Mun marsu Vilho lopetti syömisen pari päivää sitten. Kyllä se pieniä määriä yrittää syödä, mutta se näyttää vaikealta. Salaattiakin se ennemminkin nöyhtää ja yrittää kiskoa paloja irti kun pupeltais sitä normaalisti. Aina ei ruoka kyllä edes maistu. Tyttökamu sillä on, eli en usko että on masentunutkaan.
Käytin tänään eläinlääkärissä, ja se katsoi rauhoitettuaan vilhon sen hampaat, jotka olivat kunnossa. Myöskään mahassa ei tunnustellen tuntunut mitään poikkkeavaa.
Vilho ei ole myöskään ulostanut pariin päivään, yksi iso ulosteköntti tuli eilen ja jouduin auttamaan sen suolesta ulos. Annoin eilen illalla ja tänään aamulla ensiavuksi parafiiniöljyä, koska epäilin ummetusta. Nyt en tiedä mikä on! Pelottaa kauheasti! Eläinlääkäri neuvoi katsomaan pari päivää ja antamaan/tarjoamaan ensisijaisesti nyt vain heiniä. Jos se ei pariin päivään syö yhtään mitään pyysi ottamaan uudestaan yhteyttä. Hirvittää, kun olen tältäkin palstalta lukenut surullisen tarinan samasta ongelmasta, joka johti kuolemaan. Marsuni on vasta 3,5 v, eli ei niin vanhakaan. Luonteeltaan aivan ihana mössökkä, ujo, mutta ihana ja hellyyttävä. Tyttö mimmi, on rohkeampi ja tempperamenttisempi...en kestä, jos menetän Vilhon ja Mimmi jää yksin! En ole ajatellut näiden jälkeen enää hommata uusia.
Kertokaa kokemuksia ja onko yhtään onnistumistarinoita tai vinkkejä, mikä voisi olla ongelma. Pakkosyöttökään ei ole ratkaiu, ainakaan kauaa.. c-vitamiinia joudun antamaan ruiskulla mikäli ei kurkun mukana mene.
Olen ajatellut, että mikäli myöhemmin jotakin vakavaa löytyy tai ei löydy mutta oireet jatkuvat, eikö parasta olisi lopettaa toisen kärsimykset(varsinkin jos jokin diagnoosi löytyy)? Itkettää jo nyt kun katson sitä vielä rauhoituksen jäljiltä tokkuraisena häkissään.. :(
Syömättömyyttä APUA
38
3556
Vastaukset
- Marsuystävä
Ota yhteys johonkin pätevämpään eläinlääkäriin ja vaadi päästä heti vastaanotolle, sillä marsusi ei tuota menoa selviä kauaa. Jo muutama tunti paastoa on vahingollista.
- PELOTTAA
sano se eläinlääkärikin, mutta ei löytänyt diagnoosia. Ilmeisesti parin päivän päästä ryhdytään toimenpiteisiin, ellei poika ala syödä. Eli otetaan tutkimuksia tarkemmin. Itekin toivoo, että sillä olis vaan joku satunnainen vatsavaiva ja se menis ohi. Ajattelin vielä huomisen tarkkailla ja jos ei muutosta, niin soitto eläinlekurille. Olenko hirviö?
Olen tällä samalla käyttänyt aikasemminkin kastroitavana ja vaikutti pätevältä. Mukava muutenkin. Ahdistaa että olen huono omistaja!
äidillenikin soitin ja se sanoi, että olet ainakin yrittänyt ja tehnyt voitavasi, ja sanoi toivovansa tietenkin Vilhon paranemista! Vilho ja mimmi ovat olleet äidilläni hoidossa mikäli olen itse ollut matkoilla ja äitikin on niihin kiintynyt. Kehoitti vielä pitämään paljon sylissä helittävänä (vilho viihtyy sylissä ja nautiskelee kun sitä rapsuttelee)... - Sunnikka
PELOTTAA kirjoitti:
sano se eläinlääkärikin, mutta ei löytänyt diagnoosia. Ilmeisesti parin päivän päästä ryhdytään toimenpiteisiin, ellei poika ala syödä. Eli otetaan tutkimuksia tarkemmin. Itekin toivoo, että sillä olis vaan joku satunnainen vatsavaiva ja se menis ohi. Ajattelin vielä huomisen tarkkailla ja jos ei muutosta, niin soitto eläinlekurille. Olenko hirviö?
Olen tällä samalla käyttänyt aikasemminkin kastroitavana ja vaikutti pätevältä. Mukava muutenkin. Ahdistaa että olen huono omistaja!
äidillenikin soitin ja se sanoi, että olet ainakin yrittänyt ja tehnyt voitavasi, ja sanoi toivovansa tietenkin Vilhon paranemista! Vilho ja mimmi ovat olleet äidilläni hoidossa mikäli olen itse ollut matkoilla ja äitikin on niihin kiintynyt. Kehoitti vielä pitämään paljon sylissä helittävänä (vilho viihtyy sylissä ja nautiskelee kun sitä rapsuttelee)...Et ole huono omistaja, koska olet jo ottanut oma-aloitteisesti yhteyden eläinlääkäriinkin ja olet aidosti huolissasi Vilhosta.
Mutta kuten edellinen kirjoittaja sanoi, asialla on kiire! Onko Vilholta edes otettu mitään veri- tai muita näytteitä? Tarkastiko eläinlääkäri Vilhon suun mahdollisilta hammaspiikeiltä yms?
Jos Vilho ei juo itse, niin ottaisin sinuna käyttöön pakkojuoton esimerkiksi pienellä ruutalla. Vesi on marsun elimistölle erittäin tärkeää ettei se vain kuivu!
Kerrothan miten asia etenee! - PELOTTAA
Sunnikka kirjoitti:
Et ole huono omistaja, koska olet jo ottanut oma-aloitteisesti yhteyden eläinlääkäriinkin ja olet aidosti huolissasi Vilhosta.
Mutta kuten edellinen kirjoittaja sanoi, asialla on kiire! Onko Vilholta edes otettu mitään veri- tai muita näytteitä? Tarkastiko eläinlääkäri Vilhon suun mahdollisilta hammaspiikeiltä yms?
Jos Vilho ei juo itse, niin ottaisin sinuna käyttöön pakkojuoton esimerkiksi pienellä ruutalla. Vesi on marsun elimistölle erittäin tärkeää ettei se vain kuivu!
Kerrothan miten asia etenee!MÄ olen ihan toivoton, kun ihan oikeesti aloin miettiä, että kattoko se ne hampaat kunnolla. Olin kyllä vieressä kun se ne tarkisti, mutta silti mietityttää jälkeenpäin... Tänään se sylissä söi salaatinlehteä, mutta mun piti auttaa sitä saamaan paloja irti samoin hapankorppu maistui, mutta sen kovuudesta johtuen, ei saanut itse paloja vaan piti irrottaa sille pieniä paloja. Sillai autettuna se muutaman söi, mutta sekin loppui lyhyeen. Pitäisikö soittaa jollekin toiselle eläinlääkärille ja kysyä...musta oireet viittaa sen suuhun...Ei se juokaan, mutta jos suu kipeä niin kuinkas se onnistuiskaan. Olen ruutalla antanut ja saanut menemään muutaman millin vesi-c-vitaseosta..sekin tuntuu olevan yhtä taistelua. Inhottaa sitäkin tehdä, kun toinen ei ymmärrä, että sen parasta ajattelen, mutta pakkohan se on. Tai voisko kurkussa olla kasvain? Ei se ainakaan lekuri sitä nähnyt.. Yksi mulle iso ongelma on myös raha. Opiskelijana ei hirveasti tuota ole ja meni viimeksikin 43e eikä mitään edes selvinnyt. Tosin oli itsenäisyyspäivä ja se nosti hintaa. Tietysti marsustani välitän, mutta kaikki verikokeet ja tutkimukset... ovatko ne kuitenkaan hyödyksi? ja kärsiihän siinä marsukin kun koko ajan nukutellaan ja raastetaan paikasta toiseen... ressiä siitäkin tulee. Kysyisin hampaista ehkä tyhmänkin kysymyksen, mutta onko normaalia jos ylä etuhampaat eivät ole täsmälleen yhtä pitkät? taikka vastaavat alahampaat? Kyllä se lääkäri väitti niiden olevan kunnossa, mutta tässä tilanteessa nyt jo epäilyttää kaikki!
