Olen siis 22-vuotias nuori nainen ja odotan esikoistamme aviomieheni kanssa. En todellakaan pidä itseäni nuorena, vaan aina kaikki sukulaiset ja muut ovat sanoneet minua kypsäksi ihmiseksi. Neuvolassa olen saanut asiallista palvelua, samaten omilta sukulaisiltani. Isäni ja äitini ovat innoissaan jälkeläisestä, onhan hän hyvin toivottu ja odotettu.
Lähinnä minua ihmetyttää mieheni veljen perheen suhtautuminen asiaan. Heiltä ei heru onnitteluja, ei mitään. Tukea on on turha toivoa, ainoastaan saarnoja siitä kuinka olen muka liian nuori (mieheni on 33). Veljen vaimo varsinkin näyttää olevan hyvin katkera asiasta. Heillä on kaksi lasta, ovat molemmat 40-vuotiaita ja nuorin lapsi on 3-vuotias ja tiedän että he ovat käyneet lapsettomuushoidoissa. Heillä on hyvät koulutukset ja työpaikat. Minä en vain silti ymmärrä miksi he eivät voi olla onnellisia puolestamme. Olen sanonut heidänkin kuullen etten todellakaan aio vaihtaa vaippoja 35-vuotiaana, vaan silloin haluan luoda uraa.
Haluamme vain yhden lapsen, niin miksi odottaa? Meillä on ihan hyvä taloudellinen tilanne, oma asunto ostettu ja säästöjä lasta varten. En ymmärrä näitä naisia kun inisevät 35-vuotiaana kun ei pysty lasta saamaan. Ensin halutaan opiskella, luoda ura, ostaa talo ja auto ja sitten halutaan kokoelman jatkoksi vielä veikeä lapsikin ja useimmiten käy niin että sitä lasta ei tule, ainakaan ilman hedelmöityshoitoja. Oma vikansa, sanon minä. Ihmisten itsekkyydellä ei ole mitään rajaa. Sitten haukutaan nuoria äitejä jotka haluavat nuorena lapsen ja sen jälkeen opiskella. Mitäs pahaa siinä on?? Varmasti niin päin että lapsi ensin, ura sitten, onnistuu aivan yhtä hyvin kuin toisinkin päin.
Kyllä jokainen äiti tietää miten lasta tulee hoitaa, ei siihen akateemista tutkintoa tarvita. Kyllä näissä vanhemmissakin äideissä näitä vastuuttomia löytyy.
Lähinnä minua ihmetyttää mieheni veljen perheen suhtautuminen asiaan. Heiltä ei heru onnitteluja, ei mitään. Tukea on on turha toivoa, ainoastaan saarnoja siitä kuinka olen muka liian nuori (mieheni on 33). Veljen vaimo varsinkin näyttää olevan hyvin katkera asiasta. Heillä on kaksi lasta, ovat molemmat 40-vuotiaita ja nuorin lapsi on 3-vuotias ja tiedän että he ovat käyneet lapsettomuushoidoissa. Heillä on hyvät koulutukset ja työpaikat. Minä en vain silti ymmärrä miksi he eivät voi olla onnellisia puolestamme. Olen sanonut heidänkin kuullen etten todellakaan aio vaihtaa vaippoja 35-vuotiaana, vaan silloin haluan luoda uraa.
Haluamme vain yhden lapsen, niin miksi odottaa? Meillä on ihan hyvä taloudellinen tilanne, oma asunto ostettu ja säästöjä lasta varten. En ymmärrä näitä naisia kun inisevät 35-vuotiaana kun ei pysty lasta saamaan. Ensin halutaan opiskella, luoda ura, ostaa talo ja auto ja sitten halutaan kokoelman jatkoksi vielä veikeä lapsikin ja useimmiten käy niin että sitä lasta ei tule, ainakaan ilman hedelmöityshoitoja. Oma vikansa, sanon minä. Ihmisten itsekkyydellä ei ole mitään rajaa. Sitten haukutaan nuoria äitejä jotka haluavat nuorena lapsen ja sen jälkeen opiskella. Mitäs pahaa siinä on?? Varmasti niin päin että lapsi ensin, ura sitten, onnistuu aivan yhtä hyvin kuin toisinkin päin.
Kyllä jokainen äiti tietää miten lasta tulee hoitaa, ei siihen akateemista tutkintoa tarvita. Kyllä näissä vanhemmissakin äideissä näitä vastuuttomia löytyy.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kypsä olet..siis sanoit 35v kuullen ettet silloin aio vaihdella vaippoja vaan luoda uraa..ja ne ihmiset on käyny lapsettomuus hoidoissa.
Olet kirjoituksen perusteella aika kakara 22v, joten en ihmettele jos sua ei onnitella. Tee kymmenen kakaraa ja luo sitten uraa.
