokunta sekä Amerikan eteläiset siirtokunnat, mm. Massachussettissa perustettiin vuosina 1740-1790 peräti 86 uutta babtistiseurakuntaa.

        Baptismi ei ole kuitenkaan mikään yhtenäinen kirkkokunta, vaan se on jakautunut satoihin erilaisiin, jopa vastakkaisiin ryhmiin. Tuskin mikään ryhmä on niin jakautunut puolueisiin ja riitoihin kuin baptismi. Suurin näistä on Southern Babtist Convention. Babtisteilla on oma Babtistinen Maailmanliitto, mutta osa babtisteista on mukana myös ekumeenisessa rintamassa (mm. USA:n pohjoisosien ja Englannin babtistit). Liikkeen tunnetuin saarnaaja on Billy Graham.

        6. ANABAPTISMI 1900-LUVULLA
        Vanhojen kirkkojen ja babtististisien kirkkojen kastekäytäntö näyttääkin sovittamattomalta, koska siitä ajatellaan niin eri tavoin. Lapsikasteen puoltajille kaste on sakramentti ja armonväline, babtisille liikkeille se on tunnustustoimi ja jonkinlainen ihmisen antama merkki muille siitä, että hän haluaa seurata Jeesusta. Myös kasteen muoto on erottava tekijä: lapsikaste toimitetaan yleensä valelemalla, mutta aikuiskaste upottamalla. Lapsikastetta puoltavat kirkot sanovat kasteen olevan Jumalan teko ihmiselle, babtistisen näkemyksen kannattajien mielestä kaste on ihmisen teko Jumalalle.

        Luterilaisuus liittää lapsikasteen perisyntioppiin. Peritynti on niin syvä ihmisen turmeuluksen tila, ettei hän sitä edes käsitä. Se on seurausta Aadamin ja Eevan lankeamisesta. Synnin ilmenemismuotona ovat yksittäiset pahat teot, joiden juurena on juuri perisynti. Kaste vapauttaa ihmisen perirynnin vallasta ja siirtää hänet uuteen elämään. Vaikka kaste siirtää ihmisen ihmisen Kristuksen valtakuntaan, taistelu syntiä vastaan jatkuu elämän loppuun saakka.

        Lapset ovat kyllä osallisia perisynnin turmeluksesta, mutta eivät syyllisyydestä. Juuri siksi lapsia ei saa kastaa, koska he ovat kristuksen sovitustyön tähden viattomia ja Jumalalle otollisia ilman uskoa. Helluntailaisen opetuksen mukaan lapset eivät usko, siksi heitä ei kasteta, mistä ilmeisesti seuraa, että lapset pääsevät automaattisesti taivaaseen.

        Helluntailaiset puhuvat mielellään ”ymmärtävässä iässä” olemisesta, jolloin vasta ihminen on vastuussa Jumalalle teoistaan ja tietoinen synneistään. Tätä ymmärtävää ikää ei koskaan määritellä, ilmeiesti se vaihtelee. Vain ymmärtävässä iässä oleva voi ottaa Jumalan valtakunnan vastaan. Tämä opetus ei ole Raamatun mukaista, sillä Jumalan Sanahan opettaa, että lapsi voi ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, Lue Mark 10:15 ja Luuk 18:17: ”Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse”

        Paavali toteaa Room 3:23 ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” sekä Room 5:12 ”Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä”. Raamatun mukaan kaikki ovat syntisiä, lapsia ei pidetä poikkeuksena. Näin ollen lapset joko ovat syntisiä tai sitten he eivät ole ihmisiä. Jompi kumpi vaihtoehto on hyväksyttävä;

        MITÄ ANABAPTISMIN HISTORIA OPETTAA?
        anabaptismin historia osoittaa, että uudelleen kastamista on tapahtunut historian kuluessa aina silloin tällöin. Syyt siihen ovat vaihdelleet. 1500-luvulle saakka se tapahtui siksi, että syntyneet vapaakirkot hyväksyivät periaatteessa lapsikasteen, mutta eivät katolisen kirkon pappeja.

        Lapsikaste alkoi yleistyä kirkossa jo 200-luvulla ja oli vallitsevana käytäntönä viimeistään 300-luvulla jKr. Tämä tilanne jatkui aina uskonpuhdistukseen saakka. Uskonpuhdistuksen liepeillä syntyi liikeitä, joissa luovuttiin lapsikasteesta. anabaptismi syntyi vasta 1500-luvulla, mutta sen vaikutus oli vähäistä ja paikallista. Merkittävämpää leviämistä on vasta 1700-luvulla, mutta silloinkin se on vielä vähäistä. Edelleen tämän päivän maailmassa uudelleen kastavat kirkot ovat pieni vähemmistö lapsikastetta käyttävien kirkkojen rinnalla.

        Kirkon historian tutkimus osoittaa, että lapsikaste oli melkein 1500 vuotta lähes ainoa kastekäytäntö. Jos ensimmäinen kaste ja lapsikaste olisivat vääriä, merkitsisi se sitä, että kristillinen kirkko on ollut lähes 1500 vuotta ilman kastetta ja kristikuntaa, koska vuodesta 300 vuoteen 1700 ei ollut juuri mitään muuta kastetta kuin lapsikaste.

        Jos lapsikaste olisi väärä, silloin kristikunta olisi ollut yhtä pitkän ajan ilman kastetta. Jos se olisi ollut ilman kastetta, merkitsisi se, että koko sinä aikana ei ollut yhtään uudestisyntynyttä kristittyä, myöskään Luther ei olisi ollut uudestisyntynyt, koska hän piti kiinni lapsikasteesta. Jos kristikunta olisi ollut näin kauan ilman kastetta, ei se olisi ollut mikään kristikunta. Jos lapsikaste olisi väärä, tuskin Jumala olisi antanut sellaisen pelleilyn jatkua lähes 1500 vuotta; koko kristikunta olisi kuollut. Kirkon pitkä historia osoittaa, että myös lapsena kastaminen vastaa jumalallista tahtoa; eihän kirkko muuten olisi kasvanut ja säilynyt maan päällä.

        Jos hengellinen liike on syntynýt vasta 1900-luvulla, kuten monet uudesti kastavat likkeet, ei sillä ole kovin paljon otsaa sanoa, että vain sen kaste on raamatullinen. Tuskin raamatullista kastetta olisi löydetty vasta 100 vuotta sitten.

        Raamatussa ei siis ole mitään säädöstä kasteen muodosta, emme hyväksy sitä, että Jumalan nimissä vaaditaan mukautumaan yhteen kastetapaan ja hylkäämään valeleminen ja vihmominen, joihin niihinkin sisältyy kaunis vertauskuva. Valeleminen sopi hyvin kuvaamaan puhdistusta synneistä ja elävän veden virtoja. Käytettiin mitä kastemuotoa tahansa, kastettava sai aina saman armon. Tuomitustapaan liittyvä kuva on vain erilainen.

        Raamattu kertoo ainoastaan, että kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt.28:19). Kasteveden tuli olla myös puhdasta (Hebr.10.22; Hes.36:25). (Apt.9:38-39): kastaja ja kastettava menivät veteen, kuitenkaan upottamisesta ei puhuta eikä mainita mitään. Valelu kaste oli tässäkin tapauksessa mahdollinen. Miksi Johannes kastoi Jordanissa missä oli paljon vettä? Paljon on suhteellinen käsite. Meidän on kysyttävä mihin verrattuna on jotakin paljon. Kasteveden tuli olla puhdasta. Ihmisten jaloista seonnut vesi ei voinut kuvata kasteen puhdistavaa vaikutusta, vaan se olisi häväissyt kasteen pyhyyttä ja arvokkuutta. Ei voida näyttää toteen, että Johannes olisi tarvinnut paljon vettä upottamista varten, sillä sellaista Raamattu ei kerro.

        Raamattu käyttää kastamisesta kreikan kielistä sanaa Babtidzein. Sana Babtidzein merkitsee kaikenlaista vedellä koskettamista Raamatussa.(Mark.7:4; Joh.13:10; Luuk.11:38; Hebr.9:10; Luuk.11:39; 1.Kor.10:1,2; 2.Moos.30:17-21 jne.). ”Meren syvyyteen upottamisesta” (Matt.18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt.14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan toista kantamuodossaan olevaa verbiä ”Katapontidzein”. Upotuskasteen kannattajat ovat suurissa vaikeuksissa ja mahdottomuuden edessä yrittäessään osoittaa upotuskastetta ainoaksi oikeaksi kastetavaksi. Mainittakoon ettei Luterilainen kirkko ole tehnyt kasteen muodosta lakia, vaan pitää sitä ehdonvallan asiana.

        Usein ns. vapaat suunnat vetoavat Lutheriin, vaikka hän myöskin säilytti tässä kysymyksessä kristillisen vapauden. Vaikka Luther katsoi upotuskasteen parhaiten symbolisoivan kasteen merkitystä. Luther mm. itse suoritti valelukasteita. Kirjassaan Kirkon Baabelin vankeudessa, hän iloitsi siitä, ettei kiusaaja ollut voinut hävittää lapsilta kasteen merkitystä, ja kasteen muodosta hän kirjoitti: ”Kastaja valelee kastettavan…” . Lutherin sanonta edellyttää valelukasteen olevan yleisen. Myöskin vastoin kasteen muodon kiihkoilijoitten oppia, kasteen merkitys oli Lutherille hallitseva pääasia.

        Toiseksi haluan mainita, ettei Raamatussa (uudessaliitossa) missään lue, että olisi ketään upottamalla kastettu. Ainoatakaan paikkaa siis ei Raamatusta löydy, että koko torso olisi upotettu: tämä on merkittävä ja ratkaiseva näkökohta noin laki henkisille vaatimuksille. Uudelleen kastajat ovat tehneet upotuskasteesta opin, vaikka pyhä Raamattu ei sitä kerro, eikä ole siitä oppia tehnyt. Kun vaatiditaan yksinomaan upotuskastetta, oikeana kasteena silloin ei saisi kastaa ketään, sillä näin merkillistä väitettä ei Raamatusta löydy. Olettaa tietysti voidaan, kun on ennalta päähänpinttymät ja kuvitelmat. Ei esim. ehtoollisellakaan ole merkitystä sillä, oli viiniä vähän tai enemmän. Nimittäin ”missä on Herran Henki, siellä on vapaus” (2.Kor.3:17). Kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen asetti kristillisen kasteen, hän ei puhunut veden määrästä mitään. Hän yksinkertaisesti vain sanoi, että pelastukseen kuuluu usko ja kaste ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark.16:16). Edelleen: ” tehkää kaikista kansoista opetuslapsia kastaen heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt.28:19). Myöskään Jeesuksen opetus kasteesta ei puhu veden määrästä, vaan kasteen välttämättömyydestä: ”ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh.3:5). Katekismus opettaa: ”Pelastusta ei saa aikaan vesi(määrä) ,vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa”, vertaus Ef.5:26. On siis aivan yhdentekevää onko vettä kourallinen vai järvi: tämä on Raamatun opetus.

        Kun Jerusalemissa kastettiin ensimmäisenä helluntaina 3000 ihmistä, upottaminen olisi vaatinut suuria järjestelyjä. Seutu ja vuodenaika oli varsin kuiva. Pienissä altaissa ei olisi voitu kastaa kovin monta, koska veden tuli olla puhdasta (Hebr.10:22; Hes.36:25). Samoin olisi ollut suuri operaatio 3000 ihmisen upottaminen Betesdan lammikolla. On siis vankemmat perusteet 3000 hengen vihmomiskasteelle, kuten Aatolainen Immo kirjassaan ”ovatko uudelleenkastajat oikeassa”s.59. Kun Filipin vanginvartijan oloissa, keskellä yönhetkeä kastettiin hänet ja kaikki omaiset kohta. Jos upottaminen olisi ainoa oikea kastetapa, tottahan Pyhä Henki olisi ilmoittanut, miten niin vaikeissa oloissa saatiin riittävästä vettä. Mahdollista on, että vanginvarttia ja kaikki omaiset kastettiin samalla kaivosta nostetulla vedellä, millä pestiin Paavalin ja Silaan haavat. Kuitenkin Raamattu sivuuttaa kastetavan kuvaamisen vaieten.
        Pyhän Hengen saamisesta uudessaliitossa on ennustettu: ” minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte” (Hes.36:25). Edelleen, kun Jesaja kuvaa Vapahtajan sijaiskärsimystä, hän sanoo evankeliumin leviämisestä: ” Niin hän on vihmova monet pakanakansat”(Jes.52:15).

        Lähteenä käytetty : ”Lapsikaste on Raamatullinen”).


