Konna Halonen suojelee Koiviston Konklaavia.

http://www.laki24.fi/keskustelu.php?id=4711

Presidentti salaa asiakirjoja
Keskustelusivuilta www.eok.fi -lainattua:


"Suomi nyt poikkeusoloissa" (pres. Halonen)
« : maaliskuu 02, 2005, 09:50:49 am »

------------------------------------------------------------ --------------------
Perustuslain 2 luvun "Perusoikeudet" 21 §:n mukaan:

"Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta TURVATAAN lailla."

Perustuslain ainoan poikkeussäädöksen, pykälän 23 "Perusoikeudet poikkeusoloissa" -mukaan:

"Perusoikeuksista voidaan säätää lailla sellaisia tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen samoin kuin vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen lain mukaan rinnastettavien, kansakuntaa uhkaavien poikkeusolojen aikana, ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia."

Tasavallan presidentti Tarja Halosen 21.2.2005 allekirjoittaman ja minulle lähettämän päätöksen A/8546/2005 mukaan Suomi elää tällä hetkellä vakavissa poikkeusoloissa ja aseelliseen hyökkäykseen rinnastettavan todellisen uhkan alaisena, jopa niin, että perusoikeuksista voidaan poiketa ilman nimenomaista poikkeuslakiakin.

Näissä vakavan uhkan oloissa tasavallan presidentti Tarja Halonen on määrännyt, perusoikeuksia loukaten, että hänen päätökseensä A/8546/2005 "ei saa hakea muutosta valittamalla".

Perustuslaissa tarkoitettuna vakana uhkana ja aseelliseen hyökkäykseen rinnastettavana hyökkäyksenä Halonen on pitänyt pyyntöäni saada hänen kansliansa arkistosta kopiot presidentti Mauno Koiviston 6.5.1992 järjestämän oikeuspoliittisen seminaarin asiakirjoista. Kyseiset asiakirjat ovat em. päätöksen A/8546/2005 mukaan salassa pidettävät, eikä tähän päätökseen siis saa - perustuslain säädöksestä poiketen - hakea muutosta valittamalla.

Koiviston uskotaan ko. seminaarilla vaikuttaneen Suomen tuomioistuinlaitokseen pankkien suosimiseksi.

Halosen mukaan salassapitomääräyksellä ja valituskiellolla suojataan presidentintoimen luottamuksellisuutta.

Näen, että poikkeustila ja aseelliseen hyökkäykseen rinnastettava todellinen uhka näyttäisi tässä asiassa kohdistuvan presidentintoimen luottamuksellisuuteen, eikä uhka kohdistu siten Suomeen.

Presidentti Halosen toiminta asiakirjojen pimittämiseksi näyttää perustuslain rikkomiselta.

Esko Kärkäs
Vastarintaliikkeen aktivisti
Imatra

09.12.2005 kello 22.22 Matti Keränen , Salla.

TÄTÄ LAITTOMUUTTA KOKO KANSAN SUURSUOSIKKI
TARJA - MUUMIMAMMA HALONEN SALAILEE JA PEITTELEE ...

On siinä kaksi oikeata " Harhaanjohtajaa " sekä valehtelijaa nimittäin

Muumi - Mamma laittomuuksien salailijana ja Manu - Herra niiden tekijänä !


http://www.promerit.net/koiviston_oikeuspolitiikka.phtml


ääääääPresidentti Koiviston oikeuspolitiikan tuhoisat vaikutukset oikeuslaitoksen ja koko virkakunnan toiminnan legitimiteettiin - Rikkoiko Tasavallan Presidentti Suomen perustuslakia ?