Onko kukaan käyttänyt marsuaan Lahdessa jollain hyvällä eläinlääkärillä, jolla on varmasti kokemusta marsuista? En tässä ala sanomaan missä itse käytin, sillä en halua kenellekään huonoakaan mainosta, mutta jos vinkkejä on otan ilomielin vastaan!!!!Ja KIIRE ON! jos ne voisi edes puhelimessa neuvoa!!
Syytän kyllä itseäni jos Vilho kuolee ennen kuin ehdin vielä kysyä jostain!! Haluan selvyyden mikä on! JOs vika hampaissa niin tiedän kyllä kenelle en toista marsuani enää vie... - Sunnikka
PELOTTAA kirjoitti:
MÄ olen ihan toivoton, kun ihan oikeesti aloin miettiä, että kattoko se ne hampaat kunnolla. Olin kyllä vieressä kun se ne tarkisti, mutta silti mietityttää jälkeenpäin... Tänään se sylissä söi salaatinlehteä, mutta mun piti auttaa sitä saamaan paloja irti samoin hapankorppu maistui, mutta sen kovuudesta johtuen, ei saanut itse paloja vaan piti irrottaa sille pieniä paloja. Sillai autettuna se muutaman söi, mutta sekin loppui lyhyeen. Pitäisikö soittaa jollekin toiselle eläinlääkärille ja kysyä...musta oireet viittaa sen suuhun...Ei se juokaan, mutta jos suu kipeä niin kuinkas se onnistuiskaan. Olen ruutalla antanut ja saanut menemään muutaman millin vesi-c-vitaseosta..sekin tuntuu olevan yhtä taistelua. Inhottaa sitäkin tehdä, kun toinen ei ymmärrä, että sen parasta ajattelen, mutta pakkohan se on. Tai voisko kurkussa olla kasvain? Ei se ainakaan lekuri sitä nähnyt.. Yksi mulle iso ongelma on myös raha. Opiskelijana ei hirveasti tuota ole ja meni viimeksikin 43e eikä mitään edes selvinnyt. Tosin oli itsenäisyyspäivä ja se nosti hintaa. Tietysti marsustani välitän, mutta kaikki verikokeet ja tutkimukset... ovatko ne kuitenkaan hyödyksi? ja kärsiihän siinä marsukin kun koko ajan nukutellaan ja raastetaan paikasta toiseen... ressiä siitäkin tulee. Kysyisin hampaista ehkä tyhmänkin kysymyksen, mutta onko normaalia jos ylä etuhampaat eivät ole täsmälleen yhtä pitkät? taikka vastaavat alahampaat? Kyllä se lääkäri väitti niiden olevan kunnossa, mutta tässä tilanteessa nyt jo epäilyttää kaikki!
Onko kukaan käyttänyt marsuaan Lahdessa jollain hyvällä eläinlääkärillä, jolla on varmasti kokemusta marsuista? En tässä ala sanomaan missä itse käytin, sillä en halua kenellekään huonoakaan mainosta, mutta jos vinkkejä on otan ilomielin vastaan!!!!Ja KIIRE ON! jos ne voisi edes puhelimessa neuvoa!!
Syytän kyllä itseäni jos Vilho kuolee ennen kuin ehdin vielä kysyä jostain!! Haluan selvyyden mikä on! JOs vika hampaissa niin tiedän kyllä kenelle en toista marsuani enää vie...On mielestäni ihan normaalia, etteivät ylä- ja alahampaat ole ihan täsmälleen samanpituiset, kunhan ero ei ole häiritsevä. Mutta jos niissä olisi ollut huomattavaa pituuseroa, niin eiköhän eläinlääkäri olisi sitten tehnyt asialle jo jotakin.
Olethan jo tuplannut C-vitamiinin annon?
Ja rahasta. Itsekin olen opiskelija, joten tunnen kyllä tilanteen jossa rahaa ei ole mutta sitä täytyisi olla. Kysy vanhemmiltasi josko he voisivat auttaa lainaamalla rahaa.
Mutta nyt alkaa asialla todellakin olla kiire, koska tilanne ei ole edennyt minnekään ja Vilhon elimistö alkaa heikentyä ravinnonpuutteesta. Pian voi olla jo liian myöhäistä, koska vaikka ongelma saadaan selville, marsun elimistö alkaa olla jo liian tyhjä että se selviäisi! :/
Eli kipinkapin eläinlääkärille, lyöt nyrkin pöytään että nyt haluatte kunnollista hoitoa marsulle! Syöt vaikka seuraavat viikot makaronia purkkitonnikalan kanssa, niin minä tekisin. PELOTTAA kirjoitti:
MÄ olen ihan toivoton, kun ihan oikeesti aloin miettiä, että kattoko se ne hampaat kunnolla. Olin kyllä vieressä kun se ne tarkisti, mutta silti mietityttää jälkeenpäin... Tänään se sylissä söi salaatinlehteä, mutta mun piti auttaa sitä saamaan paloja irti samoin hapankorppu maistui, mutta sen kovuudesta johtuen, ei saanut itse paloja vaan piti irrottaa sille pieniä paloja. Sillai autettuna se muutaman söi, mutta sekin loppui lyhyeen. Pitäisikö soittaa jollekin toiselle eläinlääkärille ja kysyä...musta oireet viittaa sen suuhun...Ei se juokaan, mutta jos suu kipeä niin kuinkas se onnistuiskaan. Olen ruutalla antanut ja saanut menemään muutaman millin vesi-c-vitaseosta..sekin tuntuu olevan yhtä taistelua. Inhottaa sitäkin tehdä, kun toinen ei ymmärrä, että sen parasta ajattelen, mutta pakkohan se on. Tai voisko kurkussa olla kasvain? Ei se ainakaan lekuri sitä nähnyt.. Yksi mulle iso ongelma on myös raha. Opiskelijana ei hirveasti tuota ole ja meni viimeksikin 43e eikä mitään edes selvinnyt. Tosin oli itsenäisyyspäivä ja se nosti hintaa. Tietysti marsustani välitän, mutta kaikki verikokeet ja tutkimukset... ovatko ne kuitenkaan hyödyksi? ja kärsiihän siinä marsukin kun koko ajan nukutellaan ja raastetaan paikasta toiseen... ressiä siitäkin tulee. Kysyisin hampaista ehkä tyhmänkin kysymyksen, mutta onko normaalia jos ylä etuhampaat eivät ole täsmälleen yhtä pitkät? taikka vastaavat alahampaat? Kyllä se lääkäri väitti niiden olevan kunnossa, mutta tässä tilanteessa nyt jo epäilyttää kaikki!
Onko kukaan käyttänyt marsuaan Lahdessa jollain hyvällä eläinlääkärillä, jolla on varmasti kokemusta marsuista? En tässä ala sanomaan missä itse käytin, sillä en halua kenellekään huonoakaan mainosta, mutta jos vinkkejä on otan ilomielin vastaan!!!!Ja KIIRE ON! jos ne voisi edes puhelimessa neuvoa!!
Syytän kyllä itseäni jos Vilho kuolee ennen kuin ehdin vielä kysyä jostain!! Haluan selvyyden mikä on! JOs vika hampaissa niin tiedän kyllä kenelle en toista marsuani enää vie...tarkastettiinhan takahampaat varmasti?
Tulee mieleen oma marsuni muutaman vuoden takaa, jolloin lopetti syömisen. Ensimmäinen eläinlääkari ei tarkastanut takahampaita ja se kostautui. Myöhemmin, kun marsumme oli jo todella heikossa kunnossa, se rauhoitettiin ja silloin huomattiin takahampaiden kasvaneen pyramidimaisesti yhteen. Ne pätkittiin samoin etuhampaat. Eläinlääkärin mielestä hampaat olivat perinnöllinen juttu. Emme saaneet paljon toivoa, vaikka kaikkemme yritimme. Jatkuvaa ruiskuruokintaa ym. kunnes pikkuinen nukkui pois muutaman päivän päästä.
Itseään on turha syyttää mistään, koska usein marsun syömättömyydelle ei voi mitään, vaikka kuinka yrittäisit. Mutta toivotaan parasta!
