Kouluttautumattomuus laiskuutta?

Kouluttautunut nuori isä

"Olen siis kouluttautunut, lapseton kolmekymppinen pk-seudun ihminen ja tuttava piirini koostuu samantapaisista uraa tekevistä ihmisistä. Meille se, että nuorella ihmisellä on lapsi, kertoo älykkyyden (siis sen älykkyyden, jolla opiskellaan ja luodaan uraa) ja kunnianhimon puutteesta. En nyt osaa sanoa kun oman mieheni puolesta, mutta se on äärimmäisen epäseksikästä hänestä, laiskuus ei kaunista ketään."- No olitkos muka tosissasi?
Kirjoittanut: ... 25.11.2005 klo 13.56
Näin kirjoitti eräs kouluttautunut nainen. Nuorena lapsen saaminen on sekä äidille että vauvalle hyvä asia. Paikat saa vielä kiinteäksi ja elämä on vielä edessä. Tosiasia on että kaikki eivät halua opiskella koko elämäänsä päästääkseen korkeaan virkaan. Nykyään on aivan liikaa korkeakoulua käyviä ihmisiä, joille ei löydy koulutuksen mukaista työtä. Uraa ehtii tehdä vapaasti, kun lapset ovat kotoa pois muuttaneet. Se että tekee lapset nuorena ei ole laiskuutta eikä kerro mitään kunnianhimosta vaan epäitsekkyydestä. Jotkut haluavat käyttää energiansa lapsensa hoitoon ja kasvatukseen. Lapsen kasvatus se vasta älykkyyttä vaatii. Kasvatusvirheet jo lapsen ollessa pieni voivat moninkertaistua teini-ikään tultaessa.
Onhan niitä jotka 40-vuotiaana hankkivat lapsensa ja joille töistä pois jääminen on painajaista. Lapset hoitoon heti, kun ovat syntyneet, mikroruokaa päivällisellä ku äiti on vielä tärkeässä palaverissa ja laitetaan telkkari lapsenvahdiksi, kun äidillä on sopimusneuvottelut. Lapset ovat jo nukkumassa, kun äiti sitten joskus myöhään kotiin ennättää.
Eli ura nuorena - lapset vanhana vai lapset nuorena - ura vanhana. Kaikki saavat itse päättää mitä tekevät.
Niin ja älykkyyttä on monenlaista ei aina vaan akateemista.

29

1666

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sirpa

      Tässä oli suomi24:sen järkevin kirjoitus. Sait sanottua sen, mitä olen monissa kirjoituksissani hakenut ja miten itse henk.koht. ajattelen.

      Hyvä ja kiitos!

      Kolmen äiti

      • Nitta-22

        Todella hyvä kirjoitus, lukuunottamatta pari pientä kohtaa jotka huomasin, mutta muuten, oikein hyvä kirjoitus!! :)


    • Puliniia

      Tää viesti oli aivan mahtava!

      Itse en haaveile mistään ison firman johtopaikasta, vaan haluan sairaanhoitajaksi. En kouluttaudu korkeasti johonkin virkaan, mitä tuskin ikinä saisin(vrt. Suomessa nykyinen tilanne).

      Olen itse päättänyt olla lapseni kanssa kotona niin kauan olosuhteet kestävät. Mies on vakituisesti töissä, tienaa n. 3000 e kuukaudessa, eli taloudellisesti pärjätään. Hän on ammatiltaan automaatioasentaja, muttei kuitenkaan tee niitä hommia.

    • Odottaja vm.2005

      "Onhan niitä jotka 40-vuotiaana hankkivat lapsensa ja joille töistä pois jääminen on painajaista. Lapset hoitoon heti, kun ovat syntyneet, mikroruokaa päivällisellä ku äiti on vielä tärkeässä palaverissa ja laitetaan telkkari lapsenvahdiksi, kun äidillä on sopimusneuvottelut. Lapset ovat jo nukkumassa, kun äiti sitten joskus myöhään kotiin ennättää. "

      Tätä juuri aikaisemmalla kirjoituksellani hain. Eli eiköhän se ole jokaisen henkilökohtainen asia milloin ne lapset tekee, uskon että yhtä hyvin onnistuu niin päin että lapset ensin, ura sitten, kuin toisinkin päin. Yleensä nämä ura-ihmiset vain tajuavat lasta yrittäessään että eipä se niin helposti käykään kuin 20-vuotiaalla naapurin nuorella rouvalla. Me halusimme lapsen nyt koska uskon että meillä on nyt enemmän energiaa kuin myöhemmin, taloudellinen tilanteemme on hyvä, miehelläni on ikää jo aivan tarpeeksi sekä olemme hyvät vanhemmat.

      Minusta kukaan ei voi toiselle sanoa milloin on oikea aika tehdä lapsi, jokainen se sisimmässään parhaiten tietää. Ja kyllä, minäkään en tahdo opiskella koko elämääni,enkä ainakaan akateemista tutkintoa. Haluan ammatin jossa voin auttaa ihmisiä, siksipä olen suuntautumassa raskauden jälkeen läihoitajaksi ja siitä ehkä vielä eteenpäin. Että kyllä meitä duunareita löytyy. Nythän sen jo näkee että ei se hyvä ammatti töitä takaa, diplomi-insinöörejäkin on aivan riittävästi työttömänä, sairaanhoitajia ym. sen sijaan ei.

      • tiivistettynä

        Kaikki teiniäidit ja nuoret äidit ovat duunareita jotka eivät tarvitse elämältään mitään muuta kuin perheen?

        Näinhän se yleensä menee. Siksi heitä sanotaan yleensä tyhmiksi ja kouluttamattomiksi. Eivät tiedä tai halua elämältä muuta kuin kotona kökötystä, liian aikaisin aloitetun seksielämän joka aiheuttaa teiniraskauden ja kakkavaippoja.

        TYLSÄÄ sanon minä.

        Minä hankin lapset vasta 25 ikävuoden jälkeen, nyt aion matkustella ympäri maailmaa. Lasten kanssa se ei onnistu, plus matkailu on kalliimpaa kun on muita elätettävänä. Haluan opiskella, tutustua kulttuureihin, uusiin ihmisiin ja kehittää itseäni.

        Duunarit tehköön matalapalkkatöitä. Minä kouluttaudun lääkäriksi ja teen töitä juuri sen verran kuin huvittaa. Sen mitä duunari tekee pitkää päivää koko ajan ja raapii kasaan elantoaan monen kuukauden ajan, minä teen vähän töitä lyhyen aikaa ja voin sitten matkustella ja nauttia elämästä rakkaani kanssa. Se on elintasoa. Ja kun lasten aika tulee, voin tarjota heille lämpöisen kodin, jossa ei tarvitse riidellä rahasta tai miehen työkiireistä. Rahaa on kasassa tilillä (itse tienattua, ei miehen tai sossun!) ja voin jäädä kotiäidiksi rauhassa. Kodin, joka on oma ja itse suunniteltu ja lapsia varten tehty, eikä kunnan sosiaaliosaston matalapalkkavuokrakämppä johon pitää odottaa sossun tukia nälkäkuurilla joka kuukausi.

        Rahalla ei saa rakkautta, mutta kun rakkaus jo on, rahalla voi helpottaa elämää.

        Ja mielestäni on turha kritisoida näitä 40-vuoteen asti lasten tekoa odottavia.. Minun lähipiiristäni löytyy pari ihmistä, jotka yrittivät hankkia lasta jo 22 ja 23-vuotiaina. Ei onnistunut, 2 vuoden yrityksen jälkeen menivät testeihin, joissa sanottiin että eivät tule itse yrittämällä raskaaksi, vaikka molemmat nuoria ja terveitä. Ja hedelmöityshoitoihin ei ollut varaa. Vasta kouluttauduttuaan heillä oli varaa, menivät töihin ja hankkivat keinohedelmöityksen, kolmekymppisinä. Maksoi niin paljon, että seuraavaan lapseen oli varaa vasta kun nainen oli 40. Ja onnellisia ovat.

        Neljäkymppisistä löytyy myös näitä jotka eivät halua tavallista perusjunttia miehekseen. Ja näitä löytyy duunareista sietämättömän paljon.

        Mikä saa kirjoittajan kuvittelemaan, että 40-kymppinen äiti tekisi mikroruokaa lapsilleen, että hänellä muka olisi kiire johonkin? Työtähän on, rahaakin varmaan tallessa.. Eivät kaikki ole bisnesihmisiä jotka tekevät uraa. Ihmeellisiä käsityksiä. Palavereja.. Tuntuu että näillä nuorilla vanhemmilla on todella vääristyneet käsitykset millaista on korkeakoulun käyneen ihmisen työelämä.

        Palavereja on jos lähtee bisnesmaailmaan jossa kaupallisuus ja tiimityö on vahvasti työssä mukana. Eli siis murto-osa siitä millaiseen työhön korkeakoulukoulutus johtaa. Se mikä pitää mainita, että useissa free-lance-töissä on mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Eli siis tehdä töitä vaikka on kotiäitinä. Palavereissa vain kootaan yhteiset ajatukset, joita kukin on työstänyt tahollaan.

        Kouluttatuneilla äideillä on varaa palkata lapsenvahti, jos johonkin tarvitsee mennä. Korkeasti kouluttautunut voi myös ilmoittaa että nyt hän pitää sapattivapaan, lasten vuoksi. Ja "Lapset ovat jo nukkumassa, kun äiti sitten joskus myöhään kotiin ennättää. " Öh..? Eikös lasten nukkumaanmenoaika ole siinä 18-20 välillä, joten esim. kassatyöntekijänkin iltavuoro kestää helposti yli yhdeksän? Ei siis tuo ole pelkästään korkeasti koulutettujen "oikeus".

        Myös että töistä pois jääminen on painajaista.. Miksi se olisi? Lapsia on varmasti odotettu ja harkittu kun on niiden eteen jaksettu parantaa elämäntasoa kouluttautumalla. Tottakai heidän kanssaan halutaan viettää aikaa.

        Koko juttu on niin täynnä hyökkääviä yleistyksiä, etten edes kaikkia voi kommentoida tässä.

        On surkeaa että näet itsesi jo 30-vuotiaana vanhuksena, jolla ei riitä aikaa tai jaksamista lapsille. Tuo vaan kertoo siitä miten vääristynyt nuorten vanhempien kuva on vanhemmista ihmisistä. Et ilmeisesti ole ollut kovinkaan paljon tekemisissä itseäsi huomattavasti vanhempien ihmisten kanssa, muuten tietäisit että 30-40 ja 50-vuotiaat ihmiset ovat nykyisessä hyvinvointivaltiossamme hyvinkin energisiä. Jos kuvittelet itsesi noin vanhaksi tuolloin, miten sitten jaksat olla lastesi toimissa mukana myöhemmin? Eihän lapsen lapsuus lopu siihen että on vauva- ja taaperoikä. On myös se kausi kun lapsi harrastaa miljoonaa asiaa, pitää viedä kiekko- ja ratsastusharjoituksiin viidesti viikossa. Nuorilla äideillä on joku ihme ajatus, että elämä loppuu 30-vuoden jälkeen.

        Lisäksi, puhumalla 40 vuotiaista ensisynnyttäjistä, kirjoittaja tulee tehneeksi ruman yleistyksen. Useimmat ihmiset kouluttautuvat, ja ovat valmiita siinä 25 ikävuoden aikaan. Viimeistään yleensä 30-vuotiana, jos joutuu vaihtamaan esim. ammattia ja kouluttautumaan uudelleen. Syy, miksi lapsia ei hankita näin nuorella iällä, on yhteiskunnan asenne. Pätkätöitä pätkätöiden perään.

        Minulle siitä ei ole ongelmaa, lääkäri tienaa sen verran että jos teen muutaman kuukauden keikan, selviän säästämällä talven yli. Mutta duunareiden ja hyvätuloisten ammattien välissä on kuilu. Kuiluun jäävät ihmiset eivät halua perustaa perhettä jos tietävät ettei töitä ole tulossa. He eivät halua elää sossun tuilla, koska ovat kuitenkin kouluttautuneet. Heillä on opintovelat niskassa, he haluavat tehdä töitä. Duunareita riittää joka rakoon. Aina löytyy elämään kyllästyneitä jotka haluavat heti kaiken. Töihin menemällä ja ankarasti töitä tekemällä sen saa, mutta miksi vaivautua jos kouluttautumalla pääsee helpomalla?

