Äitini sairastaa skitsofreniaa, eikä ole ikinä suostunut myöntämään sitä. Eli ei siis lääkitystä. Ongelmallisinta on, kun se kuvittelee että mulle tehdään jotakin. Välillä se kuvittelee, että mä olen joku kaksoisolento ja oikea minä on jossain vankina. On jopa yrittänyt tehdä musta katoamisilmotusta. Sitte se saattaa ajoittain soittaa jopa 20 kertaa päivässä (paras oli 36 viestiä vastaajassa), soittelee summeria jne. Välillä tuntuu, että kohta mä tarvitsen jotain lääkitystä, jotta jaksaisin. Olen yrittänyt pitää puhelinnumeroni salassa siltä ja muutenkin pysyä kaukana koko ihmisestä, mutta niinkun arvata saattaa, se löytää mun numerot ja pamahtaa oven taakse tein mitä vain. Pahinta on se että se on kaivanut jo työpaikkanikin esille ja odotan kauhulla sitä päivää kun saan rakkaan äitini töihini vierailulle. Entä kun joskus teen lapsia...salainen hoitopaikkako?
Olen kohta 3-kymppinen ja elänyt asian kanssa jo 20 vuotta. Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia ja miten ongelmaäidistä pääsee eroon?
Olen kohta 3-kymppinen ja elänyt asian kanssa jo 20 vuotta. Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia ja miten ongelmaäidistä pääsee eroon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äidistä ei tarvitse päästä eroon vaan äiti pitää saada hoitoon. Tautiinhan on tehokkaita lääkkeitä ja skitsotkin kuntoutuu ja lääkityksellä lopettaa skitsoilunsa, tiedän mä.
Tyypillistä skitsoilua on juuri tuo pelko lapselle tapahtuvasta pahasta. Olen tulkinnut niin, että äidinvaistot korostuvat sairastuneessa mielessä. Eihän äiti oikeasti pahaa tarkoita, päin vastoin, mutta sairaan rakkaus saa irvokkaita muotoja.
Vaikeus on, miten skitson saa hoitoon, jos ei itse suostu lähtemään. Ja yleensä ovat vastahakoisia, koska luulevat harhat todellisiksi. Sitten, jos lähtevät, osaavat esittää lääkärille lähes normaalia, joten todellinen hoito viivästyy kun pilleripurkki jää laatikon nurkkaan.
Uskon, että olet täysin poikki! Pitkään olet jaksanutkin. Eikä se ole mitenkään harvinaista, että sairaan perhekin tarvitsee lääkitystä, vähintään ulkopuolista tukea, jota ei välttämättä saa edes kerjäämällä.
Olen aikoinani seurannut vuosikausia läheltä skitson hoitoon pääsyn vaikeutta ja siltä osin minultakin on eväät loppu. Jos henkilö on toisen terveydelle tai itselleen vaarallinen, saattaa nykyäänkin hoitopaikka järjestyä, mutta äitisi tapausta ei kai voi niin tulkita.
Hoitoonpääsyssä on varmaan merkittäviä paikkakuntakohtaisia eroja, joissakin kunnissahan saattaa hoitojärjestelyt olla mallikelpoisia.
Minusta tuntuu, että sinun kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen mielenterveystoimistoon tai vastaavaan terveyspalveluun ja kysyä sieltä neuvoja. Annan tässä erään mielenterveyslinkin, josta varmaankin saat neuvoja. Siellä on sekä keskustelu että kysymyspasta ja taatusti asiantuntemusta: tukihenkilöiden ja kuntoutuneiden potilaiden.
http://www.tukiasema.net/
Jaksamista sinulle!
Kiitos sinulle Arja. Käyn kurkkaamassa sivuja. Äitiä kyllä pitää päästä karkuun, kun ei auta hoidot eikä muut. Olen kerran soittanut auton hakemaan sitä, mutta 2 kk ja kaikki oli ennallaan. Äitini oli psykoosissa ja myöhemmin lääkäri sanoi, että tätä on jatkunut jo niin pitkään ettei lääkkeetkään enää saa sitä kokonaan kuntoon. Sukulaiset ovat myös hoitaneet sen hoitoon joskus kun olin pieni ja silloin oli sama juttu. Kun ei myönnä sairastavansa, niin ei myöskään syö lääkkeitä.
En enää ole aikoihin kuvitellut äidistäni tulevan missään olosuhteessa "normaalia". Nyt yritän enää pitää itseni suht "normaalina" ja se tarkoittaa että on pysyttävä mahdollisimman kaukana "rakkaasta" äidistäni. Se saa riittää. Äidistäni on vaan sairautensa myötä tullut semmonen agentti =), että se kyllä löytää mut vaikka maailman ääristä. Poliisejakin olen kokeillut, mutta kun hän on sairas, niin minulla ei ole mitään turvaa. Eihän sairaalle ihmiselle voi tehdä mitään. Kun ei sakot taikka lähestymiskiellotkaan auta. Pattitilanne sanoisinko. =(
Hymyä kaikille. =)
Hei!Toivottavasti tilanteesi järjästyy... =)en keksinyt hyviä neuvoja...
Olet ihmeen kaupalla jaksanut,sinulla on tuhansia enkeleitä jotka ovat kannatelleet.Tilanteesi on tosi tuskainen,ymmärrän sinua todella.
Enkä ymmärrä lääkäreitä kun eivät voi hoitaa loppuun asti.Ei ole viisasta jättää äitiäsi hoitamatta.Mutta muista ettet uuvuta itseäsi,sinulla on oma elämä.
On paljon eri lääkkeitä edellämainittuun sairauteen.Uusi lääke,nimeltä Seroqel,on varmaan kaikista paras mitä markkinoilla on.Ja olen varma että saat vielä nähdä äitisi tervehtyneenä ja hän vaan ihmettelee onko hän noin toiminut.
Ja muista että on yksi joka on paras Lääkäri!!
Taivaan Isä pitää huolta meistä jokaisesta,niin Sinusta kuin Äidistäsikin.
Muistan Sinua!
t.Särkynyt