Lääkkeistä..

Perheklubissa suositellaan Risperdalin tilalle Seroquel-lääkettä. Onko kokemusta?

Taitaa silläkin olla haittavaikutuksia - etenkin suurempina annoksina?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000012681785

lääkinnästä? kirjoitti:

Perheklubissa suositellaan Risperdalin tilalle Seroquel-lääkettä. Onko kokemusta?

Taitaa silläkin olla haittavaikutuksia - etenkin suurempina annoksina?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000012681785

Lue lisää

jolla ei olisi haittavaikutuksia

pienemmällä annostuksella?
http://64.233.183.104/search?q=cache:0nPqH0ArjBAJ:www.tohtori.fi/laakeopas/tuotelisa.php3?laakeID=1193&teksti=risperdal risperdal&hl=fi&lr=lang_fi

millamari kirjoitti:

pienemmällä annostuksella?
http://64.233.183.104/search?q=cache:0nPqH0ArjBAJ:www.tohtori.fi/laakeopas/tuotelisa.php3?laakeID=1193&teksti=risperdal risperdal&hl=fi&lr=lang_fi

Lue lisää

Risperdalia oli aloitusannostuksena 0,5 mg 2 krt vuorokaudessa. Totesin heti, että vaikutus oli aika suuri. Pyysin ettei lääkitystä nosteta. Oli lihasjäykkyyttä pahasti esim. pää ei kääntynyt,piti kääntää koko kehoa että sai pään kääntymään. Jogurttikin juuttui kurkkuun. Ei pystynyt pidättämään pissaa ja se nolotti poikaa kovasti. Soitin lääkärille sivuvaikutuksista ja hän meinasi että nyt lääkitys lopetetaan. Oli työryhmäpalaveri, jossa tuli ilmi että pojan taidot on menneet paljon eteenpäin. He vaativat että pitää lääkitystä jatkaa. Kukaan ei ottanut kuuleviin korviinsakaan sitä, että pojalla on päänsärkyjä ja ei kukaan ihminen päänsärkyisenä pysty oikein kuunteleen kovia ääniä, saati sitten autistisia piirteitä omaava,jolla on ääniherkkyyttä muutenkin. Nyt kun ei ole ollut sitä lääkitystä, poika on pirteä ja jaksaa taas iloita elämästä vaikkakin joskus tietenkin kiukutteleekin, mutta eihän kiukuntunteita lääkityksellä poisteta. Niihin pitää löytää syy.Epilepsiakohtauksen takia aloitettiin epilepsialääkitys, siitä tuli sivuvaikutuksena n. 2 viikkoa selittämättömiä kiukunpuuskia. Minäkin pelästyin niitä, mutta onneksi epilepsia-sairaanhoitaja kertoi, että sellaista on aluksi. Mutta sen takia jotkut meinas, että poika on ahdistunut kun Risperdal-lääkitystä ei enää ole. Eivät meinanneet uskoa, että epilepsia-lääke tuotti sellaista hetken aikaa. Mutta pissavahingot loppui Risperdal-lääkityksen lopettamisen myötä ja myös poika on pirtee kuin peipponen. Pojalla ei ole ollut epilepsiakohtauksia ennemmin. Risperdalin aikana hengitys oli pojalla todella vaikeeta. Huokailua