Minulla on ollut elämässäni vain yksi pieni romanssin alkukipinä (molemmin puolinen kiinnostuminen) ja sekin päättyi siihen että muutimme toiseen paikkakuntaan. Se tapahtui kutosella ja nyt olen lukion toisella...
siinä tarinani.
Mutta en ole onneton. Minussa ei ole mielestäni mitään muuta vikaa kuin että olen niin armottoman laiska tekemään itse mitään. Ehdoituksia tulee vain kiinnostukeni ulkopuolelta, joten tässä sitä vielä ollaan yksin ja mietin vain että miltä tuntuisi seurustella.
samanlaisia kokemuksia?
siinä tarinani.
Mutta en ole onneton. Minussa ei ole mielestäni mitään muuta vikaa kuin että olen niin armottoman laiska tekemään itse mitään. Ehdoituksia tulee vain kiinnostukeni ulkopuolelta, joten tässä sitä vielä ollaan yksin ja mietin vain että miltä tuntuisi seurustella.
samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ole itsekään ikinä seurustellut (ikää "jo" 15-vuotta), mutta se, mitä itsekin eniten ihmettelen on se, että en oikeastaan haluakaan. Seurustelun päämääränähän on (tai no mitä on kullekin) yhteinen elämä, enkä voisi vielä tämän ikäisenä kuvitella sitoutuvani kehenkään niin, että tavoitteena olisi avioliitto/yhteinen elämä.
Haluan nauttia tästä ajasta, mikä minulla on mahdollisuus elää niin, että voin ajatella minä eikä me.
No voihan sitä harjoituttaa, sitä yhteistä elämää. Ja voitko rehellisesti myöntää että et tunne kateutta kun näät jonkun nuoren parin onnellisena? Rakkaus nimittäin tekee onnelliseksi.
Tyypilliset tunteet heräävät nuoruudessa ja ei niille välttämättä kannata kääntää selkää.
Joo no itse en kyllä ala "harjoittelemaan" mitään yhteistä elämää. Miksi seurustella, jos sillä ei ole mitään muuta tavoitetta kuin harjoittelu? Mitenköhän tämä edes onnistuu? Ihmiset ovat niin erilaisia, että se, mikä on saattanut toimia jonkun ihmisen kanssa, ei välttämättä toimi toisen knassa.
"Voitko rehellisesti myöntää että et tunne kateutta kun näät jonkun nuoren parin onnellisena? Rakkaus nimittäin tekee onnelliseksi."
Voin. Toki olen iloinen heidän puolestaan (onhan se hienoa, jos joku tietää jo tämän ikäisenä, kenen kanssa saattaisi haluta viettää koko loppuelämänsä). Itsestäni ei vain moiseen olisi.
Aargh... ei kukaan (no ehkä joku) hanki ikuista elämänkumppaniaan 15 vuotiaana, tiedetään.
Kun sanoit että haluat nauttia tästä ajasta, niin voit kai sinä voisit nauttia siitä poikaystävänkin kanssa. paremmalta se mahdollisesti tuntuisi... ainakin jonkin aikaa.
Etkö ole koskaan rakastunut tai ihastunut vai onko sinulla huonoja kokemuksia vai oletko niin ruma että yrität uskotella itsellesi että et halua seurustella (ei millään pahalla, se oli vain teoria)?
Nuoruus on vain kerran, ja kannattaa tosiaan miettiä miten sen vietät.
"Miksi seurustella, jos sillä ei ole mitään muuta tavoitetta kuin harjoittelu?"
No ehkä että olisi joku jolle voi kertoa kaiken, joku joka tukee sinua, joku joka voi tuottaa sinulle lämpimiä tunteita ja mielihyvää, joku jonka kanssa on kiva olla jne....
Mä en kyl tajuu.. miks pitääkauheest koittaa kaikkii saada seurustelemaa..? ei mitää järkee... onko jotai välii jos joku ei haluu seurustella.. voi hyvä tavaton.. jokasel saa olla omat mielipiteet ja niit ei tarvi toisten alkaa muuttaa... miettikä ihan vaan huvikseen tätä!!
tän on kiroittanu minna kijroitustyylist päätelle...??? vai????????
ONKO SITÄ PAKKO OLLA KIINNOSTUNU JA SEURUSTELLA NUORENA? Mun mielestä voi olla kaveri poikien kanssa, tutustua niihin ihan rauhassa. Ei tarvi mihkää nunnaluostariin painella ja pelätä poikia. Tutustuminen on aina ok! Mut jos ei vaan nappaa vielä seurustella, niin tarviiko heti alkaa kettuilemaan toisille.
Meinaan mun sisko oli kanssa tosi kauan sillai, et se ei vaan ihastunu kehenkää eikä se halunnu seurustella vaan "harjotuksen vuoks". Sitte se tutustu yhteen poikaan ku oli 17, ne oli tosi hyviä kavereita pari vuotta ja kolme kuukautta sitte alko seurustella. Joten pää kiinni noitten juttujes kanssa: "vai oletko niin ruma että yrität uskotella itsellesi että et halua seurustella".
"Nuoruus on vain kerran, ja kannattaa tosiaan miettiä miten sen vietät." Vaikuttaa vähä siltä että aikasempi kirjottaja on jo miettiny miten sen halusi viettää ja mun mielestä arvostettavaa että joku sentään arvostaa vielä ajatusta, että sitten aletaan vasta seurustella kun ittestä tuntuu siltä ja kun todella ajattelee että nyt sitä vois ruveta opettelemaan elämistä toisen ihmisen rinnalla. PISTE.