Hieman historiaa:
Mulla puhkesi oikein todenteolla paniikkihäiriö, kun esikoisemme oli noin vuoden vanha ja olin juuri aloittanut uudelleen opiskelut jen... Stressiähän piisasi. Samantapaisia oireita, muttei niin pahoja oli ollut jo vuosia aiemmin erittäin vaikeassa elämäntilanteessa, mutta menivät ohi, kun fyysinen tervehtyminen alkoi ja elämä hiukan muutenkin tasaantui.
Pahinta ehkä oli pienen lapsen kanssa yksin jääminen. Aamut olivat yhtä tuskaa ennen ipanan tarhaanvientiä, nukkumaanmeneminenkin pelotti, se kun tiesi sitä, että oli pakko myös herätä aamulla... Illat olivat helvettiä, jos mies päätti lähteä johonkin (mitä tosin teki harvoin) jne... Mä pelkäsin kuollakseni, että mulle tapahtuu jotain, mitä sitten tapahtuisi vauvalleni, jota ei ehkä löydettäisi tunteihin... Ja sitä rataa.
Kävin terapiassa jonkin aikaa ja söin lääkkeitä noin vuoden ja pääsinkin lähes kokonaan eroon paniikista. Yksittäisiä hyvin lieviä kohtauksia saattoi tulla ajoittain, mutta harvemmin pääsivät kovin massiivisiksi, kun olin oppinut niitä hallitsemaan.
Nyt olen jälleen raskaana. Pitäisi olla onnensa kukkuloilla, varsinkin kun lasta yritettiin saada alulle yli 1,5 vuotta ja kaksi keskenmenoakin sain siinä välissä (molemmat tämän vuoden puolella) Käytännössä olen ollut helmikuusta lähtien raskaana eikä kroppa kai meinaa oikein enää sulattaa tätä, kun rytmihäiriöt on menneet aivan älyttömiksi viimeisten kuukausien aikana ja muutenkin jotenkin vaikeaa ollut melkein alusta asti... Ns. loppuraskauden vaivat on tulleet jo ennen kuin raskaus on puolessavälissäkään, sen päälle pahoinvoinnit, väsymykset ms. alkuraskauden vaivat ja jotenkin olen kaikkea muuta kuin onnesta soikeana... Lähinnä v****ttaa, masentaa ja ahdistaa. EIkä asiaa tietysti auta hiukkaakaan, että opiskelua olis enää yhden opparin verran jäljellä ja sen piti olla valmis kuukausi sitten... Noh, ei ole.
Joskus vihaan tätä niiiiiin paljon...
Paniikki on siis palannut. Rauhoittavia ei tietenkään voi käyttää, enkä nyt raskausaikana muutenkaan haluaisi lääkkeitä ottaa kuin viimeisen pakon edessä. Joskus ei oikein muuta jaksaisi kuin itkeä...
Esikoista odottaessa olo oli täysin toinen! Mikä ihme mua nyt vaivaa? Voiko raskaus itsessään pahentaa paniikkihäiriötä? Kohtalotovereita? Toki mä tiedän olevani todella stressaantunutkin, eikä syyttä, mutta toistaiseksi asialle ei voi kovin paljoa tehdä... Toisaalta senkin minkä voisi, hukkuu sen alle ettei yksinkertaisesti jaksa... Stressi aiheuttaa rytmihäiriöitä yms. mukavaa, ne taas paniikin, pelkään että oireet aiheuttaa jotain vauvalle, lisää paniikkia, ei saa mitään aikaiseksi, se taas lisää stressiä ja masennusta ja noidankehä on todellakin valmis! Mistä hitosta tämänkin taas sai alkunsa... Ei ymmärrä... En halua tätä! Mä vihaan tätä!
Anteeksi sekava, ylipitkä sepustus, mutta kun ahdistaa, ahdistaa niin paljon...
Raskaus ja paniikki...
5
933
Vastaukset
- merkit
kerroit...
Elämäsi on taas muuttumassa, etkä varmasti ole alitajunnassasi varma kestätkö kahden lapsen tuoman rasituksen? Joudutko luopumaan opiskelusta? Mitä kun uusi vauva itkee öisin ja aamulla pitää herätä vanhempaa lasta hoitamaan?
Tuo on kaikki aivan normaalia.
Raskausaikana hormoonitoiminto aiheuttaa usein paniikkia. Se yleensä poistuu lapsen syntymän jälkeen, ei ihan heti, mutta kun tilanne ja elämä tasoittuu, ei paniikki iske ollenkaan.