se oli aika paljon. Nojaili vain pöytään ja huokaili. Joka tapauksessa viime talvena poika alkoi tuijottaa yhteen paikkaan, alkoi tulla sylkee suusta ja sitten meni jalat alta( oli syönyt just aika hotkimalla italianpataa ja epäiltiin että se on juuttunut kurkkuun ja otettiin Heimlichin ote monet kerrat ennen kuin hengitys taas kulki, hengitys totaalisesti loppui hetkeksi aikaa ja poika oli vetelä kuin säkki )Kouristuksia ei ollut eikä nykimisiä. Silmät vain oli tuijottavat ja suu ihan auki. Hengitys tosiaan tuntui kuin loppuneen yhtäkkiä. Ambulanssi soitettiin ja sen jälkeen ei Risperdalia ole käytetty. Uusia kohtauksia ei ole ollut. Sairaalassa sanottiin että kenellä tahansa voi olla kerran elämässä epileptinen kohtaus esim. jonkin lääkkeen takia. Toivottavasti oli eka ja ainut kohtaus. Olin meinaan ihan tööt vaikka kuinka kauan sen kohtauksen jälkeen. Pelottaa vieläkin, että poika kuolee. EEG:stä ei löytynyt jälkiä kohtauksesta eikä psykomotorisesta kohtauksesta välttämättä jääkään jälkiä. Olen varma siitä, että Risperdal sen aiheutti. Ei koskaan ole ruoka juuttunut kurkkuun sillä tavalla, väärään kurkkuun on kyllä mennyt, mutta usein Risperdalin aikana oli aamuisin, että aamupala jäi kurkkuun vaikkei mitään refleksiä yskimiselle ollut. Tuntuu aika kummalliselta, miksei hoitohenkilöstö varsinkin kehitysvammaneuvolan puolella ollut ollenkaan huolestunut siitä, että poika meinaa tukehtua, koska sitä ei ennen lääkitystä ollut tapahtunut. Kaikki vain meinas, että jos poika reagoi huutamalla johonkin, sen pitää saada hiljaiseksi tavalla tai toisella. Mutta onko kenelläkään tullut mieleen, että ympäristön muutos olisi tarpeen. Vaihtaa opetustapaa esim., tai vähentää komentamista. Esim. meidän pojalle on ruokakuvia opetettu koulussa siten, että jos poika on valinnut näkkärin kuvan, se on syötetty hänelle väkisin vaikka hän olisi selvästi halunnut samaa jälkiruokana olevaa kiisseliä, jota luokkakaveri jo syö. Kuvakommunikaatio oli silloin vasta opetteluvaiheessa. Tämmöinen tapaus nähtiin erään poikaa koskevan palaverin jälkeen kun vanhemmatkin saivat syödä koululla, teki mieli hypätä pystyyn ja sanoa että ei tollasta saa tehdä. Ei siinä kuvakommunikaatioon tule innostusta ollenkaan. Mutta koetin vain olla kohtelias ja niellä kiukkuni vaikka poika huusi kuin mikä, ja selvästi oli pahoillaan kun ei saanut kiisseliä niinkuin toinen poika.No tämä meni nyt aiheen sivustakin, mutta sellainen kirjoittaja minä olen että tekstiä tulee vaikka millä mitalla. Sori !

