Nainen ja alkoholi

N41

Hei vaan kaikki,

olen uusi sekä netin keskustelupalstojen käyttäjänä että alkoholiongelman tunnustajana, joten suokaa anteeksi kömpelö ilmaisu. Olen 4-kymppinen perheellinen nainen, jolta alkoholinkäyttö alkaa karata käsistä. Omalääkärille asista ei uskalla puhua (lapset viedään), enkä omin voimin ole onnistunut käyttöä rajoittamaan. Mikä neuvoksi, onko kenelläkään kokemuksia esim. antabuksen käytöstä, hypnoososta tms.?

17

12321

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ongelakimppu

      Mulla sama ongelma. Joskin lapset jo aikuisia. Mut haluun tosissaan tän loppuvan.
      Meidän pitää vaan keksiä uutta sisältöä elämään, mut mikä se on?
      Itse pian 50-vuotias ja ryypänny itsekseni kotona jo varmaan 20-vuotta.
      Työssäkäyntiä se ei ole haitannut ja kodin olen pitänyt kunnossa.
      Ehkä siksi juuri ryyppäänkin, ku haluun hetken helpotuksen tähän ainaiseen suorittamiseen.
      Nyt olen tietoisesti ruvennut miettimään sitä, ettei mun tarvi miellyttää kaikkia ihmisiä, kukaan ei siihen pysty.
      Eikä mun tarvi jatkuvasti suorittaakkaan.
      Meidän on pakko ottaa hieman löysemmin tää elämä ja tarkeysjärjestyksessä.
      Itse olen semmonen oman tieni kulkija, en haluu mitään "joukkoterapiaa", haluun selvitä tästä omin avuin.
      Paljon olen töitä tehnyt asian hyväksi, mut paljon on vielä tekemättä.
      Minkä ikäiset lapset sulla on?
      Kauanko olet ollut alkoholin suurkuluttaja?

      • N41

        kulissit on kunnossa, mutta jotenkin elämä ei vaan ole kohdallaan. Olen aika patologinen puuhastelija, en oikein osaa rentoutua muuta kuin lasi kädessä. Mieheni ei juo, eikä varmaankaan tiedä missä mennään. Lapset eivät (toistaiseksi) ole joutuneet pahemmin kärsimään asiasta, mutta tuntuu, että jokainen humalainen hetki on kuitenkin heiltä varastettu. Eihän silloin oikeastaan ole aidosti läsnä...
        Minäkään en ole mikään 'ryhmä'ihminen, siksi mietinkin antabusta tai hypnoosia. Kuinka kauan olen ollut suurkuluttaja...aloitin alkoholinkäytön 14-15-vuotiaana, heti humalahakuisesti. Silloin ei vielä tiedetty, miten vaarallista aikaisin aloitettu ryyppääminen voi olla, kukaan ei pysäyttänyt. Tajusin, että asia on ongelma vasta kolmisen vuotta sitten. Nyt onkin sitten hyvät neuvot kalliit...Jotain apua on pakko lähteä hakemaan, loppuelämää en halua tällä tavalla viettää.


      • Ongelmakimppu
        N41 kirjoitti:

        kulissit on kunnossa, mutta jotenkin elämä ei vaan ole kohdallaan. Olen aika patologinen puuhastelija, en oikein osaa rentoutua muuta kuin lasi kädessä. Mieheni ei juo, eikä varmaankaan tiedä missä mennään. Lapset eivät (toistaiseksi) ole joutuneet pahemmin kärsimään asiasta, mutta tuntuu, että jokainen humalainen hetki on kuitenkin heiltä varastettu. Eihän silloin oikeastaan ole aidosti läsnä...
        Minäkään en ole mikään 'ryhmä'ihminen, siksi mietinkin antabusta tai hypnoosia. Kuinka kauan olen ollut suurkuluttaja...aloitin alkoholinkäytön 14-15-vuotiaana, heti humalahakuisesti. Silloin ei vielä tiedetty, miten vaarallista aikaisin aloitettu ryyppääminen voi olla, kukaan ei pysäyttänyt. Tajusin, että asia on ongelma vasta kolmisen vuotta sitten. Nyt onkin sitten hyvät neuvot kalliit...Jotain apua on pakko lähteä hakemaan, loppuelämää en halua tällä tavalla viettää.

