Unessa olimme avokkini kanssa käymässä isossa punatiilikirkossa tapaamassa hänen tätiään joka on oikeastikin pappi. Kävimme koko kirkon läpi, mutta tätiä ei vaan löytynyt. Kun pääsimme palaamaan takaisin kirkon aulan kautta kirkkosaliin lattia petti allamme ja putosimme kirkon kellariin. Havahduttuamme kaiken punatiilen seasta huomasimme olevamme ympyränmuotoisessa häkissä jonka kalterit olivat kuivuneessa kokkareisessa veressä. Häkin ulkopuolella kaikki oli täysin pimeää. Pääsimme jotenkin kiipeämään takaisin kirkkosaliin. Myöhemmin halusin palata tutkimaan kirkon kellaria, mutta kukaan ei halunnut lähteä mukaani. Kun menin yksin takaisin kirkkoon oli joku jo muurannut lattian umpeen.
En tiedä liittyykö tämä mitenkään uneeni, mutta en ole ikinä kuulunut kirkkoon enkä ole myöskään kristitty ajatusmaailmaltani, vaan lähinnä pakana.
En tiedä liittyykö tämä mitenkään uneeni, mutta en ole ikinä kuulunut kirkkoon enkä ole myöskään kristitty ajatusmaailmaltani, vaan lähinnä pakana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko yrittänyt lähestyä tai miettiä kirkon maailmaa ja havainnut sen veriseksi häkiksi ilman pohjaa jne tms?
Sehän tässä jännää onkin että ylipäänsä pohdiskelen paljon asioita ja olen tullut siihen tulokseen että kristinusko ei ole minua varten, johtuen mm. sen ahdasmielisyydestä. Iso osa sukulaisistani on nk. tosiuskovaisia jotka yrittävät käännyttää muita milloin mihinkin hihhulismiin..sen koen ahdistavana.
kun koet kristillisyyden ahdasmieliseksi. Kirkko, johon kuuluviin tosiuskoviin olet tutustunut, ei anna sinulle kestävää pohjaa, vaan koet putoavasi vangiksi häkkiin. Verisyys voisi viitata joko historian ristiretkien verisyyteen tai sitten Kristuksen ristinkuolemaan. Surullista sinänsä, että kokemuksiesi/tuttaviesi takia koet niin, kun kristinuskossa kuitenkin on vapauttavasta asiasta kysymys. Toivon, että tapaat kristittyjä, joilla on sydän paikallaan.