Kristinuskon vaikutuksesta mielenterveyteen on käyty kiivaita väittelyitä. Yleisin käsitys lääkäreiden ja psykologien keskuudessa on että tietyillä ihmisillä uskonnollisuus aiheuttaa mielenterveydellisiä häiriöitä. Yli 50%:lla skitsofrenia potilaista on harhoilla jokin uskonnollinen teema. Usein he kuulevat esim. jumalan tai perkeleen puhuvan. Sanotaankin, että missään ei julisteta niin paljon evankeliumia kuin mielisairaalassa.
Ilmiö on havaittu myös kristityissä piireissä ja osittain hyväksytty kristinuskon "välttämättömäksi pahaksi". Entis aikoihin kylähulluja pidettiin "jumalan omina". Lähes aina hulluus ilmeni juuri sekavilla uskonnollisilla puheilla.
Hankaluuksia tulee kun mielenterveydellisiä häiriöitä aletaan tulkitsemaan kristillisistä lähtökohdista. Apua tarvitsevaa mielen häiriöistä kärsivää ihmistä on joskus pidetty jopa profeettana. Toisaalta mielenterveyshäiriöt on voitu tulkita pahojen henkien aiheuttamiseksi ja erilaisilla manaus rituaaleilla pahennetaan uhrin tilaa entisestään. Tälläistä tapahtuu edelleen, jopa Suomessa!
Jos uskonnolla tosiaan on yhtä suuri vaikutus mielenterveys ongelmien syntyyn kuin suurin osa lääkäreistä olettaa niin pelkästään yhteiskunnan maallistuminen voisi vähentää mielenterveyspotilaiden määrää jopa yli 50%.
Mielenterveys ja kristinusko
70
3281
Vastaukset
- pistemiäs
paljonkohan itsarit lisääntyis,jos tällainen maallistuminen tapahtuisi.
- fda
Näyttää vähentyneen Suomessa selvästi maallistumisen myötä.
- poliisikoiran apulainen
on vinttikerroksessa vain yksi huone, johon on mahdutettu pelkkä uskonto, niin eipä immeisellä kovaa mee.
Ei mee mäkikotkallakaan, joilla vinttikerroksessa on vain sukset, suoritus ja kypärä.
Hyvä PekkaPakana! Sulla lanttu leikkaa! Itse joudun lähtemään sikiöasentoon. - lannenhunttari
ja vaitellaan lisaa....lukekaappas esim.luukas.8.27.
eteenpain..jossa Jeesus parantaa'raivohullun',jota kukaan ei voinut hillita.
myos tanapaivana ihmisissa on saastaisia henkia,jotka pystyy voiman omaava uskovainen ajamaan ulos....mutta ei tietenkaan kaikki mielenterveys hairiot tata ole..ne pitaa pystya eroittamaan toisistaan.
monessa kohdin Raamatussa ajetaan henkia ulos ihmisesta...siis parannetaan ihminen..elikka usko toimii 'parantajana' tasmalleen painvastoin, mita atte-ystavamme yrittaa viestittaa.mutta eihan tuo ole mitaan uutta..
terve sielu--terveessa ruumiissa toivoo..l-h..- JSS
"myos tanapaivana ihmisissa on saastaisia henkia,jotka pystyy voiman omaava uskovainen ajamaan ulos"
- Sentään
Etkö ite edes huomannu,mihin sinä lääkäreitä ja niitä"asiantuntijoita" oikein tarttet.
Et näköjään edes tiedä,mistä hirvittävästä pimeydestä jeesus ja apostolit nostivat ihmiskunnan eteenpäin.
Ja miksi mielestäsi niin paljon tapahtuu,että uskoontulleen elämä paranee väistämättömästi joka alueella.
Kaikkein selvimmin siinä,että hänessä aiemmin ilmennyt viha ja katkeruus ei enää saa valtaa,niinkuin ennen uskoontultua tapahtui.
ja ne aiempina vuosituhansina vallalla olleet noituus ja ennustaminen,joita vieläkin jotkut piirit harrastaa.
Eikö ne ole mielestäsi mielisairautta?
Ja eikö mielestäsi ole pahin mielisairauden muoto se,että sinun avuksesi huutamat "tiedemiehet" kurkistelevat avaruuteen,jotta näkyisiköhän siellä elämää,ja tuhlaavat suunnattomia summia veromarkkoja,kun samaan aikaan takapihalla lapset kuolevat ja heidän äitinsä kuolevat puhtaan veden ja ruuan puutteeseen,kun se tiede ja ateistien kiire ja ahneus on sotkenut ilmaston niin,että
Kuivuus joillakin alueilla vain lisääntyy.
ja tämä hullu maailmanmeno aiheuttaa mielenterveys ongelmia,eikä sanoma Jeesuksesta.
Ootko sotkenu itsesi luulevaisuuden taudin lankoihin niin pahasti,että luulet olevasi suojassa.
Juokse poika,juokse! Vain Jeesus antaa sinullekin todellisen realismin,ja näyttää varovasti sinua särkemättä,mistä todella on kysymys.- hö-lmö..
tervehdys...
joo... ei kuunnella tiedemiehiä...
ne on ihan turhia...
rukoillaan vaan sillähän me pelastutaan...
turhia ihmisiä nää tiedemiehet.. ja tyhmiä...
ku turhaan meijän rahoja haaskaa...
toisin ku kirkko... sieltä sitä
apua saa.. esim ku saa sydärin...
niin älä sä soita ambulanssia...
vaan rukoile...
- Dr Phil
Mielenterveyspuolella lääkärikunnan keskuudessa on kylläkin yleisesti vallalla käsitys uskonnon jonkinlaisesta terapeuttisesta vaikutuksesta. On huomattu että ne uskovaiset joiden mielenterveys on järkkynyt, ovat sairaudestaan huolimatta rauhallisempia, levollisempia, hoitomyönteisempiä ja tasapainoisempia. Niiden uskovaisten jotka kärsivät mielenterveysongelmista, paranemis-ja kuntoutumisennuste on siis huomattavasti parempi kuin niiden, jotka eivät ole uskossa.
Kokonaisuutena sairastumisalttiutta arvioitaessa voitaisiin sanoa että uskolla mielenterveysongelmien puhkeamiseen nähden on lievä ennaltaehkäisevä ja mielenterveyttä suojaava vaikutus. Ateisteilla ja muilla jumalankieltäjillä ei ko mielenterveyttä suojaavaa vaikutusta ole esiintynyt. Siitä huolimatta, jumalankieltäjillä, siis henkilöillä jotka eivät tunnusta uskoa, saattaa olla uskonnollisia harhoja. Lääkärien keskuudessa ylieseti leikillisesti heitetäänkin huulta siitä, että paras keino välttyä meilenterveysongelmilta, on tulla uskoon. No pelkää huumoriahan tuo. Todellisuudessa riski sairastua johonkin meilenterveyden häiriöön tai sairauteen ei juurikaan korreloi henkilön uskonnollisen vakaumuksen kanssa, vaan paremminkin ihmisen persoonailisuuden kanssa.
Mielenterveysongelmista kärsiviä on, sekä uskovaisia, että ateisteja sekä kaikkia siltä väliltä. Mielenterveysongelmat eivät siis liity juuri mitenkään yksilön uskonnolliseen vakaumukseen, vaan ihmisen persoonallisuuteen.
Muuten, kirjoitustasi analysoidessani huomaan että sinulla on jonkinlainen mielenterveyden ongelma.
Työskentelen vaikeiden ja raskashoitoisten psykoottisten potilaiden hoitoyksikössä- pistemiäs
"Työskentelen vaikeiden ja raskashoitoisten psykoottisten potilaiden hoitoyksikössä"
toi sun teksti oli sen verran vakuuttavaa,että kertoisitko toimenkuvasi mainitsemassasi yksikössä? - Alex
Moi !
koska olet selvästi alan ammattialinen niin sinulta irtoaa varmastio helöposti linkki tutkimukseen jossa tullaan tuohon johtopäätökseen.
muussa tapauksessa epäilen lievästi sinun olevan niinsanottu "nettilääkäri", tarkemmin kretsu.
-- - lannenhunttari
tallaisia vastauksia on ilo lukea..mutua on ihan tarpeeksi..poikkeus siita on harvinainen helmi..
- ateist
olekaan luokiteltu mielenterveyssairaudeksi. Kiihkouskovaisuus kyllä jo sitä on. Lääkärikunta kai osaa diagnosoida tämän paremmin. Itselläni useasti katse silmiin riittää.
- lannenhunttari
ateist kirjoitti:
olekaan luokiteltu mielenterveyssairaudeksi. Kiihkouskovaisuus kyllä jo sitä on. Lääkärikunta kai osaa diagnosoida tämän paremmin. Itselläni useasti katse silmiin riittää.
Itselläni useasti katse silmiin riittää......///
jo vain yksi katse kertoo kaiken.....
- Todiste
http://www.rukousystavat.fi/mparan.html
http://www.rukousystavat.fi/mparan1.html
http://www.rukousystavat.fi/mparan2.html
http://www.rukousystavat.fi/mparan3.html
http://www.rukousystavat.fi/mparan7.html
Moni on löytänyt uskon kautta terveyden, eheyden, tasapainon, elämänhalun ja -ilon, ja perusturvallisuuden. Jo pelkästään tietoisuus siitä että voi hädän hetkellä turvata johonkin, rauhoittaa ja parantaa, ja luo turvallisuudentunteen..- Slarpa
Rumaa vääristelyä. Uskikset haluaa vain jäseniä, rahaa ja valtaa. Ne valehtelee kaikin mahdollisin tavoin - ja lopuks ne sekoaa.
- ...
Slarpa kirjoitti:
Rumaa vääristelyä. Uskikset haluaa vain jäseniä, rahaa ja valtaa. Ne valehtelee kaikin mahdollisin tavoin - ja lopuks ne sekoaa.
Kukaan joka vääristelee tai valehtelee, ei kehtaa laittaa kuvaansa ja nimeään kaikkien nähtäväksi.
Onko sinulla yleensäkin tapana väittää ihmisiä valehtelijoiksi silloin jos et ymmärrä heitä? Ja vain siksi että he ovat erilaisia, ja ajattelevat eri tavalla kuin sinä?
Arvasin..
Suvaitsevaisuus, moniarvoisuuden arvoastaminen, haloo, onko siellä ketään kotona? - Tunnukin
Slarpa kirjoitti:
Rumaa vääristelyä. Uskikset haluaa vain jäseniä, rahaa ja valtaa. Ne valehtelee kaikin mahdollisin tavoin - ja lopuks ne sekoaa.
Sydämessäsi oudon puisevalta?
Ihmiset,jotka ovat kokeneet vuosikausia kestävien kipujensa ja vaivojensa parantuneen uskovien rukousten kautta,kertovat siitä avoimesti,ja toivottavasti huomaat-rehellisesti,mitään valehtelematta.
Miten ihmeessä sinä pystyt muka tuosta vain,tyrmäämään toisten selväpäisten ihmisten kertoman asian,joka on heille tapahtunut,ja raamatussa jo ennalta ilmoitettu?
