Minulle on suotu ystäviksi, naapureiksi ja työkavereiksi miellyttäviä, rehellisiä, avoimia, auttavia ym. hyvillä ominaisuuksilla varustettuja ihmisiä mutta eri tavalla uskovia kuin mitä minä uskon vl käsityksen omaavana.
Usein olen törmännyt käytännön elämäntilanteissa uskovaisten kanssa erillaiseen käyttäytymiseen ja tämä pannut miettimään että missä ne hengen hedelmät ovat. Käytännön esim. jouduin liikepuhelussa uskovaisen miehen haukkumaksi, myöhemmin hän sai tietää että olen uskovainen ja hän vain pahoitteli tapahtunutta sanomalla ettei tiennyt että olin uskovainen. Tämäntyylisiä asioita on sattunut useita.
Edellä mainittu tapaus herätti kysymyksen, käyttäytyykö jotkut sen mukaan ihmisiä kohtaan hyvin tai huonosti katsoen ovatko he uskovaisia vai ei?
Oma johtopäätökseni on: Kaikki ihmiset ovat raamtunkin mukaan Jumalan omaksi kuvaksi luomia ihmisiä ja lähimmäisiä meille. Olisi hyvä nähdä toinen ihminen tällaisten lasien läpi eikä niin että aina ensimmäisenä näkyy ensisijaiseti epäuskoinen.
Usein olen törmännyt käytännön elämäntilanteissa uskovaisten kanssa erillaiseen käyttäytymiseen ja tämä pannut miettimään että missä ne hengen hedelmät ovat. Käytännön esim. jouduin liikepuhelussa uskovaisen miehen haukkumaksi, myöhemmin hän sai tietää että olen uskovainen ja hän vain pahoitteli tapahtunutta sanomalla ettei tiennyt että olin uskovainen. Tämäntyylisiä asioita on sattunut useita.
Edellä mainittu tapaus herätti kysymyksen, käyttäytyykö jotkut sen mukaan ihmisiä kohtaan hyvin tai huonosti katsoen ovatko he uskovaisia vai ei?
Oma johtopäätökseni on: Kaikki ihmiset ovat raamtunkin mukaan Jumalan omaksi kuvaksi luomia ihmisiä ja lähimmäisiä meille. Olisi hyvä nähdä toinen ihminen tällaisten lasien läpi eikä niin että aina ensimmäisenä näkyy ensisijaiseti epäuskoinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kun on hengellisistä asioista kyse, niin Raamattu itse sanoo eriuskoisia ja eripaikassa olevia eriseuroiksi.
Tälläisellä palstalla tuo jako on selvä.
''Käytännön esim. jouduin liikepuhelussa uskovaisen miehen haukkumaksi, myöhemmin hän sai tietää että olen uskovainen ja hän vain pahoitteli tapahtunutta sanomalla ettei tiennyt että olin uskovainen'' Eli epäuskoiselle saa haistattaa paskat, koska se on uskovaisen mielestä vähempiarvoinen otus, syntinen paska?
Eivät kaikki uskovaiset noin käyttäydy...jos joku käyttäytyy se olisi väärin. Ei tätä saa yleistää.
kyllä meille lapsena jo opetettiin ettei epäuskonen voi olla rehellinen,tai ei voi olla hyvä kaveri... kyllä nää jutut lähtee jo kasvatuksesta, turha rutista sielä...
uskovainen onkin uskovaiselle paras kaveri...Nimittäin seura tekee kaltaisekseen, sanoo Raamattu.
Tosin minun tuttuni ja kaverini ovat kaikki epäuskoisia, koska olen parannuksen saanut toisuskosta, joten varsin luonnollista...toisaalta tästä on tietty etukin, kun saanut heille kertoa uskosta.
Onneksi olkoon. Olet tullut siihen ikään että Herra avaa silmiäsi.
