Kyselit tuolla alempana kasien mahdollisista ruokahaluista, kun keskustelut tiivistyivät vain kutosten ympärille. Laitan tämän nyt uudeksi jutuksi, entinen ketju on jo aika iäkäs, voi tarina hukkua suotta.
Viime kesänä, ennen kunnollisen kolmisatasen löytymistä, oli kierroksessa 420SEL, 87-mallinen 240 tkm taulussa ja kaikilla mahd. mausteilla sähkösäätöistä takatuhtoa ja hydrauliperää myöten. Aika lailla tasan millin peli aikanaan, nyt pyyntiä oli 16.500 erkkiä eli aika tasan satku vanhaa valuuttaa.
Koeajoin toki, ei moittimista, upea oli ajaa ja kaikki namiskukkelit toimivat sujuvasti. Haastelin isäntää tietenkin myös mm. kulutuksista.
Omistaja sanoi kulutuksen liikkuvan tien päällä 10-13 litrassa riippuen ohittelusta - äkäiset spurtit kuulemma nostavat maantiesyöntiä melkoisesti. Tasainen 80-100 km/h kuulemma meni hieman yli kympillä, motarikyyti 11-12 litralla.
Kaupungissa hukkui 16 litran tuntumaan, oikein tukkoisella talvisäällä 17-18 litraa. Tuossa kohtaa alkaa tulla kasin "ominaisuudet" pahimmillaan esiin.
Uskon sinällään lukuihin, sillä auto on ollut kaverilla uudesta asti, joten perspektiiviä ja otantaa löytynee riittävästi. Ruokahalujen ero isoimman kutosen ja pienimmän kasin välillä liikkuu siis 2-3 litran tuntumassa.
Vuositasolla laskin kulutuserojen mekuteeraavan n. 3500-4500 vanhan rahan eroa bensakuluissa 300/420. Arvelin kutosen olevan myös muilta osin "helpompi", kun on osin vielä käyttöautokin.
Näistä syistä haku kohdistui 3-sataseen. Kiihtyvyydessä 0-100 km/h malleilla ei ole kuin 0.5 sekunnin ero (tehtaan mukaan), jolla S-korissa ei ole mitään merkitystä. Huiput ovat 210/222 km/h, eli ero on akateeminen, jopa Saksan baanoilla saati sitten Suomessa.
Tehoero 43 hv vaikuttaa siis yllättävän vähän, mutta kasin vääntö toisi ajamiseen tietysti omaa letkeyttään ja sinänsä sopii Mersun henkeen. Jos auto olisi pelkkä "kesä- ja sunnuntaipeli" niin kasin valinta olisi ollutkin selvä homma.
Viime kesänä, ennen kunnollisen kolmisatasen löytymistä, oli kierroksessa 420SEL, 87-mallinen 240 tkm taulussa ja kaikilla mahd. mausteilla sähkösäätöistä takatuhtoa ja hydrauliperää myöten. Aika lailla tasan millin peli aikanaan, nyt pyyntiä oli 16.500 erkkiä eli aika tasan satku vanhaa valuuttaa.
Koeajoin toki, ei moittimista, upea oli ajaa ja kaikki namiskukkelit toimivat sujuvasti. Haastelin isäntää tietenkin myös mm. kulutuksista.
Omistaja sanoi kulutuksen liikkuvan tien päällä 10-13 litrassa riippuen ohittelusta - äkäiset spurtit kuulemma nostavat maantiesyöntiä melkoisesti. Tasainen 80-100 km/h kuulemma meni hieman yli kympillä, motarikyyti 11-12 litralla.
Kaupungissa hukkui 16 litran tuntumaan, oikein tukkoisella talvisäällä 17-18 litraa. Tuossa kohtaa alkaa tulla kasin "ominaisuudet" pahimmillaan esiin.
Uskon sinällään lukuihin, sillä auto on ollut kaverilla uudesta asti, joten perspektiiviä ja otantaa löytynee riittävästi. Ruokahalujen ero isoimman kutosen ja pienimmän kasin välillä liikkuu siis 2-3 litran tuntumassa.
