On kerrassaan niin paha mieli. Taas alkoi menkat. Ensin meni vajaa vuosi, että tulimme raskaaksi miehemme kanssa, sitten menetimme pienoisen. Raskaaksi tuleminen antoi toivoa, mutta välillä on niin sanoinkuvaamattoman surullinen ja paha mieli. Jos se taas alkaa, menkat menkkojen jälkeen. Kuinka jaksaa tämän kaiken jälkeen? Auttakaa rakkaat kohtalotoverit ja kaikki muutkin. Haluaisin silti uskoa vielä oman ihanan lapsen saamiseen.
Niin surullinen
Lasta kaipaava
2603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän miltä sinusta tuntuu! Päätimme mieheni kanssa, että olemme valmiit lapsen tuloon jos se on tullakseen. Lopetin pillerit ja meni varmaankin kahdeksan kuukautta, kun huomasin olevani raskaana. Olimme molemmat onnesta sekaisin, mutta päätimme, että emme vielä kerro kenellekään. Ja toisaalta hyvä niin. Raskausviikolla 9 minulle tuli keskenmeno. Se oli täysin kivuton, mutta henkisesti murruin täysin, vaikka mielessäni olin yrittänyt valmistautua myös tähän vaihtoehtoon. Monta kuukautta asia painoi mieltäni ja edelleenkin kyyneleet kohoavat silmiini, kun ajattelen asiaa, vaikka se tapahtui jo 2004 kesällä.
Kuitenkin siitä selvisin ja puoli vuotta keskenmenon jälkeen olin taas raskaana. Pelko uudesta keskenmenosta oli kova, mutta yritin sivuuttaa sen jo ajatella positiivisesti. Vanha muisto nousi voimakkaasti pintaan kun raskausviikolla 6 ilmaantui verenvuotoa. Se oli kuitenkin vaaratonta ja nyt meillä on pikkuinen tyttö.
Keskenmeno on todella yleistä. Itse ajattelen, ettei tuo ensimmäinen "vauvani" olisi pystynyt elämään tässä maailmassa ja luonto hoiti asian näin. Toisaalta tuo keskenmeno myös kasvatti minua ja miestäni ihmisinä. Asioihin suhtautuu nöyremmin, eikä vain "hanki" tai "tee" lapsia. Tämä on kuitenkin asia jota ajattelee tunteella, ei järjellä.
Tuo paha olo helpottuu ajan myötä, mutta ei se ainakaan heti häviä. Ei ehkä koskaan kokonaan. Kuitenkin nyt tiedät, että voit tulla raskaaks. Voimia sinulle ja toivottavasti saat kaipaamasi pikkuisen vielä jonakin päivänä. Vihjeenä sanon, että kun asian pystyy heittämän pois mielestään saattaa raskauskin saada alkunsa...
koita jaksaa,vaikka paljon se vaatii.
toivottovasti jaksatte tukea puolisosi kanssa toinen toistanne. olette kuitenkin molemmat menettäneet lapsenne...