- PELOTTAA
soitin tänä aamuna sille samalle lekurille, jolla vilhoa olin käyttänyt. Se sanoi ettei hampaissa tosiaan mitään näkynyt ja se todella katsoi levittimien ym. instrumenttien kanssa myös takahampaat. Kysyin että voisiko kurkussa olla jotakin, niin lääkäri siihen, että tosiaankaan syvälle kurkkuun ei voi nähdä, mutta lekuri ehdotti vielä koitettavan antibioottia, mikäli se auttaisi, vaikkei mitään näkyvää tulehduksellista syytä olekaan. Sanoi että jos kokeiltaisi 4 pv antbioottia ja katsottaisiin tilanne ma uudestaan. Sitten tulee tämä mielenkiintoisin juttu: lääkäri kertoi miten lääkkeen voi antaa, eli joko piikkeinä tai suun kautta. Ajattelin, että suun kautta se saattaisi olla hermoja raastavaa sekä vilholle että mulle. samaa ounasteli lääkäri joka siihen ehdotti että vaihtoehtona suunkautta otettavalle kävisin joka päivä piikityttämässä ressukkaani, joka muutenkin pelkää reissaamista..sekään ei tietenkään houkuttanut, mutta heti perään lääkäri ehdotti, että toki voin pistää itsekin että hakisin piikit lekurilta ja antaisin piikin kerran pvssä 4 pv ajan. Tietenkin se neuvoi jo heti puhelimessa kuinka se tehdään ja olinhan nähnyt kun rauhoittava pistettiin... Ehkäpä moni hämmästelee kuinka uskalsin suostua moiseen, mutta pistäminen ei mulle vieras asia olekaan, sillä opiskelen terveydenhoitajaksi(3.vuosi menossa)...eli paljon olen pistellyt... ihmisiä tosin. Nämä marsut ovat aivan uusi aluevaltaus..
Noh ekan pistin tossa äsken ja poikaystäväni piteli kiinni... Kyllähän se kauhistutti kun toi niskapoimu on kieltämättä aika vaikee saada marsulta kunnolla poimulle, johon piikki pistetään. Kyllähän se vinkaisi, mutta pistämisen jälkeen kaikki oli taas hyvin. Toivottavasti lääke meni perille ja oikeaan paikkaan. Ei se siihen ainakaan kuollut ;) ehkä se siis onnistui. En kyllä ikinä uskonut tuota tekeväni omalle rakkaalleni, mutta toisaalta Vilhon parhaaksihan se on! Ja samalla säästää varmasti rahaakin kun ei tarvitse käyttää lääkärilä pistettävänä. Itse antibiootit eivät maksaneet kuin 3 e ja ne olivat valmiiksi vedetty ruiskuihin kun hain ne.
Nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta, mutta myös pelätään pahinta :(
Kertokaahan pidättekö mua ihan outona, että voin pistää omaa lemmikkiäni? Mä suoraansanottuna vähän pidän, sillä rakastan vilhoani ihan älyttömästi enkä haluis sille MITÄÄN pahaa. Tosin lääkettähän mä sille annankin. Toisaalta en ole mikään neulakammoinenkaan...ehkä tämä tästä. Eka takana, enää kolme jäljellä..- Sunnikka
Älä nyt ala sentään vainoharhaiseksi, ei kukaan pidä sinua outona jos pistät lääkeruiskeen omaan lemmikkiisi tai että pystyt siihen. Iso plussahan se vain on. Minä en ikinä kykenisi siihen, en sen takia että en kestäisi tuottaa kipua rakkaille puikuttimilleni, vaan siksi että minulla taas on aivan järjetön neulakammo.
Silloin kun Hipalla oli sitkeä virtsatientulehdus, eläinlääkäri pyysi minua pitämään sitä paikoillaan jotta voisi antaa niskaan piikin. Yritin, mutta minulle tuli niin paha olo että lähes pyörryin siihen paikkaan... *pyörittää silmiä*
Mutta todella hyvä, että kokeilette antibioottikuuria. Toivon todella, että Vilho palaa omaksi itsekseen ja alkaa taas terveen marsun tavoin syöpötellä!
Miten Vilho muuten jaksaa? tuossa mitään outoa ole. Tärkeintähän on, että saataisiin marsusi kuntoon. Itselläni oli dalmatiankoira, joka sairasti diabetestä. Monta vuotta elettiin ihan hyvää koiranelämää, kaksi kertaa päivässä insuliinipiikin avulla.
- PELOTTAA
Sunnikka kirjoitti:
Älä nyt ala sentään vainoharhaiseksi, ei kukaan pidä sinua outona jos pistät lääkeruiskeen omaan lemmikkiisi tai että pystyt siihen. Iso plussahan se vain on. Minä en ikinä kykenisi siihen, en sen takia että en kestäisi tuottaa kipua rakkaille puikuttimilleni, vaan siksi että minulla taas on aivan järjetön neulakammo.
Silloin kun Hipalla oli sitkeä virtsatientulehdus, eläinlääkäri pyysi minua pitämään sitä paikoillaan jotta voisi antaa niskaan piikin. Yritin, mutta minulle tuli niin paha olo että lähes pyörryin siihen paikkaan... *pyörittää silmiä*
Mutta todella hyvä, että kokeilette antibioottikuuria. Toivon todella, että Vilho palaa omaksi itsekseen ja alkaa taas terveen marsun tavoin syöpötellä!
Miten Vilho muuten jaksaa?eipä vilhon voinnissa edistystä ole tapahtunut... ruoka ei maistu edelleenkään ja pakkoruokinta on nimensä mukaisesti erittäin PAKKOruokintaa :( Ei hyvältä näytä ja tää on jo mullekin tosi rankkaa ku ajattelen vaan että onkohan sillä koviakin kipuja ja joka kerta kun yritän sitä väkisin syöttää ihan totta viiltää sydämestä...eikä houkuta enää piikitkään kauheesti! Auttakaa ja kertokaa mikä on oikein ratkaisu kaikista mahdollisista?
Kauanko antibiootin alottamisesta sen pitäs alkaa auttamaan? Nyt on vuorokausi kulunut, eikä mitään edistystä! Ajattelen vaan, että jos pojalla on kamala olo, niiin rääkkäänkö mä sitä pitämällä väkisin ja vielä pistelemällä ja pakkosyöttämällä..ei sekään oo elämää! ja kyyhöttää 24h/vrk samassa mökissä liikkumatta minnekkään, ellen ota sitä hellittäväksi, jota paljon yritän tehdä. Kannattaako enää odottaa vklopun yli, vai pitäisikö jo tehdä päätöksiä?
Surutyötä ole tässä tehnyt jo sunnuntaista lähtien..itkenyt olen joka päivä. Kova "projekti" tämä luopuminen on ihmiselle! Koville ottaa, niin koville. Mitään en voi tehdä, minnekään en voi mennä ajattelematta pikkuista, joka kyyhöttää luultavasti kovissakin kivuissa omassa pienessä mökissään :( Eläinlääkärikin sanoi, että marsu ei välttämättä ilmoita kivuistaan, mikäli ne ovat sisäelimissä, esim. vatsassa.
Olen jo sitäkin miettinyt että kuinka hautaaminen onnistuisi kun on jo maat jäässä. Äitini omakotitalon pihaan olen ajatellut Vilhon viedä uinumaan. Siellä samaisella pihalla se on saanut viettää kesät nurmikolla kirmaillen ja apiloista nautiskellen..
Mikä on parhaaksi Vilholle? - PELOTTAA
Sunnikka kirjoitti:
Älä nyt ala sentään vainoharhaiseksi, ei kukaan pidä sinua outona jos pistät lääkeruiskeen omaan lemmikkiisi tai että pystyt siihen. Iso plussahan se vain on. Minä en ikinä kykenisi siihen, en sen takia että en kestäisi tuottaa kipua rakkaille puikuttimilleni, vaan siksi että minulla taas on aivan järjetön neulakammo.
Silloin kun Hipalla oli sitkeä virtsatientulehdus, eläinlääkäri pyysi minua pitämään sitä paikoillaan jotta voisi antaa niskaan piikin. Yritin, mutta minulle tuli niin paha olo että lähes pyörryin siihen paikkaan... *pyörittää silmiä*
Mutta todella hyvä, että kokeilette antibioottikuuria. Toivon todella, että Vilho palaa omaksi itsekseen ja alkaa taas terveen marsun tavoin syöpötellä!
