Pakko ottaa kantaa tähän käsitykseen joka jotenkin on valloillaan yksinäisten ihmisten ajatusmaailmassa tai ainakin tulee usein ilmi täällä..siis:
"ystävyyssuhteet luodaan jo kouluaikoina"
Onhan se monta kertaa ihan totta joo mutta mun käsitys asiasta koki melkosen muutoksen kun mun yks netti-tuttu muutti tänne mun kotikaupunkiin -opiskelujensa vuoksi- jossa olen siis asunut melkein koko säälittävän elämäni.
Tutustutin tietty kaverin molempiin(no suunilleen) mun tuttuihin joiden kanssa hengaan silloin kun nyt ylipäätään pääsen ihmisten kanssa tekemisiin.
Siis että silläkin olis edes jotain seuraa vieraassa kaupungissa..no joo..
Tilannehan on nyt se, että puolenvuoden asumisen jälkeen se tuntee tästä kaupungista kaikki ihmiset henkilökohtaisesti jotka mä juuri ja juuri tiedän nimeltä.
Joka ilta se viettää aikaa uuden ystäväpiirinsä seurassa ja on pidetty ja toivottu.
Jos sen kanssa menee vaikka kahville niin jo joku soittaa ja kysyy missä oot ja tuutko tänne jne..
En viitsi enää olla kaverin kanssa missään tekemisissä ettei tarvi ihmetellä miksen mä tunne niistä ketään.
Päätelmä tästä että ihmiset vaan on erilaisia.
Sosiaalinen ihminen kyllä kehittää itelleen sosiaaliset ympärät missä vaan jos siellä on muita ihmisiä.
Siis sitä sosiaalista sorttia, meistä ei ole niihin piireihin.
Masentavaa, mutta totta.
Taidanpa mennä hukuttautuun ämpäriin, hyvää yötä.
"ystävyyssuhteet luodaan jo kouluaikoina"
Onhan se monta kertaa ihan totta joo mutta mun käsitys asiasta koki melkosen muutoksen kun mun yks netti-tuttu muutti tänne mun kotikaupunkiin -opiskelujensa vuoksi- jossa olen siis asunut melkein koko säälittävän elämäni.
Tutustutin tietty kaverin molempiin(no suunilleen) mun tuttuihin joiden kanssa hengaan silloin kun nyt ylipäätään pääsen ihmisten kanssa tekemisiin.
Siis että silläkin olis edes jotain seuraa vieraassa kaupungissa..no joo..
Tilannehan on nyt se, että puolenvuoden asumisen jälkeen se tuntee tästä kaupungista kaikki ihmiset henkilökohtaisesti jotka mä juuri ja juuri tiedän nimeltä.
Joka ilta se viettää aikaa uuden ystäväpiirinsä seurassa ja on pidetty ja toivottu.
Jos sen kanssa menee vaikka kahville niin jo joku soittaa ja kysyy missä oot ja tuutko tänne jne..
En viitsi enää olla kaverin kanssa missään tekemisissä ettei tarvi ihmetellä miksen mä tunne niistä ketään.
Päätelmä tästä että ihmiset vaan on erilaisia.
Sosiaalinen ihminen kyllä kehittää itelleen sosiaaliset ympärät missä vaan jos siellä on muita ihmisiä.
Siis sitä sosiaalista sorttia, meistä ei ole niihin piireihin.
Masentavaa, mutta totta.
Taidanpa mennä hukuttautuun ämpäriin, hyvää yötä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mullakin on kokemuksia vastaavanlaisesta
tapauksesta omassa elämässäni.Olisi kiva päästä
vaikka meilailemaan ihmisen kanssa joka on kokenut samanlaista tilannetta. Jos haluat, että vaihdetaan ajatuksia sähköpostitse niin laita meili osoitteesi, otan yhteyttä.
Eläs ny kuule, huumori sulla ainakin vielä kukkii mikä on hyvä merkki :),
Mulla myös ollut samantapainen kookkemus.
Olihan kieltämättä hajottavaa kun taas vaihteeksi elätteli toiveita, että löytäis edes yhden kaverin, kuitenkin toinen vaan pääsee/valuu pikkuhiljaa parempiin piireihin ja ittestä tulee pikkuhiljaa ylimääräinen, ns. "vaiva".
On niin ikään kokemusta siitä kun aluksi mukava, reilu tyyppi kääntää noin vain kelkkansa, alkoi pikkuhiljaa ivailemaan mun tylsää elämääni ja kulkemisiani, enhän mä tollasta tarinaa jaksanu kuunnella kun muutenkin oli omassa itsessä kestämistä, se "kaveri" jäi siihen, parempi sittenkin olla yksin...
Huonoa tuuriakin monella yksinäisellä on mukana, itsellä samankaltaisia kokemuksia on muitakin, miestähän nuo kokemukset syö ja tekee ehkä liiankin varovaiseksi mutta edelleen nuorena ja pinttyneenä optimistina uskon parempaan tulevaisuuteen ja kunnon ystävän löytämiseen, tee sinä samoin ja unohda ne vesipaljut :P
Mulla oli sellainen ystävä, joka tunsi kaikki ihmiset ja mä sit jouduin kuuntelee sitä ja se ihmetteli, et miksi mä en tunne niitä ja silleen.
Nykyään mun pikkusyster on samanlainen, aina kun olen sen kanssa jossain, joku tekstaa/soittaa sille et tulisitko tänään tänne. Sitten kun siltä sillai pyytää niin se on aina lähdössä.
Se ei oo melkein koskaan kotona, vaan aina lähdössä..
Näkyypä meitä sitten olevan enemmänkin kellä samanlaisia kokemuksia.
Todistaa ainakin sen tosiaan että luonnevamma on kyseessä eikä mikään olosuhteiden aiheuttama tilanne..noh tulipa taas törkee yleistys.
Joku kyseli mun meiliä, sehän on [email protected], mutta mulle ei varmaan kannata kirjotella kun mä oon niin äärettömän laiska vastaamaan että hermot vaan menee.
Mut kiitti teille kommenteista..mitäs nyt?
Ei mitään.
Koittakaa pärjäillä, niin mäkin teen.