Vanhanen lämpenee

Muutama päivä sitten näimme episodin, missä Matti Vanhanen osoitti johtajuutta vaatimalla omaa valtaansa vähennettäväksi sosialistipresidentin hyväksi. Matti lauloi, sävel ja sanat olivat Heinäluoma-Halosen.

No. Nyt kun Vanhasen päätöstä on kritisoitu, alkaa Vanhanenkin kuumenemaan. Hänhän teki vain sen minkä hänen käskettiin tehdä - ja nyt päreet palavat.

Sanomalehti Pohjalainen kirjoitti terävästi Vanhasen hötkyilystä. Pohjalainen totesi, että hötkyily saattoi olla viimeinen niitti presidenttihaaveille - parlamentarismia ja perustuslakia puolustamalla Vanhanen olisi saattanut saada hyvän etulyöntiaseman Haloseen nähden.

Kuinka ollakaan Vanhanen sattui käymään vaalikiertueella seinäjoella samaan aikaan. Satraappi Hokkanen kuiskutteli Vanhasen korvaan kirjoituksesta - tuollaistahan ei saa kirjoittaa. Ilmeisesti Vanhanen on vasta nyt huomannut, että Halonen/Heinäluoma veti Mattia nenästä. Vanhanen pyysi Pohjalaista perustelemaan kirjoituksensa. Se on nyt tehty - vanhanen vaikenee. Taisi totuus olla kova pala nieltäväksi.

-------------------------
Ensimmäinen pääkirjoitus:
Vanhanen hukkasi tilaisuutensa

Tilaisuus tuli, kuten politiikassa tuppaa käymään, yllättäen.
Tähän mennessä keskustan puheenjohtaja ja presidenttiehdokas, pääministeri Matti Vanhanen oli tilaisuuksiin tarttunut. Puoluejohtaja ja pääministeri hänestä tehtiin, kun Anneli Jäätteenmäki sotkeentui Irak-muistioihinsa kesällä 2003. Vanhanen epäröi hiukan vain muodon vuoksi, mutta oli pian valmis sekä puheenjohtajaksi että pääministeriksi.
Viikko sitten torstaina näyttäytyi erilainen Vanhanen. Hänelle avautui luonnikas tilaisuus profiloitua poliittisena johtajana, vahvistaa pääministerin roolia EU-politiikassa ja pelata presidenttipeliä täysin legitiimisti vaatimalla hallitusta mukautumaan perustuslakivaliokunnan kantaan.
Niin ei käynyt. Vanhanen kiiruhti ilmoittamaan, että perustuslakia muutetaan siten, että presidentti päättää aina kriisinhallintajoukkojen lähettämisestä. Päätös oli hätiköity, turhaa hötkyilyä. Ja saattoipa osoittaa, ettei Vanhasella ole tiukoissa paikoissa vaadittavaa poliittista johtajuutta. Presidentti Tarja Halonen osoittautui hänelle liian vahvaksi.
Presidentti ja pääministeri ovat harvoin napit vastakkain julkisesti. Paras esimerkki lienee neljännesvuosisadan takaa. Pääministeri Mauno Koivisto ajautui hakaukseen presidentti Urho Kekkosen kanssa. Koivisto ilmoitti, että hallitus istuu niin kauan kuin se nauttii eduskunnan, ei presidentin luottamusta.
Kekkonen taipui, sairastui ja luopui vallasta. Koivisto nousi presidentiksi pitkälti sen vuoksi, että osasi, kuten Vanhanen nyt yrittää, luoda itsestään kuvaa koko kansan tavallisena Manuna, joka jopa parsi sukkiaan. Mutta tärkeämpää Koiviston suosion kannalta oli, että hänellä riitti selkärankaa sanoa ei miehelle, jolle kovin harva uskalsi sanoa ei. Manu-legenda syntyi.
Vanhanen sai saman tilaisuuden kuin neljännesvuosisata sitten silloinen pääministeri Mauno Koivisto. Vanhanen olisi voinut hakea itselleen poliittisen johtajan kannuksia toteamalla kylmästi, että eduskunta ei tule hyväksymään kriisinhallintalakia sellaisenaan, eikä perustuslain muuttaminen auta yhtään.
Eli todeta hiukan Koiviston tapausta mukaellen, ettei perustuslakivaliokunnan tarvitse nauttia presidentin tai pääministerin luottamusta, vaan jälkimmäisten on joustettava.
Vanhanen olisi suurella todennäköisyydellä voittanut kiistan. Uusi "Manu-ilmiö" olisi saattanut syntyä, jos vaatimattoman oloinen ja rauhallinen Vanhanen olisi epädramaattisesti todennut, että aikaa lakitemppuiluun ei ole. Vuosi 2007, jolloin kriisinhallintajoukkojen on oltava valmiina, on liian lähellä. Pulinat pois, hoidetaan hommat.
Kaukana ei käy ajatus, että Vanhasella meni pupu pöksyyn. Hän ei halunnut joutua julkisesti riitelemään Halosen saatikka laajemminkin demarien kanssa. Politiikanteko Suomessa jatkuu myös presidentinvaalien jälkeen. Punamullan jatkosta lienee ainakin periaatteessa jo sovittu.
Sikäli Vanhasen ja hänen hallituksensa päätös uudesta esityksestä voi osoittautua historialliseksi, että uusi "Manu-ilmiö" jäi syntymättä. Taipumalla Halosen tahtoon Vanhanen koki henkisen selätyksen.
Ja taisi samalla sinetöidä putoamisensa presidentinvaalien toiselta kierrokselta.

