mulle on täs viimesen kuukauden aikana tapahtunu joku outo juttu... valmistuin lokakuussa ja oon siitä asti ollu työttömänä. poikaystävä on koulussa päivät ja mä tuijottelen ikkunasta ulos ja käyn kaupassa mut siinäpä se sit on.
no nyt on sitte ruvennu tuntumaan et ajatukset ei kulje ja mietin vaa samoja asioita päivästä toiseen... kaikki turhia juttuja, joista tulee ittelle paha mieli ja sit mua vaa itkettää ja ärsyttää omat typerät ajatukset.
välillä tulee parempia aikoja mut sitte yhtäkkiä muistan, etten oo taas hetkeen murehtinu asioita ja kierre alkaa taas. mä alan olla tosi ahdistunu. pelottaa et sanon poikaystävälle jotain semmosta, mitä en todellakaan tarkota.. :(
kaippa tilanne paranis jos pääsis töihin tai sais alotettuu jonku harrastuksen...
mulla on ennenki ollu tämmösiä et ajatus ei kulje ja tuntuu pahalta mut oon päässy niistä muutamassa päivässä. ja nyt tuntuu ettei millään.
huhhuh. :/
onko muillaki tämmösiä vai oonko mä ainoa?
no nyt on sitte ruvennu tuntumaan et ajatukset ei kulje ja mietin vaa samoja asioita päivästä toiseen... kaikki turhia juttuja, joista tulee ittelle paha mieli ja sit mua vaa itkettää ja ärsyttää omat typerät ajatukset.
välillä tulee parempia aikoja mut sitte yhtäkkiä muistan, etten oo taas hetkeen murehtinu asioita ja kierre alkaa taas. mä alan olla tosi ahdistunu. pelottaa et sanon poikaystävälle jotain semmosta, mitä en todellakaan tarkota.. :(
kaippa tilanne paranis jos pääsis töihin tai sais alotettuu jonku harrastuksen...
mulla on ennenki ollu tämmösiä et ajatus ei kulje ja tuntuu pahalta mut oon päässy niistä muutamassa päivässä. ja nyt tuntuu ettei millään.
huhhuh. :/
onko muillaki tämmösiä vai oonko mä ainoa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä tosiaan kaipaisit jotain aktivoivaa päiväohjelmaa, niin ei kaikki päivät menisi murehtien neljän seinän sisällä. Tietysti tilannetta avittaa, jos on laaja kaveripiiri, joiden kanssa voi harrastaa jotain tai mennä kaupungille hengaamaan.
Minä koitan käydä viikottain muutaman kerran kaupungilla tosin itsekseni, mutta on se silti vaihtelua istua baarissa ja joskus voi jopa päästä vaihtamaan muutaman sanan toisten kanssa. Minulle tärkeä ajanviete kämpillä ollessani taas on internet, enkä osaisi kuvitellakaan, että mitä tekisin ilman tietokonetta.
Kannattaa kyllä hakea aktiivisesti töitäkin, koska kyllä siinä sosiaalinen asema nousee monta pykälää, jos on työpaikka jossa käydä. Toivotan onnea työnhakuun ja toivottavasti vältyt pahemmalta masennukselta.
Kiitos!
Tossa just funtsailin et jos herättäis vanhan harrastuksen eloon ja rupeis käymää kirjastossa ku tää paikka, missä asutaan, on vielä sen verran tuntematon, ettei kavereita oikeen oo.
Ainakin lukeminen olis mulle varsin terapeuttista. Ja toinen on tää kirjottaminen..
Pitäs varmaa alkaa harkittemaan kans tota baarissa käyntiä ku seki vähä jäi ku muutin tänne. Onhan se todellaki iha mukavaa ja viisasta nähä muitaki ihmisiä ku omaa miestä.
Mitä kaikkee sä teet netissä ollessas? Musta tuntuu että ku oon istunu puoli tuntia koneella ni kaikki paikat on jo käyty läpi ja sit oon taas tavallaan lähtöpisteessä.
Netissä selaan näitä keskustelupalstoja ja koitan aina jotain kommentoida, jos vain sanottavaa on. Ennen olin kova chattaamaankin, mutta nyt se on vähän jäänyt. Chatissa on se hyvä puoli, että saa usein välittömän palautteen omiin juttuihinsa.
