Eräs pieneen vähemmistöön kuuluvan tarina

kirjoitinpahan vain

En pohdi tässä tekstissäni kovin viisaita, olen tyytyväinen jos joku ylipäätänsä viitsii laittaa jotain kommenttia ajatuksieni päälle.

Olen uskovaisesta perheestä kotoisin. Meillä isä on ollut ja on tapauskovainen, jos nyt jostain ihmisestä voi ylipäätänsä mennä sanomaan, kuka on ja kuka ei ole uskomassa..

Molemmat vanhempani liittyivät vl:en joukkoon nuorina aikuisina, joten heillä kummallakaan ei ole uskovaista perhetaustaa.

Meillä on perheessä vallinnut tietynlainen kaksinaismoralismi, lähinnä isän vaikutuksesta. Äitiä olen pitänyt uskovaistakin uskovaisempana, tosin hänellä on pahoja psyykksiä vaikeuksia eli voimakasta masennusta ja hänen uskonsa tulee esiin voimakkaan melankolisena, surumielisenä. Hänen kommenttinsa ovat tällaisia, että :".. jospa Jumala ottaisi hänet jo pois.." /"..minusta tuntuu, että vielä joskus Jumala koettelee meidän perhettä, ottaa kiinni ja pysäyttää.."

Hän saattaa itkeä tuon tuostakin ja suviseuroja tai muita seuroja radiosta kuunnellessa hän on kuin murheen murtama vesiputous.
Hän suree itseensä hautaan meidän uskottomien lasten takia ja on lyönyt ikuisen syyllisyyden varjon päälle päämme siitä, että tuotamme niin paljon huolta hänelle, jolle emme voi periaatteessa mitään.

Äiti on ollut suurimmaksi osaa lapsuuttani henkisesti väsynyt ja isä on lyönyt, pyytänyt anteeksi ja jos en ole antanut, lyönyt taas.
Kun sisarukseni alkoivat lähtemään toinen toisensa perään pois vl:en joukosta, isä yritti väkivalloin raahata heitä autoon ja seuroihin.

Minulla oli helpompaa, sillä olin neljäs lähtijä. Ja nuoremmille sisaruksilleni se kävi entistä helpommaksi. Nyt meistä ei ole enää ketään "uskomassa".

Olen käynyt läpi näitä asioita ja ymmärrän mikä uskossa on se oleellinen asia. Näen vanhempieni inhimilliset heikkoudet ja aikuisen silmin pystyn erottelemaan mikä on uskoa ja mikä on vain vääristynyttä, kieroa heijastumaa siitä.

Yhden asian yli en ole päässyt ja mietin, että vaivaako se uskovaisista ketään. Se on raskasmielisyys saarnoissa, melankolisissa lauluissa ja virsissä. Itse taistelen melankolista ilmapiiriä vastaan ympärilläni, sillä olen saanut melankoliasta varhaisessa vaiheessa tarpeeksi suuren annoksen. Olen joutunut katsomaan henkistä sairautta ympärilläni ja olen tullut sairaalloisen yliherkäksi vakavalle ilmapiirille uskossa. Ei ole auttanut yhtään, että äitiä lapsuudessani tulivat katsomaan vakavan oloiset ja juhlalliset uskovaiset aikuiset, joiden ruumiin asennosta kieli jo niin paljon asenteesta isääni, että tunsin voimakasta kapinaa uskovaisia kohtaan.

Aloin inhoamaan holhoavaisuutta, äidin heikkoutta pysyä liitossa jota usko auttaa jaksamaan tehden äidille vain karhunpalveluksen.

Jouduin kuulemaan pahanpuhetta uskovaisten taholta isäni selän takana, josta osa kantautui perheeni korviin,- murto-osa, joka sai minut raivoihini. Tajuan, että ihmisten pikkusieluisuudella ei ole mitää takemistä uskon kanssa, mutta silti koen uskovaiset ihmiset vielä jonain auktoriteettina, hahmottomana suurena möykkynä, joihin reagoin erittäin herkästi joko huonommuutta tai epäoikeudenmukaisuutta tuntien.

Osa isää koskevista tarinoista oli puhdasta valhetta ja kun erästä valheellisen tarinan alkuunpanijaa äitini nuhteli, kyseinen ihminen ei suostunut myöntämään olleensa väärässä.

No, nyt tämä juttuni lipsahti vähän rönsyileväksi, kun näin nimettömänä puran tunteitani, asenteitani ja mielikuviani, joista viimeksi mainittu voi olla vain taustastani johtuvaa.

Niin, kertomukseni ydin on siis se, että koen hyvin voimakasta huonommuudentunnetta ja "aina väärässä" tunnetta uskovaisten taholta, vaikka niin ei todellisuudessa olisikaan. Se kumpuaa jostain hyvin syvältä, enkä hyvästä uskovaisesta ystävästä huolimattakaan, eli yhdestä positiivisesta kokemuksesta, kykene suhtautumaan uskovaisiin tasavertaisena.

Reagoin myös hyvin voimakkaasti melankolisiin ja vahvoihin saarnoihin ja virsiin, että kun muutama vuosi sitten liikuin vuoden, pari seuroissa ja olin uskovainen, tunsin jotain todella lannistavaa ja kuihduttavaa psyykkisessä ilmapiirissä.

Eräs viisas sanoi, että reagoin keskimääräisesti muita ihmisiä herkemmin emotionaaliseen ilmapiiriin ja olen taipumuksiltani ympäristön vaikutteille altis.

Olen oppinut, että joskus ei tiedä ihmisestä, mikä on uskoa ja mikä on psyykettä ja ihmisen omaa mieltä. Ne sekoittuvat niin salakavalasti toisiinsa. Äidin kautta koko vanhoillislestadiolaisuus on saanut värin, jota minun on lähes mahdoton pyyhkäistä pois. Joskus ajattelen jopa hypnoosia, jotta saan pois tuon äidin maidosta imetyn tunteen.

Minun "uskoni" esteenä on psyykkiset jarrut ja tunteet sekä vahva tietoisuus siitä, että minun täytyy läpi elämäni etsiä auktoriteetittä (koskien ihmisiä ja yhteisöjä) vastausta siitä, kuka minä olen ja mikä on minulle hyväksi. Omalta puoleltani minulla on vahva Jumalasuhde. Jotenkin minusta tuntuu, että ns. Jumala ei voi ihmisten näkemyksistä huolimatta,- siitä olenko uskovainen vai ei, koskaan irrottaa käsiänsä minusta, vaan pitää minut aina käsivarren päässä. Uskon että hänellä riittää ymmärystä minulle, sillä syyt ja seuraukset ei voi olla sen paremmin tiedossa kenelläkään muulla.