        Eiköhän "repäistä" ja ruvetaan harrastamaan "nypläystä"
        Tosissaan siis. Ruvetaan tekee jotain, mistä tykätään.
        Itse olen ottanut ohjelmistooni jo ravintolassa hyvän ruuan syömisen viikonloppuisin.
        Kaikki menis hyvin, ellei olis noita iänikuisia viikkosiivouksia.
        Mua ahdistaa se jatkuva suorittaminen, joka ei lopu koskaan.
        Kysymys kuuluukin, miten voisin nauttia näistä kodin siivouksista.
        Alkoholin voimalla se on tähän asti toiminut, mut siitä pitää tulla nyt loppu.
        Mullaku huussolli pitää olla vielä viimeisenpäälle kunnossa, kaikki tavarat ojennuksessa, muuten en tunne siivouksesta mitään mielihyvää.
        Muutenki olen ihminen, joka kantaa harteillaan kaikkien läheisten ongelmat.
        Jos jollain on kurja päivä, niin itsekkään en osaa iloita, tai en uskalla.
        Iloitsen, ku muutkin iloitsee, vaikkei mulla silloin aihetta iloon olisikaan.
        Oikeesti en siis voi iloita koskaan.
        Tossa mulla vielä kovasti opeteltavaa.
        Eli siis oppia näyttämään aidot tunteet.


    • N 47

      Heippa!
      Ei sinulta lapsia tai perhettä viedä, jos haluat päästä ongelmastasi todella eroon.

      Kaiketi paras apu olisi jokin A-klinikan ryhmään ilmoittautuminen ja niiden asiantuntijoiden kanssa puhuminen.

      Jos pystyt omin voimin vieroittumaan alkoholista on se hieno asia. Silloin ehkä paras apu olisi jokin seurakunnan alkoholistien ryhmä tai jokin vertaistuki.

      Antabus ei poista alkoholismin ongelmaa vaan katkaisee juomiskierteen, mikä on hyvä mikäli haluaa ja pystyy olemaa ilman alkoholia. Hypnoosi , no siitä en osaa sanoa mitään.

      Jos todella olet aikeissa luopua alkoholista voit mailata myös minulle;
      [email protected].

      Haluan auttaa parhaan kykyni mukaan. Itselläni on alkoholismin tausta ja ikää jo lähes 50 vuotta.

      Kyllä aina apu löytyy kun tahtoa löytyy.

      Aurinkoa sinne,,;;;))))

      • N41

        viestistä. Antabuksesta sanoit samaa, mitä olin itsekin ajatellut, ehkä se antaisi vähän miettimisaikaa. Nyt menee kauheasti energiaa ja aikaa joka päivä siihen, että neuvottelee itsensä kanssa 'juonko vai enkö juo'. Ja sitten yleensä vielä häviää taistelun...Jos nappaisi antabustabletin heti aamulla, ei tarvitsisi sinä päivänä enää miettiä juomisia. Mutta ei kai se mikään pysyvä ratkaisu ole. Pelottaa onko aivoihin jo muodostunut sellainen rata, että mielihyvää voi saada vain alkoholin avulla. Onko loppuelämä pelkkää tylsyyttä jos lopettaa juomisen? Rupeaisin mielelläni vaikka liikuntariippuvaiseksi (joku riippuvaisuus useimmilla ihmisillä tuntuu olevan), mutta kun mies on vuorotöissä ja lapset pieniä, niin lenkkipolulle ei aina pääse...Siideripullon voi avata milloin vaan!


