Kuolemansairas...

hei santtuliini,
en ole samassa tilanteessa eikä syöpäni ole sama, mutta ajattelin silti kirjoittaa pari riviä.
Toivon että sinulle vastaa myös joku samoissa tilanteissa oleva, heitäkin luulisi täällä olevan.

Oman diagnoosini (ovarion syöpä) kuullessani olin kyllä ensin aika shokissa. Pikkuhiljaa alkoi 'pöly laskeutua' ensipaukun jälkeen. En tiennyt, kuinka kauan eläisin. Ehkä kolme kuukautta, kukaties? Kirjoitin toiveet miten minut haudattaisiin. Mietin keille omat tavarani antaisin. Kuljeskelin paljon luonnossa, siis viime kesänä, sain voimaa, päätin nauttia jäljelläolevasta ajasta.
Minulle koko ajan suurin lohtu on ollut kun olen pystynyt elämään vain tässä hetkessä.

Juuri tässä hetkessä, Nyt, eläminen ei ole helppoa mutta palkitsevaa kun se onnistuu. Se mitä tapahtuu kahden tunnin päästä, huomenna, ylihuomenna, viikon päästä jne. ei kiinnosta pätkääkään. En ajattele sitä. Siitä huolehtiminen on maailman turhinta!
Poistan ne ajatukset päästäni heti kun niitä tulee. Keskityn olemaan vain tässä ja juuri nyt.

Onko oloni juuri _tällä_ hetkellä hyvä?(Tällä sekunnilla).
Nautiskele asioista, tee sellaista mitä olet aikonut ja suunnitellut muttet vielä toteuttanut. Poista myös ajatus 'ehkä teen tätä ja tätä viimeistä kertaa'. Tapaa sinulle rakkaita ihmisiä. Onko se mahdollista?
-
Sinulle voisi olla hyötyä käydä juttelemassa tilanteestasi jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Outoa jos sairaalasta ei ole ohjattu. Tai missä asut, on muitakin henkilöitä kuin sairaalan?
Ja sairaalasta saat tietoa kivunlievityksestäkin. Ja mahdollisista hoitojutuista - olisiko joku kokeilu- ja testausvaiheessa oleva aine, johon voisit ilmoittautua halukkaaksi? Sairaalasta luulisi saavan tietoa.

Suurin osa meistä ihmisistä haluaa panna pään pensaaseen mieluummin kuin ajatella sitä tosiasiaa ettemme ole täällä kukaan ikuisesti. Että elämällä on raja, ei tule koskaan mieleen ennenkuin itselle tulee vakava sairaus. Ja elämämme pituutta täällä tuskin kukaan meistä tietää. Tänään?Huomenna?jne

Näistä jutuista jokin voisi ehkä auttaa pikkuriikkisen.
Voimahalaus sulle!

oletko käynyt esim www.cancer.fi nettisivuilla, siellä on keskustelupalsta?
sinulla siis on Hodgkinin tauti tai non-Hodgkin-lymfooma -muistelen että netistä löytyy jotain tällaisia sivuja.

Ehkä löydät sieltä kohtalotovereita.

tsemppiä

Hei kuules, mikä nyt on tilanne? Ovatko lääkärit sanoneet mitä? Vai oletteko aloittamssa jotain hoitoja? Muista se, että niin kauan kun vielä elät, on toivoa. Yhden tuttavaperheen vävypoika sairastui kanssa imusolmukesyöpään, eikä toivoa annettu. Kaveri elää tänäkin päivänä ja voi hyvin!

Ihmettelen vaan et miten voit olla viel himassa, jos on pari päivää elinaikaa syövässä ku syövässä ni kyl ihminen on niin huonos kunnos ettei tolpillaan pysy, eikä varsinkaan kirjottele nettiin.
Mutta kaikesta huolimatta tsemppiä ja halauksia.

tiedän sen olon se on tosi paha ja yksinäinen=( mutta itkeminen auttaa ja uskoon tulo.. rukoilen puolestasi=/

Tuota ensinnäkin kuolema tulee aina järkytyksenä ja kaikki me kuollaan ennemmin tai myöhemmin. Ehdottaisin samaa että tee mitä olet haaveillut tekeväsi lopun aikaa tee haaveistasi totta=/

suomalaisiin paskalääkäreihin ei aina kannata luottaa ,toinen arvio toisella lääkärillä jotta voi olla varma että asia varmasti on näin.itselle annettu monia vääriä diagnooseja vuosien varrella myös yksityisellä puolella ja vuosia meni hukkaan sairaana..
paljon voimia ja rakkautta teille kaikille todella sairaille kunpa voisin auttaa enemmän.

Olen kuollut ja tulen kummittelemaan teidän mielissänne aina. PS: Tääl ruumishuonees on hyvät safkat.

Nyt se elää ikuisesti, tai no niin kauan ku suomi24 o olemassa ja tieto tallesaa. Kerran junas tuli joku viinalt haiseva nainen pummaa puhelint lainaa, aluks en antanut ku hais viinalt mut kaivoin silti luurin ku oli jotenkin outo. Se soitti jonku puhelu en kuunnellu yhtää sit ku palautti puhelint ni alko avautuminen.
Oli kuulemma just tullu sairaalsta ja saanu tietää jostain agressiivisesta kohdunkaulan syövästä(tai jot) ja maksimissaan parikuukautta elinaikaa. Kertoi olevansa hoitaja ja tietää mitä tuomio tarkotti, helvetin kivuliasta kuolemaa. Ainoa mitä sain suustani oli et toihan o ihan vitun perseestä :| Sit se kerto lapsistaa yms. vittu mä olin menossa himaan ihan vitun väsyneenä koulusta ja töistä tulit sit piristää(en sanonu). Noh sain sit kai jotain järkevääki sanottua ku juteltii loppumatka annoin kunnon halaukset ennen ku lähti junasta. Itel oli viel pari pysäkkiä ja voin sanoa et meinasin "istua" ohi pysäkist, tuntu ihan ku ois ite saanu kuulla kuolevansa kunnes tajusin vittu elämä päättyy kuolemaan :) Mut nopeat ja kivuttomat kuolemat kaikille :) kettu kuittaa!

Pimeetä ja aika sairasta trollata tällaisella asialla, koska palstaa lukevat myös oikeasti vakavan sairauden saaneet. Ei tunnu mukavalta. Ajatelkaa nyt vähän teinit, mitä teette.