Menetetty toivo

liian kauan yksin

Yksinäisyyttä on kestänyt nyt reilut yhdeksän vuotta. Sen verran on erosta kulunut aikaa, eikä uutta ole löytynyt. Yksi pari kuukautta kestänyt säätö oli muutama vuosi sitten, mutta siinä kaikki. Syynkin tiedän vaikka senkin tajuaminen kesti kauan: sairastuin masennukseen ja menetin ennestäänkin heikon kykyni ottaa kontaktia ihmisiin. Osaan minä olla sosiaalinen, mutta se edellytää selkeää "hyväksyttävää" syytä tai toisen osapuolen aktiivisuutta.

Olen n. 35 v. mies. En siis ole ikäloppu, mutta ollut niin kauan yksin että toivo on jo mennyt. En tarkoita pelkästään naisystävän etsimistä vaan ihmissuhteita yleisemmin. Töissä on työkaverit ja muutaman kerran vuodessa joku baari-ilta niiden kanssa. Entisellä asuinpaikalla toisella puolen Suomea on kaksi ihan oikeaa ystävää, joita näen joskus.

Olen vähän pienikokoinen, mutta muuten normaalivartaloinen. En tietääkseni kärsi mistään ulkonäköhaitasta vaikka teininä luulin toista. Olenpahan vain vähän tapettiin sulautuva ja kun en käy juuri missään missä voisi ihmisiä tavata, niin eihän niitä uusia tuttavuuksia tule. Kukaan ei myöskään kutsu minua bileisiin tms., missä voisin tutustua uusiin ihmisiin.

Vakiovastaus tällaiseen valitukseen on kehoitus hankkia jokin harrastus. Olen minä sitä ajatellut, mutta en ole keksinyt mitään mistä olisin kiinnostunut. Mennessäni ihmisten keskuuteen tunnen itseni entistäkin yksinäisemmäksi. Ei edes voimat riitä sellaiseen. Töiden jälkeen romahdan ja makaan kunnes on aika mennä nukkumaan. Enkä senkään jälkeen meinaa jaksaa aamulla herätä.

Masennus, huono itsetunto, itsesäälissä piehtarointi, kateellisuus ja kauna kokemiani ja kuvittelemiani vääryyksiä kohtaan. Ei tällaisin tuntein varustettua ihmistä tarvita. Työni on kelvannut sille joka siitä palkan maksaa ja tulen hyvin toimeen. Olin kuitenkin onnellisempi silloin köyhänä opiskeluaikana, jolloin oli ystäviä, avovaimo, ja elämä tuntui muutenkin merkitykselliseltä.

Pääsisihän täältä pois, mutta en ole uskaltanut.

7

1312

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • H-varpunen

      Kirjoitukseesi olisi voinut vastata kahdella tavalla. Tukistamalla tai empaattisella ja varovaisella lähestymisellä. Tekisi mieli kirjoittaa, et: Vitun jätkä...terästäydy! Mutta huomaan kyllä, että Sä kirjoitat ihan tosissas. Niinpä ei silloin noin terävästi voi heittää.

      Otetaan sitten se toinen tapa. Olen käynyt läpi saman piehtaroinnin. Olosi voi olla paha, tiedän sen tunteen. Siihen on lääke. SINÄ! Olen lukevinani rivien välistä, ettet ole niin kypsynyt kaikkeen, että jättäisit jo sen henkilökohtaisen hygieniankin hoitamatta. Ethän?

      Ota siis tuota lääkettä. Sä oot ihan samanlainen tavis kuin me muutkin äijät. Arvaas miten mä aloitin sen ihmisten lähestymisen? No, ehkä kerron sen seuraavassa postissani. Jos sellaista tulee.

      • liian kauan yksin

        Kiitos vastauksesta. En tainnut kuitenkaan ymmärtänyt mitä tarkoitit sanomalla, että olisin itse lääke ongelmaani. Se taitaa olla vain eräs tapa sanoa, että: "Ryhdistäydy! Kaikki on vain itsestä kiinni." Tiedänhän minä, että tuo pitää paikkansa, mutta ei se ongelmaa ratkaise kun ei pysty ryhdistäytymään. Se on vaatisi paroni von Münchhausenin kykyä kiskoa omasta hiuspalmikosta itsensä ja vielä hevosensakin ylös suosta.

        Hygienia nyt sentään on vielä kunnossa: päivittäin peseydyn, ajan parran ja vaihdan vaatteet. Jos minä aivan pohjalla olisin, niin johan minulta olisi työt loppunut ja varmaan ulkopuolisin voimin toimitettu johonkin hoitoon. Olen riittävän hyvässä kunnossa tulemaan toimeen ja hoitamaan hommani, joten saan rauhassa jatkaa hivuttavaa kärsimystäni.