      • yökyöpeli
        N41 kirjoitti:

        viestistä. Antabuksesta sanoit samaa, mitä olin itsekin ajatellut, ehkä se antaisi vähän miettimisaikaa. Nyt menee kauheasti energiaa ja aikaa joka päivä siihen, että neuvottelee itsensä kanssa 'juonko vai enkö juo'. Ja sitten yleensä vielä häviää taistelun...Jos nappaisi antabustabletin heti aamulla, ei tarvitsisi sinä päivänä enää miettiä juomisia. Mutta ei kai se mikään pysyvä ratkaisu ole. Pelottaa onko aivoihin jo muodostunut sellainen rata, että mielihyvää voi saada vain alkoholin avulla. Onko loppuelämä pelkkää tylsyyttä jos lopettaa juomisen? Rupeaisin mielelläni vaikka liikuntariippuvaiseksi (joku riippuvaisuus useimmilla ihmisillä tuntuu olevan), mutta kun mies on vuorotöissä ja lapset pieniä, niin lenkkipolulle ei aina pääse...Siideripullon voi avata milloin vaan!

        Lopulta et saa alkoholista enää mitään mielihyvää kun tilanne menee tarpeeksi pitkälle! Itselleni kävi näin. Tosin naisilla se voi kestää pitempään koska teille riittää pienemmät annokset kuin miehille.
        Katsoppas tuolta miten alkoholi vaikuttaa aivoihin
        http://www.jellinek.nl/brain/
        Ps. Älä säikähdä englannin kielistä alkua, sieltä saa valita suomeksikin.
        Ja paljon jaksamista sinulle!!!!


    • Ongelmakimppu

      Mua kiinnostaa, kuinka sinä pääsit alkoholista eroon?
      Miten kauan olit suurkuluttaja?

    • Raivoraitis

      Itselläni oli tosi paha alkoholin liikakäyttö. Lopetin vähän alta nelikymppisenä juomisen. En myöskään pidä mistään ryhmäjutuista, joten aa oli omalta osaltani poissuljettu asia. Sain lähetteen paikalliselle a-klinikalle ja aloitin siellä omahoitajatapaamiset. Alussa pari kertaa viikossa kävin juttelemassa kahden kesken oman hoitajan kanssa, välillä oli myös tapaaminen lääkärin kanssa. Sitten kun helpotti vähän, tapaamiset oli kerran viikossa ja sitten harvenneltiin parin viikon välein. Kaiken kaikkiaan olin vuoden a-klinikan asiakas, jonka jälkeen siirryin mielenterveysyksikön asiakkaaksi. Siellä suhde omaan hoitajaan kesti puoli vuotta, jonka jälkeen koin olevani kyllin vahva jatkamaan taistelua ihan itsenäisesti. Missään ryhmissä en ole käynyt koko aikana, nyt olen ollut vajaat kuusi vuotta raittiina, enkä tätä elämäntyyliäni vaihtaisi ikinä mihinkään.

      Antabus oli käytössä muutaman kuukauden, akupunktiota kokeilin, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä minulle.

      Huonoina puolina itselläni on se, etten ole keksinyt juomisen tilalle mitään harrastusta, joten aika ajoin koen melkoista masennusta ja yksinäisyyttä, mutta senkin kestän ennemmin, kuin alkoholin tuomat haitat.

    • kokenut

      tilanteessa kuin sinä nyt, tiesin onnekseni AA:sta sen, että kaksi tuttuani oli olleet juomatta aika pitkään käymällä AA:n kokouksissa.
      Sain selville niiden kokoontumispaikan ja menin sinne. Siellä oli toistakymmentä miestä ja naista. He kertoivat juomisestaan ja raitistumisestaan sekä senhetkisestä elämästään. Rupesin käymään joka viikko ja viinanhimo läksi.Koti- ja työelämäni kohentuivat normaaliksi. Antabusta tai hypnoosia en ehtinyt kokeilemaan, mutta toisen ihmisen selviytymiskertomisia olen joskus kuunnellut lähes hypnoottisessa tilassa.
      Olen mies, mutta kyllä tämä sopii naisillekin. Jäseneksi pääsy ei edellytä muuta kuin halun lopettaa juominen.