delfiini67 kirjoitti:

Risperdalia oli aloitusannostuksena 0,5 mg 2 krt vuorokaudessa. Totesin heti, että vaikutus oli aika suuri. Pyysin ettei lääkitystä nosteta. Oli lihasjäykkyyttä pahasti esim. pää ei kääntynyt,piti kääntää koko kehoa että sai pään kääntymään. Jogurttikin juuttui kurkkuun. Ei pystynyt pidättämään pissaa ja se nolotti poikaa kovasti. Soitin lääkärille sivuvaikutuksista ja hän meinasi että nyt lääkitys lopetetaan. Oli työryhmäpalaveri, jossa tuli ilmi että pojan taidot on menneet paljon eteenpäin. He vaativat että pitää lääkitystä jatkaa. Kukaan ei ottanut kuuleviin korviinsakaan sitä, että pojalla on päänsärkyjä ja ei kukaan ihminen päänsärkyisenä pysty oikein kuunteleen kovia ääniä, saati sitten autistisia piirteitä omaava,jolla on ääniherkkyyttä muutenkin. Nyt kun ei ole ollut sitä lääkitystä, poika on pirteä ja jaksaa taas iloita elämästä vaikkakin joskus tietenkin kiukutteleekin, mutta eihän kiukuntunteita lääkityksellä poisteta. Niihin pitää löytää syy.Epilepsiakohtauksen takia aloitettiin epilepsialääkitys, siitä tuli sivuvaikutuksena n. 2 viikkoa selittämättömiä kiukunpuuskia. Minäkin pelästyin niitä, mutta onneksi epilepsia-sairaanhoitaja kertoi, että sellaista on aluksi. Mutta sen takia jotkut meinas, että poika on ahdistunut kun Risperdal-lääkitystä ei enää ole. Eivät meinanneet uskoa, että epilepsia-lääke tuotti sellaista hetken aikaa. Mutta pissavahingot loppui Risperdal-lääkityksen lopettamisen myötä ja myös poika on pirtee kuin peipponen. Pojalla ei ole ollut epilepsiakohtauksia ennemmin. Risperdalin aikana hengitys oli pojalla todella vaikeeta. Huokailua se oli aika paljon. Nojaili vain pöytään ja huokaili. Joka tapauksessa viime talvena poika alkoi tuijottaa yhteen paikkaan, alkoi tulla sylkee suusta ja sitten meni jalat alta( oli syönyt just aika hotkimalla italianpataa ja epäiltiin että se on juuttunut kurkkuun ja otettiin Heimlichin ote monet kerrat ennen kuin hengitys taas kulki, hengitys totaalisesti loppui hetkeksi aikaa ja poika oli vetelä kuin säkki )Kouristuksia ei ollut eikä nykimisiä. Silmät vain oli tuijottavat ja suu ihan auki. Hengitys tosiaan tuntui kuin loppuneen yhtäkkiä. Ambulanssi soitettiin ja sen jälkeen ei Risperdalia ole käytetty. Uusia kohtauksia ei ole ollut. Sairaalassa sanottiin että kenellä tahansa voi olla kerran elämässä epileptinen kohtaus esim. jonkin lääkkeen takia. Toivottavasti oli eka ja ainut kohtaus. Olin meinaan ihan tööt vaikka kuinka kauan sen kohtauksen jälkeen. Pelottaa vieläkin, että poika kuolee. EEG:stä ei löytynyt jälkiä kohtauksesta eikä psykomotorisesta kohtauksesta välttämättä jääkään jälkiä. Olen varma siitä, että Risperdal sen aiheutti. Ei koskaan ole ruoka juuttunut kurkkuun sillä tavalla, väärään kurkkuun on kyllä mennyt, mutta usein Risperdalin aikana oli aamuisin, että aamupala jäi kurkkuun vaikkei mitään refleksiä yskimiselle ollut. Tuntuu aika kummalliselta, miksei hoitohenkilöstö varsinkin kehitysvammaneuvolan puolella ollut ollenkaan huolestunut siitä, että poika meinaa tukehtua, koska sitä ei ennen lääkitystä ollut tapahtunut. Kaikki vain meinas, että jos poika reagoi huutamalla johonkin, sen pitää saada hiljaiseksi tavalla tai toisella. Mutta onko kenelläkään tullut mieleen, että ympäristön muutos olisi tarpeen. Vaihtaa opetustapaa esim., tai vähentää komentamista. Esim. meidän pojalle on ruokakuvia opetettu koulussa siten, että jos poika on valinnut näkkärin kuvan, se on syötetty hänelle väkisin vaikka hän olisi selvästi halunnut samaa jälkiruokana olevaa kiisseliä, jota luokkakaveri jo syö. Kuvakommunikaatio oli silloin vasta opetteluvaiheessa. Tämmöinen tapaus nähtiin erään poikaa koskevan palaverin jälkeen kun vanhemmatkin saivat syödä koululla, teki mieli hypätä pystyyn ja sanoa että ei tollasta saa tehdä. Ei siinä kuvakommunikaatioon tule innostusta ollenkaan. Mutta koetin vain olla kohtelias ja niellä kiukkuni vaikka poika huusi kuin mikä, ja selvästi oli pahoillaan kun ei saanut kiisseliä niinkuin toinen poika.No tämä meni nyt aiheen sivustakin, mutta sellainen kirjoittaja minä olen että tekstiä tulee vaikka millä mitalla. Sori !

Lue lisää

ratkaisu. Voimia teillle.

millamari kirjoitti:

ratkaisu. Voimia teillle.

On ilo nähdä kuinka iloinen, pirteä, utelias, tarkkaavainen ym ym poika taas on! Ylimääräisiä stressinaiheuttajiakin on saatu pojalta poistettua. Esim. pappa ei enää hoe, että tuu nyt poika jutteleen. Pappa oli monta vuotta suoranainen riesa.