Olen mennyt seurakuntaan työhön kuvitellen siellä olevan sydämellistä rauhan menoa, mutta suomut tippui silmiltä tuon 4 vuoden aikana, jona olin siellä töissä. Samanlaistia ihmisiä kuin muutkin. Raadollista on ihmisen meno kaikkialla, ei voi uskovakaan röyhistellä rintaansa. Tämmöisiä paskoja me kaikki olemme.
Minä en ole paska.
Itse saat olla sitä aivan rauhassa! HAHAA! ;-)))
On myös uskossa kasvaneita, joista ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Jos me Kristusta seuraamme me tulemme Hänen kaltaisekseen, vähitellen ja sitten viimein kun täydellisyys alkaa Hänen luonaan.
Liha on aina syntinen ei se ikänä pyhity mutta hengellisesti voimme kasvaa täyteen miehuuteen niin kuin Raamatussa sanotaan.
Ei meidän todellakaan paskoja tarvi olla.
paska , ihan sama täysiä tolvanoita kumminkin
En muista, että olisi viralisesti niin opetettu, että epäuskoisia kohtaan saisi käyttäytyä huonosti. Mutta ainakin nuorten miesten joukossa, siis tuolloisessa kaveripiirissä, oli (siitä on jo paljon aikaa) yleisesti vallalla ajatus, että epäuskoisia sai halveksua. Sellaista itsensä ylentämistähän se oli.
Tällaisia pieniä tympeitä esimerkkejä löytyy minunkin kokemuksistani. Se, että tuollaista suhtaumista on meillä ei-veellilläkin, ei tee asiaa yhtään oikeutetummaksi.
Muiden kohdalla yleistäminen koko ryhmää koskevaksi ei ole niin helppoa kuin veeällän, joka sanoo uskovansa ja toimivansa yhteisen opetuksen ja käytännön mukaan. Siksi se, minkä yksi vl tekee leimaa koko porukkaa. Ei siinä liene ihmettelemistä? Paljon tulee loukkantumisia ja ehkä lopullisia irtiottoja niiden vuoksi?
Minullakin on tuttava- ja lähipiirissä sellaisia vl-ihmisiä, jotka ovat jotenkin luoteeltaan niin kanttisia ja tahdittomia, että heidän takaansa on vaikea nähdä sitä armollista ja ystävällistä uskonsanomaa, joka siellä sanotaan olevan.
Joskus ajattelen jostakin eiveeällästä, että tekisi koko porukan maineelle todellista hallaa, jos tuollainen luonnevikainen kääntyisi veeälläksi. Hän saisi omaan narsistisuuteensa "minäitse"- asenteeseensa vielä "vainme" lisäyksen! Olisi karmea paketti! Heitäkin on, valitettavasti.
Sitten olen joissakin veeällissä huomannut sellaisen piirteen, että omien uskonystävien seurassa ollaan ystävällisiä ja rakastettavia muita kohtaan, mutta sitten osataan olla todella härskejä hyväksikäyttäjiä, kun ei ole muita veeälliä paikalla.
Olen huomannut, että tuollaisille ihmisille (vl tai eivl) ei mene normaali puhe perille. Eikä kyllä hoitokokouksetkaan oikaise linjaa, vaan ehkä vie hieman piilompaan - joksikin aikaa.
x-vl
Näin voi käydä. Se että on uskomassa ei takaa oikeaa mieltä ja hyvää käytöstä. Meistä on moneksi.
Taustalla saattaa myös olla väärä käsitys itsestä tai jokin luonnehäiriö, tai vääräkäsitys siitä miten Jumalan vanhurskauttaa ihmisen. Jos se, että on saanut uskomisen lahjan täysin ansiotta, täysin armosta jotenkin hämärtyy ja alkaa tulla omaa ansiota mukaan, saattaa suhtautuminen toisiin ihmisiin muuttua ylimieliseksi, "on vähän parempi uskovainen", sitä sanotaan ihan yksinkertaisesti ylpeyden synniksi.