      • AA-epäilevä

        säilytit perhe-elämäsi kunnossa?Jos näin,niin onneksi olkoon koko perheelle.
        Oma kokemukseni AA:sta on se kun puoliso alkoi käydä kokouksissa,niin niistä aikaa myöten tuli
        niin tärkeitä ikään kuin se olisi ollut kuiva kapakka toveripiireineen.Kaikkeen löytyi selitys "olen alkoholisti"!Sieltä hän sai sellaista hyväksyttyä piittaamattomuutta,olihan hän "alkoholisti".Ei oman kokemukseni mukaan AA ole vaihtoehto kuin yksinäisille juopoille,perheellisten on parempi hakea apua muualta!


      • kohtaaminen
        AA-epäilevä kirjoitti:

        säilytit perhe-elämäsi kunnossa?Jos näin,niin onneksi olkoon koko perheelle.
        Oma kokemukseni AA:sta on se kun puoliso alkoi käydä kokouksissa,niin niistä aikaa myöten tuli
        niin tärkeitä ikään kuin se olisi ollut kuiva kapakka toveripiireineen.Kaikkeen löytyi selitys "olen alkoholisti"!Sieltä hän sai sellaista hyväksyttyä piittaamattomuutta,olihan hän "alkoholisti".Ei oman kokemukseni mukaan AA ole vaihtoehto kuin yksinäisille juopoille,perheellisten on parempi hakea apua muualta!

        Edellinen viestini oli omaa kokemusta,mutta nyt yritän vastata tähän viestiin, niinkuin oli tarkoitus ensin tehdäkkin.
        EI AA ole tarkoitettu vain yksinäisille vaan kaikki ovat tervetulleita jotka haluavat päästä alkoholista eroon. Yksin et selviä, oma kokemus antaa viitteitä tästä.Ryhmän tuki on tarkeä TULET KUULLUKSI JA NÄHDYKSI. Samaistuminen on yksi avain selviytymiseen.
        Ymmärrän puolisoa joka ei osaa mennä alkoholistin tunnetilaan,pakko on kuitenkin käydä hoidossa, muuten ei selviä. Mutta en minäkään naisena ymmärrä miksi miehen pitää käydä joka päivä ja joskus kaksikin kertaa ryhmissä. Mielestäni perheelle pitää antaa myös aikaa.Vielä,jos molemmat sairastavat ja mies ei päästä naista ryhmiin vaan ottaa vallan käsinsä ja kahlitsee puolison kotiin.Tässä yksi tunnetila joka kukkii meissä alkoholisteissa voimakkaasti eli mustasukkaisuus, valta, itsekeskeisyys. Usein käy niin, että kun puoliso raitistuu tulee avioero. Osin on syynä runsaat ryhmissä käynnit tai ei osatakkaan olla puolison kanssa joka on raitistunut. Tässä tulen siihen, että se puoliso ei ymmärräkkään muutosta.Keinoja on juomattoman puolison hoitoonkin ALAnon-ryhmät.Kyse on siitä, että juoppo sairastuttaa useimman ympärillään olevan läheisen.Tänään ymmärrän tämänkin asian, koska olen käynyt läpi tämänkin osion oman isäni kohdalla.Tänään minulla on kuitenkin mahdollisuus tulla toimeen itseni kanssa ja sitä kautta voin ja osaan ottaa läheisenikin huomioon.
        AA on tarkoiettu kaikille jotka haluavat päästä eroon alkoholista (yksi keino)ja menkää puolisot ja lapset hoitoon.Omaa tytärtäni olen opastanut menemään hoitoon, koska hänkin kärsi minun juomisestani. Vielä ei ole tytär mennyt,vaikka tunnistaa oireita itsesssään. Ei juo, mutta ei tule tunteiden kanssa toimeen, on pelkotiloja, vihaa ja katkeruutta.Niistä pitäisi puhua vertaisryhmissä. Osin syyttelee minua.Enää en ota vastúuta aikuisista lapsistani, sen olen oppinut. Kiitos raittiista päivästä.