36

4133

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 29-v

      Kiitos pitkästä viestistä. Mielenkiintoista kuulla sinun tarinasi.

      Itse olen myös entinen vl, eronnut jo reilu kymmenen vuotta sitten (teininä) ja silloin tällöin tulen tänne kirjoittelemaan ja lukemaan. En tiedä mikä tuo.

      Ennen eroamistani ja vielä pari vuotta sen jälkeen minulla oli valtavasti negatiivisia, jopa vihamielisiä tunteita vl kohtaan. Muistan ajatelleeni hirveitä asioita, kuten ison teltan polttamista suviseuroissa ja kaikenlaisia tuhoajatuksia - itsetuhoisia ja sellaisia, jossa tuhoaisin myös paljon lestadiolaisia. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että mistä mahtoivat tällaiset kauheudet johtua. Itse olen ollut aina herkkä ihminen ja oman polkuni kulkija.

      Lapsena olin hyvin sosiaalinen ja iloinen, aina ajattelemassa muita ja muiden hyvinvointia. Ala-asteella olin aina kiusattujen puolella. Lestadiolaisuus alkoi jo nuorena vaikuttaa mielenterveyteeni. Äitini on ihanan kiltti ihminen, jolle en haluaisi ikinä mitään pahaa - isäni taas tyypillinen suomalainen mies. Tiukka kuri ja säännöistä pidettiin kiinni. Yksi juttu, jonka olen tajunnut vaikuttaneen minuun nuorena oli juuri isäni käyttäytyminen. Hänellä oli tapana tutkia meidän lasten tavaroita, ottaa puhutteluun aina kun olimme jossain kauemmin pois, käydä oven takana kuuntelemassa yms.

      Tämä vaikutti minuun suuresti. Muutuin iloisesta ja sosiaalisesta ihmisestä pelokkaaksi ja epäluuloiseksi - kaverit jäivät ja käperryin itseeni. Seuroissa en enää voinut mennä seurapenkkiin istumaan, koska en kestänyt muita ihmisiä - jäin yleensä eteiseen tai jonnekkin mahdollisimman kauas. Ihmiset pelottivat minua.

      Sosiaalisen elämän puute aiheutti tietysti tyhjiön elämässäni - aloin kuunnella radiota kuulokkeet päällä, sängyssä maaten. Saatoin maata sängyssä useita tunteja, musiikkia ja ohjelmia kuunnellen. Tätä kautta pystyin pakenemaan muualle.

      Samalla tietysti isäni kävi entistä epäluuloisemmaksi ja kuilu kasvoi entisestään. Koko ajan painostus kasvoi - äiti yritti puhua lempeästi ja näin hänen kärsivän, isä taas uhkaili ja vaati. Minun vihani kaikkea mitä lestadiolaisuus edusti, kasvoi kasvamistaan. Lestadiolaiset ystäväni eivät ymmärtäneet, joten portti oli suljettu myös siihen suuntaan.

      Erottuani liikkeestä yritin selittää sisaruksille ja vanhemmille "ettekö te näe mitä olette saaneet aikaan - ehjästä ja tasapainoisesta ihmisestä on tullut hermoraunio, joka haluaa vain kuolla pois. Ja se on teidän ja uskontonne syytä". Eivät ymmärtäneet. Vieläkin satuttaa, että miten oman pojan kärsimykset voidaan sivuuttaa niin helposti.

      Isä ei ole koskaan ymmärtänyt - äiti on alkanut ymmärtää nyt paljon myöhemmin, mutta ei voi siitä puhua muuta kuin minulle. En olisi selvinnyt ilman ammattiapua. Puhuminen auttoi ja olen jälleen oma itseni, iloinen, nautin elämästä ja olen sosiaalinen. Kuulin viimeisessä sessiossa, että en ole lainkaan ainoa tällaisen kokemuksen nähnyt ja olen yksi parhaiten selvinneistä.

      No tämäkin nyt taisi mennä vähän sivuraiteille, mutta melankoliaa koskee ainakin vähän. Minä en edelleenkään kestä melankolista meininkiä vaan joudun yleensä poistumaan paikalta tarpeelliseksi ajaksi, jos olen pakotettu johonkin vl-tilaisuuksiin (häät, hautajaiset).

      Olin pari vuotta töissä eräässä toisen asteen koulussa ja jouduin tekemisiin ongelmanuorten kanssa Pohjanmaalla. Muistan kyllä itkeneeni moneen kertaan heidän kohtaloaan - tosi monet nimittäin olivat vl-perheistä ja ongelmat vielä pahempia kuin minulla aikanaan.

      Tiedän, että vl-perheissä on paljon myös tasapainoisia ihmisiä, kuten esimerkiksi veljeni, jotka eivät ole lainkaan tunteellisia, mutta myös minunlaisiani, jotka joutuvat kärsimään.

      En tiedä miksi tämän kertomuksen jaoin täällä, mutta kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista tulevaisuudessa.

      • kirjoituskilpailu

        Nyt on yksi vapaapäivä aikaa, joten kaikki kirjailijat kirjoittamaan melankoliasta. Tarina surkeista oloista vl-perheessä, kuka keksii ankeimman?


      • pilkkaamaan?
        kirjoituskilpailu kirjoitti:

        Nyt on yksi vapaapäivä aikaa, joten kaikki kirjailijat kirjoittamaan melankoliasta. Tarina surkeista oloista vl-perheessä, kuka keksii ankeimman?

        Aika pilkkaavaan sävyyn kirjoitit. Kannattaa muistaa, että puhutaan kuitenkin vakavista asioista.


      • sarias

        Se että on vanhoillislestaadiolainen ei tarkoita sitä etteikö voisi sairastua mielenterveysongelmiin.


      • sama

        kiitos itsellesi viestistäsi. Painotan nyt kaikille kaiken karvan uskovaisille ja ei-uskovaisile, jotta tätä ei otettaisi pahan puhumisena -uskovaisissa on erilaisia ihmisiä (tuntuu hölmöltä sanoa tämä, ikäänkuin kukaan ei sitä tietäisi..)

        Ongelmat lapsille syntyvät siitä, että kaikkia vanhempia ei ole varustettu hyvän kasvattajan ominaisuuksilla ja usein "usko" antaa suojan, kilven, mahdollisuuden -oikeuttaa toimimaan arveluttavasti.