Miten Vilho muuten jaksaa?NO NYT TÄMÄ HANKALAKSI MENEE! Nyt kun äsken pistin taas antb. se tuntu nyt ihan erilaiselta se pistäminen, tarkoitan että aloin epäillä eilistä pistosta, että meniköhän se edes perille asti, sillä nyt tunsin neulan menevän ihon läpi selvästi..iho on marsuilla "sitkeämpi" kun ihmisillä, eli neula ei niin helposti menekään kun kuvittelin...eilen olin varmaan niin varovainen, kun en ole moista ikinä tehnyt! noh taas täytyy jännittää, että mitä tossa nyt tapahtuu..alkaa vilhokin vaan olla jo tosi väsy, eli sen pitäs nyt sitten kiireen vilkkaa alkaa vaikuttamaan!!!
- Sunnikka
PELOTTAA kirjoitti:
eipä vilhon voinnissa edistystä ole tapahtunut... ruoka ei maistu edelleenkään ja pakkoruokinta on nimensä mukaisesti erittäin PAKKOruokintaa :( Ei hyvältä näytä ja tää on jo mullekin tosi rankkaa ku ajattelen vaan että onkohan sillä koviakin kipuja ja joka kerta kun yritän sitä väkisin syöttää ihan totta viiltää sydämestä...eikä houkuta enää piikitkään kauheesti! Auttakaa ja kertokaa mikä on oikein ratkaisu kaikista mahdollisista?
Kauanko antibiootin alottamisesta sen pitäs alkaa auttamaan? Nyt on vuorokausi kulunut, eikä mitään edistystä! Ajattelen vaan, että jos pojalla on kamala olo, niiin rääkkäänkö mä sitä pitämällä väkisin ja vielä pistelemällä ja pakkosyöttämällä..ei sekään oo elämää! ja kyyhöttää 24h/vrk samassa mökissä liikkumatta minnekkään, ellen ota sitä hellittäväksi, jota paljon yritän tehdä. Kannattaako enää odottaa vklopun yli, vai pitäisikö jo tehdä päätöksiä?
Surutyötä ole tässä tehnyt jo sunnuntaista lähtien..itkenyt olen joka päivä. Kova "projekti" tämä luopuminen on ihmiselle! Koville ottaa, niin koville. Mitään en voi tehdä, minnekään en voi mennä ajattelematta pikkuista, joka kyyhöttää luultavasti kovissakin kivuissa omassa pienessä mökissään :( Eläinlääkärikin sanoi, että marsu ei välttämättä ilmoita kivuistaan, mikäli ne ovat sisäelimissä, esim. vatsassa.
Olen jo sitäkin miettinyt että kuinka hautaaminen onnistuisi kun on jo maat jäässä. Äitini omakotitalon pihaan olen ajatellut Vilhon viedä uinumaan. Siellä samaisella pihalla se on saanut viettää kesät nurmikolla kirmaillen ja apiloista nautiskellen..
Mikä on parhaaksi Vilholle?Kyllä antibioottikuurilla menee pari tai muutama päivä ennen kuin se alkaa vaikuttaa.. eli päivän kerta-annoksen jälkeen tuskin näkyykään mitään muutoksia.
Onko Vilholle mahdollista tehdä röntgen-kuvausta, jos se yhtään selventäisi ongelmaa? Onko eläinlääkäri antanut mitään muuta vaihtoehtoa jos kuuri ei ota toimiakseen?
Jos mikään ei tunnu auttavan, niin valitettavasti sun täytyy itse tehdä ratkaiseva päätös... Kukaan meistä täällä ei voi sitä sun puolesta tehdä, koska Vilho on nimenomaan sinun marsusi. Tiedän että vastuu on raskas kantaa, mutta se on hintana kaikesta siitä ajasta, jonka olet saanut viettää Vilhon kanssa ja olet saanut tuntea sen hengittävän sylissäsi.
Toivotaan parasta... Pidän peukkuja ja isovarpaita Vilhon paranemiselle!! PELOTTAA kirjoitti:
eipä vilhon voinnissa edistystä ole tapahtunut... ruoka ei maistu edelleenkään ja pakkoruokinta on nimensä mukaisesti erittäin PAKKOruokintaa :( Ei hyvältä näytä ja tää on jo mullekin tosi rankkaa ku ajattelen vaan että onkohan sillä koviakin kipuja ja joka kerta kun yritän sitä väkisin syöttää ihan totta viiltää sydämestä...eikä houkuta enää piikitkään kauheesti! Auttakaa ja kertokaa mikä on oikein ratkaisu kaikista mahdollisista?
Kauanko antibiootin alottamisesta sen pitäs alkaa auttamaan? Nyt on vuorokausi kulunut, eikä mitään edistystä! Ajattelen vaan, että jos pojalla on kamala olo, niiin rääkkäänkö mä sitä pitämällä väkisin ja vielä pistelemällä ja pakkosyöttämällä..ei sekään oo elämää! ja kyyhöttää 24h/vrk samassa mökissä liikkumatta minnekkään, ellen ota sitä hellittäväksi, jota paljon yritän tehdä. Kannattaako enää odottaa vklopun yli, vai pitäisikö jo tehdä päätöksiä?
Surutyötä ole tässä tehnyt jo sunnuntaista lähtien..itkenyt olen joka päivä. Kova "projekti" tämä luopuminen on ihmiselle! Koville ottaa, niin koville. Mitään en voi tehdä, minnekään en voi mennä ajattelematta pikkuista, joka kyyhöttää luultavasti kovissakin kivuissa omassa pienessä mökissään :( Eläinlääkärikin sanoi, että marsu ei välttämättä ilmoita kivuistaan, mikäli ne ovat sisäelimissä, esim. vatsassa.
Olen jo sitäkin miettinyt että kuinka hautaaminen onnistuisi kun on jo maat jäässä. Äitini omakotitalon pihaan olen ajatellut Vilhon viedä uinumaan. Siellä samaisella pihalla se on saanut viettää kesät nurmikolla kirmaillen ja apiloista nautiskellen..
Mikä on parhaaksi Vilholle?varsin hyvin fiiliksen, mikä sulla on. Oman lemmikin sairastaminen on rankkaa ja vielä rankempaa epätietoisuus siitä kääntyykö tilanne ja mihin suuntaan. Kyllä tuo antibiootti pitäisi suht nopeasti alkaa vaikuttaa, mutta tuntuu välillä, että eläinlääkärit antavat marsuille kuurin sen kummemmin selvittämättä, tarvitaanko kuuria. Marsuillekaan ei käy kuin muutama antibiootti ja se on aika rankka prosessi sille. Omalle marsulleni annettiin antibiootit ruiskun avulla, mutta se ei vaikuttanut mitenkään tilanteeseen.
Älä vielä hautaa mielessäsi lemmikkiäsi, vaan katso mihin päin tilanne kehittyy nyt viikonlopun aikana. Jos maanantaihin mennessä ei parempaan päin, varaa uusi aika eläinlääkärille, jos vaan löydät niin, sellaiselle, joka on hoitanut marsuja ja pyydä röntgenkuvausta. Jaksamista!
- ...
onko marsusi tila parantunut yhtään? olen seurannut tätä keskustelua ja on alkanut kiinnostaa kuinka marsusi käy.. :/ toivottavasti selviää
- ...
onko marsusi tila parantunut yhtään? olen seurannut tätä keskustelua ja on alkanut kiinnostaa kuinka marsusi käy.. :/ toivottavasti selviää
- PELOTTAA
TÄÄ ON HERMOJA RAASTAVAA!!! olin jo oikeestaan päätökseni lopullisesta piikistä tehnyt, kun taas eilen sen ollessa mun sylissä tarjosin sille paloiksi pilkottua porkkanaa, kunse yritti taas itse sada paloja ensin irti kokonaisesta... muutaman palan se taas söi, mutta siihen se jäi, eli en nyt sitten tiedä, että oisko sillä kuitenkin nälkä kun se yrittää silloin tällöin syödä. enkä siis tiedä, että oisko sillä mahdollisuutta vielä selvitä?!
