No mites läskit ja huonokuntoiset pärjäävät armeijassa?
Mites läskit menestyvät armyssä
Läski
71105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Riippuu siitä miten "läski" olet. Ennen kovia koitoksia on (tai pitäisi olla) lääkärintarkastus. Siellä voit ottaa asian puheeksi, jos tuntuu siltä, että läskit haittaavat. Olin intissä kauan sitten, ja porukassamme oli pari kolme tosi läskiä. He olivat täysillä mukana (voimiensa mukaan) ja ainakin heidän läskinsä otettiin huomioon kaikessa. Voin kokemuksesta kertoa (itse olen pikemminkin päinvastoin, 190cm/60 kg) että alokasaikana kunto nousee, vaikka olisikin läskiä. Toivottavasti sinullakin, ja saat siitä rohkeutta jatkaa inttiä. Älä anna periksi :)
miehethän ovat tietenkin naisia paljon lihaksikkaampia, ja siten pärjäävät paremmin armeijassa. osaatteko kuitenkaan sanoa, miten naiset noin yleisesti pärjäävät? jos vähän ylipainoiset miehetkin pärjäävät hyvin, niin kai naisetkin sitten?
Henkisesti, naiset jotka jäävät armeijaan (siis yli kuukaudeksi) pärjäävät miehiä paremmin. Fyysisissä suorituksissa naiset ovat miltei aina viimeisenä, mutta ne jotka todellakin jäävät täydeksi ajaksi armeijaan, kestävät henkisesti viimeisenäkin olemisen. Ja henkistä kestävyyttähän armeijassa todellakin tarvitaan, paljon enemmän kuin sitä fyysistä. Sillä vaikka olisit joukon viimeinen, ei se estä armeijan käymistä jos henkiset puolet ovat kunnossa. Eli sama pätee ylipainoisiin ihmisiin. Alokasaikana yläpunkalla nukkui reilusti ylipainoinen kaveri, jolle armeija ei todellakaan ollut helppoa. Ihmettelen vieläkin, kuinka kaveri selvisi koitoksesta. Tietenkin alokasajan jälkeiset kuskin hommat olivat hänelle täysin omiaan.
Valitettavasti heikompi kunto asettaa suuremmat henkiset vaatimukset, joten valitettavan moni naisalokkaista keskeyttää. Kokemuksesta voin sanoa, että naisten ansiosta jaksoin armeijassa huomattavasti paremmin (eikä mitään pervoa tässä).
Lisääntyneen liikuntakoulutuksen ansiosta kaikki, jotka ovat täysipainoisesti koulutuksessa mukana (eivät sairaana tai lintsaamassa), kyllä jaksavat armeijan fyysiset vaatimukset. Ja kunto kasvaa vauhdilla.
Alokasaikana 3000 coopperissa oli utopiaa, mutta menihän se lopulta viimeisessä kuntotestissä. Eli kuntoni oli kasvanut.
Ihan hyvin. Siellä ne on mukana tosi asiallisesti. pointsit heille!
Jos ei aivan sairaalloista lihavuutta ole, niin kyllä onnistuu. Painokin todennäköisesti laskee. Sisulla pärjää pitkälle, ja muistan omalta armeija ajaltani (-97) kaverin, joka oli n. 185cm ja 130kg. Tyyppi ei ollut mitenkään hyväkuntoinen, mutta teki aina parhaansa fyysistä kuntoa vaativissa jutuissa. Cooper tulos oli 2200m, mutta juoksi koko matkan. Kotiutui alikersanttina.
vapaaehtoisesti jo ennen menoa, lisäksi siellä aina kun jaksat, lenkille tai kuntosalille vaan niin aika kuluu hyvään tarkoitukseen.
Toi riippuu vähän, jotkut tosi isot
on usein b-miehiä, mutta muistan
että muutaman kohtuullisen läskin
kersantinkin omilta armeija ajoilta.
( ei kanta, vaan varusmies)
Itse ollessani intissä 94, en ollut
oikeastaan läski mutta todella huonokuntoinen,
mutta kunto kasvoi siellä nopeasti,
enkä ikinä elemässäni ole ollut niin hyvässä kunnossa kuin aliupseekurssin lopun aikoihin.
En olisi uskonut vuotta ennen että
esim pystyisin juoksemaan cooperissa
2800. ( 3000 on jo todella hyvä )