        Hedelmällisessä iässä olevia naisia syrjitään myös työnhaussa. Eräältä 26-vuotiaalta ystävältäni kysyttiin epäsuorasti haastattelussa että onko lapsia tulossa. Ystävä tajusi heti missä mennään, ja tokaisi että hän on hedelmätön. Pelasi siis kieroa peliä hänkin, ei jaksanut haastaa oikeuteen äijää. Sai työpaikan, ja hups - tuli raskaaksi. Kohautteli olkiaan ja sanoi että voivoi. Ei voinut työnantaja erottaa, olisi tullut syyte ja firmalle huono maine... Tosin nykyisin pääsee ihmisestä eroon jo vähän päälle tonnilla. Sitä voi sitten kysyä, viihtyykö hän työssä jonka on saanut kierolla pelillä, mutta minulle ainakin sanoi että vaikka pomo on kusipää, työkaverit ja yhteisö on kiva.

        Ja se vielä.. DI:t ovat mielestäsi työttömiä. Tutkipa hetken aikaa tilastoja. DI on yleispätevä koulutus, he voivat tehdä mitä tahansa. Myös lähteä ulkomaille jos huvittaa. He myös vaativat kalliin koulutuksensa vastapainoksi asianmukaista työtä, eivät hyväksy mitä tahansa palkkaa kuten lähihoitajat (joka muuten on täysin eri koulutus kuin sairaanhoitaja, sairaanhoitaja on korkeakoululinjalta valmistunut terveydenhuollon ammattilainen).

        Tähän myös lisäyksenä, oma äitini työskentelee sairaanhoitajana. Hän painotti minulle ennen opiskelemaan lähtöä, että hänen puolestaan voin opiskella mitä tahansa, mutta lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi hän ei halua että kouluttaudun. Miksi? Siksi, että sairaanhoitajista on ylitarjontaa. Heitä pidetään heittopusseina ja pätkätöissä. Äitini on onneksi ollut vakitöissä, mutta näkee jatkuvasti miten uusia sairaanhoitaja ja lähihoitajaopiskelijoita ravaa keikkalaisina. Heitä ei vakinaisteta, palkka on surkea. Heitä ei haluta palkata, koska pätkätöiden teettäminen on halvempaa. Ja koska he ovat ns. "kutsumusammatissaan", eivät he nosta meteliä asiasta. Heillä ei ole varaa nousta lakkoon. Heillä on pienet lapset elätettävänä. Onnea sinulle uravalintasi kanssa. Toivottavasti et joudu katumaan.


      • Kolmen äiti
        tiivistettynä kirjoitti:

        Kaikki teiniäidit ja nuoret äidit ovat duunareita jotka eivät tarvitse elämältään mitään muuta kuin perheen?

        Näinhän se yleensä menee. Siksi heitä sanotaan yleensä tyhmiksi ja kouluttamattomiksi. Eivät tiedä tai halua elämältä muuta kuin kotona kökötystä, liian aikaisin aloitetun seksielämän joka aiheuttaa teiniraskauden ja kakkavaippoja.

        TYLSÄÄ sanon minä.

        Minä hankin lapset vasta 25 ikävuoden jälkeen, nyt aion matkustella ympäri maailmaa. Lasten kanssa se ei onnistu, plus matkailu on kalliimpaa kun on muita elätettävänä. Haluan opiskella, tutustua kulttuureihin, uusiin ihmisiin ja kehittää itseäni.

        Duunarit tehköön matalapalkkatöitä. Minä kouluttaudun lääkäriksi ja teen töitä juuri sen verran kuin huvittaa. Sen mitä duunari tekee pitkää päivää koko ajan ja raapii kasaan elantoaan monen kuukauden ajan, minä teen vähän töitä lyhyen aikaa ja voin sitten matkustella ja nauttia elämästä rakkaani kanssa. Se on elintasoa. Ja kun lasten aika tulee, voin tarjota heille lämpöisen kodin, jossa ei tarvitse riidellä rahasta tai miehen työkiireistä. Rahaa on kasassa tilillä (itse tienattua, ei miehen tai sossun!) ja voin jäädä kotiäidiksi rauhassa. Kodin, joka on oma ja itse suunniteltu ja lapsia varten tehty, eikä kunnan sosiaaliosaston matalapalkkavuokrakämppä johon pitää odottaa sossun tukia nälkäkuurilla joka kuukausi.

        Rahalla ei saa rakkautta, mutta kun rakkaus jo on, rahalla voi helpottaa elämää.

        Ja mielestäni on turha kritisoida näitä 40-vuoteen asti lasten tekoa odottavia.. Minun lähipiiristäni löytyy pari ihmistä, jotka yrittivät hankkia lasta jo 22 ja 23-vuotiaina. Ei onnistunut, 2 vuoden yrityksen jälkeen menivät testeihin, joissa sanottiin että eivät tule itse yrittämällä raskaaksi, vaikka molemmat nuoria ja terveitä. Ja hedelmöityshoitoihin ei ollut varaa. Vasta kouluttauduttuaan heillä oli varaa, menivät töihin ja hankkivat keinohedelmöityksen, kolmekymppisinä. Maksoi niin paljon, että seuraavaan lapseen oli varaa vasta kun nainen oli 40. Ja onnellisia ovat.

        Neljäkymppisistä löytyy myös näitä jotka eivät halua tavallista perusjunttia miehekseen. Ja näitä löytyy duunareista sietämättömän paljon.

        Mikä saa kirjoittajan kuvittelemaan, että 40-kymppinen äiti tekisi mikroruokaa lapsilleen, että hänellä muka olisi kiire johonkin? Työtähän on, rahaakin varmaan tallessa.. Eivät kaikki ole bisnesihmisiä jotka tekevät uraa. Ihmeellisiä käsityksiä. Palavereja.. Tuntuu että näillä nuorilla vanhemmilla on todella vääristyneet käsitykset millaista on korkeakoulun käyneen ihmisen työelämä.

        Palavereja on jos lähtee bisnesmaailmaan jossa kaupallisuus ja tiimityö on vahvasti työssä mukana. Eli siis murto-osa siitä millaiseen työhön korkeakoulukoulutus johtaa. Se mikä pitää mainita, että useissa free-lance-töissä on mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Eli siis tehdä töitä vaikka on kotiäitinä. Palavereissa vain kootaan yhteiset ajatukset, joita kukin on työstänyt tahollaan.

        Kouluttatuneilla äideillä on varaa palkata lapsenvahti, jos johonkin tarvitsee mennä. Korkeasti kouluttautunut voi myös ilmoittaa että nyt hän pitää sapattivapaan, lasten vuoksi. Ja "Lapset ovat jo nukkumassa, kun äiti sitten joskus myöhään kotiin ennättää. " Öh..? Eikös lasten nukkumaanmenoaika ole siinä 18-20 välillä, joten esim. kassatyöntekijänkin iltavuoro kestää helposti yli yhdeksän? Ei siis tuo ole pelkästään korkeasti koulutettujen "oikeus".

        Myös että töistä pois jääminen on painajaista.. Miksi se olisi? Lapsia on varmasti odotettu ja harkittu kun on niiden eteen jaksettu parantaa elämäntasoa kouluttautumalla. Tottakai heidän kanssaan halutaan viettää aikaa.

        Koko juttu on niin täynnä hyökkääviä yleistyksiä, etten edes kaikkia voi kommentoida tässä.

        On surkeaa että näet itsesi jo 30-vuotiaana vanhuksena, jolla ei riitä aikaa tai jaksamista lapsille. Tuo vaan kertoo siitä miten vääristynyt nuorten vanhempien kuva on vanhemmista ihmisistä. Et ilmeisesti ole ollut kovinkaan paljon tekemisissä itseäsi huomattavasti vanhempien ihmisten kanssa, muuten tietäisit että 30-40 ja 50-vuotiaat ihmiset ovat nykyisessä hyvinvointivaltiossamme hyvinkin energisiä. Jos kuvittelet itsesi noin vanhaksi tuolloin, miten sitten jaksat olla lastesi toimissa mukana myöhemmin? Eihän lapsen lapsuus lopu siihen että on vauva- ja taaperoikä. On myös se kausi kun lapsi harrastaa miljoonaa asiaa, pitää viedä kiekko- ja ratsastusharjoituksiin viidesti viikossa. Nuorilla äideillä on joku ihme ajatus, että elämä loppuu 30-vuoden jälkeen.

        Lisäksi, puhumalla 40 vuotiaista ensisynnyttäjistä, kirjoittaja tulee tehneeksi ruman yleistyksen. Useimmat ihmiset kouluttautuvat, ja ovat valmiita siinä 25 ikävuoden aikaan. Viimeistään yleensä 30-vuotiana, jos joutuu vaihtamaan esim. ammattia ja kouluttautumaan uudelleen. Syy, miksi lapsia ei hankita näin nuorella iällä, on yhteiskunnan asenne. Pätkätöitä pätkätöiden perään.

        Minulle siitä ei ole ongelmaa, lääkäri tienaa sen verran että jos teen muutaman kuukauden keikan, selviän säästämällä talven yli. Mutta duunareiden ja hyvätuloisten ammattien välissä on kuilu. Kuiluun jäävät ihmiset eivät halua perustaa perhettä jos tietävät ettei töitä ole tulossa. He eivät halua elää sossun tuilla, koska ovat kuitenkin kouluttautuneet. Heillä on opintovelat niskassa, he haluavat tehdä töitä. Duunareita riittää joka rakoon. Aina löytyy elämään kyllästyneitä jotka haluavat heti kaiken. Töihin menemällä ja ankarasti töitä tekemällä sen saa, mutta miksi vaivautua jos kouluttautumalla pääsee helpomalla?

        Hedelmällisessä iässä olevia naisia syrjitään myös työnhaussa. Eräältä 26-vuotiaalta ystävältäni kysyttiin epäsuorasti haastattelussa että onko lapsia tulossa. Ystävä tajusi heti missä mennään, ja tokaisi että hän on hedelmätön. Pelasi siis kieroa peliä hänkin, ei jaksanut haastaa oikeuteen äijää. Sai työpaikan, ja hups - tuli raskaaksi. Kohautteli olkiaan ja sanoi että voivoi. Ei voinut työnantaja erottaa, olisi tullut syyte ja firmalle huono maine... Tosin nykyisin pääsee ihmisestä eroon jo vähän päälle tonnilla. Sitä voi sitten kysyä, viihtyykö hän työssä jonka on saanut kierolla pelillä, mutta minulle ainakin sanoi että vaikka pomo on kusipää, työkaverit ja yhteisö on kiva.

        Ja se vielä.. DI:t ovat mielestäsi työttömiä. Tutkipa hetken aikaa tilastoja. DI on yleispätevä koulutus, he voivat tehdä mitä tahansa. Myös lähteä ulkomaille jos huvittaa. He myös vaativat kalliin koulutuksensa vastapainoksi asianmukaista työtä, eivät hyväksy mitä tahansa palkkaa kuten lähihoitajat (joka muuten on täysin eri koulutus kuin sairaanhoitaja, sairaanhoitaja on korkeakoululinjalta valmistunut terveydenhuollon ammattilainen).

        Tähän myös lisäyksenä, oma äitini työskentelee sairaanhoitajana. Hän painotti minulle ennen opiskelemaan lähtöä, että hänen puolestaan voin opiskella mitä tahansa, mutta lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi hän ei halua että kouluttaudun. Miksi? Siksi, että sairaanhoitajista on ylitarjontaa. Heitä pidetään heittopusseina ja pätkätöissä. Äitini on onneksi ollut vakitöissä, mutta näkee jatkuvasti miten uusia sairaanhoitaja ja lähihoitajaopiskelijoita ravaa keikkalaisina. Heitä ei vakinaisteta, palkka on surkea. Heitä ei haluta palkata, koska pätkätöiden teettäminen on halvempaa. Ja koska he ovat ns. "kutsumusammatissaan", eivät he nosta meteliä asiasta. Heillä ei ole varaa nousta lakkoon. Heillä on pienet lapset elätettävänä. Onnea sinulle uravalintasi kanssa. Toivottavasti et joudu katumaan.