------------------------------
Ja vastine Vanhasen kitinään:
Pääministerin pyynnöstä kanta itse asiaan

Pääministeri, keskustan puheenjohtaja ja presidenttiehdokas Matti Vanhanen lähetti rapsakat terveiset Pohjalaisen pääkirjoittajille lauantaina Vaasassa. Pääkirjoituksessamme epäiltiin, että Vanhasella petti kantti Halosen edessä ja siksi perustuslakia lähdettiin kiireellä uusimaan kriisinhallinnasta syntyneen valtakiistan vuoksi.
Pääministeri löi pallon takaisin ja pyysi ottamaan kantaa itse asiaan. Hyvä on, herra pääministeri, teemme niin.
Pohjalainen on sitä mieltä, että perustuslain korjaaminen tai siihen lisäyksen tekeminen on tarpeetonta ja korostaa presidentin asemaa liikaa EU-kysymyksissä.
EU-kriisinhallintatehtäviin joukot voi hyvin lähettää hallitus ja viime kädessä pääministeri. Perustelu: Suomi on korkeimmalla tasolla, presidentti mukaan lukien, sitoutunut luovuttamaan sotilaita EU-kriisinhallintaan, joka osaltamme alkaa päivystyksellä vuoden 2007 alussa. Sen jälkeen ratkaisut ovat luonteeltaan paremminkin operatiivisia.
Eli kysymys on rinnastettavissa siihen, että presidentti osallistuu päätökseen sodan aloittamisesta, mutta tuskin tekee päätöksiä yksittäisen hyökkäyksen aloittamisesta, keskeyttämisestä tai päättämisestä.
Käytännössä päätös EU:n osallistumisesta tehdään EU-maiden hallituksissa yhteisymmärryksessä. Vaara, että Suomi joutuisi mukaan sellaiseen, johon sen ei pitäisi joutua, on suhteellisen pieni. Missään tapauksessa uhka ei ole niin suuri, että se edellyttäisi Suomessa perustuslain muuttamisen kaltaista massiivista poliittista offensiivia.
Koko jupakan taustalla on tyylipuhdas valtataistelu. Sen lakaisussa maton alle ei pitäisi mennä sorkkimaan yhtä kohtaa perustuslaista. Valtioelinten herkkä balanssi horjuu helposti muuallakin.
Sen jupakka myös osoitti, että kenties perustuslain perusteellisempi pohdinta on paikallaan. Nykyinen perustuslaki on ollut voimassa vasta reilut viisi vuotta, eikä se kestänyt ensimmäistä todellista testiään. Muutostarpeen pohdinta täytyy kuitenkin tehdä ajan kanssa kaikessa rauhassa, ei keskellä kiivaammaksi muuttuvaa vaalitaistelua.