epäuskoiset ja uskovaiset

kun on hengellisistä asioista kyse, niin Raamattu itse sanoo eriuskoisia ja eripaikassa olevia eriseuroiksi.

Tälläisellä palstalla tuo jako on selvä.

''Käytännön esim. jouduin liikepuhelussa uskovaisen miehen haukkumaksi, myöhemmin hän sai tietää että olen uskovainen ja hän vain pahoitteli tapahtunutta sanomalla ettei tiennyt että olin uskovainen'' Eli epäuskoiselle saa haistattaa paskat, koska se on uskovaisen mielestä vähempiarvoinen otus, syntinen paska?

Onneksi olkoon. Olet tullut siihen ikään että Herra avaa silmiäsi.
Olen mennyt seurakuntaan työhön kuvitellen siellä olevan sydämellistä rauhan menoa, mutta suomut tippui silmiltä tuon 4 vuoden aikana, jona olin siellä töissä. Samanlaistia ihmisiä kuin muutkin. Raadollista on ihmisen meno kaikkialla, ei voi uskovakaan röyhistellä rintaansa. Tämmöisiä paskoja me kaikki olemme.

En muista, että olisi viralisesti niin opetettu, että epäuskoisia kohtaan saisi käyttäytyä huonosti. Mutta ainakin nuorten miesten joukossa, siis tuolloisessa kaveripiirissä, oli (siitä on jo paljon aikaa) yleisesti vallalla ajatus, että epäuskoisia sai halveksua. Sellaista itsensä ylentämistähän se oli.

Tällaisia pieniä tympeitä esimerkkejä löytyy minunkin kokemuksistani. Se, että tuollaista suhtaumista on meillä ei-veellilläkin, ei tee asiaa yhtään oikeutetummaksi.

Muiden kohdalla yleistäminen koko ryhmää koskevaksi ei ole niin helppoa kuin veeällän, joka sanoo uskovansa ja toimivansa yhteisen opetuksen ja käytännön mukaan. Siksi se, minkä yksi vl tekee leimaa koko porukkaa. Ei siinä liene ihmettelemistä? Paljon tulee loukkantumisia ja ehkä lopullisia irtiottoja niiden vuoksi?

Minullakin on tuttava- ja lähipiirissä sellaisia vl-ihmisiä, jotka ovat jotenkin luoteeltaan niin kanttisia ja tahdittomia, että heidän takaansa on vaikea nähdä sitä armollista ja ystävällistä uskonsanomaa, joka siellä sanotaan olevan.

Joskus ajattelen jostakin eiveeällästä, että tekisi koko porukan maineelle todellista hallaa, jos tuollainen luonnevikainen kääntyisi veeälläksi. Hän saisi omaan narsistisuuteensa "minäitse"- asenteeseensa vielä "vainme" lisäyksen! Olisi karmea paketti! Heitäkin on, valitettavasti.

Sitten olen joissakin veeällissä huomannut sellaisen piirteen, että omien uskonystävien seurassa ollaan ystävällisiä ja rakastettavia muita kohtaan, mutta sitten osataan olla todella härskejä hyväksikäyttäjiä, kun ei ole muita veeälliä paikalla.

Olen huomannut, että tuollaisille ihmisille (vl tai eivl) ei mene normaali puhe perille. Eikä kyllä hoitokokouksetkaan oikaise linjaa, vaan ehkä vie hieman piilompaan - joksikin aikaa.

x-vl

Näin voi käydä. Se että on uskomassa ei takaa oikeaa mieltä ja hyvää käytöstä. Meistä on moneksi.
Taustalla saattaa myös olla väärä käsitys itsestä tai jokin luonnehäiriö, tai vääräkäsitys siitä miten Jumalan vanhurskauttaa ihmisen. Jos se, että on saanut uskomisen lahjan täysin ansiotta, täysin armosta jotenkin hämärtyy ja alkaa tulla omaa ansiota mukaan, saattaa suhtautuminen toisiin ihmisiin muuttua ylimieliseksi, "on vähän parempi uskovainen", sitä sanotaan ihan yksinkertaisesti ylpeyden synniksi.