Pöhpöttele vain itsellesi,niin totuus on lähempänä.
Minä en muuten ole se henkilö,joka lähetti nuo mielenkiintoiset linkit. (ettet sotkisi meitä kirjoittajia). - ...
Juha kirjoitti:
Tuolla:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uutyleis.html
Ei paljon naurata uskontojen touhut.Mutta se ei ole uskonnon ainoa puoli.
Ymmärrätkö tämän? - Juha
... kirjoitti:
Mutta se ei ole uskonnon ainoa puoli.
Ymmärrätkö tämän?Totta kai. Kysymys on siitä että usko Jeesukseen ei tee ihmisestä sen parempaa kuin olo ilman uskoa. Uskontojen ristiriidat, vanhojen kirjojen kertoman ristiriitaisuus todellisuuden kanssa ja todellisen elämän täydellinen epäreiluus asettavat hyvään ja välittävään Jumalaan uskovan mielen kovaan paineeseen. Kaikki eivät tätä painetta kestä, varsinkaan henkilöt jotka ovat taipuvaisia uskomaan kaikenlaiseen mystiikkaan.
Reaalimaailman asiat jotka sotivat uskon kirjainta vastaan saattavat olla, ja ovat, joillekkin uskoville liian kova pala nieltäväksi -> mieli pettää.
- ...
Vapauduin syyllisyydestä, häpeästä, sisäisestä arvottomuudesta, itsetuhoisuudesta, vihasta, ja syvästä masennuksesta tultuani uskoon. Olen elävä todiste uskon hoitavasta vaikutuksesta.
Teidän, että ellen olisi löytänyt Jeesusta(tai oikeammin, ellen olisi antanut Hänen löytää itseäni) olisin syvällä maan alla tällä hetkellä. Jouduin elämässäni tilenteeseen, jossa valittavani oli tulla uskoon, tai tehdä itsemurha.Valitsin elämän, valitsin Jeesuksen. Enkä ole koskaan katunut valintaani.
Löysin elämänilon, rakkauden, onnen, rauhan ja tasapainon, levollisuuden, omanarvontunnon, turvallisuuden, elämänhalun, elämän merkityksen ja mielekkyyden. Aloin välittää itsestäni aivan uudella tavalla. Aloin arvostamaan myös muita ihmisiä, aivan udella tavalla. Löysin itseni, löysin sisäisen arvokkuuden. Löysin rakastamisen kyvyn. Löysin Aarteen:)
Ja tiedän että sinäkin voit löytää Aarteen, jos vain tahdot. Voit vapautua vihasta, ja katkeruudesta jos vain tahdot.- tuuttinen kritkijä
"Vapauduin syyllisyydestä, häpeästä, sisäisestä arvottomuudesta, itsetuhoisuudesta, vihasta, ja syvästä masennuksesta tultuani uskoon."
Ryhmä yksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000012297794 - ....
tuuttinen kritkijä kirjoitti:
"Vapauduin syyllisyydestä, häpeästä, sisäisestä arvottomuudesta, itsetuhoisuudesta, vihasta, ja syvästä masennuksesta tultuani uskoon."
Ryhmä yksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000012297794tai loukkaat toista ihmistä, tunnetko siitä syyllisyyttä, eli pystytkö tuntemaan aiheellista syyllisyyttä, onko sinulla moraalia, käsitystä siitä mikä on hyvän ja pahan välinen ero, onko sinulla omaatuntoa?
Jos ei ole, olet psykopaatti, jos sinulla on kyky tuntea syyllisyyttä(silloin kun siihen on aihetta) silloin kun olet toininut väärin, miten hyvität sen(myös itsellesi), eli miten vapaudut syyllisyydentunteistasi?
- PekkaPakana
Vastaukksia lukiessani huomasin että monet uskovaiset viesteillään vahvistivat alku väittämäni. Pahoja henkiä ja harhaluuloja...
Uskonnolla loppuun ruoskittujen ihmisten hätähuuto.
Asiallista tietoa aiheesta saa esimerkiksi Suomen mielenterveys seuran kustantamasta kirjasta: "Uskonnon kahdet kasvot, mielenterveyden tuki vai taakka" (Harri Heino - Pirkko Lahti - K. Salonen)
Suurimmalle osalle tutkimukseen osallistuvista kristityistä uskonto oli tuottanut suurta ahdistusta. Tämä ahdistus on käsinkosketeltavaa tällä palstalla. Ehkä ateismi palstalle hakeutuminen on jonkinlainen epätoivoinen keino yrittää päästä eroon uskonnon kahleista.- PekkaPakana
hmmm kirjoitti:
Tuohonkin kirjoitukseen viittasin. Tyypillinen kristityn vastaus. Täysin todellisuudesta irtaantunut kirjoitus, luonnollisesti ilman mitään viitteitä esim. alan kirjallisuuteen.
- Mielenterveyshoitaja
Sinulla on nyt kyllä jotain harhoja. Kuvittelet ja jopa näet olemattomia. Teksistäsi päätellen olet pahasti häiriintynyt, ja kärsit ilmiselvästi paranoidisesta skitsofreniasta.
Minun potilainani ei ollut yhtään uskovaista. En tiedä miksi, mutta niin se vain on.. Ehkä uskovaiset ihmiset ovat terveiden elämäntapojensa takia myös henkisesti terveempiä. Tuntemani uskovaiset ovat jotenkin rauhallisempia, onnellisempia, tasapainoisempia ja levollisempia kuin muut tuntemani ihmiset. Mikähän heidän salaisuutensa mahtaa ollakaan..??? - PekkaPakana
Mielenterveyshoitaja kirjoitti:
Sinulla on nyt kyllä jotain harhoja. Kuvittelet ja jopa näet olemattomia. Teksistäsi päätellen olet pahasti häiriintynyt, ja kärsit ilmiselvästi paranoidisesta skitsofreniasta.
Minun potilainani ei ollut yhtään uskovaista. En tiedä miksi, mutta niin se vain on.. Ehkä uskovaiset ihmiset ovat terveiden elämäntapojensa takia myös henkisesti terveempiä. Tuntemani uskovaiset ovat jotenkin rauhallisempia, onnellisempia, tasapainoisempia ja levollisempia kuin muut tuntemani ihmiset. Mikähän heidän salaisuutensa mahtaa ollakaan..???En kuvittele olevani mielenterveyshoitaja. :)
Tunnen kyllä ihmisiä alalta joten turha yrittää kusettaa. - Dr Phil
PekkaPakana kirjoitti:
Tuohonkin kirjoitukseen viittasin. Tyypillinen kristityn vastaus. Täysin todellisuudesta irtaantunut kirjoitus, luonnollisesti ilman mitään viitteitä esim. alan kirjallisuuteen.
En ole millään tavalla uskovainen. Kerroin vain sen mitä olen itse havainnut työssäni. Tuntuu siltä että uskon mielenterveyttä suojaava vaikutus perustuu siihen että usko luo ikäänkuin turvaverkoston tms joka suojaa mielenterveyden häiriöiltä.
Tekstistäsi huomaa että olet harhainen ja psykoottinen suhteessasi uskontoon. Ylireagointisi paljastaa sen että et pysty ajattelemaan loogisesti ja objektiivisesti, koska olet demonisoinut uskonnon. Olet ehdollistanut itsewsi (tai sinut on ehdollistettu/aivopesty) sille ajatukselle että uskonnossa ei olisi mitään hyvää, etkä suostu myöntämään sitä että uskonnossa on paljonkin hyvää, joskin uskonnon ääri-ilmiöt ovat vaarallisia. Mutta myös ateismin ääri-ilmiöt ovat vaarallisia. Olet todiste siitä, että mikä tahansa asia(sinun tapauksessasi ateismi) äärimmäisyyksiin vietynä, on vaarallista mielenterveydelle.
Ollaksesi uskottava, yritä edes olla objektiivinen. - heh
PekkaPakana kirjoitti:
En kuvittele olevani mielenterveyshoitaja. :)
Tunnen kyllä ihmisiä alalta joten turha yrittää kusettaa."En kuvittele olevani mielenterveyshoitaja. :)"
No hyvä, koska sinä olet mielenterveyspotilas :) - Mielenterveyshoiaja
Mielenterveyshoitaja kirjoitti:
Sinulla on nyt kyllä jotain harhoja. Kuvittelet ja jopa näet olemattomia. Teksistäsi päätellen olet pahasti häiriintynyt, ja kärsit ilmiselvästi paranoidisesta skitsofreniasta.
Minun potilainani ei ollut yhtään uskovaista. En tiedä miksi, mutta niin se vain on.. Ehkä uskovaiset ihmiset ovat terveiden elämäntapojensa takia myös henkisesti terveempiä. Tuntemani uskovaiset ovat jotenkin rauhallisempia, onnellisempia, tasapainoisempia ja levollisempia kuin muut tuntemani ihmiset. Mikähän heidän salaisuutensa mahtaa ollakaan..???Olen mielenterveyshoitaja, siitäkin huolimatta vaikka sinun on se niin vaikea hyväksyä.
btw. Muistutat erästä pahasti harhaista potilastani - PekkaPakana
Mielenterveyshoiaja kirjoitti:
Olen mielenterveyshoitaja, siitäkin huolimatta vaikka sinun on se niin vaikea hyväksyä.
btw. Muistutat erästä pahasti harhaista potilastaniSuhtaudut asiaan melko tunnepohjaisesti. Pystytkö kritisoimaan asiaa asiallisesti, vai tyydytkö kuvittelemaan olevasi mielenterveyshoitaja?
- PekkaPakana
Dr Phil kirjoitti:
En ole millään tavalla uskovainen. Kerroin vain sen mitä olen itse havainnut työssäni. Tuntuu siltä että uskon mielenterveyttä suojaava vaikutus perustuu siihen että usko luo ikäänkuin turvaverkoston tms joka suojaa mielenterveyden häiriöiltä.
Tekstistäsi huomaa että olet harhainen ja psykoottinen suhteessasi uskontoon. Ylireagointisi paljastaa sen että et pysty ajattelemaan loogisesti ja objektiivisesti, koska olet demonisoinut uskonnon. Olet ehdollistanut itsewsi (tai sinut on ehdollistettu/aivopesty) sille ajatukselle että uskonnossa ei olisi mitään hyvää, etkä suostu myöntämään sitä että uskonnossa on paljonkin hyvää, joskin uskonnon ääri-ilmiöt ovat vaarallisia. Mutta myös ateismin ääri-ilmiöt ovat vaarallisia. Olet todiste siitä, että mikä tahansa asia(sinun tapauksessasi ateismi) äärimmäisyyksiin vietynä, on vaarallista mielenterveydelle.
Ollaksesi uskottava, yritä edes olla objektiivinen.Suhtaudut asiaan tunnepohjalta, valehtelet ja keskustelun sijaan hyökkäät nimimerkkiä vastaan...selvä krisseli.