Sama homma on täällä..Tuntuu tosi merkityksettömältä kaikki.Oon kyllä töissä,mutta vaan parina päivänä viikossa henkilöstövuokrauksen kautta,ja loput päivät sitten vaan istun ja tujotan seinää.Ihan kuin olisin täysin pihalla ulkona olevasta maailmasta,kaupungilla kulkiessa tulee pieni ja mitätön olo,jotenkin pelottavaa.Ei jaksais enää edes käydä suihkussa tai välittää yhtään mistään.Kaikki tuntuu niin TURHALTA.
Niinpä.
Mä rohkaisin mieleni eilen illalla ja puhuin poikaystävälleni tästä asiasta. Oon niin paljon pelänny puhua sille, jos se käsittää asiat jotenki väärin. Mutta hienosti meni ja nyt on hieman parempi olo ku ei oo tarvinnu enää yksin pyöritellä päässä juttuja.
Toisaalta tuolla se on sama tunne silti, pelottaa et millon alan taas miettiä noita juttuja. Pitäis tosiaan olla jotain pitempikestosta puuhaa ni sais häivytettyä tuollaset inhottavat ajatukset.
Mä oon 21-vuotta ja mä en oo ikinä saanut aikaseks yhtään mitään.. kouluja olen aloittanut ja lopettanut, joten mulla ei ole ammattillista tutkintoa..
Onnekseni pääsin töihin henkilökohtaiseksi avustajaksi kuukausi sitten...nii oli sit jotain tekemistä kerran viikossa.. se oli ensimmäiset kaks viikkoo ihan kivaa ja oikeesti viihdyin siel työpaikas.. sit yks aamu en millään jaksanut nousta ylös sängystä ja laitoin tekstiviestin työnantajalle, et en voi tulla enää töihin.. koska mukamas iskä oli saanut sydärin ja oli kriittisessä tilassa, et äiti tarvii apua maatalon töissä... ei kukaan mitään sydärii oo saanut, laiskuus vei voiton.
Sit aina valitan ku ei oo rahaa ja tarvis töitä.. tota levyy mä oon pyörittänyt suussani pari vuotta.. mut aina kun mä pääsen töihin , ne työsuhteet on kestänyt korkeintaan kuukauden ja oon irtisanoutunut.. Mä oikeesti vihaan töitä ja haluaisin vaan olla, mutta ei se oo mahdollista ku ei ihminen pärjää ilman rahaa.. mäkin elän koko ajan ylivarojeni...
Pelkkä sana TYÖ.. se alkaa ahdistaa ihan kybällä..
Mut mä en oo yksin, mulle on paljon kavereita et oon harvoin iltasin kotona.. en mä kyl nillekkään koko totuutta ikinä kerro työ sotkuistani, hävettää...
Laajasta kaveripiiristäni huolimatta, mä oon muutaman kerran yrittänyt tappaa itteni.. nyt mulla on just sellanen ole et narun jatkoksi vaan.. mut en mä voi.. siitä ois liian monelle ihmiseölle liian iso paikka ja mä en haluu seuraa sinne toiseen maailmaan jonne kuoleman jälkeen mennään..
mä en oikee tiie mä tekeisin mun elämän kanssa.. mikään ei koskaan onnistu ja kaikki menee pieleen...:(
Mitä jos säki koittasit jutella jonku ysätväsi kanssa? Luulen, että ainakin joku niistä ymmärtäis sua?
Kerro ihmeessä jollekkin!!
Mielenterveysongelmat ovat tässä maassa hämmästyttävän yleisiä. YO-opiskelijoista joka neljäs tappelee päänsä kanssa, mutta silti monet suhtautuvat "pöpeihin" häijysti ja sairastunut saattaa muuttua yhtäkkiä kartettavaksi. Ennen mukavilta ja ystävällisiltä tuntuneet ihmiset saattavat hylätä sairaan aivan täysin ja vielä siitäkin huolimatta, että tämä olisi parantunut (mikä ei kyllä muuta tilannetta miksikään). Mielenterveysongelmiin sairastuessa todelliset ystävät punnitaan.
Hyvät ystävät ja erityisesti hyvä ihmissuhde vastakkaiseen sukupuoleen ovat vahvasti suojaavia tekijöitä ja helpottavat sairaan tilannetta.