Onko täällä ketään sellaista, joka voi ihan rehellisesti tunnustautua tapalestadiolaiseksi eli sellaiseksi, joka on lestadiolainen ihan periaatteesta eikä pyrikään olemaan sellaisessa sieluntilassa, jossa uskonto on hänelle kaiken tarkoitus. No ehkä hieman kömpelösti sanottu, mutta varmasti moni ymmärtää, mitä tarkoitan. Joku voi sanoa, että tällä tavoin toimimalla ei tule autuaaksi, mutta kuka ensinnäkään uskaltaa lähdä toiselle tielle. Usein lestadiolaisuus näyttäytyy ulkopuoliselle elämäntyylinä, jossa perhe elää ilman telkkaria kymmenen lapsen kanssa. Moni ei ajattele sitä juurikaan vakaumuksena, vaikka monelle se on.
Jos on joskus ajatellut vähänkään toisin, ei siis välttämättä kuitenkaan uskalla irrottautua "lahkosta", varsinkin, jos on kunnostautunut toisten vl:lien silmissä kunnon lestadiolaisena. On tässäkin lahkossa varmasti monia, jotka elävät lestadiolaisuudessa tavan vuoksi, eikä siksi, että he kostuisivat siitä millään tavalla. Tunnetko ketään tällaista ihmistä? Mitä ajattelet hänestä vai vastaatko tyypilliseen tyyliin, että nämä ovat jokaisen omia valintoja?
Jos on joskus ajatellut vähänkään toisin, ei siis välttämättä kuitenkaan uskalla irrottautua "lahkosta", varsinkin, jos on kunnostautunut toisten vl:lien silmissä kunnon lestadiolaisena. On tässäkin lahkossa varmasti monia, jotka elävät lestadiolaisuudessa tavan vuoksi, eikä siksi, että he kostuisivat siitä millään tavalla. Tunnetko ketään tällaista ihmistä? Mitä ajattelet hänestä vai vastaatko tyypilliseen tyyliin, että nämä ovat jokaisen omia valintoja?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tapakristitty on raitis kirkossa, ja ryyppää kirkon takana, on hurskas kirkossa, ja kiroaa kirkon takana, on siveä kirkossa, ja huoripukki kirkon takana.
Tienhaara tulee kuitenkin kaikilla vastaan. Silloin valitaan jokainen tiemme. Osa jatkaa tapoihinsa jämähtäneinä, osa ottaa Kristuksen vastaan. Mutta valinta on tehtävä.
> varsinkin, jos on kunnostautunut toisten vl:lien
> silmissä kunnon lestadiolaisena.
Jos tällä tavalla joku ajattelee, niin todella on "tapauskovainen". Ei sydämestään uskovalla ole tarvetta "kunnostautua" ihmisten edessä, vaan kaikki mitä tehdään, tehdään "niin kuin Jumalalle", kuten Raamattu opettaa.
> On tässäkin lahkossa varmasti monia, jotka
> elävät lestadiolaisuudessa tavan vuoksi, eikä
> siksi, että he kostuisivat siitä millään
> tavalla.
Puuttumatta sen kummemmin lahko-sanan väärinkäyttöön tässä yhteydessä totean, että valitettavasti tuo pitää paikkansa. Lestadiolaisuudessa, niin kuin varmasti kaikissa yhteisöissä, on jonkin verran ns. "hangaround"-porukkaa (toivottavasti ei ole liian pahasti sanottu...), joille yhteisön elämantavat ja esim. seuroissa käynti on lähinnä tapa. Toisaalta olen sitä mieltä, että niin kauan kun on halu "roikkua" mukana, niin niin kauan on myös toivoa siitä, että uskokin "kirkastuisi". Kuten Jeesuskin sanoi, "jotka eivät ole teitä vastaan, ne ovat teidän puolellanne".
Oli tosiaan huonosti sanottu tuo lahko, mutta tässä yhteydessä laitoin sen tähän kuitenkin, koska moni tuntuu ajattelevan lestadiolaisuutta jonkinlaisena lahkona, jonka jäseniä ohjailevat "lahkon" pääjehujen muotoilemat tiukat (ja tiukat...) normit. No, periaate kuitenkin selkisi...
"Jeesuskin sanoi, "jotka eivät ole teitä vastaan, ne ovat teidän puolellanne"."
********************
Eli kannattaa suhtautua positiivisesti kaikkiin uskonsuuntiin, vaikkei tiedä mikä vie perille? Näin ei tule halveeranneeksi sitä oikeatakaan?
> Eli kannattaa suhtautua positiivisesti kaikkiin
> uskonsuuntiin, vaikkei tiedä mikä vie perille?
Niin, tai siis, tietyssä mielessä positiivisesti, vaikka tietäisikin mikä vie perille.
Minusta tuntuu, että on niitä oikeita lestadiolaisia, mutta myös niitä, joille lestadiolaisuus on muotoutunut elämäntyyliksi. Moni nuori lestadiolaisperhe on mielestäni tyypillinen periaatelestadiolainen: Lapsia tehdään tiukkaan tahtiin ja olohuoneen nurkkaa komistaa kotialttari. Mielestäni syvintä lestadiolaisuutta on sellainen, jossa elämäntapa on sivuseikka uskonnosta saatavan hengellisen tyydytyksen rinnalla. Mielestäni siis se, että noudatetaan tiukkoja konservatiivisia ohjeita, ei liity millään tavalla uskontoon, vaan ne ovat aikojen kuluessa muotoutuneita periaatteita. Monessa mielessä näen tämän uuslestadiolaisuuden parempana, vaikka monet vinkuvatkin usein siitä, onko se ylipäätänsä lestadiolaisuutta. Mielestäni ihmisen ei tarvitse elää siis uskonnon armoilla, vaan ajatella asioita omilla aivoillaan. Vanhoillisuus tekee yleensäkin jostain asiasta ärsyttävän. Joillakin lestadiolaisilla vanhoillisuus on taas itsetarkoitus.