ääääääLukijalle
Mauno Koivisto "Kaksi kautta":
Kotikaupunkini Turun ruotsinkielisen yliopiston, Åbo Akademin, valtio- opin professori Sven Lindman lähetti minulle vuonna 1975 eripainoksen mietteistänsä Presidentin asema ja perustuslakiuudistus. Tämän eripainoksen päälle hän oli käsin kirjoittanut tekstin, joka suomeksi kuuluu seuraavasti.
"Kun tässä eräänä päivänä väittelin Merikosken kanssa sanoin, että pitää ajatella tulevaisuutta. Jos esimerkiksi entinen oppilaani Mauno Koivisto valittaisiin presidentiksi, niin hänelle minä soisin vähän todellista valtaa."
1. Johdanto
Käräjätuomari Jussi Nilsson:
"Suomessa on tuomioistuinten ja muiden virastojen organisaatiorakenteita ja johtamisjärjestelmiä yhtenäistetty, lisätty päällikkötuomarien johtamisvaltuuksia tuomioistuinten sisäisessä toiminnassa ja asetettu päällikkötuomarit hallituksen edustajiksi eräisiin suurimpiin tuomioistuimiin. Tällä tavoin on maan tuomioistuinlaitos liitetty yhä kiinteämmin osaksi kokonaisvaltaisesti ohjattavaa valtionhallintoa ja sitä kautta tuomarikunta organisoitu muun virkakunnan tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa." (Lakimiesuutiset maaliskuu 2002)
Suomen perustuslaki (Suomen Hallitusmuoto 17.7.1919/94) 2§:
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Ylin toimeenpanovalta on uskottu tasavallan presidentille. Sen ohessa on valtion yleistä hallitusta varten oleva valtioneuvosto, johon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä ministereitä.
Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimmässä oikeusasteessa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.
2. Presidentti Koiviston oikeuspoliittinen seminaari - "Koiviston konklaavi"
Presidentti Mauno Koivisto järjesti 6.5.1992 Linnassa oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden, jonka teemoina Korkeimmasta oikeudesta 26.5.2002 saadun tiedotteen mukaan olivat ( 1 ):
1. Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä
2. Tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.
Tilaisuuteen oli kutsuttu presidentin, presidentin rouvan ja kanslian johdon lisäksi tuomioistuinten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajia, kaikkiaan kolmisenkymmentä henkilöä.
Tilaisuuden luonnetta ja sisältöä koskevaa spekulointia ei ole omiaan vähentämään se seikka, että kun tilaisuuden nimenä oli oikeuspoliittinen keskustelutilaisuus, osallistujien joukossa ei ollut lainkaan poliittisen kentän, eduskunnan ja valtioneuvoston edustajia, joista ainakin pää- ja oikeusministerin olisi voinut olettaa olevan paikalla.
Toinen huomionarvoinen seikka on se, että tuomioistuinlaitosta edustivat Korkeimman oikeuden presidentti ( Heinonen ) ja kolme oikeusneuvosta ( Tulokas, Taipale, Lindholm ), Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ( Hallberg ), mutta alemmista tuomioistuimista oli ainoastaan viisi edustajaa.
3. Professori Heikki Ylikangas: Koivisto painosti Korkeinta oikeutta
Professori Ylikankaan vastauksen ( 2 ) mukaan "tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen henkilöiden arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa."
Ylikankaan vastaus jatkuu: "Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa. Korkeimman oikeuden presidentti Heinonen oli kuitenkin teettänyt lainanottajan oikeuksia puoltavan päätöksen KKO:ssa ennen kokousta, mistä Koivisto oli selvästi näreissään."
