Jo kahdessa parisuhteessani (6 ja 8 vuotta) sama juttu: uskomaton henkinen yhteys ja rakkaus ja lämpö ja hellyys, mutta seksi loppuu minun puoleltani parissa vuodessa kokonaan. Ajatuskin seksistä vakikumppanin kanssa oksettaa. Seksi muuten kiinnostaa ja on aina kiinnostanut aivan valtavasti ja olen aina haaveillut rajusta ja villistä seksistä. Siksi olen kärsinyt seksinpuutteisesta elämästäni aivan järjettömästi.
Nyt muutettuani väliaikaisesti toiselle paikkakunnalle työn vuoksi muutama kuukausi sitten törmäsin mieheen jonka fyysisyys ja kiihkeys vei minulta jalat alta ja yhteensä 14 vuoden uskollisuuden jälkeen ajauduin suhteeseen hänen kanssaan. Suhde osoitti todeksi kaikki kuvitelmani ja haaveeni siitä, millaista todellinen intohimoinen, villi ja raju seksi voi olla, ja kuinka voin haluta sitä loputtomiin. Henkinen yhteys tämänkin miehen kanssa on hyvä ja rakastankin häntä lämpimästi, mutta olemme hyvin erilaisia ja erilaisista lähtökohdista enkä voi olla vertaamatta häntä avokkiini ja ajattelematta etten voi kuvitella eläväni tämän uuden miehen kanssa loppuelämääni - ja mitä hyötyä siitä olisikaan, enhän selvästikään ajan myötä kykene seksiin kenenkään vakikumppanini kanssa. Vaikka seksi ei koskaan olekaan ollut tällaista...mies on toteuttanut kaikki hurjimmatkin fantasiani ja minä olen valmis tekemään mitä tahansa hänen nautintonsa eteen. Mutta me molemmat tiedämme etta suhde loppuu kun palaan takaisin kotiin - jo välimatka pitää siitä huolen.
Tiedän tekeväni väärin, mutta jotenkin tuntuu myös etta minullakin on oikeus seksielämään ja itseni toteuttamiseen edes muutaman kuukauden ajan elämässäni. Olen sanonut avokilleni että rakastan häntä enkä halua olla vastuussa hänen seksielämänsä kurjuudesta ja että hän saa hakea helpotusta muualta, mutta ei hän halua. Hän on surullisena myöntänyt minulle saman oikeuden mutta eihän se tietenkään tällaista valloilleen päässyttä suhdetta tarkoita.
Rakastan avokkiani yli kaiken, mutta ajatus seksittömästä loppuelämästä kun sisälläni virtaavat tällaiset intohimot tekee minut hulluksi. Ja avokkini on vielä valmis elämään kanssani vaikka pystyn seksiin hänen kanssaan vain kerran vuodessa...
Onko kukaan muu kokenut tällaista kidutusta vuosikausien ajan? On kuin alkuhuuman jälkeen alkaisin kokea vakikumppanini jonain verisukulaisena johon ei sovi koskea ja joka etenkään ei saa koskea minua. Nimenomaan se että he haluavat minua ja yrittävät koskea minuun saa minut voimaan pahoin. Mutta en voi luopua rakkaastani - kummastakaan.
en halua seksiä avokkini kanssa
16
3357
Vastaukset
- tässä niistä yksi
Luulet himoa rakkaudeksi. Tämän kanssa, mietipä kirjoitustasi hieman uudestaan. Korkeampi yhteys sinulla on ainoastaan sukupuolielimiisi. Eihän siinä ole mitään vikaa olla eläimen tasolla, mutta täytyy tiedostaa ja hyväksyä että näin on.
- himossa on?
Yhtä tärkeää se on ihmiselle kuin rakkauskin.
Ihminen joka ei toteuta viettejään ei koskaan voi olla elämäänsä tyytyväinen. Niin se vaan on.
Väitätkö ettei seksi ole perustarve, TYYDYTTÄVÄ seksi? -Kyllä se niin on että seksi on yhtä tyhjän kanssa jos ei kumppani kiinnosta. Johtui se kiinnostamattomuus sitten mistä tahansa.
