Keskivaikeamasennus!

deimien

Minulla todettiin kesällä 2005 keskivaikeamasennus, paniikkihäiriö ja burn out. Oireeni olivat vahvat paniikkihäiriöt, kuolemanpelko, älytön väsymys ja jatkuva itkuisuus. Olin masennuksen alkaessa juuri mennyt naimisiin, valmistunut ja saanut uuden työpaikan hoitoalalta. Olin itse liian "lähellä" ongelmiani, etten osannut niitä tunnistaa tai saatikka yhdistää tähän sairauteen. Onneksi minun ystäväni avasi minun silmäni ja sanoi että, haeppa apua. Niin tein. Vaikka ei se ollut helppoa. Nyt olen sanonut itseni irti "hoitotyöstä". Käyn säännöllisesti terapeutilla ja syön lääkkeitä. Arki on monella tapaa helpottanut. Jaksan ulkoilla,siivota, kokata ja jopa nauraa.! Mutta tietenkin huonojakin päiviä on, ja silloin ahdistaa. Mutta nykyään tunnistan oireilun. Läheisriippuvuus on myös ollut yksi suurimmista ongelmistani, näiden muiden sairauksien ohella. Huolehtiminen muista ja läheisistä on ollut elämäni. Nyt opettelen sanomaan ei ja ajattelemaan itseäni enkä muita.! Hoitotyön huomasin olevan liian vaativaa minulle. Hoidan nyt itseäni kuntoon ja yritän olla ottamatta stressiä muiden asioista. Mutta se on niin vaikeaa... Ja varsinkin nyt kun olen työttömänä. Ajattelee muut läheiset että, eihän mulla ole muutakaan tekemistä kun hoitaa asioita,sukulais-lapsia, sairasta mummoa ja suvun asioita jotka ei minulle loppupeleissä edes kuulu. Ja kun sanon ei niin jopa oma äitini suuttuu ja osoittaa mieltä. Vaikkakin olen yrittänyt selittää ahdistustani. Ja sitä että, hoidan nyt itseäni enkä muuhun kykene.!!! On tämä pirullista. Mutta pitää vain olla itsekäs. Kiitos kun sain purkautua!

4

685

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Näätänainen

      Minulla samantapaisia juttuja. Olen aina mielelläni auttamassa ja terapoimassa muita, olin myös hoitotyössä vanhusten avustajana.

      Ihmiset tottuvat niin kovin helposti siihen, että sinä olet aina se joka tulee, auttaa ja kuuntelee. On hirveää, jos ihmiset eivät tajua edes masennusta ja ahdistusta: se osoittaa, että he ovat itsekkäitä eikä heillä ole empatiaa. Jos joku sanoisi minulle että on ahdistunut, ei tulisi mieleenkään sanoa samaan hengenvetoon että "vai niin, no minä tarvitsen nyt kuitenkin taas apuasi, alapa tulla tänne!" Sehän on ihan höykytystä!

      Olen myös aina ollut liian kiltti ja läheisriippuvainenkin. Nyt olen saanut vauvan, ja haluan, että kaikki huomioni ja energiani menee hänen hyväkseen! Nyt siis olen alkanut kirkastaa muille omia rajojani; en halua että aikuisten ihmisten ongelmat vievät energiaani minun vauvaltani! Esim. Siskolleni, joka on käyttänyt minua "terapeuttinaan" jo vuosia, siis lähes päivittäin, sanoin suoraan, että mene sinne terapiaan, on helpompi jutella ulkopuolisen kanssa. Se on totta! On vain oltava itsekäs, terveesti. Meillä on omakin elämä! :D

    • j.e.j

      Tämä aihe on siitä tietämättömälle tosi vaikea hyväksyä, edes itselleen sairastavalle.
      Olin 2 vuotta masennuksen kourissa. Haistatin pitkät muille ihmisille ja rupesin kaipaamaan Jumalaa. Job kärsi kovasta masennuksesta ja Jobin kirja olikin minulle lohdutuksena. netistä hain tietoa http://tiedostamaton.net sivuilta. Töiden sivuun jättäminen on hyvä, voihan olla ettei se ollut sinun tiesi.

    • ihan samoja

      asioita ja olen myös päättänyt luopua hoitotyöstä; tosin olen työskennellyt sen parissa jo 15 vuotta. Kokeilin masennusjaksoni parannuttua työntekoa osa-aikaisena, mutta vointini huononi nopeasti. Nyt minulla on taas vaikea masennus, joka todettiin eka kerran keväällä 2003 ja myös työuupumus. Onneksi mun sukulaiset ymmärtää tilanteen; tosin vanhempieni kanssa sain tehdä töitä sen eteen. Ja psykoterapia on ollut ehdottoman tärkeää opetellessani olemaan vähemmän kiltti. Anna vanhempiesi suuttua, mutta sano jämäkästi vaan ei! Äläkä tunne siitä syyllisyyttä. Vain sinä tiedät, mitä jaksat! Tsemppiä sulle ja voimia sanoa ei!

      • deimien

        On se jännää että näin netin kautta pystyy keskustelemaan tällaisista asioista. On helpottavaa ja kannustavaa saada vertaistukea. Varsinkin nyt kun ollut vaikeaa. (Alamäki kausi menossa.)Se että nämä ovat tavallisten ihmisten, tavallisia asioita on helpottanut kummasti oloa. JA se että en todellakaan ole yksin. Kiitos teille vastanneille. Ja tsemppiä elämään!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Räppäri kuoli vankilassa

      Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "
      Maailman menoa
      101
      4507
    2. Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä

      Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella
      Ikävä
      29
      3343
    3. No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen

      Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol
      Ikävä
      45
      2370
    4. Missä näitte viimeksi?

      Missä näit kaivattua viimeksi ja oliko sähköä ilmassa?
      Ikävä
      36
      1388
    5. Minulla on käsitys

      Ettet ole kovin se k s uaalinen ihminen.
      Ikävä
      34
      1183
    6. Harmittaako sinua yhtään?

      Tuntuuko pahalta ollenkaan?
      Ikävä
      37
      1116
    7. Puukotus yöllä

      Oli kaveri hermostunut ja antanut puukosta.
      Sotkamo
      13
      1064
    8. 158
      1007
    9. rakas J siellä jossain

      Niin ikävä sua. -P. Nainen
      Ikävä
      6
      934
    10. Masan touhut etenee

      Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa
      Äänekoski
      12
      872
    Aihe