Salaviha ja sen pitäjä

Golgatalla nöyristely kuuluu opin alkeisiin. Kuulukaamme Ylösnousseen voittoisaan armeijaan, joka tuntee ylösnousemusvoiman ja käyttää sitä. Nouskaamme hökkeleistä palatsiin, sillä me olemme kerran kansojen tuomareita ja hallitsijoita! Jätä nöyristely, ota voima, ota uskovan auktoriteetti - ja komennat henkivaltojakin!

Puhut asiaa Simson.

Just se, että itseään kohtaan kasvattaa vihan hedelmiä, kun antaa katkeruuden siemenen kasvaa
sisällään ja vaikka kuinka pyytäisi Herralta
armoa ettei vihaisi kohdettaan,
niin silti, jos ei ole kääntynyt synnistä pois
sanoutunut siitä irti ja tehnyt parannusta

silloin sydän voi pahimmassa tapauksessa paatua

ja nöyrtyminen voi olla tosi vaikeaa
kun kokee että on väärinkohdeltu
ja pitää oikeuksistaan kiinni
olla loukkaantunut.

Vakavia asioita.

meille kaikille opetukseksi
että mitä lähempänä olet Herraa
sen turvallisempaa on elää
ja anteeksi on annetava, myös itselleen.

Kiitos, sinulle Jeesus!

Tuli mieleeni lukiessani tekstiäsi.

Ylpeyshän on mielestäni nöyryyden vastaista.
Ylpeys oli myös ensimmäinen synti,joten tottahan sitä vieläkin esiintyy.

Nöyryyttäkin on niin monen laista,ihan nöyristelyyn asti.
Jeesushan on itsestään vain nuo kaksi ominaisuutta maininnut,nöyrä ja hiljainen, silti Hän kaikessa nöyryydessä punoi ruoskan ja veteli sitten kintuille kaataen vielä huonekalujakin ,kun rahamiehiä opetti.

Eli toisinaan melle tulee kuva nöyrästä ehkä nöyristelevänä "minä vaivainen oon mato matkamies maan",mutta mitä sieltä pureron alta löytyy,kun "hyttynen pistää".

Tuollaista rakentavaa tekstiä lisää.

Hyvin mielenkiintoinen aihe aloituksessasi. Myös hyvin (ja aina) ajankohtainen. Vihaaminen on syntiä, mutta vihastuminen ei. Miten hallita näitä vaikeita tunteita? Monellehan käy niin, että kun yrittää kieltää kielteiset hankalat tunteet, niin ne voivatkin naamioitua toiseen asuun, viha voi kätkeytyä vaikkapa masennuksen valeasuun.

Koska avoin vihaaminen ei ole sopivaa, sitä peitellään, vaikkakin yleensä vihan kohde kyllä ymmärtää mistä on kyse.

Mitenkään puolustelematta näitä vihaamisia, tulee mieleeni sellainen asia, että joku on voinut saada "vihaamisen lahjan" jo synnyinkodissaan. Kenties joku on syntynyt väärään aikaan, vanhempiensa harmiksi ja on itse saanut koko elämänsä ajan kantaa vihaa päällään tällaisen anteeksiantamattoman synnin takia, kun on kehdannut syntyä ei-toivottuna - mitä ei yleensä suoraan voida myöntää. (tämä esimerkki ei ollut omakohtainen).

Vihaaja voi yrittää peittää vihan tunteitaan lastaan kohtaan myös ylenpalttisella lahjomisella, joka mahdollisesti voisi peittää lahjan antajan todelliset tunteet. Koska lapsen pitää kunnioittaa vanhempaansa, vihaaja voi sitoa marttyyrimaisuudella lapsen itsensä niin, että tämä ei ole oikein koskaan vapaa aloittamaan elää omaa elämäänsä.

Mikä tällaisissa esimerkkitapauksissa auttaisi vapautumaan vihasta? Ja vihattavana olemisesta? Rukous? Vihaajan siunaaminen? Että rukouksessakatkaisee ne kahleet joilla toinen yrittää sitoa?

Snl 26:22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.

23. Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.

24. Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.

25. Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.

26. Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.

27. Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.

28. Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.

Joka vihaa veljeänsä on murhaaja. Ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa oe iänkaikkista elämää. Raamatussa kerrotaan selvästi. Silti jotkut pitävät "oikeuksistaan" niin lujasti kiinni, että tuo ei merkitse mitään. Usko kuolee.

Ajankohtainen sana kaikkina aikoina.

Salavihaa ei aina voi tunnistaa!

Pitäisi voida olla avoin tunteissaan ja tuntemuksissaan, ainakin omalta kohdaltaan muita kohtaan!

Salaviha on hyvä termi. Siihen syyllistyvät erittäin helposti nimenomaan uskovat, sillä meidän on vaikea ottaa todeksi sitä Raamatun Sanaa, että viha tulisi osata oikein ilmaista ja osoittaa se oikeaan kohteeseen. Koska Raamatun keskeisin sanoma on armo ja rakkaus, me yritämme hyväksyä ja rakastaa silloinkin, kun meitä tai lähimäisiä kohtaan tehdään vääryyttä tai kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Me emme tohdi ottaa vihaa, agressiivisuutta Jumalan antamana lahjana toimiaksemme hyvän puolesta pahaa vastaan. Ilmaisematta jäänyt vihantunne patoutuu sydämiimme. Kristityt kammoavat raivoa, karttavat vihaa, mutta salavihaa on sydämissä yllin kyllin.

Jeesus osoitti vihaa monin eri tavoin, ilmein, teoin ja sanoin. Hän "loi vihassa katseensa heihin", teki nuorista ruoskan, kaatoi vihassaan rahanvaihtajien pöydät ja ajoi heidät pois temppelialueelta, sekä sanoi suoraan "te olette Isästä Perkeleestä". On tärekää tehdä ero vihan oikean purkamkisen ja pitkäaikaisen vihanpidon välillä. Jeesus purki vihansa, mutta ei koskaan jäänyt sen valtaan."Joka vihaa veljeänsä on murhaaja" tarkoittaa juuri jatkuvan vihan kantamista veljeä kohtaan. Toisaalla neuvotaan "Vihastukaa (osoittakaa, purkakaa vihanne), mutta älkää syntiä tehkö" - synnin tekee se, joka antaa vihan patoutua sisälleen, jää kantamaan kaunaa tai antaa purkamattoman vihan katkeroittaa itsensä.