Anabaptismi 1

Markionilaiset

Kirkko määritteli uskonsa uskontunnustuksilla, joita syntyi ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina. Kaikki eivät kuitenkaan hyväksyneet Rooman piispaa kirkon johtajaksi eivätkä katolisia oppeja. Pian alkoi esiintyä pieniä liikkeitä, jotka arvostelivat katolista järjestelmää.

Näistä vastarintaliikkeistä ensimmäinen oli markionilaiset, joka sai nimensä perustajastaan Markionista. Markion erosi kirkosta v. 144 ja perusti oman kirkon. Markion halusi poistaa kirkosta ja Raamatusta kaiken juutalaisuuteen viittaavan. Hän uskoi, että evankelistat olivat väärentäneet evankeliumin, sensijaan Paavali välitti hänen mielestään oikean evankeliumin. Tosin hän uskoi, että evankeliumien kirjoittajat olivat väärentäneet myös Paavalin kirjeet.

Markion loi oman puhdistetun Raamattunsa. Siitä poistettiin kaikki juutalaisuuteen ja lakiin viittaava. Tähän kaanoniin pääsivät vain Luukkaan evankeliumi ja Paavalin kirjeet puhdistettuina.

Kristologiassa hän edustaa dokeettista suuntausta eli Kristus oli esiintynyt vain nahkaruumiissa ja sen seurauksena hän torjui myös ruumiin ylösnousemuksen. Markion kuoli n. vuonna 160 ja liike näyttää jatkuneen idässä 400-luvulle asti.
--------------------
Montanolaisuus

Samoihin aikoihin syntyi Vähässä-Aasiassa askeettis-eskatologinen herätysliike, montanolaisuus, profeetallisesti toimivan Montanuksen kautta.

Montanus julisti yhdessä kahden naisprofeetan kanssa edessä olevaa loppua. Kristus oli tulossa perustamaan uutta Jerusalemia. Uskovien tuli valmistautua Kristuksen tulemiseen luopumalla maailmasta ja elämällä pyhää elämää.

Pyhään elämään kuului elämä selibaatissa, jatkuvassa katumuksessa sekä paastossa. Lisäksi liikkeen jäsenet etsivät vapaaehtoista marttyyriutta.

Liike sai aluksi paljon kannattajia ja se levisi nopeasti Syyriaan, Kreikkaan, Italiaan, Roomaan ja Pohjois-Afrikkaan. Jopa Rooman piispa kannatti sitä ja niin ikään tunnettu kirkkoisä Tertullianus liittyi montanolaisuuteen.

Virallinen kirkko taisteli montanolaisuutta vastaan ja se eli aina 500-luvulle saakka. Oikeastaan se ei ollut harhaoppi, vaan kirkon sisäinen ilmiö, uudistusliike, joka viime kädessä vastusti vain monarkista piispuutta.

Sikäli liikkeen merkitys kirkolle oli siinä, että taistelu sitä vastaan itse asiassa vahvisti piispuutta.

Tertullianus, 160-220 jKr

Kirkkoisä Tertullianus eli noin vuosina 160-220 jKr. Jotkut ovat hakeneet uudelleenkasteoppiin tukea Tertullianuksesta, joka hylkäsi lapsikasteen.

Tertullianus kulkee kastenäkemyksessään kuitenkin täysin omaa tietään, eli hänen kastenäkemyksestään ei voi hakea tähän asiaan tukea. Hän oli sitä mieltä, että kasteessa saa anteeksi vain siihen asti tehdyt synnit. Siksi hän kannatti kastetta vasta ennen kuolemaa ja myös toteutti sitä omalla kohdallaan.

Tuskin uudeellan kastekaan tällaista näkemystä hyväksyy, joten Tertullianus on jätettävä rauhaan etsittäessä oikeaa kastenäkemystä.