    • Viinietikka

      Paljon oli tuttua tämän ketjun kirjoituksissa ja haluaisin kertoa tähän jatkoksi omaa tarinaani.

      Mielestäni olen ollut alkoholisti jo syntyessäni ja raitistuin 44-vuotiaana.
      Olin , jännä juttu, päihdehuollon laitoksessa työssä 17 vuotta ja sieltäkään en apua osannut ottaa, vaikka asiaa jauhettiin päivät päästään.
      Yritin hakea apua myös mielenterveystoimistosta sekä luterilaisesta seurakunnasta ja myös antabuksesta. Sain ihmisiltä myötätuntoa ja antabuksesta kauhean huonon olon ( asat ja alat-arvot pilvissä). Ja niin sairas kun minä olin!
      Mutta sitten tuli puhelinsoitto joka muutti elämäni. Sain sanoman AA:n auttavasta voimasta ja se tepsi minuun. Kohta tulee 10 vuotta raittiutta eikä ole tarvinnut katua päätöstään. Kavereita on ollut, avioliitto säilynyt ja lapset ovat antaneet anteeksi.
      Tämä tepsi minuun, ankarasti sairaaseen ihmiseen, tämä voi toimia apuna sinullekin! Onnea ja kaikki tuki minkä näin netin välityksellä voin teille lähettää! nim. onnellinen toipuva alkoholisti

      • 48 -v.

        Onkos täällä kellään tutkittu veriarvoja (asat, gt jne.) ja onko ollut kohonneita arvoja?
        Itselläni vajaa vuosi sitten otettiin ja kohonneet olivat, mutta paranivat viinan juonnin (väliaikaisella) lopettamisella.

        Eipä sitä kauan kestänyt, sitä raittiutta ja nyt olen varmaan samassa tilanteessa, mutta en uskalla mennä kokeisiin.
        Yritän nyt lopettaa juomista, tai ainakin vähentää.


    • onneton

      Minulle laitettiin antabuskapseli viikko sitten vatsanahkaan. Kokeilin itsekseni päästä eroon alkoholista, mutta ei se pitemmän päälle onnistunut. Perheeni painostuksesta tai lähinnä mieheni, suostuin sitten laitattamaan kapselin. Kapselin pitäisi tehota puoli vuotta. En oikein jaksa uskoa aa-touhuihin ja pienellä paikkakunnalla sinne on tosi iso kynnys mennä, varsinkin kun olet itse vielä hoitoalalla.
      Työssäkäyntiä juomiseni ei ole koskaan haitannut, kotielämää kylläkin kerran viikossa. On niin mukavaa tehdä niitä kotihommia, kun välillä ottaa pienet tujaukset.
      Toivottavasti antabus auttaa raitistumisen tiellä. Hiukan minua vain ihmetyttää, kun lääkäri ei puhunut maksa-arvojen mittauksesta mitään, vaikka antabuksella on suoranainen vaikutus niihin. Mitään sivuoireita minulle ei ole tämän viikon aikana tullut, vaikka toiset valittavat antabuksen sivuoireista.Onnistumista kaikille, jotka taistelevat samalla tantereella.

      • KAAAAAAAAAAAAAAAAJJJJ

        Minkä hintainen tuo antabus-kapseli on???