        Kylläpä Sinulla on ruusuiset tulevaisuudenkuvitelmat:) Kirjoituksestasi kuultaa kyllä niin läpi lapsenomainen naiivius, että ihan pisti hymyilyttämään.

        Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi kommenttia nuorelle elämän vesille lähteneelle, muttei nyt ole aikaa. Sen sanon vain, että kyllä elämä vielä opettaa Sinuakin. Ikävää huomata, että tulevalla lääkäri-ihmisellä on noin suvaitsematon näkemys kanssaeläjistä. Rahanahenus ei tullut yllätyksenä.

        Näetkös, kaikille ei millään riitä töitä akateemisella osastolla. (lue; kaikkia ammattiryhmiä tarvitaan)

        Alkup. kirjoittajan viimeinen lause pitää tässäkin kutinsa.

        t. Kolmen kouluttautunut äiti


      • Odottaja vm.2005
        tiivistettynä kirjoitti:

        Kaikki teiniäidit ja nuoret äidit ovat duunareita jotka eivät tarvitse elämältään mitään muuta kuin perheen?

        Näinhän se yleensä menee. Siksi heitä sanotaan yleensä tyhmiksi ja kouluttamattomiksi. Eivät tiedä tai halua elämältä muuta kuin kotona kökötystä, liian aikaisin aloitetun seksielämän joka aiheuttaa teiniraskauden ja kakkavaippoja.

        TYLSÄÄ sanon minä.

        Minä hankin lapset vasta 25 ikävuoden jälkeen, nyt aion matkustella ympäri maailmaa. Lasten kanssa se ei onnistu, plus matkailu on kalliimpaa kun on muita elätettävänä. Haluan opiskella, tutustua kulttuureihin, uusiin ihmisiin ja kehittää itseäni.

        Duunarit tehköön matalapalkkatöitä. Minä kouluttaudun lääkäriksi ja teen töitä juuri sen verran kuin huvittaa. Sen mitä duunari tekee pitkää päivää koko ajan ja raapii kasaan elantoaan monen kuukauden ajan, minä teen vähän töitä lyhyen aikaa ja voin sitten matkustella ja nauttia elämästä rakkaani kanssa. Se on elintasoa. Ja kun lasten aika tulee, voin tarjota heille lämpöisen kodin, jossa ei tarvitse riidellä rahasta tai miehen työkiireistä. Rahaa on kasassa tilillä (itse tienattua, ei miehen tai sossun!) ja voin jäädä kotiäidiksi rauhassa. Kodin, joka on oma ja itse suunniteltu ja lapsia varten tehty, eikä kunnan sosiaaliosaston matalapalkkavuokrakämppä johon pitää odottaa sossun tukia nälkäkuurilla joka kuukausi.

        Rahalla ei saa rakkautta, mutta kun rakkaus jo on, rahalla voi helpottaa elämää.

        Ja mielestäni on turha kritisoida näitä 40-vuoteen asti lasten tekoa odottavia.. Minun lähipiiristäni löytyy pari ihmistä, jotka yrittivät hankkia lasta jo 22 ja 23-vuotiaina. Ei onnistunut, 2 vuoden yrityksen jälkeen menivät testeihin, joissa sanottiin että eivät tule itse yrittämällä raskaaksi, vaikka molemmat nuoria ja terveitä. Ja hedelmöityshoitoihin ei ollut varaa. Vasta kouluttauduttuaan heillä oli varaa, menivät töihin ja hankkivat keinohedelmöityksen, kolmekymppisinä. Maksoi niin paljon, että seuraavaan lapseen oli varaa vasta kun nainen oli 40. Ja onnellisia ovat.

        Neljäkymppisistä löytyy myös näitä jotka eivät halua tavallista perusjunttia miehekseen. Ja näitä löytyy duunareista sietämättömän paljon.

        Mikä saa kirjoittajan kuvittelemaan, että 40-kymppinen äiti tekisi mikroruokaa lapsilleen, että hänellä muka olisi kiire johonkin? Työtähän on, rahaakin varmaan tallessa.. Eivät kaikki ole bisnesihmisiä jotka tekevät uraa. Ihmeellisiä käsityksiä. Palavereja.. Tuntuu että näillä nuorilla vanhemmilla on todella vääristyneet käsitykset millaista on korkeakoulun käyneen ihmisen työelämä.

        Palavereja on jos lähtee bisnesmaailmaan jossa kaupallisuus ja tiimityö on vahvasti työssä mukana. Eli siis murto-osa siitä millaiseen työhön korkeakoulukoulutus johtaa. Se mikä pitää mainita, että useissa free-lance-töissä on mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Eli siis tehdä töitä vaikka on kotiäitinä. Palavereissa vain kootaan yhteiset ajatukset, joita kukin on työstänyt tahollaan.

        Kouluttatuneilla äideillä on varaa palkata lapsenvahti, jos johonkin tarvitsee mennä. Korkeasti kouluttautunut voi myös ilmoittaa että nyt hän pitää sapattivapaan, lasten vuoksi. Ja "Lapset ovat jo nukkumassa, kun äiti sitten joskus myöhään kotiin ennättää. " Öh..? Eikös lasten nukkumaanmenoaika ole siinä 18-20 välillä, joten esim. kassatyöntekijänkin iltavuoro kestää helposti yli yhdeksän? Ei siis tuo ole pelkästään korkeasti koulutettujen "oikeus".

        Myös että töistä pois jääminen on painajaista.. Miksi se olisi? Lapsia on varmasti odotettu ja harkittu kun on niiden eteen jaksettu parantaa elämäntasoa kouluttautumalla. Tottakai heidän kanssaan halutaan viettää aikaa.

        Koko juttu on niin täynnä hyökkääviä yleistyksiä, etten edes kaikkia voi kommentoida tässä.

        On surkeaa että näet itsesi jo 30-vuotiaana vanhuksena, jolla ei riitä aikaa tai jaksamista lapsille. Tuo vaan kertoo siitä miten vääristynyt nuorten vanhempien kuva on vanhemmista ihmisistä. Et ilmeisesti ole ollut kovinkaan paljon tekemisissä itseäsi huomattavasti vanhempien ihmisten kanssa, muuten tietäisit että 30-40 ja 50-vuotiaat ihmiset ovat nykyisessä hyvinvointivaltiossamme hyvinkin energisiä. Jos kuvittelet itsesi noin vanhaksi tuolloin, miten sitten jaksat olla lastesi toimissa mukana myöhemmin? Eihän lapsen lapsuus lopu siihen että on vauva- ja taaperoikä. On myös se kausi kun lapsi harrastaa miljoonaa asiaa, pitää viedä kiekko- ja ratsastusharjoituksiin viidesti viikossa. Nuorilla äideillä on joku ihme ajatus, että elämä loppuu 30-vuoden jälkeen.

        Lisäksi, puhumalla 40 vuotiaista ensisynnyttäjistä, kirjoittaja tulee tehneeksi ruman yleistyksen. Useimmat ihmiset kouluttautuvat, ja ovat valmiita siinä 25 ikävuoden aikaan. Viimeistään yleensä 30-vuotiana, jos joutuu vaihtamaan esim. ammattia ja kouluttautumaan uudelleen. Syy, miksi lapsia ei hankita näin nuorella iällä, on yhteiskunnan asenne. Pätkätöitä pätkätöiden perään.

        Minulle siitä ei ole ongelmaa, lääkäri tienaa sen verran että jos teen muutaman kuukauden keikan, selviän säästämällä talven yli. Mutta duunareiden ja hyvätuloisten ammattien välissä on kuilu. Kuiluun jäävät ihmiset eivät halua perustaa perhettä jos tietävät ettei töitä ole tulossa. He eivät halua elää sossun tuilla, koska ovat kuitenkin kouluttautuneet. Heillä on opintovelat niskassa, he haluavat tehdä töitä. Duunareita riittää joka rakoon. Aina löytyy elämään kyllästyneitä jotka haluavat heti kaiken. Töihin menemällä ja ankarasti töitä tekemällä sen saa, mutta miksi vaivautua jos kouluttautumalla pääsee helpomalla?

        Hedelmällisessä iässä olevia naisia syrjitään myös työnhaussa. Eräältä 26-vuotiaalta ystävältäni kysyttiin epäsuorasti haastattelussa että onko lapsia tulossa. Ystävä tajusi heti missä mennään, ja tokaisi että hän on hedelmätön. Pelasi siis kieroa peliä hänkin, ei jaksanut haastaa oikeuteen äijää. Sai työpaikan, ja hups - tuli raskaaksi. Kohautteli olkiaan ja sanoi että voivoi. Ei voinut työnantaja erottaa, olisi tullut syyte ja firmalle huono maine... Tosin nykyisin pääsee ihmisestä eroon jo vähän päälle tonnilla. Sitä voi sitten kysyä, viihtyykö hän työssä jonka on saanut kierolla pelillä, mutta minulle ainakin sanoi että vaikka pomo on kusipää, työkaverit ja yhteisö on kiva.

        Ja se vielä.. DI:t ovat mielestäsi työttömiä. Tutkipa hetken aikaa tilastoja. DI on yleispätevä koulutus, he voivat tehdä mitä tahansa. Myös lähteä ulkomaille jos huvittaa. He myös vaativat kalliin koulutuksensa vastapainoksi asianmukaista työtä, eivät hyväksy mitä tahansa palkkaa kuten lähihoitajat (joka muuten on täysin eri koulutus kuin sairaanhoitaja, sairaanhoitaja on korkeakoululinjalta valmistunut terveydenhuollon ammattilainen).

        Tähän myös lisäyksenä, oma äitini työskentelee sairaanhoitajana. Hän painotti minulle ennen opiskelemaan lähtöä, että hänen puolestaan voin opiskella mitä tahansa, mutta lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi hän ei halua että kouluttaudun. Miksi? Siksi, että sairaanhoitajista on ylitarjontaa. Heitä pidetään heittopusseina ja pätkätöissä. Äitini on onneksi ollut vakitöissä, mutta näkee jatkuvasti miten uusia sairaanhoitaja ja lähihoitajaopiskelijoita ravaa keikkalaisina. Heitä ei vakinaisteta, palkka on surkea. Heitä ei haluta palkata, koska pätkätöiden teettäminen on halvempaa. Ja koska he ovat ns. "kutsumusammatissaan", eivät he nosta meteliä asiasta. Heillä ei ole varaa nousta lakkoon. Heillä on pienet lapset elätettävänä. Onnea sinulle uravalintasi kanssa. Toivottavasti et joudu katumaan.

        on hyvä vaan ja menee kaltaistensa palstalle. Mitä ihmettä sinä teet teiniäitien ja isien palstalla?? Kuten joku jo mainitsi, jokaista ammattiryhmää tarvitaan, duunareita jopa enemmän kuin akateemisesti koulutettuja. Kyllä täällä päin suomea niillä duunareilla vain tuntuu olevan enemmän kysyntää.

        Haluat matkustella jne... Me olemme mieheni kanssa jo kierrelleet vähän joka paikassa. Eikä vauva ole este matkustelulle, mukaan vain, kunhan vähän on kasvanut. Lapsi oppii siinä sivussa vain sosiaaliseksi ja ymmärtää miten muualla eletään. Näin teki myös mieheni sisko, raahasi lapsensa Australiaankin. Me olemme jo nähneet riittävästi, seuraavaksi onkin ihan mukava lapsen kanssa lähteä matkalle.

        Sinä olet siis sitä mieltä että lapsi kasvatetaan rahalla? Valitettavasti tulet huomaamaan että se lapsi tarvitsee muutakin. Sinä tulet saamaan aikanasi aivan samat tuet kuin minäkin nyt, äitiyspäiväraha on katsos jokaisen äidin oikeus. Me emme käy sossussa, ei ole tarvis, mieheni tienaa sen verran että pärjäämme oikein hyvin. Ei ole varaa rellestää, mutta on varaa syödä ja voida hyvin. Asunnon olemme ostaneet ja säästöjä on. Lapsi tulee saamaan kaiken minkä tarvitsee, ei kaiken minkä haluaa. Rakkautta ja huolenpitoa hän saa rajattomasti.