- Dr. Phil
PekkaPakana kirjoitti:
Suhtaudut asiaan tunnepohjalta, valehtelet ja keskustelun sijaan hyökkäät nimimerkkiä vastaan...selvä krisseli.
osoitin että et ole objektiivinen. Nimenomaan sinun hengentuotteesi ovat hyvin tunnepitoisia(ja yksipuolisia). Menet liiallisuuksiin ja kohtuuttomuuksiin uskonnon vastustamisessasi. Siksi uskonnon vastustamisesi on läpinäkyvää feikkaamista, joka kertoo vain omasta epävarmuudestasi. Teet lähes vainoharhaisia ja huikean vääriä tulkintoja. Näet uskonnossa vain sen pimeän puolen, mutta et lainkaan sen valoisaa puolta. Asennoitumisesi on kovin yksisilmäistä. Siksi olet epäuskottava. Et kykene, tai et halua ajatella objektiivisesti, loogisesti ja järkevästi. Sinulla saattaisi ehkä ollakin jotain sanottavaa, mutta olet "raivoamisellasi" itse "syönyt" vakuuttavuudeltasi pohjan pois. Riippumatta (ehkä) mahdollisista hyvistä tarkoitsuperistäsi, olet pilannut jo oman juttusi uskottavuuden ylireagoinnillasi uskonnon suhteen. Olet itse sortunut siihen mistä uskovaisia syytät; äärimmäisyyksiin.
Seuraavan kerran, kun haluat sanoa jotain, ole maltillisempi, niin olet (ehkä) myös uskottavampi.
Ollaksesi uskottava, yritä edes olla objektiivinen. - Mielenterveyshoitaja
PekkaPakana kirjoitti:
Suhtaudut asiaan melko tunnepohjaisesti. Pystytkö kritisoimaan asiaa asiallisesti, vai tyydytkö kuvittelemaan olevasi mielenterveyshoitaja?
mielenterveyshoitaja, vaan olen mielenterveyshoitaja.
Usko tai ole uskomatta. En ole sinusn vakaumusestasi riippuvainen. - vähän neuroottinen
Niin. Uskontoa on kahdenlaista. Tommy Hellsten on nämä erot aika hyvin selittänyt kirjassaan Virtahepo olohuoneessa. Eli on turvallisuutta tuovaa, henkistä kasvua tukevaa uskonnollisuutta.
Ja sitten on toisenlaista, jäykkää, lakihenkistä ja tukahduttavaa uskonnollisuutta. Pienen porukan hallussa on oikea oppi, pelastus ja tieto siitä, kuka menee taivaaseen ja kuka helvettiin. Vääräuskoisia rangaistaan ja niskurit suljetaan pois yhteisöstä.
Itse olen tässä näitä asioita alkanut pohtia terapian myötä. Meidän perheessä uskonnollisuus miellettiin heikkouden merkiksi, se oli jotain häpeällistä, noloa, suorastaan kiellettyä. Kun rippikouluiässä näitä asioita pohdin, vanhemmat ilkkuivat, että meinaako tyttö tulla uskoon. Voi ihmiset traumatisoida uskonnolla sitäkin kautta, tuputtamalla jyrkän ateistista oppia.
Nyt olen alkanut ajatella, että minulla on halutessani oikeus uskoa vaikka siihen Taivaan isään, joka näkee, hyväksyy ja katsoo lempeästi. Saatanat ja helvetit voin jättää toisten murheeksi ja valita sen, mikä minusta tuntuu hyvältä.
Eli uskoja on monenlaisia, yhtä monta kuin uskojiakin. Paljon riippuu siitäkin, minkälaista uskonnollisuutta tutkitaan. Ja kumpi sitten on syy ja kumpi seuraus: Luulen, että tavalla tai toisella voimakkaasti traumatisoituneet henkilöt ovat ehkä herkempiä hakemaan turvaa kovin jyrkkämielisistä ja ahtaista lahkoista. Mitä pienempi maailma, sen turvallisempaa on.
Tsekkaas tämä.
Uskonnollisuuden ja terveyden yhteydet iäkkäillä: Monimuuttuja-analyysi Liedon aineistosta vuosilta 1998-99
Lääkärilehti
2004;59(6):547-554
Timo Teinonen, Tero Vahlberg, Raimo Isoaho ja Sirkka-Liisa Kivelä - pistemiäs
vähän neuroottinen kirjoitti:
Niin. Uskontoa on kahdenlaista. Tommy Hellsten on nämä erot aika hyvin selittänyt kirjassaan Virtahepo olohuoneessa. Eli on turvallisuutta tuovaa, henkistä kasvua tukevaa uskonnollisuutta.
Ja sitten on toisenlaista, jäykkää, lakihenkistä ja tukahduttavaa uskonnollisuutta. Pienen porukan hallussa on oikea oppi, pelastus ja tieto siitä, kuka menee taivaaseen ja kuka helvettiin. Vääräuskoisia rangaistaan ja niskurit suljetaan pois yhteisöstä.
Itse olen tässä näitä asioita alkanut pohtia terapian myötä. Meidän perheessä uskonnollisuus miellettiin heikkouden merkiksi, se oli jotain häpeällistä, noloa, suorastaan kiellettyä. Kun rippikouluiässä näitä asioita pohdin, vanhemmat ilkkuivat, että meinaako tyttö tulla uskoon. Voi ihmiset traumatisoida uskonnolla sitäkin kautta, tuputtamalla jyrkän ateistista oppia.
Nyt olen alkanut ajatella, että minulla on halutessani oikeus uskoa vaikka siihen Taivaan isään, joka näkee, hyväksyy ja katsoo lempeästi. Saatanat ja helvetit voin jättää toisten murheeksi ja valita sen, mikä minusta tuntuu hyvältä.
Eli uskoja on monenlaisia, yhtä monta kuin uskojiakin. Paljon riippuu siitäkin, minkälaista uskonnollisuutta tutkitaan. Ja kumpi sitten on syy ja kumpi seuraus: Luulen, että tavalla tai toisella voimakkaasti traumatisoituneet henkilöt ovat ehkä herkempiä hakemaan turvaa kovin jyrkkämielisistä ja ahtaista lahkoista. Mitä pienempi maailma, sen turvallisempaa on.
Tsekkaas tämä.
Uskonnollisuuden ja terveyden yhteydet iäkkäillä: Monimuuttuja-analyysi Liedon aineistosta vuosilta 1998-99
Lääkärilehti
2004;59(6):547-554
Timo Teinonen, Tero Vahlberg, Raimo Isoaho ja Sirkka-Liisa Kivelä"Nyt olen alkanut ajatella, että minulla on halutessani oikeus uskoa vaikka siihen Taivaan isään, joka näkee, hyväksyy ja katsoo lempeästi."
tottakai sulla on oikeus uskoa mihin haluat.
"Eli uskoja on monenlaisia, yhtä monta kuin uskojiakin."
eli kuinka suhtaudut uskomukseesi..hallitseeko se kenties elämääsi,vai elääkö se olettamuksen elämää mielessäsi vaikka pidätkin tätä uskomustasi oikeampana kuin jotain muuta.
uskomukset on uskomuksia ja joihinkin uskotaan enemmän kun toisiin..(itselleen perustelluin syin)..kysymys kuuluukin kuinka niihin suhtaudut? - ????
Dr Phil kirjoitti:
En ole millään tavalla uskovainen. Kerroin vain sen mitä olen itse havainnut työssäni. Tuntuu siltä että uskon mielenterveyttä suojaava vaikutus perustuu siihen että usko luo ikäänkuin turvaverkoston tms joka suojaa mielenterveyden häiriöiltä.
Tekstistäsi huomaa että olet harhainen ja psykoottinen suhteessasi uskontoon. Ylireagointisi paljastaa sen että et pysty ajattelemaan loogisesti ja objektiivisesti, koska olet demonisoinut uskonnon. Olet ehdollistanut itsewsi (tai sinut on ehdollistettu/aivopesty) sille ajatukselle että uskonnossa ei olisi mitään hyvää, etkä suostu myöntämään sitä että uskonnossa on paljonkin hyvää, joskin uskonnon ääri-ilmiöt ovat vaarallisia. Mutta myös ateismin ääri-ilmiöt ovat vaarallisia. Olet todiste siitä, että mikä tahansa asia(sinun tapauksessasi ateismi) äärimmäisyyksiin vietynä, on vaarallista mielenterveydelle.
Ollaksesi uskottava, yritä edes olla objektiivinen."Tekstistäsi huomaa että olet harhainen ja psykoottinen suhteessasi uskontoon."
"Olet todiste siitä, että mikä tahansa asia(sinun tapauksessasi ateismi) äärimmäisyyksiin vietynä, on vaarallista mielenterveydelle. "
Olet tainnut saada "oppisi" mielenterveysasioista Dr.Phil -showsta. ;)
Reagointitapasi on tyypillinen uskovaisille: kun et oikein pysty vastaamaan esitettyyn kritiikkiin niin sitten leimaat kritisoijan pahaksi, harhaiseksi tai muuten epäkelvoksi. - vähän neurootikko
pistemiäs kirjoitti:
"Nyt olen alkanut ajatella, että minulla on halutessani oikeus uskoa vaikka siihen Taivaan isään, joka näkee, hyväksyy ja katsoo lempeästi."
tottakai sulla on oikeus uskoa mihin haluat.
"Eli uskoja on monenlaisia, yhtä monta kuin uskojiakin."
eli kuinka suhtaudut uskomukseesi..hallitseeko se kenties elämääsi,vai elääkö se olettamuksen elämää mielessäsi vaikka pidätkin tätä uskomustasi oikeampana kuin jotain muuta.
uskomukset on uskomuksia ja joihinkin uskotaan enemmän kun toisiin..(itselleen perustelluin syin)..kysymys kuuluukin kuinka niihin suhtaudut?Pointti oli siis se, että saahan ihmisen traumatisoitua fanaattisella ateismillakin. Uskominen on mielestäni yhtä henkilökohtainen juttu kuin kalsarit tai minkälaista kakkaa tuli. Itse elän kristityn miehen kanssa, ja hän ei ikinä puhu uskostaan, ellei siitä nimenomaan kysy, ja silloinkin vastaa vain sen verran kuin kysytään.
Oma uskoni (ehkä aikaista nimittää sitä sellaiseksi) on vasta aavistusasteella. Nämä asiat vaativat kypsyttelyä. Mutta oma ihanteeni mielenterveyttä tukevasta uskonnollisuudesta/uskomisesta voisi olla jotain siihen suuntaan, että se ei hallitse elämää, eikä täytä koko päätä, vaan olisi sellainen pieni pohjavire, perusturvallisuuden tunne, luottamus.
Oikeus uskoa mihin haluaa ei ole lapsuudenperheessäni ollut suinkaan itsestäänselvää. Nyt vasta olen sen ymmärtänyt, ja olen siitä iloinen.
Uskominen totenapitämisenä ja uskominen tunteena ja luottamisena ovat ihan eri asioita.
Uskomus käsitteenä jotenkin mielestäni kuulostaa enemmän siltä totenapitämiseltä. Ja nimenomaan, kysymys on juuri suhtautumisesta. Rupeaako fanaatikoksi, joka heiluu ämyrin kanssa torin laidalla lauantaiyönä käännyttämässä. Pyöriikö elämä tiukan lakihenkisen uskonnon ympärillä. Vai onko se sellainen perusvire kaikessa, turvallisuuden tunne joka syntyy henkilökohtaisesta suhteesta siihen, mitä itsen sisällä on.