Tietenkin jos uusi ihminen on ainoa joka kiinnostaa, on siinä riskinsä. Jompaa kumpaa sattuu aina, yleensä lopulta palaa omatkin näpit. - ainoako?
..se on ihan selvää, mutta miten niin luulen himoa rakkaudeksi? Juuri sitä ihmistähän eli avokkiani eniten rakastan johon en tunne mitään himoa. Ja sama oli aikoinaan exäni kanssa.
Päinvastoin en tunnu pystyvän yhdistämään todellista syvää rakkautta ja himoa. Voin tuntea vain jompaakumpaa.
En odotakaan että kukaan sellainen voisi tätä ymmärtää joka ei ole samaa kokenut. Yleensä täällä kirjoittavat ihmiset jotka joko haluavat puolisoaan eivätkä saa vastakaikua tai ihmiset jotka eivät halua seksiä ollenkaan koska eivät nauti siitä. Mitä tämä tällainen on että haluaa seksiä aivan hirveästi mutta ei koskaan oman kumppanin kanssa. Voiko hirveämpää rakastamalleen ihmiselle tehdä. - olet eläin
ainoako? kirjoitti:
..se on ihan selvää, mutta miten niin luulen himoa rakkaudeksi? Juuri sitä ihmistähän eli avokkiani eniten rakastan johon en tunne mitään himoa. Ja sama oli aikoinaan exäni kanssa.
Päinvastoin en tunnu pystyvän yhdistämään todellista syvää rakkautta ja himoa. Voin tuntea vain jompaakumpaa.
En odotakaan että kukaan sellainen voisi tätä ymmärtää joka ei ole samaa kokenut. Yleensä täällä kirjoittavat ihmiset jotka joko haluavat puolisoaan eivätkä saa vastakaikua tai ihmiset jotka eivät halua seksiä ollenkaan koska eivät nauti siitä. Mitä tämä tällainen on että haluaa seksiä aivan hirveästi mutta ei koskaan oman kumppanin kanssa. Voiko hirveämpää rakastamalleen ihmiselle tehdä.Oikeaan rakkauteen kuuluu seksi. Kyllä kaikilla on himoja, mutta ihmisyyteen kuuluu oleellisena osana olla juoksematta niiden perässä kuin eläin.
- Äskeinen kirjoittaja
ainoako? kirjoitti:
..se on ihan selvää, mutta miten niin luulen himoa rakkaudeksi? Juuri sitä ihmistähän eli avokkiani eniten rakastan johon en tunne mitään himoa. Ja sama oli aikoinaan exäni kanssa.
Päinvastoin en tunnu pystyvän yhdistämään todellista syvää rakkautta ja himoa. Voin tuntea vain jompaakumpaa.
En odotakaan että kukaan sellainen voisi tätä ymmärtää joka ei ole samaa kokenut. Yleensä täällä kirjoittavat ihmiset jotka joko haluavat puolisoaan eivätkä saa vastakaikua tai ihmiset jotka eivät halua seksiä ollenkaan koska eivät nauti siitä. Mitä tämä tällainen on että haluaa seksiä aivan hirveästi mutta ei koskaan oman kumppanin kanssa. Voiko hirveämpää rakastamalleen ihmiselle tehdä.Tiedän kyllä mistä puhut koska tilanne itselläni on jokseenkin sama.
Pystyn kyllä olemaan pettämättä, mutta onnellisuuteen en täysin taidakaan pystyä yhden ihmisen kanssa.
Mutten myöskään halua satuttaa ketään. Ennen pitkää jotain kuitenkin varmasti tapahtuu. - riehaannu siellä..
ainoako? kirjoitti:
..se on ihan selvää, mutta miten niin luulen himoa rakkaudeksi? Juuri sitä ihmistähän eli avokkiani eniten rakastan johon en tunne mitään himoa. Ja sama oli aikoinaan exäni kanssa.
Päinvastoin en tunnu pystyvän yhdistämään todellista syvää rakkautta ja himoa. Voin tuntea vain jompaakumpaa.
En odotakaan että kukaan sellainen voisi tätä ymmärtää joka ei ole samaa kokenut. Yleensä täällä kirjoittavat ihmiset jotka joko haluavat puolisoaan eivätkä saa vastakaikua tai ihmiset jotka eivät halua seksiä ollenkaan koska eivät nauti siitä. Mitä tämä tällainen on että haluaa seksiä aivan hirveästi mutta ei koskaan oman kumppanin kanssa. Voiko hirveämpää rakastamalleen ihmiselle tehdä.Olet mielestäni ihan ns. normaalitilanteessa.
Taitaa olla aika yleistä että seksi oman kumppanin kanssa alkaa kyllästyttään, joskus jopa koko ihminen välillä. Joskus seksi loppuu jopa kokonaan. Se on vain elämää. Ja ihan fyysis-psyykkistä lainalaisuutta. Poikkeuksiakin toki on. Voin sulle sanoa oman lähes 12 vuoden suhteen kokemuksella, mikä siis ei ole valitettavasti poikkeus...
Jotkut täällä ovat vain niin onnekkaita/sokeita että kirjoittelevat tuomioitaan, joita perustelevat sillä että oma elämä kukoistaa. Mistä kukaan tietää kumppanistaan loppujen lopuksi kaikkea. Ja sitä, miksi se suhde ehkä loppujen lopuksi kukoistaa.
Voi olla että saat tuosta jutustasi uutta potkua omaan parisuhteeseesi, tai voi olla että tulet kärsimään siitä sairaasti joko vain sisälläsi tai sitten muuten. Mieti myös sitä, onko suhteesi kumppaniisi todella rakkautta vai pelkkää tottumusta. Rakastunut kun ei yleensä ajattele pettämistä.. - sama äskeinen
riehaannu siellä.. kirjoitti:
Olet mielestäni ihan ns. normaalitilanteessa.
Taitaa olla aika yleistä että seksi oman kumppanin kanssa alkaa kyllästyttään, joskus jopa koko ihminen välillä. Joskus seksi loppuu jopa kokonaan. Se on vain elämää. Ja ihan fyysis-psyykkistä lainalaisuutta. Poikkeuksiakin toki on. Voin sulle sanoa oman lähes 12 vuoden suhteen kokemuksella, mikä siis ei ole valitettavasti poikkeus...
Jotkut täällä ovat vain niin onnekkaita/sokeita että kirjoittelevat tuomioitaan, joita perustelevat sillä että oma elämä kukoistaa. Mistä kukaan tietää kumppanistaan loppujen lopuksi kaikkea. Ja sitä, miksi se suhde ehkä loppujen lopuksi kukoistaa.
Voi olla että saat tuosta jutustasi uutta potkua omaan parisuhteeseesi, tai voi olla että tulet kärsimään siitä sairaasti joko vain sisälläsi tai sitten muuten. Mieti myös sitä, onko suhteesi kumppaniisi todella rakkautta vai pelkkää tottumusta. Rakastunut kun ei yleensä ajattele pettämistä..Toisilla nyt vaan on fiksaatio uuteen ja aina uuteen, tästä varmaankin olen itse erittäin hyvä esimerkki.
Ollessani "kiltisti" en muutenkaan osaa olla oma itseni josta seuraa eristäytyminen, masennus ja ahdistus.
Tosin siinä mielessä en ole kovinkaan hyvä esimerkki siitä mitä "normaalissa parisuhteessa" yleensä tapahtuu tai ei tapahdu. Mutta oli niin tai näin, itse siitä joka tapauksessa kärsii. - noinkaan
riehaannu siellä.. kirjoitti:
Olet mielestäni ihan ns. normaalitilanteessa.
Taitaa olla aika yleistä että seksi oman kumppanin kanssa alkaa kyllästyttään, joskus jopa koko ihminen välillä. Joskus seksi loppuu jopa kokonaan. Se on vain elämää. Ja ihan fyysis-psyykkistä lainalaisuutta. Poikkeuksiakin toki on. Voin sulle sanoa oman lähes 12 vuoden suhteen kokemuksella, mikä siis ei ole valitettavasti poikkeus...
Jotkut täällä ovat vain niin onnekkaita/sokeita että kirjoittelevat tuomioitaan, joita perustelevat sillä että oma elämä kukoistaa. Mistä kukaan tietää kumppanistaan loppujen lopuksi kaikkea. Ja sitä, miksi se suhde ehkä loppujen lopuksi kukoistaa.
Voi olla että saat tuosta jutustasi uutta potkua omaan parisuhteeseesi, tai voi olla että tulet kärsimään siitä sairaasti joko vain sisälläsi tai sitten muuten. Mieti myös sitä, onko suhteesi kumppaniisi todella rakkautta vai pelkkää tottumusta. Rakastunut kun ei yleensä ajattele pettämistä..Alkuperäinen kirjoittaja ei valitettavasti ole normaalitilanteessa. On normaalia, että seksi hiipuu, ja alkaa suhteen edetessä ehkä kyllästyttämäänkin, mutta se, että tuntee inhoa oman kumppaninsa kosketusta kohtaan, ei ole normaalia. Olen itse elänyt parisuhteessa, jossa toinen osapuoli koki samoin, ja liian pitkään sitä kestin.
Tällä kirjoituksella en missään tapauksessa halua syyllistää. Syy saattaa olla sinussa, hänessä, teissä tai teidän suhteessa. Todennäköisesti jokin kombinaatio noista kaikista. Joka tapauksessa, toivon omasta kokemuksestani, että et valehtele itsellesi; tilanne ei missään tapauksessa ole normaali, ja jos ette pian siitä ulospääsyä löydä, niin oikeasti parempi lopettaa kuin kärsiä / antaa toisen osapuolen kärsiä.
- Ompula
Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu sillä itselläni on juuri sama ongelma. Olin vuosia naimisissa ja lopuksi tilanne meni siihen että en kestänyt ex-mieheni mitään kosketustakaan enää, seksistä nyt puhumattakaan. Tuntui kuin tuo ex-mies olisi ollut veli tai vastaavaa, niin suuri oli kuvotuksen määrä jos toinen yritti koskea. Avioliiton aikana olin todella onneton ja masentunut, lihoin läskivuoreksi enkä ymmärtänyt miksi kaikki oli niin kauheaa kun oikeasti rakastin toista ja aivan kaikki oli jos nyt ei täydellistä niin ainakin erittäin hyvin. Avioeron jälkeen kesti yli vuoden että aloin nähdä tilanteen muutoin kuin hirveästä ahdistuksen kuilusta. Toki avioliitossa oli muutakin häikkää, mutta tuo seksiosuus oli minun puoleltani se suurin yksittäinen ongelma.
Sinkkuaika sitten erosta toipumisen jälkeen yhtä juhlaa, seksi sujui ja oli aivan mahtavaa enkä meinannut saada kyllikseni, oli muutamia lyhyitä suhteita ja lyhytaikaisia vakipartnereita. Sitten aloin seurustella vakavasti ja nyt, kahden ja puolen vuoden jälkeen alkaa sama tilanne kuin avioliiton aikana palata. Kiinnostus seksiin on dramaattisesti vähentynyt ja valitettavasta kokemuksesta tiedän että tilanne ei tästä parempaan mene. Keskusteluakin on käyty seksiasioista jne. mutta kun vaikka järjellä kaikki on kunnossa ei mieli kuitenkaan väkisin lähde mukaan :(
Kaikkein hirveintä tämä on kumppaneilleni, joita (sekä exää että nykyistä) arvostan ja kunnioitan enkä olisi halunnut tai haluaisi mitenkään loukata. Luulen että tämä nykyinen jää viimeiseksi oikeaksi seurustelusuhteekseni, sillä en kykene enää elämään parisuhdevalheessa, valheessa siis siinä mielessä että olisi lopullinen yhteinen tulevaisuus partnerin kanssa.
Erotan todellakin himon- ja rakkaudentunteet toisistaan, enkä todellakaan ole niitä tässä toisiinsa sotkenut. Sen lisäksi olen aina pysynyt uskollisena kumppanilleni. Seksi ja toisen haluaminen on kuitenkin niin iso osa parisuhdetta että jos se on lopullisesti toimimatonta on todella epäreilua pakottaa partneri elämään sellaisessa suhteessa.
Jostain syystä seksuaalinen himo minun kohdallani vaatii sen että en tunne kumppaniani hyvin. Tämä on kamala seikka ja voin sanoa että sen hyväksyminen on ollut kohdallani tuskallista. Tämä ei siis ole asia jonka haluaisin olevan näin, tai jota olisin itselleni valinnut. Mutta vaikka taas järjellä tuon asian osaan käsitellä, en kykene sitä muuksi muuttamaan. Voisin kuvitella että monet "pelimiehet" ja sarjapettäjät kärsivät samanlaisesta tunne-elämän ongelmasta kuin tämä. Itse en halua ketään pettää enkä satuttaa, joten jos tämänhetkinen suhteeni todella osoittaa lopullisesti kykenemättömyyteni vakaaseen parisuhteeseen, aion olla vakaan oman valinnan kautta loppuelämäni ilman parisuhdetta. Meitä on moneksi ja suvaitsevaisuutta tarvitaan joka suuntaan, joskus eniten itseä kohtaan.- alkuperainen
Kiitos viesteistä. Ihanaa että edes yksi ymmärtää tilanteeni, mutta kamalaa että olet sitä mieltä että parannuskeinoa ei ole. Yhdeltä toiselta palstalta löysin kolmannen henkilön jolla on sama ongelma kuin meillä kahdella, ja hänelläkin käynyt samoin jokaisen kumppanin kanssa. Häntä vain ei ongelma vaivaa niin paljon kuin minua, sillä hänen libidonsa on heikompi ja miehellensäkin riittää kerran kuussa. Minun suhteessani harrastetaan seksiä keskimäärin kahdesti vuodessa.
Olette sitä mieltä että meidän pitäisi erota mutta entä jos kumppanini haluaa silti olla kanssani vaikka seksi ei ikinä paranisikaan? Olen keskustellut asiasta hänen kanssaan ja viimeksi kun puhuimme hän ensimmäistä kertaa ymmärsi että asia ei ehkä koskaan parane. Hän sanoi aina ajatelleensa että jonain päivänä tämä muuttuu...mutta jo melkein kymmenen vuotta ja pahemmaksi vain menee. Nyt olisi lapsenteko edessä enkä oikein voi sitä häneltä kieltääkään. Jos en nyt sitä hänen kanssaan tee, hän saattaa jäädä kokonaan ilman lapsia. Eiköhän sellainen kohtalo mene minun seksielämäni edelle. Ja ehkä voimme erota sitten kun lapsi on vaikka kymmenen ja minulla on mennyt vasta noin 45 vuotta elämästä seksittömänä hukkaan. Tai sitten sovin että saan pitää seksikavereita niin paljon kuin haluan. Tämä on aivan kammottavaa. Pääni hajoaa. Ensi viikolla on ensimmäinen tapaaminen psykologin kanssa.
Aivan rehellisesti sanottuna eniten toivoisin että avokkini jättäisi minut ettei minun tarvitsisi tehdä päätöstä jota itsekin varmaan katuisin ja samalla potea syyllisyyttä hänen elämänsä pilaamisesta. Jos hän ei joutuisi kärsimään ja pysyisi aina elämässäni ystävänä, luulen että eroaisin. - Ompula
alkuperainen kirjoitti:
Kiitos viesteistä. Ihanaa että edes yksi ymmärtää tilanteeni, mutta kamalaa että olet sitä mieltä että parannuskeinoa ei ole. Yhdeltä toiselta palstalta löysin kolmannen henkilön jolla on sama ongelma kuin meillä kahdella, ja hänelläkin käynyt samoin jokaisen kumppanin kanssa. Häntä vain ei ongelma vaivaa niin paljon kuin minua, sillä hänen libidonsa on heikompi ja miehellensäkin riittää kerran kuussa. Minun suhteessani harrastetaan seksiä keskimäärin kahdesti vuodessa.
Olette sitä mieltä että meidän pitäisi erota mutta entä jos kumppanini haluaa silti olla kanssani vaikka seksi ei ikinä paranisikaan? Olen keskustellut asiasta hänen kanssaan ja viimeksi kun puhuimme hän ensimmäistä kertaa ymmärsi että asia ei ehkä koskaan parane. Hän sanoi aina ajatelleensa että jonain päivänä tämä muuttuu...mutta jo melkein kymmenen vuotta ja pahemmaksi vain menee. Nyt olisi lapsenteko edessä enkä oikein voi sitä häneltä kieltääkään. Jos en nyt sitä hänen kanssaan tee, hän saattaa jäädä kokonaan ilman lapsia. Eiköhän sellainen kohtalo mene minun seksielämäni edelle. Ja ehkä voimme erota sitten kun lapsi on vaikka kymmenen ja minulla on mennyt vasta noin 45 vuotta elämästä seksittömänä hukkaan. Tai sitten sovin että saan pitää seksikavereita niin paljon kuin haluan. Tämä on aivan kammottavaa. Pääni hajoaa. Ensi viikolla on ensimmäinen tapaaminen psykologin kanssa.
Aivan rehellisesti sanottuna eniten toivoisin että avokkini jättäisi minut ettei minun tarvitsisi tehdä päätöstä jota itsekin varmaan katuisin ja samalla potea syyllisyyttä hänen elämänsä pilaamisesta. Jos hän ei joutuisi kärsimään ja pysyisi aina elämässäni ystävänä, luulen että eroaisin.vaaditaan kaikilta ihmisiltä parisuhteessa, muilla on muita ongelmia, meillä tämä. Varmasti asian kanssa voi tulla toimeen ja jatkaa siinä suhteessa jos kumpikin oikeasti haluaa ja pystyy. Ratkaisut ovat sitten varmasti ainutkertaisia, tarkoitan että jokaisen on kehitettävä omansa eikä varmasti voi ottaa kukaan toisen valmista ratkaisumallia (selibaatti, sivusuhteet, jne.). Mielestäni kaikki ovat oikeita niin kauan kuin ketään ei loukata.
Sinulla tuo lapsentekoasia varmasti vielä monimutkaistaa tilannetta, itse olen jo nuorena päättänyt olla hankkimatta lapsia, eikä biologinen kello ole koskaan tikitellyt vaikka jo reilusti yli kolmekymppinen olenkin. Kumppanini ovat myös olleet omasta tahdostaan lapsettomia ja siksipä en ole joutunut tilannetta tai parisuhteita tältä kantilta joutunut miettimään. Pystyn kuitenkin ymmärtämään että tämä on varmasti vaikea asia sinulle ja tuo psykologin kanssa juttelu on varmasti hyvä valinta. Olen itsekin testannut sitä ja voin jälkiperspektiivistä sanoa että se toi selvennystä asioihin ja helpotti tai ehkä opetti uuden tavan päästä sinuiksi ja käsitellä asioita.
Myös tuo toive että avokki jättäisi kuulostaa tutulta, itselläni oli samanlaisia tuntemuksia exmiehen kanssa, jossain vaiheessa jopa toivoin että hän tai minä olisin kuollut ettei tarvitsisi loukata toista tai itseään eikä käydä läpi sitä tuskaisaa kriisiä.
No, vaikeistakin asioista selviää läpi, pitää vaan muistaa pyytää apua ennen kuin itse romahtaa jos taakka tuntuu liian raskaalta. Ja omat vajavaisuudet voi oppia hyväksymään janiiden kanssa elämään.
Tsemppiä sinulle, asia tuntuu varmasti nyt isolta rumalta peikolta koska se on niin keskeisellä sijalla nyt elämässäsi. Toivon että pääset jonkinlaiseen ratkaisuun yhdessä avokkisi kanssa tai yksin jotta pääset tämän asian paineesta ja löydät kaikki lukemattaomat miljoonat muut hyvät ja kiinnostavat asiat elämästä!
- hmmmmmm..!
HUORAKSI se olis sulle varmman ihan hyvä ammatti jossa saisitr himojasi toteuttaa..