        Tai ei edes "oikeuta", sillä tuskin vanhemman käyttäytyminen on tietoista, hän toimii niin kuin pitää omalta puoleltaan parhaana.
        Mutta usko on hyvä haarniska joka tapauksessa, jonka alla voi muhia paljon lapsille ahdistusta tuottavia asioita. ( En nyt puhu ideaali-uskosta eli "oikeasta hengestä")

        Niin, jos ei nyt puhuta siitä minun kuningasajatuksesta: melankoliasta, vaan asioista joita jaoit kanssani, meitä lapsia on varmasti paljon. Olemme silloin "ihmisen laatiman uskonnon uhreja" emmekä ideaaliuskon uhreja, ja ns. "oikean hengen omaavia, uskovaisissa on varmasti .. kun yhdenkin löytää, se riittää antamaan uskoa uskovaiseen ihmiseen. Mutta nämä kaksi elävät rinta rinnan uskovaisessa yhteisössä..se kyseenalaistettava henki ja "oikea".. ja niistä voi syntyä semmoinen soppa, että väärin toimiva alkaa neuvomaan toista väärin toimivaa ja uhreina ovat, nyt meidän tapauksessa lapset..

        Kirjoitin tämän kaikille, sulle lähetän myötätuntoisen ajatuksen. Minulla prosessointi kestää vielä pitkään.. jonkinlainen itsensä etsimisen matka..

        En tiedä millainen olet ihmisenä, koska olemme niin erilaisia, toiset ovat synnynnäisesti hengellisyyteen taipuvia kuin toiset, mutta toivon, että sulla ei olisi kuollut uskoa jonkinlaiseen hyvään Jumalaan, joka on kaiken tämän ihmisten vallan yläpuolella..


      • Make
        kirjoituskilpailu kirjoitti:

        Nyt on yksi vapaapäivä aikaa, joten kaikki kirjailijat kirjoittamaan melankoliasta. Tarina surkeista oloista vl-perheessä, kuka keksii ankeimman?

        Juuri tuo asioiden käsittelytapa minua ärsyttää ja saa sappeni kiehumaan. Mitään ongelmia ei tunnusteta, saati annettaisi myötätuntoa kärsivälle. Matonalle lakaistuna, poissa mielestä!!


      • olla
        kirjoituskilpailu kirjoitti:

        Nyt on yksi vapaapäivä aikaa, joten kaikki kirjailijat kirjoittamaan melankoliasta. Tarina surkeista oloista vl-perheessä, kuka keksii ankeimman?

        surkeista perheoloista lähtöisin? Ainakin juttujesi perusteella olet täysin tunteeton.

        Pitäiskö sinun harkita terapeutin kanssa juttelemista? Voit aloittaa vaikka näyttämällä tämän kirjoittamasi kommentin ja siihen liittyvän aloituksen jollekkin ammatti-ihmiselle.


      • Yksi vl

        Kotini oli erttäin jumalaton.Paljon käytettiin alkoholia, juhlat olivat usein päällä, soitettiin, iloittiin, tanssittiin.Vähän kuin mustalaisten elämää.Oikeastaan minullakin on kuin mustalaisen sielu.Tosin en tiedä, onko suvuissani romaneja.Äitini ei juonut.Hän kärsi.Minäkin kärsin.Vasta aikuisena tajusin ,että olin tosi masentunut lapsi, vaikka toisaalta olin erittäin elämäniloinen ja villikin.Mutta sellainen ei ollut oikeaa elämää.Se oli mustaa ja synkkää, vaikka oli olevinaan niin mahtavaa...ette ehkä tajua? Tai sitten tajuatte.Isäni kuoli melko nuorena.Tapaturmaisesti ja alkoholilla oli osuuttaa asiaan.Se oli hirveä järkytys suvulle ja meille kaikille.Äitini kyseli, miksi sen piti olla isä, miksi se ei voinut olla hän?

        Äitini sai parannuksen armon, me lapset myöhemmin.
        Isäni kuoleman järkyttävyys oli herätys meille kaikille.Usko toi valon ja rauhan tuskalliseen, pimeään, ahdistavaan ja rauhattomaan elämäämme.
        Suuren näköalan ja taivastoivon.En koskaan unohda niitä vuosia, jolloin olin syvästi onnellinen.
        Siksi koska olin uskovainen.

        Kunnes alkoivat suuret koettelemukset elämässäni.
        Minulla on hirvittävän raskaita ristejä ollut todella kauan, ja tilanne on vain pahentunut vuosien saatossa.Hartain toiveeni on, että rakkaimmillani olisi hyvä olla ja pääsisimme taivaaseen, sekä että kaikki ihmiset saisivat parannuksen armon.
        Uskoa minulla on enää vähän, mutta kunhan se on oikeaa, niin silläkin pääsee perille.
        Nämä ristit painavat maahan saakka, Jumala koettelee minua nyt kovasti.
        Epäuskoisen ihmisen elämä voi olla todella mustaa, tiedän sen omasta kokemuksestani.


      • Kalle
        kirjoituskilpailu kirjoitti:

        Nyt on yksi vapaapäivä aikaa, joten kaikki kirjailijat kirjoittamaan melankoliasta. Tarina surkeista oloista vl-perheessä, kuka keksii ankeimman?

        Kommenttisi oli asiaton, törkeä ja pentumainen.
        Jos et ymmärrä toisen tuskaa ja osaa suhtaustua asiallisesti asiallisiin asioihin, kannattaa ehkä siirtyä jonnekin teinien sivuille, mene vaikka habbohotelliin, sieltä löydät tasoistasi seuraa


    • Ja:

      Kastaahan jotkut kirkossamme, myös mielestään epäuskoisia-lapsia.

    • Voivavoi

      Seuroissa jos poikkeeaa pukeutumisella tai muulla tavalla saa tuomitsevia katseita.
      Toisaalta toivotaan että etsiviä tulisi, mutta kun tulee niin nenän nyrpistelyt alkavat ja on aivan eriarvoinen kuin vl-lapset ja niin sanottuihin sisäpiireihin on mahdoton päästä.
      Yksin saat istua.
      Sama kohtalo on jos olet langennut ja muut sen tietävät.
      Vieroksunta ja nenänvartta katselu alkaa.
      Nuoet tytöt ajattelevat kauhulla, jos nuorena menen naimisiin alkaa lasten synnyttäminen ja niistä on se vaiva.
      Oma elämä loppuu ja on naimisissa miehen kanssa, mitä jos mies lähtee ja muita ajatuksia pyörii mielessä.
      Julma uskonto ja lahko jos minulta kysytään.
      Yhteisöllisyys voi olla hirveä vankila ja ahdistava kokemus.