Samalla kun tajusin tämän oikeuteni, tajusin senkin, miksei toista voi pakolla käännyttää. Koska usko tulee sisältä, ei ulkoa. Ja siksi se on hyvin henkilökohtainen asia. Jokaisella on tai ei ole oma, henkilökohtainen, sisäinen suhde näihin asioihin, eikä sitä voi muut nähdä eikä tuntea.
Itsekin olen ollut mielenterveysongelmaisten kanssa tekemisissä kesätöissä psykiatrin sijaisena. En nyt halua mainita mitään tiettyä lahkoa erikseen, mutta oli siellä niitä kuntoutujia, jotka olivat viettäneet koko elämänsä hyvin lakihenkisessä, ahdasmielisessä ja inhimillisyyden kieltävässä yhteisössä. En nyt sano, että heidän mielisairautensa olisi näihin syy-seuraussuhteessa, mutta sellainen perstuntuma on, että mitä ahtaampi oppi, sen hullumpia ihmisiä. Kumpi sitten lienee muna ja kumpi kana. - Uskomaton
vähän neurootikko kirjoitti:
Pointti oli siis se, että saahan ihmisen traumatisoitua fanaattisella ateismillakin. Uskominen on mielestäni yhtä henkilökohtainen juttu kuin kalsarit tai minkälaista kakkaa tuli. Itse elän kristityn miehen kanssa, ja hän ei ikinä puhu uskostaan, ellei siitä nimenomaan kysy, ja silloinkin vastaa vain sen verran kuin kysytään.
Oma uskoni (ehkä aikaista nimittää sitä sellaiseksi) on vasta aavistusasteella. Nämä asiat vaativat kypsyttelyä. Mutta oma ihanteeni mielenterveyttä tukevasta uskonnollisuudesta/uskomisesta voisi olla jotain siihen suuntaan, että se ei hallitse elämää, eikä täytä koko päätä, vaan olisi sellainen pieni pohjavire, perusturvallisuuden tunne, luottamus.
Oikeus uskoa mihin haluaa ei ole lapsuudenperheessäni ollut suinkaan itsestäänselvää. Nyt vasta olen sen ymmärtänyt, ja olen siitä iloinen.
Uskominen totenapitämisenä ja uskominen tunteena ja luottamisena ovat ihan eri asioita.
Uskomus käsitteenä jotenkin mielestäni kuulostaa enemmän siltä totenapitämiseltä. Ja nimenomaan, kysymys on juuri suhtautumisesta. Rupeaako fanaatikoksi, joka heiluu ämyrin kanssa torin laidalla lauantaiyönä käännyttämässä. Pyöriikö elämä tiukan lakihenkisen uskonnon ympärillä. Vai onko se sellainen perusvire kaikessa, turvallisuuden tunne joka syntyy henkilökohtaisesta suhteesta siihen, mitä itsen sisällä on.
Samalla kun tajusin tämän oikeuteni, tajusin senkin, miksei toista voi pakolla käännyttää. Koska usko tulee sisältä, ei ulkoa. Ja siksi se on hyvin henkilökohtainen asia. Jokaisella on tai ei ole oma, henkilökohtainen, sisäinen suhde näihin asioihin, eikä sitä voi muut nähdä eikä tuntea.
Itsekin olen ollut mielenterveysongelmaisten kanssa tekemisissä kesätöissä psykiatrin sijaisena. En nyt halua mainita mitään tiettyä lahkoa erikseen, mutta oli siellä niitä kuntoutujia, jotka olivat viettäneet koko elämänsä hyvin lakihenkisessä, ahdasmielisessä ja inhimillisyyden kieltävässä yhteisössä. En nyt sano, että heidän mielisairautensa olisi näihin syy-seuraussuhteessa, mutta sellainen perstuntuma on, että mitä ahtaampi oppi, sen hullumpia ihmisiä. Kumpi sitten lienee muna ja kumpi kana."Mitä ahtaampi oppi, sen hullumpia ihmisiä. Kumpi sitten lienee muna ja kumpi kana".
Tuossahan on asian ydin. Koko kertomus on hyvin ymmärtävä ja ymmärrettävissä. - lannenhunttari
kahleita?
- lannenhunttari
Dr. Phil kirjoitti:
osoitin että et ole objektiivinen. Nimenomaan sinun hengentuotteesi ovat hyvin tunnepitoisia(ja yksipuolisia). Menet liiallisuuksiin ja kohtuuttomuuksiin uskonnon vastustamisessasi. Siksi uskonnon vastustamisesi on läpinäkyvää feikkaamista, joka kertoo vain omasta epävarmuudestasi. Teet lähes vainoharhaisia ja huikean vääriä tulkintoja. Näet uskonnossa vain sen pimeän puolen, mutta et lainkaan sen valoisaa puolta. Asennoitumisesi on kovin yksisilmäistä. Siksi olet epäuskottava. Et kykene, tai et halua ajatella objektiivisesti, loogisesti ja järkevästi. Sinulla saattaisi ehkä ollakin jotain sanottavaa, mutta olet "raivoamisellasi" itse "syönyt" vakuuttavuudeltasi pohjan pois. Riippumatta (ehkä) mahdollisista hyvistä tarkoitsuperistäsi, olet pilannut jo oman juttusi uskottavuuden ylireagoinnillasi uskonnon suhteen. Olet itse sortunut siihen mistä uskovaisia syytät; äärimmäisyyksiin.
Seuraavan kerran, kun haluat sanoa jotain, ole maltillisempi, niin olet (ehkä) myös uskottavampi.
Ollaksesi uskottava, yritä edes olla objektiivinen.minulla on hyva ystava uudessakaupungissa sinun kolleegasi.[jaamassa elakkeelle] terveisin l-h..
- pistemiäs
vähän neurootikko kirjoitti:
Pointti oli siis se, että saahan ihmisen traumatisoitua fanaattisella ateismillakin. Uskominen on mielestäni yhtä henkilökohtainen juttu kuin kalsarit tai minkälaista kakkaa tuli. Itse elän kristityn miehen kanssa, ja hän ei ikinä puhu uskostaan, ellei siitä nimenomaan kysy, ja silloinkin vastaa vain sen verran kuin kysytään.
Oma uskoni (ehkä aikaista nimittää sitä sellaiseksi) on vasta aavistusasteella. Nämä asiat vaativat kypsyttelyä. Mutta oma ihanteeni mielenterveyttä tukevasta uskonnollisuudesta/uskomisesta voisi olla jotain siihen suuntaan, että se ei hallitse elämää, eikä täytä koko päätä, vaan olisi sellainen pieni pohjavire, perusturvallisuuden tunne, luottamus.
Oikeus uskoa mihin haluaa ei ole lapsuudenperheessäni ollut suinkaan itsestäänselvää. Nyt vasta olen sen ymmärtänyt, ja olen siitä iloinen.
Uskominen totenapitämisenä ja uskominen tunteena ja luottamisena ovat ihan eri asioita.
Uskomus käsitteenä jotenkin mielestäni kuulostaa enemmän siltä totenapitämiseltä. Ja nimenomaan, kysymys on juuri suhtautumisesta. Rupeaako fanaatikoksi, joka heiluu ämyrin kanssa torin laidalla lauantaiyönä käännyttämässä. Pyöriikö elämä tiukan lakihenkisen uskonnon ympärillä. Vai onko se sellainen perusvire kaikessa, turvallisuuden tunne joka syntyy henkilökohtaisesta suhteesta siihen, mitä itsen sisällä on.
Samalla kun tajusin tämän oikeuteni, tajusin senkin, miksei toista voi pakolla käännyttää. Koska usko tulee sisältä, ei ulkoa. Ja siksi se on hyvin henkilökohtainen asia. Jokaisella on tai ei ole oma, henkilökohtainen, sisäinen suhde näihin asioihin, eikä sitä voi muut nähdä eikä tuntea.
Itsekin olen ollut mielenterveysongelmaisten kanssa tekemisissä kesätöissä psykiatrin sijaisena. En nyt halua mainita mitään tiettyä lahkoa erikseen, mutta oli siellä niitä kuntoutujia, jotka olivat viettäneet koko elämänsä hyvin lakihenkisessä, ahdasmielisessä ja inhimillisyyden kieltävässä yhteisössä. En nyt sano, että heidän mielisairautensa olisi näihin syy-seuraussuhteessa, mutta sellainen perstuntuma on, että mitä ahtaampi oppi, sen hullumpia ihmisiä. Kumpi sitten lienee muna ja kumpi kana."Vai onko se sellainen perusvire kaikessa, turvallisuuden tunne joka syntyy henkilökohtaisesta suhteesta siihen, mitä itsen sisällä on."
siihenhän tämä elämä jota koemme perustuu..miksi siihen pitää uskomuksia lisätä?
tuo toisiks viimeinen lauseesi puhuu paljon puolestaan.
ps.onko olettamuksiin uskominen turvallisuutta? - vähän neurootikko
pistemiäs kirjoitti:
"Vai onko se sellainen perusvire kaikessa, turvallisuuden tunne joka syntyy henkilökohtaisesta suhteesta siihen, mitä itsen sisällä on."
siihenhän tämä elämä jota koemme perustuu..miksi siihen pitää uskomuksia lisätä?
tuo toisiks viimeinen lauseesi puhuu paljon puolestaan.
ps.onko olettamuksiin uskominen turvallisuutta?Niin, tuossa tulee taas tuo kysymys totenapitämisestä. Meinaan tuossa olettamuksiin uskomisessa. Mutta kun nousemme lentokoneeseen, uskomme että se pysyy ilmassa. Harva käy itse tarkastamaan koko konetta läpikotaisin, vaan luottaa lentofirmaan - henkensä. Olettamuksiin uskominen tai ylipäätään luottaminen on joskus jopa hengenvaarallista, eli jos suppeasti katsoo, vastaus kysymykseesi on ei. Kyse ei olekaan totenapitämisestä vaan tunteesta. Kai.
- Dr. Phil
???? kirjoitti:
"Tekstistäsi huomaa että olet harhainen ja psykoottinen suhteessasi uskontoon."
"Olet todiste siitä, että mikä tahansa asia(sinun tapauksessasi ateismi) äärimmäisyyksiin vietynä, on vaarallista mielenterveydelle. "
Olet tainnut saada "oppisi" mielenterveysasioista Dr.Phil -showsta. ;)
Reagointitapasi on tyypillinen uskovaisille: kun et oikein pysty vastaamaan esitettyyn kritiikkiin niin sitten leimaat kritisoijan pahaksi, harhaiseksi tai muuten epäkelvoksi.Kuten sanoin, en ole millään tapaa uskovainen.
"Reagointitapasi on tyypillinen uskovaisille"
Sinun käsityksesi mukaan siis anoastaan ne eivät ole uskovaisia, jotka suhtautuvat uskontoon lähes vainoharhaisella ylireagoinnilla , kuten "PekkaPakana". Sinun mielestäsi onjektiivisuus on uskovaisuutta, ja yksisilmäisyys, epäobjektiivisuus ja mustavalkoisuus on ei-uskovaisuutta?
