Uskonnoll. yhteisöstä erkaantuminen

MunNimi

2004 helmikuussa tuli dokumentti nimeltä "Maailmassa". Satutteko muistamaan? Kertoo miehestä, joka otti etäisyyttä uskonnolliseen yhteisöönsä (jokin lestadiolainen suunta) ja loppujen lopuksi koki täydellisen hylätyksi tulemisen jopa oman perheensä taholta.

Välien poikki laittaminenko on kristillistä toimintaa? Eikö ennemminkin teidänkin tulisi iloita tasapainoisesta ihmisestä, joka USKALTAA ottaa elämässään omia askeleita? Eihän voi olla oletuksena se, että lapset automaattisesti valitsevat isän, äidin ja uskonvaikuttajien viitoittaman tien? Eikö kaikilla ihmisillä luonnollisesti tulisi olla mahdollisuus puntaroida asioita itse ilman, että kukaan ulkopuolinen on painostamassa häntä johonkin tiettyyn ratkaisuun? Ja täten olisimme iloisia aina kun näemme jonkun aikuistuvan ja muodostavan itse omaa identiteettiään.

Ikävä kyllä, tietämieni tapausten valossa rohkenen veikata, että välien katkaisijana on useimmiten juuri uskovaishömppään kieppumaan jäävä erkaantuvan perhe. Miksi näin? Toki varmaan äksyilyä ja sättimistä esiintyy tuonkaltaisessa prosessissa molemmin puolin, mutta mielestäni erkaantuvalla on oikeuskin olla katkera, mikäli esim. isä vaatii omillaan toimeen tulemista ja itsensä elättämistä ainoastaan tältä, joka kuitenkin vielä asuu kotona. Jokainen voi itse vetää omat johtopäätoksensä, miksi isä kohtelee poikaansa näin. Olikohan dokumentinkin tapauksessa syynä se, että poika ei enää halunnut alistua samanlaiseen maailmankuvaan ja uskoon mitä isällä oli?

Itse olen erkaantunut helluntaiyhteisöstä, ja samantapaisia kokemuksia on joskin ei varmaankaan yhtä räikein piirtein. Lestadiolaisuudesta tiedän, koska tätini oli lestadiolaisen kanssa naimisissa ja hänen jäljiltään ittelläni on muutama lestanderserkku. Itse en vain enää tietyssä vaiheessa jaksanut tasapainoilla uskonnollisen yhteisön ja oman ajatteluni välillä, vaan - nyt voin sanoa - onneksi valitsin oman ajatteluni, jolloin ei enää tarvinnut toimia omien ajatusteni vastaisesti.

Ite henkilökohtaisesti en vain jaksa ymmärtää miten vielä nykyäänkin on ihmisiä, jotka taikauskoisesti seuraavat joidenkin oppi-isien uskonnollisia jalanjälkiä. Uskovat Raamattuun sanasta sanaan vaikka kyseessä onkin vain ihmisten kirjoittama kirja, joka on täynnä eri kirjoittajien sen aikaisia näkemyksiä asioista (kuten Paavalin kirjeet).

Uskonto on opiumia kansalle niinkuin eräs henkilö muistaakseni on todennut.

15

1605

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ajatuksia sitten

      Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen mutta mitä tulee tähän hylätyksi tulemiseen en sitten tiedä. Elävässä uskossa olevassa vl perheessä ei tapahdu tälläistä lapsen "hylkäämistä" kuten vl maailman ulkopuolisten ihmisten kuulee puhuvan ja päivittelevän. Hyviä esimerkkejä ei tarvitse etsiä sen kauempaa kuin omasta suvusta kuin ihmisten sisäinen kateus ja katkeruus saa aikaan hirveitä asioita. Ketään ei noin vain hylätä ja eroteta suvusta sen takia että luopuu uskosta mutta vanhemmat ottavat puhutteluun se on varmaa. Sellaisesta jota maailma vetää puoleensa vl:t ja heidän typerät ja lapselliset oppinsa alkaa näyttää siltä kuuluisalta kakomajalta yrttitarhassa. Kun sitten uskonnäkemysten ero tulee selväksi katkera mieli piiloutuu sen ajatuksen taakse että minut on potkittu pois ja hylätty. Ihmisyyden perus reaktioita. Mutta se on sinäänsä ikävää koska olen aivan varma että jokainen vl perhe rakastaa maailmaan lähtenyttä lastaan ihan yhtä paljon kuin muitakin lapsiaan ellei enemmänkin! Vanhempia suorastaan raastaa se huoli kun oma lapsi joutuu kadotuksen tielle. En tosin ota kantaa siihen miten tässä tapauksessa on tapahtunut sen tarkemmin kun en tilannetta tiedä mutta edellä mainitut muutamat asiat ovat totta varmasti myös tässäkin tilanteessa.