      • Kalle

        Kannattaa ehkä ottaa selvää mistä ja mitä puhuu.
        Saattaa olla niin, että niitä nenännyrpistelijöitä on siellä sun täällä, mutta ei sellainen kuullu Raamatun opetukseen. Sellainen on väärin, teki sitä kuka hyvänsä ja missä hyvänsä. Siitä on jokaisen itse tehtävä parannus. Jeesus kertoo publikaanista ja fariseuksesta hyvän esimerkin, fariseus oli juuri tällainen "nenännyrpistelijä".
        seuroissa saattaa olla ihmisiä, jotka "nyrpistelevät", toisaalta me emme tiedä ketkä ovat niitä "mätiä" kaloja, jotka kerran heitetään ikuiseen tuleen. Ei se ettäsanoo olevansa vl tai että käy seuroissa ole mikään tae että on uskomassa, vain Jumala tietää sydämen tilan.


    • Maija

      Tervehdys kaikille!

      Olen myös entinen v.lestadiolainen nuori nainen. Minulla on osittain samoja kokemuksia kuvaamastasi melankoliasta. Mielestäni se tuli esim. saarnoissa varsinkin siinä esiin, että korostettiin ihmisen huonoutta ja syntisyyttä: koskaan ei saanut tuntea tervettä ylpeyttä ja vilpitöntä onnea saavutuksistaan. Synnintuntoa oikein herkistetään kaikille kirjoittamattomilla perinnäissäännöillä, joista käytännössä on kuitenkin pidettävä kiinni. Seuroissa korostettiin aina, että jokainen ihminen syntinen, ei juuri lainkaan, että jokainen ihminen on Luojan kuva, sellaisena täydellinen ja oikeutettu nauttimaan niin ikään Luojan lahjoittamasta kauniista maailmasta, sen mahdollisuuksista ja omista lahjoistaan. Usein puhuja myös aloitti tai lopetti puheensa korostamalla huonouttaan ja mitättömyyttään.

      Sama synkkämielisyys ilmenee myös usein Päivämiehen kirjoituksissa. Kuka muistaa esim. syksyllä lehdessä ilmestyneen artikkelin, jossa sanottiin mahtipontisesti ja tuomitsevasti, että "Isä, joka ei pysty huolehtimaan perheestään on pakanaakin pahempi ja uskonsa kieltänyt". Päivämies lyö hyvin usein lyötyä: ei tee mielenterveysongelmaisella isälle tai lapsilaumansa ja masennuksensa kanssa voimiensa rajoilla kamppailevalle äidille hyvää lukea Päivämiestä. Kuitenkin Päivämiestä luetaan minun kokemukseni mukaan v.lestadiolaisissa perheissä paljon enemmän kuin Raamattua tai Lutherin tai Laestadiuksen kirjoituksia ja puheita.

      Minun perheessäni on myös paljon masennusta. Äidin pyynnöillä isälleni ei ollut paljon arvoa. Isäni myös löi meitä lapsia. Nuorempien kohdalla tilanne on onneksi ollut parempi. Käsitteeksi vanhoillislestadiolaisuudessa opetettiin jossakin vaiheessa raamatun opetuksen mukaan "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa".

      Olen pahoillani, että sinulle on jäänyt niin paljon arpia lapsuudestasi. Oma tilanteeni ei ilmeisesti ollut kuitenkaan niin paha kuin sinun, jotan olen selvinnyt siitä todella hyvin. Olen todella kiitollinen ei-lestadiolaisille ystävilleni heidän tuestaan.

      Kaikkea hyvää

      Toivoo Maija

      • Nimetön

        Minulla on tarve kuitenkin puolustella uskovaisia, jolla ei ole irvailua mielessään, uskovaisista löytyy irvailijoita, kuten todennäköisesti ei-uskovaisissakaan jotka eivät kykene terveeseen analysointiin.

        Raskasmielisyys ja melankolisuus koskevat todennäköisesti herkemmin niitä ihmisiä, joilla on kotona psyykkistä sairautta. Lapset jotka kokevat kieroutunutta syyllisyyttä, kokevat saarnojen synnistä puhumisen herkemmin "epäterveesti" ja se ei suinkaan ole helpottamassa lasten oloa, jos kotona asiat ovat jo hullusti.


    • jatkuvat

      oikeasti vähemmistöön kuuluva kokee loukkauksena nämä keksityt tarinat.
      Leimakirves lentää aina vaan raskaampana!
      Jatkakaa vain tarinoitanne, joku niihin voi uskoakin.

      • Nimetön

        En näe mitään syytä puolustautua.


      • lukeneiston edustaja

        Tarinasi saisi olla vähän konkreettisempi. Ota mallia ketjun aloittajasta.


      • ihmiset

        aiheuttavat monelle ihmiselle ongelmia vl-yhteisössä. Ja te taidatte olla siellä enemmistönä?

        Luoja minua varjelkoon koskaan, milloinkaan joukkoonne enää eksymästä.


      • Diagnoosi

        kusta päässä huomattavasti enemmän kuin mitä lääkäri määrää.


      • uskoanne
        Diagnoosi kirjoitti:

        kusta päässä huomattavasti enemmän kuin mitä lääkäri määrää.

        nuo kommentit!


      • Kalle

        tekisi mielei sanoa aika rumasti, mutta kun se ei kuulu tapoihin. Jos olet vl, koetapa pyytää taiv.isältä että saisit voimaa korjata asioitasi, tekstisi ei lähde oikeasta sydämen tilasta. Jos et ole, sano se täällä,koska muuten annat kokonaan väärän kuvan lestadiolaisuudesta ja sen ajattelutavasta.


    • Uskossa

      ottamalla Jeesus Kristus vastaan omakohtaisena pelastajana. Kun olet parannuksen tehnyt ota uskovien kaste niin saat Pyhän Hengen lahjan, niin kuin Jumalan Sana opettaa. Uudestisynnyttyäsi näin ylhäältä saat ilon ja riemun sekä voiman käydä taivastietä eteenpäin. Pyhä Henki todistaa sinun henkesi kanssa, että olet Jumalan lapsi. Pyhä Henki myös neuvoo ja opettaa sekä antaa iloa ja rauhaa.

    • seita

      "Hän suree itseensä hautaan meidän uskottomien lasten takia ja on lyönyt ikuisen syyllisyyden varjon päälle päämme siitä, että tuotamme niin paljon huolta hänelle, jolle emme voi periaatteessa mitään."

      Vl-oppi opettaa todellakin näin että lähimmäisten epäusko tuo murheen ja "kuorman". Totuushan on että kenenkään epäusko ei tuo vl:lle murhetta vaan murheen tuo vl:n oma uskonnollinen vakaumus. Usko siihen että lähimmäinen on nyt matkalla helvettiin.