"niin sitten leimaat kritisoijan pahaksi, harhaiseksi tai muuten epäkelvoksi."
Sellaista en ole sanonut. Olen sanonut, että uskonnoilla on musta puolensa, mutta olen myös sanonut että se ei ole uskonnon ainoa puoli. Uskonnoissa on myös paljon hyvääkin. Olen myös todennut että ääri-ilmiöt eivät kerro oikeastaan mitään itse uskonnoista, vaan ihmisen persoonallisesta taipuksesta sortua kohtuuttomuuksiin. Ääri-ilmiöthän eivät rajoitu vain uskontoihin, vaan kohtuuttomuutta ja äärämmäiskäyttäytymistä ilmenee kaikilla elämän alueilla. Joten, minusta olisi asiallisempaa, loogisempaa ja selkeämpää puhua uskontojen sijaan psykologiasta. En tyydy vain yhteen näkökulmaan, pyrin objektiiviseen asioiden tarkasteluun.
Tässä "PekkaPakanalle" lähettämäni vastine:
"Osoitin että et ole objektiivinen. Nimenomaan sinun hengentuotteesi ovat hyvin tunnepitoisia(ja yksipuolisia). Menet liiallisuuksiin ja kohtuuttomuuksiin uskonnon vastustamisessasi. Siksi uskonnon vastustamisesi on läpinäkyvää feikkaamista, joka kertoo vain omasta epävarmuudestasi. Teet lähes vainoharhaisia ja huikean vääriä tulkintoja. Näet uskonnossa vain sen pimeän puolen, mutta et lainkaan sen valoisaa puolta. Asennoitumisesi on kovin yksisilmäistä. Siksi olet epäuskottava. Et kykene, tai et halua ajatella objektiivisesti, loogisesti ja järkevästi. Sinulla saattaisi ehkä ollakin jotain sanottavaa, mutta olet "raivoamisellasi" itse "syönyt" vakuuttavuudeltasi pohjan pois. Riippumatta (ehkä) mahdollisista hyvistä tarkoitsuperistäsi, olet pilannut jo oman juttusi uskottavuuden ylireagoinnillasi uskonnon suhteen. Olet itse sortunut siihen mistä uskovaisia syytät; äärimmäisyyksiin.
Seuraavan kerran, kun haluat sanoa jotain, ole maltillisempi, niin olet (ehkä) myös uskottavampi.
Ollaksesi uskottava, yritä edes olla objektiivinen." - pistemiäs
vähän neurootikko kirjoitti:
Niin, tuossa tulee taas tuo kysymys totenapitämisestä. Meinaan tuossa olettamuksiin uskomisessa. Mutta kun nousemme lentokoneeseen, uskomme että se pysyy ilmassa. Harva käy itse tarkastamaan koko konetta läpikotaisin, vaan luottaa lentofirmaan - henkensä. Olettamuksiin uskominen tai ylipäätään luottaminen on joskus jopa hengenvaarallista, eli jos suppeasti katsoo, vastaus kysymykseesi on ei. Kyse ei olekaan totenapitämisestä vaan tunteesta. Kai.
"Mutta kun nousemme lentokoneeseen, uskomme että se pysyy ilmassa"
johtuu siitä kun se on todettu olettamus..(lentäminen on turvallisin tapa matkustaa)
todettu olettamus..esim uskomus siihen että saat panikista hakemasi lainan.se on todettu uskomus,koska pankkilainoja myönnetään..ja lentokoneita ilmassa pysyy.
ei todettu uskomus..mihin niitä tarvitsemme?..esim.jumala. - vähän neurootikko
pistemiäs kirjoitti:
"Mutta kun nousemme lentokoneeseen, uskomme että se pysyy ilmassa"
johtuu siitä kun se on todettu olettamus..(lentäminen on turvallisin tapa matkustaa)
todettu olettamus..esim uskomus siihen että saat panikista hakemasi lainan.se on todettu uskomus,koska pankkilainoja myönnetään..ja lentokoneita ilmassa pysyy.
ei todettu uskomus..mihin niitä tarvitsemme?..esim.jumala.Hyvä kysymys. Sitä minäkin olen miettinyt. Mutta koska esim. joskus masentuneilla on todettu suurempi taipumus uskonnollisuuteen, niin kai siitä sitten haetaan jotain turvaa. Tämäkin liittyy siihen problematiikkaan, kantaako ihminen itse elämänsä, vai voiko hän ajatella, että elämä kantaa. Onko jokin korkeampi voima, onko asioilla tapana järjestyä, ilman että niin kauheasti kontrolloi elämäänsä (huom. eri asia kuin vastuun ottaminen elämästään - monet kontrollifriikit eivät välttämättä sitä itse asiassa ota, vaan antavat toisten kävellä ylitseen).
Kuka sitten tarvitsee uskoa tai uskontoa mihinkin. Joku haluaa uskoa, että kuoleman jälkeenkin tapahtuu jotain, koska pelkää kuolemaa. Haluaa olla turvassa silloinkin. Joku taas haluaa olla jossain "paremmassa porukassa" ts. päteä uskonnon avulla vrt. tiedolla päteminen. Joku haluaa uskoa, että elämä kantaa, jolloin hän on elämässä turvassa. Joku haluaa uskoa, että kuoleman jälkeen hänen koulukiusaajansa joutuvat helvettiin ts. uskonto koston välineenä. Jotkut eivät uskalla olla uskomatta, koska pelkäävät joutuvansa helvettiin. Ts. pelko ajaa.
Tässä tulee kolme aspektia.
Uskon jumalaa - totteleminen.
Uskon jumalan - olemassaolon totenapitäminen.
Uskon ... äh, nyt unohdin mikä se oli. Keksi ite. Tämä oli jostain ala-asteen uskonnonkirjasta.
Miten jumala sitten määritelläänkin. Onko se juutalaisen vihainen herra Seebaot. Taivaan isä. Kosmos. Jokin. Pakanauskonnon jokin jumala. Allah. Mitä kaikkia niitä nyt sitten olikin. Luonto.
Mutta kuitenkin: kai se on niin, että kuka sitten mihinkin tarpeeseensa hakee vastausta uskonnosta. Tai uskosta. Nämäkin ovat kaksi eri asiaa. Nielaiseeko kokonaisena jonkun tietyn paketillisen dogmeja, vai luoko kokonaan oman kokonaisuuden
omista hengellisistä tarpeistaan käsin.
(Itselleni tuo kysymys "Elämän kantamisesta" on tällä hetkellä ajankohtainen. Ehkä tämä on jotain uutuudenviehätystä, kun olen vasta antanut itselleni luvan tähän tarpeeseeni.) - vähän neurootikko
vähän neurootikko kirjoitti:
Hyvä kysymys. Sitä minäkin olen miettinyt. Mutta koska esim. joskus masentuneilla on todettu suurempi taipumus uskonnollisuuteen, niin kai siitä sitten haetaan jotain turvaa. Tämäkin liittyy siihen problematiikkaan, kantaako ihminen itse elämänsä, vai voiko hän ajatella, että elämä kantaa. Onko jokin korkeampi voima, onko asioilla tapana järjestyä, ilman että niin kauheasti kontrolloi elämäänsä (huom. eri asia kuin vastuun ottaminen elämästään - monet kontrollifriikit eivät välttämättä sitä itse asiassa ota, vaan antavat toisten kävellä ylitseen).
Kuka sitten tarvitsee uskoa tai uskontoa mihinkin. Joku haluaa uskoa, että kuoleman jälkeenkin tapahtuu jotain, koska pelkää kuolemaa. Haluaa olla turvassa silloinkin. Joku taas haluaa olla jossain "paremmassa porukassa" ts. päteä uskonnon avulla vrt. tiedolla päteminen. Joku haluaa uskoa, että elämä kantaa, jolloin hän on elämässä turvassa. Joku haluaa uskoa, että kuoleman jälkeen hänen koulukiusaajansa joutuvat helvettiin ts. uskonto koston välineenä. Jotkut eivät uskalla olla uskomatta, koska pelkäävät joutuvansa helvettiin. Ts. pelko ajaa.
Tässä tulee kolme aspektia.
Uskon jumalaa - totteleminen.
Uskon jumalan - olemassaolon totenapitäminen.
Uskon ... äh, nyt unohdin mikä se oli. Keksi ite. Tämä oli jostain ala-asteen uskonnonkirjasta.
Miten jumala sitten määritelläänkin. Onko se juutalaisen vihainen herra Seebaot. Taivaan isä. Kosmos. Jokin. Pakanauskonnon jokin jumala. Allah. Mitä kaikkia niitä nyt sitten olikin. Luonto.
Mutta kuitenkin: kai se on niin, että kuka sitten mihinkin tarpeeseensa hakee vastausta uskonnosta. Tai uskosta. Nämäkin ovat kaksi eri asiaa. Nielaiseeko kokonaisena jonkun tietyn paketillisen dogmeja, vai luoko kokonaan oman kokonaisuuden
omista hengellisistä tarpeistaan käsin.
(Itselleni tuo kysymys "Elämän kantamisesta" on tällä hetkellä ajankohtainen. Ehkä tämä on jotain uutuudenviehätystä, kun olen vasta antanut itselleni luvan tähän tarpeeseeni.)Niin, siitä vielä, että pitääkö siihen perusturvallisuuden tunteeseen ja henkilökohtaiseeen suhteeseen sisällämme olevaan lisätä jotain uskomuksia. Kuka sitten mitenkin haluaa.
Joku tykkää ajatella niin, että Jeesus istuu Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Eli on konkreettisesti olemassa persoona nimeltä Jeesus, persoona nimeltä Isä, valtaistuin, tuomio, taivas ja helvetti. Joku sitten taas ei tästä tykkää. Haluaa ajatella toisella tavalla. Ilman mitään ulkonaisia muotoja.
Minun mielestä ei tarvitse lisätä mitään "uskomuksia" jos ei siltä tunnu. Pääasia että on hyvä olla, sehän tämän elämän tarkoitus minun luullakseni on. Olipa sitten ateisti, agnostikko, kristitty, muslimi tai mitä hyvänsä.
Mutta mitä tuossa alkuperäisenä aiheena tässä kejtussa oli: parhaillaan tulee tv:stä ohjelma edesmenneestä Veikko Hurstista. Siinä oli mielestäni mies, jonka uskonnollisuus meni reippaasti överiksi, mutta hän sai sen avulla aikaan todella paljon hyvää.
Hän oli lukenut Raamattunsa siinä mielessä oikein päin, että oli löytänyt sieltä armon, rohkaisun ja velvollisuuden rohkaista muita. Rakkauden ja ymmärryksen "syntisiä" ja heikkoja ihmisiä kohtaan. Hän oli sisäistänyt roolinsa välikappaleena ja todella ymmärtänyt oman pienuutensa. Eihän tuollaista työtä jaksa pelkästään omalla voimalla hulluksi tulematta tehdä.
Versus nyt mielestäni Raamattua väärinpäin lukeva ihminen, joka käännyttää helvettiin joutumisen uhalla. Siinä nyt varmaan tuleekin hulluksi. - ????
