Raskaus ja paniikki...

kerroit...

Elämäsi on taas muuttumassa, etkä varmasti ole alitajunnassasi varma kestätkö kahden lapsen tuoman rasituksen? Joudutko luopumaan opiskelusta? Mitä kun uusi vauva itkee öisin ja aamulla pitää herätä vanhempaa lasta hoitamaan?

Tuo on kaikki aivan normaalia.

Raskausaikana hormoonitoiminto aiheuttaa usein paniikkia. Se yleensä poistuu lapsen syntymän jälkeen, ei ihan heti, mutta kun tilanne ja elämä tasoittuu, ei paniikki iske ollenkaan.

Hormoonit on niin iso asia naisen elämää, ettei sitä miehet pysty käsittämään. Puhutaan raskausajan raivokohtauksista, uneliaisuudesta, syöpöttestä ym, mutta pelkotiloista ei ole tähän mennessä paljon puhuttu.

Älä ole siis huolissasi. Tilanne tulee menemään ohi, mutta jos kaipaat juttukaveria, niin kirjoita [email protected].

tuonne äsken kirjoitinkin itsestäni vuonna 79...
minulla alkoi kun ulkopuolinen raskaus räjähti...eli hormoonallista on ...kyllä se siitä...vaikeaa on lasten kanssa jos kohtauksia on ne rytmihäiriöt on inhottavia-pelottavia,mutta sinullakin on tutkittu ne varmaan joten ole huoletta.yritä rentoutua se auttaa,jos kohtaus tulee ala vaikka ristisanaa täyttämään,minä siivosin wc-kaappejakin laitoin oven kiinni ,eli keskittyä johonkin muuhun kun kuunnella oireita,joskus se auttaa.onnea sinulle raskaudessasi ja muutenkin elämään.

lakkaa miettimästä mitä "pitäisi tehdä".

Vahdit ja seurustelet/ruokit sitä isompaa lasta riittävästi. Unohda siivous, sukulaiset, tiskaat ja pyykkäät sen verran kun jaksat. Jos et jaksa, osta kertakäyttöastioita. Ihan aikusten oikeesti!

Uusi tulokas pitää huolen ravinnostaan sun muusta, jos vitamiinit tai muut on vähissä, sinä se olet joka niistä jää paitsi, muista syödä riittävästi:)

Uusi raskaus pahentaa tilannettasi jo sen takia, että tiedät, ettei ole hyvä ottaa mitään lääkettä, kun on raskaana = kierre valmis; panikoit jo valmiiksi, "en voi ottaaa lääkettä kun olen raskaana". Ota ihmeessä yhteys neuvolalääkäriin! Lääkitys on mahdollinen, vaikka oletkin raskaana.

Vauva tuskin kärsii epärytmistäsi, jos sinulla on todettu ph, mitään "oikeaa" sairautta ei ole.

Samojen asioiden kanssa olen painiskellut, 1 lapsi, sen jälkeen 2 keskenmenoa ja 2 ulkopuolista raskautta.

Ps. Saisitko edes pariksi tunniksi sille isommalle hoitajan ulkoiluun, voisit vaan "olla" vähän aikaa?

Mulla oli paniikkihäiriö jo ennen pojan syntymää ollut vuosia. Raskausaika meni ihan paniikittia ja se oli oikeesti ihanaa aikaa. Pojan ollesa 3-vuoden vanha muistutti tuo paniikki ettei ole mua hylännyt. Uusi kierre lääkäreissä ja lääkkeet ym. Alkoi taas parempi kausi ja olisin tahtonut toisen lapsen. Ei onnistunut. Viime syksynä taas paniikki nosti karmean päänsä ja olen jo luopunut toivosta saada toista lasta. Lääkkeeni mitä nyt syön estää edes yrittämästä. Poika on jo eskarissa ja toivoisi pikkusiskoa tai -veljeä mutta ei auta muuta kuin äitin selittää ettei lääkkeiden takia onnistu.

ja lääkeresepti taskussa tultiin takaisin... Viikkoja kuulemma jo sen verran paljon, että iahn hyvin voi Cipramilia käyttää... Psykologille tässä kaupungissa on aivan mahoton päästä, mutta sovittiin, että käyn neuvolassa nyt vähän tavallista useammin... Jospa se tästä. Eilisilta oli kyllä taas semmoinen (mies oli yksillä 5kymppisillä...), että kirosin itteni johonkin alimpaan hornaan, vaikka ihan täysimittaista paniikkia en "saanutkaan aikaiseksi".

Neuvolassa en vaan ole koskaan osannut oikein näistä jutuista puhua... Aina tuntuu, että se on niin vauvaan keskittynyttä ja vauvalla tuntuu kuitenkin kaikki olevan hyvin, ainakin jumppatuokioista päätellen... Mutta jos sitä nyt osaisi, kun ihan vartavasten sen takia on aika...