Voi olla sitä yritystä takana jo yli kymmenen vuotta, ennen kuin heillä tärppäsi. Ja heille menit tölväisemään, ettet sen ikäisenä aio vaippoja vaihdella? No en minäkään olisi sinua välttämättä onnitellut, enkä ehkä muutenkaan pitäisi yhteyksiä yllä. Karsisin tuossa tilanteessa kaikki tunnevamaiset ympäristöstäni, ihan itsesuojelun kannalta.
tehdä näinkin päin. Sain oman esikoiseni ikäisenäsi, siitä vajaan parin vuoden päästä toisen ja nyt kolmevitosena minulla on vielä viisi vuotias pikkuenkeli, josta on ollut todella paljon iloa.
Kaikkien ei tosiaan tarvitse luoda uraa nuorena, eikä kaikki voikaan ylipäätään olla uraihmisiä. Itsellenikin sopii, että nyt vasta lähden opiskelemaan lisää, sillä vasta tämän ikäisenä tiedän miksi ihan todella haluan tulla. Jos olisin opiskellut akateemisen tutkinnon jo parikymppisenä opistotason jälkeen, nyt joutuisin silti vaihtamaan ammattia. Bisnes kun ei enää kiinnosta.
Mutta; tekstistäsi kuultaa nuorelle tyypillinen naiivius. Minähän en 35-vuotiaana sitä ja tätä. Ensinnäkin, ethän edes tiedä, vaikka lapsenne olisi vammainen ja vaihtelisit vaippoja hänelle koko ikänsä. Toivottavasti, ja todennäköisesti kaikki meneekin hyvin, mutta mitä enemmän tulee ikää, sen paremmin ymmärtää ettei elämää itse säädelläkään mielin määrin. Tässä tulee tietenkin sekin, etteivät kaikki sitten saakaan lapsia kun itselle sopisi.
Toisille sopii, että ensin opiskellaan ja sitten perustetaan perhe. Toiset taas kaipaavat perhe-elämää paljon aiemmin ja odottavat mieluummin sen ammattiasian kanssa juuri jo senkin takia, etteivät vielä tiedä mikä on se omin juttu.
Mielestäni emme voi kertoa yhtä ja oikeaa tapaa elää ja rakentaa elämää. Kaikenikäisiä äitejä ja isiä tarvitaan ja molemmissa puolensa. Itsestäni, vaikka olinkin ns. äidiksi kypsä ikäisenäsi, täytyy sanoa, että vasta yli kolmekymppisenä minusta löytyy sellaista äidin lämpöä ja varmuutta, joka varmasti kantaa lapsen elämässä. Vanhimmat lapseni ovat joutuneet seilaamaan elämäni säätövaiheita (avioero, muuttoja, omaa kasvuani) läpi, eli vakaamman alustan olen pystynyt tarjoamaan vain nuorimmaiselleni.
Omien kokemusteni pohjalta en mielelläni lähde tuomitsemaan ketään päätöksestään tehdä lapsia jonkin ikäisenä, tai jättää kokonaan tekemättä. Tärkeintä on keskittyä ihan oman perheen elämään ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä. Kannattaa myös huomioida, etteivät kaikki jaksa iloita toisten puolesta juuri samalla hetkellä. Senkin tulet vielä huomaamaan, että täydellistä onnen idylliä et saa, vaikka kuinka haluaisit kaikkien tukevan juuri teitä.
Onnea matkaan kuitenkin! Ja kaikkea hyvää teidän perheelleenne!
Muistan kun tapasin ekaa kertaa mieheni kavereita mökillä. Mies oli todennut jo neljän viikon seurustelun jälkeen, että olen älyttömän ujo ja hiljainen. No mentiin sitten mökille ja aloin heti juttelemaan hänen kavereidensa kanssaan. Myöhemmin illalla kysyin, että veikatkaapa ihan huvikseen mun ikää: 20, 22, 19, 20 jne.
Eipä ei: 16.
Kaikki oli ällikällä lyöty. Ehkä siitä löytyy miksi minä aionkin kasvattaa nyt tammikuussa syntyvän lapseni näin nuorena. Olen nyt seitsemäntoista. Toivotaan, että se pieni nyt jaksaa odottaa tammikuuhun(On ollut supistuksia :().
Tuosta, että veljesi perhe on hyvin epäkohtelias, voi olla että sen veljen vaimo on hippasen vihreä siitä että sinä saat lapset nuorena etkä yli kolmekymppisenä ja vielä ilman hoitoja.
Itse olen nyt vuodeksi taikka pariksi keskeyttänyt lähihoitajaopinnot. Kun olen peruslähihoitajaopinnot suorittanut on haaveena päästä ensihoitajaksi. Työ on raskasta ja vaativaa . Mutta jotenkin se on vain se kutsumys.
Ja se, kun tuo yksi kirjoitti että olet kirjoituksesi perusteella pelkkä lapsi. Et minusta. Perustlivat vain miksi ei tarvitse lasta myöhemmin tarvi hankkia. Ja jos hankkii nuorena, niin voi nähdä ehkä vielä lapsenlapsien taaperoinnin!
Stemppiä odotukseen!
