Pelkään että ihmiset tuijottavat minua ja että he nauravat minulle tai puhuvat selkäni takana pahaa minusta. Siksi yritän aina kohennella itsetuntoani kaikenlaisilla tempauksilla, että voisin näyttää olevani jotain muuta kuin naurettava pelle - vaikka sitä oikeasti olenkin.
Pelkään tuijottamista
Minä vain
5504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Lohdutuksen" sanana voin sanoa, että ihmiset ajattelevat loppujen lopuksi lähinnä vain itseään. Kellään ei riitä mielenkiintoa ja energiaa seurata kovinkaan aktiivisesti toisten ihmisten toilauksia tai käyttäytymistä. Ja jos mokaatkin jotain niin siitä puhutaan ehkä noin päivän ja sitten asioilla on tapana vähitellen unohtua. Tämä aluksi mainittu omaan napaa tuijottaminen näkyy myös omassa kirjoituksessasi, olethan seurannut hyvinkin tarkasti omaa käyttäytymistäsi ja sitä miten ihmiset suhtautuvat sinuun. Tuskin olet tarkkaillut muita ihmisiä yhtä paljon.
Jos sinua todella tuijotettaisiin, niin tietäisit sen kyllä aivan varmasti. Minulla on seinähullu veli joka piinasi minua äärimmäisen sadistisesti koko lapsuuteni aivan syntymästäni saakka. Kukaan ei puuttunut tähän sairaaseen tilanteeseen ajoissa (eikä myöhemminkään) ja niinpä sen kahelin sadismi saikin mitä moninaisimpia muotoja, joista yksi oli loputon tuijotus. Se tuijotti minua täysin ilmeettömänä aina, kaikkialla, kaikissa tilanteissa. Kun istuimme ruokapöydässä se tuijotti, kun katsoimme televisiota, se ei suinkaan katsonut televisiota vaan tuijotti silmää räpäyttämättä, tyhjin silmin minua. Sitä loputonta tuijotusta kesti vuosikausia kunnes noin kymmenvuotiaana olin kerännyt sen verra paljon henkistä pääomaa että päätin tehdä siitä lopun. Kerran kun se taas aloitti sen tuijotuksensa päätin että, jumalauta nyt tuijotan takaisin vaikka tuomiopäivään asti. Siinä sitä sitten istuttiin vastatusten ja tuijotettiin, minä, pikkutyttö ja se minua metriä pitempi karvaperse-jätkä. Tuijotin niin kauan että silmämunani kuivuivat, mutta en edes kertaakaan räpäyttänyt silmiäni koko session aikana. Tunsin kuinka sen paskan selkäranka murtui ja yhtäkkiä se vain sanoi että "saatanan pentu perkele" (muutahan se ei osannutkaan puhua) kääntyi ympäri ja poistui. Olin voittanut sen sairaan sian! Se tyyppi on muuten ollut viimeiset 25 vuotta sairaseläkkeellä hulluuden vuoksi ja minä tyttö porskutan täysillä !
Pelkään tuijottamista,tai suorastaan ärsyynnyn!!!! Tulee kamalan vaivautunut olo.En oikein tiedä mistä pelkoni on lähtenyt kasvamaan mutta jonkinlaiset samantyyppiset ihmiset saavat minut vaivautuneeksi.
Esimerkiksi jo joku katsoo minua pitkään tai nauraa tai jotakin muuta vastaavaa.Minun on vaikeaa ja vaivalloista katsoa ketään kauaa silmiin.en tiedä miksi.ehkä sekin selviää ajallaan.
...vielä niin paha oo ku mulla,jos joku tuijottaa mua,niin mä punastun.En osaa sanoa että miksi,ihan sama onko tuijottaja tyttö tai poika,mutta se tulee vaan jos on tuntematon....
Alitajuntainen juttu?
Kuule sama on ongelma mullakin hyvin usein, etenkin koulussa tunnilla. Paskamainen juttu kertakaikkiaan. Pitää jotenki vaan saada minä kuva "Cooliksi", silleen että pystyy ajattelemaan että on ite parempi kuin muut.
Otan osaa ongelmaasi. =)