Novatiolaisuus

200-luvun puolivälissä syntyi kirkossa kiista luopioiden takaisinottamisesta. Cyprianuksen toimesta saatiin aikaan järjestys, jonka mukaan kaikki luopiot voitiin ottaa kirkkoon, jos he katuivat ja tekivät parannuksen.

Tätä päätöstä ryhtyi vastustamaan Novatianus, joka sittemmin perusti oman kirkon. Se ei kuitenkaan poikennut katolisesta kirkosta muuten kuin katumuskurin osalta.

Novatiolaisuus levisi voimakkaasti; novatiolaisten seurakuntien tunnusmerkkinä oli ankara vaatimus kirkon pyhyydestä, joka ei antanut kuolemansynnin tekijöille mahdollisuutta katumukseen.

Suurinta menestystä novatiolaisuus sai Vähässä-Aasiassa ja Syyriassa. Siellä heitä alettiin kutsua ”kataareiksi” (katharoi=puhtaat). Ennen pitkää myös novatiolaisia alettiin pitää kerettiläisinä ja vaino sitä vastaan alkoi 400-luvulla. Novatiolaisia seurakuntia tavataan idässä vielä 600-luvulla.
--------------
Donatolaisuus

Uusien vainojen johdosta syntyi kirkossa uudelleen kiista luopioiden kohtelusta. Pohjois-Afrikassa Donatus Suuri loi donatolaisen kirkon, josta tuli sen syntysijoilla katolisen kirkon merkittävä kilpailija.

Tämäkin liike piti kiinni katolisesta uskosta, organisaatiosta ja jumalanpalveluksesta, mutta oli sitä mieltä, että sakramentin vaikutus riippui papin henkilökohtaiesta pyhyydestä.

Kirkkoon kuuluivat vain pyhät ihmiset, joita maailma ei ollut saastuttanut.

Liikkeessä on todennäköisesti myös kastettu uudelleen johtuen pappien pyhyysvaatimuksesta. Katolisesta kirkosta tulleet papit vihittiin uudelleen virkaan, kirkot puhdistettiin ennen käyttöön ottoa.

Noin v. 400 liike oli vahvimmillaan; siihen kuului silloin enemmistö Pohjois-Afrikan kristityistä.

Sitä heikensivät kuitenkin sisäiset ristiriidat sekä Augustinuksen donatolaisia vastaan mobilisoima katolinen kirkko. Järjestelmällisten vainojen takia kirkko kukistui 400-luvun alussa, mutta lopullisen kuoliniskun se sai arabijoukkojen vallattua Pohjois-Afrikan 600-luvulla.

Paulikaanit

Katolinen kirkko sai elää 400-600 -luvut melko rauhassa, kunnes 700-luvulla alkaa taas syntyä uusia lahkoja.

Armeniassa syntyy paulikaanit, jonka sanotaan saaneen vaikutteita markionilaisista ja manikealaisuudesta sekä myös gnostilaisuudesta.

Liikkeen jäseniltä vaadittiin täydellistä puhtautta ja pyhää elämää.

He pitivät turhina mm. kirkkoa, ristiä, pappeja, hierarkista järjestystä, jumalanpalvelusmenoja ja sakramentteja. Tosin liikkeellä oli omia saarnaajia.

Mielenkiintoisena piirteenä on se, että paulikaanit olivat järjestäytyneet sotilaallisesti vahvasti niin että keisari käytti heitä mielellään taistelussa islaminuskoisia vastaan. Bysantin hallitus ryhtyi 800-luvun alussa toimenpiteisiin heitä vastaan ja liike kaatui sotilaalliseen tappioon v. 872.
-------------
Bogomiilit

Paulikaanit levisi slaavilaiseen maailmaan bogomiilien -nimisenä. Liikkeen perustajan Bogomilin mukaan maailman hallitsijana oli saatana, jonka hän samaisti Vanhan testamentin luojajumalaan.