- Kyseinen KKO:n päätös oli annettu 3.4.1992 ( KKO:1992:50 ) eli noin kuukautta aikaisemmin.
Ylikankaan loppupäätelmä kuului: "Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta kuin uskosta tämän argumenttien oikeudelliseen pätevyyteen."
4. Professori Jukka Kekkonen: Koiviston painostus vaikuttaa yhä
Professori Jukka Kekkonen vastasi tilaisuutta koskevaan tiedusteluun lähettämällä oman puheenvuoronsa käsikirjoituksen ja liitti siihen omakätisen lyhyen saatekirjoituksen. Puheenvuoro on oikeustieteilijän kannanottona erittäin merkittävä, koska siinä tuodaan julki huoli siitä, miten oikeuslaitoksen tulisi toiminnassaan ja tuottamissaan ratkaisuissa noudatella kansalaisten oikeustajua - "millainen kuva kansalaisilla on oikeuslaitoksesta"
Professori Kekkosen kirjoitus osoittaa, kuinka jo 1990-luvun alussa osa oikeusoppineista oli huolissaan Suomen oikeuslaitoksen legitimiteetistä: "tuomioistuinlaitoksen legitimiteetti ei ole niin korkea, kuin esimerkiksi lakimiesten piirissä on totuttu ajattelemaan…" ja "…legitimiteetin suunta on pikemmin aleneva kuin nouseva."
Professori Kekkonen jatkaa saatekirjoitustaan seuraavasti: "Olen itse valmistautunut "puolustamaan" sitä näkökantaa, että TP:n lausumat ja muut mielenilmaisut faktisesti vaikuttavat oikeuslaitoksen toimintaan ( "tiedostamattoman" tason kautta vähintäänkin ).
( TP = Tasavallan Presidentti, kirj.huom. )
5. Oliko "Koiviston järjestämä tilaisuus Korkeimman oikeuden käskytystilaisuus ?
Miksi keskustelutilaisuus järjestettiin, kun pankkien yksipuolisen koronnoston kieltävä KKO:n päätös oli jo tehty kuukautta aikaisemmin. Oliko tilaisuus tarkoitettukin tuomioistuinten toiminnan arvostelutilaisuudeksi ja evästykseksi tulevia päätöksiä silmälläpitäen - oliko se käskytystilaisuus?
Suomalaisessa hallintojärjestelmässä tasavallan presidentin mielenilmaisuilla on ollut perinteisesti erittäin suuri vaikutus koko virkamieskunnan toimintaan - presidentin haukkuja on pelätty yli kaiken. Kuten professori Jukka Kekkonen tätä virkamiesten ajatusmaailmaa kuvaa: "tiedostamattoman" tason kautta vähintäänkin."
6. Tilaisuus oli salainen, miksi?
Kun tilaisuuden luonnetta ja sisältöä koskevia pöytäkirjoja tiedusteltiin Tasavallan presidentin kansliasta, ilmoitettiin sieltä, että asiakirjoja ei luovuteta:
TP-kansliaesittely no 3/30.07.2002
Presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä päätän ja määrään, että presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi…pyyntöön saada jäljennökset presidentti Mauno Koiviston Linnassa 6.5.1992 järjestämään oikeuspoliittiseen keskustelutilaisuuteen liittyvistä asiakirjoista ei suostuta.
Tarja Halonen
Tasavallan Presidentti
Miksi tilaisuus salattiin, ja edelleen salataan poliitikoilta ja kansalaisilta?
7. KKO:n päätöksistä on todettavissa, että oikeudenkäytön linjaus muuttui Koiviston pitämän tilaisuuden jälkeen pankkeja suosivaksi
Tosiasia on, että suomalaisen oikeuslaitoksen toimintailmapiiri muuttui ratkaisevasti tilaisuuden jälkeen: ennen päivämäärää 6.5.1992 KKO:n antamat ratkaisut pankin ja yksityisasiakkaan välisissä riitakysymyksissä olivat pääsääntöisesti myönteisiä pankin asiakkaan kannalta: heikomman sopijaosapuolen turvasta huolehdittiin, kuten tuomarin ohje, oikeustoimilaki ja sopimusoikeus edellyttävät.