    • siideri

      Hei!
      Lähtisikö kukaan taisteluun juomista vastaan. Eli sähköpostin kautta pidettäis päiväkirjaa ja yritettäis yhdes voittaa juomisen halut.
      Aina se siideri voittaa ja sitten aamulla morkkis.
      Ja tietenkin lupaus, että tähän se loppui!
      Olen 47v yh ja lapsia kanssani asuu vielä kolme.
      Rahaa kuluu vietäväst tähän harrasteluun ja vielä lapsilta salailu vie energiaa.
      Siis kohti parempaa elämää!
      os; [email protected] "yritetään yhdessä"

    • kohtaaminen

      Itsekkin juonut alkoholimaisesti.Työpaikat meni,suhteet lapsiin säilyi ja se oli minun pelastus.Minä olen saanut avun AA:sta ja vain aa:n ohjelmasta ja ryhmistä tulee apu SE on minun mielipide.Ohjelman hengellisyys kannattaa ottaa siten, kun sen ymmärtää.Uskoa johonkin esim. Korkeampaan Voimaan, Jumalaan tai ryhmään itseensä.Ei kannata tuomita heti ensi käynnillä ja ajatella ei sovi minulle.Kynnys on kuitenkin meillä naisilla korkea ja pitää HALUTA ja YMMÄRTÄÄ oma tilansa. Ei ole kysymys ainoastaa itsestä vaan aina meillä on läheisiä rinnalla, jotka tarvitsevat meitä vaimona,äitinä, sisarena, tyttärenä,palkansaajana jne.Minä itse pidin oljenkortena omia aikuisia lapsiani ja ymmärsin ottaa itseäni niskasta kiinni.Tänään käyn jo itseni takia hoidossa ja se on sitoutumista säännöllisiin ryhmissä käynteihin.Se tyyneys mistä saan nauttia tänään ilman viinan kirousta, ei rapulaa, fyysinen terveys kohtalainen ja juovana aikan hankittu uusi ammatti.On siis työpaikka ja työ sellaista josta saajan tyydytystä, hyväksyntää ja tietysti palkkaa jolla maksan laskuni ja kaiken muun menon jota meille itse kullekkin tulee elämisen riemusta.Tänään koen olevana yhteikuntaan kuuluva raitis alkoholisti.Häpeät ja syyllisyys ovat osittain hävinneet.Päivä kerrallaan menen eteenpäin. Nimimerkki Kohtaaminen

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. R.I.P Marko lämsä

      Luin just netistä suru uutisen että tangokuningas Marko Lämsä On menehtynyt viikonloppuna Tampereella. Niin nuorikin vi
      Tampere
      61
      4230
    2. Vappu terveiset kaivatullesi

      otetaan vappu terveisiä vastaan tähän ketjuun kaivatullesi !!! 🍾🥂🎉🌻🔥🧡🧡
      Ikävä
      152
      1794
    3. Tangokuningas Marko Lämsä, 47, on kuollut

      Taas yksi melko nuori artisti lopetti lauleskelut lopullisesti. https://www.is.fi/viihde/art-2000011200979.html
      Maailman menoa
      14
      1503
    4. Puskaradio huutaa

      Nuori tyttö oli laittanut päivityksen että pitämällä joku itsensäpaljastaja. Kuka tämä on? Varoittakaa lapsia !
      Suomussalmi
      35
      1248
    5. Miksi aina vain seksiä?

      Kertokaas nyt mulle, että onko tämä joku normojen ihan oma juttu, että seksiä pitää pohtia joka välissä, siitä pitää jau
      Sinkut
      167
      1046
    6. Kerro kiva muisto

      Kaivatustasi
      Ikävä
      56
      904
    7. Vieläkin jaksaa

      naurattaa. 😆 🐽🐷🤣 M - N
      Ikävä
      76
      895
    8. Hei rakas A,

      olinko silloin julma sinua kohtaan? Jos, niin anna anteeksi, yritin vain toimia oikein. Olen pahoillani, edelleenkin, en
      Ikävä
      54
      811
    9. Martinalta vakava ulostulo

      Seiska: Martinalta vakava ulostulo. Olipa raflaava otsikko mustalla pohjalla.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      162
      809
    10. Kyllä sitä on tyhmä

      Ettei aikoinaan sua ottanut. Huomenta❤️
      Ikävä
      39
      781
    Aihe