      Omalta kohdaltani voin sanoa että olen saanut kasvaa rakastavien vanhempien kasvattamana. Nyt vanhemmalla iällä olen kuitenkin alkanut tuntea ahdistuneisuutta tässä yhteisössä. Varmaan kuitenkin tuo vanhempieni ja sukulaisteni vilpitön rakkaus minua kohtaan tekee irrottautumisen liikkeestä niin vaikeaksi.

    • mää

      Oletteko tosissaan kirjoittelemassa? En suinkaan väheksy kokemuksianne, mutta oletteko tulleet ajatelleeksi, että usko ei ole välttämättä se syy pahoinvointiinne. Se on vaikea myöntää, ettei ehkä ole mitään syytä miksi itse tai joku läheinen on sairastunut.

      Jos perheessä on mielenterveysongelmia, joita pieni lapsi ei voi aina ymmärtää, niin varhaislapsuuden ankea tunnelma voi todella traumatisoida mielen. Vanhemmilla saattaa olla hermot kireällä, lapset kärsii ja saattavat tuntea aiheetonta syyllisyyttä johonkin. jos lisäksi jotkut vakavailmeiset avuliaat tuttavat käyvät auttamassa perhettä, niin heidätkin yhdistetään muistoihin.

      Toisaalta ajattelen, että on kiittämätöntä puhua omista vanhemmista pahaa tuolla tavalla, koska yleensä vanhemmat yrittävät parhaansa kasvatuksessa. Kasvattaminen ei ole helppoa ja kun itse sain lapsia huomasin monessa asiassa, kasvattamisen vaikeuden. Tuli kunnioitus omia vanhempia kohtaan aivan eritavalla kuin ennen.

      Eli missä tahansa olosuhteissa voi joku läheinen sairastua henkisesti ja siitä kärsii yleensä useampi muukin. Ja lapsuuden traumoja puidaan muissakin perheissä kuin vain vl-perheissä. Ja kannattaa etsiä myös hyviä puolia omista lähtökohdista, eikä ainoastaan huonoja. Mitähän vanhempanne tuntisivat lukiessaan näitä. Varmaan tyyliin, "miten voimme olla niin huonoja kasvattajia, annoimme niin huonon kodin ja elämäntyömme on ollut turhaa yms."

      • ???????

        Varmasti masentunut hakee myös hyviä puolia lapsuuden perheestään, älä sitä epäile. Kirjoituksesi ahdisti todella, tuli tunne että itsehän tässä on omiin tuntemuksiinsa, lapsuuden kokemuksiinsa jne syyllinen. Vanhemmathan tekivät parhaansa lyömällä, pakottamalla ja alistamalla, vaanimalla ja pyytämällä pelottavia setiä ja tätejä puhuttelemaan. En ole alkuperäisen kirjoitaaja, mutta kokemukset tunnistan omasta lapsuuden ympäristöstäni.


      • vl:ien tapa
        ??????? kirjoitti:

        Varmasti masentunut hakee myös hyviä puolia lapsuuden perheestään, älä sitä epäile. Kirjoituksesi ahdisti todella, tuli tunne että itsehän tässä on omiin tuntemuksiinsa, lapsuuden kokemuksiinsa jne syyllinen. Vanhemmathan tekivät parhaansa lyömällä, pakottamalla ja alistamalla, vaanimalla ja pyytämällä pelottavia setiä ja tätejä puhuttelemaan. En ole alkuperäisen kirjoitaaja, mutta kokemukset tunnistan omasta lapsuuden ympäristöstäni.

        suhtautua ongelmiin, tämä jolla tähänkin aloitukseen on vastattu.

        Tiedän tapauksen, jossa eräs henkilö uskalsi sanoa mielipiteitään ääneen ry:n edessä, ja hänet leimattiin välittömästä mielisairaaksi ja hänelle lyötiin hullun leima otsaan ja kauheat juorut päälle ja levitykseen. Ettei vaan kukaan "hullun" puheita uskoisi.

        Tuo lahko on oikeasti pelottava paikka!


      • mää
        ??????? kirjoitti:

        Varmasti masentunut hakee myös hyviä puolia lapsuuden perheestään, älä sitä epäile. Kirjoituksesi ahdisti todella, tuli tunne että itsehän tässä on omiin tuntemuksiinsa, lapsuuden kokemuksiinsa jne syyllinen. Vanhemmathan tekivät parhaansa lyömällä, pakottamalla ja alistamalla, vaanimalla ja pyytämällä pelottavia setiä ja tätejä puhuttelemaan. En ole alkuperäisen kirjoitaaja, mutta kokemukset tunnistan omasta lapsuuden ympäristöstäni.

        Minulla ei ollut tarkoitus aiheuttaa kirjoituksellani syyllisyyttä. Totesin asiat yhdeltä kantilta. Sinä et tietenkään ole syyllinen vanhempiesi vääryyksiin. Ne teot on heidän kontollaan. Itselleni tuli todella murheellinen mieli siitä ettei kaikilla ole onnellinen lapsuus. En hyväksy väkivaltaa missään muodossa ja lapsiin kohdistettuna se on erittäin raukkamaista. Väsymys ja mielenterveysongelmat voivat aiheuttaa ihan mitä vaan.

        Nyt on parempi ajatella tulevaisuutta ja katsoa ympärilleen, huomaat monia ihania asioita jotka on tässä ja nyt.


      • Sosiaalihoitaja

        Jotta toipumisprosessi voi käynnistyä, tämän kirjoittajan on saatava avoimesti tunnistaa ja surra lapsuutensa kauhuja. Hänen on saatava kokea myuötätuntoa, saatava tuntea sitä turvaa ja rakkautta jota hänellä oli oikeus ja tarve saada ollessan lapsi ja nuori. Lapsuuden surujen kiistäminen ja piilottelu vain saa aikaan sen että surut purkautuvat epäterveellä tavalal ja sairastuttavat lisää. Kaltaisesi "neuvojan" tyylinen syyllistäminen ja yhä vain suuremman lojaalisuuden ja kiitollisuuden osoittamisen vaatimus vanhempia kohtaan vain pahentaa tilannetta. Lapsena ja nuorena koetut pettymykset ja vääryydet on voitava saada ilmaista ja surra. Vasta sen jälkeen voi alkaa toipuminen.


    • outo

      Vastaan tähän viestiisi lukemattaa ainuttakaan sinulle tullutta aiempaa vastausta.

      Uskovaisuus ihanteellisuudessaan on mahdollisuus elää objektiivisesti, niin vanhempien odotusten ja kuin omien hapuilevien päämääriensäkin yhdistelmä todeksi, johon vain sangen harva mutkattomasti yltää. Yleensä aina tulee mukaan jokin käsittämätön mutta.