Ihmisen piti vapautua pahasta maailmasta ankaran askeettisen elämän avulla, johon kuului paasto, rukous ja luopuminen avioliitosta.

Kirkko ja keisari taistelivat ankarasti myös bogomiileja vastaan. Mitä enemmän sitä vastaan hyökättiin, sitä voimakkaammaksi se kasvoi. Liike tukahdutettiin vasta 1100-luvulla lopullisesti.
---------------
Kataarit

Bogomiilit vaikuttivat 1100 -luvun puolivälissä Ranskasssa syntyneisiin kataareihin. (Liike ei ole jatkoa novatiolaisille, joita myös kutsuttiin kataareiksi.).

Kataareja innoitti halu toteuttaa todellista kirkkoa seuraamalla köyhää Kristusta. Köyhyysihanne muuttui pian askeesiksi ja täydelliseksi irrottautumiseksi maailmasta, minkä seurauksena kieltäydyttiin avioliitosta, armeijasta ja valan vannomisesta.

Mielenkiintoisena piirteenä oli myös Vanhan testamentin hylkääminen lähinnä sen materialistisuuden takia.

Kataarit jakoivat uskovat kahteen ryhmään: valitut (electi), joilta odotettiin täydellisyyttä ja jotka oli otettu puhtaaseen kirkkoon Hengen kasteen kautta sekä uskovat (credentes), joita vain kiinnostivat kataarien opit, mutta he saivat elää maailmassa huolehtiakseen valittujen toimeentulosta. Kuoleman jälkeen valitut pääsivät taivaalliseen valon valtakuntaan, uskovat saattoivat saada vapahduksen vain sielunvaelluksesta.

Katolinen kirkko ja sen sakramentit ja hurskauselämä hylätiin.

Valittujen tehtävänä oli vaeltaa köyhinä julistaen sanomaa ja voittaa ihmisiä valon maailmalle. Kataarit erotettiin kirkosta virallisesti kerettiläisinä v. 1184. Liikkeen nopea leviäminen aiheutti kirkossa voimakkaan vastareaktion ja se tuhoutui inkvisition alettua 1200 -luvulla.
-------------
Valdolaisuus

Kataarien kaltainen elinvoimainen joukkoliike oli myös Lyonissa syntynyt valdolaisuus, jonka syntyyn liittyy Petrus Valduksen nimi.

Valdolaisten ainoana auktoriteettina oli Raamattu ja sieltä erityisesti vuorisaarna. Se oli Kristuksen laki, jonka käskyä lähteä maailmasta ja elää köyhyydessä ja laupeudessa tuli ehdottomasti noudattaa.

Kataarien tavoin hylättiin sota, verenvuodatus ja valan vannominen.

Valdolaiset suhtautuivat välinpitämättömästi jumalanpalvelusmenoihin, kirkoilla ja alttareilla ei ollut sijaa todellisessa kirkossa.

Katolisen kirkon sakramentteja ei hylätty, mutta ne olivat pätemättömiä, koska niitä hoitivat syntiset papit.

*************************************************
****He olivat omineet itselleen avaintenvallan: vain heillä oli oikeus antaa syntejä anteeksi.***
*************************************************

Valdolaiset taistelivat jatkuvasti kataareja vastaan. Heiltä he kuitenkin omaksuivat uskovaisten jaon ”täydellisiin” ja ”uskovaisiin”. Niiden tehtäväjako oli sama kuin kataareilla. Valdolaiset eivät muodostaneet varsinaista kirkkokuntaa, vaan se oli vain uskonnollinen yhdyskunta, jolla oli omat riippumattomat johtajansa.

Valdolaisetkin julistettiin kerettiläisinä pannaan. Siitä huolimatta liike levisi voimakkaasti ja nopeasti Etelä-Ranskaan, Pohjois-Italiaan, Etelä-Saksaan, Böömiin, Määriin, Puolaan ja Unkariin. 1200 -luvulla valdolaisia alettiin polttaa roviolla, useissa maissa heidät tuhottiin melkein kokonaan. Italiassa valdolaiskirkko elää vieläkin.