Arvasin että minua ruvetaan syyllistämään kun sanon että voi sen niinkin tehdä että ensin lapsi, sitten ura. Missään vaiheessa en kuitenkaan sanonut että olisi huonompi vaihtoehto tehdä lapsi 35-vuotiaana, sehän on yksilöllinen ja henkilökohtainen asia. Minulla vain tämä tuntuu hyvältä näin päin ja koska itse hyväksyn mieheni veljen perheen ratkaisun, mikseivät he hyväksy meidän? Sen kommentin etten vaihtele vaippoja 35-vuotiaana sanoin vain ohimennen kun he miettivät miksi ihmiset tekevät nuorina lapsia. Minulla riittää enemmän tämän ikäisenä energiaa kuin 35-vuotiaana, tiedän sen jo nyt. En ole väittänyt että tietäisin muka kaiken, en todellakaan tiedä, sen myönnän. Ainahan sitä kuvittelee parikymppisenä kaiken tietävänsä ja myöhemmin huomaa ettei tiennyt mitään, mutta ikäisekseni tiedän asioista paljon, sitä ovat monet sanoneet.
Minun mielestäni mieheni veljen perheen ei pitäisi rankaista meitä siitä että me saimme lapsen helposti ekalla yrityksellä vaikka he eivät saaneet! Eihän se meidän vika ole. Vähän sama juttu kuin se että lasta yrittävä tuttavani katkaisi välit tultuani raskaaksi. En minä jätä lasta "tekemättä" sen takia etten loukkaisi kenenkään tunteita, tämähän on minun elämäni.
Ihmiset kehittyvät eri tahtiin, jokainen tehköön kuin parhaakseen näkee. Olen sitä mieltä, että oli äiti minkä ikäinen tahansa, niin kauan kuin hän itse lapsensa hoitaa ja ruokkii (ja vieläpä hyvin) niin kenelläkään ei ole oikeutta asiaan puuttua.
Sinä vaikutat ikäiseksesi hyvin kypsältä ja tiedän että tulet olemaan hyvä äiti, ei se iästä ole kiinni. Toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun saakka. Aika monella niitä supistuksia on, mutta yleensä silti vauva syntyy täysi-aikaisena. Tietysti jos supistukset ovat voimakkaita, niin antavat pistoksen joka kypsyttää vauvan keuhkoja. Onnea sinulle vauvasta ja mukavaa loppuraskautta! :)
tosiaan kehittyvät eri tahtiin ja sen valitettavasti huomaa tosta sun vuodatuksestasi.
Ikäiseksesi tiedät ehkä vielä sen, ettet osaa 35 vuotiaana edes vaippaa vaihtaa..jee
Kaikki omalla tavallaan ja sitten kun ovat valmiita! itse olen sitä mieltä että lapset tehdään nuorena. yritä tulla jotenkin toimeen heidän kanssaan, ovathan he kuitenkin sukua lapselle. mutta en ymmärrä, että miten he eivät voi olla onnellisia puolestanne...? jospa he ovat yrittäneet lasta monta vuotta ja ovat kateellisia, koska teillä se kävi niin kivasti? anteeks jos utelen, mutta milloinkas pikkunen syntyy? :) meillä tulee jo toinen tammikuussa ja ikää mulla 18, mutta onneksi kaikki on suhtautunut hyvin eikä vauvallakaan mikään huonosti :) onnea ja kaikkea hyvää teidän perheelle
Laskettu aika on 2.6.2006, eli olen nyt 16. viikolla. Kyllähän mua heidän käytös harmittaa, mutta ei sille mitään voi. Niin kauan kun hoidamme oman lapsemme itse, ei kenelläkään ole oikeutta puuttua asioihimme. Onnea teillekin ja mukavaa joulua! :)
juuri tuon saman. Itse olen vain sellasisessa tilanteessa,etten ole raskaana. Olemme kuitenkin keskustelleet mieheni kanssa mahdollisesta lapsesta hyvin tuloksin,jonka seurauksena olemme vihjailleet asiasta mieheni ja omille vanhemmilleni,seka ystävillemme. Osa heistä on antanut juuri tuollaista negatiivista palautteen tynkää,enkä voi ymmärtää miksi.
Miehelläni on ammatti ja vakituinen työ,itse valmistun käväällä ylioppilaaksi ja olen osa-aika työssä ollut jo useamman vuoden. Siispä taloudellinen tilanteemme on vakaalla pohjalla ja rakkautta huushollissamme riittää. Haluan tehdä ensin lapsen ja vasta sitten jatko-kouluttautua terveydenhoitajaksi/kätilöksi. Olen samaa mieltä siitä,että uran luonti lapsen jälkeen onnistuu yhtä hyvin kuin lasta ennenkin. Joissakin tapauksissa jopa paremmin.
Toivotan sinulle,miehellesi ja tulevalle lapselle onnea ja menestystä sylin täydeltä nyt ja tulevaisuudessa!:)
Nyt on tainnu juttu lipsahtaa aivan väärälle palstalle... Sillä ethän sinä enää ns. teiniäiti ole vaan aikuinen nuori nainen, ei muuta kuin odottajien palstalle...