      • geisha
        Larssi kirjoitti:

        Raamatussa ei siis ole mitään säädöstä kasteen muodosta, emme hyväksy sitä, että Jumalan nimissä vaaditaan mukautumaan yhteen kastetapaan ja hylkäämään valeleminen ja vihmominen, joihin niihinkin sisältyy kaunis vertauskuva. Valeleminen sopi hyvin kuvaamaan puhdistusta synneistä ja elävän veden virtoja. Käytettiin mitä kastemuotoa tahansa, kastettava sai aina saman armon. Tuomitustapaan liittyvä kuva on vain erilainen.

        Raamattu kertoo ainoastaan, että kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt.28:19). Kasteveden tuli olla myös puhdasta (Hebr.10.22; Hes.36:25). (Apt.9:38-39): kastaja ja kastettava menivät veteen, kuitenkaan upottamisesta ei puhuta eikä mainita mitään. Valelu kaste oli tässäkin tapauksessa mahdollinen. Miksi Johannes kastoi Jordanissa missä oli paljon vettä? Paljon on suhteellinen käsite. Meidän on kysyttävä mihin verrattuna on jotakin paljon. Kasteveden tuli olla puhdasta. Ihmisten jaloista seonnut vesi ei voinut kuvata kasteen puhdistavaa vaikutusta, vaan se olisi häväissyt kasteen pyhyyttä ja arvokkuutta. Ei voida näyttää toteen, että Johannes olisi tarvinnut paljon vettä upottamista varten, sillä sellaista Raamattu ei kerro.

        Raamattu käyttää kastamisesta kreikan kielistä sanaa Babtidzein. Sana Babtidzein merkitsee kaikenlaista vedellä koskettamista Raamatussa.(Mark.7:4; Joh.13:10; Luuk.11:38; Hebr.9:10; Luuk.11:39; 1.Kor.10:1,2; 2.Moos.30:17-21 jne.). ”Meren syvyyteen upottamisesta” (Matt.18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt.14:30) Raamattu ei käytä baptidzein sanaa, vaan aivan toista kantamuodossaan olevaa verbiä ”Katapontidzein”. Upotuskasteen kannattajat ovat suurissa vaikeuksissa ja mahdottomuuden edessä yrittäessään osoittaa upotuskastetta ainoaksi oikeaksi kastetavaksi. Mainittakoon ettei Luterilainen kirkko ole tehnyt kasteen muodosta lakia, vaan pitää sitä ehdonvallan asiana.

        Usein ns. vapaat suunnat vetoavat Lutheriin, vaikka hän myöskin säilytti tässä kysymyksessä kristillisen vapauden. Vaikka Luther katsoi upotuskasteen parhaiten symbolisoivan kasteen merkitystä. Luther mm. itse suoritti valelukasteita. Kirjassaan Kirkon Baabelin vankeudessa, hän iloitsi siitä, ettei kiusaaja ollut voinut hävittää lapsilta kasteen merkitystä, ja kasteen muodosta hän kirjoitti: ”Kastaja valelee kastettavan…” . Lutherin sanonta edellyttää valelukasteen olevan yleisen. Myöskin vastoin kasteen muodon kiihkoilijoitten oppia, kasteen merkitys oli Lutherille hallitseva pääasia.

        Toiseksi haluan mainita, ettei Raamatussa (uudessaliitossa) missään lue, että olisi ketään upottamalla kastettu. Ainoatakaan paikkaa siis ei Raamatusta löydy, että koko torso olisi upotettu: tämä on merkittävä ja ratkaiseva näkökohta noin laki henkisille vaatimuksille. Uudelleen kastajat ovat tehneet upotuskasteesta opin, vaikka pyhä Raamattu ei sitä kerro, eikä ole siitä oppia tehnyt. Kun vaatiditaan yksinomaan upotuskastetta, oikeana kasteena silloin ei saisi kastaa ketään, sillä näin merkillistä väitettä ei Raamatusta löydy. Olettaa tietysti voidaan, kun on ennalta päähänpinttymät ja kuvitelmat. Ei esim. ehtoollisellakaan ole merkitystä sillä, oli viiniä vähän tai enemmän. Nimittäin ”missä on Herran Henki, siellä on vapaus” (2.Kor.3:17). Kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen asetti kristillisen kasteen, hän ei puhunut veden määrästä mitään. Hän yksinkertaisesti vain sanoi, että pelastukseen kuuluu usko ja kaste ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark.16:16). Edelleen: ” tehkää kaikista kansoista opetuslapsia kastaen heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt.28:19). Myöskään Jeesuksen opetus kasteesta ei puhu veden määrästä, vaan kasteen välttämättömyydestä: ”ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh.3:5). Katekismus opettaa: ”Pelastusta ei saa aikaan vesi(määrä) ,vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa”, vertaus Ef.5:26. On siis aivan yhdentekevää onko vettä kourallinen vai järvi: tämä on Raamatun opetus.

        Kun Jerusalemissa kastettiin ensimmäisenä helluntaina 3000 ihmistä, upottaminen olisi vaatinut suuria järjestelyjä. Seutu ja vuodenaika oli varsin kuiva. Pienissä altaissa ei olisi voitu kastaa kovin monta, koska veden tuli olla puhdasta (Hebr.10:22; Hes.36:25). Samoin olisi ollut suuri operaatio 3000 ihmisen upottaminen Betesdan lammikolla. On siis vankemmat perusteet 3000 hengen vihmomiskasteelle, kuten Aatolainen Immo kirjassaan ”ovatko uudelleenkastajat oikeassa”s.59. Kun Filipin vanginvartijan oloissa, keskellä yönhetkeä kastettiin hänet ja kaikki omaiset kohta. Jos upottaminen olisi ainoa oikea kastetapa, tottahan Pyhä Henki olisi ilmoittanut, miten niin vaikeissa oloissa saatiin riittävästä vettä. Mahdollista on, että vanginvarttia ja kaikki omaiset kastettiin samalla kaivosta nostetulla vedellä, millä pestiin Paavalin ja Silaan haavat. Kuitenkin Raamattu sivuuttaa kastetavan kuvaamisen vaieten.
        Pyhän Hengen saamisesta uudessaliitossa on ennustettu: ” minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte” (Hes.36:25). Edelleen, kun Jesaja kuvaa Vapahtajan sijaiskärsimystä, hän sanoo evankeliumin leviämisestä: ” Niin hän on vihmova monet pakanakansat”(Jes.52:15).

        Lähteenä käytetty : ”Lapsikaste on Raamatullinen”).

        Sana babtidzoo ( tai jotenkin siihen suuntaan) tarkoittaa nimen omaan VEDEN ALLE UPOTTAMISTA. Älä puhu palturia ja väitä sanan tarkoittavan jotain muuta!
        Miten selität tämän raamatun kohdan?
        Matt.3:16 "Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen."

        Jeesus siis nousi vedestä. Eikö häntä upotettu mielestäsi? Vettä vain pirskoteltiin? Jos on yhtään selväjärkinen tajuaa sen, että koska hän nousi vedestä, hänet upotettiin. Typerää uskotella muuta.


    • upottaminen

      KASTEKÄYTÄNTÖ ALKUSEURAKUNNASSA

      Edellä olemme jo todenneet, että alkukristillinen kaste edellytti Johanneksen kastetta, ja jatkoi sitä kristillisesti tulkittuna. Alkuseurakunnan kastekäytäntöä tutkittaessa on siis lähdettävä liikkeelle jo Johannes Kastajan ja itse Herramme Jeesuksen lihassa vaelluksen ajasta. Johannes Kastajan synnyttämä kansanliike oli melkoisen laaja, sillä kun hän saarnasi mielenmuutosta ja mielenmuutoksen osoitukseksi mielenmuutoksen kastetta: "Hänen tykönsä vaelsi Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö. Ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa kun he tunnustivat (julkisesti) syntinsä" Matt.3:1-9). Kun siis Jeesuksestakin kerrotaan, että hän "teki ja kastoi" oppilaidensa välityksellä useampia oppilaita kuin Johannes (Joh.3:26, 4:1-2), on kysymys ollut melko suuresta joukosta. Vaikka heitä helluntaipäivänä olikin yläsalissa koolla vain noin 120 henkeä (Apt.1:15), mainitsee Paavalikin "enemmän kuin viisisataa veljeä", joille Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen samalla kertaa näyttäytyi ( 1 Kor.15:6). Kun siis ihmiset tulivat Jeesuksen luokse kuulemaan hänen opetustaan, ja kuultuaan ottivat myös hänen sanansa vastaan, tullen mielenmuutokseen, teki Jeesus heidät oppilaikseen, kastamalla heidät aikaisempien oppilaiden välityksellä. Nyt on kuitenkin huomattava, että näin Jeesus ei tehnyt lapsille, vaikka lausuikin: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni." Hän ei kastattanut lapsia, vaan ainoastaan siunasi heitä, asettamalla kätensä heidän päälleen (Matt.19:13-15, Mark.10:13-16, Luuk.18:15-17). Jeesuksen tykö tuotuja pieniäkin (Luukas) lapsia hän siis siunasi, mutta mielenmuutokseen suostuvat aikuiset, sekä miehet että naiset, hän kastatti oppilaikseen. Tämä Jeesuksen tekemä ero lasten siunaamisen ja ymmärtävässä iässä olevien kääntyneiden oppilaiksi kastattamisen välillä periytyi myös alkuseurakunnan käytäntöön. Tämä on selvästi nähtävissä Luukkaan kirjoittamasta alkuseurakunnan historiasta, Apostolien teoista, mutta myös muista Uuden testamentin kastetta käsittelevistä Paavalin ja Pietarin kirjeiden kohdista.

      APOSTOLIEN TEKOJEN KASTETEKSTIT

      Kasteesta helluntaipäivänä kertoo Apt. 2 luku, jakeet 37-41. Pietarin saarnan vaikutuksesta kuulijat saivat piston sydämiinsä ja kysyivät:" Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?", jolloin Pietari vastasi:

      "Muuttakaa mielenne ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te tulette saamaan Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu, ja kaikille jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu."

      Seuraavat huomiot näyttävät tekstin perusteella ilmeisiltä:

      1. Kaste kuului tietoisen mielenmuutoksen yhteyteen.

      2. Kaste toimitettiin syntien anteeksi saamiseksi.

      3. Pyhän Hengen lahjan saamisen ehtona oli mielenmuutos ja kasteen vastaanottaminen.

      4. Erityisesti on huomioitava, ettei Pietari sanonut:

      "...kastattakoon kukin itsensä ja perheensä", vaan (ainoastaan) "itsensä." Tämä osoittaa, ettei helluntaipäivänä suinkaan kastettu kokonaisia perheitä perheen päiden kääntymyksien perusteella.

      5. Kun teksti jatkaa, sanoen: "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin", edellyttää tämä kunkin kastettavan henkilökohtaista kääntymystä kasteen saamiseksi.

      Samarian kasteteksti edellyttää samaa. Tekstin (Apt.8:5-17) jae 12 sanoo:

      "Kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti heille evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä,niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset."

      1. Teksti sanoo, että saarnan sisällön uskoneet ottivat vastaan kasteen.

      2. Kun sekä miehet että naiset mainitaan erikseen, tämä osoittaa, ettei ollut kyse perhekunnista.

      3. On huomioitava, että vaikka miehet ja naiset mainitaan erikseen, lapsia ei mainita ollenkaan.

      Etiopian kuningattaren hoviherran kasteesta kerrotaan samassa luvussa (8:26-39). Tämän kertomuksen mukaan hoviherra kysyi, Filippuksen evankeliumin julistusta ensin kuunneltuaan:

      "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"

      Meidän kirkkoraamatun tekstistämme puuttuu Filippuksen vastaus kysymykseen, eli 37 jae, koska se puuttuu myös eräistä kreikan alkukielisistä käsikirjoituksista (papyrus 45, Codex A, B, C, P) joita nykyään arvostetaan eniten. Olisi kuitenkin ollut kovin outoa, jos hoviherra olisi käskenyt pysäyttämään vaunut, Filippukselta mitään vastausta saamatta. Tästäkin syystä ortodoksisen kirkon virallisessa tekstiperinteessä esiintyvä jae 37 tuntuu asiaan kuuluvalta.

      Tämän jakeen mukaan Filippus vastasi hoviherralle, esittäen hänelle hänen kastamisensa ehdon seuraavin sanoin:

      "Jos sinä kaikesta sydämestäsi uskot, se on luvallista."

      Eräässä codexissa (Laudianus) esiintyy toisenlainen vastaus:

      "Jos sinä uskot kaikesta sinun sydämestäsi, sinä olet pelastuva."

      Jatkossa hoviherra vakuuttaa kummankin tekstimuunnoksen mukaan uskovansa Jeesukseen Jumalan Poikana:

      "Minä uskon Jeesuksen Kristuksen olevan Jumalan Pojan." / "Minä uskon Kristukseen, Jumalan Poikaan."