Lollardit

Englannissa vapaakirkollinen liike oli lollardit (lollium=rikkaruoho, luste).

Se syntyi John Wycliffen toiminnan seurauksena 1300- luvun lopussa. Wycliffen biblisismin mukaisesti liike korosti Raamattua ainoanana auktoriteettina uskonasioissa ja jokaisen kritityn piti saada lukea ja tutkia Raamattua. Katolista kirkkoa vastaan hyökättiin hylkäämällä selibaatti, transsubstantaatio, aneet, liturgiat ja kirkon ulkonainen loisto.

Talonpoikaiskapinan ja kerettiläisjulistuksen jälkeen liike hävisi julkisuudesta. Vääräuskoisten polttamista roviolla ei ollut tapahtunut aikaisemmin Englannissa. Lollardien vaikutus ulottui kuitenkin pitkälle ja edesauttoi keskiajan kirkon tuhoutumista ja uutta aikaa.
-------------
Hussilaisuus

Mannermaalla wycliffeläisyys vaikutti böömiläiseen Jan Husiin. Alkoi hussilainen vallankumous, joka oli samalla uskonnollinen, kansallinen ja yhteiskunnallinen.

Uskonnollisessa mielessä noustiin katolista kirkkoa vastaan mm. vaatimalla selibaatin kumoamista, myös ehtoollisviinin jakamista maallikoille, saarnaoikeutta kaikille, kirkon luopumista omaisuudestaan, jne. Hussilaisuutta kirkko ei enää kyennyt kumoamaan, vaan se yhtyi lopulta evankelisena kirkkona uskonpuhdistukseen

2. VANHAN- JA KESKIAJAN VAPAAN KRISTILLISYYDEN SUHDE KASTEESEEN

Ainakin osassa edellä luetelluissa vapaissa ryhmissä kastettiin seurakuntiin tulleet uudelleen.

Liikkeitä ei voi pitää kuitenkaan anababtisistisina siitä syystä, että periaatteessa ne hyväksyivät lapsikasteen. Eli liikkeiden piirissä kastettiin sekä lapsena että aikuisena.

Katolisesta kirkosta siirtyneet kastettiin uudelleen siitä syystä, että liikkeissä ei hyväksytty langenneen kirkon ja sen syntisten pappien toimittamaa sakramenttien jakamista.
**********************************************
3. ANABAPTISMIN SYNTY

Nykyisen kaltainen anabaptismi syntyy 1500-luvulla, uskonpuhdistuksen sivutuotteena.

Sen synty ajoitetaan vuosiin 1524-25 ja syntysijana on Sveitsin Zürich.

Kastajaliikkeella oli uusitestamentillinen näkemys tosiuskovien seurakunnasta; se hylkäsi elämän maallisesssa yhteiskunnassa, virat, sotapalveluksen, valan vannomisen, koron ottamisen, ym.

Liike pyrki rakentamaan pyhien seurakuntaa uskovien piirissä sovelletulla kirkkokurilla.

*)Liikkeen jäseneksi pääsi vain aikuiskasteessa, jota vaadittiin kaikilta liikkeen jäseniltä.

Seurakunta sai jäsenensä pääasiassa alemmista yhteiskuntakerroksista ja se edusti radikaalia raamattukristillisyyttä, joka sitoutui Vuorisaarnan sanatarkkaan noudattamiseen. Kristittyjen ei olisi ryhdyttävä vastarintaan, vaan ”elettävä kuin lampaat susien keskellä.”

Aikuiskastajat erotettiin sekä kirkollisesta että maallisesta yhteisöstä ja julistettiin kerettiläisiksi.

Kirkko suhtautui siihen todella rumasti. Vainottuna se levisi valetavien saarnaajien mukana naapurimaihin Strassbourgiin, Itävaltaan ja Määriin, jonne mudostui seurakuntia.

