Huh! Tulin Ladallani tuttuun alamäkikaarteeseen, mutta hyvin rutiininomaisesta tilanteesta huolimatta käväisi mielessäni ajatus vaarasta. "Linjan pelastaa vain vaaran aavistus", kuten tälläkin palstalla on ansiokkaasti siteerattu. Siirsin jalan jarrulle ja pudotin vauhdin kohtuulliseen nysväysnopeuteen, sellaiseen jossa on helppo kaivaa nenää ja tarkastella työn tulosta.
Tie oli kiillottunut peilikirkkaaksi ja naapurin isäntä ketjuttomalla takaveto-Nuffieldilla oli luisunut ulkokaarteeseen tieltä pois! Traktori oli kirjaimellisesti ojassa, mutta vain puolisen metriä itse tienreunan ulkopuolella. Olisi ollut muuten myös Ladan suistumissuunta, eikä neljä tonnia painava traktori anna periksi yhtään vaikka (sinänsä luja) auto siihen törmäisikin.
Kyllä kannatti tulla mutkaan nysväten! Ja nyt joku sanoo, että olisit ajanut lujempaa ja ehtinyt paikan ohi ennen kuin hankaluuksia olisi syntynytkään. Okei - minun olisi pitänyt olla noin kuusi tuntia nopeampi. Vaatisi aikamoiset resurssit Ladan konepellin alle hoitaa kaikki ajelut kesäaikaan, että voisi sitten vetäytyä talviunille. Vai?
Tie oli kiillottunut peilikirkkaaksi ja naapurin isäntä ketjuttomalla takaveto-Nuffieldilla oli luisunut ulkokaarteeseen tieltä pois! Traktori oli kirjaimellisesti ojassa, mutta vain puolisen metriä itse tienreunan ulkopuolella. Olisi ollut muuten myös Ladan suistumissuunta, eikä neljä tonnia painava traktori anna periksi yhtään vaikka (sinänsä luja) auto siihen törmäisikin.
Kyllä kannatti tulla mutkaan nysväten! Ja nyt joku sanoo, että olisit ajanut lujempaa ja ehtinyt paikan ohi ennen kuin hankaluuksia olisi syntynytkään. Okei - minun olisi pitänyt olla noin kuusi tuntia nopeampi. Vaatisi aikamoiset resurssit Ladan konepellin alle hoitaa kaikki ajelut kesäaikaan, että voisi sitten vetäytyä talviunille. Vai?
Vastaukset 13
Vanhimmat
vain pistäny pienempää sisään, yksi käsi ratissa, toinen vaihekepissä, tallan pohjaan ja roikottanut etusta sisäkurvin ojassa. Kyllä se Larppa ois siitä taittunu. Varmasti oisi.
Ahaa - oot näitä kovavauhtisen koulukunnan miehiä. Et ole tällä palstalla yksin. Että jos onnettomuus vältetään niin okei, mutta jos onnettomuus vältetään kiihdyttämällä ja kaahaamalla, niin se on autoilua se!
Pakko tunnustaa, että arvostan enemmän huipulla olevia rallikuskeja kuin formulatähtiä. Esimerkiksi Tommi Mäkinen on kovempi jätkä kuin Shumi tai Häkkinen. Vaikka Schumacher ja Häkkinen kovia ajamaan onkin. Formuloissa kierretään sitä yhtä ja samaa rinkiä, kukapa sitä ei oppisi ajamaan kovaa jos on vauhti verissä?
Mutta oikeasti en kuitenkaan suosittele rallin tai formulan ajamista yleisessä liikenteessä, ne kuuluvat ihan jonnekkin muualle kuin yleiseen liikenteeseen.
Vaale tukka??? No vaikea laji kuitenkin.
Vaaran aavistus on todella hyvä ominaisuus.
Minullekkin etiäiset kuihkii aina kun tulee mutka, että siellähän saattaa olla joku edessä.
Kerran Kainuussa ajellessa oli mutkan takan porolauma tiellä. Olin hiljentänyt, mutta siltikin näytti ensin, ettei ehdi pysähtyä, kun suttina meni. Lapissa kun ajaa kesällä iltamyöhään kohti pohjoista niin aurinko paistaa matalalta tosi häikäisevästi. Jos silloin ei älyä hiljentää, törmää varmasti, jos edessä on omalla ajouralla vaikkapa se hidas maataloustraktori menossa.
Kyllähän nuhuvi tulee luiskasta että heilahtaa, ei se sielä kuutta tuntia ole. Eikä paina neljää tonnia.
Okei, ehkä ei kuutta, mutta useita tässä tapauksessa kuitenkin. Niillä renkailla, siitä tilanteesta sillä pinnalla (nuoskaa lunta ruohikossa) se ei kuitenkaan omin voimin päässyt mihinkään. Paljonkos se sitten painaa? Sen verran jykevän näköinen vehje nostovarret valmiina keihästämään Ladan keulan, ettei kiinnostanut törmätä.
Käsitin viestistäsi että nopeammin ajaen olisit joko:
a) suistunut tieltä
b) koukannut vastaantulijoiden kaistan kautta
Oikea tilannenopeus ei ole nysväämistä.
Jos sen sijaan olisit ajellut tuota kahtakymppiä suoralla tiellä ja hyvällä näkyvyydellä koska viiden kilometrin päässä odottaa tuo mutka... :)
On se nysväystä, jos sen tekee kaveri.
Mutta jos sen tekee itse niin, silloin se oikeaa tilannenopeutta.
Sama logiikka pätee myös pelkäämisen ja varovaisuuden välillä, vaikka niissäkin kyse on samanlaisesta toiminnasta.
Vähän jäätä taas tien pinnassa niin sportit on metässä tai jossakin romuna.
Nuorena kloppina, kun minulla ei ollut vielä loistoautoa, ajelin kaverini kanssa kilpaa Snappertunassa. Jätkä jäi kuin tikku paskaan.
Hetken päästä minulle tuli voimakas tunne että pian sattuu jotain ja hiljentelin vahtini mateluksi. Viitisen minuuttia kului ja kaverini sai minut viimein kiinni ja paineli vauhdilla ohi.
Vain pari kilometriä ajelin kaverini heittelehtivän Isuzun perässä, kunnes erään nyppylän takaa tuli Tuhnus keskellä tietä vastaan. Hillitön rysäys ja katselin Isuzun pohjalevyä, kun takapyörät nousivat metrin korkeudelle ilmaan törmäyksen johdosta.
Sairaalakeikkahan siitä tuli ja kaksi korjauskelvotonta romua. Onneksi selvittiin katkenneilla luilla.
Kannattaa siis totella kohtalon sormea, kun se raapaisee niskaa.
On vaan semmonen tunne, että kohta sattuu sullekkin.
Kokeileppa radalla, niinkuin minäkin.
Siellä voi ottaa miehestä ja autosta mittaa.
Luulen että jäät ( tai tiedän), jo ekassa mutkassa
tommoset 3 sekkaa, kuten kaikki aloittelijat.
Nuffi ei kuitenkaan paina neljää tonnia. Ehkä puolet siitä. Muuten oikein toimittu.