Klikkasin autki tuon Minnesota -hoitoon johtavan linkin tämän palstan yläreunasta.
Siellä kerrottiin alkoholismisairauden tunnusmerkistöä. Lainaan yhden kappaleen:
"Alkoholismi on parantumaton, mutta hoidettavissa oleva sairaus. Alkoholisti ei koskaan kykene palaamaan "sosialiseen" alkoholinkäyttöön. Tämä on peruuttamatonta, fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisistä syistä johtuvaa. Alkoholismisairaus pysyy piilevänä elämän loppuun saakka ja puhkeaa uudelleen alkoholia nautittaessa."
Aloin pohtia, että onko todella näin. Väite perustuu varmasti nähtyyn ja koettuun. Olisi hauska kuulla, onko näitä sivuja lukevissa sellaisia, jotka ovat parantuneet alkoholismista ja pystyneet palaamaan ns. normaalikäyttäjiksi?
Ihmisiähän on miljardeja, alkoholisteja miljoonia. Erilaisia yksilöitä ja persoonia. Onko tilanne todella näin lohduton, että paluuta ei ole. Jos joltakin se on onnistunut kertokaa ihmeessä.
Siellä kerrottiin alkoholismisairauden tunnusmerkistöä. Lainaan yhden kappaleen:
"Alkoholismi on parantumaton, mutta hoidettavissa oleva sairaus. Alkoholisti ei koskaan kykene palaamaan "sosialiseen" alkoholinkäyttöön. Tämä on peruuttamatonta, fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisistä syistä johtuvaa. Alkoholismisairaus pysyy piilevänä elämän loppuun saakka ja puhkeaa uudelleen alkoholia nautittaessa."
Aloin pohtia, että onko todella näin. Väite perustuu varmasti nähtyyn ja koettuun. Olisi hauska kuulla, onko näitä sivuja lukevissa sellaisia, jotka ovat parantuneet alkoholismista ja pystyneet palaamaan ns. normaalikäyttäjiksi?
Ihmisiähän on miljardeja, alkoholisteja miljoonia. Erilaisia yksilöitä ja persoonia. Onko tilanne todella näin lohduton, että paluuta ei ole. Jos joltakin se on onnistunut kertokaa ihmeessä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yksi sadasta SAATTAA onnistua. Ja useimmiten tämä yksi parantunut ei ole edes ollut vakava ongelmajuoja.
Tilastoituun tietoonko? Kuka tilastoinut?
Eikö tällaista ole aika mahdoton arvioida? Kaikki alkoholistithan eivät suinkaan ilmoittaudu julkisesti.
Faktoja kaivataan. Mutta jos parantuneiden vastauksia ei tule, siitäkin voi vetää johtopäätöksen.
Sadasta raitistuu loppuelämäkseen. Siis kaksi prosenttia. Tämä on tilastoitua tietoa. Näistä kahdesta prosentista vain yksi sadasta SAATTAA (siis saattaa) pystyä kohtuukäyttäjäksi. Tästä ei ole varmoja tilastoja, vain jonkinlainen "näppituntuma".
Aika harva siis kuitenkin.
Karu totuus.
Alkoholisteista siis 2 % raitistuu pysyvästi. Masentavan pieni luku. Ja kaikista pysyvästi raitistuneista 1 % saattaa kyetä kohtuukäyttäjäksi, ja se on kaksi tuhannesosaa kaikista alkoholisteista. Itse kyllä viittasit tilastojen puuttumiseen ja näppituntumaan, mutta aikani pähkäiltyäni, en edes yrittämällä lähde kiistämään arviotasi, vaikka mieli teki.
Siitä kahdesta prosentista kun olisit vielä laittanut viittauksen lähteeseen.
tieto kahden prosentin toipuminen ja yhden kohtuukäyttäjäksi onnistuminen mahtaa olla peräisin, ihmettelen näin suuria lukuja?
Helsingin Sanomista taannoin luin. Siinä viitattiin johonkin tutkimukseen ja en kyllä muista mikä se tutkimus oli. Siinä se oli präntättynä. Löytyisiköhän tilastoja jos Googlettaisi?
Juu, en minäkään ole enää ajaatellut mitään kohtuukäyttöä, miksipähän muuten muutaman kaljan takia joisinkaan. Olen aikanani yrittänyt vähentää, eihän se onnistu, lisääntyi vaan. Alussa se pelko oli minullakin suuri, että tuleeko elämästä ihan tylsää kun ei juo?? Vaan eipä ole tullut, nyt se elämä vasta on alkanut!! Lapsillani on nyt isä ja lapsenlapsillani vaari. Eipä taatusti olisi jos olisin jatkanut juomista.