      Hoviherran kastamista koskevasta kertomuksesta on tehtävissä seuraavat huomiot:

      1. Edellä esitetyn mukaan uskon tunnustus oli kasteen saamisen ehto.

      2. Samasta ehdosta todistaa epäsuorasti myös saman luvun jakeen 13 sanat: "...Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa...", vaikkakin hänen mielenlaatunsa paljastui myöhemmin vääräksi (18-24).

      Paavalin kääntymyksestä on kerrottu Apt.9:1-30, mutta kiinnostavaa on se, mitä Paavali Luukkaan mukaan itse kertoi Ananiaan hänelle sanoneen (22:16):

      " Ja nyt, mitä aiot? Noustuasi anna kastaa itsesi ja pestä pois sinun syntisi, avuksi huudettuasi hänen nimeään." (Tai:"...avuksi huutavana hänen nimeään." tai: "...vetoavana hänen nimeensä.") Aoristin mediumin partisiippi "epikalesamenos" ilmaisee joko edeltävää tai samanaikaista tapahtumaa suhteessa muuhun tekemiseen.

      Tekstin mukaan kaste merkitsee syntien pois pesemistä, ja Paavalia kehotettiin käymään tälle pesulle edellä tai samanaikaisesti Herran nimeä itselleen (mediumi) avuksi huutavana.

      Korneliuksen perhekunnan kastamisesta kerrotaan 10 luvussa. Kun Kornelius, enkeliltä käskyn saatuaan, kutsutti apostoli Pietarin, oli hän jo koonnut sinne lähimmät ystävänsä ja sukulaisensa. Kun Pietari saapui, Kornelius sanoikin Pietarille:

      "Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä, kuullaksemme kaiken, mitä Herra on käskenyt sinun puhua."

      Enkeli oli näet sanonut Korneliukselle:

      "Hän (Pietari) on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut ja koko sinun perhekuntasi"(11:14).

      Korneliuksen kerrotaan olleen jo entuudestaan hurskaan ja Jumalaa pelkääväisen, "niinkuin koko hänen perhekuntansakin"(10:1-2).

      Kun Pietari sitten saarnasi, lankesi Pyhä Henki kuulijoiden ylle, ja he alkoivat puhumaan kielillä ja ylistämään Jumalaa. Tällöin Pietari kysyi, voiko kukaan kieltää kastamasta vedellä näitä Pyhän Hengen saaneita. Kukaan ei voinut kieltää, ja niin Pietari käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.

      Koska edellä selostettu kertomus on ensimmäinen koko perhekunnan kääntymystä selostava tapahtuma Apostolien teoissa, on meidän jos mahdollista selvitettävä, millä perusteella tämän perhekunnan jäsenet kastettiin.

      Saammekin asiaan lisävalaistusta saman kirjan seuraavasta luvusta (11:1-18), jossa kerrotaan Pietarin joutuneen Jerusalemiin palattuaan syytöksen alaiseksi Korneliuksen kodissa vierailunsa tähden. Pietarin syyttäjilleen pitämän vastauspuheen loppuosa (jakeet 15-17), kuten myös syyttäjien tämän jälkeinen toteamus, on tässä suhteessa merkittävä:

      "...Ja sinä aikana kun minä aloin puhumaan, lankesi henki Pyhä päälle heidän kuten myös päälle meidän alussa. Ja minä muistin Herran sanoman, jonka hän sanoi:`Johannes tosin kastoi vedessä, mutta te tulette kastetuiksi Hengessä Pyhässä.` Jos siis yhtäläisen lahjan antoi Jumala heille kuin myös meille, uskottuamme Herraan Jeesukseen Kristukseen, kuka minä olin, kyetäkseni estämään Jumalaa?" Ja tämän kuultuaan he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa, sanoen, "Siis myös pakanakansoille Jumala mielenmuutoksen elämäksi antoi."

      Pietarin mukaan Pyhän Hengen lahja annetaan uskoon tulon perusteella. Kuulijoille oli itsestään selvyys, että kysymys on uskoontulleiden kohdalla myös mielenmuutoksesta.

      Kun tässä yhteydessä muistamme Pietarin kehoituksen (2:38):

      "Muuttakaa mielenne ja kastattakaa itsenne Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan",

      lienee pidettävä jokaista Korneliuksen perhekunnan jäsentä henkilökohtaisesti uskoon tulleena ja mielensä muuttaneena.

      Samaa edellyttää Pietarin selvitys tapahtuneesta apostolien kokouksessa, josta kerrotaan Apt. 15:7-9:

      "Ja paljon väittelyn ollessa meneillään, Pietari, noustuaan, sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että jo muinaisina päivinä Jumala teidän keskuudessanne valitsi pakanat minun suuni kautta kuulemaan evankeliumin sanan ja tuleman uskoon. Jumala, sydäntentuntija, todisti, antaen heille Pyhän Hengen, kuten myös meille. Ja ei mitään eroitellut välillä meidän ja heidän, uskolla puhdistaessaan heidän sydämensä."

      Tässä edellä Pietari viittasi Korneliuksen kodin tapahtumiin, sanoen itse, että kuulijat tulivat uskoon evankeliumin sanan kuultuaan. Pyhä Henki vuodatettiin heihin sillä perusteella, että Jumala oli puhdistanut heidän sydämensä uskolla.

      Lyydian perhekunnan kääntymisestä kerrotaan Apt. 16:11-15,40: Kun Paavali rukouspaikassa alkoi puhumaan sinne kokoontuneille naisille, Lyydiakin oli siellä kuulijoiden joukossa. Jatkosta sanotaan:

      "Ja eräs nainen, nimeltään Lyydia, Jumalaa pelkääväinen purppuramyyjä Thyateiraan kaupungista, kuuli, jonka sydämen Herra avasi ottamaan vaarin Paavalilta puhutuista. Ja kun hänet kastettiin ja hänen huonekuntansa, hän pyysi, sanoen: `Jos te arvioitte minun olevan Herraan uskovaisen, sisälle tullen minun talooni, majailkaa.` Ja hän vaati meitä."

      Tämä teksti on siitä erikoinen, että se on Apostolien teoissa ensimmäinen ja ainoa kohta, joka todella näyttää edellyttävän, että koko perhekunta kastettiin uskoon tulleen perheenpään (ja vieläpä naispuolisen) uskon perusteella. Voidaan näet kysyä, että jos tässä tekstissä edellytetään myös perhekunnan muiden jäsenten henkilökohtaista uskoon tuloa, miksei siitä mainita mitään? Vai oliko yksin Lyydia (perhekuntansa päänä) tarpeeksi arvostettu, että hänen uskoon tulostaan kannatti mainita?

      Tekstiä tulkittaessa on otettava huomioon seuraavat seikat:

      1. Kun Lyydia oli nainen, mutta silti perhekuntansa päähenkilö, hän oli joko naimaton tai leski.

      2. Perhekunta merkitsee: talo, talonväki, huonekunta, ja sillä tarkoitetaan usein palvelusväkeä.

      3. Filippissä kerrotaan tapahtuneen vain kaksi kääntymistapahtumaa: Lyydian ja vanginvartijan perhekunnat.

      4. Kun apostolit palasivat vanginvartijan luota, he menivät uudelleen Lyydian tykö. Siellä heistä kerrotaan (jae 40), että:

      "... he näkivät veljet ja he rohkaisivat heitä ja he lähtivät pois."

      5. Nämä veljet olivat ilmeisen selvästi juuri Lyydian perhekuntaan kuuluvia. He olivat Lyydian palvelusväkeä,ja koska he olivat "veljiä", he olivat myös henkilökohtaisesti uskoon tulleita.

      Näin Luukkaalta on jäänyt vain yksinkertaisesti kertomatta heidän Lyydian kääntymyksen jälkeisestä kääntymyksestään, ja ehkä vain siitä syystä, ettei hänellä ollut heidän kohdaltaan yksityiskohtaisia muistiinmerkintöjä.

      Koska meille on selvää, ettei ketään Lyydian perhekunnan jäsenistä ole vasten tahtoaan väkisin pakotettu suostumaan kastettavaksi, voimme yhtyä Joachim Jeremiaksen kirjasessa "Lapsikaste kirkon alkuaikoina" julkituoman mielipiteen alkuosaan:

      "Lyydia, joka todennäköisesti leskeksi jäätyään oli perheensä pää, tuli uskoon, ja sen johdosta `hänet ja hänen perhekuntansa` kastettiin. On selvää, että kuvaus on tässä hyvin tiivistettyä ja jättää mainitsematta, kuinka evankeliumia julistettiin myös Lyydian perheenjäsenille ja kuinka se vaikutti heissäkin uskon."

      Sen sijaan mielipiteen loppuosan voimme jättää omaan arvoonsa, koska sehän ei UT:n tekstien opetuksen valossa pidä ollenkaan paikkaansa;

      "Mutta kuvaavaa on, että Luukas voi kertoa tällä tavalla. Sillä näin hän ilmaisee, että ratkaisevaa oli, kuten G. Gullman sanoo `perheen yhteenkuuluvuus kasteen ollessa kyseessä eikä jokaisen perheenjäsenen yksilöllinen ratkaisu`."

      Vanginvartijan perhekunnan kääntymyksestä kerrotaan Apt. 16:25-34:ssä. Herätykseen tapahtumien tähden tultuaan, vartijasta kerrotaan (jakeet 30-31):

      "Ja johdattaessaan heitä ulos, hän sanoi:`Herrat, mitä minun tulee tehdä, jotta minä pelastuisin?` Ja he sanoivat: `Usko Herraan Jeesukseen, ja sinä . olet pelastuva, sinä ja sinun huoneesi.`"

      Vanginvartijalle annettua vastausta ei suinkaan tulkitaan oikein, jos tulkitaan perhekunnankin pelastuvan perheenpään uskon perusteella. Tässäkin on selvää, että henkilökohtaisen uskomisen ehto koskee jokaista perheenjäsentä erikseen. Tämä ilmenee siitä, mitä vanginvartijan kodissa kerrotaan jatkossa tapahtuneen (16:32):

      "Ja he puhuivat hänelle Herran sanaa ja kaikille hänen talossaan. (16:33) Ja ottaessaan heidät tykönsä sillä yön hetkellä , hän pesi heidät haavoistaan, ja hänet kastettiin ja kaikki hänen (omaisensa) , kohta. (16:34 ) Ja vieden heidät ylös taloon, hän asetti (heidät) pöydän ääreen, ja hän riemuitsi talonväkineen Jumalaan uskoon tulleena."

      Kasteen edellä evankelioitiin tekstin mukaan jokainen vanginvartijan perheenjäsen, joten perhe riemuitsi hänen kanssaan, ei vain hänen, vaan jokaisen perheenjäsenen henkilökohtaisesta uskosta.

      Krispuksen perhekunnan kastamisesta kerrotaan Apt. 18:8:ssa:

      "Ja Krispos, synagoogan esimies, alkoi uskoa Herraan koko hänen huonekuntansa kanssa, ja monet kuulolla olleista korinttolaisista alkoivat uskoa ja heidät kastettiin."

      Edellä teksti sanoo vastaansanomattoman selvästi kaikkien kastettujen alkaneen ennen kastettaan uskoa kuulemaansa sanomaan. Kun he sitten ilmaisivat uskovansa, heidät kastettiin.

      Efeson opetuslapsista kertoo Apt. 19:1-7. Efesossa oli (ilmeisesti Apolloksen julistuksen tuloksena, joka tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen) 18:24-26) muutamia opetuslapsia, Paavalin tullessa sinne. Paavali kysyi heiltä, havaittuaan heiltä puuttuvan jotakin kristitylle oleellista:

      "Saitteko Pyhä Hengen, kun tulitte uskoon?"

      Uuden kirkkoraamatun mukaan he vastasivat kysymykseen:

      "Emme ole edes kuulleet mistään Pyhästä Hengestä."

      Tämä käännös on varmasti liioitteleva, sillä alkutekstin mukaan heidän vastauksensa kuului:

      " Emme edes, jos Pyhä Henki on, ole kuulleet."

      Papyrus 38 mukaan ( joka on todennäköisesti vanhin säilynyt tämän kohdan sisältävä käsikirjoitus kappale) he vastasivat:

      "Emme ole edes, jos Pyhän Hengen ovat jotkut saaneet, ole (siitä) kuulleet." (Vastaus tässä muodossa esiintyy myös eräissä vanhan italan, syyrian, ja koptinkielisissä käännöksissä.)