Tällaisia päätöksiä ovat mm. KKO:1992:50, KKO:1991:151, KKO:1990:73 ja KKO:1991:75. Viimeksi mainituissa kahdessa päätöksessä KKO jopa linjasi yleisvakuutta siten, että yleisvakuuden sitovuus ei enää ollutkaan rajoittamaton. Päätösten seurauksena eduskunta joutuikin säätämään yleisvakuuden sitovuutta rajoittavan lainkohdan ( KK 10:15-16 ).
Päivämäärä 6.5.1992 muodostaa vedenjakajan: "Koiviston konklaavin" jälkeiseltä ajalta KKO:n sivuilta löytyneistä kuudesta ( 6 ) päätöksestä pankki selviytyi voittajaksi puhtaasti luvuin 5 : 1 . Päätösten numerot ovat KKO:1994:55. KKO: 1995:56, KKO:1995:157, KKO:1997:104, KKO:1999:9 ja KKO:1999:14.
Selvimmin KKO:n toimintalinjauksen muutos tulee esille päätöksessä KKO:1997:104, jossa KKO:n päätöksen lyhennelmän mukaan "Pankin katsottiin lainan ehtojen mukaisesti olleen oikeutettu korottamaan lainan korkoa muulloinkin kuin peruskoron muuttuessa" . KKO:n päätöksen perustelutekstissä ei mainittu Koiviston konklaavissa käsiteltyä päätöstä KKO:1992:50, jonka mukaan pankilla ei ollut oikeutta yksipuoliseen koronnostoon.
Oli erittäin merkittävää, että käräjäoikeus, toisin kuin itse Korkein oikeus, perusti oman pankille kielteisen ratkaisunsa juuri mainitulle KKO:n päätökselle. Korkein oikeus sivuutti oman aiemman päätöksensä ilman perusteluja!
8. Suomalainen tuomarikunta nousee vastarintaan
Suomalaisen tuomarikunnan parhaimmisto on itsekin karvaasti kokenut, mitä maamme oikeuslaitoksessa on tapahtunut viime vuosina, ja on suivaantunut nykyiseen menoon.
Helsinkiläinen käräjätuomari Jussi Nilsson protestoi kirjoituksessaan "Tuomarikunta organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen" Lakimiesuutisissa maaliskuussa 2002 sitä vastaan, että maan tuomioistuinlaitos on liitetty yhä kiinteämmin osaksi kokonaisvaltaisesti ohjattavaa valtionhallintoa ja sitä kautta tuomarikunta on organisoitu muun virkakunnan tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa.
Jussi Nilsson kirjoittaa: " Poliittisen eliitin mahdollisuudet Suomessa itse määritellä valtansa rajat ovat lisääntyneet. Samalla ovat valta ja sen valvonta maassa keskittyneet samoihin käsiin. Suomessa kansalaisille vallan väärinkäytöksiä vastaan annettava oikeussuoja muistuttaa perusteiltaan hyvin paljon vastaavaa suojaa Euroopan entisissä sosialistisissa maissa."
Samanaikaisesti muukin tuomarikunta viestittää joutuneensa tekemään vääriä päätöksiä "ylemmän tahon" määräyksestä. Syyttäjäviranomainen puolustelee syyttämättäjättämispäätöksiään selittämällä, että "kunhan poliittiset päättäjät ensin tekevät omat ratkaisunsa, kyllä me sitten hoidamme oman osuutemme."
Varsinkin pankkikriisiin liittyvät, velallisiin kohdistetut oikeudenkäynnit ovat olleet räikeimmin tämän ulkopuolisen ohjauksen määräysvallassa. Näistä oikeudenloukkauksista on muun muassa Kirkkohallitus koonnut 150 ilmeisen oikeusmurhan aineiston - aineiston, jota oikeusministeri Koskisen mukaan valtiolla ei ole resursseja lähteä valtion virkakoneiston avulla selvittämään!