Vuositasolla laskin kulutuserojen mekuteeraavan n. 3500-4500 vanhan rahan eroa bensakuluissa 300/420. Arvelin kutosen olevan myös muilta osin "helpompi", kun on osin vielä käyttöautokin.
Näistä syistä haku kohdistui 3-sataseen. Kiihtyvyydessä 0-100 km/h malleilla ei ole kuin 0.5 sekunnin ero (tehtaan mukaan), jolla S-korissa ei ole mitään merkitystä. Huiput ovat 210/222 km/h, eli ero on akateeminen, jopa Saksan baanoilla saati sitten Suomessa.
Tehoero 43 hv vaikuttaa siis yllättävän vähän, mutta kasin vääntö toisi ajamiseen tietysti omaa letkeyttään ja sinänsä sopii Mersun henkeen. Jos auto olisi pelkkä "kesä- ja sunnuntaipeli" niin kasin valinta olisi ollutkin selvä homma.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samoista syistä 300-moottori oli/on W126-sarjassa ylivoimaisesti suosituin myös saksalaisten keskuudessa. Pikkukasi ei tee oikeastaan mitään paljoakaan paremmin mitä kutonen tekee. Käytännön etuja sen sijaan tulee vastaan useassakin kohtaa. Isot 500-560 moottorit ovat sitten ihan eri asia.
Taisi olla vain jenkkimarkkina, jossa 8-koneiset veivät valtaosuuden, kuten voi arvatakin.
Voi olla, että 300/350-dieseleitä myytiin myös enemmän kuin kutosia (jos muuten 6-koneisia edes vietiinkään rapakon taakse???)
Joskus taannoin katselin netistä Usan w126 kantaa. Suurin osa oli sielläkin 280 tai 300 moottoreilla. 260:ä ei tullut vastaan yhtään.
Aikoinaan setä osti Ameriikasta 280SE:n. Hän oli mielissään, kun 6-kone tarjonta oli niin laajaa.
Ameriikassa enemmän vaikuttaa varmaankin hinta. Mersut ovat siellä perkeleen paljon kalliimpia, kun niitten omat "kansanautonsa". Voi olla, että 6 ja 8-koneiden hintaero on siellä kova.
Mielenkiintoinen palsta. Luin alempaa aiheesta ja JPK:n spekuloinnista kulutuksien suhteen. Vaikka matka-ajon kierrokset laskisivatkin V8:lla muutaman sata kierrosta 6-moottoriin verrattuna, niin totuus on armoton. Pienimmilläänkin 6 vs. 8 vastassa on pikkuauton moottorin verran enemmän iskutilavuutta ja vähintään 100 kg ?? enemmän painoa.
Kerrottu kulutusero on jopa pieni nämä faktat huomioiden. Ja kun JPK pyöritteli ajatusta 500-moottorista, niin tuolloin moottoreiden kokoero on jo 2 litraa. Veikkaan että keskikulutus 3-litraiseen verrattuna nousee jo yli 4 l/100 km.
Oli tarkoitus laittaa tuohon vastaukseen mukaan omankin auton kulutus. Matkaa on taitettu vasta vähän ja kesäkelillä kaikki, mutta vaihtelevassa matka-ajossa kulutus on 90-100 km/h mittarinopeuksilla ollut 10 litran luokkaa. Kuormana kaksi henkeä ilman raskaita matkatavaroita. Laatikko on automaatti. Mittausväli on aika pieni, vain 800 km.
Aikoinaan kun haeskelin W126:sta, oli tähtäimessä ennen kaikkea vinkkeli. Jostain syystä olin epäluuloinen M103-kutosen ja sen kestävyyden kanssa. Olin kuullut useista kansivikaisista kolmesatasista, mikä painoi silloin vaakakuppia kasin suuntaan, joiden suhteen tuli toisenlaista viestiä. Ja toisaalta, jo silloin ajattelin autoa osittain "harrastekäyttöön", joten mahdolliset 2-3 litran erot kulutuslukemissa eivät juuri antaneet aihetta huoleen.