      Vastauksen kuultuaan Paavali tiedusteli heiltä heidän saamansa vesikasteen laatua, ja sai kuulla heidät kastetun (tässä vaiheessa jo) menneeseen aikaan kuuluvalla Johannes Kastajan parannuksen kasteella. Paavali selitti heille, että Johanneksen mielenmuutoksen kaste kuului sellaisenaan menneeseen aikaan, ja että Herra Jeesus oli ylösnoustuaan käskenyt tehdä oppilaita itselleen omassa nimessään. Näin ollen heidätkin tulisi kastaa Herran Jeesuksen nimeen, eli siihen ainoaan nimeen, joka on taivaan alla ihmisille annettu, jossa heidän tulee pelastua (Apt.4:12).

      Osa vanhoista käsikirjoituksista (Codex Besae Cantabrigiensis = D, ja Peshitto) vielä kertoo jakeessa 5, mihin nimeen ja myös miksi heidät kastettiin uudelleen:

      "Ja tämän kuultuaan heidät kastettiin Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, syntien anteeksi saamiseksi."

      Kun heidät oli näin kastettu, asetti Paavali kätensä heidän päälleen, jolloin he saivat Pyhän Hengen.

      Tekstistä ilmenee, että ennen kuin nämä miehet tapasivat Paavalin, he eivät olleet alkuperäisessä mielessä vielä kristittyjä. Heiltähän puuttui syntien anteeksi anto ja Pyhän Henki. Vaikka Johannes Kastajakin saarnasi mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksi saamiseksi (Mark.1:4), hän ei silti välittänyt itse anteeksiantoa. Kreikkalainen raamattuoppinut Johannes Kolitsara selittääkin Uuden testamentin parafraasissaan osuvasti Markus 1:4:n tekstin merkityksen:

      "Ja Johannes oli tuon aikakauden alku, kastaen erämaassa ja saarnaten kastetta mielenmuutoksen osoitukseksi, jotta kastetut saisivat syntien anteeksiannon, kun vastaanottaisivat vähän ajan päästä tulevan Messiaan."

      Korinttolaiskirjeessään Paavali kertoo kastaneensa vielä Stefanaankin perhekunnan (1 Kor.1:16). Tästä perhekunnasta kerrotaan saman kirjeen lopussa (16:15-16), että:

      "he olivat antautuneet pyhien palvelukseen."

      Kun Paavali kehottaa olemaan kuuliaisia tämän perheen jäsenille ja heidän kaltaisilleen, jotka "työtä tekevät ja vaivaa näkevät", lienee lupa olettaa jokaisen Stefanaan perhekunnan jäsenen olleen myös henkilökohtaisesti uskossa.

      Juuri tutkimamme Apostolien tekojen kastetekstit edellyttävät selvästi henkilökohtaista uskoon tuloa ja uskon tunnustusta kasteen edellä jokaiselta kastettavalta. On näinollen ilmeisen selvää, että Jeesuksen lihassa vaelluksensa päivänä tekemä ero (lasten siunaamisen ja hänen oppilaikseen suostuvien ymmärtävässä iässä olevien kastamisen välillä) periytyi myös alkukristilliseen kastekäytäntöön.

      Kunnioittakaamme silti niitäkin, joiden mielestä täyttä varmuutta Apostolien tekojen teksteistä ei voida vetää, selostamalla tässä heidänkin mielipiteensä. Heidän mielestään esimerkiksi Lyydian perhekunnan tapaus, se miten Luukas siitä kertoo, pakottaa jättämään tilaa mahdollisuudelle, että perhekuntien kasteet ovat saattaneet alusta alkaen koskea kaikkia perheenjäseniä, siis myös pieniä lapsia, jos niitä on perheessä ollut. Tälläisestä mielipiteestä on oivana esimerkkinä esitän jälleen Joachim Jeremiaksen kirjasta "Lapsikaste kirkon alkuaikoina" otteen, joka tekee johtopäätöksiä mainituista Apostolien tekojen kohdista:

      "Tarkoitetaanko nyt äsken mainituissa kohdissa, jotka puhuvat `perhekuntien` kääntymisestä ja kasteesta, myös lasten - sylivauvojenkin - kastamista? Ensimmäisen vastauksen kysymykseen löydämme jo siitä seikasta, että pelkän `perhekunnan` sijasta saatetaan puhua `koko perhekunnasta`, `kaikista omaisista`. Vahvistavien ilmausten ... käyttö osoittaa yksiselitteisesti, ettei ainoaakaan huonekunnan jäsentä jätetty kasteen ulkopuolelle. Kun muistamme, millainen vanhempien lähetysseurakuntien sosiaalinen koostumus oli, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kyseisiin huonekuntiin olisi kuulunut huomattavia orjamääriä. Siksi uskottavammalta tuntuu otaksuma, että vahvistavat ilmaukset `kaikki`, `koko` jne. viittaavat perheen kaikkiin lapsiin."

      Lienee vielä syytä lainata tähän yhteyteen Eduard Lohsen kirjassa "Uuden testamentin sanoma" esiintyvä kannanotto:

      "Emme tietä kastettiinko varhaisimmassa kristikunnassa lapsia. Kun satunnaisesti puhutaan kokonaisten huonekuntien kastamisesta (1 Kor.1:16, Apt.16:15, 18:8), on mahdollista, että tällöin on ajateltu myös lapsia. Yksiselitteiset viittaukset tälläiseen puuttuvat kuitenkin."

      Ehdotonta varmuutta ei siis Lohsen mukaan ole löydettävissä Uuden testamentin perhekuntien kastamisesta kertovien tekstikohtien perusteella.

      Päästäksemme eteenpäin, on meidän seuraavaksi tutkittava Uuden testamentin niitä tekstejä, jotka sisältävät opetusta kasteen merkityksestä.

      UUDEN TESTAMENTIN KASTEOPETUS

      Uuden testamentin kirjeitä järjestyksessään lukiessamme, kohtaamme ensimmäiseksi apostoli Paavalin kastetta koskevan opetuksen Roomalaiskirjeestä (6:3-4). Vaikka olenkin jo kerran tämän tekstin lainannut, otan sen tähän uudelleen:

      " Vai oletteko tietämättömiä että meidät kaikki jotka kastettiin Kristukseen Jeesukseen, hänen kuolemaansa meidät kastettiin? Meidät haudattiin siis yhdessä hänen kanssaan kasteen kautta kuolemaan, jotta kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, näin myös me vaeltaisimme elämän uutuudessa."

      Seuraavat seikat ovat tekstin perusteella huomion arvoisia:

      1. Tekstiin ei sovellu kastekaava "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", sillä Isä ei kuollut, eikä myöskään Pyhä Henki. Ainoastaan Poika kuoli, ja hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa osalli suuteen kristitty Paavalin mukaan kastetaan. Käytännössä tämä merkitsee kristitylle omista synneistään pois kuolemista (jae 2).

      2. Jeesuksen herättämistä vastaa kristityn kohdalla "uudessa elämässä vaeltaminen", jota kristitty voi harjoittaa vain tietoisesti ja henkilökohtaisesti uskoon tulleena. Kristitty on siis kastettu "vaeltamaan", joten on ilmeistä, että hänen täytyy olla kastehetkellään tietoinen vaeltamisen velvollisuudestaan. Tämä Paavalin kasteopetus näyttää sulkevan pois sen mahdollisuuden, että hän edellyttäisi ketään kastettavan ilman henkilökohtaista uskoon tuloa.

      Tässä yhteydessä Johannes Kolitsaran Uuden testamentin parafraasin teksti on erittäin mielenkiintoinen, hänen pyrkiessään valaisemaan sitä, miten kirkkoisät ovat tämän Paavalin tekstin ymmärtäneet:

      "Vai ettekö te tiedä, että kaikki meidät jotka kastettiin Jeesukseen Kristukseen, meidät kastettiin samanaikaisesti (meidät painettiin upoksiin eräällä tavalla) , ( ja me tulimme osallisiksi) hänen kuolemaansa? (vanhan ihmisen ristiinnaulitsemisen kautta). Meidät haudattiin siis yhdessä hänen kanssaan kasteen kautta ja me tulimme osallisiksi hänen kuolemaansa, jotta, kuten Kristus todella herätettiin kuolleista taivaallisen Isän kirkkauden kautta, näin myös me olisimme herätettyjä ja eläisimme uutta elämää, hänen tahtoaan kohtaan sopusointuisaa. Sillä jos, kuten kaksi puuta, erottamattomasti yhdistettyinä yhdeksi, me tulimme yhdeksi ruumiiksi Kristuksen kanssa kasteen, kautta, mikä merkitsee samaistumista hänen ristillä kuolemaansa, järjellisen ja luonnollisen seurauksen mukaan me tulemme yhdeksi hänen kanssaan myös ( hänen ylösnousemuksessaan (myös me tulemme nimittäin ylösnousemaan kirkastettuina, kuten myös hän). Tietäen tämän, että meidän vanha ihmisemme, turmeltunut syntiseltä luonnoltamme, ristiinnaulittiin yhdessä Kristuksen kanssa kasteen kautta, jotta se heikontuisi enemmän ja meidän ruumiimme olisi kuin kuollut synnille, ettemme joutuisi jälleen synnin orjiksi. Sillä hän joka kuoli on jo vapautettu synnin vaarasta (onhan tunnettua, että kuolleena olevaa ja kuollutta ei kiusata, eikä hän tee syntiä). Ja koska me olemme kasteen kautta kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa, mitä tulee syntiin, me uskomme, että me tulemme yhdessä hänen kanssaan myös elämään kirkastettuina iankaikkisuudessa."

      Kolitsara selittää kirkkoisien uskoneen Paavalin tarkoittaneen, että Jeesukseen Kristukseen kastaminen merkitsee kastettavan uskossa suostumista Jeesuksen kuoleman osallisuuteen, eli vertauskuvallisesti kastettavan omankin ruumiin ristiinnaulitsemiseen. Tämä merkitsi käytännössä synnistä erottautumista. Kaste merkitsee vertauskuvallisesti myös "herättämistä", mikä käytännössä merkitsi velvollisuutta uuden elämän elämiseen.

      Toinen merkittävä Paavalin kirjoittama kasteopetusta sisältävä kohta löytyy Kolossalaiskirjeestä: Kol. 2:10 -12:

      "Ja te olette hänessä täydellisiksi tehdyt, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää. Hänessä teidät myös ympärileikattiin käsintekemättömällä ympärileikkauksella, lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: Hänen kanssaan teidät yhdessä haudattiin kasteessa, jossa teidät myös yhdessä herätettiin, hänet kuolleista herättäneen Jumalan uskon vaikutuksen kautta."

      Tekstissä ovat huomion arvoisia seuraavat seikat:

      1. Kristuksen ympärileikkaus ei Paavalin mukaan ole suinkaan itse kaste, vaan "lihan ruumiin poisriisuminen", jolla Paavali tarkoittaa uskoon tulon yhteydessä tehtävää mielenmuutosta eli parannusta (vert. Room.8:5-9, 12-13).

      2. Tämä lihan ruumis riisutaan tietoisesti pois, kun mennään uskossa kasteelle. Kaste yhdistää kastettavan Jeesuksen hautaamiseen: Kastettavan lihan ruumis eli vanha ihminen haudataan kastetapahtumassa.

      3. Kun Paavali käyttää ilmaisua "jossa" (en hoo), hän edellyttää, että samassa kastetapahtumassa jossa kristityn poisriisuttu lihan ruumis haudataan, kristitty myös samalla herätetään Kristuksen yhteydessä elettävään uuteen elämään.

      4. Kun Paavali ilmaisee kristityn herättämisen tapahtuvan "Kristuksen kuolleista herättäneen Jumalan vaikuttaman uskon kautta", hän näyttää tällä ilmaisulla tarkoittavan, että Jumalan vaikuttaman uskon tulee olla jo kasteen toimittamishetkellä kastettavassa vaikuttamassa.

      Samaa edellyttää Paavalin Galatalaiskirjeen maininta: Gal. 3:26-27:

      " Sillä kaikki te olette Jumalan poikia uskon kautta Kristuksessa Jeesuksessa." Paavalihan jatkaa: "Sillä niin monta kuin teitä kastettiin Kristukseen, Kristukseen te pukeuduitte.".

      Efesolaiskirjeessä Paavali kertoo, miten Kristus puhdisti seurakuntansa: Efeso 5:25-27:

      "Miehet, rakastakaa vaimoja, kuten myös Kristus rakasti seurakuntaa ja itsensä antoi alttiiksi sen edestä, jotta hän sen pyhittäisi, puhdistettuaan sen veden kylvyllä, sanassa, jotta hän asettaisi itselleen kirkastetun seurakunnan, joka ei omaa tahraa eikä ryppyä eikä mitään tuollaista, vaan joka olisi pyhä ja moitteeton."