      • MunNimi

        "Kun sitten uskonnäkemysten ero tulee selväksi katkera mieli piiloutuu sen ajatuksen taakse että minut on potkittu pois ja hylätty. Ihmisyyden perus reaktioita."

        Eli ajattelet, että hylätyksi tuleminen on vain erkaantuneen oma kuvitelma? Tässä olen eri mieltä. Mitä sanot sitten siihen, että kaikista kotona asuvista lapsistaan isä vaatii ittensä elättämistä vain siltä, joka on erkanemassa? Siinä mielestäni on rakastava suhtautuminen lapseen kaukana..

        Väitän kuitenkin (koska itsekin tiedän tapauksia), että niin V-L:issa kuin monissa muissakin uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy "luopion" hyljeksintää sen vuoksi, että tämä on jättämässä yhteisen opin ja suuntaamassa omille urillensa. Toki katkeruuden mielialaakin todennäköisesti esiintyy erkaantuvalla kuten itsellänikin oli, mutta siitä pääsee kyllä yli ja sen jälkeen on vain entistäkin vahvempi.

        "Ketään ei noin vain hylätä ja eroteta suvusta sen takia että luopuu uskosta mutta vanhemmat ottavat puhutteluun se on varmaa."

        Tuossa kyllä vanhempien mielestäni kannattaa olla tarkkana, etteivät liian painostavasti "puhuttele" lastaan, vaan muistaisivat kuitenkin sen perusajatuksen, että lapsella on oikeus omiin valintoihinsa (eritoten, jos hän on täysi-ikäinen). Toki tuskin lapsikaan nyt pahana pitää sitä, jos vanhemmat asiallisesti ja juuri siinä rakkauden ilmapiirissä kyselevät lapseltaan tämän nykyisistä näkemyksistä ja perusteluista valinnalleen. Painostavaa/kiristävää "puhutteluahan" et kuitenkaan hyväksy?


      • tapauksia
        MunNimi kirjoitti:

        "Kun sitten uskonnäkemysten ero tulee selväksi katkera mieli piiloutuu sen ajatuksen taakse että minut on potkittu pois ja hylätty. Ihmisyyden perus reaktioita."

        Eli ajattelet, että hylätyksi tuleminen on vain erkaantuneen oma kuvitelma? Tässä olen eri mieltä. Mitä sanot sitten siihen, että kaikista kotona asuvista lapsistaan isä vaatii ittensä elättämistä vain siltä, joka on erkanemassa? Siinä mielestäni on rakastava suhtautuminen lapseen kaukana..

        Väitän kuitenkin (koska itsekin tiedän tapauksia), että niin V-L:issa kuin monissa muissakin uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy "luopion" hyljeksintää sen vuoksi, että tämä on jättämässä yhteisen opin ja suuntaamassa omille urillensa. Toki katkeruuden mielialaakin todennäköisesti esiintyy erkaantuvalla kuten itsellänikin oli, mutta siitä pääsee kyllä yli ja sen jälkeen on vain entistäkin vahvempi.

        "Ketään ei noin vain hylätä ja eroteta suvusta sen takia että luopuu uskosta mutta vanhemmat ottavat puhutteluun se on varmaa."

