Potilaan mahdollisuudet vaikuttaa hoitoonsa

ollut erimieltä lääkitykseni lopetuksista ja lisäämisistä ym... Yhteisymmärrykseen olemme aina päässeet sillä en anna helposti periksi, joten kannattaa perustella määrätietoisesti kantansa. Itsehän kuitenkin tiedät parhaiten miten lääkkeet toimivat. Kuitenkin voisit edes hieman vähentää ja katsoa kuinka purku topimii ja jos ei toimi niin saahan niitä takaisin lisättyä.
Lääkärisi mielestä varmaan nyt on aika kokeilla vähennystä, kun olet ollut ilman kohtauksia sopivan ajan. Rohkeasti kokeilet tai pyydät toisen lääkärin mielipidettä.

Vanha kunnon deprakinehan minulla on ollut käytössä jo pian 7 vuotta, joten eipä lääke varmasti ole markkinoilta poistumassa ainakaan ihan lähitulevaisuudessa... Pelkään kohtausten uusiutumista, enkä oikein tiedä, miten sopeutua niiden mahdolliseen paluuseen, kun olen pystynyt elämään näin pitkän ajan ilman niitä jotakuinkin normaalia elämää... Annostukseni on 300 600 mg vuorokaudessa. Oletteko muuten havainneet mitään vaikutuseroa entero-/depottablettien välillä? Itselläni ne vaihtuivat jossain vaiheessa ihan vahingossa, kun oli "vaihteeksi" uusi lääkäri, joka ei tiennyt, kummat minulla ovat olleet käytössä, enkä itsekään ollut silloin asiasta varma, joten niinpä hän päätyi kirjoittamaan depotreseptin... Nyt käytössäni ovat kuitenkin jälleen enterot, mutta itse en henkilökohtaisesti havainnut niiden välillä juurikaan eroa...

Lumikki kirjoitti:

Vanha kunnon deprakinehan minulla on ollut käytössä jo pian 7 vuotta, joten eipä lääke varmasti ole markkinoilta poistumassa ainakaan ihan lähitulevaisuudessa... Pelkään kohtausten uusiutumista, enkä oikein tiedä, miten sopeutua niiden mahdolliseen paluuseen, kun olen pystynyt elämään näin pitkän ajan ilman niitä jotakuinkin normaalia elämää... Annostukseni on 300 600 mg vuorokaudessa. Oletteko muuten havainneet mitään vaikutuseroa entero-/depottablettien välillä? Itselläni ne vaihtuivat jossain vaiheessa ihan vahingossa, kun oli "vaihteeksi" uusi lääkäri, joka ei tiennyt, kummat minulla ovat olleet käytössä, enkä itsekään ollut silloin asiasta varma, joten niinpä hän päätyi kirjoittamaan depotreseptin... Nyt käytössäni ovat kuitenkin jälleen enterot, mutta itse en henkilökohtaisesti havainnut niiden välillä juurikaan eroa...

Lue lisää

Mielestäni asia on selkeästi oma valintasi. Joko kokeilet purkua tai et. Itse kyllä suosittelisin noudattamaan lääkärin ehdotusta, jos hän on pitkäaikainen lääkärisi.

Siis toinen noista on sellainen, joka imeytyy tasaisemmin. En nyt muista kumpi. Käsittääkseni se on Depot ja itse ainakin pidän jostain syystä sellaista parempana, ettei ainakaan niin helposti lääketasapaino vaihtele, koska otan lääkkeet aika epätarkasti.

Eikö kannattaisi kokeilla vähentää hyvin hitaasti ja jos oireita tulee, niin sitten palata takaisin? Jos lääkepurku onnistuu, niin todennäköisesti saat lisää energiaa. Depprakine luultavasti kuitenkin aiheuttaa vähintään pientä vapinaa ja jos se vaikka sitten poistuisi?

Harkitse. Itse olen sitä mieltä, että lääkäri ei todellakaan voi pakottaa lääkkeen purkuun ja omasta elämästä me päätämme. Annoksesi ei nytkään vaikuta kovin isolta ja se on poistanut kohtaukset ja jos se on vielä ainoa lääke, niin hyvin näillä tiedoilla voisi sanoa asioiden olevan.

Tuli vaan mieleen, että pelkäätkö lääkkeiden vähentämistä sen takia, että Sinun lääkärit vaihtelevat ja kukaan ei varsinaisesti ole vastuussa ja ei tiedä kovin tarkkaan asioistasi? Sellaisen voisi kuvitella tuossa tilanteessa saavan aikaan epävarman olon.

