sairastuminen välttämätöntä?

Samaa mulla juur tota et tiedän et näät pienen pään aatokset ei ole normeja. Mut apua en kehtaa/uskalla hakea, olen normaali painoinen. olis helvetin hyvä asia jos joskus joku tajuais. olen joskus oksennellut ja sitä teen todella harvoin yks ihminen tietää. luotto kaveri. hänelle kerroin känni päissäni. Nyt hän välillä kysyy et miten on mennyt ja yrittää tukea. hän ei tiedä mitä kaikkea päässäni liikkuu. Sanoi juuri kun nähtiin että haluaisi vain saada minut kuntoon. ja sanoi että jos antaisin luvan niin kertoisi poikaverilleni. kielsin. en halua huolestuttaa rakkaitani. osa minussa on todella pahoillaan että avaiduin ja osa on innoissaan siitä että pystyin siihen. olen joskus salaa toivonut että jäisin kiinni oksentamisesta mut olen liian fiksu. teen sitä vain yksin kotona ollessani ja sitäkin todella harvoin, kerran olen syyskuun jälkeen tahallaan oksentanut, tosin minä en ahmi.

Ylä-aste aikoina mietin aika paljon sairautta ja että siihen olisi mukava sairastua, omasin aika ison ahterin ja sain siitä myös kuulla, aina silloin tällöin... mainitsin asiasta siskolleni kun puhuimme aiheesta ja sain hänet suuttumaan oikein kunnolla...sen jälkeen en pohtinut enää vakavasti. Kun kuvittelee mitä kaikkia haittavaikutuksia siitä seuraa, en suosittele kenellekään, pahinta on kuolema... kannattaa ajatella niitä lähimmäisiä ennemmin, kun itteään. ja sitä kuinka hyvää ruoka on, siitä saa nauttia ja liikuntaa vielä vähän lisäksi ni saa olla aivan tyytyväinen itseensä. järki käteen, niin myöhemmin voi olla ylpeä itsestään.