      Edellä Paavali tarkoittaa "veden kylvyllä" kastetta. Tämä sama kylvyksi kääntämäni sana ("luutron = kylpy, pesu, peso) esiintyy myös Paavalin kirjeessä Tiitukselle (3:5) uudestisyntymis-sanan eli "palinggenesiaa"-sanan yhteydessä, tarkoittaen siinäkin kastetta. Ilmaisulla: "dia luutruu palinggenesiaas" Paavali tarkoittaa, että samoin kuin luonnollisessa syntymässä lapsi tavallisesti pestään syntymänsä jälkeen, samoin myös uudestisyntynyt eli uskoon tullut (1 Joh.5:1) pestään kasteessa uudestisyntymisensä eli uskoon tulonsa jälkeen. Tämä Tiituksen kohta kuuluu (Tiit. 3:4-7):

      Mutta kun meidän pelastajamme Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus tuli ilmi, ei teoista vanhurskaudessa, joita me olisimme tehneet, vaan hänen laupeutensa mukaan hän pelasti meidät, uudestisyntymisen kylvyn välityksellä ja Pyhän Hengen (suorittaman) uudistuksen, jota (Henkeä) hän meidän pelastajamme Jeesuksen Kristuksen kautta vuodatti meihin runsaasti, jotta vanhurskautettuina hänen armossaan, perillisiksi tulisimme, iankaikkisen elämän toivon mukaan."

      Tässä Tiitus kirjeen kohdassa "pelastuminen" sulkee sisäänsä kolme eri asiaa: 1) uudestisyntymisen, 2) uudestisyntymisen kylvyn eli kasteen, ja 3) Pyhän Hengen suorittaman uudistuksen uudeksi luomukseksi. Pelastuskokemuksessa pelastuva kokee tämän kolmannenkin kohdan, eli Pyhän Hengen runsaan vuodatuksen itseensä. Tällä tarkoitetaan Pyhän Hengen kastetta. Näin pelastunut on vanhurskautettu ja iankaikkisen elämän perillinen.

      Kirjassaan "Usko ja kaste" jopa sylilapsikasteen raamatullisuuteen uskova lestadiolainen Erkki Reinikainen kieltää tämän kohdan tarkoittavan, että kyseessä olisi uudestisynnyttävä kaste. Hän kirjoittaa:

      "...ettei tässäkään ole kysymys kasteesta uudestisynnyttävänä, vaan uskoon liittyvänä sagramenttina eli merkkinä ja sinettinä. Uudistuminen tapahtuu Pyhän Hengen (jae 5) ja Jeesuksen Kristuksen kautta (jae 6). Kolmiyhteinen Jumala pelastaa: Isä (jae 4) Pyhä Henki (jae 5) ja Poika (jae 6)."

      Ensimmäisen Pietarin kirjeen mukaan (3:20-21) vedenpaisumuksen aikana pelastuneet pelastuivat "veden kautta" (di hydatos). Tämän pelastumisen vastakuva (antitypon) eli vesi, pelastaa kasteena ( baptisma) myös kristityn. Kaste ei tekstin mukaan kuitenkaan ole "lihan saastan poistamista", vaan hyvän omantunnon pyyntö ( eperooteema) Jumalalle tai: Jumalaa kohtaan ( ... eis Theon). Nykykreikankielisen (Bamban) tekstilaitoksen mukaan kaste on "hyvän omantunnon todistus (martyria ) Jumalalle", ja vuoden -67 laitoksen mukaan "hyvän omantunnon vihkimys (afierosis ) Jumalalle." Vuoden -85 laitoksen mukaan kaste on "sitoumus jonka tunnollisesti otatte itsellenne Jumalaa kohtaan" ( desmevsi pu analamvanete ensinidita apenanti sto Theo).

      Kysymme nyt, kenen teksti edellyttää esittävän hyvän omantunnon pyynnön tai todistuksen Jumalalle? Kuka vihkii hyvän omantuntonsa, tai kuka sitoutuu hyvään omaantuntoon Jumalan edessä? Tietenkin kastettava itse, sillä sitähän teksti ilmeisen selvästi tarkoittaa. Hyvää omaatuntoa voidaan pyytää Jumalalta vain tietoisessa uskon tilassa, joten tämä Pietarin kirjeen tekstikin edellyttää siis kastettavalta uskon asennetta toimituksen sisältöön ja merkitykseen.

      On myös ajateltu Nooan aikaan pohjautuvan vastakuvan sovellutuksen jäävän siinä mielessä ongelmalliseksi, että pienet lapset (jotka olisivat olleet ymmärtämättömiä ja kykenemättömiä itse menemään arkkiin) olisi joka tapauksessa viety arkkiin vanhempien toimesta. Tähän on todettava, että kristittyjen lapset ovat arkissa jo syntymänsä perusteella (1 Kor.7.14), eivät saamansa kasteen perusteella, jota eivät itse tiedosta. Kun he kristittyjen lapsina tulevat ymmärtävään ikään, heitäkin tulisi odottaa henkilökohtainen hyvän omantunnon kasteliiton tekeminen Jumalan kanssa.

      Vielä on syytä käsitellä Johanneksen evankeliumin kohtaa 3:5. Tämän kohdan selityksiä toisiinsa verrattaessa ilmenee sellainen erikoisuus, että lestadiolaiset ovat "vesi"-sanan merkityksen tulkinnasta helluntailaisten kanssa samaa mieltä. Molemmat näet kieltävät sen, että "vedestä" syntyminen viittaisi tässä kohtaa kasteen veteen. Kumpienkin mukaan "vesi" tässä tekstikohdassa tarkoittaisi "sanaa", eli "vedestä syntyminen" tarkoittaisi "sanasta syntymistä".

      He ovatkin asiallisesti ottaen oikeassa jo Efesolaiskirjeen 5:26 -kohdan perustalta, jossa Paavalin nimissä kulkeva kirje opettaa, että "Kristus rakasti seurakuntaa, ja antoi itsensä sen edestä, jotta hän sen pyhittäisi, puhdistettuaan sen sanalla, veden pesussa."

      Silti ei pidä lähteä antamaan Joh.3:5:n "vesi"-sanalle toista merkitystä kuin mitä tekstissä lukee, eikä myöskään kieltää sitä, että "vesi"-sana tässä kohtaa viittaa selvästi kasteveteen.

      Täysin perusteeton on näet Erkki Reinikaisen kirjassaan "Usko ja kaste" esittämä (sivu 96) väite:

      "Sitä, että Nikodemoksen ja Jeesuksen keskustelussa ei voinut olla kysymys kasteesta, tukee myös se tosiasia, ettei Jeesus ollut vielä edes asettanut kastetta, Ei tunnu loogiselta, että hän olisi ryhtynyt puhumaan tuntemattomasta asiasta. Nikodemus tosi tunsi juutalaisen proselyyttikasteen ja näin ollen myös Johannes Kastajan suorittaman kasteen."

      Ei pidä näet unohtaa sitä Johanneksen evankeliumin esittämää tosiasiaa, että Jeesuksenkin ja hänen oppilaittensa toiminnasssa (3:22, 4:1-2) oli käytössä vesikaste, ja näinollen Nikodeemuksenkin edellytetään olleen tästä vesikasteesta tietoinen. Kun hän sai Jeesukselta selvennyksen siitä, miten vanhakin ihminen voi ylhäältä syntyä, hän oivalsi Jeesuksen viittaavan "vesi"-sanalla siihen kääntymyksen kasteeseen, jolla Jeesus oppilaittensa välityksellä saarnansa vastaanottajat kastoi.

      Mahdollista on kuitenkin, että tekstin sanat "hydatos kai" (vedestä ja) ovat myöhempi lisäys tekstiin. Jos näin on, yhtä lailla tällöinkin tekstin "vesi"-sana viittaa kasteveteen, eikä suinkaan sisällä merkitystä "sana". Jos Jeesus olisi todella tarkoittanut selvennyksellään "sanasta ja Hengestä syntymistä", mikään ei olisi estänyt häntä käyttämästä "vesi"-sanan sijasta "sana"-sanaa.

      Se seikka, että pelkkä vesi aineena ei tietenkään ketään synnytä,käy ilmi jo jatkon sanoista "ja Hengestä". Ilmeinen sanojen tarkoitus oli ohjata Nikodeemus parannuksen paikalle, mielenmuutosta toteuttamaan, jonka ulkonainen ilmaisu oli suostuminen kastettavaksi. Ei pidä unohtaa, että Ef.5:26 mukaan veden pesulla oli puhdistava tarkoite: puhdistaa sanalla, vedellä pesun tapahtuessa. Aikanaan sitten, kunhan Henki Jeesuksen ylösnousemuksen ja kirkastamisen jälkeen lähetettäisiin, toteutuisi Nikodeemuksenkin kohdalla Hengestä syntymisen osuus.

      Uuden testamentin kasteopetus ei enää jätä epäselvyyttä siitä, että kaste kuuluu vain niille, jotka ovat valmiit tekemään henkilökohtaisen hyvän omantunnon liiton Jumalan kanssa. Liittoa tehdessään heidän tulee riisua pois lihan ruumiin mukainen vaellus, ja sitoutua elämään uutta elämää Kristuksen yhteydessä. Uudestisyntyneen eli uskoon tulleen tulee Uuden testamentin opetuksen mukaan käydä uudestisyntymisen pesulle, ja Jumala on puolestaan pitävä huolen lupauksensa täyttämisestä, eli Pyhän Hengen vuodattamisesta.

      Tämä on Uuden testamentin selvä kasteteologia, ja tämän vahvistaa myös seuraava Antti J. Pietilän aikaisemmin mainitusta dogmatiikasta tekemäni (III osa, sivut 315-316) tekstilainaus:

      "2. Paavalin kaste-oppi. Kasteoppi sellaisena kuin sen on meidän aikamme kristikunnassa esiinnyttävä, kuuluu sikäli koko dogmatiikan vaikeimpiin, että yhtenäisen kirkollisen tradition osoittaminen tällä alalla on mitä vaikeinta ja että lujan raamatullisuudenkin aikaansaaminen tämän sanan tavallisessa merkityksessä on sula mahdottomuus. Pääsyynä tähän on valtiokirkon kastekäytäntö, jonka päämuoto on lapsikaste, ja että teologit pitävät velvollisuutenaan löytää Uuden Testamentin aikuiskastetta koskevasta kasteteologiasta lapsikasteen teologian. Kristillinen kirkko on Hengen uskonnon sille antamien valtuuksien mukaisesti juuri tällä alalla harjoittanut hengellistä täysvaltaisuutta enemmän kuin useimmissa muissa suurissa kysymyksissä, ja tuloksena on ollut, että kirkossa on tapahtunut hämmennystä itse pääasiaan nähden enemmän kuin olisi ollut luvallista. Ainoa todellinen tie kestävään kasteoppiin on Paavalin kasteopin pohjalle rakennettu aikuiskasteen oppi, josta teologia sitten ex analogia päättelee mitä lapsikasteesta on ajateltava."

      LASTEN SUHDE UUDEN TESTAMENTIN AIKAISEEN SEURAKUNTAAN

      Uudesta testamentista on vielä tutkimatta otsikon aihe, eli lasten suhde Uuden testamentin aikaiseen seurakuntaan. Avainkohta tähän kysymykseen löytyy Paavalin ensimmäisestä Korinttolaiskirjeestä (7:14):

      " Sillä uskosta osaton mies on pyhitetty vaimossa, ja uskos ta osaton vaimo on pyhitetty veljessä: muutoin teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita, mutta nyt pyhiä ovat."

      Ensiksikin on huomioitava, että Paavali käyttää sanaa "teidän" ( hyymoon). Tämä on silti tulkittu siten, että Paavali tarkoittaa seka-avioliitosta syntyneiden kristittyjen lapsia, joiden vanhemmista siis vain toinen on uskossa. Ajatus on tämä: Samoin kuin uskosta osaton aviopuoliso on pyhitetty uskovan puolison kautta, vaikkei hän olekaan seurakunnan kastettu jäsen, samoin myös tälläisten vanhempien lapset ovat pyhitettyjä, vaikka hekään eivät ole seurakunnan kastettuja jäseniä. Koska uskosta osaton puoliso pyhittyy (avioliiton kanssakäymiseen) uskovan puolison välityksellä, niin tälläisestä liitosta syntyneet lapsetkin ovat, eivät ainoastaan "pyhitettyjä" (heegiastai ) vaan jopa "pyhiä"(hagia ).

      Ilmaisut "pyhä" ja "pyhät" ovat Uudessa testamentissa kastetun kristityn nimityksiä. Kun Paavali lähetti kirjeensä "Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Jeesuksessa Kristuksessa pyhitetyille, kutsutuille pyhille", hän toteaa myöhemmin heistä (1 Kor. 6:11):

      "Ja näitä (teistä) jotkut olitte: mutta teidät pestiin, mutta teidät pyhitettiin, mutta teidät vanhurskautettiin Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

      On siis näinollen todettava, että vaikka myös "pyhitetty"- nimityksellä tarkoitetaan tavallisesti kastettua kristittyä, Paavali kuitenkin käyttää tätä ilmaisua luonnehtimaan uskosta osattoman puolison asemaa seka-avioliitossa. Tätä pyhitettyä uskosta osatonta puolisoa kun ei luonnollisestikaan ole kastettu. Kun Paavali samassa yhteydessä käyttää lapsista nimitystä "pyhät" sillä perusteella jos toinenkin vanhemmista on kristitty, eikö tämä juuri todista, että kristityn lapset ovat pyhiä kastamattominakin?