        Enpä kyllä arvaa miten aloitit ihmisten lähestymisen. Kuulisin kyllä mielelläni, jos sattuisit tähän säikeeseen vielä palaamaan. Etukäteen en tietenkään osaa sanoa pystyisinkä minä samaan. Omat yritykseni ovat rajoittuneet Suomi24:n treffeihin, mutta huonolla menestyksellä. Yhteydenottoihini ei useimmiten vastattu mitään ja nekin jotka vastasivat, hiljenivät viestin tai parin jälkeen. Pettyneenä poistin profiilini reilut puolen vuotta yritettyäni.


      • H-varpunen
        liian kauan yksin kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta. En tainnut kuitenkaan ymmärtänyt mitä tarkoitit sanomalla, että olisin itse lääke ongelmaani. Se taitaa olla vain eräs tapa sanoa, että: "Ryhdistäydy! Kaikki on vain itsestä kiinni." Tiedänhän minä, että tuo pitää paikkansa, mutta ei se ongelmaa ratkaise kun ei pysty ryhdistäytymään. Se on vaatisi paroni von Münchhausenin kykyä kiskoa omasta hiuspalmikosta itsensä ja vielä hevosensakin ylös suosta.

        Hygienia nyt sentään on vielä kunnossa: päivittäin peseydyn, ajan parran ja vaihdan vaatteet. Jos minä aivan pohjalla olisin, niin johan minulta olisi työt loppunut ja varmaan ulkopuolisin voimin toimitettu johonkin hoitoon. Olen riittävän hyvässä kunnossa tulemaan toimeen ja hoitamaan hommani, joten saan rauhassa jatkaa hivuttavaa kärsimystäni.

        Enpä kyllä arvaa miten aloitit ihmisten lähestymisen. Kuulisin kyllä mielelläni, jos sattuisit tähän säikeeseen vielä palaamaan. Etukäteen en tietenkään osaa sanoa pystyisinkä minä samaan. Omat yritykseni ovat rajoittuneet Suomi24:n treffeihin, mutta huonolla menestyksellä. Yhteydenottoihini ei useimmiten vastattu mitään ja nekin jotka vastasivat, hiljenivät viestin tai parin jälkeen. Pettyneenä poistin profiilini reilut puolen vuotta yritettyäni.

        Terve! Täällä olen vaikka välillä voi olla pitkiäkin taukoja yhteydenotoissa. Se on just muuten yks niistä tärkeistä sosiaalisista tavoista...muista se toinen, se jonka haluat pysyvän lähipiirissäsi. Pelkkä hymiö-tekstarikin on tyhjää parempi!

        Olin kait aika samassa tilanteessa aikanaan. Just Sun ikäisenä. En uskaltanut enää mitään. Menin kyllä esim. työpaikan pikkujouluihin mutta siellä kun tuli tilanteita olla kahden kesken niin en uskaltanut pukahtaakaan. Työpäivän aikana hissimatkat oli helvettiä, kun pelkäsin jonkun tulevan samaan hissiin.

        Sitten vaan tukistin itseäni ja päätin alkaa sellaiseksi mieheksi, joita siihen asti kateellisena katselin. Siis sellaiseksi, joka huomataan ja joka osaa ottaa muut huomioon. Yhtenä päivänä vaan aloin avata ovia sellaisille joilla on kantamuksia tai junioreita roikkumassa käsipuolessa ym. Aloin tervehtiä ihmisiä..myös siellä hississä. Ostin sellaisia vaatteita joiden värit sopivat toisiinsa.

        Kuuntelen jokaista jolla on jotakin sanottavaa. En enää pyri loistamaan suureen ääneen tiedoillani. Ja huomaan, että työelämässä suorastaan vedän nykyisin ihmisiä juttusille kanssani.

        Kuulostaa ehkä epätodellisen helpolta, mutta sitä se on. Nyt yli 10v sen pahimman vaiheen jälkeen on helppo nauraa silloisille vaikeuksille. Ohops, nyt lähden kahville mutta jos haluat, niin jatketaan taas joskus. Moi!


      • liian kauan yksin
        H-varpunen kirjoitti:

        Terve! Täällä olen vaikka välillä voi olla pitkiäkin taukoja yhteydenotoissa. Se on just muuten yks niistä tärkeistä sosiaalisista tavoista...muista se toinen, se jonka haluat pysyvän lähipiirissäsi. Pelkkä hymiö-tekstarikin on tyhjää parempi!

        Olin kait aika samassa tilanteessa aikanaan. Just Sun ikäisenä. En uskaltanut enää mitään. Menin kyllä esim. työpaikan pikkujouluihin mutta siellä kun tuli tilanteita olla kahden kesken niin en uskaltanut pukahtaakaan. Työpäivän aikana hissimatkat oli helvettiä, kun pelkäsin jonkun tulevan samaan hissiin.

        Sitten vaan tukistin itseäni ja päätin alkaa sellaiseksi mieheksi, joita siihen asti kateellisena katselin. Siis sellaiseksi, joka huomataan ja joka osaa ottaa muut huomioon. Yhtenä päivänä vaan aloin avata ovia sellaisille joilla on kantamuksia tai junioreita roikkumassa käsipuolessa ym. Aloin tervehtiä ihmisiä..myös siellä hississä. Ostin sellaisia vaatteita joiden värit sopivat toisiinsa.

