Puristava ahdinko

Viimeisen vuoden pienten tapahtumien dynaamisuus, kokonaiskuvan liiallinen tasaisuus ovat saaneet minut ahdinkoon.

Tavoite olisi pärjätä, syödä, nähdä ja kokea. En koe että nykyinen ympäristö edesauttaa asiaa laisinkaan, päinvastoin. Ongelma on rahallinen. Vaikka en ole rahasta juurikaan riippuvainen, en harrasta materialismia on onnellisuus hyvin pitkälti riippuvainen että saa tehtyä asioita joita oikeasti haluaa.

Kaikki näytti hyvältä 3 viikkoa sitten, kaikki näytti menevän päin persettä 2 viikkoa sitten koska 3 viikon takainen uutinen oli peruuntumassa. Kaikki näytti taas luistavan muutama päivä sitten, ratkaisu kaikkeen tähän oli luvassa, pääsisin toteuttamaan vaatimattomia päämääriä. Kaikki taas lamaantui tänään.

Olen sijoittanut tuohon projektiin aikaa vuoden, työskennellyt henkisesti kovassa myrskyssä jotta näkisin eteeni tulevaisuudessa. Olen myrskyn keskellä kerännyt hieman rahaa tuohon ja 3 viikon takaisen uutisen piti ratkaista kaikki. Nyt ollaan taas lähtöruudussa, eli raha tulee olemaan tiukilla, sossut tai kelat eivät voi auttaa tässä asiassa.
Vuoden mittainen uhrautuminen näyttää menevän puihin ja pahin on edessä. En oikein tiedä itsekkään että mitä pitäisi tehdä.

Tämä kyllä,ei,kyllä,ei-pelleily alkaa käymään hermoille, koska aikaa on enää alle kuukausi.

Paha sanoa millä ongelma ratkaistaisiin. En haluaisi heittäytyä uhrin kenkiin ja teeskennellä että kaikki on muiden vika, mutta jokin toisaalta vetää tuossa puoleensa. Paha voittaa hyvän tässä elämässä liian useasti ja usko on koetuksella.
Itse yrittää olla kaikille mahdollisimman avulias ja ystävällinen, ei halua kenellekkään pahaa. Mitä enemmän välittää muista sitä pahemmassa jamassa omat asiat on. Tuntuu jotenkin uskomattomalta että paskat ihmiset pärjäävät paremmin, keinoja kaihtamatta he etenevät tasaisen varmasti, eikä mikään tai kukaan ole estämässä.


Olen mielummin kyllä onnellinen kuin oikeassa, mutta onnellisuuteen vaaditaan oikeassa oloa ja oikeassa olemiseen onnellisuutta.
1233
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ei työtön työnhakija pärjää ilman sivutuloja.
Sossu nuuskii kaikki perkeleen 50euron veronpalautuksetkin ja vähentää pois.
Itse olen jo 5vuotta tehnyt hommia verottomana ja ei se minusta pahaa ihmistä tee. Suosittelen samaa sinulle. Hesan herratkin vaan laittaa omaan taskuunsa aivan surutta.
Raha ja materia ei ehkä tee oloa onnelliseksi mutta ainakin turvalliseksi.

Tämä ei ollut tarkoitettu pelkästään sinulle.
Tietysti kateelliset on välillä ollut vaivana kun ostaa jotain kotiinsa ja tietyt tahot ihmettelee että millä rahalla. Sanon vaan ettei kuulu teille.
Päätän viestini tähän tällä 2000euron koneella.

Herrat sanoo että köyhät kyykkyyn mutta ei siihen ole pakko alistua.
Eli ala suunnittelemaan jotain. Varmasti sinulla löytyy taitoa johonkin. Vaikka sitten hipoisikin lain rajoja tai ylittyisi vähän.

Työtön työssä oleva.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kasvinautti kirjoitti:

Viimeisen vuoden pienten tapahtumien dynaamisuus, kokonaiskuvan liiallinen tasaisuus ovat saaneet minut ahdinkoon.

Tavoite olisi pärjätä, syödä, nähdä ja kokea. En koe että nykyinen ympäristö edesauttaa asiaa laisinkaan, päinvastoin. Ongelma on rahallinen. Vaikka en ole rahasta juurikaan riippuvainen, en harrasta materialismia on onnellisuus hyvin pitkälti riippuvainen että saa tehtyä asioita joita oikeasti haluaa.

Kaikki näytti hyvältä 3 viikkoa sitten, kaikki näytti menevän päin persettä 2 viikkoa sitten koska 3 viikon takainen uutinen oli peruuntumassa. Kaikki näytti taas luistavan muutama päivä sitten, ratkaisu kaikkeen tähän oli luvassa, pääsisin toteuttamaan vaatimattomia päämääriä. Kaikki taas lamaantui tänään.

Olen sijoittanut tuohon projektiin aikaa vuoden, työskennellyt henkisesti kovassa myrskyssä jotta näkisin eteeni tulevaisuudessa. Olen myrskyn keskellä kerännyt hieman rahaa tuohon ja 3 viikon takaisen uutisen piti ratkaista kaikki. Nyt ollaan taas lähtöruudussa, eli raha tulee olemaan tiukilla, sossut tai kelat eivät voi auttaa tässä asiassa.
Vuoden mittainen uhrautuminen näyttää menevän puihin ja pahin on edessä. En oikein tiedä itsekkään että mitä pitäisi tehdä.

Tämä kyllä,ei,kyllä,ei-pelleily alkaa käymään hermoille, koska aikaa on enää alle kuukausi.

Paha sanoa millä ongelma ratkaistaisiin. En haluaisi heittäytyä uhrin kenkiin ja teeskennellä että kaikki on muiden vika, mutta jokin toisaalta vetää tuossa puoleensa. Paha voittaa hyvän tässä elämässä liian useasti ja usko on koetuksella.
Itse yrittää olla kaikille mahdollisimman avulias ja ystävällinen, ei halua kenellekkään pahaa. Mitä enemmän välittää muista sitä pahemmassa jamassa omat asiat on. Tuntuu jotenkin uskomattomalta että paskat ihmiset pärjäävät paremmin, keinoja kaihtamatta he etenevät tasaisen varmasti, eikä mikään tai kukaan ole estämässä.


Olen mielummin kyllä onnellinen kuin oikeassa, mutta onnellisuuteen vaaditaan oikeassa oloa ja oikeassa olemiseen onnellisuutta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu