Olen jo pidemmän aikaan miettinyt sitä että miksen ole valmis menettämään neitsyyttäni.Viime aikoina on tullut entistä enemmän mahdollisuuksia, mutta olen kieltäytynyt miettittyäni hetken asiaa.
Olen omasta mielestäni käsitellyt asiaa aika paljon,en ainoastaan vatvo asioita yksin päässäni vaan kerroin tunteistani ystävilleni.En siis punastele tai käy änkyttää jos seksi tulee puheeksi.Omasta mielestäni olen jo valmis, mutta kun joku kakslahkeinen käy ehdottelee jotain, nii siinä vaiheessa pistän jarrut pohjaan.(kai tahaton reaktio?)Mietin asioita kai liikaa..
Kunnioitan kuitenkin sen verran itseäni etten päätä pahkaa ole menossa sänkyyn ventovieraan kanssa.
Varmasti asiaa helpottaisi myös se, että löytäisi itselleni sen poikaystävän, mutta melkein kaikki äijät joihin tutustun alkavat kinuta suhteelta jotain muuta kun hellyyttä ja rakkautta ennen kuin tosiaan edes tunnetaan.
Olen seurustellutkin lyhyissä pätkissä muutaman pojan kanssa, mutta suhteet tosiaan ovat olleet joko niin varhaisnuoruudessa tai niin lyhyitä ettei seksi ole tullut puheenaiheeksi.
Viime aikoina vastakkaisen sukupuolen kanssa kanssakäyminen on rajoittunut siihen, että baarissa tulee juteltua jonku pojan kanssa ja sitten se homma lopulta menee siihen, että hitaiden jälkeen sitä ollaan jo kovaa vauhtia menossa jatkoille sen luokse eikä siinä kamalasti kysellä muuta.Mua ärsyttää tollanen itsestäänselvyys..Se että tanssii hitaat ja vaikka vaihtaa muutaman suukon, ei tarvitse merkitä sitä että ollaan saman tien valmiita menemään sänkyyn.(Enkä omasta mielestäni edes anna viitteitä siitä että ilta jatkuis jommankumman luona vielä baarin jälkeen.)Varmasti tässäkin maassa on niitä kunnollisia poikia jossain, mutta harmikseni en ole sellaiseen vielä törmännyt.Toivottavasti sellanenkin vielä tulee vastaan eikä kammoksu sitä että tosiaan olen vielä neitsyt..
Ehkä se baari ei oo se paras paikka etsiä seuraa itelleen, mutta tällä hetkellä en tiiä oikein että mistä muualta lähtisin etsimään..
Jos joku haluaa kommentoida tätä mun tilitystä, nii toivon että ne kommentit on järkeviä, koska en jaksa lukea keskenkasvuisten sepustuksia.Ja lämmin kiitos jo valmiiksi teille jotka vastaatte!:) Musta olis ainakin mukava kuulla, et onko täällä jollain muulla samanlaisin tuntemuksia/kokemuksia.Ja tottakai muutenkin saa kommentoida.
Olen omasta mielestäni käsitellyt asiaa aika paljon,en ainoastaan vatvo asioita yksin päässäni vaan kerroin tunteistani ystävilleni.En siis punastele tai käy änkyttää jos seksi tulee puheeksi.Omasta mielestäni olen jo valmis, mutta kun joku kakslahkeinen käy ehdottelee jotain, nii siinä vaiheessa pistän jarrut pohjaan.(kai tahaton reaktio?)Mietin asioita kai liikaa..
Kunnioitan kuitenkin sen verran itseäni etten päätä pahkaa ole menossa sänkyyn ventovieraan kanssa.
Varmasti asiaa helpottaisi myös se, että löytäisi itselleni sen poikaystävän, mutta melkein kaikki äijät joihin tutustun alkavat kinuta suhteelta jotain muuta kun hellyyttä ja rakkautta ennen kuin tosiaan edes tunnetaan.
Olen seurustellutkin lyhyissä pätkissä muutaman pojan kanssa, mutta suhteet tosiaan ovat olleet joko niin varhaisnuoruudessa tai niin lyhyitä ettei seksi ole tullut puheenaiheeksi.
Viime aikoina vastakkaisen sukupuolen kanssa kanssakäyminen on rajoittunut siihen, että baarissa tulee juteltua jonku pojan kanssa ja sitten se homma lopulta menee siihen, että hitaiden jälkeen sitä ollaan jo kovaa vauhtia menossa jatkoille sen luokse eikä siinä kamalasti kysellä muuta.Mua ärsyttää tollanen itsestäänselvyys..Se että tanssii hitaat ja vaikka vaihtaa muutaman suukon, ei tarvitse merkitä sitä että ollaan saman tien valmiita menemään sänkyyn.(Enkä omasta mielestäni edes anna viitteitä siitä että ilta jatkuis jommankumman luona vielä baarin jälkeen.)Varmasti tässäkin maassa on niitä kunnollisia poikia jossain, mutta harmikseni en ole sellaiseen vielä törmännyt.Toivottavasti sellanenkin vielä tulee vastaan eikä kammoksu sitä että tosiaan olen vielä neitsyt..
Ehkä se baari ei oo se paras paikka etsiä seuraa itelleen, mutta tällä hetkellä en tiiä oikein että mistä muualta lähtisin etsimään..
Jos joku haluaa kommentoida tätä mun tilitystä, nii toivon että ne kommentit on järkeviä, koska en jaksa lukea keskenkasvuisten sepustuksia.Ja lämmin kiitos jo valmiiksi teille jotka vastaatte!:) Musta olis ainakin mukava kuulla, et onko täällä jollain muulla samanlaisin tuntemuksia/kokemuksia.Ja tottakai muutenkin saa kommentoida.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sehän on vain hyvä ettet hyppää sänkyyn kaikkien kanssa... Mulla oli ihan sama ongelma, mieli olis vähän tehny ja aina päätin, että seuraavalla kerralla kyllä menen kun tulee tilaisuus, mutta sitten en tosi paikan tullen ikinä halunnutkaan. Kunnes sitten tapasin ihanan miehen ja halusinkin ja niin siinä sitten kävi.. Ollaan oltu yhdessä kohta neljä vuotta eikä tosiaan kaduta etten mennyt vastentahtoisesti sänkyyn vaan vasta kun OIKEESTI halusin.
Täällä on vähän samanlaisia tunteita ja pelkoja kuin ketjun aloittajalla.
Haluaisin seurustella sen ensimmäisen kanssa jonkin aikaa, ennenkuin seksi tulee kysymykseen. En vain halua irtosuhteita, vaikka mistä sen tietää sitten ensimmäisen jälkeen, mutta ensimmäinen saisi ainakin olla semmoinen, joka sitten mukamas olisi se ainut!
Pelkään kuitenkin, että samanlaista kauniimman sukupuolen edustajaa ei löydy ja vaikka olenkin kohta vain 18, "pelottaa" silti mitä hän ajattelee poikuudestani..
Varo vaan sitä, että tollasia kelatessasi huomaat joku aamu muuttuneesi katkeroituneeksi 40-kymppiseksi vanhaksi piiaksi jolta elämä meni jotenkin vain ohi.
Oon saman ikänen tyttö, painin saman ongelman kanssa, ja kirjoitit suoraan kuin omia ajatuksiani tai mun elämästä :) Totta kai tiedän, etten ole ainut ihminen, joka tämän asian kanssa painii, mutta silti se tuntuu aina itestä, että oon ainut.
Musta alkaa jo tuntua, että siitä on tullu vähä jopa "stressi" mulle. Haluan ja aion, mutta joka ikinen kerta menee pupu pöksyyn...
Tuntuu silti kauheelta, että mitä vanhemmaksi tässä tulee, sitä nolommaksi se käy.. :/
Pistä mailiosotetta jos haluat vaihtaa enemmän ajatuksia :-)
Jos et tohdi, tsemppiä joka tapauksessa! :)
Tiedän tuon tunteen kun välillä tuntuu että koko asia ja pelkästään sen tiedostaminen tuntuu todellakin "taakalta".Sitä melkein jo suunnittelee päässä että nyt sen teen ja ettei enää yhtään mietitä tai harkita, mutta se on se hetki..Sitten sitä taas ajattelee hetkeä myöhemmin, että kaipa sitä on parempi odotella kuin hypätä tuosta noin vaan sänkyyn jonku ventovieraan kanssa. Tiiän että potisin siitä niin huonoa omaatuntoa jo pelkästään siksi että se sotii täysin vastoin mun ajatuksia ja tuntoja.
Mutta ei hätiköidä, eihän sitä koskaan tiiä mitä tai kenet huominen tuo tullessaan ;)
En taida uskaltaa antaa sitä mailiosotetta kun täällä liikkuu kuitenkin niin laidasta laitaan tätä porukkaa :) Olisi kyllä mukava jutella :)
Toivotan tsemppiä sullekin!:)
Kannattaisi varmaan etsiä jostain muualta kun baarista. Mene vaikka johonkin seurakunnan nuorteniltaan. Sieltä löytyy taatusti henkilöitä jotka eivät halua heti ensimmäisenä sänkyyn. Omakohtaisia kokemuksiakin tästä löytyy
Pakko kysellä jotta entäpä jos sattuukin olemaan ateisti ja painiskelee tällaisen asian kanssa? Turha on väittää että jumaluskon puute korreloisi sen kanssa että haluaa kenen tahansa kanssa sänkyyn hypätä jotta neitsyydestä eroon pääsee. Minä itse olen ateisti ja absolutisti. Sulkee aika hyvin baarit ja nuortenillat molemmat pois. Missä helvetissä sitä naisia sitten tapaa? No ehkei helvetissä kuitenkaan.. :)
Minulla on kanssa ihan samallainen ajatus maailma eli mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä vaikeempaa on alottaa mitään juttua naisten kanssa ku on vielä poikuus tallella, eli en vaan uskalla tunnustaa.
sillä tuntuu ett ett nois baareis on aika paljoki tollaisia naisia jotka ei arvosta lainkaa itteään vaan antaa sitä pillua heti. Kylhän meitä kunnolisiaki jätkiä sieltä baarista löytyy jos vaan osaa kattella;)Ite oon kans löytäny baareista mukavia tyttöjä jotka ei oo ollu itsestään selviä tapauksia vaikkaki ne on aika harvassa siel kokemuksien perusteella. Kyl me jätkät pohjilmiltamme arvostetaan just tollaisia naisia jotka ei heti tarjoo sitä pilluansa ekana iltana
Mun itsetunnolle jo pelkästään tekee hyvää kuulla että tosiaan joku vielä ajattelee noin :) Nykyään on vaan harvenevaan päin tuo että tosiaan löytää jonkun sellaisen ihmisen, joka ei ensimmäisenä ajattele seksiä.Musta tollanen kinuaminen ja vonkaaminen ei oo mistään kotoisin.Asioista voidaan puhua niiden oikeilla merkityksillä, mutta ensimmäisenä iltana kun olen vasta tutustumassa kyseiseen ihmiseen ja hän minuun, niin asia ei minusta kuulu ainakaan prioriteeteissa ykköseksi.Koko juttu on jo heti alusta tuhoon tuomittu, jos toisella päässä pyörii pelkkä seksi.Ja tuo myöskin pitkälti kertoo toisen tarkoitusperistä..
Mutta nähtävästi toi mun aloitus on saanut monia muitakin avautumaan :) Hieno homma et ootte tuonu oman mielipiteenne asioista esille ja antanu jopa muutamia vinkkejä!:)Edelleenkin kaikenlainen tarinointi/mielipiteiden kirjoittelu on tervetullutta :)
Tunnustaminen varmasti onkin se kaikkein vaikein asia, mutta toisaalta musta tuntuu siltä etten välttämättä pakoile suhdetta sen takia että olen vielä neitsyt.Kun tutustuu ihmiseen kunnolla ja oppii tietämään ja tuntemaan toisen ajatusmaailmaan, niin varmasti asiat helpottuvat paljon.Ja kun jaksaa panostaa siihen että tutustuu ihmiseen kunnolla ennen kuin vie suhdetta seuraavalle tasolla tai edes harkitsee sitä, nii varmasti tietää että tekee oikein.Hätiköidä ei tarvitse koskaan.Tsemppiä sulle!:)
Eli tällainen juttu alkaa nykypäivänä hämärtymään, kuin "omistautuminen".
Itse en seurustele. En ole seurustellut mitenkään hirveän vakavasti koskaan (pieniä aikoja, deittailua). En myöskään harrasta mitään yhdenyön juttuja ja baareista petiseuran kalastelua, siksipä onkin tämä poikuus visusti tallella.
Minun mielessäni, seksi on aina kuulunut osana parisuhteeseen, enkä kykenisi sitä edes ventovieraan kanssa harrastamaan.
Toivoisin tietysti löytväni sen naisen, jonkan kanssa voi sitten hyvillä mielin aloittaa seksin, joka on OSANA toimivaa parisuhdetta.
Mutta tässä tuleekin se kinkkinen juttu:
Miten uskaltaa lähteä sitten siihen ralliin? Yhteiskuntahan velvoittaa kaikkia olemaan "uskomaton sängyssä" ja "vielä entistäkin parempi pedissä". Tämmöiseenhän niin monet lehdetkin meitä aivopesevät. Valitettavasti se on tuntunut minusta moniin nuoriin purevan, sillä tätä kommenttia kuulee liian usein "jätin sen qu se oli niin huono sängyssä"..tämä vaikka parisuhde olisi muuten toiminutkin todella hyvin!
Olisiko se sitten parempi, että on nuohonnut puolet Suomen naisista edestä ja takaa ja osaa kaikki mahdolliset kikat ja jibot...sekö sitten tekee siitä parisuhteesta todella hyvän henkiselläkin tasolla.
Toivottavasti nykyään on vielä naisiakin (tällä keskusteluaueella näyttää ainakin joillain olevan ihan terve ajatusmailma!) joille seksi rakentuu sitten hyväksi, kun on se henkinen sidekin kunnossa.
On kammottavaa kun nykymaailma antaa tälaiset paineet ihmisille. Moni kunnon ihminen jää siis ikuisesti yksin kun pelkää tätä puolta, jonka pitäisi olla ihan normaalia huttua ihmisten suhteessa.
Onko ainoa vaihtoehto sitten vain pyöriä niissä baareissa ja herätä aamulla ties kenen vierestä, ties mitä tehneenä? Itse en usko, että baarista (lihatiskeiltä) todellakaan löytyy sitä OIKEATA, vaikka siellä silloin tällöin ihan kivaa onkin.
Me ollaan tosiaan sukupuuttoon kuoleva haara tässä ihmiskunnassa, sillä nykyään niin monet menevät sänkyyn liian nuorina ja monet pelkästään sen takia, että yhteiskunta on antanut vapaat kädet tuoda seksin jokapäiväiseen elämäämme kuin minkä tahansa asian.Sitä suoltaa lehdet, televisio ja netti ympäri vuorokauden seitsemänä päivänä viikossa.
En ole mikään jeesustelija enkä tarkoita sitä että seksi pitäisi kokonaan häivyttää keskusteluista, sillä sehän kuitenkin on luonnollinen asia ja ilman sitä kukaan meistä ei olisi täällä.Tarkoitan vain että siitä ei tarvitse mainita jokaisessa tilanteessa ja se pitäisi yrittää mahdollisimman pitkälti kitkeä pois ainakin pienten lasten korvilta.
Nyt meitä vastaan kävelee varhaisteinejä, joiden mielestä 12-vuotiaana on jo aika seurustella ja että seksi kuuluu siihen.Seurustelussa ei sinäänsä ole mitään vikaa ja muutamassa harmittomassa suukossa, mutta entä seksi?Tuon ikäinen on vielä niin nuori ettei moni pysty edes käsittämään miten suuri askel se on aikuisuuteen.Seksi tuo mukanaan suuren vastuun, jonka harva varhaisnuori on loppujen lopuksi valmis kantamaan.
Tämä on asia, joka varmasti nostattaa suurtakin kohua, mutta uskon että suurin osa ihmisistä on samaa mieltä kanssani asiasta.
Se, ettei antaudu ensimmäiselle kaksilahkeiselle, ei tarkoita sitä että olisi jotenkin tiukkapipo tai pihtari.On tietenkin jokaisen oma asia, että miten neitsyytensä tai poikuutensa haluaa menettää, mutta tuskin kukaan mistään hätiköidystä nauttii.
Itse en ole enää neitsyt, mutta vastaampa tähän keskusteluun kuitenkin!
En usko että kukaan "normaali ja aivot omistava" nainen mitään hepulia saa kun kuulee poikuudestasi. Päinvastoin, itse olisin ainakin hyvin otettu jos alkaisin seurustelemaan miehen kanssa jolla on poikuus tallella. Se olisi enemmän kuin mahtava asia!
En ollenkaan sitä paitsi usko että kukaan nainen odottaa mitään "uskomatonta" suoritusta sänkypuuhissa. Sanotaanhan sitä että luonto tikanpojan puuhun ajaa... Sama taitaa päteä näissä seksihommissa!
Olet ja teet vain niin kuin tuntuu mukavalta etkä murehdi turhia, kuten "seisookohan se nyt varmasti"?! Seksi on parasta juuri silloin kun siinä on paljon läheisyyttä ja tunnetta mukana! Eikä kaiken tarvitse aina päättyä yhdyntään!
Tottakai kaikki naiset haluavat mieluummin hyvää seksiä kuin huonoa seksiä.
MUTTA: aloimme poikaystäväni kanssa seurustelemaan kolme vuotta sitten. Hän oli täysin kokematon, kun taas itselläni oli takana aktiivista seksielämä jo useita vuosia. Aluksi hänen tottumattomuutensa oli tok outoa, mutta hänen avomielisytensä ja intonsa oppia ja miellyttää pian tekivät hänestä aivan ihanan rakastajan! Ja mikä tärkeintä, hän ei yrittänyt imitoida pornolehtien sankareita.
Eli paineet pois, eiköhän sinullekin jostain jokin kiva mimmi löydy, kunhan annat niden ensin tutustua itseesi etkä hötkyile!
olen itsekin joskus etsinyt seuraa baareista ku en missään muualla oikein ollut tekemisissä miesten kanssa. Ja ainahan sieltä joku löytyi joka joko hävis illan päätteeks tai oletti et menen sen kans jatkoille, tommostakin oon joskus harkinnut, aika tyhmää.. Kyllä löytyi muutamia joiden kanssa oli käyty treffeilläkin baari-illan jälkeen, mut ei siitä sit tullut ikinä mitään, ku oltiin erilaisia ihmisiä jne. Mut kyllä baareistakin voi oikeasti löytää kumppanin, jos menee juttelee kunnollisille miehille eikä semmoisille pelimiehille tai juopoille :D Mut musta paras vaihtoehto on vaan olla etsimättä ja nauttia sinkkuna olemisesta niin varmasti löytyy joku mies. Itse just aloin vaan viime kesällä tällei nauttia elämästä ajattelematta yhtään miehiä, kävin baareissa kavereiden kanssa pitämässä hauskaa, shoppaamassa jne ja oli todellakin kivaa olla vihdoinkin ilman mitään paineita siitä et on neitsyt melkein 20vuotiaana eikä seurustele eikä tapaile ketään enää. Ja ei kestänyt kun kuukausi niin yllättäin tapasin miehen silloin kun sitä vähiten odotin ja yllätys-yllätys netissä :D Itse asiassa se itse löysi minut ja halusi tavata, itse kyllä olin kiinnostunut siitä mut en olis ikinä uskonu et siitä alkais niin ihana suhde joka on kestänyt jo melkein puoli vuotta. Se oli mun ensimmäinen ja en kadu yhtään että odotin, päinvastoin mies oli kokenut ja osasi käsitellä mua hellästi, joten eka kerta oli todella ihana! Että kyllä se odotus palkitaan! Yleensäkin elämässä kaikki hyvät asiat tapahtuu silloin kun niitä vähiten odota. Et kyllä säkin tapaat vielä jonkun jos vaan alat nauttimaan elämästä nyt,sinkkuna!