Nyt sitten äskettäin siltä tuli taas suolesta semmosta ihmeellistä mömmöä pari pientä nökärettä, jotka on ikäänkuin sellasen liimamaisen kalvon peittämiä ja tarttuu helposti sormiin, eli ei se ainakaan ole ripulia. Ulostanut se ei olekaan koko viime vk aikana, paitsi sillon ma tuli sitä samanlaista kun äsken.. lääkäri sillon ti tunnusteli mahan ja sanoikin suolen olevan tyhjä..
sekin on outoa kun se periaatteessa toisinaan käyttäytyy normaalisti, eli eilenkin se ekan kerran pitkään aikaan huusi kuikuttaen kun avasin jääkaapin oven..lisäksi se pesee ja sukii itseään päivittäin. Liikkumista se ei tosin juurikaan harrasta ja häkissä ollessaan kököttää jo tuttuun tapaansa mökissään. Tänä aamuna näin sen käyvän ruokakupilla, mutta ei se siinä kauaa ollut enkä usko että se mitään vatsaansa sai..
tänään annoin viimeisen antibiootin...kyllähän sen jo pitäisi alkaa vaikuttaa jos on vaikuttaakseen.. Tiedättekö mitään sairautta joka vois moiseen johtaa? esim onko olemassa jotain suoliloista, joka vois saada noin pahaa aikaan ja tehoaako tämä antibiootti siihen? Tiedättekö mihin kaikkeen vaivaan tämä antibiootti auttaa?..unohdin silloin kysyä lääkäriltä.
Eli antibiootti, joka on ollut käytössä on 4x Baytril 50mg/ml ja ruiskuissa ollut päiväannoksena 0.15ml, eli lääkelaskun laskettuani päiväannos mg:na on 7.5mg.
kaikki jatkotutkimukset pistää mut miettimään, että onko ne tarpeen ja entä jos silti ei mitään löydykään? Lisäksi on tuo raha...jos jotain löytyisi, minkä voisi esim. leikkauksen avulla korjata, niin maksaa paljon, eikä siinä siltikään olisi varmuutta vilhon toipumisesta. Ja eikös kaikista operaatioista toipuminen ole marsullekin tuskallista? Eli kaikenkaikkiaan mietin sitä, että olisinko vain itsekäs jos rupaisin moiseen rumbaan? eli haluaisin väkisin pitää toisen itselläni, vaikka toisen aika on tullut.. Tämä on siis ollut todella rankka viikko ja koulussakin on parhaillaan opinnäytetyön ahkeraa uurastusta, ja sen pitäs olla tietyssä vaiheessa..johon "death line" lähestyy..
Näin rankkaa mulla ei ele ollut pitkään aikaan, en edes muista onko näin rankkaa ikinä ollutkaan... ihanaa että te välitätte ja ootte aidosti kiinnostuneita ja huolissanne! :) PELOTTAA kirjoitti:
TÄÄ ON HERMOJA RAASTAVAA!!! olin jo oikeestaan päätökseni lopullisesta piikistä tehnyt, kun taas eilen sen ollessa mun sylissä tarjosin sille paloiksi pilkottua porkkanaa, kunse yritti taas itse sada paloja ensin irti kokonaisesta... muutaman palan se taas söi, mutta siihen se jäi, eli en nyt sitten tiedä, että oisko sillä kuitenkin nälkä kun se yrittää silloin tällöin syödä. enkä siis tiedä, että oisko sillä mahdollisuutta vielä selvitä?!
Nyt sitten äskettäin siltä tuli taas suolesta semmosta ihmeellistä mömmöä pari pientä nökärettä, jotka on ikäänkuin sellasen liimamaisen kalvon peittämiä ja tarttuu helposti sormiin, eli ei se ainakaan ole ripulia. Ulostanut se ei olekaan koko viime vk aikana, paitsi sillon ma tuli sitä samanlaista kun äsken.. lääkäri sillon ti tunnusteli mahan ja sanoikin suolen olevan tyhjä..
sekin on outoa kun se periaatteessa toisinaan käyttäytyy normaalisti, eli eilenkin se ekan kerran pitkään aikaan huusi kuikuttaen kun avasin jääkaapin oven..lisäksi se pesee ja sukii itseään päivittäin. Liikkumista se ei tosin juurikaan harrasta ja häkissä ollessaan kököttää jo tuttuun tapaansa mökissään. Tänä aamuna näin sen käyvän ruokakupilla, mutta ei se siinä kauaa ollut enkä usko että se mitään vatsaansa sai..
tänään annoin viimeisen antibiootin...kyllähän sen jo pitäisi alkaa vaikuttaa jos on vaikuttaakseen.. Tiedättekö mitään sairautta joka vois moiseen johtaa? esim onko olemassa jotain suoliloista, joka vois saada noin pahaa aikaan ja tehoaako tämä antibiootti siihen? Tiedättekö mihin kaikkeen vaivaan tämä antibiootti auttaa?..unohdin silloin kysyä lääkäriltä.
Eli antibiootti, joka on ollut käytössä on 4x Baytril 50mg/ml ja ruiskuissa ollut päiväannoksena 0.15ml, eli lääkelaskun laskettuani päiväannos mg:na on 7.5mg.
kaikki jatkotutkimukset pistää mut miettimään, että onko ne tarpeen ja entä jos silti ei mitään löydykään? Lisäksi on tuo raha...jos jotain löytyisi, minkä voisi esim. leikkauksen avulla korjata, niin maksaa paljon, eikä siinä siltikään olisi varmuutta vilhon toipumisesta. Ja eikös kaikista operaatioista toipuminen ole marsullekin tuskallista? Eli kaikenkaikkiaan mietin sitä, että olisinko vain itsekäs jos rupaisin moiseen rumbaan? eli haluaisin väkisin pitää toisen itselläni, vaikka toisen aika on tullut.. Tämä on siis ollut todella rankka viikko ja koulussakin on parhaillaan opinnäytetyön ahkeraa uurastusta, ja sen pitäs olla tietyssä vaiheessa..johon "death line" lähestyy..
Näin rankkaa mulla ei ele ollut pitkään aikaan, en edes muista onko näin rankkaa ikinä ollutkaan... ihanaa että te välitätte ja ootte aidosti kiinnostuneita ja huolissanne! :)voi myös marsuille tulla, jos niitä pitää kesäisin ulkona. Enpä osaa tuosta lääkityksestä sanoa, tod.näk. matolääkitys on erikseen. Voisit kysäistä tuota asiaa puhelimitse eläinlääkäriltä. Oireena yleensä on laihtuminen, mutta ruokahalu kyllä pitäisi säilyä.
- ...
PELOTTAA kirjoitti:
TÄÄ ON HERMOJA RAASTAVAA!!! olin jo oikeestaan päätökseni lopullisesta piikistä tehnyt, kun taas eilen sen ollessa mun sylissä tarjosin sille paloiksi pilkottua porkkanaa, kunse yritti taas itse sada paloja ensin irti kokonaisesta... muutaman palan se taas söi, mutta siihen se jäi, eli en nyt sitten tiedä, että oisko sillä kuitenkin nälkä kun se yrittää silloin tällöin syödä. enkä siis tiedä, että oisko sillä mahdollisuutta vielä selvitä?!
Nyt sitten äskettäin siltä tuli taas suolesta semmosta ihmeellistä mömmöä pari pientä nökärettä, jotka on ikäänkuin sellasen liimamaisen kalvon peittämiä ja tarttuu helposti sormiin, eli ei se ainakaan ole ripulia. Ulostanut se ei olekaan koko viime vk aikana, paitsi sillon ma tuli sitä samanlaista kun äsken.. lääkäri sillon ti tunnusteli mahan ja sanoikin suolen olevan tyhjä..
sekin on outoa kun se periaatteessa toisinaan käyttäytyy normaalisti, eli eilenkin se ekan kerran pitkään aikaan huusi kuikuttaen kun avasin jääkaapin oven..lisäksi se pesee ja sukii itseään päivittäin. Liikkumista se ei tosin juurikaan harrasta ja häkissä ollessaan kököttää jo tuttuun tapaansa mökissään. Tänä aamuna näin sen käyvän ruokakupilla, mutta ei se siinä kauaa ollut enkä usko että se mitään vatsaansa sai..
tänään annoin viimeisen antibiootin...kyllähän sen jo pitäisi alkaa vaikuttaa jos on vaikuttaakseen.. Tiedättekö mitään sairautta joka vois moiseen johtaa? esim onko olemassa jotain suoliloista, joka vois saada noin pahaa aikaan ja tehoaako tämä antibiootti siihen? Tiedättekö mihin kaikkeen vaivaan tämä antibiootti auttaa?..unohdin silloin kysyä lääkäriltä.