Hänkin sai epilapsiakohtauksen lääkkeestä. Ikävä kyllä lääkäri ei asiaa ymmärtätänyt, vaan määräsi toisen lääkkeen rinnalle poistamaan epilepsiakohtauksia. Lopulta kun lääkkeet eivät auttaneet niitä oli jo neljä. Ja veli vietiin taas epilepsiakohtauksen takia sairaalaan.

Pääsi pois sairaalasta tilanahtauden takia, ennenkuin ehdittiin tutkia tai uusia lääkkeitä syöttää. Itse oli tyytyväinen, kun pääsi pois - kun ei sairaalassa asiaan apua kuitenkaan uskonut enää apua saavansa. Hoitajillakaan ei ollut aikaa kuunnella potilasta, jonka oli vaikea tuottaa sanoja.

Lopulta meni oman lääkärin luo ja esitti epäilynsä lääkkeitten sivuvaikutuksista. Ei lääkäri häntä uskonut. Vaati potilastaan syömään tunnollisesti kaikki neljä pilleriä. Veli kuitenkin itse varovasti vähitellen lopetti lääkkeitten oton - ja kas kummaa epilepsiakohtaukset katosivat.

Kun kertoi lääkärilleen tämän lääkäri oli tyrmistynyt eikä vieläkään halunnut uskoa potilastaan, vaan vaati lääkityksen aloittamista. Huomasi veli nyt, että lääkäri ei usko potilastaan vaan lääkettä. Opetus oli hänelle - ei auta muu kuin luottaa näissä asioissa vaan itseensä. Oletteko huomanneet, lääke ei autistille korvaa ymmärryksen puutetta!

veljelläkin kirjoitti:

Hänkin sai epilapsiakohtauksen lääkkeestä. Ikävä kyllä lääkäri ei asiaa ymmärtätänyt, vaan määräsi toisen lääkkeen rinnalle poistamaan epilepsiakohtauksia. Lopulta kun lääkkeet eivät auttaneet niitä oli jo neljä. Ja veli vietiin taas epilepsiakohtauksen takia sairaalaan.

Pääsi pois sairaalasta tilanahtauden takia, ennenkuin ehdittiin tutkia tai uusia lääkkeitä syöttää. Itse oli tyytyväinen, kun pääsi pois - kun ei sairaalassa asiaan apua kuitenkaan uskonut enää apua saavansa. Hoitajillakaan ei ollut aikaa kuunnella potilasta, jonka oli vaikea tuottaa sanoja.

Lopulta meni oman lääkärin luo ja esitti epäilynsä lääkkeitten sivuvaikutuksista. Ei lääkäri häntä uskonut. Vaati potilastaan syömään tunnollisesti kaikki neljä pilleriä. Veli kuitenkin itse varovasti vähitellen lopetti lääkkeitten oton - ja kas kummaa epilepsiakohtaukset katosivat.

Kun kertoi lääkärilleen tämän lääkäri oli tyrmistynyt eikä vieläkään halunnut uskoa potilastaan, vaan vaati lääkityksen aloittamista. Huomasi veli nyt, että lääkäri ei usko potilastaan vaan lääkettä. Opetus oli hänelle - ei auta muu kuin luottaa näissä asioissa vaan itseensä. Oletteko huomanneet, lääke ei autistille korvaa ymmärryksen puutetta!

Lue lisää

usein sitä itse pystyy kyllä kokeilemaan juuri niin kuin veljesi on tehnyt, jos vain on riittävän fiksu ja tarkka että pystyy pienimmätkin jutut panemaan merkille.
On siinä tietysti vaaransakin ja voi mennä hakoteille tuollaisessa omalääkinnässä. Mutta veljesi on ilmeisesti hyvin oivaltava tyyppi

veljelläkin kirjoitti:

Hänkin sai epilapsiakohtauksen lääkkeestä. Ikävä kyllä lääkäri ei asiaa ymmärtätänyt, vaan määräsi toisen lääkkeen rinnalle poistamaan epilepsiakohtauksia. Lopulta kun lääkkeet eivät auttaneet niitä oli jo neljä. Ja veli vietiin taas epilepsiakohtauksen takia sairaalaan.

