Ympäristötuhon estäminen

Hyvä kirjoitus ja asia, josta ei tässä ikuiseen talouskasvuun uskovassa kulttuurissa juuri puhuta.

Kirjoituksesasi puhut kuitenkin harhaanjohtavasti öljyn loppumisesta. Ei öljy tule loppumaan maapallolta koskaan. Öljyä on maapallolla valtavasti esim. sitoutuneena hiekkaan, soraan ja muihin materiaaleihin.

Öljyn loppumisen sijaan seuraavien vuosien tai vuosikymmenien aikana (arviot vaihtelevat tästä päivästä vuoteen 2060) saavutetaan ns. öljyhuippu (Peak Oil), jolloin öljyä "tuotetaan" enemmän kuin koskaan aikaisemmin JA enemmän kuin koskaan tulevaisuudessa. Suuri kysymys onkin, miten paljon tuotanto tulee laskemaan vuosittain Peak Oilin jälkeen (ks. esim. http://www.peakoil.com/static/nonevent.htm)

Jos tuotanto laskee reippaasti (esim. yli 5% / vuosi) ja öljyn kysyntä vain jatkaa kasvuaan, niin öljyn hinta tulee moninkertaistumaan nopeasti. Ensimmäisinä kärsijöinä ovat ne kehitysmaiden ihmiset, jotka ovat täysin riippuvaisia öljypohjaisesta ruuantuotannosta. Jo nyt kymmeniä miljoonia ihmisiä kehitysmaissa kuolee nälkään tai aliravitsemuksen edesauttamiin sairauksiin vuosittain. Monilla ei yksinkertaisesti ole rahaa ostaa ruokaa. Tuotanto ei ole vielä laskenut, mutta Peak Oilin jälkeen niin tulee käymään (tai jos joku osaa sanoa miksi niin EI tule käymään, niin esittäköön faktat)

Ruoka tulee kallistumaan kun sen kuljetus ja tuottaminen kallistuu (öljypohjaiset lannoitteet). Kun lannoitteet ja kuljetus kallistuvat tarpeeksi, ruuantuotanto romahtaa kehitysmaissa. Lannotteista luopuminen romahduttaa monin paikoin tuotannon täysin, sillä maaperä on lannotteiden ja "nykyaikaisten" viljelymenetelmien takia köyhtynyt niin paljon, että paluu perinteiseen tai orgaaniseen maanviljelyyn ei onnistu kuin monen vuoden jälkeen. Bensiinin kallistuessa myös ruuan kuljettaminen kallistuu ja muuttuu mahdottamaksi ilman länsimaiden jatkuvaa apua.

Mikä on ollut teollisuusmaiden vastaus tähän tulevaisuuden ongelmaan? Lähinnä sotien aloittaminen, joilla yritetään taata öljynsaanti ja siten talouskasvun jatkaminen. Kehitysmaiden tulevaan romahdusta ei yritetäkään estää, vaan tärkeintä on yrittää taata länsimaille tarpeeksi öljyvaroja, jotta talouskasvu voisi jatkua. Onko jokin muuttunut kolonialismin ajoista? No, nyt sotia käydään "terrorismin vastaisen sodan"-nimikkeellä ja muihin maihin viedään "demokratiaa ja vapautta" kristinuskon sijaan. Pakanat ja villit ovat muuttuneet terroristeiksi. Mutta perimmiltään sama meno jatkuu, länsimaat ryöstävät itselleen rikkauksia muilta kansoilta välittämättä aiheuttamistaan kärsimyksistä.

Länsimaisessa kollektiivisessa ajattelussa tärkeintä tuntuu olevan meidän "sivistyneitten" ihmisten "hyvinvoinnin" jatkuva kasvu (lue talouden kasvu). Mitä siitä jos miljardeja muita ihmisiä kuolee näitä asioita tavoitellessamme, hehän ovat sivistymättömiä pakanoita tai villejä (nykyään myös terroristeja).

Minkälaisia vaihtoehtoja on tälle tuhon kulturille? Tämän kulttuurin kasvattamilla ihmisillä on asenteita, uskomuksia ja kokemuksia, siitä että kanssaihmisiin ei voi luottaa toimeentuloon ja tulevaisuuden turvaan liittyvissä asiossa. No, ehkä vanhempiin ja siihen yhteen, jonka kanssa sitten mennään naimisiin, jotta voitaisiin sitten tulevaisuudessa erota. Muuten luotetaan valtioon, yrityksiin ja koko kansainväliseen jatkuvaan kasvuun perustuvaan talousjärjestelmään. Uskotaan, että yritykset tarjoavat töitä (kunhan vain se talouskasvu jatkuu) ja valtio huolehtii, jos ei saa töitä (mutta vain, jos talouskasvu jatkuu loputtomiin, jolloin on mahdollista maksaa työttömille verorahoista).

Elämäodotukset tavallisessa tämän kulttuurin kansalaisella ovat sitten hyvän työpaikan hankkiminen, työssä käymistä (työaika on lisääntynyt viime vuosikymmeninä) jotta saa oman asunnon maksettua, työn jälkeen kotona väsyneenä telkkaria katsoen (aika lasten kanssa on vähentynyt), jonkin kivan harrastuksen harrastamista, parin viikon loma vuodessa jossakin päin maailmaa.

Jossakin vaiheessa työ voi alkaa kyllästyttää, mutta siinä on pakko käydä, että saa talon ja kaikki tavarat maksettua. Niihin meneekin paljon rahaa, kun jokaisella pienen pienelläkin (yhden ihmisen) perheellä (joita on yhä enemmän) täytyy olla oma asunto ja kaikki tavarat, joita elämiseen "tarvitaan".

Sillä eihän mitään voida jakaa toisten kanssa (eihän toisiin ihmisiin voi luottaa, rikkovat, varastavat ja töhrivät kuitenkin). Mutta kun pörssit romahtavat, "hyvinvointivaltio" murenee ja yritykset menevät konkurssiin, niin mihin voimme sitten luottaa jos emme toisiimme?

Surullisinta tässä maailmassa ei ole se, että nykyiset suuret järjestelmät aiheuttavat tuhoa, tuskaa ja kärsimystä sekä luonnolle että miljardeille ihmisille, vaan se, että luotamme suuriin järjestelmiin ENEMMÄN kuin kanssaihmisiin. Siksi 99 % ratkaisuehdotuksista ihmiskunnan ongelmiin on liittyy suurten järjestelmien "parantamiseen". Mutta kuten olemme nähneet, uskomalla suuriin järjestelmiin valta ja omaisuus on kasaantunut yhä pienemmälle ihmisjoukolle. Kuinka siten suuria järjestelmiä "parantamalla" tämä suunta muuttuisi?

Onko siis toivoa paremmasta ennen kuin opimme luottamaan ihmisiin enemmän kuin suuriin järjestelmiin? Ja jos Peak Oil tulee pian ja öljyn "tuotannon" lasku on nopea, niin meillä on vähän kiire oppia luottamaan toisiimme...

Mistä aloittaa? Ehkä kannattaa alkaa katsomalla peiliin: Olenko ihminen, johon voi luottaa?

Ajatuksia?