Voiko vanhoillislestadiolaisiin liittyä? Entäs jos mukana ei ennestään ole yhtään tuttavaa tai sukulaista? Joudunko aitouskokeeseen tai uskonnollisuustestiin? Pääsenkö suoraan "varsinaiseksi" seurakunnan jäseneksi vai joudunko aloittamaan "noviisina"?
Miten pääsee mukaan?
Anterox
4780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanhoillislestadiolaisiin voit liittyä tekemällä parannuksen. Rauhanyhdistyksen jäsenmaksun voit maksaa jos haluat. Olet heti "täysivaltainen" jäsen. Tuo aitouskoe sitten.. miten sen nyt sanoisi.. sinun on opeteltava hiljalleen vanhoillislestadiolainen tapakulttuuri ja noudatettava sitä että hengen hedelmät näkyisivät sinussa. Tuon viimeisimmän väitteen tiukkapipofundamentalistivanhoilliset tosin tulevat kiistämään.
Mitä ovat nämä "tiukkapipofundamentalistivanhoilliset",mielenkiintoinen määritys.
Muutama korjaus:
- parannnusta ei voi tehdä, parannuksen armo saadaan Jumalalta, Hän kutsuu sanansa kautta ja puhuttelee Sinua henkilökohtaisesti (tavallisimmin saarnassa)
- ei voi liittyä VL:een, johonkin paikallisyhdistykseen voi toki liittyä jäseneksi
- tapakulttuuri ja hengen hedelmät ovat kaksi täysin eri asiaa, kuten Raamattu opettaa, eikä niitä tule sekoittaa keskenään
- tapakulttereja on melekin yhtä monta kuin ihmisiäkin, ei ole olemassa yhtä, samaa tapakulttuuria
Mukanaolo tai -olemattomuus on tahtolaji. Minusta puhutaan ihan väärästä asiasta, jos puhutaan vanhoillislestadiolaisiin liittymisestä, koska tuo nimi on ulkoa annettu nimitys samoin kuin luterilaisuus yms.
Seurakunta puolestaan on sikäli "näkymätön", siihen voi joko tuntea kuuluvansa tai sitten ei, ei ole olemassa mitään rekisteriä vanhoillislestadiolaisiksi sanotuista ihmisistä. Melko suuri osa on jonkun paikallisen rauhanyhdistyksen jäseniä, mutta se on sitten asia erikseen. Itse en ole kuulunut mihinkään rauhanyhdistykseen ennen kuin vasta vähän aikaa sitten. Jäsenyys ei ole oleellista eikä sitä kukaan kysele.
Kokeita ja testejä ei ole, koska uskoa ei tarvitse kenenkään muun vuoksi kuin itsensä. Usko on uskojan itsensä asia. Siihen tullaan henkilökohtaisen parannuksen kautta, josta Luther opettaa "oikea parannus ei ole mitään muuta kuin katumusta ja hätää eli peljästystä synnin tähden, mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synninpäästön uskomista, että synti on anteeksi annettu Kristuksen tähden".
olisko sun kuitenki hyvä lukee tältä palstalta nää jutut, mitä tänne on kirjoteltu, ja harkita sit uudestaan. Mun mielestä tälläseen juttuun pitää syntyä, kun ei tiedä paremmasta ja eroonkaan ei pääse, niin sitte sevaan jotenki menee päivästä toiseen ajattelematta mitään.... en suosittele.