        Tuossa kyllä vanhempien mielestäni kannattaa olla tarkkana, etteivät liian painostavasti "puhuttele" lastaan, vaan muistaisivat kuitenkin sen perusajatuksen, että lapsella on oikeus omiin valintoihinsa (eritoten, jos hän on täysi-ikäinen). Toki tuskin lapsikaan nyt pahana pitää sitä, jos vanhemmat asiallisesti ja juuri siinä rakkauden ilmapiirissä kyselevät lapseltaan tämän nykyisistä näkemyksistä ja perusteluista valinnalleen. Painostavaa/kiristävää "puhutteluahan" et kuitenkaan hyväksy?

        ollut ja tapahtunut monia, että jos lapsi alkaa käymään seurakokouksissa ja omaksuu oskovan elämän omakseen, uskosta osattomat tai toisella tavalla uskovat vanhemmt ja sukulaist eivät enää halua pitää yhteyttä.


      • JIA
        MunNimi kirjoitti:

        "Kun sitten uskonnäkemysten ero tulee selväksi katkera mieli piiloutuu sen ajatuksen taakse että minut on potkittu pois ja hylätty. Ihmisyyden perus reaktioita."

        Eli ajattelet, että hylätyksi tuleminen on vain erkaantuneen oma kuvitelma? Tässä olen eri mieltä. Mitä sanot sitten siihen, että kaikista kotona asuvista lapsistaan isä vaatii ittensä elättämistä vain siltä, joka on erkanemassa? Siinä mielestäni on rakastava suhtautuminen lapseen kaukana..

        Väitän kuitenkin (koska itsekin tiedän tapauksia), että niin V-L:issa kuin monissa muissakin uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy "luopion" hyljeksintää sen vuoksi, että tämä on jättämässä yhteisen opin ja suuntaamassa omille urillensa. Toki katkeruuden mielialaakin todennäköisesti esiintyy erkaantuvalla kuten itsellänikin oli, mutta siitä pääsee kyllä yli ja sen jälkeen on vain entistäkin vahvempi.

        "Ketään ei noin vain hylätä ja eroteta suvusta sen takia että luopuu uskosta mutta vanhemmat ottavat puhutteluun se on varmaa."

        Tuossa kyllä vanhempien mielestäni kannattaa olla tarkkana, etteivät liian painostavasti "puhuttele" lastaan, vaan muistaisivat kuitenkin sen perusajatuksen, että lapsella on oikeus omiin valintoihinsa (eritoten, jos hän on täysi-ikäinen). Toki tuskin lapsikaan nyt pahana pitää sitä, jos vanhemmat asiallisesti ja juuri siinä rakkauden ilmapiirissä kyselevät lapseltaan tämän nykyisistä näkemyksistä ja perusteluista valinnalleen. Painostavaa/kiristävää "puhutteluahan" et kuitenkaan hyväksy?

        ja en ole yhtä mieltä kanssanne asiasta. Siinähän ei ollut kysymys pelkästä uskosta luopumisesta. Vaikka henkilö itse asettuikin julkisuudelle alttiiksi nimineen ja kuvineen, en kuitenkaan katso asialliseksi kommentoida enempää kuin että hyvä olisi ajatella kokonaisuutta, ei pelkkää yhtä asiaa.


      • vielä hukassa
        MunNimi kirjoitti:

        "Kun sitten uskonnäkemysten ero tulee selväksi katkera mieli piiloutuu sen ajatuksen taakse että minut on potkittu pois ja hylätty. Ihmisyyden perus reaktioita."

        Eli ajattelet, että hylätyksi tuleminen on vain erkaantuneen oma kuvitelma? Tässä olen eri mieltä. Mitä sanot sitten siihen, että kaikista kotona asuvista lapsistaan isä vaatii ittensä elättämistä vain siltä, joka on erkanemassa? Siinä mielestäni on rakastava suhtautuminen lapseen kaukana..

        Väitän kuitenkin (koska itsekin tiedän tapauksia), että niin V-L:issa kuin monissa muissakin uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy "luopion" hyljeksintää sen vuoksi, että tämä on jättämässä yhteisen opin ja suuntaamassa omille urillensa. Toki katkeruuden mielialaakin todennäköisesti esiintyy erkaantuvalla kuten itsellänikin oli, mutta siitä pääsee kyllä yli ja sen jälkeen on vain entistäkin vahvempi.

        "Ketään ei noin vain hylätä ja eroteta suvusta sen takia että luopuu uskosta mutta vanhemmat ottavat puhutteluun se on varmaa."