      Pastori Wiljam Aittala valaisee kirjassaan "Joka uskoo ja kastetaan" alkuseurakunnan aikaista käytäntöä tämän 1 Kor. 7:14 jakeen pohjalta:

      "Mikäli tässä yhteydessä sana `pyhä` voidaan ymmärtää seurakunnan jäsentä tarkoittavana (kuten 1 Kor.1:2; 6:1,2; 14:33; 16:1,15; 2 Kor.1:1; 8:14; 9:1; 13:12 jne), niin se merkitsisi sitä, että uskovan seurakunnan jäsenen vielä kastamaton lapsi olisi myös luettu seurakuntaan kuuluvaksi. Alandin mukaan alkuseurakuntaan kuuluikin kahdenlaisia jäseniä. Toiset olivat omakohtaisen kääntymisen ja sitä seuranneen kasteen kautta seurakuntaan liitettyjä varsinaisia jäseniä. Tämän sisärenkaan lisäksi kuului seurakunnan läheiseen yhteyteen kuitenkin niitä, joita ei vielä ollut kastettu. Sellaisia olivat mm. pienet lapset, koska `sellaisten on Jumalan valtakunta`. Kuitenkin vasta kasteen ja ehtoolliselle osallistumisen kautta heistä aikanaan tuli seurakunnan täysvaltaisia jäseniä. Kasteelle he tulivat sen jälkeen kun olivat saaneet opetusta ja kun katsottiin, että pikkulapsille luettu erityinen viattomuuden ja puhtauden aika oli ohi."

      Tässä yhteydessä sopii mainita, että vanhempia neuvotaan Uuden testamentin Efesolaiskirjeessä (6:4) alusta asti kasvattamaan lapsiaan "Herran kurissa ja nuhteessa." Kun lapsia neuvotaan samassa kirjeessä (6:1) olemaan vanhemmilleen kuuliaisia "Herrassa" olevina, eli siis Kristuksen ruumiin jäseninä, täytyy tässä olla kysymys jo ymmärtävään ikään tulleista ja kasteenkin vastaanottaneista lapsista.

      Se asia, minkä alkuseurakunnan kristityt vanhemmat pyrkivät jättämään perintönä lapsilleen, oli vilpitön usko. Tässä vilpittömässä uskossa on jotakin vanhemmilta lapsille periytyvää, vaikka sen tuleekin muodostua myös lapsen omakohtaiseksi uskoksi. Tästä Paavali kirjoitti Timoteukselle (2 Tim.1:5):

      "...ottaen muistoon sinussa (olevan) vilpittömän uskon, joka asui ensin sinun isoäidissäsi Looidiksessa ja äidissäsi Eunikessa, ja olen varmistunut että myös sinussa."

      Sama kirje (3:5) kertoo Timoteuksen jo lapsuudestaan saakka tunteneen pyhät kirjoitukset, joten hän oli oppinut ne kristityssä kodissaan isoäidiltään ja äidiltään. Apostolien teot kertoo Timoteuksen olleen uskovaisen juutalaisvaimon poika, vaikka isä oli ollut kreikkalainen. Timoteus oli opetuslapsi, josta Lystran ja Ikonionin veljet todistivat hyvää (Apt. 16:1-3).

      Ihminen voi siis jo lapsuudestaan saakka olla Herran opetuslapsi vilpittömän uskon kautta. Tämän vilpittömän uskon hän voi "periä" vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan saamansa opetuksen kautta. Sitten, tämän uskon perittyään, hänen tulisi solmia omakohtainen ja henkilökohtainen hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, kastattamalla itsensä Herran nimeen.

      VIELÄ HIUKAN KIRKKOISISTÄ

      Jo tämän tutkisteluni alussa asetin kyseenalaisiksi eräiden niin sanottujen kirkkoisien antamien todistusten totuusarvon, koska he olivat käsityksissään jo luisuneet perin kauaksi siitä apostolisen opetuksen sisällöstä, joka on löydettävissä Uudesta testamentista. Kirjassaan "I apostoliki paradosis" (Apostolinen perinne) kirkkoisä Hippolytos Roomalainen kuvaa sitä kastekäytäntöä, joka oli vallalla Rooman seurakunnassa 200-luvun alussa.

      Tämän kuvauksen mukaan "...kastetta edelsi kolmen vuoden valmistusaika, jona aikana kastekokelaalle opetettiin kristinuskon sisältöä. Kastetta edelsi pahojen henkien karkottamisakti, sitten torstaipäivänä otettu kylpy, ja jälleen uusi henkien karkotusakti. Kastetta edelsi myös kastettavien paasto. Sitten seurasi lauantaiyön valvojaiset Raamatun lukemisineen ja viimeisine opetuksineen, ja vasta sitten päästiin kasteelle. Kastetoimitukseen keräännyttiin kukonlaulun aikaan (johonkin virtaavan ja puhtaan veen ääreen, myöhemmin kirkkojen kastealtaille), ja kastettavien oli ensin rukoiltava kasteveden äärellä. Kastettava kääntyi ensin länttä kohti ja kielsi saatanan, sitten hän kääntyi itää kohti ja tunnusti Kristuksen. Jokaisen tuli sanoutua irti saatanasta, lausumalla: "Minä luovun sinusta, saatana ja kaikesta sinun palveluksestasi ja kaikista sinun teistäsi."

      Tämän jälkeen kastettavat voideltiin öljyllä, ja seurakunnan vanhin lausui: "Väistykööt kaikki pahat henget sinusta kauaksi." Tämän jälkeen seurasivat kysymykset uskosta Isään Jumalaan, Jeesuksen Kristukseen, Pyhään henkeen, pyhään seurakuntaan ja ruumiin ylösnousemukseen. Heiltä kysyttiin heidän uskoaan kolme kertaa. Jos lapset eivät voineet antaa itse kastekysymyksiin vastauksia, sen tekivät vanhemmat heidän puolestaan.

      Tätä vaihetta seurasi riisuutuminen. Naisten oli pantava pois kaikki korunsa ja päästettävä hiuksensa valloilleen. Sitten astuttiin veteen. Ensin kastettiin lapset, seuraavaksi kastettiin täysikasvuiset miehet, ja viimeiseksi tuli naisten vuoro. Kastettavat painettiin kolme kertaa veteen. Kastettavat voideltiin taas öljyllä, jonka jälkeen he saivat pukeutua. Kastetta seurasi eukaristian vietto, jolloin leivän ja viinin antamisen välillä kastetuille annettiin myös maidon ja hunajan sekoitusta."

      Edellä selostettu kuvaus osoittaa, että Uuden testamentin tekstien kertomasta alkuseurakunnan yksinkertaisesta käytännöstä oli jo luisuttu hyvin kauaksi. Toisena esimerkkinä tästä luisumisesta toimikoon Karthagon synodin kaanonin teksti vuodelta 255:

      "Kysymys on `harhaoppisista ja skismaatikoista, jotka näennäisesti on kastettu ja jotka sitten liittyvät katoliseen kirkkoon, joka on yksi ja jossa meidät on kastettu ja uudestisynnytetty.` `...ketään ei nimittäin voida kastaa katolisen kirkon ulkopuolella, sillä on yksi kaste, ja se on ainoastaan katolisessa kirkossa.` `...Papin pitää ensin puhdistaa ja pyhittää vesi, jotta se voisi hänen kastaessaan puhdistaa kastettavan ihmisen synnit.` `...Kuinka voisi puhdistaa ja pyhittää vettä se, joka on saastainen, ja jolla ei ole Pyhää Henkeä?` `...Mutta kastettu pitää voidellakin, jotta hänestä voitelun saaneena tulisi Kristuksesta osallinen. Kerettiläinen ei kuitenkaan saata pyhittää öljyä, koska hänellä ei ole uhrialttaria eikä kirkkoa, joten kerettiläisellä ei voi olla voiteluakaan. Meillehän on selvää, etteivät he mitenkään voi pyhittää öljyä kiitokseksi. ...Tokkopa kerettiläiset, Kristuksen vastustajat, voitelevat ke- tään.` `...Ja kuinka rukoilisi kastettavan puolesta se, joka ei ole pappi,...`"

      Itse kirkkoisien käsityksistä antaa oivan kuvan Tertullianuksen käsitys veden siunaamisen muuttavasta voimasta:

      "Kaikilla vesillä on sen vuoksi voima vaikuttaa pyhitysen sagramentti, kun Jumalaa huudetaan avuksi: Sillä välittömästi tulee Henki taivaasta ja on vesien yllä, pyhittäen ne itsensä kautta, ja niin ne pyhitettyinä imevät itseensä pyhittämisen voiman...ja koska vedet ovat saaneet parantavia ominaisuuksia enkelien väliintulon kautta, ovat sekä sielu että ruumis puhdistetut aineellisesti ja hengellisesti vesillä. Pakanat, jotka ovat tietämättömiä hengellisistä asioista, omistavat epäjumalillensa saman voiman vihkimättömän veden kera, mutta pettävät itsensä."

      Kun siis jo varhaiset kirkkoisätkin edustavat edellä lainatun mukaisia käsityksiä, ei tarvitse ihmetellä kirkon opin kehitystä. Kasteesta ja ehtoollisesta tehtiin mysteerioita eli salaperäisiä uskonnollisia menoja, joille luettiin yliluonnollinen voima puhdistaa synnistä, synnyttää jumalallista elämää ja tehdä kuolemattomaksi. Opilla Jumalan Hengen yhtymisestä kasteveteen on kastevedestä tehty ihmevoide, joka kykenee jopa uudestisynnyttämään sylilapsen.

      Kuinka kaukana edellä esittämieni esimerkkien mukaiset käsitykset ovatkaan aidosta uusitestamentillisesta alkuperäisestä kristillisyydestä. Itselleni nämä esimerkit todistavat luopumuksesta, joka on alkanut jo aikaisemmin, ja joka on kehittynyt yhä pitemmälle.

      Ensin luovuttiin Jeesuksen nimeen kastamisesta yhden kerran upottamalla, ja otettiin tilalle kolmen arvonimen kaava, kolme kertaa upottaen. Sen jälkeen luovuttiin kasteen alkuperäisestä merkityksestäkin uudestisyntymisen jälkeisenä kylpynä ja hyvän omantunnon liittona, jolloin tilalle tulivat maagiset käsitykset itse kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Seuraava askel luopumuksen tiellä olikin omaksutut käsitykset vihittyjen vesien ja öljyjen ihmeitätekevästä voimasta, niiden alkuperäisen vertauskuvallisen käytön ja merkityksen sijaan.

      KIRKKOISIEN AJASTA MEIDÄN PÄIVIIMME

      Ne meidänkin päiviemme teologit, jotka yrittävät hinnalla millä hyvänsä sovittaa Uuden testamentin tekstien uskosta, kasteesta ja uudestisyntymisestä puhuvan sisällön yhteen nykykirkon sylilapsien kastekäytännön kanssa, ovat ylitsepääsemättömissä egsekeettisissä vaikeuksissa. He puhuvat sylivauvojen uskosta, joko tietoisesta tai tiedostamattomasta. Samoin sylivauvojen kastamisen yhteydessä tapahtuvasta näiden vauvojen kertakaikkisesta uudestisyntymisestä. Ne heistä, jotka tietävät mitä hengellinen elämä on, joutuvat kuitenkin puhumaan myös toisesta uudestisyntymisestä, tarkoittaen ihmisten omakohtaista uskoon tuloa. He puhuvat vedestä syntymisestä sylilapsikastetta tarkoittavana, ja saman tien Hengestä syntymisestä toisessa merkityksessä, eli omakohtaiseen uskoon tulemista tarkoittaen. Ja tämä kaikki vain siksi, etteivät ole valmiita tunnustamaan Uuden testamentin opetuksen selvää linjaa, jonka mukaan vesikaste eli vedestä syntyminen kuului alkuaan todellisen Hengestä syntymisen eli kääntymyksen ja omakohtaisen uskoon tulon yhteyteen.

