Kokemuksia paniikki häiriöstä???

maku1980

Laittakaa kokemuksia paniikkihäiriöstä ja miten niitä saa lievennettyä ilmanlääkkeitä?? En ole uskaltanut mennä vielä lääkäriin , ajatuksena se on ollut...Olen kärsinyt ko.sairaudesta n 1.5 vuotta.Välillä kylläkin oireettomasti.Ja välillä tosipahoistakin oireista

Voi myös kirj.
markus_ruotsalainen@hotmail.com

4

859

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • erakkoko

      oireet yleensä tulevat? Mistä oireista kärsit?

    • Minja

      En tiedä onko itselläni varsinaisesti paniikkihäiriötä, mutta paniikkikohtauksia on ollut. Ne eivät vielä rajoita elämääni, enkä aio niiden antaa rajoittaa elämääni.

      Tämä on oikeasti aivan älyttömän monimutkainen asia, mutta yritän kertoa mahdollisimman tiiviisti.

      Elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus tuli n. 2,5 kuukautta sitten. Olin juuri nukahtamaisillani, kun yhtäkkiä ylitseni vyöryi aivan järjetön, kasvoton pelko. Olin aivan varma, tiesin, että aivan kohta tapahtuu jotain käsittämättömän pahaa, katto romahtaa päälleni tai ikkunasta syöksyy sisään joku hullu kirvesmurhaaja, joka silpoo minut palasiksi. Mitäänhän ei tietenkään tapahtunut, mutta pelko oli niin käsittämättömän voimakas, että olin täysin lamaantunut, en pystynyt liikkumaan, en pystynyt kunnolla edes hengittämään. Hetken kuluttua henki lähti kulkemaan, tunsin kuinka ilma liikkui keuhkoihin, mutta tuntui etteivät keuhkoni pystyneet käsittelemään saamaansa happea, tunsin tukehtuvani. Jotenkin käsitin, että kyse on täysin järjettömästä pelosta, tiedostin että reaktioni on täysin irrationaalinen, mutta en pystynyt kuitenkaan vakuuttamaan itseäni siitä, ettei ole mitään pelättävää, en pystynyt rauhoittamaan itseäni.

      Vähitellen oloni kuitenkin rauhoittui, itsestään ja pelko hälveni. Kohtauksen jälkeen olin niin totaalisen väsynyt, että nukahdin välittömästi. Aamulla herätessäni lihaksiani kivisti ja olin todella väsynyt.

      Puolitoista viikkoa myöhemmin tuli seuraava kohtaus. Täysin samanlainen kuin edellinenkin, paitsi että kaikkein pahimmassa vaiheessa kuulin pääni sisällä koputusta, kuin joku olisi koputtanut sisälläni olevaan oveen. Tiesin, että tuo joku oli paha ja se pitäisi pitää ulkona.

      Kolmas kohtaus tuli joitakin viikkoja myöhemmin. Se ei ollut varsinaisesti paniikkikohtaus, vaan raivokohtaus. Tilanteen kulku oli kuitenkin samanlainen. Pienenpienen riidan seurauksena sain aivan käsittämättömän raivokohtauksen, viha ja raivo vyöryi ylitseni samalla tavalla kuin pelko aikaisemmilla kerroilla. Huusin, kiljuin, hypin tasajalkaa, syljin solvauksia, käyttäydyin aivan raivohysteerisesti. Jossain sisälläni tajusin, ettei käytökseni ollut missään suhteessa mihinkään, mutten pystynyt lopettamaan. En ole koskaanikinämilloinkaan aikaisemmin saanut tuollaista raivokohtausta. En milloinkaan. Vaikka olenkin melkoisen tulinen luonne, suutun nopeasti ja suuttumukseni on tulista. Lepyn kuitenkin nopeasti ja tiedän missä menee raja. Onneksi puolisoni ymmärsi pysyä käsivarren mitan päässä minusta, sillä olen aivan varma, että jos hän olisi tullut käsieni ulottuville, olisin lyönyt häntä. Minä, joka kaihdan ja kartan kaikkea mahdollista väkivaltaa ketä tai mitä tahansa kohtaan.

      Jo toisen kohtauksen jälkeen hakeuduin työterveyshoitajan puheille, sillä tunsin että jotain on pahasti vialla.

      Sain lähetteen psykologin puheille, joka muutaman käynnin lähetti minut psykiatrille. Psykiatrin puheilla en ole vielä käynyt. Uskon, että psykiatrikäynnit auttavat minua, vaikken uskokaan, että psykiatrilla on tarjota minulle mitään viisasten kiveä. Psykologin kanssa juteltuani huomaan kuitenkin jo pelkän puhumisen auttavan. Sen, että olen voinut hänelle kertoa sellaisia pääni sisällä olevia ajatuksia, joita en ole voinut ja uskaltanut kertoa kenellekään muulle, eikä hän ole pitänyt minua hulluna tai sairaana, hän ei ole kauhistellut ajatuksiani tai pelkojani, hän on ymmärtänyt mistä ajatukseni kumpuavat ja pitänyt niitä normaaleina tuntemuksina tilanteeseeni verrattaessa. Hänen suhtautumisensa asiaan on auttanut minua löytämään suhteellisuutta pääni sisällä pyöriviin asioihin ja löytämään sitä kautta tasapainoa.

      Näiden selostusten jälkeen hieman itsestäni:

      Lapsena olin hiljainen ja ujo, kavereitakaan ei ollut kuin muutama joiden kanssa tulin toimeen. Ei heitä kyllä oikein kavereiksikaan voi sanoa, kunhan silloin tällöin oleiltiin yhdessä.