        Kuuntelen jokaista jolla on jotakin sanottavaa. En enää pyri loistamaan suureen ääneen tiedoillani. Ja huomaan, että työelämässä suorastaan vedän nykyisin ihmisiä juttusille kanssani.

        Kuulostaa ehkä epätodellisen helpolta, mutta sitä se on. Nyt yli 10v sen pahimman vaiheen jälkeen on helppo nauraa silloisille vaikeuksille. Ohops, nyt lähden kahville mutta jos haluat, niin jatketaan taas joskus. Moi!

        Terve taas!

        Työpaikalla on helppo olla sosiaalinen, koska ihmiset ovat väkisinkin tuttuja ja yhdistäviä asioita ja siten keskustelun aiheita on paljon. Tervehdin kaikkia työpaikalla vastaan tulevia ihmisiä, oli he tuttuja tai ei, koska se kuuluu hyvään käytökseen. Sama koskee ovien availua yms.

        Menen mielelläni työpaikkaruokalassa tuttuun seuraan ja otan osaa keskusteluun. En kuitenkaan osaisi aloittaa keskustelua entuudestaan tuntemattoman pöytäseuran kanssa. Ongelmani on siis siinä, että en osaa ottaa kontaktia silloin kun siihen ei ole mitään syytä. En tunne, että pelkästään halu jutella ja tutustua olisi hyväksyttävä syy vaan aina pitäisi olla jokin asia joka pitäisi saada toimitetuksi.

        Jos tämän ajatussolmun osaisin purkaa, niin sitten elämää varmaan olisi töiden ulkopuolellakin. En vain osaa tehdä asialle mitään.


      • H-varpunen
        liian kauan yksin kirjoitti:

        Terve taas!

        Työpaikalla on helppo olla sosiaalinen, koska ihmiset ovat väkisinkin tuttuja ja yhdistäviä asioita ja siten keskustelun aiheita on paljon. Tervehdin kaikkia työpaikalla vastaan tulevia ihmisiä, oli he tuttuja tai ei, koska se kuuluu hyvään käytökseen. Sama koskee ovien availua yms.

        Menen mielelläni työpaikkaruokalassa tuttuun seuraan ja otan osaa keskusteluun. En kuitenkaan osaisi aloittaa keskustelua entuudestaan tuntemattoman pöytäseuran kanssa. Ongelmani on siis siinä, että en osaa ottaa kontaktia silloin kun siihen ei ole mitään syytä. En tunne, että pelkästään halu jutella ja tutustua olisi hyväksyttävä syy vaan aina pitäisi olla jokin asia joka pitäisi saada toimitetuksi.

        Jos tämän ajatussolmun osaisin purkaa, niin sitten elämää varmaan olisi töiden ulkopuolellakin. En vain osaa tehdä asialle mitään.

        Halu tutustua on hyvä syy virittää keskustelua. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, eihän sitä voi tuntematonta hihasta nykäistä ja sanoa kaipaavansa keskustelua. Itsellä se syntyy jostakin pikkuasiasta. Ja sitten tikusta asiaa.

        Ainahan toinen, se kokeiltu osapuoli ei halua syystä tai toisesta puhua muille. Sellaisessa tilanteessa ei kannata tuntea epäonnistuneensa.Seuraava..tai sitä seuraava kyllä huomaa positiivisen asenteesi. Yllättävän hyvin ihmisen ajatukset ja juuri se positiivinen ajattelu näkyy ulos naamasta.

        Siinä teit muuten oikein,että poistit sen profiilisi sieltä Treffipalstalta. Sinne vastaavat oikeastaan vain pakottavassa puutteessa elävät tai täysin hysteeriset naiset. Eivät todellista ystävää etsivät. Kokemus osoitti minulle sen.


    • make25

      Sun tekstissä oli paljon samaa mitä itse koen juuri nyt. Tuntuu että mulla tulee olemaan sama kohtalo. Tai ainakin itse tulen siihen itseni tuomitsemaan. Ihan hullua mutta niin se vain taitaa mennä. En tiedä mitä tähän oloon oikein keksisi. "Hanki harrastus, mene ihmisten pariin" ne on kaikki kuultu. Valttikortit olisi vielä käsissä muttei vain taida jaksaa.

      Itse kärsin pahasta masennuksesta. Olishan siihen hoitoja mut kun itse ei viitsi yrittään ja tähän oloon on jo niin "tottunut" ettei paremmasta väliä. Tarvitsisin vain jonkun vetämään mut takaisin pinnalle.

      • AdmiralObserver

        Samoja ajatuksia. 27 vuotta hukkaan heitettyä elämää. Tai, ehkä nyt sellainen 13-14 viime vuotta. Odotetaan apua, vaikka sitä ei tule. Ja sentään on harrastuksia yms. yms. Kun vihollinen on pään sisällä, on vaihtoehdot vähissä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1925
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      842
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      812
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      724
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      703
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      670
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      664
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      639
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      637
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      627
    Aihe