        Tuossa kyllä vanhempien mielestäni kannattaa olla tarkkana, etteivät liian painostavasti "puhuttele" lastaan, vaan muistaisivat kuitenkin sen perusajatuksen, että lapsella on oikeus omiin valintoihinsa (eritoten, jos hän on täysi-ikäinen). Toki tuskin lapsikaan nyt pahana pitää sitä, jos vanhemmat asiallisesti ja juuri siinä rakkauden ilmapiirissä kyselevät lapseltaan tämän nykyisistä näkemyksistä ja perusteluista valinnalleen. Painostavaa/kiristävää "puhutteluahan" et kuitenkaan hyväksy?

        Ei ehkä täysin oma kuvitelma mutta yleensä näissä asioissa esiintyy valtavasti liioittelua. En edelleenkään puutu tapauskohtaisiin asioihin kun en tiedä tilannetta mikä oli kyseisessä perheessä.

        Tämä puhuttelu voi todella mennä herkästi yli siitä mitä sen pitäisi olla mutta siinä täytyy muistaa että he tekevät sen varmasti vain siksi koska rakastavat kyseistä henkilöä niin paljon. Ketään ei voi missään olosuhteissa pakottaa uskomaan eikä pidä mitään siihen viittaavaa yrittääkkään.


    • Äes

      Tuo oman identiteetin muodostaminen itsenäisesti ei taida olla mahdollista, koska olemme kaikki riippuvaisia kulttuuristamme. Täysin luontoon heitteille jätetty lapsi kasvaisi vaikeasti ihmiseksi käsitettäväksi kummajaiseksi. Painostamistakin on monenlaista. Kyllä moni ateistikin painostaa toisella tavalla ajattelevia omalle kannalleen. Painostamiseen kai ajaa tietynlainen erilaisuuden kammoaminen. Ihmiselle tulee turvallinen olo, kun mahdollisimman moni ympärillä ajattelee samalla tavalla näistä ikuisuuskysymyksistä.

    • Blastus

      Minä olen läheltä saanut seurata muutaman tällaisen 'erkaantuneen' ihmisen elämää useammankin perheen kohdalla ja noissa perheissä nämä uskosta pois ajautuneet ovat todellakin samalla tavalla vanhempiensa lapsi kuin nekin, jotka edelleen tunnustavat uskoa.

      Useassa tapauksessa on kuitenkin käynyt niin, että lapsen elämä on mennyt sellaisille raiteille, että hän tarvitsee tukea ja apua perheeltään aivan eri tavalla kuin toiset lapset, eikä sitä ole evätty koskaan, päin vastoin. Koko perhe näyttää olevan erittäin valmis auttamaan ja pitää yllä yhteyksiä.

      Tuollaiseen kuvaamaasi välienkatkaisuun en sen sijaan ole koskaan törmännyt ja toivottavasti en törmää.

      • Blastus

        ..useita hyviä kavereita on ns. poistunut porukoista, mutta kaverisuhteet ovat pysyneet aivan yhtä hyvinä kuin ennenkin.


    • ....

      Ei totuuspohjaa hylkäämisväitteillä. Kannattaa ottaa järki käteen ja miettiä miksi näin edes olisi. Yksittäistapauksia voi tietenkin olla, mutta ei liene usko syynä moiseen.

      Itselläni on uskon kieltänyt sisko, joka on ikäänkuin pikkuhiljaa kasvattanut aitaa ympärilleen. Tiedän, että hänellä on alkoholin kanssa ongelmia ja muuta sotkua elämässään. Pidämme säännöllisesti yhteyttä, eikä kukaan ole katkaissut välejä häneen.

      En ole törmännyt perheisiin, joissa hyljeksittäis ei-vl lasta.

      Jos joku tuollaista väittää, niin kannattaa ottaa huomioon se todennäköisyys, että tällä omasta mielestään hyljeksityllä voi olla sellaisia tekoja taustalla, jotka vois katkaista kenen tahansa välit. Monesti asioita katsotaan niin pikkuputkesta ja käydään yleistämään väärin perustein.

      • MunNimi

        Kiitoksia kaikille vastaajille. Vastauksissa oli jotain uuttakin pohdittavaa, useimmat kuitenkin samaa mitä olen aikaisemmissakin keskusteluissa kuullut.