      Silti samoissa piireissä joissa edellä kuvattuja kirkon harhoja ihmisten eksyttämiseksi sumeilematta viljellään, saatetaan jonkun oppineen esitystä julkaistaessa totuuskin lipsauttaa (ilmeisesti vahingossa) esiin. Tälläinen lipsautus on tapahtunut, SLEY:n julkaistessa Jukka Thurénin kirjan "Israelin usko." Kirjan luvussa XXVI: "Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi" teksti alkaa:

      "`Yksi kaste`on peräisin Ef. 4:5:stä: `Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.` Lähtökohtana on yhden Herran tunnustaminen; usko ja kaste liittynevät siihen, koska uskon ratkaiseva tunnustaminen tapahtuu kasteen yhteydessä. ...

      ...Eroista huolimatta kaikki evankeliumit pitävät yhtä siinä, että Jeesusta kastettaessa Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen tavoin Jeesuksen päälle. Joh. lisää, että kastaja Tunnisti tästä merkistä Jeesuksen siksi `joka kastaa Pyhällä Hengellä.` Jeesuksen saama kaste on ollut välittömänä mallina, kun Jeesuksen asettamaa kastetta on tulkittu. ...

      ...Jeesuksen nimeen kastettaessa on tapahtunut Pyhän Hengen vaikutuksesta vanhurskauttaminen ja pyhittäminen: kastetut on puhdistettu aikaisemman elämänsä synnistä ja saastaisuudesta ja heidät on liitetty Jumalan lopunaikaiseen pyhään kansaan. ..."

      VÄÄRINKÄSITYSTEN VÄLTTÄMISEKSI

      Eräällä Kreikan matkallani, käydessäni Kreikan pääkaupungissa Ateenassa, löysin sieltä, Kreikan evankeelisten kristittyjen kirkosta, heidän uskoaan selostavan kirjan, nimeltään: " I pistis ton Ellinon evanggeliokon= Kreikkalaisten evankelisten usko." Kirjassa on myös luku " to vaptisma= Kaste." Sen sisältö on mielestäni siksi raitista opetusta, että katson aiheelliseksi kääntää osan sen sisällöstä tähän:

      " Kastaminen on kristillisen seurakunnan vanha tapa ja käytäntö, ainoa sellainen, jonka kristillinen seurakunta on aivan kuin `lainannut` juutalaisuudesta. Kasteella ei juutalaisessa taloudenhoidossa ollut läheskään sitä tärkeyttä mikä sillä on kristillisyydessä. Juutalaisuudessa käytetyt kasteet olivat vedellä suoritettuja vihmontoja ja pesuja, jotka symbolisoivat puhdistusta saastaisuudesta. Kristillinen kaste sen sijaan on merkityksellinen ja välttämätön julkinen toimitus, joka sinetöi käännynnäisen sisääntulon Kristuksen näkyvään seurakuntaan. Kristillisellä kasteella on se yhteistä juutalaisuuden pesojen kanssa, että sekin symbolisoi puhdistusta synnin saastaisuudesta. On suuriarvoista ja merkittävää havaita, että meidän Herramme valitsi juutalaisuuden useista tavoista ainoastaan kasteen seurakuntansa käyttöön. Sen sijaan Hän hylkäsi muut, kuten ympärileikkauksen, uhritoimitukset, papilliset puvut, jne. Kasteen toimittamistapa symbolisoi paremmin kuin mikään muu lunastusta synnistä, jonka Pelastaja ihmisille toi. Tässä merkityksessään kaste kuuluukin ainoastaan kristilliselle yhteisölle.

      Olihan tietenkin jo ennen Kristusta `Johanneksen kaste`, joka sekin oli mielenmuutoksen kaste, syntien anteeksi saamiseksi, mutta tätä kastetta ei myöhemmin pidetty riittävänä niille, jotka tulivat sisään kristilliseen seurakuntaan. Tästä syystä sisääntulevat ihmiset kastettiin uudelleen kristillisellä kasteella, nekin, jotka olivat jo saaneet Johanneksen kasteen. (Apt.19:1-6). Tämä merkitsee sitä, että pelkkä mielenmuutos ei riittänyt Kristuksen kannattajille, vaan mielenmuutoksen ja anteeksisaamisen jälkeen kristityiksi tulleilta odotettiin uutta pyhitettyä ja puhdasta elämää Kristuksen yhteydessä, sekä jokapäiväistä kilvoittelua syntiä ja maailmaa vastaan. Herra itse siis määräsi kasteen sellaiseksi seurakuntansa toimitukseksi, joka erottaa seurakunnan jäsenet muista ihmisistä (Matt.28:19-20, mark.16:15-16). Kuitenkaan Jeesus itse ei kastanut ketään (edes lihassa vaelluksensa aikana) vaan jätti siitä huolehtimisen (jo silloin) oppilaittensa tehtäväksi (Joh.4:2).

      ...Kristillisen kasteen historiallisesta yhteydestä Johanneksen kasteeseen voimme vetää sen johtopäätöksen, että kaste tapahtui tavallisesti upottamalla, sillä Johanneskin oli valinnut Ainonin, `koska siellä oli paljon vettä`(Joh.3:23).

      ...Katolisissa seurakunnissa ja Euroopan evankeelisissa seurakunnissa (baptisteja lukuunottamatta) pidetään vihmontakastetta oikeana. Kreikkalaiset seurakunnat pitäytyvät upottamiskasteeseen, sillä ei ole epäilystä siitä, että juuri upottaminen oli ensimmäisen seurakunnan kastetapa.

      ...Kristillisyyden alkuaikoina kastettavat olivat poikkeuksetta jo ymmärtävässä iässä olevia. He olivat syntyperältään joko juutalaisista tai pakanakansoista, ja tulivat kristityiksi kuultuaan ja uskottuaan evankeliumiin. Juuri kasteen välityksellä he antoivat julkisen tunnustuksen uskostaan ja armon työstä, joka heidän elämässään oli tapahtunut. Näin he tulivat näkyvän Kristuksen seurakunnan jäseniksi. Pyhänä sisäänottotapahtumana seurakuntaan kaste oli jotensakin vastaava juutalaisten ympärileikkaustapahtumalle. Ympärileikkaukseen olivat velvollisia alistumaan kaikki ne, jotka muista kansoista proselyytteina tulivat juutalaisen kansan jäsenyyteen.

      Sanonta tässä kohtaa on varovainen `jotensakin vastaava`, sillä ympärileikkaus suoritetaan ainoastaan poikalapsille määrättynä eli kahdeksantena päivänä syntymisestä, kun taas kaste suoritetaan sekä poika- että tyttölapsille erottelematta, ja aikana jota ei ole edeltä määrätty. Täten vastaavaisuus ympärileikkauksen ja kasteen välillä ei ole täydellinen eikä aukoton.

      Toisaalta on sanottava, että jos apostolit ja ensimmäiset kristityt olisivat todellakin pitäneet kastetta ympäri leikkausta vastaavana tapahtumana, he olisivat varmaankin pitäytyneet alusta asti lapsikastekäytäntöön. Tämä ei ole kuitenkaan historiallisesti todennettavissa kuin vasta kolmannelta vuosisadalta lähtien. Kuitenkin tästä kasteen ja ympärileikkauksen käsittämisestä toisiaan vastaaviksi suorituksiksi syntyi apostolien jälkeisellä ajalla lapsikastekäytäntö, ja se valtasi seuraavina vuosisatoina useimmat seurakunnat. Aloitettiin siis kastamaan myös kristittyjen vanhempien lapsia.

      Muutamat tosin yrittävät vakuuttaa, että tämä tapa olisi periytynyt apostoleilta asti. Väitettä yritetään tukea sillä, että vedotaan Filippin vanginvartijan sekä Lyydian perhekuntien kastetapahtumiin, ja muihinkin Uudessa testamentissa mainittuihin perhekuntakasteisiin. Nämä kohdat eivät kuitenkaan ole tarpeeksi selviä lapsikastekäytännön todisteiksi, sillä emme tiedä, oliko näissä mainituissa perheissä lapsia jotka kastettiin. Ainoa minkä varmasti tiedämme, on se, että kolmannella vuosisadalla Kristuksen jälkeen lapsikaste oli selvänä seurakuntakäytäntönä.

      Kun Origenes ja Kyprianus sanoivat, ettei tule estää lapsia saamasta kastetta, he samalla todistavat vastustuksesta jota tämä lapsien kastaminen sai osakseen. Tiedämme myös, että Krysostomus, Naziansinos, Grigorios, Vasilios, Efraim Syyrialainen, Augustinus ja Ambrosius, vaikka olivat kaikki syntyneet kristityistä vanhemmista, saivat silti kasteen vasta ymmärtävässä iässä. Tästä voidaan vetää johtopäätös, ettei lapsikastekäytäntö ollut vielä välttämätön vaatimus, eikä se ollut vielä edes levinnyt kaikkien kristittyjen keskuuteen. Viidennen vuosisadan aikana tapa kuitenkin yleistyi lopullisesti, ja siitä lähtien kaikki seurakunnat ovat tavan hyväksyneet, baptisteja ja muutamia pieniä evankeelisten kristittyjen ryhmiä lukuunottamatta. Näin kristittyjen vanhempien velvollisuuksiin kuuluu viedä pienet lapsensa kasteen välityksellä Kristuksen perheen yhteyteen.

      Vaikkakaan lapsikastekäytännöstä ei ole osoitettavissa Kristuksen sanallista käskyä tai lupaa (kuten ei myöskään apostolien), tapaa pidetään silti niissä seurakunnissa oikeutettuna, jotka näkevät kasteen vastaavan ja korvaavan ympärileikkausta, joka oli uskosta vanhurskauttamisen sinetti, ja jonka välityksellä heprealaisten kahdeksan päivää vanhat lapset tuotiin sisälle Jumalan perheväkeen. Lapsia kastavat seurakunnat vetoavat myös Kristuksen käyttäytymiseen pieniä lapsia kohtaan. Jeesus otti heitä syliinsä, ja esitti heidät opetuslapsilleen esimerkeiksi siitä, millaisia taivasten valtakunnan jäsenien tulisi olla yksinkertaisuudessa, nöyryydessä ja viattomuudessa. Kristus teki näin, vaikka he heprealaisten lapsina olivat kastamattomia. Vedotaan myöskin apostoli Paavalin ilmaisuun siitä, että uskovien vanhempien lapset ovat `pyhiä`(1 Kor.7:14). Ilmaisu merkitsee, ei synnittömyyttä eikä jumalisuutta, vaan `erottamista` Kristukselle, koska lasten vanhemmatkin ovat samoin erotetut. Tämä onkin `hagios`-sanan oikea merkitys.

      Tutkikaamme nyt kasteen merkitystä. Sekä itäinen että läntinen kirkko pitää kastetta (joka toimitetaan meidän päivinämme miltei poikkeuksetta lapsille) mysteeriona. Tämä mysteerio saa aikaan kastettavan lapsen puhdistumisen perisynnistä, sekä myös lapsen uudestisyntymisen. Evankeelinen seurakunta sen sijaan pitää kastetta sisäisen uudestisyntimisen ulkoisena symbolina, milloin on kysymys ymmärtävässä iässä kastettavasta. Se on pelastavaan Kristukseen kohdistuvan julkisen uskontunnustuksen sinetti. Mitä taas tulee lapsiin, jotka eivät ole sillä paikalla, että tuntisivat tai ymmärtäisivät mitään näistä asioista, kastetta pidetään vanhempien toimesta suoritettavana lapsien vihkimisenä Kristukselle. ....

      Evankeelinen seurakunta hylkää kummijärjestelmän käytön, jota sekä läntinen että itäinen kirkko, kuten myös luterilaisuus käyttävät. Lapsien kohdalla ainoastaan vanhemmat voivat antaa lupauksia lapsien kasvattamisesta elävän kristillisen uskon mukaan, siihen asti, kunnes lapset voivat antaa omakohtaisen uskontunnustuksen. Kukaan toinen ei voi tarpeeksi huolehtia lapsien jokapäiväisestä kasvusta, paitsi lapsien vanhemmat.

      Mitä tulee teoriaan kasteen mysteeriosta ja kastettavan uudestisyntymisestä, sen kannattajat pitäytyvät muutamiin Uuden testamentin kohtiin, joissa uudestisyntyminen yhdistetään vesikasteeseen, kuten myös Pyhän Hengen lahjan saaminen (Mark.16:16, Joh.3:5, Apt.22.16, 2.38, 1 Kor.6:11, Gal.3:27, Tiit.3:5). Myös muutamat kirkkoisät kirjoittivat usein kasteesta, yhdistäen sen uudestisyntymiseen ja syntien anteeksiantamiseen.

      Oletamme kuitenkin, että on verraten helppo osoittaa, ettei kaste aikaansaa ollenkaan uudestisyntymistä, vaan pikemminkin uudestisyntymisen tulee edeltää, tai ainakin sen tulisi edeltää kastetta. Kastehan on oikeastaan vain ulkoinen merkki sitä edeltäneestä uudestisyntymisestä. Täten olisi aina ymmärrettävä ymmärtävässä iässä olevien kasteen merkitys. Uudessa testamentissa ja ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisien teoksissa on nimittäin aina kysymys ainoastaan ymmärtävässä iässä olevien kastamisesta, koska (ja tämänhän totesimme jo edellä) lapsikaste tuli seurakuntien käyttöön paljon myöhemmin.