        En koe että jäisin mistään paitsi, en minä mitään luksus-elämää haluakaan vaan tavallista elämää johon terveellinen ravinto, onnellisuus, hyvä koti ja työpaikka kuuluvat olennaisena osana. Me olemme mieheni kanssa onnellisia juuri näin ja säästämme koko ajan rahaa omakotitaloa varten, jonka vuoro on sitten joskus aikanaan. Meidän suvussa on sekä duunareita että akateemisesti koulutettuja, ja niilä duunareilla menee tasan yhtä hyvin kuin niillä akateemisillakin.

        On hieno asia että haluat lääkäriksi, se on hyvä ammatti, mutta tajuathan että myös sairaanhoitajat, potilaskuljettajat, kuriirit sairaaloissa ym. tekevät aivan yhtä arvokasta työtä kuin lääkäritkin? Ei ne sairaalat kauaa pyörisi jos hoitajat lakon tekisivät. Jokaisen työpanos on sairaalassa aivan yhtä arvokas. Jos joku ei halua lääkäriksi tai insinööriksi opiskella, mitä sinä siitä urputat? Eihän sinulle muiden asiat kuulu pätkän vertaa! Kaikki eivät ajattele vain rahaa. Itselleni on tärkeintä terveys, onnellinen perhe, asunto ja työpaikka. Mikä sinulle on tärkeintä, rahako? Valitettavasti kuoltuasi et saa omaisuuttasi mukaasi.


      • -nainen-
        Odottaja vm.2005 kirjoitti:

        on hyvä vaan ja menee kaltaistensa palstalle. Mitä ihmettä sinä teet teiniäitien ja isien palstalla?? Kuten joku jo mainitsi, jokaista ammattiryhmää tarvitaan, duunareita jopa enemmän kuin akateemisesti koulutettuja. Kyllä täällä päin suomea niillä duunareilla vain tuntuu olevan enemmän kysyntää.

        Haluat matkustella jne... Me olemme mieheni kanssa jo kierrelleet vähän joka paikassa. Eikä vauva ole este matkustelulle, mukaan vain, kunhan vähän on kasvanut. Lapsi oppii siinä sivussa vain sosiaaliseksi ja ymmärtää miten muualla eletään. Näin teki myös mieheni sisko, raahasi lapsensa Australiaankin. Me olemme jo nähneet riittävästi, seuraavaksi onkin ihan mukava lapsen kanssa lähteä matkalle.

        Sinä olet siis sitä mieltä että lapsi kasvatetaan rahalla? Valitettavasti tulet huomaamaan että se lapsi tarvitsee muutakin. Sinä tulet saamaan aikanasi aivan samat tuet kuin minäkin nyt, äitiyspäiväraha on katsos jokaisen äidin oikeus. Me emme käy sossussa, ei ole tarvis, mieheni tienaa sen verran että pärjäämme oikein hyvin. Ei ole varaa rellestää, mutta on varaa syödä ja voida hyvin. Asunnon olemme ostaneet ja säästöjä on. Lapsi tulee saamaan kaiken minkä tarvitsee, ei kaiken minkä haluaa. Rakkautta ja huolenpitoa hän saa rajattomasti.

        En koe että jäisin mistään paitsi, en minä mitään luksus-elämää haluakaan vaan tavallista elämää johon terveellinen ravinto, onnellisuus, hyvä koti ja työpaikka kuuluvat olennaisena osana. Me olemme mieheni kanssa onnellisia juuri näin ja säästämme koko ajan rahaa omakotitaloa varten, jonka vuoro on sitten joskus aikanaan. Meidän suvussa on sekä duunareita että akateemisesti koulutettuja, ja niilä duunareilla menee tasan yhtä hyvin kuin niillä akateemisillakin.

        On hieno asia että haluat lääkäriksi, se on hyvä ammatti, mutta tajuathan että myös sairaanhoitajat, potilaskuljettajat, kuriirit sairaaloissa ym. tekevät aivan yhtä arvokasta työtä kuin lääkäritkin? Ei ne sairaalat kauaa pyörisi jos hoitajat lakon tekisivät. Jokaisen työpanos on sairaalassa aivan yhtä arvokas. Jos joku ei halua lääkäriksi tai insinööriksi opiskella, mitä sinä siitä urputat? Eihän sinulle muiden asiat kuulu pätkän vertaa! Kaikki eivät ajattele vain rahaa. Itselleni on tärkeintä terveys, onnellinen perhe, asunto ja työpaikka. Mikä sinulle on tärkeintä, rahako? Valitettavasti kuoltuasi et saa omaisuuttasi mukaasi.

        Välikommentti tähän. Lapsen kasvattamiseen ja kouluttamiseen todellakin tarvitaan nykypäivänä paljon rahaa. Pelkkä rakkaus ei riitä, sillä ei makseta lapsen opintoja ja muita kuluja.

        Nämä "teiniäidit" asuvat useimmin vanhempiensa taloudessa, joten heillä ei ole todellista käsitystä siitä, mitä elämä maksaa.


      • Puliniia
        tiivistettynä kirjoitti:

        Kaikki teiniäidit ja nuoret äidit ovat duunareita jotka eivät tarvitse elämältään mitään muuta kuin perheen?

        Näinhän se yleensä menee. Siksi heitä sanotaan yleensä tyhmiksi ja kouluttamattomiksi. Eivät tiedä tai halua elämältä muuta kuin kotona kökötystä, liian aikaisin aloitetun seksielämän joka aiheuttaa teiniraskauden ja kakkavaippoja.

        TYLSÄÄ sanon minä.

        Minä hankin lapset vasta 25 ikävuoden jälkeen, nyt aion matkustella ympäri maailmaa. Lasten kanssa se ei onnistu, plus matkailu on kalliimpaa kun on muita elätettävänä. Haluan opiskella, tutustua kulttuureihin, uusiin ihmisiin ja kehittää itseäni.

        Duunarit tehköön matalapalkkatöitä. Minä kouluttaudun lääkäriksi ja teen töitä juuri sen verran kuin huvittaa. Sen mitä duunari tekee pitkää päivää koko ajan ja raapii kasaan elantoaan monen kuukauden ajan, minä teen vähän töitä lyhyen aikaa ja voin sitten matkustella ja nauttia elämästä rakkaani kanssa. Se on elintasoa. Ja kun lasten aika tulee, voin tarjota heille lämpöisen kodin, jossa ei tarvitse riidellä rahasta tai miehen työkiireistä. Rahaa on kasassa tilillä (itse tienattua, ei miehen tai sossun!) ja voin jäädä kotiäidiksi rauhassa. Kodin, joka on oma ja itse suunniteltu ja lapsia varten tehty, eikä kunnan sosiaaliosaston matalapalkkavuokrakämppä johon pitää odottaa sossun tukia nälkäkuurilla joka kuukausi.

        Rahalla ei saa rakkautta, mutta kun rakkaus jo on, rahalla voi helpottaa elämää.

        Ja mielestäni on turha kritisoida näitä 40-vuoteen asti lasten tekoa odottavia.. Minun lähipiiristäni löytyy pari ihmistä, jotka yrittivät hankkia lasta jo 22 ja 23-vuotiaina. Ei onnistunut, 2 vuoden yrityksen jälkeen menivät testeihin, joissa sanottiin että eivät tule itse yrittämällä raskaaksi, vaikka molemmat nuoria ja terveitä. Ja hedelmöityshoitoihin ei ollut varaa. Vasta kouluttauduttuaan heillä oli varaa, menivät töihin ja hankkivat keinohedelmöityksen, kolmekymppisinä. Maksoi niin paljon, että seuraavaan lapseen oli varaa vasta kun nainen oli 40. Ja onnellisia ovat.

        Neljäkymppisistä löytyy myös näitä jotka eivät halua tavallista perusjunttia miehekseen. Ja näitä löytyy duunareista sietämättömän paljon.

        Mikä saa kirjoittajan kuvittelemaan, että 40-kymppinen äiti tekisi mikroruokaa lapsilleen, että hänellä muka olisi kiire johonkin? Työtähän on, rahaakin varmaan tallessa.. Eivät kaikki ole bisnesihmisiä jotka tekevät uraa. Ihmeellisiä käsityksiä. Palavereja.. Tuntuu että näillä nuorilla vanhemmilla on todella vääristyneet käsitykset millaista on korkeakoulun käyneen ihmisen työelämä.

        Palavereja on jos lähtee bisnesmaailmaan jossa kaupallisuus ja tiimityö on vahvasti työssä mukana. Eli siis murto-osa siitä millaiseen työhön korkeakoulukoulutus johtaa. Se mikä pitää mainita, että useissa free-lance-töissä on mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Eli siis tehdä töitä vaikka on kotiäitinä. Palavereissa vain kootaan yhteiset ajatukset, joita kukin on työstänyt tahollaan.

        Kouluttatuneilla äideillä on varaa palkata lapsenvahti, jos johonkin tarvitsee mennä. Korkeasti kouluttautunut voi myös ilmoittaa että nyt hän pitää sapattivapaan, lasten vuoksi. Ja "Lapset ovat jo nukkumassa, kun äiti sitten joskus myöhään kotiin ennättää. " Öh..? Eikös lasten nukkumaanmenoaika ole siinä 18-20 välillä, joten esim. kassatyöntekijänkin iltavuoro kestää helposti yli yhdeksän? Ei siis tuo ole pelkästään korkeasti koulutettujen "oikeus".

        Myös että töistä pois jääminen on painajaista.. Miksi se olisi? Lapsia on varmasti odotettu ja harkittu kun on niiden eteen jaksettu parantaa elämäntasoa kouluttautumalla. Tottakai heidän kanssaan halutaan viettää aikaa.

        Koko juttu on niin täynnä hyökkääviä yleistyksiä, etten edes kaikkia voi kommentoida tässä.

        On surkeaa että näet itsesi jo 30-vuotiaana vanhuksena, jolla ei riitä aikaa tai jaksamista lapsille. Tuo vaan kertoo siitä miten vääristynyt nuorten vanhempien kuva on vanhemmista ihmisistä. Et ilmeisesti ole ollut kovinkaan paljon tekemisissä itseäsi huomattavasti vanhempien ihmisten kanssa, muuten tietäisit että 30-40 ja 50-vuotiaat ihmiset ovat nykyisessä hyvinvointivaltiossamme hyvinkin energisiä. Jos kuvittelet itsesi noin vanhaksi tuolloin, miten sitten jaksat olla lastesi toimissa mukana myöhemmin? Eihän lapsen lapsuus lopu siihen että on vauva- ja taaperoikä. On myös se kausi kun lapsi harrastaa miljoonaa asiaa, pitää viedä kiekko- ja ratsastusharjoituksiin viidesti viikossa. Nuorilla äideillä on joku ihme ajatus, että elämä loppuu 30-vuoden jälkeen.

        Lisäksi, puhumalla 40 vuotiaista ensisynnyttäjistä, kirjoittaja tulee tehneeksi ruman yleistyksen. Useimmat ihmiset kouluttautuvat, ja ovat valmiita siinä 25 ikävuoden aikaan. Viimeistään yleensä 30-vuotiana, jos joutuu vaihtamaan esim. ammattia ja kouluttautumaan uudelleen. Syy, miksi lapsia ei hankita näin nuorella iällä, on yhteiskunnan asenne. Pätkätöitä pätkätöiden perään.

        Minulle siitä ei ole ongelmaa, lääkäri tienaa sen verran että jos teen muutaman kuukauden keikan, selviän säästämällä talven yli. Mutta duunareiden ja hyvätuloisten ammattien välissä on kuilu. Kuiluun jäävät ihmiset eivät halua perustaa perhettä jos tietävät ettei töitä ole tulossa. He eivät halua elää sossun tuilla, koska ovat kuitenkin kouluttautuneet. Heillä on opintovelat niskassa, he haluavat tehdä töitä. Duunareita riittää joka rakoon. Aina löytyy elämään kyllästyneitä jotka haluavat heti kaiken. Töihin menemällä ja ankarasti töitä tekemällä sen saa, mutta miksi vaivautua jos kouluttautumalla pääsee helpomalla?