Dr. Phil kirjoitti:
Kuten sanoin, en ole millään tapaa uskovainen.
"Reagointitapasi on tyypillinen uskovaisille"
Sinun käsityksesi mukaan siis anoastaan ne eivät ole uskovaisia, jotka suhtautuvat uskontoon lähes vainoharhaisella ylireagoinnilla , kuten "PekkaPakana". Sinun mielestäsi onjektiivisuus on uskovaisuutta, ja yksisilmäisyys, epäobjektiivisuus ja mustavalkoisuus on ei-uskovaisuutta?
"niin sitten leimaat kritisoijan pahaksi, harhaiseksi tai muuten epäkelvoksi."
Sellaista en ole sanonut. Olen sanonut, että uskonnoilla on musta puolensa, mutta olen myös sanonut että se ei ole uskonnon ainoa puoli. Uskonnoissa on myös paljon hyvääkin. Olen myös todennut että ääri-ilmiöt eivät kerro oikeastaan mitään itse uskonnoista, vaan ihmisen persoonallisesta taipuksesta sortua kohtuuttomuuksiin. Ääri-ilmiöthän eivät rajoitu vain uskontoihin, vaan kohtuuttomuutta ja äärämmäiskäyttäytymistä ilmenee kaikilla elämän alueilla. Joten, minusta olisi asiallisempaa, loogisempaa ja selkeämpää puhua uskontojen sijaan psykologiasta. En tyydy vain yhteen näkökulmaan, pyrin objektiiviseen asioiden tarkasteluun.
Tässä "PekkaPakanalle" lähettämäni vastine:
"Osoitin että et ole objektiivinen. Nimenomaan sinun hengentuotteesi ovat hyvin tunnepitoisia(ja yksipuolisia). Menet liiallisuuksiin ja kohtuuttomuuksiin uskonnon vastustamisessasi. Siksi uskonnon vastustamisesi on läpinäkyvää feikkaamista, joka kertoo vain omasta epävarmuudestasi. Teet lähes vainoharhaisia ja huikean vääriä tulkintoja. Näet uskonnossa vain sen pimeän puolen, mutta et lainkaan sen valoisaa puolta. Asennoitumisesi on kovin yksisilmäistä. Siksi olet epäuskottava. Et kykene, tai et halua ajatella objektiivisesti, loogisesti ja järkevästi. Sinulla saattaisi ehkä ollakin jotain sanottavaa, mutta olet "raivoamisellasi" itse "syönyt" vakuuttavuudeltasi pohjan pois. Riippumatta (ehkä) mahdollisista hyvistä tarkoitsuperistäsi, olet pilannut jo oman juttusi uskottavuuden ylireagoinnillasi uskonnon suhteen. Olet itse sortunut siihen mistä uskovaisia syytät; äärimmäisyyksiin.
Seuraavan kerran, kun haluat sanoa jotain, ole maltillisempi, niin olet (ehkä) myös uskottavampi.
Ollaksesi uskottava, yritä edes olla objektiivinen.""Teet lähes vainoharhaisia ja huikean vääriä tulkintoja. Näet uskonnossa vain sen pimeän puolen, mutta et lainkaan sen valoisaa puolta. Asennoitumisesi on kovin yksisilmäistä. Siksi olet epäuskottava. Et kykene, tai et halua ajatella objektiivisesti, loogisesti ja järkevästi. Sinulla saattaisi ehkä ollakin jotain sanottavaa, mutta olet "raivoamisellasi" itse "syönyt" vakuuttavuudeltasi pohjan pois."
Vastauksesi aloittajan viestiin ei ole missään nimessä objektiivinen, koska hyökkäät henkilöä, et hänen tekstissään esittämiä asioita vastaan ja vielä varsin rajuin termein. Objektiivinen kommentoija olisi siis pyrkinyt osoittamaan viestiketjun aloittajan tekstin ASIAVIRHEET. Eli itse "syöt" vakuuttavuudeltasi pohjan pois. Tekstisi kertoo itse asiassa enemmän sinusta kuin PekkaPakanasta. :) - Dr: Phil
???? kirjoitti:
"Teet lähes vainoharhaisia ja huikean vääriä tulkintoja. Näet uskonnossa vain sen pimeän puolen, mutta et lainkaan sen valoisaa puolta. Asennoitumisesi on kovin yksisilmäistä. Siksi olet epäuskottava. Et kykene, tai et halua ajatella objektiivisesti, loogisesti ja järkevästi. Sinulla saattaisi ehkä ollakin jotain sanottavaa, mutta olet "raivoamisellasi" itse "syönyt" vakuuttavuudeltasi pohjan pois."
Vastauksesi aloittajan viestiin ei ole missään nimessä objektiivinen, koska hyökkäät henkilöä, et hänen tekstissään esittämiä asioita vastaan ja vielä varsin rajuin termein. Objektiivinen kommentoija olisi siis pyrkinyt osoittamaan viestiketjun aloittajan tekstin ASIAVIRHEET. Eli itse "syöt" vakuuttavuudeltasi pohjan pois. Tekstisi kertoo itse asiassa enemmän sinusta kuin PekkaPakanasta. :)1. Eikö olekin totta, että Pekkapakana on tuonut esille vain uskonnon yhtä(kielteistä) näkökulmaa, mutta ei lainkaan uskonnon toista(myönteistä) näkökulmaa? Onko Pekkapakana tuonut esille myös uskonnon myönteistä näkökulmaa?
2. Onko totta, että ollakseni objetiivinen, minun pitäisi yksipuolisesti hyökätä uskontoa kohtaan, ja kieltäytyä näkemästä mitään uskonnon hyviä puolia?
3. Eikö olekin totta että en hyökännyt PekkaPakanan henkilöä kohtaan, vaan kiinnitin huomiota hänen tapaansa esittää epäobjekttiivisesti, yksisilmäisesti ja mustavalkoisesti?
4. Pyrkimyksenäni on olla objektiivinen ja kaikki näkökulmat huomioonottava, mutta olenko sortunut objektiivisuudessa äärimmäisyyksiin?
5. Voiko objetiivisuudessa sortua äärimmäisyyksiin? Voiko objetiivisuudessa olla sortumatta äärimmäisyyksiin? Jos voi, niin miten?
6. Onko totta, että yksipuolisen negatiivinen näkemys uskonnosta on objektiivinen näkemys uskonnosta?
7. Voisitko myös perustella vastauksesi? - Ateistitrollii
Dr Phil kirjoitti:
En ole millään tavalla uskovainen. Kerroin vain sen mitä olen itse havainnut työssäni. Tuntuu siltä että uskon mielenterveyttä suojaava vaikutus perustuu siihen että usko luo ikäänkuin turvaverkoston tms joka suojaa mielenterveyden häiriöiltä.
Tekstistäsi huomaa että olet harhainen ja psykoottinen suhteessasi uskontoon. Ylireagointisi paljastaa sen että et pysty ajattelemaan loogisesti ja objektiivisesti, koska olet demonisoinut uskonnon. Olet ehdollistanut itsewsi (tai sinut on ehdollistettu/aivopesty) sille ajatukselle että uskonnossa ei olisi mitään hyvää, etkä suostu myöntämään sitä että uskonnossa on paljonkin hyvää, joskin uskonnon ääri-ilmiöt ovat vaarallisia. Mutta myös ateismin ääri-ilmiöt ovat vaarallisia. Olet todiste siitä, että mikä tahansa asia(sinun tapauksessasi ateismi) äärimmäisyyksiin vietynä, on vaarallista mielenterveydelle.
Ollaksesi uskottava, yritä edes olla objektiivinen.Taisteleva ateismi ja agressiivinen valtioateismi rules. Uskonnot tulee kirjata sairausdiagnoosi listalle ja ilmoittaa niiden olevan vakava psyykkinen sairaus joka paranee vain eutanasialla.
- Ateistitrollii
vähän neurootikko kirjoitti:
Pointti oli siis se, että saahan ihmisen traumatisoitua fanaattisella ateismillakin. Uskominen on mielestäni yhtä henkilökohtainen juttu kuin kalsarit tai minkälaista kakkaa tuli. Itse elän kristityn miehen kanssa, ja hän ei ikinä puhu uskostaan, ellei siitä nimenomaan kysy, ja silloinkin vastaa vain sen verran kuin kysytään.
Oma uskoni (ehkä aikaista nimittää sitä sellaiseksi) on vasta aavistusasteella. Nämä asiat vaativat kypsyttelyä. Mutta oma ihanteeni mielenterveyttä tukevasta uskonnollisuudesta/uskomisesta voisi olla jotain siihen suuntaan, että se ei hallitse elämää, eikä täytä koko päätä, vaan olisi sellainen pieni pohjavire, perusturvallisuuden tunne, luottamus.
Oikeus uskoa mihin haluaa ei ole lapsuudenperheessäni ollut suinkaan itsestäänselvää. Nyt vasta olen sen ymmärtänyt, ja olen siitä iloinen.
Uskominen totenapitämisenä ja uskominen tunteena ja luottamisena ovat ihan eri asioita.
Uskomus käsitteenä jotenkin mielestäni kuulostaa enemmän siltä totenapitämiseltä. Ja nimenomaan, kysymys on juuri suhtautumisesta. Rupeaako fanaatikoksi, joka heiluu ämyrin kanssa torin laidalla lauantaiyönä käännyttämässä. Pyöriikö elämä tiukan lakihenkisen uskonnon ympärillä. Vai onko se sellainen perusvire kaikessa, turvallisuuden tunne joka syntyy henkilökohtaisesta suhteesta siihen, mitä itsen sisällä on.
Samalla kun tajusin tämän oikeuteni, tajusin senkin, miksei toista voi pakolla käännyttää. Koska usko tulee sisältä, ei ulkoa. Ja siksi se on hyvin henkilökohtainen asia. Jokaisella on tai ei ole oma, henkilökohtainen, sisäinen suhde näihin asioihin, eikä sitä voi muut nähdä eikä tuntea.
Itsekin olen ollut mielenterveysongelmaisten kanssa tekemisissä kesätöissä psykiatrin sijaisena. En nyt halua mainita mitään tiettyä lahkoa erikseen, mutta oli siellä niitä kuntoutujia, jotka olivat viettäneet koko elämänsä hyvin lakihenkisessä, ahdasmielisessä ja inhimillisyyden kieltävässä yhteisössä. En nyt sano, että heidän mielisairautensa olisi näihin syy-seuraussuhteessa, mutta sellainen perstuntuma on, että mitä ahtaampi oppi, sen hullumpia ihmisiä. Kumpi sitten lienee muna ja kumpi kana.Joku kommentoi toisessa ketjussa:
"loistava esimerkki osoittamaan uskontojen sairauden, sen misantropian ja alkukantaisen barbaarisuuden joka on kristinuskossakin sisäänrakennettuna."