No, kasia ei tullut. Niitä oli tietenkin vähemmän tajolla ja koeajojen jälkeen ei tuo kolmesatanen tuntunut yhtään pöllömmältä vaihtoehdolta. Pihaan tuli siis kolmesatanen ja edelleen auton käyttätarkoitus on osittain "harraste". Nyt kun kärryä on tullut pyöriteltyä pari vuotta, niin kieltämättä edelleen kasi siintää mielessä. Kaipaan ehkä sitä ajamisen letkeyttä, sitä että maantienopeuksissa kone kiertää pikkulaiskasti. Jostain syystä vierastan kolmesatasen mielestäni liian kovia kierroksia (nyt puhun siis nimenomaan automaattivaihteisen 300:sen ominaisuudesta).
En sitä sano, etteikö kutonen tarjoisi ihan tarpeeksi suorituskykyä, mutta kieltämättä ero kasiin on väännön ja sitkeyden suhteen aika suuri. Oman perstuntumani mukaan kutosessa elämä alkaa vasta neljässätonnissa. Vinkkeli vetää iloisesti jo huomattavasti alempaa - mikä nyt lienee sanomattakin selvää!
Kieltämättä arastelin lopulta kasikoneisen W126:n ostoa juuri sillä seikalla, että ajattelin Kaapon tavoin kutosen "helpommaksi". Eli osia löytyisi koneeseen huokeammin ja helpommin, kun sama pannu oli käytössä myös pikkuveljessä (W124).
Jos kaipailin kasikoneisten omistajien kommentteja kulutuksista, niin toisaalta olisi kiva kuulla kokemuksia näiden koneiden kestävyydestä. Saksalaisessa W126 klubissa väittivät, että huolletulla kasilla päästelee ilman suurempia ongelmia helposti puoli milliä, kutonen ei ole heidän mielestään yhtä pätevä. Kaikki tietenkin riippuu käytöstä ja huollosta. Joku puu/luupää saa rikki sellaisen vaikka päivässä!
Muistelen yhdeltä jenkkien nettisivulta lukeneeni, että kasille tarjottiin sellaista reilua 400.000 km taivalta ilman murheita, pl. jakoketjun vaihto n. 200.000 km kohdalla.
Toisaalta muistaakseni W126.de -sivuilla M103-koneen kerrottiin kestävän mainiosti 350-400 tkm ilman korjaustarvetta. Tässä pitää tosin ottaa huomioon, että "lupaus" koskee lähinnä koneen alakertaa. Tuo km-määrä melkein pääsääntöisesti edellyttää, että jossain vaiheessa nokka-akseli, nostajat, ketju yms. jakopään sälät on vaihdettu kestävämpiin.
Ja nuokin km-määrät ovat ylitettävissä, huollosta, ajotavasta ja olosuhteista riippuen.
Ei ole montaakaan vuotta siitä, kun nokalla hörpötti vielä 305 TPI. Se fiilis pysyy muistissa melkoisen sitkeästi, 1000 rpm taulussa, nelonen silmässä ja kaasunpainallus saa aikaan "sen soundin" pönäkän kiihtyvyyden.....Mersuunkin se kasi, kuten oli juttua, kelpaisi tietyin kriteerein.
Mutta vaikka kutvosen elo tosiaan alkaa vasta n. 4400 rpm kohdalla (lähtee muuten nätti käyntiääni tuon yläpuolella, sopisi sporttikoppaankin) alasitkeyskin on siedettävä. Käytännön ajossa yli 2500 rpm lukemia ei tarvitse lainkaan. Alle 1500 kiepillä ei hirveästi raaski vedättää, vaikka kone siihen taipuisikin. Matkaakin mylly pyörittää n. 2300 rpm/100 km/h. Tämä siis manuaalilla.
No, pitää uskotella itselleen, että kyllä se kutvonenkin moottori on.
Vanhaan "pre-facelift" 380-kasiin verrattuna M103 onkin sitten etevämpi liki kaikessa.
Sen verta täytyy tähän vielä kommentoida, että kyllähän kutosessakin oma glamourinsa on ja sitä paitsi, Mersulla on komea historia hienojen kutoskoneiden kanssa! Onhan tyyppimerkintä 300SE/SEL suorastaan klassinen.
Hauska kuulla, millainen on M103:sen alasitkeys. Manuaalilla sen tuntee paremmin, automaatti kun on sen suhteen vähän tunnoton!