Myös lasten oikeusasioihin, perheväkivaltaan, lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, raiskauksiin ja huumausaineiden räjähdysmäiseen leviämiseen liittyvässä oikeudellisessa suhtautumisessa on samoja piirteitä: oikeusistuimet eivät halua, viitsi tai uskalla puuttua ikäviin asioihin, jotka koskevat "vähäpätöisiä" ihmisiä, ja joissa toisissa on myös isot vastapuolen, esimerkiksi pankkien taloudelliset intressit.
9. Laista piittaamattomuus on laajeneva ongelma koko virkakoneistossa
Väärien päätösten tekeminen ja todellinen laista piittaamattomuus on levinnyt myös oikeuslaitoksen ( poliisiviranomainen, syyttäjä, tuomioistuin, ulosottotoimi ) ulkopuolelle: verottajan ja muiden valtion laitosten ja viranomaisten, pankkien, vakuutusyhtiöiden, ja suuryritysten toimiin - niiden ei yksinkertaisesti tarvitse välittää lain määräyksistä suhteessaan asiakkaisiinsa, tavallisiin ihmisiin ja pieniin yrityksiin.
Kuten Jussi Nilsson toteaa: "…tuomarikunta organisoitu muun virkakunnan tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa."
Valtion päämiehen mielenilmauksella on koko virkakunnalle viestitetty, että lait eivät rajoita virkakunnan toimintavaltuuksia, ja virkakunnan tiedossa aivan ilmeisesti on myös, että oikeuslaitos on valjastettu toimimaan saman päämäärän mukaisesti.
10. Heikomman sopijaosapuolen suojaamisen tulisi olla sivistysvaltion keskeinen periaate
Professori L.E.Taxell kirjoitti vuonna 1980 pankkien korkolausekkeista ( "Ensidig ändring av villkor i massavtal", 116 JFT, 1980 ). Hän nosti keskeiseksi kysymykseksi pankkien oikeuden yksipuolisesti muuttaa vakiosopimustensa ehtoja, eli esimerkiksi korottaa lainan korkoa kesken sopimuskauden. Kirjoituksessa käsiteltiin siis samaa teemaa kuin Koiviston oikeuspoliittisessa seminaarissa..
Professori Taxell kyseenalaisti pankkien oikeuden tehdä yksipuolisia muutoksia vakiosopimusehtoihin sopimusehtojen yleistä kohtuullisuutta koskevien normien sekä pankin ja sen asiakkaan erityisen luottamussuhteen perusteella.
Koska Taxell päätteli pankkien ja asiakkaiden neuvotteluaseman olevan vinoutunut, hän katsoi yhteiskuntapolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi heikomman sopimusosapuolen suojaamisen.
Lakitieteilijä Taxell asettui heikomman puolelle, mutta yhteiskuntatieteilijä Koivisto sitävastoin ryhtyi vahvemman osapuolen - pankin - tukijaksi, ellei toisin näytetä
11. Sivuuttiko Tasavallan presidentti Koivisto perustuslaillisen vallan kolmijako-opin?
Suomen Hallitusmuotoon on kirjattu jo itsenäisyytemme alusta lähtien kansanvallan toteutumisen kannalta johtavaksi periaatteeksi vallan kolmijako-oppi: lainsäädäntövaltaa käyttää kansan valitsema eduskunta, toimeenpanovaltaa tasavallan presidentti ja valtioneuvosto, sekä tuomiovaltaa riippumaton tuomioistuinlaitos.
Siten perustuslaki kieltää toimeenpanovallan edustajia - tasavallan presidenttiä ja valtioneuvostoa - puuttumasta riippumattoman tuomioistuinlaitoksen toimintaan.
Tähän mennessä saadun tiedon perusteella Tasavallan presidentti Mauno Koivisto vaikutti oikeuslaitoksen toimintaan vaatimalla tuomioistuimia tekemään pankeille myönteisiä päätöksiä pankkien ja niiden asiakkaiden välisissä riitakysymyksissä.
Tällainen on lopputulos, valtakunnan oikeuspoliittinen tila vuonna 2003:
1. Lainvalmistelu on todettu laadultaan surkeaksi;