Johon minä vastasin:
- Hyvä syy miksi kaikenmaailman puliveivareilta, huru-ukoilta, hihhuleilta ja uskiksilta tulisis ottaa ihmisoikeudet kokonaan pois ja alentaa toisenluokan kansalaisiksi. Vielä parempi jos kaikki uskovaiset vain pakotettaisiin suljetulle eutanasia hoitoon. Valtion tulee harjoittaa akressiivista valtioateismia sekularismin edistämikseksi ja varsinkin jouduttamiseksi jotta pahuus saadaan kitkettyä juurineen maailmasta. Uskonnot on pahin rikos maailmassa koko maailma kohtaa ja siski uskovaiset pitää laittaa suljetulle eutanasia hoitoon. Koska sekularismi etenee liian hitaasti Suomessa, tulee Suomen heittää uskonnovapaus romukoppaa, ottaa uskovaisilta pois ihmisoikeudet ja valtion harjoittaa agressiivista valtioateismia. Eipä muuta.
Olen opiskellessani psykologiaa pohtinut asiaa paljonkin. Tietenkään kirjat eivät asiasta puhu yhtään, koska niiden pitää olla täysin objektiivisia. Mutta yhdistelemällä asioista sieltä täältä löytää jopa pelottavia yhteyksiä.
Otetaan termi attribuutio. Se tarkoittaa sitä, miten
henkilö perustelee onnistumisensa ja vastoinkäymisensä. Pyskologiassa on todistettu, että henkilö, joka laittaa oman onnistumisensa aina jonkun muun ansioksi, ulkoistaa, masentuu, alkoholisoituu tai tekee itsemurhan helpoimmin.
Mikä on uskonnon idea? Ulkoistaa. Rukoilemalla ja uskomalla pitäisi saada hyvää aikaan. Tuntuu ja kuulostaa ihan hyvältä, jos se ei olisi niin vaaraksi mielenterveydelle.
Kaikki eivät ole vaarassa. Mutta jotkut eivät osaa
suhtautua oikein. Pitää löytää järkevä tasapaino uskon ja järjen välillä. Jos siis nyt on pakko uskoa. Jos läheinen kuolee, se ei välttämättä ole Jumalan rangaistus sinulle. Jos onnistut työssä, parisuhteessa tai ristisanatehtävässä, Jumala ei välttämättä ole se, jota kiittää.
Olen sitä mieltä, että syvällä uskomisella ja mielenterveysongelmiin taipuvaisuudella on yhteys. Depressioalttius nimittäin perityy. Ja jos lapsuudessa saa huonoja tai epätäydellisiä läheisyyssuhteita ensisijaiseen hoitaajaan (äiti), se vaikuttaa pysyvästi henkilön ydinminään, itsetuntoon ja sitä kautta siihen, että aikuisena sortuu helpommin humpuukiin.- PekkaPakana
Näinkin asiallisesti ja asiantuntevasti voi siis vastata.
- ...
PekkaPakana kirjoitti:
Näinkin asiallisesti ja asiantuntevasti voi siis vastata.
se ei ollut objektiivinen, vaan erittäin yksipuolinen vastaus. On väärin demonisoida uksontoa, vaikka ääri-ilmiöiden todellinen syy-yhteys on persoonassa.
Uskonto, uskomustapa tai uskonnottomuus on siis täysin sivuseikka tässä asiassa. Yhtä hyvin, ja samolla perusteilla mitä sinä käytät, voisi sanoa että ateismi aiheuttaa mielenterveysongelmia. Miksi kiinnität huomiosi sivuseikkaan ja unohdat pääasian? Se kertoo jotain tarkoitusperistäsi. sinulla on tietty päämäärätietoinen motiivi, siksi et pysty olemaan objektiivinen.
Objektiivisesti ajateltuna kaikki ääri-ilmiöt ovat vaarallisia mielenterveydelle. Niin syöminen, nukkuminen, alkoholi, uskonnollisuus, liikunta, työ, seksi, harrastukset, jne. kuin myös ateismikin. Äärimmäisyys ja kohtuuttomuus, riippumatta asiasta on siis aina vahingollista. Taipumus äärimmäisyyteen ja kohtuuttomuuteen kertoo persoonasta, mutta uskomuksiin, uskoon tai uskonnottomuuteen sillä ei ole sinänsä yhteyttä. - Slarpa
... kirjoitti:
se ei ollut objektiivinen, vaan erittäin yksipuolinen vastaus. On väärin demonisoida uksontoa, vaikka ääri-ilmiöiden todellinen syy-yhteys on persoonassa.
Uskonto, uskomustapa tai uskonnottomuus on siis täysin sivuseikka tässä asiassa. Yhtä hyvin, ja samolla perusteilla mitä sinä käytät, voisi sanoa että ateismi aiheuttaa mielenterveysongelmia. Miksi kiinnität huomiosi sivuseikkaan ja unohdat pääasian? Se kertoo jotain tarkoitusperistäsi. sinulla on tietty päämäärätietoinen motiivi, siksi et pysty olemaan objektiivinen.
Objektiivisesti ajateltuna kaikki ääri-ilmiöt ovat vaarallisia mielenterveydelle. Niin syöminen, nukkuminen, alkoholi, uskonnollisuus, liikunta, työ, seksi, harrastukset, jne. kuin myös ateismikin. Äärimmäisyys ja kohtuuttomuus, riippumatta asiasta on siis aina vahingollista. Taipumus äärimmäisyyteen ja kohtuuttomuuteen kertoo persoonasta, mutta uskomuksiin, uskoon tai uskonnottomuuteen sillä ei ole sinänsä yhteyttä.Ei ole väärin demonisoida.
- ...
Slarpa kirjoitti:
Ei ole väärin demonisoida.
Logiikkaasi käyttäen voidaan siis myöskin sanoa että nukkuminen, syöminen, liikunta, seksi, työ aiheuttavat meielnterveysongelmia. Esimerkiksi työ uuvuuttaa ihmisiä, ja riistää heiltä elinvoimia. Kun nyt sitten demonsoimaan ruvettiin, niin aletaanko seuraavaksi demonisoimaan työtä, vai kenties ruokaa, tai liikuntaa, vai seksiä?
Mikä tahansa asai kohtuuttomuuksiin ja äärimmäisyyksiin vietynä on vaarallista. ... kirjoitti:
Logiikkaasi käyttäen voidaan siis myöskin sanoa että nukkuminen, syöminen, liikunta, seksi, työ aiheuttavat meielnterveysongelmia. Esimerkiksi työ uuvuuttaa ihmisiä, ja riistää heiltä elinvoimia. Kun nyt sitten demonsoimaan ruvettiin, niin aletaanko seuraavaksi demonisoimaan työtä, vai kenties ruokaa, tai liikuntaa, vai seksiä?
Mikä tahansa asai kohtuuttomuuksiin ja äärimmäisyyksiin vietynä on vaarallista.Tietenkin. Mutta oliko se aihe? Ei. Näistä aiheista, joita esitit, voidaan keskustella Anoreksia & Bulimia, Alkoholismi, Unihäiriöt..jne alueilla.
Ja mitä tulee tähän demonisoimiseen, niin se on mielestäni paikallaan, vaikkakin tekstini olikin harvinaisen objektiivinen. Koska tämä ei ole psykologian essee, minun ei tarvitse käyttää niin paljon mutta, jos, toisaalta-sivulauseita, joilla kyseenalaistan tai kumoan osittain omia väitteitäni. Jos niitä ei itse keksi, niin se ei ole minun ongelmani.- ...
Zacharia kirjoitti:
Tietenkin. Mutta oliko se aihe? Ei. Näistä aiheista, joita esitit, voidaan keskustella Anoreksia & Bulimia, Alkoholismi, Unihäiriöt..jne alueilla.
Ja mitä tulee tähän demonisoimiseen, niin se on mielestäni paikallaan, vaikkakin tekstini olikin harvinaisen objektiivinen. Koska tämä ei ole psykologian essee, minun ei tarvitse käyttää niin paljon mutta, jos, toisaalta-sivulauseita, joilla kyseenalaistan tai kumoan osittain omia väitteitäni. Jos niitä ei itse keksi, niin se ei ole minun ongelmani.yksisilmäisyys, apäobjektiivisuus ja mustavalkoisuus ei pitkälle kanna.
On aina hyvä tuoda esille asian kaikki puolet. Silloin on mahdollista muodostaa terve ja taspuolinen kokonaiskäsitys asiasta.
"äistä aiheista, joita esitit, voidaan keskustella Anoreksia & Bulimia, Alkoholismi, Unihäiriöt..jne alueilla."
Mutta, nuo asiat liittyvät myös ihmisyyteen ja ihmisenä olemiseen. Pääpaino äärimmäisyys-ilmiöitä tutkittaessa tulisi siis olla persoonan alttiudessa sortua äärimmäisyyksiin, eikä siinä mihin uskomuksiin tms. se liittyy. - pistemiäs
... kirjoitti:
yksisilmäisyys, apäobjektiivisuus ja mustavalkoisuus ei pitkälle kanna.
On aina hyvä tuoda esille asian kaikki puolet. Silloin on mahdollista muodostaa terve ja taspuolinen kokonaiskäsitys asiasta.
"äistä aiheista, joita esitit, voidaan keskustella Anoreksia & Bulimia, Alkoholismi, Unihäiriöt..jne alueilla."
Mutta, nuo asiat liittyvät myös ihmisyyteen ja ihmisenä olemiseen. Pääpaino äärimmäisyys-ilmiöitä tutkittaessa tulisi siis olla persoonan alttiudessa sortua äärimmäisyyksiin, eikä siinä mihin uskomuksiin tms. se liittyy.kuinkas sen laita,jos alkaa elämäänsä elämään uskomuksensa mukaan..ylittääkö äärimmäisyyden rajan uskomisen suhteen?missä menee uskomisen äärimmäisyyden raja?
tarkotin tässä uskomuksella että tuo uskonkohde olisi "ei todettu" uskonkohde. - vähän neurootikko
pistemiäs kirjoitti:
kuinkas sen laita,jos alkaa elämäänsä elämään uskomuksensa mukaan..ylittääkö äärimmäisyyden rajan uskomisen suhteen?missä menee uskomisen äärimmäisyyden raja?
tarkotin tässä uskomuksella että tuo uskonkohde olisi "ei todettu" uskonkohde.Lainaan Tommy Hellsteniä taas, kun hän on tämän osannut panna niin fiksusti.
Usko on luottamista (tässä ei oteta kantaa siihen, mihin uskoo). Elämänsä voi asettaa vain sellaisen varaan, johon todella luottaa. Usko on elävää silloin, kun se ilmenee arkipäivässä, selittää ja ohjaa sitä. Pieniä arkipäivän valintoja, jotka tukevat ihmisen olemista sen sijaan että hän tekisi itseään vastaan. Rehellistä elämän elämistä sellaisena kuin se tulee eteen.
Äärimmäisen saarnaamisen, pakolla käännyttämisen, itsensä näyttämisen seurakunnan kahvitilaisuuksissa (näyttämisen vuoksi), itsensä hukkaamisen dogmiviidakkoon näkisin ehkä tarkoittamanasi äärimmäisyytenä. Onko ihmisen oikeasti hyvä olla uskonsa kanssa vai ei. Onko uskominen siksi, että pelkää joutuvansa helvettiin. ... kirjoitti:
yksisilmäisyys, apäobjektiivisuus ja mustavalkoisuus ei pitkälle kanna.
