Tavallaan se voi olla mikä tahansa luku, koska x*0=0, mutta tavallaan se on 1, koska x/x=1. Mikä siis on oikea vastaus?
Paljonko on 0/0?
adsfds
144783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
100000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000.
ettäs tiedät.
Eipä sitä ole kai järkevää määritellä juuri esittämiesi esimerkkien vuoksi.
Taasen esim. mittateoriassa on kyllä määritelty reaalilukujen laajennos R unioni {ääretön}, missä taas esim. a/0 = ääretön, kun a > 0 ja a/0 = -ääretön, jos a < 0. Tässäkään ei kuitenkaan ole määritelty 0/0, eikä ääretön/ääretön.
Yksi "syy", miksi 0/0 ei määritellä ilmenee tutkittaessa esim. funktioiden x^2/x^4 ja x^4/x^2 raja-arvoja x:n lähestyessä nollaa. Näissä kummassakin lähestytään juuri muotoa 0/0, mutta ensimmäisen funktion raja-arvo on ääretön ja toisen nolla. Erilaiset funktiot jotka lähestyvät muotoa 0/0 voivat siis saada hyvinkin erilaisia raja-arvoja lähestyttäessä tätä "lukua", minkä vuoksi 0/0:aa on mahdotonta määritellä järkevästi.
0/0 rajaarvo on =1 (x/x , x->0)
Lukun itsellään jaettuna on aina 1.
Raja-arvoja käyttäessä, miksi juuri
x/x raja-arvoa pitäisi tarkastella miksei
0/x tai x^2/x tai vaikkapa sin(x)/x.
Luku jaettuna itsellään on 1 kun luku ei ole 0
Toisaalta luku kerrottuna 0 aina 0.
Laskulaki a*(b/c)=(a*b)/c on voimassa, eikö
Jos nyt otettaisiin määrittelyksi että x/x=1 myös
kun x=0, niin meillä olisi matematiikassa
keksenään ristiriidassa olevia lakeja
Sillä 0*(0/0)=0*1=0 ja toisaalta
0*(0/0)=(0*0)/0=0/0=1 toisin sanoen 0=1!
Jos laskulait halutaan säilyttää, niin
voidaan rajoittua yhden alkion abstraktiin joukkoon
{a}, missä a a=a ja a*a=a
Laskulait pätevät ja tässä a="0" ja a="1"
Entäpä voisiko määritellä 0/0=0, ja jättää
a/0 edelleen määrittelemättömäksi kun a ei ole 0?
Funktiolla on rajaarvo, koska sen osamäärä funktioden derivaatoilla on raja- arvo.
lim x-o SINX / X
Sinin derivaattafunktio on cos ja cos0 on yksi.
X.n derivaatta funktio on 1 ja 1/ 1 on yksi.
Minulla on nolla euroa. Jos jaan sen tasan kaikkien kaverieni kesken (joita on nolla), kertokaa minullekin, mistä nolla kaveriani saa yhden euron.
Josko kommenttisi auttaisi tietämättömiä lopettamaan toisten tietämättömien harhaanjohtamisen!
Ei sinulla ole kavereita, joille jakaa, joten sitä on aika hankala määritellä paljonko jokaiselle riittää.
Tuossahan siis tarkasteltiin vain sitä, mitä lukua se summa lähenee, kun kaveriesi määrä lähenee nollaa. Nollassa tapausta ei ole määritelty.
Raja-arvohan ei palauta täsmällistä arvoa vaan ilmaisee sen, mitä lukua lauseke lähestyy kun x lähestyy tiettyä vakiota.
L'Hospitalen sääntö antaa äärellisen raja-arvon rationaalilausekkeelle derivaattojen avulla mikäli lausekkeen raja-arvo on muotoa 0/0 tai plusmiinus ääretön/ääretön.
Jos saataisiin nolla ohmia niin tulso olisi päättymätön, mut kun ei saada.
Joten se siitä asiasta
Oikea vastaus? Jaa katsotaanpa:
1*0 = 0 => 1 = 0/0
Eli vastaus on 1. Tai ootappa:
-2*0 = 0 => -2 = 0/0
Elikkä se vastaus taitaakin olla -2. Jne.
0/0 on wannabegenitaalit miettineet niin kauan kuin minä muistan. Se on vähän sama kuin miettisi, että häviääkö käärme olemattomiin, jos se alkaa syödä itseään hännästä.
On päivän selvää, että 0/0 on hyvä olla tasan 1, koska muutoin algoritmit saavat samanlaisen kiusallisen rypyn, kuin mitä ovat shakissa pöljä kaksoisaskelsääntöuudistus ja linnoituksen direktiivi (vasta nykyihminen meni munaamaan tuonkin pelin alkuperäisen algebrallisen idean, pitäisi kaiketi kerätä pitkä nimiadressi sen puolesta, jaa vaatia noita kahta uutta pöljää sääntöä poistettavaksi LUKUTEORIA NIMISSÄ!)
Mutta joo, siis koneellisessa funktion pyörityksessä, esim. pienimmän neliösumman funktion approksimoinnissa algoritmissa tulee tilanne x^0. Nyt jos x sattuu olemaan nolla, niin olen yhden kerran joutunut repimään kahdet pelihousut, kun jouduin tappelemaan sen ongelman kanssa, että miksi funktioapproksimaatio menee aina joskus perseelleen. Lopulta sylttytehdas löytyi, mutta kun 0/0 antoi raa’asti arvon 1, niin jo alkoi wörkkimään, ja siitähän funktioapproksimaatiossa on kysymys, että se kuvaa herranjumala sitä pistejoukkoa, mitä halutaan kuvata, eikä jotain lukuteoreettista käsitettä siitä, että annetaanpa nyt tuolle jokin lukuteoreettisesti järkevämpi arvo?
Höh, lim(x/x) = 1, kun x lähestyy nollaa, olkoon sitten arvolla nolla myös 1, kun viimeisellä hengenvedollaan ennen häipymistä tuonpuoleiseen raja-arvo kuitenkin oli vielä 1. Miksi se nyt siitä sitten enää radikaalisti pitäisi muuttua, kun x vetelee viimeisiään.