voi elämän kevät

Yleensä jos en tiedä mitä jossain asiassa tehdä, mietin mitä jos meistä jompikumpi jäisi bussin alle huomenna enkä sitten koskaan saisi tehtyä sitä asiaa mitä mietin.

Kun laittaa asiat perspektiiviin, löytyy vastauskin.

En tietenkään voi päättää puolestasi, mutta jos olisin sinä, nauttisin elämästä ja sen jokaisesta päivästä täysillä. Jos kerran viihdyt tämän miehen kanssa, ja hän sinun, mikset nauttisi siitä mitä teillä on ja antaisi ajan kulua. Ehkä hänkin huomaa jonain päivänä rakastavansa sinua. Tai sitten ei, mutta nyt hän on sanonut että olet hänelle tärkeä ja hän haluaa sinua tapailla. Sehän on hyvä asia!!

Välillä tässä hyperromanttisessa rakkautta ihannoivassa maailmassa olisi minusta hyvä muistaa, että rakkaus "keksittiin" paljon myöhemmin, kuin mitä ihmisiä on ollut olemassa. Aikojen alussa ihmisten ei tarvinnut miettiä, rakastaako toinen minua vai ei. Ihmiset olivat niitten kanssa, joitten kanssa tulivat juttuun ja joitten kanssa viihtyivät. Miksei nytkin voisi tehdä niin?

kiinnostunut, kyllä tuossa ajassa sen jo pitäisi tietää..

Oletko itse varattu?

Olen ollut samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin. Rakastuin....mutta lopulta jäljelle ei jäänyt mitään muuta kuin minun särkynyt sydän. Vasta jälkeenpäin tajusin olleeni hänelle vain ajanviete, pelkkä hyvännäköinen viihdyke ja apukeino exän unohtamiseen. Tiedän kyllä että hän ei koskaan halunnut minulle mitään pahaa, mutta jokatapauksessa asiahan on niin, että toista ihmistä ei vain voi pakottaa rakastamaan. Voihan sinun tilanteesi olla erilainen, mutta mielipiteeni on, että tuollainen vastaus, minkä hän sinulle antoi viittaa siihen, että hän vieläkin rakastaa entistään, tahtomattaankin. Mutta toisaalta en voi sanoa, koska en teitä tunne. Neuvoksi voisin sanoa sen, että tarkkaile tarkasti hänen käytöstään ja sitä miten hän sinua kohtelee. Silmät, kosketus, eleet ja sanat kertovat paljon siitä kuinka paljon hän oikeasti sinusta välittää. Tai sitten voit ihan suoraan kysyä, että rakastaako hän vieläkin entistään. Omalla kohdallani jossakin vaiheessa tajusin, että hänen sydämensä kuuluu vieläkin toiselle. Mutta koska ajattelen sydämellä,enkä järjellä jatkoin hänen tapaamistaan umpirakastuneena rakennellen pilvilinnoja siitä, että kyllä hän vielä joku päivä minuun aidosti rakastuu. Joissakin tilanteissa pitäisi vain oikeasti oppia ajattelemaan sillä järjellä, vaikka se pirun vaikeaa onkin, varsinkin näissä rakkausasioissa....