Hormoonit on niin iso asia naisen elämää, ettei sitä miehet pysty käsittämään. Puhutaan raskausajan raivokohtauksista, uneliaisuudesta, syöpöttestä ym, mutta pelkotiloista ei ole tähän mennessä paljon puhuttu.
Älä ole siis huolissasi. Tilanne tulee menemään ohi, mutta jos kaipaat juttukaveria, niin kirjoita keijusiko@suomi24.fi. - hanna
tuonne äsken kirjoitinkin itsestäni vuonna 79...
minulla alkoi kun ulkopuolinen raskaus räjähti...eli hormoonallista on ...kyllä se siitä...vaikeaa on lasten kanssa jos kohtauksia on ne rytmihäiriöt on inhottavia-pelottavia,mutta sinullakin on tutkittu ne varmaan joten ole huoletta.yritä rentoutua se auttaa,jos kohtaus tulee ala vaikka ristisanaa täyttämään,minä siivosin wc-kaappejakin laitoin oven kiinni ,eli keskittyä johonkin muuhun kun kuunnella oireita,joskus se auttaa.onnea sinulle raskaudessasi ja muutenkin elämään. - marella
lakkaa miettimästä mitä "pitäisi tehdä".
Vahdit ja seurustelet/ruokit sitä isompaa lasta riittävästi. Unohda siivous, sukulaiset, tiskaat ja pyykkäät sen verran kun jaksat. Jos et jaksa, osta kertakäyttöastioita. Ihan aikusten oikeesti!
Uusi tulokas pitää huolen ravinnostaan sun muusta, jos vitamiinit tai muut on vähissä, sinä se olet joka niistä jää paitsi, muista syödä riittävästi:)
Uusi raskaus pahentaa tilannettasi jo sen takia, että tiedät, ettei ole hyvä ottaa mitään lääkettä, kun on raskaana = kierre valmis; panikoit jo valmiiksi, "en voi ottaaa lääkettä kun olen raskaana". Ota ihmeessä yhteys neuvolalääkäriin! Lääkitys on mahdollinen, vaikka oletkin raskaana.
Vauva tuskin kärsii epärytmistäsi, jos sinulla on todettu ph, mitään "oikeaa" sairautta ei ole.
Samojen asioiden kanssa olen painiskellut, 1 lapsi, sen jälkeen 2 keskenmenoa ja 2 ulkopuolista raskautta.
Ps. Saisitko edes pariksi tunniksi sille isommalle hoitajan ulkoiluun, voisit vaan "olla" vähän aikaa? - Herbiina
Mulla oli paniikkihäiriö jo ennen pojan syntymää ollut vuosia. Raskausaika meni ihan paniikittia ja se oli oikeesti ihanaa aikaa. Pojan ollesa 3-vuoden vanha muistutti tuo paniikki ettei ole mua hylännyt. Uusi kierre lääkäreissä ja lääkkeet ym. Alkoi taas parempi kausi ja olisin tahtonut toisen lapsen. Ei onnistunut. Viime syksynä taas paniikki nosti karmean päänsä ja olen jo luopunut toivosta saada toista lasta. Lääkkeeni mitä nyt syön estää edes yrittämästä. Poika on jo eskarissa ja toivoisi pikkusiskoa tai -veljeä mutta ei auta muuta kuin äitin selittää ettei lääkkeiden takia onnistu.
- äiti76
ja lääkeresepti taskussa tultiin takaisin... Viikkoja kuulemma jo sen verran paljon, että iahn hyvin voi Cipramilia käyttää... Psykologille tässä kaupungissa on aivan mahoton päästä, mutta sovittiin, että käyn neuvolassa nyt vähän tavallista useammin... Jospa se tästä. Eilisilta oli kyllä taas semmoinen (mies oli yksillä 5kymppisillä...), että kirosin itteni johonkin alimpaan hornaan, vaikka ihan täysimittaista paniikkia en "saanutkaan aikaiseksi".
Neuvolassa en vaan ole koskaan osannut oikein näistä jutuista puhua... Aina tuntuu, että se on niin vauvaan keskittynyttä ja vauvalla tuntuu kuitenkin kaikki olevan hyvin, ainakin jumppatuokioista päätellen... Mutta jos sitä nyt osaisi, kun ihan vartavasten sen takia on aika...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331935Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28850- 69845
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259728Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64710- 10677
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132671- 26644
- 77642
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200635