Lumikki kirjoitti:

Vanha kunnon deprakinehan minulla on ollut käytössä jo pian 7 vuotta, joten eipä lääke varmasti ole markkinoilta poistumassa ainakaan ihan lähitulevaisuudessa... Pelkään kohtausten uusiutumista, enkä oikein tiedä, miten sopeutua niiden mahdolliseen paluuseen, kun olen pystynyt elämään näin pitkän ajan ilman niitä jotakuinkin normaalia elämää... Annostukseni on 300 600 mg vuorokaudessa. Oletteko muuten havainneet mitään vaikutuseroa entero-/depottablettien välillä? Itselläni ne vaihtuivat jossain vaiheessa ihan vahingossa, kun oli "vaihteeksi" uusi lääkäri, joka ei tiennyt, kummat minulla ovat olleet käytössä, enkä itsekään ollut silloin asiasta varma, joten niinpä hän päätyi kirjoittamaan depotreseptin... Nyt käytössäni ovat kuitenkin jälleen enterot, mutta itse en henkilökohtaisesti havainnut niiden välillä juurikaan eroa...

Lue lisää

Molemmissa tavoitteena on systeeminen vaikutus eli lääkkeiden imeytyminen ruuansulatuskanavasta verenkiertoon ja kulkeutuminen verenkierron mukana haluttuun vaikutuspaikkaan.

Enterotableteissa on päällyste joka hajoaa vasta ohut- paksusuolessa ja sieltä imeytyy verenkiertoon.

Depotvalmisteet alkavat vaikuttaa hitaammin, mutta vaikutus kestää pitempään kuin muilla suun kautta otettavilla lääkemuodoilla.

LHopiskelija kirjoitti:

Molemmissa tavoitteena on systeeminen vaikutus eli lääkkeiden imeytyminen ruuansulatuskanavasta verenkiertoon ja kulkeutuminen verenkierron mukana haluttuun vaikutuspaikkaan.

Enterotableteissa on päällyste joka hajoaa vasta ohut- paksusuolessa ja sieltä imeytyy verenkiertoon.

Depotvalmisteet alkavat vaikuttaa hitaammin, mutta vaikutus kestää pitempään kuin muilla suun kautta otettavilla lääkemuodoilla.

Lue lisää

Deprakine on ainoa lääkkeeni. Minulla on katsottu olevan geneettinen taipumus epilepsiaan äitini kautta. Eniten lääkepurussa huolestuttaa juuri kohtausten mahdollinen palaaminen ja se, millä tavoin ne rajoittavat elämää. Mihin voin mennä ja mitä tehdä jne. Todella pienetkin "arjen askareet" tuntuvat vaarallisilta, jos kohtausriski on olemassa... Siis lähinnä itsensä kolhiminen esimerkiksi pään iskeytyessä sementtiin jne. Lisäksi kohtauksiin liittyvät muut elimelliset riskit ym. pelottavat... Ja onhan se läheisillekin hirveä taakka, kun joutuvat pelkäämään puolestani lähes joka hetki ja tarkkailemaan tekemisiäni... Myös työpaikan ym. menetyksen pelko arvelluttaa, samoin ajokortin menetys, vaikka vain hetkellisesti, rajoittaa sekin jonkin verran elämää...
EEG:ssä näkyi kohtausten ilmestyttyä jotain "häikkää", voimakkaita purkauksia tms...
Luuletteko, että nuo häiriötekijät olisivat voineet poistua, jos nyt kävisin uudestaan EEG:ssä? Voiko niiden perusteella ennustaa yhtään tulevaa? Jos siis ko. purkauksia on edelleen havaittavissa, voisinko silti välttyä tulevaisuudessa kohtauksilta ilman lääkitystä? Entä jos EEG olisi ok, voisiko kohtauksia silti tulla?

Lumikki kirjoitti:

Deprakine on ainoa lääkkeeni. Minulla on katsottu olevan geneettinen taipumus epilepsiaan äitini kautta. Eniten lääkepurussa huolestuttaa juuri kohtausten mahdollinen palaaminen ja se, millä tavoin ne rajoittavat elämää. Mihin voin mennä ja mitä tehdä jne. Todella pienetkin "arjen askareet" tuntuvat vaarallisilta, jos kohtausriski on olemassa... Siis lähinnä itsensä kolhiminen esimerkiksi pään iskeytyessä sementtiin jne. Lisäksi kohtauksiin liittyvät muut elimelliset riskit ym. pelottavat... Ja onhan se läheisillekin hirveä taakka, kun joutuvat pelkäämään puolestani lähes joka hetki ja tarkkailemaan tekemisiäni... Myös työpaikan ym. menetyksen pelko arvelluttaa, samoin ajokortin menetys, vaikka vain hetkellisesti, rajoittaa sekin jonkin verran elämää...
EEG:ssä näkyi kohtausten ilmestyttyä jotain "häikkää", voimakkaita purkauksia tms...
Luuletteko, että nuo häiriötekijät olisivat voineet poistua, jos nyt kävisin uudestaan EEG:ssä? Voiko niiden perusteella ennustaa yhtään tulevaa? Jos siis ko. purkauksia on edelleen havaittavissa, voisinko silti välttyä tulevaisuudessa kohtauksilta ilman lääkitystä? Entä jos EEG olisi ok, voisiko kohtauksia silti tulla?