- kirjoittamaan
vähä-älyinen
- höh...
ikävää että ei seksi maistu sen kanssa jonka kanssa sen PITÄISI maistua. En usko että tuo on reilua avokkiasi kohtaan, silläkin on oikeus pettää sinua sitten...
- Ikäihminen
Ei sinussa välttämättä mitään vikaa ole! Olet ollut VAIN kahden miehen kanssa pitemmässä parisuhteessa eikä se vielä tarkoita, että "aina" kun olet pitkässä parisuhteessa...
Voihan olla, että sattumalta, kumpikaan näistä ei ole sinulle sopiva sanan varsinaisessa merkityksessä; molemmat varmaankin ihania ihmisiä ja teikkä ihana suhde muuten, mutta on sitä ihania suhteita hyviin ystäviinkin..
Ja ihan totta - sinulla on oikeus nauttia elämästä. Go for it baby!- mut sekosin lisää...
Huh huh...
Olen jos miltä palstoilta hakenut vinkkiä tilanteeseeni, joka on pääpiirteittäin vastaava kuin ketjun aloittaneella naisella.
Itse olen 30 vuotias, ja jo viidettä kertaa avoliitossa (joka kerta eri miehen kanssa) - tällä kertaa kihloihin asti ei olla ennätetty - onneako matkassa? Tämä tapahtunut 11 vuoden sisällä. Avokkien lisäksi (väliajoilla) satunnaisia yhden tai useammanyön seksituttavuuksia on sit ollut aivan liikaa - nyt puhutaan yli 200 miehestä ja huorannut en ole ikinä, vain nauttinut seksistä uuden kiinnostavan miehen kanssa. Suurin osa "ystävistäni" tuli 19-20 vuotiaana muutettuani ensimmäisestä avoliitosta sinkkuyksiööni. Miehet olivat kulutustavaraa, joita vaihdoin mielialan mukaan ja usein.
Seksi oli tuolloin kivaa, kiihkeää ja muistaakseni sain siitä hyvän mielen.
Miksi kuitenkin vastaani on tullut jo 5 miestä, joiden kanssa olen halunnut seksiä useammin kuin kerran, halunnut heidän kanssaan yhteen muuttaa ja kuitenkin lopputulos on jotakuinkin sama: 3-4 kuukauden yhteiselon jälkeen menee halut tyystin, loppuu yhteiset puheenaiheet ja jos satunnaisesti tekisikin seksiä mieli, sooloilee mieluummin kuin vinkkaisi avokille, joka taatusti tulisi apuun iloisesti.
Ja nyt on kuvaan tullut myös ylenmääräinen nukkuminen... Vaikka menisin vasta klo 16:ksi töihin ja isännälläkin olis vapaata aamupäivällä, ei vaan huvita nousta yhtään aiemmin sängystä, ennen kuin on pakko, että ehtii käymään suihkussa ja laittautumaan.
Toisia miehiä en ole edes katsellut, joskin sooloillessa parista aiemmasta "helpottajasta" fantasioinut, enkä edes haluaisi eroa saati pettämistä ajatellakaan..
Onko tää valuvika? Mistä pirusta tää voi johtua?
Vastausta olen yrittänyt pohtia ja koittanut jollakin tapaa selittää tuntemuksiani ja haluttomuuttani sillä, että mut 15-vuotiaana raiskattiin ja tulin siitä raskaaksi, keskeytyksestä en viitsi edes kertoa, sillä kaikki mikä pieleen voi mennä, meni pieleen.
Nykyisenkin avoliiton alkuvaiheessa uskoin olevani päästä varpaisiin rakastunut ja toivoin ikuista yhteistä elämää. Elämäni ensimmäistä kertaa aloin jopa lämmitä perheen perustamisajatuksille. Nyt en enää voi hyvällä tahdollakaan väittää, että perheenlisäystä haluaisin, en nyt enkä varmaan myöhemminkään.
Kuten otsikkokin kertoo, apua hain ja vain lisää kysymyksiä löysin?!??
Kalatyttö-75
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330728Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764141Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972714Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1321879Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5901654- 861584
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751561Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591488Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721238