        Edellisen viestin kirjoittajalle: mitä tarkoitat tässä yleistämisellä? Koskemaan kaikkia "uskosta luopuvia"? En ole kaikkiin yleistämässä tietenkään, mutta kuvailemiani tapauksia on. Omalla kohdallanikin sikäli on samankaltainen tilanne, että isän puolen suku lopetti yhteydenpidon ja aloitti "loanheittokampanjan", kun tulin ulos kaapista ja kerroin nykyisstä maailmankuvastani, joka on pitkälti luokiteltavissa agnostiseksi. Onneks kuitenkaan oma perhe ei hylännyt vaikka joidenkin kuulin puhuneen ittestäni takanapäin jotain, minkä olis paremminkin voinut tulla sanoon suoraan minulle.

        Loppu hyvin kaikki hyvin:)


    • ma_ria

      Katsoin kyseisen dokumentin. Olen katsonut kaikki muutkin (pari-kolme) viime vuosina esitetyt vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevät dokumentit.

      "Maailmassa" dokumentin perusteleella syntyi karu kuva. Tätä lisäsi vielä se, että tarinan rinnalla kuljetettiin toista tarinaa, joka kertoi hyvin lapsenmielisen leppoisasti erään vl-lapsiperheen arkielämästä. Koska toinen kertomus oli niin järkyttävä, toisenkin, tehokkaana kontrastina toimivan kertomuksen ylle heittyi pahaenteinen varjo.

      Minusta tuo dokumentti oli tarkoitushakuinen. Kyseisessä perheessä oli paljon erilaisia mm. mielenterveyteen liittyviä ongelmia jotka aiheuttivat suurta ahdistusta ja esim. pitkään jatkunutta perheväkivaltaa. Ne eivät tietenkään ole vl-uskon seurannaisvaikutuksiksi luokiteltavissa eivätkä sellaisina yleistettävissä. Koska niin kuitenkin tehtiin, katson dokumentin ohjaajan halunneen tällä näkökulman valinnallaan ottaa kantaa aiheeseen ohi objektiivisuuteen pyrkivän tiedonvälityksen.

      Silti tietysti uskon, että juuri tuossa tapauksessa kokemus hylkäämisestä oli aito. Perheen monet ongelmat aiheuttivat tilanteen jota voi hyvällä syyllä kutsua äärimmäiseksi henkiseksi ja hengelliseksi väkivallaksi. Yleistettävyyttä tapahtumilla on siltä osin, että henkiset ongelmat ja ahdistus kanavoituvat usein epäterveeksi uskonnollisuudeksi. Eli toisin päin sanoen, epäterveen uskonnollisuuden taustalla on usein henkisiä ongelmia ja ahdistusta. Käytännön tilanteet, joita dokumentissa kuvattiin, nousivat siis enemmän kyseisen perheen muista ongelmista kuin vanhoillislestadiolaisesta uskosta. Siihen ne dokumentissa kuitenkin liitettiin.

      "Normaaalitilanteista" puhuttaessa on tavallista, että perheenjäsenen eroaminen vl-liikkeestä aiheuttaa aitoa huolta ja hätää tämän sieluntilasta. Toinen pintaan nouseva tunne on ahdistus tuntemattoman edessä, ehkä pelko siitä, miten läheisen elämä muuttuu ja millaisia tunteita se itsessä herättää. Ehkä siihen liittyy vähän omiinkin uskonnollisiin näkemyksiin kohdistuvaa uhkaa, usein tiedostamatonta.

      Tällainen ratkaisu vaatii luopumista ja surutyötä niin luopujalta itseltään kuin hänen läheisiltäänkin. Se ottaa oman aikansa. Usein tunteet ja tilanteet normalisoituvat ajan myötä.

      Käytännön tilanteissa on kuitenkin äärimmäisen harvinaista, että ketään hyljätään ja missään tapauksessa sellaiseen ei ohjeisteta. Vl-uskosta kuitenkin jonkun verran luovutaan, niin että käytännössä jokainen on joutunut tilanteen itselleen läheisten ihmisten kautta kohtaamaan.

      Pyrkimys on 95% tietoisen rakentava.

      • ........................