Lue lisää

Ehkä asioita voi kuitenkin parantaa tilanteessasi. Mielestäni otat olennaisia seikkoja huomioon ja hyvä, että tiedostat ne, mutta hieman tuntuu, että annat kuitenkin kai suhteellisen lievän epilepsiasi rajoittaa liikaa elämääsi. Kohta, jossa sanoit, että et rasitat läheisiäsi... en usko, että se niin on. Sanoisin, että se on voimavarasi ja älä ota siitä taakkaa itsellesi. Kaikillahan ei ole edes läheisiä, joista stressata ja tuskin sitä haluat.

Lumikki kirjoitti:

Deprakine on ainoa lääkkeeni. Minulla on katsottu olevan geneettinen taipumus epilepsiaan äitini kautta. Eniten lääkepurussa huolestuttaa juuri kohtausten mahdollinen palaaminen ja se, millä tavoin ne rajoittavat elämää. Mihin voin mennä ja mitä tehdä jne. Todella pienetkin "arjen askareet" tuntuvat vaarallisilta, jos kohtausriski on olemassa... Siis lähinnä itsensä kolhiminen esimerkiksi pään iskeytyessä sementtiin jne. Lisäksi kohtauksiin liittyvät muut elimelliset riskit ym. pelottavat... Ja onhan se läheisillekin hirveä taakka, kun joutuvat pelkäämään puolestani lähes joka hetki ja tarkkailemaan tekemisiäni... Myös työpaikan ym. menetyksen pelko arvelluttaa, samoin ajokortin menetys, vaikka vain hetkellisesti, rajoittaa sekin jonkin verran elämää...
EEG:ssä näkyi kohtausten ilmestyttyä jotain "häikkää", voimakkaita purkauksia tms...
Luuletteko, että nuo häiriötekijät olisivat voineet poistua, jos nyt kävisin uudestaan EEG:ssä? Voiko niiden perusteella ennustaa yhtään tulevaa? Jos siis ko. purkauksia on edelleen havaittavissa, voisinko silti välttyä tulevaisuudessa kohtauksilta ilman lääkitystä? Entä jos EEG olisi ok, voisiko kohtauksia silti tulla?

Lue lisää

nuo sinun huolesi työpaikastasi ja läheisten huolestumisista ym... Itse olin juuri vähän aikaa sitten aivan samassa tilanteessa, mutta nyt olen hyväksynyt tilanteeni ja enään en jaksa niin noista stressiä ottaa.
Pyydä lääkäriltäsi pääsyä uuteen Eeg-tutkimukseen ja perustelet sen sillä, että haluat tietää mitä käyrät sanoo Epistäsi. Jos siellä on paljon purkauksia niin ehkä lääkärisikin on sitä mieltä ettei vielä vähennetäkkään lääkitystäsi. Jos taas purkaukset ovat kokonaan tai ainakin osittain vähentyneet niin kannattaisi uskaltaa lääkkeiden vähentämistä edes hieman.
Kyllä kait Eeg:llä voi hieman tulevaa ennustaa ainakin omakohtaisesti olen ajatellut näin, että mitä enemmän siellä purkauksia näkyy sen huonommin menee ja näinhän se on minun kohdallani ollutkin.

Ainahan kohtauksia voi tulla uudelleen vaikka ne olisi muutamia vuosia olleetkin poissa, ikävä kyllä. Näitä asioita kannattaa keskustella kunnolla lääkärisi kanssa ja juttele hänen kanssaan aiheista mitkä epäilyttävät sinua, kun kerran näinkin isosta asiasta on kyse. Lääkärille täytyy uskaltaa avoimesti puhua ihan kaikesta näin hän voi parhaiten auttaa sinua.
Itse ainakin kerron ihan kaiken mikä mieltäni painaa ja aikani ei koskaan riitä sillä asiaa on paljon. Lääkärini on hyvä kuuntelija ja osaa tarkasti perustella kantansa kysymyksiini.
Kaikkea hyvää sinulle.