Oli syyskuinen aamu, kaverit tuli kylään. Viikkoja oli jo 41 2, joten olo oli tukala. Hirveät turvotukset jaloissa, näkkileipä kourassa.
Kaveri kysyi joko kohta tulee, sanoin että vissii pieniä polttoja on aamulla ollut, en tiedä, jotenkin hassu olo. Varmaan taas väärä hälytys.
Iltapäivällä mieheni ystävä soitti, josko lähtisimme heille kuskiksi, olivat kalaan menossa. Ajattelin, että tämähän on loistava idea, saa raikasta meri-ilmaa. Lähdimme, ja kaverin ekat sanat mulle: älä sit tänää synnytä. Nauroin.
Muutaman tunnin päästä oli vähän vaikea istua. en vieläkään tajunnut niiden olevan supistuksia. Sanoin siinä seitsemän aikaan, että nyt tarttis pojat lähtee, äijästä tulee isi kohta. mies ajoi rauhallisesti, ja pääsimme kotiin.
Synnytyspelkoni oli ollut suuri, nyt olin rauhallisilla mielin, kun soitimme kaverin vahtimaan koiria vähäksi aikaa, että käydään taas kääntymässä jorvissa.
Pääsimme Jorviin. Olin neljä senttiä auki. Se oli menoa nyt.
Kärvisteltiin lämpötyynyn kanssa, kylpyyn en päässyt, kun lapsen syke meni supistuksen aikana liian alas liian pitkäksi aikaa. Kalvot puhkaistiin, antura laitettiin vauvan päähän mittaamaan sykettä.
Kuusi senttiä.
Supistukset olivat aika kivuliaita. läpöä kehiin. Missä se hemmetin kätilö on? Mä tarviin lämpötyynyn. Siinähän se.
Aukeaminen loppui. Kivut yltyivät. Kätilö sanoi että huuda jos siltä tuntuu, puret kohta kielesi poikki. En tiennyt uskalsinko ottaa epin, en ollu tvarma pysynkö paikallani. huutoa. kirosanoja. Lisää huutoa, mä en jaksa. TUOKAA SE SAATANAN EPIDURAALI!
Supistukset pitivät taukoa. Piikki selkään. Makuulle. Itkua. Paineen tuntua pyllyssä. Mistä se pentu tulee? Väärä reikä! Uni tuli.
Hirveä ryminä ja huuto. Ovet aukeavat, nyt lähdetään leikkaussaliin. Mies jäi paikoilleen jähmettyneenä katsomaan kun minua kärrättiin verilammikossa leikkaussaliin.
Onko kukaan katsonut paljonko tyttö on auki? kysyi lääkäri. Ei ollut.
Kahdeksan senttiä.
Lisää puudutusainetta. Tuntuuko märkä? tuntuu. Nyt? Kyllä. Nyt? Kyllä. Antaa mennä, kyllä se kohta vaikuttaa. Oksetti. Mahassa tuntui oudolta. Mitä ne tekee? Lääkäri sanoi 30 minuuttia aikaa saada lapsi ulos. isä ei saa tulla. lapsi ei saa happea. voi olla että.. hiljaisuus. voi olla että mitä? Helvetin lääkäri?? Voi olla että mitä???
-ei mitään.
anestesialääkäri. Pään silitys.
Parkaisu. Ilon kyyneleet. Poika. Pieni poika.
Moi rääpäle, mä oon äiti.
Kaveri kysyi joko kohta tulee, sanoin että vissii pieniä polttoja on aamulla ollut, en tiedä, jotenkin hassu olo. Varmaan taas väärä hälytys.
Iltapäivällä mieheni ystävä soitti, josko lähtisimme heille kuskiksi, olivat kalaan menossa. Ajattelin, että tämähän on loistava idea, saa raikasta meri-ilmaa. Lähdimme, ja kaverin ekat sanat mulle: älä sit tänää synnytä. Nauroin.
Muutaman tunnin päästä oli vähän vaikea istua. en vieläkään tajunnut niiden olevan supistuksia. Sanoin siinä seitsemän aikaan, että nyt tarttis pojat lähtee, äijästä tulee isi kohta. mies ajoi rauhallisesti, ja pääsimme kotiin.
Synnytyspelkoni oli ollut suuri, nyt olin rauhallisilla mielin, kun soitimme kaverin vahtimaan koiria vähäksi aikaa, että käydään taas kääntymässä jorvissa.
Pääsimme Jorviin. Olin neljä senttiä auki. Se oli menoa nyt.
Kärvisteltiin lämpötyynyn kanssa, kylpyyn en päässyt, kun lapsen syke meni supistuksen aikana liian alas liian pitkäksi aikaa. Kalvot puhkaistiin, antura laitettiin vauvan päähän mittaamaan sykettä.
Kuusi senttiä.
Supistukset olivat aika kivuliaita. läpöä kehiin. Missä se hemmetin kätilö on? Mä tarviin lämpötyynyn. Siinähän se.
Aukeaminen loppui. Kivut yltyivät. Kätilö sanoi että huuda jos siltä tuntuu, puret kohta kielesi poikki. En tiennyt uskalsinko ottaa epin, en ollu tvarma pysynkö paikallani. huutoa. kirosanoja. Lisää huutoa, mä en jaksa. TUOKAA SE SAATANAN EPIDURAALI!
Supistukset pitivät taukoa. Piikki selkään. Makuulle. Itkua. Paineen tuntua pyllyssä. Mistä se pentu tulee? Väärä reikä! Uni tuli.
Hirveä ryminä ja huuto. Ovet aukeavat, nyt lähdetään leikkaussaliin. Mies jäi paikoilleen jähmettyneenä katsomaan kun minua kärrättiin verilammikossa leikkaussaliin.
Onko kukaan katsonut paljonko tyttö on auki? kysyi lääkäri. Ei ollut.
Kahdeksan senttiä.
Lisää puudutusainetta. Tuntuuko märkä? tuntuu. Nyt? Kyllä. Nyt? Kyllä. Antaa mennä, kyllä se kohta vaikuttaa. Oksetti. Mahassa tuntui oudolta. Mitä ne tekee? Lääkäri sanoi 30 minuuttia aikaa saada lapsi ulos. isä ei saa tulla. lapsi ei saa happea. voi olla että.. hiljaisuus. voi olla että mitä? Helvetin lääkäri?? Voi olla että mitä???
-ei mitään.
anestesialääkäri. Pään silitys.
Parkaisu. Ilon kyyneleet. Poika. Pieni poika.
Moi rääpäle, mä oon äiti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paljon onnea pienestä pojasta
synty tosin viimevuoden syyskuussa, mutta eihän myöhäiset onnittelut sen huonompia ole. ;))
Luin tarinasi ja jäi vaivaamaan, miksi jouduit leikkaukseen?
tekstissä sanottu että lapsi ei sanut happea?