Söin n. vuoden Citalopramia masennukseen. Lopetin vähitellen ohjeiden mukaan pienentämällä annosta. Kun olin lopettanut, oli viikon ajan kuin sähköiskuja päähän -olo. Niitä on nyt vain harvoin (nyt mennyt kuukausi lopettamisesta). Mutta olen pinna kireällä: saan hepulia kaikesta ja ottaa pannuun kaikki, tekisi mieli vetäistä tuntemattomia turpiin jos tukkivat tietä metroon tms.
Eli onko tilanteeni se, että joudun syömään loppuikäni lääkkeitä? Pitäisikö aplata lääkitykselle? Kuinka moni teistä on joutunut aloittamaan lääkityksen uudelleen, koska oireet tulivat takaisin?
Eli onko tilanteeni se, että joudun syömään loppuikäni lääkkeitä? Pitäisikö aplata lääkitykselle? Kuinka moni teistä on joutunut aloittamaan lääkityksen uudelleen, koska oireet tulivat takaisin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siihenhän lääketeollisuus tähtää.
Ensin ihmiset saadaan vakuutettua että he ovat mieleltään sairaita kun heitä vähän ahdistaa, tai elämään tulee kriisi joka liittyy normaaliin ihmisen elämään.
Sen jälkeen heidät saadaan lääkekoukkuun kun psykiatrit on saatu ensin valjastettua lääketeollisuuden markkinamiehiksi ja uskomaan siihen että lääkkeet todella ovat potilaille hyväksi.
Tämä taas takaa sen, että olet potilaana loppuelämäsi koukussa lääkkeisiin joiden aiheuttama riippuvuus on alusta asti ollut hyvin tiedossa. Jos ei itsesi tiedossa, niin niiden tiedossa kyllä, jotka sinut alunperin saivat suostuteltua lääkkeiden käyttäjäksi.
Ja rahavirrat lääketeollisuuteen on taattu.
Oman terveytesi kustannuksella. Mieti sitä.
Näihin SSRI-lääkkeisiin ei kyllä jää koukkuun siten kuin johonkin vanhemman polven lääkkeisiin. Eli kyse on siitä, että lääkkeitä syödessä elämä oli sen verran helpompaa (esim. ei ottanut päähän joka asia yhtä rankasti), että paluu entiseen minään on hankalaa. Ihannehan olisi, että jokainen saisi lääkehoidon ohessa terapiaa, missä ratkottaisiin asioita, vaan kun Suomessa on leikattu näitä palveluja, ei lääkäreille jää muuta mahdollisuutta kuin kirjoittaa edes lääkereseptejä apua pyytäville. Sain reseptin muuten normaalilta terveyskeskuslekurilta, en psykiatrilta.
Olen syönyt vanhoja ja uusia lääkkeitä. Näillä uusilla on pahemmat sivuvaikutukset ja eroon pääseminen yhtä tuskallista. Että kokemusta on paristakymmenestä lääkkeestä