On aina hyvä tuoda esille asian kaikki puolet. Silloin on mahdollista muodostaa terve ja taspuolinen kokonaiskäsitys asiasta.
"äistä aiheista, joita esitit, voidaan keskustella Anoreksia & Bulimia, Alkoholismi, Unihäiriöt..jne alueilla."
Mutta, nuo asiat liittyvät myös ihmisyyteen ja ihmisenä olemiseen. Pääpaino äärimmäisyys-ilmiöitä tutkittaessa tulisi siis olla persoonan alttiudessa sortua äärimmäisyyksiin, eikä siinä mihin uskomuksiin tms. se liittyy.Koska en ole agnostikko, en koe tarvetta pohtia jokaista asiaa niin pitkälle, etten lopulta saa mielipidettä aikaiseksi.
Mutta jos jatketaan mielenterveydestä ja uskonnoista [koskee siis kaikkia maailman uskontoja, ei vain juutalais-kristillisiä].
Skitsofreniassa ja muissakin psykoottisissa häiriöissä todellakin kuulee ja näkee joskus enkeleitä, jumalan jne. Siitä saa mielenkiintoisen ajatuksen, että mitäpä, jos muinaiset profeetat olivatkin psykootikkoja? Nykyäänhän Jumala tuntuu olevan kovin hiljaa mielisairaaloiden ulkopuolella.
Sitten palataan taas tähän pilkunviilaukseen.
Sanoin, että kaikki eivät ole vaarassa. Attribuutiokeinot ovat automaattisia, ja jokainen meistä käyttää niitä joskus. Ongelmia tulee vain jos niitä käyttää aina tai liian usein. Uskovalla on tietenkin helpointa sortua siihen, koska hänellä on jo valmiina joku ulkoinen tekijä, jota syyttää/kiittää. Mutta Jumalaa ei syytetä, vaan "se on jumalan tahto..."- Mies joka tiesi liikaa
Todellisuudessa kristinusko voi sekä sekoittaa että järjestää. Tämä näkyy siten että kristinusko saattaa myös pelastaa mielenterveysongelmalta joka on pahempi mitä itse uskominen on (syvä uskominen).
On tietenkin eroa sillä onko syntymästään saakka ollut uskossa vai vasta aikuis/nuoruusiässä "retkahtanut" uskoon.
Kummassakin tuntuu löytyvän mielisairauksia vrt-> lestadiolaisten ajoittain ylilyövä fundamentaalisuus ym. Kannattaa kuitenkin muistaa että usko saattaa parhaassa tapauksessa pelastaa ihmisen sellaisesta suosta joka oikeasti tarvitsee uskon tuomaa "ihmettä" paljon tehokkaammin ja paremmin mihin esim tieteellinen psykoterapia pystyisi koskaan tekemään.
Kaikkiin uskontoihin ei uskontonsa puolesta kuulu mielenterveysongelmat vaikka kaikki ainakin jossain ääritapauksissa niitä tietynlaiselle persoonallisuudelle tuottaakin. Erikoisuutena tietenkin on meidän ev.luterilaisuus joka on suunniteltu niille jotka ovat sen takia hakoteillä että on ollut huono äitisuhde. Toisin sanoen rakkautta jonka lapsi tarvitsee tunteakseen olonsa turvalliseksi ei ole tullut tarpeeksi ja lapsi kasvaessaan aikuiseksi joutuu turvautumaan muihin keinoihin saadakseen olonsa turvalliseksi ja yksi on uudet vanhemmat joilla on selkeät rajat ja rutkasti rakkautta (tietenkin kaikki käy uskojan päässä) eli kristinuskon tarjoamasta Jeesuksesta ja Jumalasta (Jeesus edustaa feminististä puolta ja Jumala maskuliinista tyyppiä.) Mies joka tiesi liikaa kirjoitti:
Todellisuudessa kristinusko voi sekä sekoittaa että järjestää. Tämä näkyy siten että kristinusko saattaa myös pelastaa mielenterveysongelmalta joka on pahempi mitä itse uskominen on (syvä uskominen).
On tietenkin eroa sillä onko syntymästään saakka ollut uskossa vai vasta aikuis/nuoruusiässä "retkahtanut" uskoon.
Kummassakin tuntuu löytyvän mielisairauksia vrt-> lestadiolaisten ajoittain ylilyövä fundamentaalisuus ym. Kannattaa kuitenkin muistaa että usko saattaa parhaassa tapauksessa pelastaa ihmisen sellaisesta suosta joka oikeasti tarvitsee uskon tuomaa "ihmettä" paljon tehokkaammin ja paremmin mihin esim tieteellinen psykoterapia pystyisi koskaan tekemään.
Kaikkiin uskontoihin ei uskontonsa puolesta kuulu mielenterveysongelmat vaikka kaikki ainakin jossain ääritapauksissa niitä tietynlaiselle persoonallisuudelle tuottaakin. Erikoisuutena tietenkin on meidän ev.luterilaisuus joka on suunniteltu niille jotka ovat sen takia hakoteillä että on ollut huono äitisuhde. Toisin sanoen rakkautta jonka lapsi tarvitsee tunteakseen olonsa turvalliseksi ei ole tullut tarpeeksi ja lapsi kasvaessaan aikuiseksi joutuu turvautumaan muihin keinoihin saadakseen olonsa turvalliseksi ja yksi on uudet vanhemmat joilla on selkeät rajat ja rutkasti rakkautta (tietenkin kaikki käy uskojan päässä) eli kristinuskon tarjoamasta Jeesuksesta ja Jumalasta (Jeesus edustaa feminististä puolta ja Jumala maskuliinista tyyppiä.)Ongelmat ja edut eivät rajoitu vain Zarahustrasta ja juutalaisuudesta syntyneisiin uskontoihin, kuten kaikki kristilliset kirkot.
Totta on, että niissä on huimasti variaatioita. Myöskin se on totta, että kaikki vetoavat erilaisiin ihmisiin. Mutta perusajatus on kaikissa sama. Elämälle halutaan syy.
Miksi syy tarvitaan. Koska muuten kaikki tuntuu turhalta. Miksi? Sitä en tiedä. Eikä tiedä kukaan uskovakaan. Ja jos tietää, hän on agnostikko. Selityksiä on monia. "Pyhä henki herättää uskon" voi tarkoittaa sitä, että meillä on perinnöllinen taipumus uskoon (jota todistaa neuroteologiset tutkimukset). Toisaalta se voi tarkoittaa sitäkin, että oli pakko keksiä jotain hyvää litaniaa.
Itse uskon, että maailman ensimmäiset uskonnot eivät olleet henkisiä tukia, syitä elämälle, vaan sivistymättömään oppimiseen perustuvia "havaintoja", joita on huomattu mm. behavioristisilla kokeilla kyyhkyillä.
Vasta myöhemmin uskontoja ruvettiin käyttämään hallitusti. Se, miksi Jumalan ääntä ei kuultu ennen kuin siitä kerrottiin ihmisille, on varsin mielenkiintoista. Sitä ennen epileptiset/sktisofreeniset kohtaukset olivat taikavoimia.- ...
Zacharia kirjoitti:
Koska en ole agnostikko, en koe tarvetta pohtia jokaista asiaa niin pitkälle, etten lopulta saa mielipidettä aikaiseksi.
Mutta jos jatketaan mielenterveydestä ja uskonnoista [koskee siis kaikkia maailman uskontoja, ei vain juutalais-kristillisiä].
Skitsofreniassa ja muissakin psykoottisissa häiriöissä todellakin kuulee ja näkee joskus enkeleitä, jumalan jne. Siitä saa mielenkiintoisen ajatuksen, että mitäpä, jos muinaiset profeetat olivatkin psykootikkoja? Nykyäänhän Jumala tuntuu olevan kovin hiljaa mielisairaaloiden ulkopuolella.
Sitten palataan taas tähän pilkunviilaukseen.
Sanoin, että kaikki eivät ole vaarassa. Attribuutiokeinot ovat automaattisia, ja jokainen meistä käyttää niitä joskus. Ongelmia tulee vain jos niitä käyttää aina tai liian usein. Uskovalla on tietenkin helpointa sortua siihen, koska hänellä on jo valmiina joku ulkoinen tekijä, jota syyttää/kiittää. Mutta Jumalaa ei syytetä, vaan "se on jumalan tahto..."että myös ateismissa voi sortua äärimmäsiyyksiin ja kohtuuttomuuksiin? Tiedätkö että mitä raivokkaammin henkilö asiansa esittää, sitä epävarmempi hän on asiastaan? Tiedätkö että äärimmäisyys-ilmiöitä ja kohtuuttomuutta esiintyy kaikilla elämän osa-alueilla, eikä siis ole näin ollen sidottu, eikä siis liity uskontoon itseensä, vaan psyyken taipumukseen sortua äärimmäisyyksiin ja kohtuuttomuuksiin? Tiedätkö siis että äärimmäisyys-ilmiöissä on kysymys psykologiasta eikä uskonnosta?
... kirjoitti:
että myös ateismissa voi sortua äärimmäsiyyksiin ja kohtuuttomuuksiin? Tiedätkö että mitä raivokkaammin henkilö asiansa esittää, sitä epävarmempi hän on asiastaan? Tiedätkö että äärimmäisyys-ilmiöitä ja kohtuuttomuutta esiintyy kaikilla elämän osa-alueilla, eikä siis ole näin ollen sidottu, eikä siis liity uskontoon itseensä, vaan psyyken taipumukseen sortua äärimmäisyyksiin ja kohtuuttomuuksiin? Tiedätkö siis että äärimmäisyys-ilmiöissä on kysymys psykologiasta eikä uskonnosta?
Mutta uskominen on psykologinen ilmiö.
- Ateistitrollii
Joku kommentoi toisessa ketjussa:
"loistava esimerkki osoittamaan uskontojen sairauden, sen misantropian ja alkukantaisen barbaarisuuden joka on kristinuskossakin sisäänrakennettuna."
Johon minä vastasin:
- Hyvä syy miksi kaikenmaailman puliveivareilta, huru-ukoilta, hihhuleilta ja uskiksilta tulisis ottaa ihmisoikeudet kokonaan pois ja alentaa toisenluokan kansalaisiksi. Vielä parempi jos kaikki uskovaiset vain pakotettaisiin suljetulle eutanasia hoitoon. Valtion tulee harjoittaa akressiivista valtioateismia sekularismin edistämikseksi ja varsinkin jouduttamiseksi jotta pahuus saadaan kitkettyä juurineen maailmasta. Uskonnot on pahin rikos maailmassa koko maailma kohtaa ja siski uskovaiset pitää laittaa suljetulle eutanasia hoitoon. Koska sekularismi etenee liian hitaasti Suomessa, tulee Suomen heittää uskonnovapaus romukoppaa, ottaa uskovaisilta pois ihmisoikeudet ja valtion harjoittaa agressiivista valtioateismia. Miten oiva syy demonisoida uskonnot. Eipä muuta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .603705Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen492990Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631252898Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3651961- 731152
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito101141Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2091112Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde27929- 47921
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että105904