      Itselleni kävi samalla tavoin, eli uskovaisuuden ydin jäi jostakin kummallisesta syystä aivan ulkoiseksi. Se mitä sain oli arvokastakin arvokkaampaa, eli sain kyvyn esittää kysymyksiä joihin tavallinen kasvatus ei luo mahdollisuuksia ja kyvyn tuntea asioita ja syvyyksiä joilla tulee olemaan merkitystä elämässäni.

      Sinulla on hieman sama tilanne kuin itsellänikin. Kuitenkin kannattaa muistaa että elämä on lahjoista ja ihmeistä suurimpia, joten suhtaudu tulevaisuuteesi kiitollisin mielin ja nöyryydellä, sillä asioiden ja kokemusten merkitys paljastuu sinulle aikanaan, lohdullisesti.

      Älä syytä, vaan usko että vanhemmat kyllä yrittävät parhaansa ja usein enemmänkin, joten kiitä äläkä kiroa.
      Kaikkinensa rakenna äläkä riko, ja pidä itsestäsi sekä ajallisista vanhemmistasi huolta ja Rakasta heitä, sekä usko ja luota että Jumala ja sinun Luojasi tulee luoduistansa huolen pitämään.

      Tekstissäsi esitit kysymyksen joka on koko ihmisyyden olemusta koskeva ja sen tärkein kysymys.

    • Kalle

      Tarinasi kosketti syvältä. Vaikka itselläni ei ole vastaavia kokemuksia ja olen uskomassa (siis VL), tiedän että et ole yksin, on muitakin joiden kotona on eläminen ollut vaikeaa, ehkä vielä vaikeampaa kuin Sinulla.
      Mieletäni olisi tärkeää pyrkiä erottamaan uskosta nousevat asiat ja mielensairaudesta seuraavat asiat.
      Lapselle, jonka perusturvallisuus on järkkynyt se on ymmärrettävästi vaikeaa vielä aikuisenakin.
      Mielestäni VL ei ole pietistinen melankolinen "minä vaivainen mato matkamies maan" -uskonsuunta, vaan uskominen on iloinen asia, niin ainakin itse olen kokenut.
      Voi olla, että erityisesti 70-luvun vaikutus on näkynyt kotipaikkakunnallasi, 70-luku on suurin piirtein pahinta mitä tälle herätysliikkeelle on tapahtunut, sen vaikutukset ovat pahimmillaan saastuttaneet jopa seurapuheet jossakin päin Suomea.
      Jos vain jaksaisit antaa anteeksi vanhemmillesi, kohdata oman vihasi ja hoitaa väärinkohdeltua lasta sisälläsi, saisit ehkä helpotuksen. Äitisi ja isäsi ovat toimineet Sinua ja sisaruksisiasi kohtaan väärin, mutta uudelleen; koeta jaksaa antaa heille anteeksi.
      Uskonasioilla ja kuvaamillasi vääryyksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, vaikka joku niin väittäisikin, olet saanut vanhemmat jotka eivät ole jaksaneet/osanneet vanhemmuutta kantaa.
      Usko ei lyö, ei vihaa, ei pakota, ei soimaa, ei pelottele, ei alista, ei rankaise, ei kurita, ei puhu pahaa. Usko rakastaa, kantaa, tukee, ymmärtää, auttaa, rakastaa, rakastaa, rakastaa...
      Ihmiset kyllä tekevät kaikkea pahaa ja siitä heidän/meidän on tehtävä tili viimeisenä päivänä, jokaisen.

      • VL-liikkeen vastuu menneisy...

        Kommentoin vain tätä kohtaa jossa esität ilmeisen asiantuntemattomasti virheellistä tietoa:

        "Voi olla, että erityisesti 70-luvun vaikutus on näkynyt kotipaikkakunnallasi, 70-luku on suurin piirtein pahinta mitä tälle herätysliikkeelle on tapahtunut, sen vaikutukset ovat pahimmillaan saastuttaneet jopa seurapuheet jossakin päin Suomea."

        Korjaukset:

        1. 1970-ja 1980-luvun hoitokokousaalto ja hengellinen mielivaltainen painostus ja tavallisten uskovaisten ihmisen nöyryyttäminen levittäytyivät SRK:n johdon siunauksella ja aktiivisesti tukemana kaikkialle Suomen rauhanyhdistyksiin. Tämän voi todeta tuonaikaiset Päivämiehet lukemalla: hoitokokouksiiin kutusuja oli joka numerossa kymmenittäin. Asian voi todentaa myös haastattelemalla niitä jotka siihen myräkkään joutuivat.

        2. Prosessi ei siis vain "saastuttanut seurapuheita jossakin päin Suomea". Ei, hoitokokousaalto rikkoi pitkäaikaisia ystävyyssuhteita ja jakoi perheitä ja sukuja, se sai aikaan mielenterveysongelmia ja suurta hätää.
        Ihmisiä painostettiin mielivaltiaeen parannuksentekoon millin mistäkin keksitystä synnistä. Monet saattoivat purkaa kanssaihmisiin henkilökohtaisia kaunojaan ja kateuden tuntojaan naamioimalla ne hengellisiksi.

        3. Ainekset, siemenet, mielivaltaan ja hengelliseen terroriin ovat joka hetki olemassa ja edelleen valmiina käytettäväksi rauhanyhdistyksissä, uskonyhteisössä, joka pidättää itsellään oikeuden määritellä kuka on Jumalan lapsi ja kuka ei, kuka on armahdettu ja kuka ei.

        4. Anteeksiantoa toivot. Se on jokaisen hyvä mielessään tehdä, oman terveytensä ja sielunrauhansa tähden. Mutta yhä odotetaan SRK:n kollektiivista anteeksipyyntöä niiltä tuhansilta tavallisislta ihmisiltä joiden arjen ja uskonelämän järjestö sekoitti vuosien ajaksi ja joiden luottamuksen se on menettänyt.

        Ilman avointa asioiden selvittämistä SRK ja rauhanyhdistykset tulevat kantamaan tätä taakkaa ikuisesti. Avoimessa nyky-yhteiskunnassa ei voi mikään yhteisö säilyttää luottamusta ja asemaansa ottamatta yhteisönä vastuuta myös omasta menneisyydestään.