        Olen itsekin nähnyt sen "dokumentin", ja olen täysin samaa mieltä siitä, mitä sanoit. En tiedä, mikä oli dokumentin laatijan perimmäinen tarkoitus, mutta ainakin lestadiolaisuuden kuvaamisessa se epäonnistuu - kuten useimmat muutkin vastaavat dokumentit. Ei toki pidä aliarvioda yksittäisten ihmisten aitoja kokemuksia, mutta ei myöskään syöttää vihjailevasti tai suoraan vääriä, yleistäviä mielikuvia.

        Minusta on suorastaan törkeää, että "dokumentin" tekijöiden asenteiden ja ennakkoluulojen annetaan paistaa läpi. Toisaalta on tietysti hyvä, että ne paistavat läpi niin selvästi, että kriittinen yleisö erottaa, mikä on tekijöiden näkemystä ja mikä "aitoa" kuvausta. Toivottavasti.


      • monella lailla

        Itse en ole nähnyt dokumenttia, mutta muistan työkaverini kommentoineen sitä :"Voi miettiä, kumpi henkilöistä oli onnellisempi." Että ehkä epäluuloinen mieli näkee arvosteltavaa, myönteisesti suhtautuva saman aivan erilailla.


      • ........................
        monella lailla kirjoitti:

        Itse en ole nähnyt dokumenttia, mutta muistan työkaverini kommentoineen sitä :"Voi miettiä, kumpi henkilöistä oli onnellisempi." Että ehkä epäluuloinen mieli näkee arvosteltavaa, myönteisesti suhtautuva saman aivan erilailla.

        Totta puhut. Sama pätee joka asiaan; "myönteisesti suhtautuvan" tilalta voidaan puhua myös "ennakkoluulottomasta".


      • ma_ria
        ........................ kirjoitti:

        Olen itsekin nähnyt sen "dokumentin", ja olen täysin samaa mieltä siitä, mitä sanoit. En tiedä, mikä oli dokumentin laatijan perimmäinen tarkoitus, mutta ainakin lestadiolaisuuden kuvaamisessa se epäonnistuu - kuten useimmat muutkin vastaavat dokumentit. Ei toki pidä aliarvioda yksittäisten ihmisten aitoja kokemuksia, mutta ei myöskään syöttää vihjailevasti tai suoraan vääriä, yleistäviä mielikuvia.

        Minusta on suorastaan törkeää, että "dokumentin" tekijöiden asenteiden ja ennakkoluulojen annetaan paistaa läpi. Toisaalta on tietysti hyvä, että ne paistavat läpi niin selvästi, että kriittinen yleisö erottaa, mikä on tekijöiden näkemystä ja mikä "aitoa" kuvausta. Toivottavasti.

        Itse suhtaudun vähän skeptisesti tuohon yleisön kriittisyyteen. Sen voi päätellä siitäkin, että 7 päivää on Suomen laajalevikkisin aikakauslehti :)

        Ihmisellä on luontainen tarve kauhistella ja tuntea ylemmyyttä suhteessa toiseen. Kriittinen suhtautuminen vähentäisi ja laimentaisi tällaisia "elämyksiä" ja lisäksi vaatisi aivotyöskentelyä, joten helpompaa on ottaa vastaan tarjottu näkökulma itselle tuntemattomasta asiasta.

        Harvalla on mitään omia negatiivisia mielikuviaan vastaan. Hyvin niiden kanssa elelee. Niiden parissa jopa viihtyy.

        Itse olen ajatellut omaavani uskonnollisen vähemmistön edustajana hyvän näköalapaikan esim. islamilaisuutta koskevan tiedonvälityksen suhteen. En usko puoliakaan. Varsinkaan en usko, että erilaiset dokumentintekijät tavoittavat oikeastaan mitään (ellei satu olemaan henk.koht. kytköksiä) uskonnon olemuksen herkästä ytimestä ja niistä rakenteista, joista monet irrallisina kummeksutut asiat ihan loogisesti johtuvat.

        Eikä tämä tarkoita sitä, ettei islamilaisessa uskossa olisi kritisoitavaa. Tai "Maailmassa"-dokumentin käsittelemissä vl-uskon epäterveissä muodoissa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30893
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4215
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2735
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1901
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      591
      1670
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1596
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1570
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1506
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1250
    Aihe