Eli antibiootti, joka on ollut käytössä on 4x Baytril 50mg/ml ja ruiskuissa ollut päiväannoksena 0.15ml, eli lääkelaskun laskettuani päiväannos mg:na on 7.5mg.
kaikki jatkotutkimukset pistää mut miettimään, että onko ne tarpeen ja entä jos silti ei mitään löydykään? Lisäksi on tuo raha...jos jotain löytyisi, minkä voisi esim. leikkauksen avulla korjata, niin maksaa paljon, eikä siinä siltikään olisi varmuutta vilhon toipumisesta. Ja eikös kaikista operaatioista toipuminen ole marsullekin tuskallista? Eli kaikenkaikkiaan mietin sitä, että olisinko vain itsekäs jos rupaisin moiseen rumbaan? eli haluaisin väkisin pitää toisen itselläni, vaikka toisen aika on tullut.. Tämä on siis ollut todella rankka viikko ja koulussakin on parhaillaan opinnäytetyön ahkeraa uurastusta, ja sen pitäs olla tietyssä vaiheessa..johon "death line" lähestyy..
Näin rankkaa mulla ei ele ollut pitkään aikaan, en edes muista onko näin rankkaa ikinä ollutkaan... ihanaa että te välitätte ja ootte aidosti kiinnostuneita ja huolissanne! :)marsusi pesee itseään? yleensä marsu joka on todella sairas ei vaivaudu pesemään itseään tippaakaan..en halua luoda liikoja toiveita,mutta näin olen vain kuullut.Tänäänkö on viimeinen ruisku?sitten takaisin lääkäriin? minulta on kuollut kaksi marsua,ja se oli kyllä todella rankkaa itselleni,ja kun se kävi vielä niin hitaastikin.minusta tuo kuulosti että marsusi tekisi mieli syödä mutta se ei pysty..?jos kerta kiljuikin ruokaa..Eikö sille voisi muussata ruokaa,jotta menisi alas.?jollakin pipetilla tms. yrittäisi antaa.Pellettiä ja vettä sekaisin ja sitten..?minä tein kerran tuoreruuasta mössöä joka oli helpompi syödä..:/
- Sunnikka
... kirjoitti:
marsusi pesee itseään? yleensä marsu joka on todella sairas ei vaivaudu pesemään itseään tippaakaan..en halua luoda liikoja toiveita,mutta näin olen vain kuullut.Tänäänkö on viimeinen ruisku?sitten takaisin lääkäriin? minulta on kuollut kaksi marsua,ja se oli kyllä todella rankkaa itselleni,ja kun se kävi vielä niin hitaastikin.minusta tuo kuulosti että marsusi tekisi mieli syödä mutta se ei pysty..?jos kerta kiljuikin ruokaa..Eikö sille voisi muussata ruokaa,jotta menisi alas.?jollakin pipetilla tms. yrittäisi antaa.Pellettiä ja vettä sekaisin ja sitten..?minä tein kerran tuoreruuasta mössöä joka oli helpompi syödä..:/
Omat marsuni tykkäsivät paljon ruisleseistä tehdystä "puurosta".. siis ilman suolaa tai sokeria tai muutakaan, vain pelkkää vettä ja leseitä. Voisi olla ihan hyvä veto koittaa marsusi saada syömään tuota, saisi edes jotain sisälleen.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, kokeile pehmeitä ruokia. Vaikka jotain lisäaineetonta pilttiä vedellä laimennettuna, esimerkiksi porkkanaa? Mutta tuotakaan ei ole suositeltavaa syöttää pitkää aikaa. - ...
Sunnikka kirjoitti:
Omat marsuni tykkäsivät paljon ruisleseistä tehdystä "puurosta".. siis ilman suolaa tai sokeria tai muutakaan, vain pelkkää vettä ja leseitä. Voisi olla ihan hyvä veto koittaa marsusi saada syömään tuota, saisi edes jotain sisälleen.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, kokeile pehmeitä ruokia. Vaikka jotain lisäaineetonta pilttiä vedellä laimennettuna, esimerkiksi porkkanaa? Mutta tuotakaan ei ole suositeltavaa syöttää pitkää aikaa.neljän viljan puurosta meillä tykätään..syötin kun hampaat irronnut yhdellä..meni kaupaksi..ja nuo vihannekset muussasin sillä sellaisella koneella millä saa perunamuussia..ja tehovatkain on hyvä kanssa.Yritä näitä tosiaan heti kun kerkeät..Sellaista mitä ei tarvitse yrittää purra tai mitään.tarkistiko lääkäri varmasti että suussa ei ollut mitään vikaa..? toivotaan nyt parasta.
- enää ei tarvitse pelätä :((
Tänään tein elämäni raskaimman päätöksen:
In memoriam Vilho
*20.7.2002
12.12.2005
Nyt ei sen enää tarvitse kärsiä! Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että on jo niin väsynyt, ettei mitään kannata ruveta tekemään, eikä välttämättä mitään voisi enää tehdäkään vaikka syy olisi selvinnyt. Oli jo viikon ollut minun pakkoruokintani varassa, väsynyt poika olikin jo. Minun syliini se nukahti rauhallisesti, eikä edes piikkiä valittanut.
SURU ON VALTAVA!!
Kävimme siskoni kanssa hautaamassa Vilhon äitini takapihalle. Jätettiin kauniit jäähyväiset ja hellin sitä vielä hetken sylissäni.Siellä se lepää lapsuuden Mökö-marsuni ja Jilly-koiran kanssa, odottaen aikanaan viereensä Mimmi-marsua, elinkumppaniaan.
Paljon jäi kysymyksiä, mieltä vaivaa suunnattomasti, olisiko ollut vielä mahdollisuus... Mutta nyt on Vilholla hyvä olla ja hyvällä ruokahalulla saa kirmailla paratiisissa ja syödä vatsansa täyteen ruohoa! Tämä aika jonka sain Vilhon kanssa viettää oli ihanaa, en hetkeäkään antaisi pois! Kyyneleet ovat jo kohta hukuttaneet minut ja tietokoneen näppäimistön.. Loppu aika oli vilholla varmasti hyvä olla, pidin sitä sylissäni lähes ympäri vuorokauden ja annoin kaiken rakkauteni, minkä voin!
Pitäkää kuikuttimianne hyvänä ja hellikää aina kun siihen on mahdollisuus! Loppu voi tulla yllättäen, niinkuin meille kävi.. Hyvää joulunodotusta kaikille, jotka ovat eläneet mukana viime viikon tapahtumia ja jotka ovat seuranneet tätä keskustelua, myös kaikkien ihanille kurisijoille!
Miten ikävän sanoiksi pukisin, kun sanat niin tyhjiltä tuntuu. Miten kaipuuta voi selittää, se jäi vain sieluun sykkyrään. Miten toivo ja epätoivo vaikuttaa, miksi ne ei sovintoa tehdyksi saa. Miten kyyneleet tulee kuin varkaat vaan, ja miten ne saa loppumaan.
Miksi annettu apu ei autakaan, eikö rukousten määrää kuulla. Se hellyyttävyys sinusta säteili, ja meitä kaikkia lohdutti.
Sinä päivänä kuulin linnunlaulun, näin säteet talviauringon. Nyt on pitkä taistelu takana, siinä on vain yksi voittaja.
Tuli tyhjyys ja ikävä, Vilho, Olet muistoissani pysyvä.
Minä rakastan sinua!- ...
otan osaa suruusi.kävi ihan itkettämään itseäni,tiedän miltä sinusta tuntuu,itse kokenut saman.;(
Tuota päätöstä oli varmasti vaikea tehdä.Siinä päättää oman parhaan ystävänsä elämästä.Teit todella rohkeasti,voin sanoa että itse en ehkä osaisi.;/ olen todella pahoillani marsusi poismenosta.Pidin peukkuja loppuun asti. - ...
... kirjoitti:
otan osaa suruusi.kävi ihan itkettämään itseäni,tiedän miltä sinusta tuntuu,itse kokenut saman.;(
Tuota päätöstä oli varmasti vaikea tehdä.Siinä päättää oman parhaan ystävänsä elämästä.Teit todella rohkeasti,voin sanoa että itse en ehkä osaisi.;/ olen todella pahoillani marsusi poismenosta.Pidin peukkuja loppuun asti.olette toisen marsusi kanssa varmasti entistä tärkeämpiä toisillenne.Toivottavasti siitä on tukea sinulle ja pystyt piristämään marsusi vaikka sen kumppani menikin pois. :/ on varmasti vaikeaa..
- Sunnikka
Voih :'(
Osanottomme suruunne.. Mutta teit kyllä kaiken tehtävissä olevan marsusi puolesta. Nyt ainakin tiedät varmuudella että Vilhon on hyvä olla.