Tasan saletti on niin!
Paluuta ei ole "normaaliksi käyttäjäksi" en ole tavannut yhtään alkoholistia joka olisi uudelleen ruvettuaan juomaan olisi pystynyt käyttämään alkoholia "normaalisti".Olen tavannut tuhansia alkoholisteja ympäri maailman ja kukaan ei ole tullut sanomaan että olisi parantunut kohtuukäytäjäksi. Alkoholismi kerran puhjettuaan kestää vain koko loppuelämän.
2% alkoholisteista raitistuu, yksikään ei parannu alkoholismista.
Itse olin pitkään juomatta ja sitten tyhmyyttäni ilman suurempaa himoa menin kokeilemaan rajojani. Putki jäi onneksi lyhyeksi ja loppujen lopuksi siitä oli jopa hyötyä. Huomasin miten nousuhumalaa ei enää juuri tule ja muutenkin sitä on vain semmoisessa kaasussa koko ajan. Krapula oli tietysti taas kerran aivan kohtuuton, mutta onneksi töihin selvisin.On se hullua miten se yksikin annos on liikaa ja sitten loputon määräkään ei tunnu riittävän. en anna kuitenkaan retkahtamisen masentaa vaan luottavaisin mielin jatkan raitisteluani. Nyt kun krapulasta on selvitty, niin innolla kohti selviä päiviä!
palata kohtuukäyttäjäksi? Mitä sellaista siinä juomisessa on, että siihen täytyisi päästä takaisin? Kannattaisko laittaa vaikkapa paperille ylös syitä puolesta ja vastaan. Olen ollut vuosia raittiina, enkä voisi kuvitellakaan ottavani enää koskaan. Alussa ajatus ikuisesta juomattomuudesta korvensi rintaa, mutta vuosien kuluessa tulee järki mukaan ja en löydä enää yhtään syytä, miksi pitäisi palata alkoholin kaveriksi.
..totuus on, että alkoholisti joka alkaa uudestaan juomaan, jatkaa tasan siitä mihin jäi!
Mä en tilastoista tiedä mitään, enkä paljon luotakaan niihin, eihän kaikkia alkkiksia missään papereissa "näy".
Ihan vaan kokemuksesta tiedän ja tunnen "alan" porukkaa niin paljon, että Hienoihin juomatapoihin ei pääse ikinä kun pohjalla on käyty.
Eräskin kaveri oli ollut 30-v juomatta, oli kaikkien mielestä jo varma tapaus, eli raitis.
Sitten miestä ei näkynyt AA:ssa ja kolmen viikon päästä oli juonut itsensä hautaan.
Kyllä se näin menee, joo.
Itse tunnen useamman tapauksen, kun on pitkän raittiuden jälkeen menty pikavauhtia hautaan. Tuntuu, että pitkän raittiuden jälkeen alkoholin tehovaikutus on kuin ensimmäisellä kerralla mukulana, mutta säilyneen riippuvuuden vaatimat suurkuluttajan litramäärät - tulos sen mukainen.
Monta henkilöä on avaukseeni vastannut.
Ei yhtäkään sellaista, joka olisi kertonut parantuneensa alkoholismi -nimisestä sairaudesta.
Johtopäätös: Heitä ei siis ole. Joten
alkoholismista ei parannuta. Mutta vaikka sairastaa alkoholismia voi olla juomatta.
Kuten arvaatte, sama tauti täällä. Raittiuden tiellä vasta alkutaipaleella. Siksi tällainenkin kysymys tulee mieleen.
Mutta vastauksenne vahvistivat päätöstäni. Ei edes saunakaljaa, edes yhtä ainoaa.
Kiitos, kohtalotoverit.
Muutamia esimerkkejä löytyy, jotka ovat kymmenenkin vuoden tauon jälkeen, ottaneet silloin tällöin kohtuullisesti, ja se tyyli on jatkunut. Ei kannata aina pistää kaikkia samaan muottiin. Joillain on myös lopetettuaan, jäänyt viinan himo kokonaan pois.
Joka kertoi tällaista tietoa. Olen itsekin ajatellut tuota, että ei kaikilla tauti voi olla aivan samanlainen.
ja pysyy. Tosin itse olen sitä mieltä, että asian tiedostaen, alkoholismista voi toipua täysin eli ei tee enää yhtään mieli alkoholia. Koko viisaus perustuu siihen, ettei nauti etanolia eli alkoholia (retkahtaminen voi toki tapahtua myös vahingossa). Elää voi ja pitääkin oppia elämään ilman hampaiden kiristelyä.
'Positiivisella mielellä ilman Olvia!'