..ei ole kotialttareita.
Tieto on eri asia kuin luulo. Annat ymmärtää tuntevasi hyvinkin nuorten lestadiolaisperheiden elämää, mutta se taitaakin perustua ihan vain mielikuviin? :)
Niin, no tuohan on lähinnä stereotypia, johon itsekin uskoin, kun kerran olen jonkunlaisen lootan nähnyt, jonka päällä on Raamattu. Sinähän sen asian paremmin tiedät, mutta kyllä minäkin tunnen vanhoillislestaadiolaisia. No, pointti kuitenkin lienee se, että eletään kuin lestadiolaisuudet, vaikka uskonnon päämäärä tuskin lienee se, että tehdään vain tolkuttomasti lapsia.
Mikä se muuten sitten on sellainen, jossa on päällä sininen liina ja sen päällä valkoinen ja sitten siinä raamattu. Onko näkemäni hökötys vain tavallinen pöytä, joka päällä sattui olemaan Raamattu. Voiko olla, että joillakin on tällainen alttari? Aina tuossa perheessä vieraillessani olen luullut, että kyseessä on joku alttari tai sitä vastaava? En tosin ole nähnyt tuollaista kuin kahdessa perheessä. Molemmissa erilaiset.
ei lestadiolaisuudet, vaan lestadiolaiset...
Mutta ei se ole varsinaisesti mikään alttari kylläkään. Joissain lestadiolaisissa kodeissa saattaa olla esimerkiksi olohuoneessa tuollainen laitos. Sen merkitys on lähinnä symbolinen ja koristava.
Onhan se tietysti mahdollista, että jollakulla on raamattuja erityisillä pöydillä, mutta koskaan en ole itse sellaiseen törmännyt, vaikka melko monessa kodissa on tullut käytyä :)
>> tunnen vanhoillislestaadiolaisia
Jep, vahvistan vielä, että olen vanhoillislestadiolaisessa perheessä lapsuuteni viettänyt, enkä ole ikinä törmännyt kotialttariin. Kuulin siitä ensimmäistä kertaa Saaramarjaanalta.
Ei Saaramarjaana mitään pahaa tarkoittanut, mutta on esimerkki siitä, miten me ihmiset koemme ja näemme asiat.
saattaapi olla TV, joka on hienotunteisesti peitetty liinalla ja Raamatulla, ettei kyläilijältä kaatuisi koko maailmankuva.
Joillekin tuottaa suurempaa tyydytystä noudattaa vanhoillisten tiukkoja rajoituksia kuin paneutua uskonnon suuriin saloihin. Näin se vain menee, ja kaikkeen puutuu. Joskus uskovaisia ollaan silloin, kun itselle parhaiten sopii. On oikein ajattelevia vanhoillislestadiolaisia ja sitten näitä, joilla on jäänyt hakuselle koko lestadiolaisuuden syvin olemus.
Olen varmaankin ennemmin tapalestadiolainen, sillä elän kuten olen kotona oppinut. Se, mitä sydämessäni tunnen, on erilaista ja mieleni kyseenalaistaa perinnäistapamme, mutta silti elän niiden mukaan.
Miksi haluat tietää onko joku ja mitä on?
Onko siihen jokin syy? Ei kukaan loppujenlopuksi voi tietää mikä on toisen sieluntila varsinkin, kuten ilmaisit asian että on kunnostautunut toisten lestadiolaisten silmissä kunnon lestadiolaisena. Sellaiset kunnostautumiset on kunnostautujan omalla kontolla. Vaikka jonkun usko perustuiskin toisten miellyttämiseen, niin sisimmässään hän tietää tilanteensa.
Aika outo kysymys sinänsä. Luuletko, että uskomme on jatkuvaa toisten uskon arviointia ja tarkkailua. Tarkkailu tulee ulkopuolelta se on huomattu ja oikein keksimällä keksittyjä juttuja uskostamme.
Mikä vastauksista miellyttää eniten:
1.Kaikki ovat tapauskovaisia
2 Vain osa on -"-
3.Kukaan ei ole -"-
Kaikki yhtä epätosia, koska ei voi täydellistä totuutta tietää.
Se on vain yksi askel ulos ja samaten sisään sen näkymättömän rajan yli. Ja nimenomaan sisimmässään ei ainoastaan teoilla.
Jos esim. olet suomalainen, oletko sisimmiltä ajatuksiltasi suomalainen, vaiko vain siksi, ette ole uskaltanut kansalaisuudestasi luopuakaan, vaikka monta kertaa on käynyt mielessä, että mitä ihmeen järkeä tässä koko systeemissä on?
Voit vaihtaa suomalaisen mihin tahansa itseesi sopivaan kansallisuuteen tai uskontoon/ideologiaan/ammattikuntaan(vaihda silloin kasalaisuudesta luopuminen vaikka ammattinimikkeestä luopumiseksi).
Oliko helppo vastata?