      Teini-iän jälkeen aloin muuttua avoimemmaksi ja rohkeammaksi. Olen aina ensimmäisenä menossa, kun tehdään jotain, ihan mitä vaan. Minut on helppo yllyttää melkein asiaan kuin asiaan. Silti turvallisuus on minulle hyvin tärkeää. Minulla omat, hyvin tiukat ja tarkat rajani siitä, mikä on turvallista ja mikä oikeasti vaarallista.
      Ystäväpiirini kertoisi, että minä olen se porukan rämäpää, jolla on aina tikkejä jossain päin kroppaa ja joku paikka aivan mustelmissa. Tikit eivät kuitenkaan ole vaarallisia, ne kertovat eletystä elämästä. Harrastukseni vaihtuvat melkein yhtä tiheästi kuin vaatteet päälläni, olen kokeillut useita eri taistelulajeja, laskettelua, lumilautailua, leijahiihtoa, seinäkiipeilyä, sukeltamista...

      Kukaan minut tunteva ei usko, jos mainitsen, että itse asiassa taistelen pelkoja vastaan jokaikinen päivä. Eräskin kaveri totesi minulle vain ykskantaan: "Pelko? Ei sun kieles edes taivu tohon sanaan!".

      Kyllä taipuu. Ja hyvin taipuukin, vaikken haluaisi sitä itsellenikään myöntää. Kaikkein suurin, elämääni silloin tällöin jopa hallitseva pelko on että selkäni takana juonitaan, valehdellaan ja luottamukseni petetään. Vaadin ystäviltäni ehdotonta lojaalisuutta ja rehellisyyttä. Sitä vastaan olen taas valmis antamaan itsestäni kaiken. Ei varmaan ole vaikea arvata, että todellisia ystäviä minulla on vähän. Hyvin vähän. Jos ketään. Kavereita ja jopa ihan hyviäkin kavereita riittää enemmän kuin tarpeeksi. Tutustun ihmisiin helposti ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. Luotankin ihmisiin hyvin helposti. Mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Itseäni en laita likoon helposti, enkä luota itseäni muiden ihmisten käsiin. En päästä ihmisiä niin lähelle, että he voisivat satuttaa minua. Olen pinnallisesti hyvin läheinen, mutta pinnan alla pidän tarkan etäisyyden ja itseni piilossa.

      Toinen pelkoni on, että menetän kontrollin. Raivokohtauksessa se tapahtui, en hallinnut omaa käytöstäni ja kuten sanoin, tiedän että olisin lyönyt miestäni, jos hän olisi tullut käsivarren mitan päähän. Tai no, mistäs sen tiedän, kun niin ei tapahtunut... Pelkään kuitenkin sitä, että menetän kontrollin itseeni ja teen jotain typerää, vaarallista, peruuttamatonta. Kuten lyön toista ihmistä, hyppään alas parvekkeelta, ihan mitä vain.

      Muut pelkoni ovat pienempiä pelkoja, kuten hämähäkit ja korkeat paikat. Tajusin tosin jokin aika sitten, etten varsinaisesti pelkää korkeita paikkoja, vaan niiden pelkoni pohjautuu kontrollin menettämisen pelkoon.

      En kuitenkaan ole koskaan alistunut pelkojen valtaan, vaan olen pää kolmantena jalkana syöksynyt tilanteisiin, joita pelkään. Jos pelolle antaa pikkusormen, jos kerrankin jättää jotain tekemättä siksi, että pelkää sitä, on tuhon oma. Ymmärrättehän, että tarkoitan tässä järjettömiä pelkoja, kuten (turvallisia) korkeita paikkoja, esiintymistä, kärrynpyöriä...

      Pelkojeni taustalla on lapsuuteeni, nuoruuteeni ja koko tähänastiseen elämääni liittyviä tapahtumia, joista haluan päästä eroon. Uskon, että puhumalla asioista pääsenkin. Tarvitsen kuuntelijaksi kuitenkin ulkopuolisen ihmisen, joka pystyy suhtautumaan asioihin neutraalisti ja jonka lojaalisuutta minun ei tarvitse edes ajatella. Minun ei tarvitse pelätä miten hän suhtautuu minuun, hän ei ole osa elämääni.

      En tiedä oliko tästä sinulle apua, en edes tiedä saako kukaan tästä mitään selvää. Tulipahan kirjoitettua.

    • muuta sanoa

      kuin että mene lääkäriin! mikäli sinulle löydetään sopivat lääkkeet, voit jatkaa elämääsi jopa "normaalina". Paniikkihäiriö on fyysinen sairaus, jota siis useimmissa tapauksissa pystytään hoitamaan lääkkeiden avulla.

      • psykol.

        Toivottavasti sinä et ole yksi niistä, jotka sinnittelevät lääkkeillä. Paniikkihäiriö ei ole fyysinen sairaus, vaan siinä on fyysiset oireet!!!!! Lääke ei missään tapauksessa ole hoitokeino, vain tuki muulle hoidolle. Lääkitys yleensä helpottaa esim. ryhmään menoa tai sitä, että pääsee ulos asunnostaan, mutta itse ongelmaa se ei poista.

        Paniikkihäiriön hoidosta lisätietoa kannattaa etsiä hakusanoilla rentoutus, vertaisryhmät jne.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1947
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      891
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      855
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      732
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      717
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      696
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      673
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      649
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      648
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      201
      640
    Aihe