        Hedelmällisessä iässä olevia naisia syrjitään myös työnhaussa. Eräältä 26-vuotiaalta ystävältäni kysyttiin epäsuorasti haastattelussa että onko lapsia tulossa. Ystävä tajusi heti missä mennään, ja tokaisi että hän on hedelmätön. Pelasi siis kieroa peliä hänkin, ei jaksanut haastaa oikeuteen äijää. Sai työpaikan, ja hups - tuli raskaaksi. Kohautteli olkiaan ja sanoi että voivoi. Ei voinut työnantaja erottaa, olisi tullut syyte ja firmalle huono maine... Tosin nykyisin pääsee ihmisestä eroon jo vähän päälle tonnilla. Sitä voi sitten kysyä, viihtyykö hän työssä jonka on saanut kierolla pelillä, mutta minulle ainakin sanoi että vaikka pomo on kusipää, työkaverit ja yhteisö on kiva.

        Ja se vielä.. DI:t ovat mielestäsi työttömiä. Tutkipa hetken aikaa tilastoja. DI on yleispätevä koulutus, he voivat tehdä mitä tahansa. Myös lähteä ulkomaille jos huvittaa. He myös vaativat kalliin koulutuksensa vastapainoksi asianmukaista työtä, eivät hyväksy mitä tahansa palkkaa kuten lähihoitajat (joka muuten on täysin eri koulutus kuin sairaanhoitaja, sairaanhoitaja on korkeakoululinjalta valmistunut terveydenhuollon ammattilainen).

        Tähän myös lisäyksenä, oma äitini työskentelee sairaanhoitajana. Hän painotti minulle ennen opiskelemaan lähtöä, että hänen puolestaan voin opiskella mitä tahansa, mutta lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi hän ei halua että kouluttaudun. Miksi? Siksi, että sairaanhoitajista on ylitarjontaa. Heitä pidetään heittopusseina ja pätkätöissä. Äitini on onneksi ollut vakitöissä, mutta näkee jatkuvasti miten uusia sairaanhoitaja ja lähihoitajaopiskelijoita ravaa keikkalaisina. Heitä ei vakinaisteta, palkka on surkea. Heitä ei haluta palkata, koska pätkätöiden teettäminen on halvempaa. Ja koska he ovat ns. "kutsumusammatissaan", eivät he nosta meteliä asiasta. Heillä ei ole varaa nousta lakkoon. Heillä on pienet lapset elätettävänä. Onnea sinulle uravalintasi kanssa. Toivottavasti et joudu katumaan.

        Anteeksi, että vaivaan kallista aikaasi, mutta haluan oikaista asioita mitä mielestäni näin kirjoituksessa.

        1. Et selkeästikään arvosta pätkääkään duunareita. Mitäs sitten, kun olette ostaneet tontin ja rakentaneet siihen asti, että pitäisi saada sähkö- ja vesimies. Voi kumma, kun niitä ei löyty. Ne ovat aika haluttuja tällä hetkellä Suomessa, koska ammattitaitoisia osaajia tarvitaan.

        2. Raha. Näköjään teet lääkärintyötä vain pelkästään rahan takia? Eikö opiskeluun mene 5-7 vuotta, jonka aikana varmasti joudut myös terveyskeskukseen, missä näet kaikenlaista. Oletko todella valmis ajattelmaan potilasta ihmisenä, etkä rahasampoja.

        3. Ei kaikki nuoret äidit ja isät ole duunareita tms. Ei tosiaankaan. Moni kouluttautuu sen jälkeen, kun on lapsen saanut tarhaan. Niin minäkin aion tehdä. Minusta tulee ensihoitaja ambulanssiin. Tiedän, ettei se ole parhain palkattu ala, mutta ehkei sillä palkalla olekaan niin väliä, jos saan tehdä sitä työtä, mitä tosiaan tahdon tehdä. Toimin ennen raskaaksi tuloa paljon lasten kanssa. Hoidin heitä monta tuntia viikossa ja nautin siitä. Lapset ovat kyllä niin mainioita.

        4. Käsityksesi perhe-elämästä on aika mustavalkoista. Ainakin sellaisen kuvan sain. Että sitä istua kököttää lapsen kanssa koko päivän kotona? Lapset tuovat erinlailla onnea elämään. Elämä on ehkä rutiinisempaa, kuin aikasemmin, mutta rutiinit ovat melkeimpä enemmän hyväksi kuin epäsäännöllinen elämä. Ihan terveydestä.

        5. Eiköhän syrjiminen koske myös sinua, vaikka oletkin sitten niin korkeasti koulutettu. On nimittäin tutkittu, että kun nuoren naisen palkkaa(alle 30), menee siitä pieni aika, kun hän tulee raskaaksi ja jää äippälomalle. Sen takia työnantajat katsovat vähän vinoon nuoria naisia.


      • Minna
        tiivistettynä kirjoitti:

        Kaikki teiniäidit ja nuoret äidit ovat duunareita jotka eivät tarvitse elämältään mitään muuta kuin perheen?

        Näinhän se yleensä menee. Siksi heitä sanotaan yleensä tyhmiksi ja kouluttamattomiksi. Eivät tiedä tai halua elämältä muuta kuin kotona kökötystä, liian aikaisin aloitetun seksielämän joka aiheuttaa teiniraskauden ja kakkavaippoja.

        TYLSÄÄ sanon minä.

        Minä hankin lapset vasta 25 ikävuoden jälkeen, nyt aion matkustella ympäri maailmaa. Lasten kanssa se ei onnistu, plus matkailu on kalliimpaa kun on muita elätettävänä. Haluan opiskella, tutustua kulttuureihin, uusiin ihmisiin ja kehittää itseäni.

        Duunarit tehköön matalapalkkatöitä. Minä kouluttaudun lääkäriksi ja teen töitä juuri sen verran kuin huvittaa. Sen mitä duunari tekee pitkää päivää koko ajan ja raapii kasaan elantoaan monen kuukauden ajan, minä teen vähän töitä lyhyen aikaa ja voin sitten matkustella ja nauttia elämästä rakkaani kanssa. Se on elintasoa. Ja kun lasten aika tulee, voin tarjota heille lämpöisen kodin, jossa ei tarvitse riidellä rahasta tai miehen työkiireistä. Rahaa on kasassa tilillä (itse tienattua, ei miehen tai sossun!) ja voin jäädä kotiäidiksi rauhassa. Kodin, joka on oma ja itse suunniteltu ja lapsia varten tehty, eikä kunnan sosiaaliosaston matalapalkkavuokrakämppä johon pitää odottaa sossun tukia nälkäkuurilla joka kuukausi.

        Rahalla ei saa rakkautta, mutta kun rakkaus jo on, rahalla voi helpottaa elämää.

        Ja mielestäni on turha kritisoida näitä 40-vuoteen asti lasten tekoa odottavia.. Minun lähipiiristäni löytyy pari ihmistä, jotka yrittivät hankkia lasta jo 22 ja 23-vuotiaina. Ei onnistunut, 2 vuoden yrityksen jälkeen menivät testeihin, joissa sanottiin että eivät tule itse yrittämällä raskaaksi, vaikka molemmat nuoria ja terveitä. Ja hedelmöityshoitoihin ei ollut varaa. Vasta kouluttauduttuaan heillä oli varaa, menivät töihin ja hankkivat keinohedelmöityksen, kolmekymppisinä. Maksoi niin paljon, että seuraavaan lapseen oli varaa vasta kun nainen oli 40. Ja onnellisia ovat.

        Neljäkymppisistä löytyy myös näitä jotka eivät halua tavallista perusjunttia miehekseen. Ja näitä löytyy duunareista sietämättömän paljon.

        Mikä saa kirjoittajan kuvittelemaan, että 40-kymppinen äiti tekisi mikroruokaa lapsilleen, että hänellä muka olisi kiire johonkin? Työtähän on, rahaakin varmaan tallessa.. Eivät kaikki ole bisnesihmisiä jotka tekevät uraa. Ihmeellisiä käsityksiä. Palavereja.. Tuntuu että näillä nuorilla vanhemmilla on todella vääristyneet käsitykset millaista on korkeakoulun käyneen ihmisen työelämä.

        Palavereja on jos lähtee bisnesmaailmaan jossa kaupallisuus ja tiimityö on vahvasti työssä mukana. Eli siis murto-osa siitä millaiseen työhön korkeakoulukoulutus johtaa. Se mikä pitää mainita, että useissa free-lance-töissä on mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Eli siis tehdä töitä vaikka on kotiäitinä. Palavereissa vain kootaan yhteiset ajatukset, joita kukin on työstänyt tahollaan.

        Kouluttatuneilla äideillä on varaa palkata lapsenvahti, jos johonkin tarvitsee mennä. Korkeasti kouluttautunut voi myös ilmoittaa että nyt hän pitää sapattivapaan, lasten vuoksi. Ja "Lapset ovat jo nukkumassa, kun äiti sitten joskus myöhään kotiin ennättää. " Öh..? Eikös lasten nukkumaanmenoaika ole siinä 18-20 välillä, joten esim. kassatyöntekijänkin iltavuoro kestää helposti yli yhdeksän? Ei siis tuo ole pelkästään korkeasti koulutettujen "oikeus".

        Myös että töistä pois jääminen on painajaista.. Miksi se olisi? Lapsia on varmasti odotettu ja harkittu kun on niiden eteen jaksettu parantaa elämäntasoa kouluttautumalla. Tottakai heidän kanssaan halutaan viettää aikaa.

        Koko juttu on niin täynnä hyökkääviä yleistyksiä, etten edes kaikkia voi kommentoida tässä.

        On surkeaa että näet itsesi jo 30-vuotiaana vanhuksena, jolla ei riitä aikaa tai jaksamista lapsille. Tuo vaan kertoo siitä miten vääristynyt nuorten vanhempien kuva on vanhemmista ihmisistä. Et ilmeisesti ole ollut kovinkaan paljon tekemisissä itseäsi huomattavasti vanhempien ihmisten kanssa, muuten tietäisit että 30-40 ja 50-vuotiaat ihmiset ovat nykyisessä hyvinvointivaltiossamme hyvinkin energisiä. Jos kuvittelet itsesi noin vanhaksi tuolloin, miten sitten jaksat olla lastesi toimissa mukana myöhemmin? Eihän lapsen lapsuus lopu siihen että on vauva- ja taaperoikä. On myös se kausi kun lapsi harrastaa miljoonaa asiaa, pitää viedä kiekko- ja ratsastusharjoituksiin viidesti viikossa. Nuorilla äideillä on joku ihme ajatus, että elämä loppuu 30-vuoden jälkeen.

        Lisäksi, puhumalla 40 vuotiaista ensisynnyttäjistä, kirjoittaja tulee tehneeksi ruman yleistyksen. Useimmat ihmiset kouluttautuvat, ja ovat valmiita siinä 25 ikävuoden aikaan. Viimeistään yleensä 30-vuotiana, jos joutuu vaihtamaan esim. ammattia ja kouluttautumaan uudelleen. Syy, miksi lapsia ei hankita näin nuorella iällä, on yhteiskunnan asenne. Pätkätöitä pätkätöiden perään.

        Minulle siitä ei ole ongelmaa, lääkäri tienaa sen verran että jos teen muutaman kuukauden keikan, selviän säästämällä talven yli. Mutta duunareiden ja hyvätuloisten ammattien välissä on kuilu. Kuiluun jäävät ihmiset eivät halua perustaa perhettä jos tietävät ettei töitä ole tulossa. He eivät halua elää sossun tuilla, koska ovat kuitenkin kouluttautuneet. Heillä on opintovelat niskassa, he haluavat tehdä töitä. Duunareita riittää joka rakoon. Aina löytyy elämään kyllästyneitä jotka haluavat heti kaiken. Töihin menemällä ja ankarasti töitä tekemällä sen saa, mutta miksi vaivautua jos kouluttautumalla pääsee helpomalla?

        Hedelmällisessä iässä olevia naisia syrjitään myös työnhaussa. Eräältä 26-vuotiaalta ystävältäni kysyttiin epäsuorasti haastattelussa että onko lapsia tulossa. Ystävä tajusi heti missä mennään, ja tokaisi että hän on hedelmätön. Pelasi siis kieroa peliä hänkin, ei jaksanut haastaa oikeuteen äijää. Sai työpaikan, ja hups - tuli raskaaksi. Kohautteli olkiaan ja sanoi että voivoi. Ei voinut työnantaja erottaa, olisi tullut syyte ja firmalle huono maine... Tosin nykyisin pääsee ihmisestä eroon jo vähän päälle tonnilla. Sitä voi sitten kysyä, viihtyykö hän työssä jonka on saanut kierolla pelillä, mutta minulle ainakin sanoi että vaikka pomo on kusipää, työkaverit ja yhteisö on kiva.