      Lisäksi myöskin evankeliumeissa on muutamia kohtia sen todistukseksi ja ilmiselväksi vakuudeksi, että kaste ja uudestisyntyminen eivät ole keskenään synonyymejä, eivätkä myöskään samanaikaisia tapahtumia, tai, että kasteella olisi edes lopputuloksenaan uudestisyntyminen. Sadanpäämies Kornelius läheisineen vastaanottivat ensin Pyhän Hengen, alkaen puhumaan vierailla kielillä sekä ylistämään Jumalaa. Vasta jälkeenpäin Pietari sanoi: `Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka vastaanottivat Pyhän Hengen samoin kuin mekin? Ja hän käski kastaa heidät Herran nimeen` (Apt.10:46-48). Tästä me näemme, kuinka Pyhän Hengen lahja eli uudestisyntyminen, annettiin kasteen edellä ja kasteesta erotettuna. Kaste aivankuin sinettinä täydensi uudestisyntymisen jälkeenpäin. Samoin myös ne, jotka Samariassa tulivat uskoon Filippuksen saarnan välityksellä, ja jotka myös kastettiin Herran nimeen, eivät vastanottaneet Pyhää Henkeä silloin, vaan vasta jälkeenpäin, Pietarin ja Johanneksen asettaessa kätensä heidän päälleen. He myös rukoilivat heidän puolestaan, jotta he saisivat Pyhän Hengen (Apt.8:15-17). Eräs niistä, joka kastettiin Filippuksen toimesta, oli ymmärtänyt kristillisyydestä niin vähän, että yritti rahalla hankkia itselleen Pyhän Hengen välittämisen lahjan, tarjoten apostoleille rahaa. Tapahtuma innoitti Pietarin ilmoittamaan hänelle, ettei hänellä ole osaa eikä arpaa kristilliseen uskoon, ja kuitenkin tämä ihminen oli kastettu. Apostolit eivät myöskään kastaneet Samarialaisia Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen uudelleen, vaan heidän Filippukselta saamaansa kastetta pidettiin oikeana ja hyväksyttävänä, vaikka sitä ei ollutkaan välittömästi seurannut Pyhän Hengen lahjan saaminen. Näistä esimerkeistä näemme, että kaste ja uudestisyntyminen ovat evankeliumin tarkoittamassa merkityksessä täysin keskenään erillisiä asioita. Kristuksen käskyn mukaan uudestisyntyminen tulee sinetöidä ja aivankuin julkistaa kasteen välityksellä annettavalla tunnustuksella, mutta kaste itsessään ei vaikuta uudestisyntymistä. Se ei ole synonyymi, eikä edes uudestisyntymisen kanssa samanaikainen tapahtuma.

      Ne Uuden testamentin kohdat, joihin kastetta mysteeriona pitävät vetoavat, eivät ollenkaan ole ristiriidassa edellä esitettyjen tosiasioiden kanssa. Kristuksen sanat Nikodeemukselle: `Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä` erottavat kyllin selvästi vesikasteen Pyhän Hengen kasteesta. Jos kaste todellakin vaikuttaisi uudestisyntymisen, Kristuksen olisi ollut turhaa lisätä sanat: `ja Hengestä.` Koko tämä ilmaisu on vain edellisen repliikin selitystä, jolloin hän sanoi Nikodeemukselle: `Jos joku ei synny ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.` Myös Kristuksen sana: `Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu`, kumoaa teorian kasteessa tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Jos nimittäin tämä teoria olisi oikea, Kristukselle olisi ollut riittävää sanoa: `Joka kastetaan, on pelastuva.` Kristus lisäsi kuitenkin välittömästi: `...joka ei usko, hänet tuomitaan.` Näin ollen se mikä pelastaa ihmisen, ei ole kaste vaan usko Kristuksen lunastustyöhön. Epäusko tätä lunastustyötä kohtaan. jonka välityksellä syntinen pelastuu, johtaa hänen tuomitsemiseensa, vaikka hän olisikin jo vastaanottanut vesikasteen.

      Muutkaan Uuden testamentin edellä mainitut kohdat eivät vastusta näkemystä, että kaste on anteeksisaamisen ulkoinen symboli, eli symboli sisäisesti koettavasta synneistä lunastuksesta, joka annetaan, kun sitä edeltää mielenmuutos ja usko Kristukseen. Ihmisen syntejä ei pestä pois ulkoisella vedellä, sillä ainoastaan Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1 Joh.1:7). Kaste vedessä ei voi olla muuta kuin ulkoinen symboli tästä sisäisestä `uudestisyntymisen pesosta` Se on siis `hyvän omantunnon todistus Jumalalle`(Tiit.3:5, 1 Piet. 3:21).

      ... Ef. 5:26 sanotaan seurakunnasta, että seurakunta on `puhdistettu veden pesossa, sanan kautta.` Se on siis Jumalan sana, jonka välityksellä syntinen puhdistuu, kuten Jeesus sanoi: `...te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä puhuin teille`(Joh.15:3). Jumalan sana uudestisynnyttää (1 Piet.1:3), ei kaste. Tämän merkityksen kanssa ovat sopusoinnussa myös Tiit. 3:5 ja 1 Piet. 1:3, sekä muutkin kohdat. Kun lisäksi on ilmiselvää, että kirkkoisät jotka puhuivat kasteesta, eivät tarkoittaneet sylilapsia vaan ihmisiä, jotka olivat kastehetkellään jo ymmärtävässä iässä, tämän täytyy merkitä seuraavaa: He olivat syntyään joko juutalaisista tai muista kansoista. He olivat uskoneet Kristukseen ja uskon kautta uudestisyntyneet, ja he tulivat kasteen välityksellä julkisesti näkyvän kristuksen seurakunnan yhteyteen. Koska kaste oli näille uskoville välitön heidän uudestisyntymistään seuraava tapahtuma, ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät alkoivat käyttää näitä kahta erillistä ilmaisua samaa merkitsevinä. Myöhemmin, kun käsitys mysteerioista valtasi seurakunnan, alettiin luonnehtiman kastettakin mysteerioksi.

      Mitä tulee pienten lasten kastamiseen, edellä on jo osoitettu, ettei kaste sisällytä itseensä uudestisyntymistä. Niin ei tapahdu edes ymmärtävässä iässä olevien kohdalla, vaan se on sen uudestisyntymisen seuraus ja sinetti, joka on edeltänyt kastetta. Kun näin on ymmärtävässä iässä olevan kohdalla, on ilmiselvää, että kaste voi vielä vähemmän sisällyttää itseensä todellisen uudestisyntymisen pienen lapsen kohdalla. Pienen lapsen kohdalla kaste ei ole edes seuraus eikä sinetti uudestisyntymisestä, sillä pienet lapset eivät ole sillä paikalla, että he yleensäkään voisivat kaivata saati kokea uudestisyntymisen. Uudestisyntyminen edellyttää välttämättömästi henkilökohtaista uskoa Kristukseen.

      Mitä uudestisyntyminen siis on? Se on radikaali sydämen muutos: mielihalujen, tarkoitusten, ajatusten, jne. ja jonka muutoksen Pyhä Henki vaikuttaa syntisessä ihmisessä heti, kun tämä tekee parannuksen synnistä ja uskoon Pelastajaan Jeesukseen Kristukseen, jolta hän pyytää anteeksiantoa. Tämä on järjestys myös Paavalin opetuksessa, Ef.1:13:sta. Mielenmuutos ja usko ovat välttämättömiä edellytyksiä ihmisen uudestisyntymiseksi, joka toisin sanoin ilmaistuna merkitsee Pyhällä Hengellä sinetöidyksi tulemista. Pienen lapsen on mahdotonta yleensäkään kokea uudestisyntymistä näiden edellytysten puuttumisen tähden, ja vielä vähemmän häntä kastettaessa. Sylilapsi ei ole sillä paikalla, että hän kykenisi uskomaan, eli ei toisin sanoen ole saavuttanut ymmärtävää ikää, eikä ymmärrä puhetta tuomiosta ja pelastuksesta, eli asioista, jotka ovat välttämättömiä edellytyksiä uudestisyntymiselle.

      Suljetaanko nyt kristittyjen vanhempien pienet lapset Kristuksen perheväen ulkopuolelle? Ei todellakaan. Lapset vihitään kristillisen seurakunnan yhteyteen joko pelkän siunaamisen kautta (kuten baptistiset seurakunnat tekevät) tai kasteen välityksellä (kuten evankeeliset tekevät). Heitä ei tosin uudestisynnytetä, mutta kylläkin vihitään vanhempien toimesta Kristukselle, ja tuodaan näin sisään Kristuksen perheväkeen, ei täysi-ikäisiksi toimiviksi jäseniksi, vaan yhteisön alaikäisiksi jäseniksi. Näin he seurakunnan yhteydessä kasvavat ja odottavat sitä päivää, jolloin, annettuaan myös omakohtaisen uskontunnustuksen, saavuttavat näin täysi-ikäisten toimivien jäsenten tason. Baptistiset seurakunnat vaativat luonnollisesti tässä yhteydessä ymmärtävään ikään tulleiden uskovien kastamista (heidät kun oli pieninä ainoastaan siun

    • Taunopaloi

      Toi edellinen kirjoitus oli hyvä ja siihen ei ole vastaansanomista.
      Harvinaisen hyvin perusteltu näkemys jota kukaan ei voi kumota.
      Siinä VL- miehellekkin ne kaipaamat raamatunpaikat.
      Noin sitä pitää opettaa ja perustella.
      Nyt olisi vaikka tuo kirjoitus julkaista päiwämiehessä ja alettava miettimään tulisiko kastetoimitus ja käytäntö muuttaa.
      Raamatun, USKOVIKSI TULTUAAN raamatun sananpaikan mukaiseksi.
      Uskoviksi tultua. Ei uskoviksi syntyneiksi lapsina, mikä on väärä tulkinta selvästä raamatun ilmoituksesta.
      Hyvä että on internet niin asiat oikaistuvat ja totuus tulee julki.
      Vaikka jo monet oli sitä mieltä että kastekeskustelu olisi jo lopetettava.

      • kysyväinen

        Sinähän sanoit Taunopaloi olevasi adventisti.
        Kun nyt on jauhettu tätä kasteasiaa puolesta ja vastaan, niin eikö alettais seuraavaksi tinkaamaan helvetistä, että onko se iankaikkinen vai ei.
        Meillä lestadiolaisuudessa uskotaan, että se on loputon vaiva tulisessa järvessä. Miten raamattu tämän asian opettaa?


      • Taunopaloi
        kysyväinen kirjoitti:

        Sinähän sanoit Taunopaloi olevasi adventisti.
        Kun nyt on jauhettu tätä kasteasiaa puolesta ja vastaan, niin eikö alettais seuraavaksi tinkaamaan helvetistä, että onko se iankaikkinen vai ei.
        Meillä lestadiolaisuudessa uskotaan, että se on loputon vaiva tulisessa järvessä. Miten raamattu tämän asian opettaa?

        Rakastava Jumala ei heitä ihmisiä helvettiin.
        Helvetti oli kaatopaikka kaupunkien ulkopuolella.
        Kunhan teette parannuksen kaste asiasta voimme keskustella Jumalan luonteesta ja Helvetistä enempi.


      • kysyväinen
        Taunopaloi kirjoitti:

        Rakastava Jumala ei heitä ihmisiä helvettiin.
        Helvetti oli kaatopaikka kaupunkien ulkopuolella.
        Kunhan teette parannuksen kaste asiasta voimme keskustella Jumalan luonteesta ja Helvetistä enempi.

        Hyvä, helvettiasia selvisi melko vaivattomasti. Selviääkö oikea lepopäivä yhtä vaivattomasti.
        Minä nimittäin uskon tuon kasteasian aivan samalla tavalla kuin sinäkin, mutta en voi alkaa käännyttämään muita uskovaisia, koska tiedän, ettei siitä tulisi mitään.
        Sekä aikuiskaste että lapsikaste ovat yhtä vahvoilla pohjilla niin raamatun kuin historiallisenkin tutkimusten pohjilta katsottuina.
        Suhtaudun kysymykseen neutraalisti, elikkä hyväksyn molemmat tulkinnat oikeiksi.
        Molempia kastetapoja on käytetty pitkän historian aikana, lapsikastetta enemmän ja pitemmän aikaa.

        Mutta kerro sinä lisää. Sinulla tuntuu olevan vahva tietämys.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2024
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1082
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      883
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      262
      770
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      760
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      744
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      693
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      679
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      673
    Aihe