Hellithän Mimmiä nyt erityisen paljon, sekin varmasti kaipaa kumppaniaan.
Paljon halauksia teille, taistelu oli pitkä ja nyt on aika levätä. myös suureen suruusi. Teit viisaan ja rohkean päätöksen, joka varmaan oli hyvin, hyvin, vaikea, mutta kuitenkin, ehkä se ainoa oikea. Kyynel vierähti myös minun silmästäni lukiessani viestiäsi. Jaksamista ja kaikesta huolimatta, hyvää joulun odotusta.
- mii
Osanottoni munkin puolesta... Ainakin marsus sai viettää hyvän elämän kun sillä oli noin hyvä/huolehtiva omistaja! Se oli siis onnellinen marsu :) ja on varmasti vieläkin...siellä pilven reunalla se katselee sua ja sitä toista marsua :) pärjäile ja voimia!
- PELOTTAA
teille kaikille, jotka oikeasti ootte välittäny!! tää on ollu mulle terapiaa ja on ollu ihana keskustella ihmisten kanssa jotka oikeesti ymmärtää marsu-rakasta ihmistä! Päivä kerrallaan..viime yö meni valvoen ja mietiskellen...voiko itkemiseen väsyä? En tiedä, mutta siltä oikeesti tuntuu. Itkettää usein yhä, muttei enää tule edes kyyneleitä...olo on kuitenkin tosi surkea! Tuntuu että olen suruni kanssa ihan yksin (paitsi tietenkin te ymmärrätte) sillä en itsekään uskonut sen ottavan näin koville, niiin en enää viitsi puhua asiasta lähimmilleni ja vaivata heitä sillä, sillä eivät he ymmärrä kuitenkaan miksi näin pahalta tuntuu "sehän on vain marsu"... Kyllä kai aika parantaa haavat..
Mutta nyt huolestuttaa jo mimmi! Olen kuullut kauhutragedioita joissa kumppani on kuollut jopa parin viikon päästä kun on menettänyt toisen.. Yritän kovasti viettää aikaa mimmin kanssa...
Osaatteko antaa vinkkejä miten marsua voi piristää jos tämä suree ...muuten kuin antamalla silloin tällöin herkkuja ;)Mikä "touhu" on mielekästä teidän vikisijöillä erityisesti?- Sunnikka
Tiedän, että sitä on rankkaa miettiä kun olet juuri menettänyt rakkaan ja korvaamattoman ystävän, mutta Mimmiä ajatellen oletko harkinnut hänelle uutta kaveria? Se voisi helpottaa Mimmin oloa huomattavasti.
En tiedä onko Mimmiä oikein mahdollista piristää muulla tavoin kuin antamalla hänelle aikaa ja olemalla hänen kanssaan mahdollisimman paljon. Siis paljon sylittelyä, hellimistä, leikkimistä. Meillä marsut suorastaan rakastavat viltin alla myllertämistä, kuuluu vain "puh puh puh puh" kun liikuskelevat siellä :) joskus myös teen heille pieniä esteratoja tai sokkeloita (esim. vanhoista VHS:istä) jonne sitten piilottelen namipaloja.
Eihän siitä surusta oikein ikinä pääse "kunnolla" ylitse. Mutta kipu ja suru laantuvat, kun tilalle tulee kaikkia iloisia muistoja yhteisistä hetkistänne. Täytyy vain muistaa, että nyt Vilho voi hyvin ja sillä on hyvä olla sateenkaaren sillalla muiden marsuystävien kanssa ja kirmailla ikivihreillä nurmilla. Siellä Vilho odottaa sinua, kunnes taas tapaatte. huomasin samoin, kun oma marsuni kuoli miten jotkut tosiaan ihmettelivät, että sehän oli vaan marsu! Mutta oli se lemmikki sitten hevonen, koira, marsu tai kultakala, ne ovat kaikki omistajalleen yhtä tärkeitä ja rakkaita. Ja niiden poismeno on aina yhtä raskasta, ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan!
Vietä paljon aikaa toisen marsusi kanssa, sylittele ja silittele, ja kaikkea muuta uutta puuhaa voisi keksiä.- pähkinä
yama05 kirjoitti:
huomasin samoin, kun oma marsuni kuoli miten jotkut tosiaan ihmettelivät, että sehän oli vaan marsu! Mutta oli se lemmikki sitten hevonen, koira, marsu tai kultakala, ne ovat kaikki omistajalleen yhtä tärkeitä ja rakkaita. Ja niiden poismeno on aina yhtä raskasta, ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan!
Vietä paljon aikaa toisen marsusi kanssa, sylittele ja silittele, ja kaikkea muuta uutta puuhaa voisi keksiä.moikka!!! olien seurannu tätä keskustelua jo aika kauan vaikka en ole lähettäny tähän mitään viestiä... minuakin suretti aivan kamalasti kun luin vilhostasi ja itkin kun luin että vilho oli kuallut. =`( mutta asiasta toiseen minustakin olisi hyvä jos olet mimmin kanssa niin paljon kuin vaan ehdit.=)
meidän marsut ainakin tykkäävät löhöillä sylissä erittäi aljon... ja se on ihmeellistä (minusta) nimittäin minun marsuni ainakin tykkää kuunnella musiikkia... aika outoo - ...
keksi uusia virikkeitä,vaikka riippumattoja jos ei ole..erilaisi kivoja pieniä asioita..piilotat vaikka vähän jotain herkkuja..tuska on varmaan marsullasikin,yhtä lailla kuin sinulla.toisianne te voitte lohduttaa. :( ehkä tuo toinen ystävä ei ole hyvä idea siinä mielessä että sitten se taas jää yksin.JOs päädyt tähän.ostaisin sinuna kaksi uutta nuorta.
Ja minusta tuntuu että aika ei paranna haavoja,se vain haalistaa niitä.Aina se arpi,ainakin minulla, on kuitenkin. Voimia vielä kerran.
ps.Jos on iso häkki,vaihda järjestystä joka kerta kun vaihdat uudet aluset.Siitä ainakin meidän marsut pitää kovasti. - PELOTTAA
... kirjoitti:
keksi uusia virikkeitä,vaikka riippumattoja jos ei ole..erilaisi kivoja pieniä asioita..piilotat vaikka vähän jotain herkkuja..tuska on varmaan marsullasikin,yhtä lailla kuin sinulla.toisianne te voitte lohduttaa. :( ehkä tuo toinen ystävä ei ole hyvä idea siinä mielessä että sitten se taas jää yksin.JOs päädyt tähän.ostaisin sinuna kaksi uutta nuorta.
Ja minusta tuntuu että aika ei paranna haavoja,se vain haalistaa niitä.Aina se arpi,ainakin minulla, on kuitenkin. Voimia vielä kerran.
ps.Jos on iso häkki,vaihda järjestystä joka kerta kun vaihdat uudet aluset.Siitä ainakin meidän marsut pitää kovasti.niin tota riippumattoa jäin ihmettelemään, eli minkälainen se on...onko niitä eläinkaupoissa valmiina, vai oletko itse rakentanut sellaisen? jos oot ni miten? ne tykkää siinä köllötellä? sitä voisi miettiä ja onko se sulla ihan häkissä vai missä? Entä olen miettinyt eläinkaupoissa kun olen nähnyt semmosia isoja juoksupyöriä niinku hamsuilla mutta vaan paljon isompia..onko ne ennemmin rotille tarkotettuja vai tykkääkö marsutki semmosesta? en oo viittiny ostaa ku en oo ollu yhtää varma, että olisko sille ees käyttöä? tuntuu kyllä hassulta ajatella et marsu juoksentelis siinä... oon vaa pohtinu ku niitä kerran isompiakin on.