        Ja se vielä.. DI:t ovat mielestäsi työttömiä. Tutkipa hetken aikaa tilastoja. DI on yleispätevä koulutus, he voivat tehdä mitä tahansa. Myös lähteä ulkomaille jos huvittaa. He myös vaativat kalliin koulutuksensa vastapainoksi asianmukaista työtä, eivät hyväksy mitä tahansa palkkaa kuten lähihoitajat (joka muuten on täysin eri koulutus kuin sairaanhoitaja, sairaanhoitaja on korkeakoululinjalta valmistunut terveydenhuollon ammattilainen).

        Tähän myös lisäyksenä, oma äitini työskentelee sairaanhoitajana. Hän painotti minulle ennen opiskelemaan lähtöä, että hänen puolestaan voin opiskella mitä tahansa, mutta lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi hän ei halua että kouluttaudun. Miksi? Siksi, että sairaanhoitajista on ylitarjontaa. Heitä pidetään heittopusseina ja pätkätöissä. Äitini on onneksi ollut vakitöissä, mutta näkee jatkuvasti miten uusia sairaanhoitaja ja lähihoitajaopiskelijoita ravaa keikkalaisina. Heitä ei vakinaisteta, palkka on surkea. Heitä ei haluta palkata, koska pätkätöiden teettäminen on halvempaa. Ja koska he ovat ns. "kutsumusammatissaan", eivät he nosta meteliä asiasta. Heillä ei ole varaa nousta lakkoon. Heillä on pienet lapset elätettävänä. Onnea sinulle uravalintasi kanssa. Toivottavasti et joudu katumaan.

        Kirjoitit: "Minä hankin lapset vasta 25 ikävuoden jälkeen, nyt aion.." jne.
        Miten voit sanoa noin? Että minä HANKIN lapset sitten ja sitten, entä jos et saakaan? Tämä on kyllä nyt vähän ilkeästi toivottu, mutta toivon, että sinä joudut siihen tilanteeseen, ettet yhtäkkiä saakaan hankituksi lapsia, silloin kun sinulle sopii. Olet todella surkea tapaus, tai siltä ainakin kuulostat.
        Miksi mollaat täällä niitä jotka ovat nuorena halunneet lapset, ja jotka haluavat "kököttää" kotona kakkavaippoja vaihdellessa? Joku voi oikeasti olla onnellinen sellaisessa elämässä, kun on rakkaat siinä lähellä. Itse pitäisin sellaisesta elämästä todella paljon.
        Ja ei, en ole lapsettomuutta kärsivä, jos niin luulet. Katkeruus tai kateus ei tässä ole takana.
        Ja jos saan sanoa, lääkäri on kyllä duunari! Ehkä vähän suuremmalla palkalla, mutta täyttä työtä! Henkisesti ja ruumiillisesti raskaampaa kuin moni muu. Että siinähän kehuskelet.
        Lapsen ei myöskään tarvitse harrastaa "miljoonaa asiaa", johon menee rahaa. Ei se vaarallista ole jos lapsi ei pääse kaikkea mitä haluaa, harrastamaan. Jos et ole tiennyt jo, niin kerron, että lapsen ei kuulukaan saada kaikkea, mitä keksii haluta äiskältä ja iskältä.
        Vielä piti lisätä, että en kyllä pidä sitäkään mitenkään tuomittavana, jos joku sattuu lapsensa saamaan vanhemmalla iällä.
        Sinä vaikutat kyllä niin lapselliselta, että melkein säälin sinua, ja etenkin mahdollisia tulevia lapsiasi.
        Hyvää jatkoa vain sinulle.


      • Odottaja vm.2005
        -nainen- kirjoitti:

        Välikommentti tähän. Lapsen kasvattamiseen ja kouluttamiseen todellakin tarvitaan nykypäivänä paljon rahaa. Pelkkä rakkaus ei riitä, sillä ei makseta lapsen opintoja ja muita kuluja.

        Nämä "teiniäidit" asuvat useimmin vanhempiensa taloudessa, joten heillä ei ole todellista käsitystä siitä, mitä elämä maksaa.

        "Lapsen kasvattamiseen ja kouluttamiseen todellakin tarvitaan nykypäivänä paljon rahaa. Pelkkä rakkaus ei riitä, sillä ei makseta lapsen opintoja ja muita kuluja. "

        Tuon nyt tietää tyhmäkin, mutta lasta ei kasvateta pelkällä rahalla, vaan myös kokemuksella ja rakkaudella. Tietääkseni siinä vaiheessa kun lapseni alkaa opiskelemaan, koulu on ilmainen, ainakin se vielä on. Tarkoitan nyt ammattikoulua, lukiota jne...lääkikset on asia erikseen. Lapsi tarvitsee yhtä sun toista, mutta minä ostan sen, mitä ilman lapsi ei voi tulla toimeen, en sitä mitä hän ehkä tarvitsee.

        "Nämä "teiniäidit" asuvat useimmin vanhempiensa taloudessa, joten heillä ei ole todellista käsitystä siitä, mitä elämä maksaa."

        Ei välttämättä, moni teini on jo ennen lapsen tuloa itsenäistynyt ja muuttanut omilleen. Teineistä en tiedä, missä ja miten suurin osa asuu lapsen saatuaan, mutta itse olen 22-vuotias (en siis teini) ja asun mieheni kanssa omistusasunnossa. Minulla on kyllä aika tarkka käsitys siitä mitä kaikki maksaa, olenhan asunut poissa kotoa jo 16-vuotiaasta ja tehnyt töitä ja opiskellut.


      • -nainen-
        Odottaja vm.2005 kirjoitti:

        "Lapsen kasvattamiseen ja kouluttamiseen todellakin tarvitaan nykypäivänä paljon rahaa. Pelkkä rakkaus ei riitä, sillä ei makseta lapsen opintoja ja muita kuluja. "

        Tuon nyt tietää tyhmäkin, mutta lasta ei kasvateta pelkällä rahalla, vaan myös kokemuksella ja rakkaudella. Tietääkseni siinä vaiheessa kun lapseni alkaa opiskelemaan, koulu on ilmainen, ainakin se vielä on. Tarkoitan nyt ammattikoulua, lukiota jne...lääkikset on asia erikseen. Lapsi tarvitsee yhtä sun toista, mutta minä ostan sen, mitä ilman lapsi ei voi tulla toimeen, en sitä mitä hän ehkä tarvitsee.

        "Nämä "teiniäidit" asuvat useimmin vanhempiensa taloudessa, joten heillä ei ole todellista käsitystä siitä, mitä elämä maksaa."

        Ei välttämättä, moni teini on jo ennen lapsen tuloa itsenäistynyt ja muuttanut omilleen. Teineistä en tiedä, missä ja miten suurin osa asuu lapsen saatuaan, mutta itse olen 22-vuotias (en siis teini) ja asun mieheni kanssa omistusasunnossa. Minulla on kyllä aika tarkka käsitys siitä mitä kaikki maksaa, olenhan asunut poissa kotoa jo 16-vuotiaasta ja tehnyt töitä ja opiskellut.

        3me lasta aikuiseksi kasvattaneena, tiedän suunilleen, mitä talouden pyörittäminen tulee maksamaan. Kyllä koulutus on ilmaista niin toisen- kuin kolmannenkin asteen koulutuksessa. Mutta opiskelutarvikkeet, kirjat, asuminen yms. on itse maksettava. Ja korvaukset ovat olemattomia tuolloin (opintotuki 64-96 euro/kk), kun nuori tarvitsisi eniten rahaa opiskelun rahoittamiseen.


    • äiti 22

      todellakin puhut asiaa!
      oli hieno ja älykäs kirjoitus.
      samaa mieltä olen kanssasi.
      jatka samaan malliin ;)

      • liisä

        olen aivan samaa mieltä. oli todella hienoa tekstiä. asiallista ym. JA IHAN ASIAA


    • elo-mamma

      ensin lapsi-sitten ura. :)

    • ...

      Jos ihmisellä ei ole älykkyyttä ja halua kehittää itseään, niin hyvä, hänen elämässään on erilaiset arvot, sellaiset jotka ovat hänelle tärkeämmät. Kuitenkin jos ihminen aikoo tehdä työtä lapsen teon jälkeen, jota myöskään kaikki eivät halua, on yleensä se duunarin kohtalo tehdä työtä josta ei nauti (vai akateemiset ihmisetkö ne pesevät toisten eritteitä kaduilta jne?). Tutkimukset osoittavat ja maalaisjärkikin kertoo, että korkeammin koulutetut ovat tyytyväisempiä uraansa. Kaikki työssäkäyvät viettävät valveillaolo aikaansa enemmän työssä arkisin kuin perheensä parissa. Järjellä ajattelevat ihmiset nauttivat siitäkin ajasta, eikä vain unelmoi seuraavasta lomastaan. Myös työssäkäyvä tunneihminen on enemmän aikaa työssään kun perheensä parissa, hänelle usein työ on välttämätön paha, vain keino ansaita rahaa.

      Mielenkiintoista muuten, että juuri julkaistiin tutkimusta siitä miten huono-osaisuus periytyy sosiaalisesti. Johtuu siis paljon siitä mallista minkä lapsuuden kotoamme saamme. Joillakin vanhemmat ovat arvostaneet järkevyyttä valinnoissaan, joillakin taas tunteita. Tällä mallilla mekin jatkamme perintöämme seuraavalle sukupolvelle.

      Jos nuorella kouluttautuneella isällä ei olisi vielä lasta, niin kuolaisitko sinä juuri äitien perään kaupoissa? (Tästä asiayhteydestähän lainauksesi otit...) Etkö sinä kouluttautuneena ihmisenä etsi itsellesi vertaista kumppania, ihmistä, joka arvostaa samoja asioita? Näkisitkö kouluttautuneena ihmisenä henkeen ja vereen kotiäidiksi tunnustautuvassa naisessa itsellesi vertaisesi kumppanin? Tätä lainaus oli kuvaamassa, että kaikki ei näe...

      Muuten lapsen saaminen nuorena ei ole äidille eikä lapsellekaan välttämättä hyvä asia, joten ethän väitä tuollaista muka totena... Jos ihminen ei halua lasta nuorena, niin varmasti se ei silloin ole hyvä niille kummallekaan. Eiköhän tuollainen ole vain valintoja.

      Tuo huomautuksesi epäitsekkyydestä on myös makuasia. Järjellä ajatteleva ihminen näkee epäitsekkyydeksi olla tekemättä lapsia huonoon elämäntilanteeseen. Myös tunteella ajattelevan ihmisen näkemys lapsien teosta; vain koska tuntuu siltä, että olisi valmis äidiksi, pakko tyydyttää vauvakuumeeni, on vaikea nähdä minään muuna kun itsekkyytenä. Ja koska faktaa on, että ihminen on viimeinen laji, joka täältä olisi kuolemassa sukupuuttoon, niin kenenkään ei tarvitse "uhrautua" epäitsekkäästi lapsien teolle.

      Kokonaisuutenaan olit lainannut jutun siis vain sellaisesta, jossa ilmaistiin omanäkemys ja ennenkaikkea mieheni näkemys nuorista kouluttautumattomista ihmisistä. Asian ei ollutkaan tarkoitus olla mikään elämän perustotuus, muuten kuin meidän elämämme kohdalla. Mietin vain missä kohdin kirjoitustasi sinä ilmaisit puhuvassi vain omista mielipiteistäsi? Kuten huomaat täällä monet fanittavat sinua, olisit ollut reilu kun olisit ilmaissut heille puhuvasi vain mielipiteistäsi, et julmista totuuksista.