      • Kalle
        VL-liikkeen vastuu menneisy... kirjoitti:

        Kommentoin vain tätä kohtaa jossa esität ilmeisen asiantuntemattomasti virheellistä tietoa:

        "Voi olla, että erityisesti 70-luvun vaikutus on näkynyt kotipaikkakunnallasi, 70-luku on suurin piirtein pahinta mitä tälle herätysliikkeelle on tapahtunut, sen vaikutukset ovat pahimmillaan saastuttaneet jopa seurapuheet jossakin päin Suomea."

        Korjaukset:

        1. 1970-ja 1980-luvun hoitokokousaalto ja hengellinen mielivaltainen painostus ja tavallisten uskovaisten ihmisen nöyryyttäminen levittäytyivät SRK:n johdon siunauksella ja aktiivisesti tukemana kaikkialle Suomen rauhanyhdistyksiin. Tämän voi todeta tuonaikaiset Päivämiehet lukemalla: hoitokokouksiiin kutusuja oli joka numerossa kymmenittäin. Asian voi todentaa myös haastattelemalla niitä jotka siihen myräkkään joutuivat.

        2. Prosessi ei siis vain "saastuttanut seurapuheita jossakin päin Suomea". Ei, hoitokokousaalto rikkoi pitkäaikaisia ystävyyssuhteita ja jakoi perheitä ja sukuja, se sai aikaan mielenterveysongelmia ja suurta hätää.
        Ihmisiä painostettiin mielivaltiaeen parannuksentekoon millin mistäkin keksitystä synnistä. Monet saattoivat purkaa kanssaihmisiin henkilökohtaisia kaunojaan ja kateuden tuntojaan naamioimalla ne hengellisiksi.

        3. Ainekset, siemenet, mielivaltaan ja hengelliseen terroriin ovat joka hetki olemassa ja edelleen valmiina käytettäväksi rauhanyhdistyksissä, uskonyhteisössä, joka pidättää itsellään oikeuden määritellä kuka on Jumalan lapsi ja kuka ei, kuka on armahdettu ja kuka ei.

        4. Anteeksiantoa toivot. Se on jokaisen hyvä mielessään tehdä, oman terveytensä ja sielunrauhansa tähden. Mutta yhä odotetaan SRK:n kollektiivista anteeksipyyntöä niiltä tuhansilta tavallisislta ihmisiltä joiden arjen ja uskonelämän järjestö sekoitti vuosien ajaksi ja joiden luottamuksen se on menettänyt.

        Ilman avointa asioiden selvittämistä SRK ja rauhanyhdistykset tulevat kantamaan tätä taakkaa ikuisesti. Avoimessa nyky-yhteiskunnassa ei voi mikään yhteisö säilyttää luottamusta ja asemaansa ottamatta yhteisönä vastuuta myös omasta menneisyydestään.

        Hei
        katson olevani kyseisien asian "asiantuntija". Olen elänyt nuo vuodet ja kokenut sen ahdistavan ja kauhistuttavan ilmapiirin mikä hoitokokouksissa vallitsi. Olen tehnyt julkista parannusta asioista joista en ole ymmärtänyt höykäsen pöläystä (vastoin mm. Raamatun ja Lutherin neuvoja, jne...), väitän siis ymmärtäväni asiasta jotakin. Kuitenkin olen Jumnalan armosta saanut säilyä uskomassa.
        On totta että ns. hoitokokoukset levisivät yli maan, kuten kirjoitit, jne...
        Kuitenkaan SRK ei ymmärtääkseni organisaationa voi pyyttää anteeksi yksittäisten ihmisten aiheuttamia kärsimyksiä ja ylilyöntejä. Jos SRK:ssa vielä on sellaisia henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet ko. ylilyönteihin, heidän tulisi tiestysti välittömästi erota virka- tai luottamustehtävistään.
        tarkoitin sitä, että joillakin paikkakunnilla 70-luvun opetukset ovat saastuttaneet jopa seurapuheitakin, vieläklin.
        Eri puolilla Suomea kuulee seurapuheita jotka ovat lakihenkisiä ja joista kaikuu 70-luvun (ja Uusheräyksen) sydänäänet.
        Näitä henkilöitä on kaikkialla Suomessa.
        Ja päätellen Päivämiehen ns. Teemanumeroista, myös SRK:n sisällä.
        Nämä henkilöt tulisi välittömästi vapauttaa kaikista tehtävistään.
        Synti tulee saarnata synniksi, synnistä on tehtävä parannus täällä ajassa ja joklaisen tuilee valvoa omakohtaisessa uskossa, mutta "teemanumeroiden" välittämä opetus johtaa teko-oppiin ja omavanhurskauteen.


      • parasta
        Kalle kirjoitti:

        Hei
        katson olevani kyseisien asian "asiantuntija". Olen elänyt nuo vuodet ja kokenut sen ahdistavan ja kauhistuttavan ilmapiirin mikä hoitokokouksissa vallitsi. Olen tehnyt julkista parannusta asioista joista en ole ymmärtänyt höykäsen pöläystä (vastoin mm. Raamatun ja Lutherin neuvoja, jne...), väitän siis ymmärtäväni asiasta jotakin. Kuitenkin olen Jumnalan armosta saanut säilyä uskomassa.
        On totta että ns. hoitokokoukset levisivät yli maan, kuten kirjoitit, jne...
        Kuitenkaan SRK ei ymmärtääkseni organisaationa voi pyyttää anteeksi yksittäisten ihmisten aiheuttamia kärsimyksiä ja ylilyöntejä. Jos SRK:ssa vielä on sellaisia henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet ko. ylilyönteihin, heidän tulisi tiestysti välittömästi erota virka- tai luottamustehtävistään.
        tarkoitin sitä, että joillakin paikkakunnilla 70-luvun opetukset ovat saastuttaneet jopa seurapuheitakin, vieläklin.
        Eri puolilla Suomea kuulee seurapuheita jotka ovat lakihenkisiä ja joista kaikuu 70-luvun (ja Uusheräyksen) sydänäänet.
        Näitä henkilöitä on kaikkialla Suomessa.
        Ja päätellen Päivämiehen ns. Teemanumeroista, myös SRK:n sisällä.
        Nämä henkilöt tulisi välittömästi vapauttaa kaikista tehtävistään.
        Synti tulee saarnata synniksi, synnistä on tehtävä parannus täällä ajassa ja joklaisen tuilee valvoa omakohtaisessa uskossa, mutta "teemanumeroiden" välittämä opetus johtaa teko-oppiin ja omavanhurskauteen.

        ottaa suoraan yhteys SRK:n, koska olet "vikoilevalla" mielellä!
        Täällä asiat eivät parane.
        Minä en koe asioita samanlaisiksi vaikka olen elänyt kuuluisan 70-luvun!