Viitteet: KHO:n presidentti Pekka Hallberg Helsingin Sanomien haastattelussa 7.1.2003; valtio-opin emeritus professori Voitto Helander Helsingin Sanomat 23.1.2003; KKO:n presidentti Leif Sevon sanomalehtihaastattelussa; Hallitus veti hedelmöityshoitolain eduskunnasta HS 8.2.2003.
2 Laillisuusvalvonta on romahtanut; poliisit eivät tutki ja syyttäjät eivät syytä, jotenka tuomarivalta on siirtynyt pois oikeuslaitoksesta syyttäjille, poliisille, voudeille ja lasten pakkohuostaanotoissa jopa sosiaalityöntekijöille. Viitteet: professori Raimo Lahti, Lakimiesyhdistyksen symposiumissa 19.11.2000 ja valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki YLEn Aamu-tv:n haastattelussa (22.1.2003).
3 Toimeenpanovaltaa on siirretty 76 000 velkakirjan "tukkumyynnissä" ulkomaalaisille perintätoimistoille (Aktiv-Hansa jne.) Julki tulleessa kauppakirjassa on sopimuskohta, joka rajaa myös kansallista lainsäädäntöä..? Viite: kansanedustaja Toimi Kankaanniemen eduskuntakysely 17.12.2002.
4. YLEn MOT-ohjelma 27.1.2003 raotti esirippua kulisseihin konkurssien "valikoituihin" pesänselvityksiin, joissa konkurssipesien varat "on hoidettu" aivan muualle kuin valtion kassaan.
5. Suomessa on kuluneen seitsemän vuoden aikana syyttömästi vangittu yli 3500 kansalaista; pankkikriisi on tuottanut n. 340 000 velkasyrjäytettyä, itsesurmaan on päätynyt lamavuosina n. 14 500 kansalaista ja itsesurmayrityksiä on ollut yli 60 000, sekä perheiden pahoinvoinnin seurauksina yli 13 000 lasta on erotettu biologisista vanhemmistaan; YTL Marita Husson väitöskirjan mukaan länsimaita koskevassa vertailussa naisten kuolleisuus parisuhdeväkivallan uhrina on Suomessa toiseksi suurinta Yhdysvaltain jälkeen.
6. Nykyisen tuomioistuinlaitoksen käytännön osoittaa erittäin hyvin MOT-ohjelma 10.11.2003. Ohjelmassa näytettiin, miten tuomioistuin antoi kansalaiselle velasta langettavan tuomion, vaikka hänellä oli näyttää oikeudelle alkuperäinen maksettu velkakirja. Lisäksi pankki ei antanut kansalaiselle hänelle kuuluvia luottoasiakirjoja, joilla olisi voitu tutkia todellinen velkamäärä - josta ei ole vieläkään tietoa.. Kolmanneksi täytäntöönpano-organisaatio pakkohuutokauppasi kansalaisen omaisuuden törkeällä alihinnalla, eikä oikeusjärjestelmä ole tähän päivään mennessä nähnyt asiassa tapahtuneen mitään lainvastaista.
12. Peli ei kuitenkaan ole menetetty !
Toivoa paremmasta tulevaisuudesta antaa kuitenkin se, että maamme tuomarikunnassa on vielä eettisesti korkeatasoisia yksilöitä, jotka näkevät nykyisen menon mädännäisyyden, ja haluavat olla palauttamassa maamme oikeuslaitoksen legitimiteetin.
Käräjätuomari Jussi Nilsson päättää kirjoituksensa oraakkelimaisesti. "Vielä joitakin vuosia sitten olisi Suomen tuomioistuinlaitoksen uudistamista … voitu pitää täysin epärealistisena vaihtoehtona, mutta ei enää nykyisin. Se johtuu siitä, että sisäiset eturistiriidat ovat heikentäneet … korporatistisen johdon yhtenäisyyttä ja vähentäneet olennaisesti sen edellytyksiä johtaa maata."
Oikeustieteen tohtori Hannele Pokka kirjoitti päiväkirjaansa 29.3.1992 ollessaan vielä oikeusministerinä - siis viikkoa ennen KKO:1992:50 päätöksen antamista ja noin kuukautta ennen Koiviston oikeuspoliittista seminaaria - kirjassaan "Porvarihallitus" seuraavasti:
"Pankkien pelastaminen ei ole kansan oikeustajun mukaista. Tästä nousee vielä melkoinen meteli, kun tajutaan, että valtio maksaa pankeille, mutta pankit irtisanovat asiakkaittensa luottoja ja ajavat vanhat asiakkaansa maantielle."
…ja meteli on noussut…
Loppulause
Mauno Koivisto "Kaksi kautta"
Sivu 388
"Myös korkeiden juristien tulisi olla jollakin tavalla mukana. Julkisuudessakin on ollut tietoa keskustelusta jonka kävin korkeiden juristien kanssa. Siitä kävi selville, että oikeuslaitoksemme on asettunut kuluttaja-asiamiehen sijaan. Heillä ei ole ajatustakaan mielessä, että kaikki, mistä on säädetty, on ohuella jäällä, joka voisi pettää."
Oikeuspolitiikan tutkimusryhmä