      • Nitta-22

        Mitä ihmettä, henkilö joka manaa muut maanrakoon, ja sanoo tekevänsä lapset yli 25v; tekee teinivanhempien osastolla? Ei voi kuin nauraa; siinä meni hänenkin uskottavuutensa. Ja kuten jo kirjoitettiin, kirjoittan tekstistä paistoi lapsellisuus. Sain sen käsityksen, että hän on kaikkea muuta kuin mitä tekstissään kirjoitti. Hän on itsekäs, naiivi ja naurettava.
        On ihan hyväkin odottaa muutaman vuosi, koska lastenkasvattajaksi sinusta ei ihan vielä pikkuinen ole. ;)


      • ...
        Nitta-22 kirjoitti:

        Mitä ihmettä, henkilö joka manaa muut maanrakoon, ja sanoo tekevänsä lapset yli 25v; tekee teinivanhempien osastolla? Ei voi kuin nauraa; siinä meni hänenkin uskottavuutensa. Ja kuten jo kirjoitettiin, kirjoittan tekstistä paistoi lapsellisuus. Sain sen käsityksen, että hän on kaikkea muuta kuin mitä tekstissään kirjoitti. Hän on itsekäs, naiivi ja naurettava.
        On ihan hyväkin odottaa muutaman vuosi, koska lastenkasvattajaksi sinusta ei ihan vielä pikkuinen ole. ;)

        ???


      • Nitta-22
        Nitta-22 kirjoitti:

        Mitä ihmettä, henkilö joka manaa muut maanrakoon, ja sanoo tekevänsä lapset yli 25v; tekee teinivanhempien osastolla? Ei voi kuin nauraa; siinä meni hänenkin uskottavuutensa. Ja kuten jo kirjoitettiin, kirjoittan tekstistä paistoi lapsellisuus. Sain sen käsityksen, että hän on kaikkea muuta kuin mitä tekstissään kirjoitti. Hän on itsekäs, naiivi ja naurettava.
        On ihan hyväkin odottaa muutaman vuosi, koska lastenkasvattajaksi sinusta ei ihan vielä pikkuinen ole. ;)

        Joo, tarkoitukseni oli kirjoittaa "eli tiivistettynä" henkilölle, mutta jostain syystä vastaus tuli eri paikkaan..


      • anina

        Olen tässä lueskellut muutamia kannanottojasi, ja ihmettelen mustavalkoista maailmankuvaasi. Asetat vastakkain älykkyyden ja äitiyden. Älykkyydellä tunnut ymmärtävän vain kouluttautumiseen liittyvää älykkyyttä.

        Unohdat, että meitä on moneksi. Olen itse saanut ensimmäisen lapseni 19-vuotiaana. Toinen lapsi syntyi kesken (akateemisten) opintojeni, samoin kolmas. Nyt työskentelen koulutustani vastaavassa työssä ja nautin täysipainoisesti äitiydestäni - työhän on kuitenkin lähinnä keino hankkia rahaa, joka tekee onnellisena pysymisen hieman helpommaksi. Lapseni ovat koululaisia.

        Kuulun mensaan. Tapaamisissamme olemme joskus keskustelleet toisten kanssa koulutuksesta. Osa meistä on akateemisesti koulutettuja, osa ns. duunareita. Siispä ainakaan tämän lajin älykkyys ja koulutustaso eivät aina korreloi.

        Olen usein pohtinut mainitsemiasi tutkimuksia sosiaalisen statuksen periytymisestä. Omat vanhempani ovat ns. huonosti koulutettuja, äiti jopa kouluttamaton. Molemmat työskentelevät esimiesasemassa. En tiedä, mikä sosiaalinen tausta minun olisi pitänyt periä. Itse olen siis akateemisesti koulutettu, mutten työskentele lähelläkään esimiesasemaa. Enpä usko, että olisin siinä kovin hyväkään. Pahoitan mieleni, jos minun pitää johtaa. Olen tunneihminen.

        Voisiko olla niinkin, että duunariperheiden vesat osaavat arvostaa duunariammatteja, kun taas akateemisten perheiden vesat eivät? Ehkä periytyminen johtuukin tästä, eikä tyhmyydestä.

        Mihin luokkaan minut luokittelet? Luokitteleminen kun tuntuu sujuvan sinulta paljon minua paremmin.


      • Nitta-22
        anina kirjoitti:

        Olen tässä lueskellut muutamia kannanottojasi, ja ihmettelen mustavalkoista maailmankuvaasi. Asetat vastakkain älykkyyden ja äitiyden. Älykkyydellä tunnut ymmärtävän vain kouluttautumiseen liittyvää älykkyyttä.

        Unohdat, että meitä on moneksi. Olen itse saanut ensimmäisen lapseni 19-vuotiaana. Toinen lapsi syntyi kesken (akateemisten) opintojeni, samoin kolmas. Nyt työskentelen koulutustani vastaavassa työssä ja nautin täysipainoisesti äitiydestäni - työhän on kuitenkin lähinnä keino hankkia rahaa, joka tekee onnellisena pysymisen hieman helpommaksi. Lapseni ovat koululaisia.

        Kuulun mensaan. Tapaamisissamme olemme joskus keskustelleet toisten kanssa koulutuksesta. Osa meistä on akateemisesti koulutettuja, osa ns. duunareita. Siispä ainakaan tämän lajin älykkyys ja koulutustaso eivät aina korreloi.

        Olen usein pohtinut mainitsemiasi tutkimuksia sosiaalisen statuksen periytymisestä. Omat vanhempani ovat ns. huonosti koulutettuja, äiti jopa kouluttamaton. Molemmat työskentelevät esimiesasemassa. En tiedä, mikä sosiaalinen tausta minun olisi pitänyt periä. Itse olen siis akateemisesti koulutettu, mutten työskentele lähelläkään esimiesasemaa. Enpä usko, että olisin siinä kovin hyväkään. Pahoitan mieleni, jos minun pitää johtaa. Olen tunneihminen.

        Voisiko olla niinkin, että duunariperheiden vesat osaavat arvostaa duunariammatteja, kun taas akateemisten perheiden vesat eivät? Ehkä periytyminen johtuukin tästä, eikä tyhmyydestä.

        Mihin luokkaan minut luokittelet? Luokitteleminen kun tuntuu sujuvan sinulta paljon minua paremmin.

        Minulleko tuo viesti oli?


      • anina
        Nitta-22 kirjoitti:

        Minulleko tuo viesti oli?

        ...kun tuolle ..... tyypille, jonka mielipiteet eroavat omistani aika tavalla. Sinun kanssasi en vielä ole juurikaan eri mieltä ollut.


      • Nitta-22
        anina kirjoitti:

        ...kun tuolle ..... tyypille, jonka mielipiteet eroavat omistani aika tavalla. Sinun kanssasi en vielä ole juurikaan eri mieltä ollut.

        Niin arvelinkin, päätin vain varmistaa. ;)


      • ...
        anina kirjoitti:

        Olen tässä lueskellut muutamia kannanottojasi, ja ihmettelen mustavalkoista maailmankuvaasi. Asetat vastakkain älykkyyden ja äitiyden. Älykkyydellä tunnut ymmärtävän vain kouluttautumiseen liittyvää älykkyyttä.

        Unohdat, että meitä on moneksi. Olen itse saanut ensimmäisen lapseni 19-vuotiaana. Toinen lapsi syntyi kesken (akateemisten) opintojeni, samoin kolmas. Nyt työskentelen koulutustani vastaavassa työssä ja nautin täysipainoisesti äitiydestäni - työhän on kuitenkin lähinnä keino hankkia rahaa, joka tekee onnellisena pysymisen hieman helpommaksi. Lapseni ovat koululaisia.

        Kuulun mensaan. Tapaamisissamme olemme joskus keskustelleet toisten kanssa koulutuksesta. Osa meistä on akateemisesti koulutettuja, osa ns. duunareita. Siispä ainakaan tämän lajin älykkyys ja koulutustaso eivät aina korreloi.

        Olen usein pohtinut mainitsemiasi tutkimuksia sosiaalisen statuksen periytymisestä. Omat vanhempani ovat ns. huonosti koulutettuja, äiti jopa kouluttamaton. Molemmat työskentelevät esimiesasemassa. En tiedä, mikä sosiaalinen tausta minun olisi pitänyt periä. Itse olen siis akateemisesti koulutettu, mutten työskentele lähelläkään esimiesasemaa. Enpä usko, että olisin siinä kovin hyväkään. Pahoitan mieleni, jos minun pitää johtaa. Olen tunneihminen.

        Voisiko olla niinkin, että duunariperheiden vesat osaavat arvostaa duunariammatteja, kun taas akateemisten perheiden vesat eivät? Ehkä periytyminen johtuukin tästä, eikä tyhmyydestä.

        Mihin luokkaan minut luokittelet? Luokitteleminen kun tuntuu sujuvan sinulta paljon minua paremmin.

        Ensi kerralla kannattanee lueskella tarkemmin, mikäli mielestäsi olen sanonut äitiydyn sulkevan pois älykkyyden. "Älykkyydellä tunnut ymmärtävän vain kouluttautumiseen liittyvää älykkyyttä." (lainaus viestistäsi.) Hmm... annoin ymmärtää niin siinä kohdassa kun sanoin älykkyyttä olevan monenlaista; teknistä sosiaalista ja luettelinko muita, en muista? Vai siinä kohdin kun kerroin meille nuorena äitiyteen alkamisen olevan merkki älykkyyden puutteesta ja suluissa perässä oli, että juuri sen älykkyyden jolla tehdään uraa? Missä kohdin siis olen viitannut älykkyyden olevan vain itsensä sivistämistä kouluttautumalla? Tahallasiko väärin olet tulkinnut, mutta en todellakaan tarkoita mitään muuta kun sen mitä kirjoitan, eli ei tarvitse tulkita, sivumerkityksiä ei ole tarkoitus löytyä.

        Mikä saa mielestäsi kuvittelemaan, että akateemiset ihmiset eivät arvosta duunareita? Minusta tuo on aika kaukaa haettua, itse en ole törmännyt (ellei puhuta palkkakuilusta, vaan työn tekemisestä..). Ihmisellä on yleensä taipumusta kritisoida vain omaa osaamistasoaan, toisten annetaan pitää omat valintansa ja huolehtivan itse omasta kritiikistään. Vaikka on tapana kuvitella aina mitä toiset ajattelevat, olisi hyvä sisäistää, että mikäli käyttäytyy suhteellisen normaalin yhteiskunnan jäsenen tavoin, ei muut ajattele mitään varsinkaan uran valintajutuista, jokainen päättää itse. Koskaan en ole ajatellut, että voisi olla niin, ettei korkeamman tason akateemikotkaan arvostaisi vaikkapa autonkorjaajansa tai siivoojansa työtä...

        Huono-osaisuuden periytyminen johtuu siis enemmänkin lapsuudesta saadusta elämisen mallista, eikä toisten arvostuksen tavoittelusta, ymmärtääkseni.

        Luokitteleminen? Selitä tarkemmin... Haluatko kuulua johonkin luokkaan, vai mitä..?

        Sinulla kun on kokemusta, niin kerro, oliko lasten kanssa uran luominen helppoa? Oletko urallasi niin pitkällä kun tahdot? Etkö törmännyt ongelmiin kouluttautumisen ja perhe-elämän yhteen sovittamisessa. Loppujen lopuksihan tässä aloituksessa oli kyse siitä, että uraa voisi luoda vasta lasten teon jälkeen. Sinä olet valinnut sen tien, kerro siitä enemmän.

        Äitinikin on muuten nuorena ennen lapsia suorittanut lukion ja kauppaopiston. Sai meidät suht nuorena ja opiskeli sitten työnsä ohessa kun olimme pieniä vain joitain aproja. Hän opiskeli myöhemmin varsinaisen uransa huipun, siis sen mistä oli unelmoinut. Kuitenkin äitiäni ei voinut hyvällä tahdollakaan enää jatko-opiskellessaan nuoreksi äidiksi kutsua, sillä hän koki mahdottomaksi yhdistää pienet lapset ja opiskelun. Olimme jo lukio ikäisiä kun hän valmistui unelma ammattiinsa, sillä odotti meidän kasvavan. Eli tiedän, että niinkin voi tehdä, myös äidit opiskelevat ja luovat uraansa. Mutta sitä en ymmärrä kuinka NuoretÄidit voivat niin tehdä? Nuo käytännönasiat tökkäävät minuun. Niin ja minulla on vain tämä yksi malli, jonka lapsuudestani olen saanut; silloin kun lapset tarvitsevat vanhempiaan he ovat läsnä, eikä puuduttaneet itseään uransa takia. Silloin kun lapset tarvitsevat isää tai äitiä, silloin ollaan täysillä sellaisia, silloin työ on vain rahan ansaitsemista varten, silloin itsensä muu kehittäminen tapahtuu kotona perheen parissa. Erikseen on aika jolloin kehitetään vain itseä ja sitä uraa, sen edessä lasten tai muun perheen ei tarvitse nyörtyä. Mallioppimista tosiaan, vaikkakin itse olen valinnut toisin päin kun äitini...