      • Paula E.
        Kalle kirjoitti:

        Hei
        katson olevani kyseisien asian "asiantuntija". Olen elänyt nuo vuodet ja kokenut sen ahdistavan ja kauhistuttavan ilmapiirin mikä hoitokokouksissa vallitsi. Olen tehnyt julkista parannusta asioista joista en ole ymmärtänyt höykäsen pöläystä (vastoin mm. Raamatun ja Lutherin neuvoja, jne...), väitän siis ymmärtäväni asiasta jotakin. Kuitenkin olen Jumnalan armosta saanut säilyä uskomassa.
        On totta että ns. hoitokokoukset levisivät yli maan, kuten kirjoitit, jne...
        Kuitenkaan SRK ei ymmärtääkseni organisaationa voi pyyttää anteeksi yksittäisten ihmisten aiheuttamia kärsimyksiä ja ylilyöntejä. Jos SRK:ssa vielä on sellaisia henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet ko. ylilyönteihin, heidän tulisi tiestysti välittömästi erota virka- tai luottamustehtävistään.
        tarkoitin sitä, että joillakin paikkakunnilla 70-luvun opetukset ovat saastuttaneet jopa seurapuheitakin, vieläklin.
        Eri puolilla Suomea kuulee seurapuheita jotka ovat lakihenkisiä ja joista kaikuu 70-luvun (ja Uusheräyksen) sydänäänet.
        Näitä henkilöitä on kaikkialla Suomessa.
        Ja päätellen Päivämiehen ns. Teemanumeroista, myös SRK:n sisällä.
        Nämä henkilöt tulisi välittömästi vapauttaa kaikista tehtävistään.
        Synti tulee saarnata synniksi, synnistä on tehtävä parannus täällä ajassa ja joklaisen tuilee valvoa omakohtaisessa uskossa, mutta "teemanumeroiden" välittämä opetus johtaa teko-oppiin ja omavanhurskauteen.

        Kalle kirjoitti: ”- - SRK ei ymmärtääkseni organisaationa voi pyyttää anteeksi yksittäisten ihmisten aiheuttamia kärsimyksiä ja ylilyöntejä.”

        Kollektiivisesta vääryyksien tunnustamisesta ja anteeksipyynnöstä sekä asioista sopimisesta on olemassa paljon esimerkkejä. ”Maailman ihmiset” ovat tähän kyenneet ja kehittäneet menettelytapoja – olisi paradoksaalista ellei anteeksipyytämistä ja –saamista arvostava kristillinen vl-yhteisö kykenisi itse samaan. Tällaisia järjestelyjä ovat esim. monien maiden hallitukset tehneet, kuten Japanin tai Saksan, jotka ovat julkisesti ja virallisesti tunnustaneet sodan aikana tehtyjä rikkomuksia ja pyytäneet kollektiivisesti anteeksi. Etelä-Afrikassa käytiin päpi totuuskomission toimesta sovitteluprosessi kun apartheidista luovuttiin ja alettiin eheyttää yhtä kaikkien rotujen kansakuntaa. Sama prosessi on käynnissä Ruandassa. Myös maalliset organisaatiot, kuten yritykset ovat julkistaneet erehdyksiään ja raportoineet julkisesti siitä, millä tavoin erehdykset tutkitaan ja miten ne sovitetaan niille joille on aiheutettu vahinkoa.

        Mahdollisuuksia on ja keinoja on vaikka miten paljon. Kysymys on tahdosta nöyrtyä parannukseen.


      • Kalle
        Paula E. kirjoitti:

        Kalle kirjoitti: ”- - SRK ei ymmärtääkseni organisaationa voi pyyttää anteeksi yksittäisten ihmisten aiheuttamia kärsimyksiä ja ylilyöntejä.”

        Kollektiivisesta vääryyksien tunnustamisesta ja anteeksipyynnöstä sekä asioista sopimisesta on olemassa paljon esimerkkejä. ”Maailman ihmiset” ovat tähän kyenneet ja kehittäneet menettelytapoja – olisi paradoksaalista ellei anteeksipyytämistä ja –saamista arvostava kristillinen vl-yhteisö kykenisi itse samaan. Tällaisia järjestelyjä ovat esim. monien maiden hallitukset tehneet, kuten Japanin tai Saksan, jotka ovat julkisesti ja virallisesti tunnustaneet sodan aikana tehtyjä rikkomuksia ja pyytäneet kollektiivisesti anteeksi. Etelä-Afrikassa käytiin päpi totuuskomission toimesta sovitteluprosessi kun apartheidista luovuttiin ja alettiin eheyttää yhtä kaikkien rotujen kansakuntaa. Sama prosessi on käynnissä Ruandassa. Myös maalliset organisaatiot, kuten yritykset ovat julkistaneet erehdyksiään ja raportoineet julkisesti siitä, millä tavoin erehdykset tutkitaan ja miten ne sovitetaan niille joille on aiheutettu vahinkoa.

        Mahdollisuuksia on ja keinoja on vaikka miten paljon. Kysymys on tahdosta nöyrtyä parannukseen.

        Varmaan kirjoitin tunteella, jos tulkitsit minun olevan "vikoilevalla mielellä". en itse koe olevani.
        Otin kantaa organisaatiokysymykseen ja siihen että jos asiat on sopimatta, ne tulisi sopia, pyytää anteeksi, jokaisen. Ja tietysti myös minun silloin kun siihen on aihetta.
        Olin noihin aikoihin niin nuori, että henkilökohtaisesti säästyin pahemmalta. Muistan kuitenkin tunnelman, olen kuullut vanhemmilta ja lukenut asiasta ja sellainen ei kuulu raittiin uskon tuntomerkkeihin.
        Edelleen; jos sellaista on vielä olemassa, siihen tulee tarttua, laki- tai teko-oppi ja lain kolmas käyttö ei edelleenkään kuulu elävän uskon tuntomerkkeihin.
        Vielä uudestaan: Jokin organiosaatio ei kollektiivisesti voi ottaa vastuuta eikä pyytää anteeksi. Valtio tai instituutio voi. Ihmiset jotka tekevät väärin, ottavat itse vastuun tekemisistään ja pyytävät itse anteeksi.


    • Satunnainen lukija

      Hei!

      Luin kirjoituksesi. tekisi mieli vaihtaa kanssasi ajatuksia sähköpostitse. Siltä varalta
      jos sattuisit joskus tässä käymään, jätän tähän sähköpostiosoitteeni: vega.z@suomi24.fi

      Kiitos jo etukäteen yhteydenotostasi.

      Terveisin

      Satunnainen lukija

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30728
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4141
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2714
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      1879
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      590
      1654
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1584
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1561
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1488
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1238
    Aihe