Koko liike tuhoutui kuitenkin pian, koska sen johtajat joutuivat kerettiläislakien uhriksi.
-------------------------
Radikaalireformaatio

Saksassa uskonpuhdistus sai 1500-luvulla myös radikaaleja piirteitä.

Tunnetuin radikaalijohtaja oli Thomas Müntzer, jonka edustamaan taloinpoikaismsytiikkaan liittyi myös yhteiskunnallisia uudistusvaatimuksia. Hän hylkäsi lapsikasteen ja loi ”pyhien seurakunnan”.

Kristityn tuli täysin erottautua maailmasta ja seurata Kristusta. Uskonpuhdistuksen hän näki lähinnä apokalyptisena tapahtumana: Maailman lopputaistelu oli ovella, sen jälkeen tavallinen ja sorrettu kansa ottaisi maailman omistukseensa.

Vuonna 1524 hänen kannattajansa tarttuivat aseisiin ja muutamassa päivässä he tuhosivat yli 40 luostaria ja monia ritarilinnoja.

Hänen kehotuksestaan talonpojat alkoivat riehua, kulkea pitkin maata hävittäen ja ryöstäen.

Talonpoikaisliike kuitenkin epäonnistui ja Müntzerin mielestä se johtui heidän uskonnollisista ja moraalisista puutteistaan.

Talonpoikaiskapinan epäonnistuttua hänen huomionsa kiinnittyi alempaan kaupunkilaisväestöön, jonka piti taistella esivaltaa vastaan jumalanvaltakuntavaltion perustamiseksi.

Lopunajallinen seikkailu päättyi Frankenhausenin verilöylyyn 1525, jonka päätteeksi Müntzer mestattiin.

Liikkeen johtajan kuoltua johtoon nousivat strasbourgilainen Hans Hut ja münsteriläinen Melchior Hofman. Heidän toiminnassaan korostuivat kasteen uusiminen ja maanpäällisen Jumalan valtakunnan toteuttaminen.

Radikaalireformaatio levisi maanalaisena liikkeenä, jossa korostuivat erityisesti apokalyptiset näkemykset. Profetioiden mukaan lopputaistelu käytäisiin vuonna 1533, jolloin perustetaan uusi Jerusalem ja alkaa 144 000 valitun hallituskausi.

Liikkeessä mentiin niin pitkälle, että vuonna 1533 Westfalenin Münsterissä perustettiin tuhatvuotinen valtakunta, jota johti teokraattinen kuningas Juhana Leydeniläinen ja kaksitoista herttuaa. Valtakunnassa oli kristillis-kommunistinen omaisuuden yhteys ja rakkaus.
______________________________________________
*) Kasteenuusijoiden vaikutuksesta käyttöön otettiin *uskovien kaste*, lapsikaste hylättiin.

Teokraattinen valtio tuhoutui hyvin pian katolisten ja evankelisten ruhtinaiden toimesta

Yritätkö sinä nyt ruveta tuomaan tänne anababtistien oppia.

Eikö yksi viesti riitä?
Olisiko sopivaa, jos luterilaiset vaikka alkaisivat terrorisoida babtistien sivuja.
Sehän olisi rumaa, ei siitä kuitenkaan keskustelua synny, jos 500 vuotta on jo eletty omaa opillista linjaa.

Pyydän sinua, jätä lestadiolaiset rauhaan

Todistelusi:Kyllähän harhaoppisia soluja on ollut alusta asti.
Jehovantodistajilla ja Adventisteillakin on omat juurensa jo apostolisella ajalla. Sama tässä kasteasiassa.

Kun kaseasia ei rajoitu kasteeseen, vaan se on seurausta vanhurskauttamisen väärin ymmärtämisestä. Perustana on toinen henki.

Onko julkaisijalla oikeudet aineistoon, jos tämä on lainausta jostain julkaistusta materiaalista?