    • ...

      Vieläkin minä, kun olit lainannut minun tekstiäni, niin ajattelin, että minulla lienee oikeus ruotia sinun...

      "Nuorena lapsen saaminen on sekä äidille, että vauvalle hyvä asia. Paikat saa vielä kiinteäksi ja elämä on vielä edessä." Hmm... Huomaan, että olet mies, asiat tärkeysjärjestykseen; kiinteys ennenkaikkea naisissa. Kiinteydellä ei ole mitään tekemistä iän kanssa, vaan elintapojen. Myös lapsissa on ylipainoisia, nuorissa, kuten vanhuksissakin. Kuitenkin kiinteys terminä kuvaa ylensä ihmisen lihaksiston kuntoa, myös laihat ihmiset voivat olla löysiä, mikäli lihaskunto on heikko. Elämä edessä... Noh, vauvalla se on jokatapauksessa edessä. Mitä vahinkoa tapahtuu jos äidillä sitä on takanakin? Se takana oleva elämä on sitä aikaa joka on ollut ns. omaa elämää, lapsien jälkeen nainen alkaa yleensä elämään lapselleen, alkaa täysin uusi aikakausi. Se ennen elämä on se jonka aikana on hommattu sille tulevalle elämälle pohja, jokainen hankkii sellaisen pohjan kun haluaa itse tarjota lapselleen. Pääasia olisi, ettei ketään pakotettaisi äidiksi, ennenkuin oma elämä tuntuu valmiilta siirtymään seuraavalle tasolle.

      "Nykyään on aivan liikaa korkeakoulua käyviä ihmisiä, joille ei löydy koulutuksen mukaista työtä." Häh... Itse terveys- ja sosiaalisektorilla työskentelevänä nyt hiukan ihmettelen... Työntekijöistä on pulaa lähes kaikilla sektorin osa-alueilla, varsinkin mitä korkeammalle koulutukselle mennään. Esimerkiksi lääkärit saavat lähes itse määritellä palkkansa, jotta pienet kunnat saisivat terveyskeskuksiinsa miehitystä, saati erilaiset terapeutit, sosiaalityöntekijät jne. Onko jollain muulla sektorilla tilanne eri?

      "Lapsen kasvatus se vasta älykkyyttä vaatii. Kasvatusvirheet jo lapsen ollessa pieni voivat moninkertaistua teini-ikään tultaessa." Näin on. Siksi olisikin mielestäni hyvä, että vanhemmat olisivat jo hankkineet älykkyyttä ja kokemusta sen verran, että virheiltä säästyttäisiin. Älykkyyttä on tosiaankin sosiaalista, teknistä jne. Kaikilla on erilaiset kriteerit kaikista asioissa mikä on älykästä toimintaa, se mikä on toisesta viisasta ei toisesta ole.

      "Onhan niitä jotka 40-vuotiaana hankkivat lapsensa ja joille työstä pois jääminen on painajaista." Onko? Minä en tuota usko... (Siis puhutaan nyt naisihmisistä, miesten harvemmin täytyy jäädä lapsen takia kotiin...). Olisi hirveää jos tuollaisia ihmisiä on, sen lapsen kannalta. Kaikkien tutkimusten mukaan kuitenkin jokainen Suomalainen ihminen siinä vaiheessa kun perustaa perheen, nostaa perheen arvojärjestyksessään korkeimmalle. Sellainen, jolle työ olisi siinäkin vaiheessa vielä tärkeämpää, jättää poikkeuksetta lapset kokonaan tekemättä.

      Itsekkyys kohta tulikin jo käytyä läpi aiemmassa viestissä, mutta otetaan vielä tuo kunnianhimo. Ymmärtänet varmasti, että minun ajatusmaailmassani, minun tekstissäni kunnianhimo, on sitä kunnianhimoa, jota minä arvostan. Minulle kunnianhimo on siis uralla etenemistä, ei perheen lapsiluvun nostamista. Teksti jota olit lainannut kertoo siis mitä asiat mielle kertovat. Jos jollakin on tavoitteena kymmenen lasta on hänelle kunnian himoa tehdä ne kymmenen. Meille kunnianhimo on kuitenkin eriasia, se on hyve ja tavoiteltava kuitenkin meillekin. Meille se, että nuorella ihmisellä on lapsi kertoo kunnianhimon puutteesta suuremmissa määrin.

      Tuo ensin perhe ja sitten ura- juttu oli sinänsä hauska, kun olet mies, niin tämä ei taida hirveästi sinua koskettaa. Miehet yleensä etenevät urallaan silloinkin kun nainen on raskaana tai vauvan kanssa, se ei mitenkään miestä estä. Käytännön ongelmia tuossa kuitenkin on muunmuassa se, että pitkä poissaolo opiskeluista tai työelämästä ei ole paras motivaation nostaja. Ja kuten jo aiemmin oli puhetta, muuttuu arvojärjestys aivan täysin siinä vaiheessa kun on lapsia, joten se uran luominen ei ehkä olekaan lapsen jälkeen ensimmäisenä mielessä. Lapsiperheen vanhemmalla ei usein ole mahdollisuutta kouluttautua edes rahallisestikaan, sillä lapsien toimeentulo on varmistettava, joten opiskelut jäävät mahdollismman lyhyeen, kunnes edes jokin ammatti on saavutettu ja työpaikka saatu. Erikoistuminen jää usein silloin työnteon ohella tapahtuvaksi, johon moni perheellinen ei lähde, sillä aika on pois perheeltä vielä työssävietetyn ajan lisäksi. Vastapallona toivon, että sinä tai muutkin, kerrotte mitä näkökulmia olisi taas sen puolesta, että lapset ensin, sitten ura.

      Mikroruoka ja sopimusneuvottelut jne loppukaneetit, ymmärrän niin, että halusit kärjistää tekstiäsi loppua kohden. Kuitenkin tiedät, ettei niillä ole mitään tekemistä äidin iän kanssa, vaan hänen tekemänsä työn luonteen ja mikroruuan kohdalla varmasti ajan puutteenkin kanssa. Kieltämättä sellainen äiti, joka opiskelee työnsä ohessa jotain erikoistumista, ei ehkä näe lapsia ollenkaan hereillä, mutta sehän meni nyt ristiin tarkoituksesi kanssa. Sinähän suosittelitkin opiskelemaan vasta työn ohella perheellisenä, joten tähän lastenhoitohelvettiin joutuvat juuri nuoret uraa tekevät äidit. Vai oliko suosituksesi, että työtä ei tarvitse tehdä ja lapsi elätetään opintotuilla? Ainakin minun opiskelu aikoihin ne olivat aikamoisen pienet yhdenkin elää...

    • ken tahtoo

      Ihan miten vaan, mutta tuota tekstiä ei ole kirjoittanut mies.

    • suurta...

      Siis tarkoitatko sitä että ihmiset jotka kouluttautuvat korkeasti ovat jotenkin huononpia koska eivät halua lapsia teineinä/ollenkaan?

      On sairaanhoitajan sun muiden hoitoalan ammattilaisten työ arvokasta, mutta niin on myös akateemisesti koulutettujenkin. Ehkä ero juuri näiden akateemisten ja "duunareiden" välillä on se että akateemiset haluavat olla akateemisia. Jos haluat tehdä työtä yhteiskunnan hyväksi hoitamalla niin se on hyvä niin. Ihmisillä on oikeus valita, toiset tekevät toisin kuin toiset.

      Ihmettelen siis että onko uran luominen ja elämästä nauttiminen jotenkin väärin? Olen myös miettinyt että kuinka moni teininä lapsia tehnyt on suorittanut akateemisenloppututkinnon ja tehnyt sen päälle vielä uran?

      En siis todellakaan ihmettele jos haluaa tehdä lapsia nuorena jos aikoo alalle jossa uraa ei voi tehdä (vrt sairaanhoitaja).

      • -nainen-

        Ehkäpä me, lapsemme jo aikuisiksi kasvattaneet aikuiset yritämme todistaa sitä, miten tärkeää on opiskelu ja ammatin hankkiminen. Ennen kun hankitaan lapsia. Koska se on elämän edellytys, että kykenisimme yleensä itsenäisesti vastaamaan lapsemme perustarpeista.

        Koska mitä ilmeisemmin lapsi hankaloittaa äidin mahdollista opiskelua ja ammattikouluttautumista syntymänsä jälkeen. Lapsi vaatii oman aikansa, mutta niin kouluttautuminenkin. Ja mistä saa töitä ihminen, jolla on koulut kesken, eikä ammattia?


      • Nitta-22

        "Ihmettelen siis että onko uran luominen ja elämästä nauttiminen jotenkin väärin? Olen myös miettinyt että kuinka moni teininä lapsia tehnyt on suorittanut akateemisenloppututkinnon ja tehnyt sen päälle vielä uran?"

        Ei tietenkään uran luominen ole väärin; jokanen tekee kuten haluaa, fakta on, että toisille ura menee ainakin ensi alkuun perheen edelle. Monet haluavat nimen omaan tällä varmistaa sen, että tulevat lapset saisivat enemmän, kuin mitä esim. teinivanhempien lapset voivat saada. Toiset eivät halua ollenkaan lapsia vaan ikänsä opiskelevat ja puurtavat oman elämänsä eteen; hankkivat rahaa.
        Höyry taisi nousta lähinnä alk.per. kirjoittajan mauttomasta tyylistä tuoda asia esille, ei ura ennen lapsia- ajatus, mikä muuten on minusta varsin fiksu ajatus.

        Ja jokanen teinivanhmpi, joka haluaa opiskella hyvin, ja luoda uran; tekevät sen. Kaikki eivät halua/ voi ja jättävät syystä tai toisesta opiskelut siihen.

        Se on yksinkertaisesti niin, että jotkut valitsevat/ joutuvat valitsemaan perheen ensin, opiskelut myöhemmin, ja toiset valitsevat taas toisin päin. Jokaisen valintaa tulisi kunnioittaa, sillä jokasella on oikeus valita itse elämänsä suunta.

        Jos minä en olisi tullut tosi nuorena raskaaksi, olisin tietenkin opiskellut kunnolla ja tehnyt töitä. Sitten myöhemmässä vaiheessa, kun olisin saanut perheen (siis olettaen, että olisin saanut) minulla olisi ollut varmasti paljon parempi taloudellinen tilanne ja paremmat rahkeet muutenkin.
        Nyt me emme voi matkustaa, emme voi ostaa edes uutta tv:tä ym...
        Kyllä se harmittaa hyvinkin paljon, vaikka elämääni olen tyytyväinen, ja onnellinen nuppusestani. Onnellinen olen kuitenkin myös, kun saan opinnot loppuun ja palkkapussin auki.
        On fiksua hoitaa elämänsä peruspilarit kuntoon ennen lasta, se helpottaa kaikkia. Sitä kautta saa itselleenkin rahaa, aikaa, tilaisuuksia ym ennen perhettä.

        Itsestäni vielä sen verran, toisaalta nyt mulla on parempi motivaatio potkia itseeni eteenpäin, hankkia itselleni hyvä koulutus ja työpaikka, jotta lapseni saisi sen minkä haluan hänelle antaa. Ja fakta on, ettei ilman rahaa paljoa muuta voi antaa kuin rakkautta. Sitä vähättelemättä; se on tärkein asia maailmassa. Mutta rakkaudella ei pidetä pieniä varpaita lämpösinä eikä pidetä pientä masua kylläisenä. Se kaikki vaatii rahaa.
        Mä uskon, että tää mun tilanne on tarkotettu näin, ja kyllä se meidänkin perheen kiitos vielä jossain nurkan takana seisoo. Sitten voin nostaa itselleni hattua ja sanoa itselleni kiitos. Mä tein sen; kasvatin lapsen ja loin hyvän uran.

        :)


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1925
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      842
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      812
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      724
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      703
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      670
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      664
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      639
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      637
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      627
    Aihe