Luther on tärkeä

Historiallinen tosiasia on, etteivät luterilaiset ruhtinaat ruvenneet polttamaan juutalaisia synagogia, eivätkä Lutherin ajan juutalaiset ymmärtäneet kirjaa sillä tavoin. Älykkäin ihmisinä juutalaiset hyvinkin käsittivät Lutherin "jekun" ja oikean tarkoituksen. Ajan myötä Lutherille oli tullut se vakaumus, että juutalaisia ei voitu voittaa kristinuskoon lempeillä puheilla, vaan oli käytettävä ankaraa puhetapaa. Luther sanoo tässä kirjassaan: "Meidän täytyy rukoillen ja Jumalaa peläten harjoittaa ankaraa armahtavaisuutta, jos voisimme kuitenkin pelastaa, joita kuita liekeistä ja leimusta. Kostaa me emme saa; heillä on kosto tuhat kertaa pahempana kaulansa ympärillä, kuin me voisimme heille toivoa. "On huomattava, että Luther viimmeisessä saarnassaan, neljä päivää ennen kuolemaansa SANOO LUTERILAISTEN haluavansa osoittaa juutalaisille "kristillistä rakkautta ja rukoilla heidän puolestaan, että he kääntyisivät ja ottaisivat Herran vastaan. Tämä oli Lutherin sydämellä ja hänen motiivinaan, kun hän käytti koviakin sanoja

Mitä sitten tulee synagogien polttamiseen ja muihin asioihin Lutherin kirjassa juutalaisista ja heidän valheistaan, monelta on jäänyt huomaamatta Lutherin todellinen tarkoitus. Kun juutalaiset vetosivat Mooseksen lakiin, Luther osoittaa millaisen hirveän kohtalon juutalaiset olisivat ansainneet Mooseksen lain mukaan, kun eivät sitä täyttäneet. Jotta he olisivat voineet noudattaa seremonialakiansa, heidän olisi pitänyt mennä omaan maahansa. Tähän liittyivät maasta karkottaminen ja synagogien polttaminen. Tällä Luther halusi vetää heitä uskomaan Kristukseen pois lain alta ja osoittaa, kuinka paljon parempi ja armollisempi kristillinen usko oli, kuin heidän oma uskontonsa.

Luther ei hyväksynyt esivallan miekan käyttämistä harhaoppisiin, elleivät he tehneet mitään rikosta, johon esivallan oli puututtava. Luther kirjoitti Hubmaierin tapauksen johdosta: "Ei ole kuitenkaan oikein, ja minun tulee todella sääli, kun sellaisia kurjia ihmisiä, niin surkeasti murhataan, poltetaan ja hirvittävästi tapetaan. Pitäisihän antaa kunkin uskoa, mitä haluaa. Jos joku uskoo väärin, niin hänellä on tarpeeksi rangaistusta iankaikkisessa tulessa ja helvetisä. Miksi heitä pitäisi vielä tässä ajassa kiduttaa. Mikäli he erehtyvät yksinomaan uskossa, elleivät he ole kapinallisia tai muuten asetu esivaltaa vastaan? Rakas Jumala miten usein on käynytkin niin, että joku menee erheen tai paholaisen ansaan! Heitä vastaan on puolustauduttava Raamatulla ja Jumalan sanalla ja sillä heitä on vastustettava. Tulella saadaan vähän aikaan" (Luterilainen. n.2. 2oo2).

Luther kirjoittaa "Avaimet" kirjassaan, että tuo on väärää opetusta, että ensin päästettäisiin taivaassa ja sitten vasta maan päällä:


"Kristus ei sano: mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa?

Emme koskaan, ja niin muodoin avaimet olisivat turhat, eikä niistä olisi mitään hyötyä.

Vaan näin hän sanoo: kun te sidotte ja päästätte maan päällä, niin tahdon minä samalla sitoa ja päästää taivaassa. Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko, eikä kaksi eri tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat yhdet ja samat avaimet, eivät kaksi eri avainta. Näin Kristus velvoittaa ja sitoo itsensä meidän työhömme."



...Koska se (päästösana) lausutaan ihmisten kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana sanasta, joka on maanpäällä, ja niin töllistetään ylös taivasta kohti...juuri ne samat avaimet, jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikäänkuin hän sanoisi: Mitä töllistelet taivaalle ja sieltä etsit avaimiani? etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maanpäälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa, on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni...Minä katson vain sitä mitä Pietari sitoo ja päästää, sihen minä pitäydyn. Älä anna johtaa itseäsi harhaan tuon Farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseänsä, nimittäin kuinka muka ihminen voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta. (Luther kirjasta "Avaimista" v.1530).