kiitos ruokatarinoista... Mistä te sitä altromin pellettiä ootte ostanu? ite ostanu mustista ja mirristä pussitettuja pellettejä...tottapuhuen en tiedä, mitä merkkiä se on mutta myyjä kehui ja sanoi että hyvin on mennyt kaupaksi ja kyllä meillä marsut (tai siis nyt marsU)sitä syökin ;) taisi myyjä olla harjoittelija kun ei sitä sillon tiennyt, mutta sitä olen ostanut kun hyvin maistuu. supaguinea meilläkin ollut satunnaisesti käytössä. Meillä tykätään persiljasta paljon...mietin, että voiko sitä antaa enempikin, toisinku just esim kurkkua tai omenaa? eikös siinä oo c-vitamiiniakin aika paljon? PELOTTAA kirjoitti:
niin tota riippumattoa jäin ihmettelemään, eli minkälainen se on...onko niitä eläinkaupoissa valmiina, vai oletko itse rakentanut sellaisen? jos oot ni miten? ne tykkää siinä köllötellä? sitä voisi miettiä ja onko se sulla ihan häkissä vai missä? Entä olen miettinyt eläinkaupoissa kun olen nähnyt semmosia isoja juoksupyöriä niinku hamsuilla mutta vaan paljon isompia..onko ne ennemmin rotille tarkotettuja vai tykkääkö marsutki semmosesta? en oo viittiny ostaa ku en oo ollu yhtää varma, että olisko sille ees käyttöä? tuntuu kyllä hassulta ajatella et marsu juoksentelis siinä... oon vaa pohtinu ku niitä kerran isompiakin on.
kiitos ruokatarinoista... Mistä te sitä altromin pellettiä ootte ostanu? ite ostanu mustista ja mirristä pussitettuja pellettejä...tottapuhuen en tiedä, mitä merkkiä se on mutta myyjä kehui ja sanoi että hyvin on mennyt kaupaksi ja kyllä meillä marsut (tai siis nyt marsU)sitä syökin ;) taisi myyjä olla harjoittelija kun ei sitä sillon tiennyt, mutta sitä olen ostanut kun hyvin maistuu. supaguinea meilläkin ollut satunnaisesti käytössä. Meillä tykätään persiljasta paljon...mietin, että voiko sitä antaa enempikin, toisinku just esim kurkkua tai omenaa? eikös siinä oo c-vitamiiniakin aika paljon?on meidänkin marsulla, mutta ennemmin se lötköttää sen alla kuin päällä. Se on ostettu valmiina paikallisesta faunattaresta. Kiinnitetään ketjuilla häkin kaltereihin. Mutta sellaisen voi kyllä itsekin väsätä, esim. pyyhkeestä, joka on kolmikulmainen, solmii vaan häkin reunoihin kulmat kiinni.
Altromin pellettiä ostettu myös faunattaresta, meille kasvattaja suositteli pelkästään tätä pellettiä. Vaikka näistä pelleteistähän täälläkin vähän väliä väännetään kättä, mikä on parasta ja mitä ei saisi syöttää. Mutta ihan hyvin on kelvannut ja kasvanut tytteli meillä altromilla.
Persiljahan mielestäni kuuluu mausteyrtteihin, jota ei hirmuisia määriä kerralla pitäisi syöttää.- kaapo
PELOTTAA kirjoitti:
niin tota riippumattoa jäin ihmettelemään, eli minkälainen se on...onko niitä eläinkaupoissa valmiina, vai oletko itse rakentanut sellaisen? jos oot ni miten? ne tykkää siinä köllötellä? sitä voisi miettiä ja onko se sulla ihan häkissä vai missä? Entä olen miettinyt eläinkaupoissa kun olen nähnyt semmosia isoja juoksupyöriä niinku hamsuilla mutta vaan paljon isompia..onko ne ennemmin rotille tarkotettuja vai tykkääkö marsutki semmosesta? en oo viittiny ostaa ku en oo ollu yhtää varma, että olisko sille ees käyttöä? tuntuu kyllä hassulta ajatella et marsu juoksentelis siinä... oon vaa pohtinu ku niitä kerran isompiakin on.
kiitos ruokatarinoista... Mistä te sitä altromin pellettiä ootte ostanu? ite ostanu mustista ja mirristä pussitettuja pellettejä...tottapuhuen en tiedä, mitä merkkiä se on mutta myyjä kehui ja sanoi että hyvin on mennyt kaupaksi ja kyllä meillä marsut (tai siis nyt marsU)sitä syökin ;) taisi myyjä olla harjoittelija kun ei sitä sillon tiennyt, mutta sitä olen ostanut kun hyvin maistuu. supaguinea meilläkin ollut satunnaisesti käytössä. Meillä tykätään persiljasta paljon...mietin, että voiko sitä antaa enempikin, toisinku just esim kurkkua tai omenaa? eikös siinä oo c-vitamiiniakin aika paljon?meidän marsulla riippumatto on ahkerassa käytössä.sinne on kiva pompata ja sieltä katsella tapahtumia.ja alla on kiva köllötellä ja myös sen päällä.ostin sen valmiina eläinkaupasta.
- PELOTTAA
KIITOS VINKEISTÄ. En tosiaan ole ajatellut uusia/uutta kurisijaa hommata...tai minä ehkä voisinkin, mutta poikaystävä on toista mieltä ja yhdessä kun asutaan,niin...
Alustan vaihdon yhteydessä järjestyksen muuttaminen joka kerta kuulosti hyvältä, täytyy kokeilla...itse en niin kovin usein sitä ole tehnytkään..sitä jotenkin on aina automaattisesti laittanut "sisustuksen" vanhaan tuttuun tapaan. ;)
Kysyisin vielä että minkälaisesta ruuasta teidän marsujenne päivän ruokavalio koostuu? Aloin ajatella sitäkin, että nyt pistän kaikien mahdollisen peliin ja teen jonkinlaisen ruokaremontin tälle Mimmillekin... Että saisin pitää edes sen luonani mahdollisimman pitkään. Eihän sitä tosiaan tiedä, mikä vilholle tuli, mutta ajattelin jos vaikka ruokinnassa on ollut vikaa... parhaani olen yrittänyt tietämykseni mukaan ja c-vitaa ovat saaneet päivittäin. ja ei kai tässä auta syytellä itseään mistään kun ei tosiaan tiedä mikä tuli..kasvain, jokin vajaatoiminta?
Mutta kertokaa miten ruokitte päivittäin marsujanne. Mm. tuoreruuat (mitä lajeja, mitkä on teillä herkkuja ym. mitä ootte reilummin antanut, mitä vähemmän), siemenseokset, (heinää tietty aina saatavilla),pelletit ja kaikkien näiden määrät? Haluaisin tietää miten teillä muilla ja vertailla omia tottumuksiani..syödään tuoreruoasta joka päivä porkkanaa ja pienen kurkkupalan päällä c-vitamiinirakeet. Viikottain annan lanttua, ei oikein mielellään syö sitä. Satunnaisesti omenaa, tomaattia. En anna ollenkaan salaattia ja kurkkua ainoastaan vitamiinin alustana. Persiljaa ei syö.
Pelleteistä syöpi altromia ja jonkin verran mukaan oon lisännyt supa guineaa, tosin pyrkii vaan valikoimaan sieltä parhaat palat. Siinäpä nuo tärkeimmät! Heinää tietty on kokoajan saatavilla ja raikasta vettä.- ...
syötän marsuilleni tuoreruuaksi joka päivä punajuurta(tuoretta)(jotkut sitä mieltä ettei hyvä joka päivä,kasvattajat sitä mieltä että on),porkkanaa,persiljaa,basilikaa(sillointällöin,koska marsu haisee sen jälkeen :D) ja sitten kerran viikossa omenaa jonkin verran,kurkkua herkkupala ja lanttua yritin antaa mutta ei tykänneet.tuo persilja ja basilika on kaikkien herkkua ja punajuuri yhden erityistä herkkua.
Heinää tottakai aina!ja sitten "pää"ruoka niillä on altromin marsupelletti.joidenkin mielestä se on lihottavaa ja se toinen pellettimerkki on hyvä,mutta minun marsuni ovat kyllä oikeastaan liian laihoja.Ja altromin on todettu meillä ja monella kasvattajalla parhaaksi ruuaksi.on kyllä vissiin euron kalliinpaa kuin se toinen pelletti,mutta suosittelen kyllä jotain pellettiä,siemensekoitus tosiaan ei sovellu oikein marsulle,niissä on kaikkea mitä ei saisi antaa. :) siinä vähän vinkkejä.Ja tosiaan,tuota järjestyksen vaihtoa kun ehdotin, se oikeasti toimii.En tehnyt alussa niin,mutta nyt kun teen,marsut tuntuu tykkäävän siitä kovasti :)
Mun marsu tupsu on 6 vuotias tai 7 vuotias ja se ei ole syönyt mitään tai juonut mitään koko päivänä 😭
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1128443- 402565
- 1222287
- 231946
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151684- 111509
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa161462"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141409- 151282
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.131193