Pääsi pois sairaalasta tilanahtauden takia, ennenkuin ehdittiin tutkia tai uusia lääkkeitä syöttää. Itse oli tyytyväinen, kun pääsi pois - kun ei sairaalassa asiaan apua kuitenkaan uskonut enää apua saavansa. Hoitajillakaan ei ollut aikaa kuunnella potilasta, jonka oli vaikea tuottaa sanoja.

Lopulta meni oman lääkärin luo ja esitti epäilynsä lääkkeitten sivuvaikutuksista. Ei lääkäri häntä uskonut. Vaati potilastaan syömään tunnollisesti kaikki neljä pilleriä. Veli kuitenkin itse varovasti vähitellen lopetti lääkkeitten oton - ja kas kummaa epilepsiakohtaukset katosivat.

Kun kertoi lääkärilleen tämän lääkäri oli tyrmistynyt eikä vieläkään halunnut uskoa potilastaan, vaan vaati lääkityksen aloittamista. Huomasi veli nyt, että lääkäri ei usko potilastaan vaan lääkettä. Opetus oli hänelle - ei auta muu kuin luottaa näissä asioissa vaan itseensä. Oletteko huomanneet, lääke ei autistille korvaa ymmärryksen puutetta!

Lue lisää

Meillä lääke määrättiin huutokohtauksiin. Vaikka kuinka koetin selittää,että pojalla on migreeni ja ääniherkkyys on silloin todella kovaa,ei uskottu. Jotenkin niin kuin vain ajateltiin, että poika tahallaan käyttäytyy huonosti. Mutta migreeni on kamala vaiva kenelle tahansa, saati sittten sellaiselle, jolla on ääniherkkyyttä, silmien valonherkkyyttä yms. Olen sitä mieltä, että tollanen lääke ei poista syytä. Migreeninestolääkettä kokeiltiin ensin, se vaikutti myös lamaannuttavasti ja ei poika jaksanut juuri mitään. Ja muitakin sivuvaikutuksia oli. Mutta ton lääkkeen aikana hengityskin oli hidasta ja vaikeaa ja poika oli kuin robotti. Helposti käsiteltävissä koulussa yms., mutta mitä poika siitä hyötyi. Kukaan ei kuunnellut häntä, hän joutui kävelemään laahustaen, ei jaksanut kiinnostua mistään ja lopuksi epilepsiakohtaus. Ei meidän poika tahallaan kiukuttele koskaan, kyllä siihen on aina jokin syy, ja se on lähes yksinomaan päänsärky. Tai sitten joku on puhunut hänen kuultensa hänestä vaikka mitä. Nyt poika jaksaa taas juosta yms. Olen ajatellut sitäkin, että kun on toi jatkuva epilepsialääkitys, että mitä sitten jos lääkäri joskus sanoo, että koska kohtauksia ei ole ollut, lääkitys pitää lopettaa. Pelottaa meinaan, että jos epilepsialääkitystä ei ole, että jos tulee epilepsiakohtaus . Vaikka ihan selvästi lääke sen epilepsiakohtauksen aiheutti. Oli se vain niin kamala päivä, kun se kohtaus tuli, etten haluaisi kokea sitä uudestaan. Epilepsialääke on tuottanut valtavan ruokahalun ja pojan paino on noussut aika tavalla. Ennen hän oli hoikka, vaikka söikin paljon. Mutta saa nyt nähdä. Kohtauksia ei ole tullut sen ensimmäisen jälkeen ja siitä on kohta vuosi. Kyllä meille on ehdotettu, että pitäisi sitä entistä lääkettä käyttää, mutta olen sanonut siihen jyrkän ein ja sanonut, että haluan nähdä poikani iloisena. Lääke lamaannutti vallan. Minulla on sellainen mielikuva, että se lamaannutti hengityksenkin sitten lopuksi, oireitahan siitä jo oli, kun jugurttikin juuttui kurkkuun.