EI lapsia liian vanhana!

*ei lapsia liian vanhana*

omat vanehmpani ovat ikäloppuja ja häpeilin sitä jo kuouluiästä asti.voi voi.

äitini ei jaksanu meidän 3 muksunkanssa samanlailla kuin minä nyt lasteni kanssa-olenhan minä reippaasti nuorempi kuin äitini saadessaan minut.

isäni äitiäni 15vuotta vanhempi,nuorin veljeni tällähetkellä 17v. ja isäni on nytten 70v.repikää ilot siitä.

ei nitä lapsia liian vanhanakaan kannata alkaa pygää.

58

2522

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nitta-22

      Tunnen minäkin miehen, joka on ikäseni, tämän äiti 71v.
      Häntäkin asia on hävettänyt. Tunnen myöskin tytön, jonka äiti on vain 15v vanhempi, ja elää tyttärensä tavoin; teinielämää. Tämä hävettää tyttöä.

      Mutta kurjinta tässä on se, että joutuu häpeämään, eikä voi olla ylpeä vanhemmistaan.
      Jokaisen lapsen/ nuoren pitäisi vain ymmärtää se, että vanhempia on erilaisia ja elää sen mukaan.
      Jokaisen vanhemmissa on aivan taatusti jotain, mitä lapsi jossain vaiheessa häpeää.
      Inhottavaa, kun ei uskalleta olla rohkeita ja omia itsejään, vaan aina saa pelätä muiden reagtioita. Ihmiset on ilkeitä.

      • alkup.

        "Jokaisen vanhemmissa on aivan taatusti jotain, mitä lapsi jossain vaiheessa häpeää. "

        kyllä vain pitää paikkansa varmasti mutta,silti en ymmärrä että sitä lapsen tekoa pitkitetään todella pitkälle niin että, siitä on jo lapselle haittaa jossain määrin.(no, onhan se jo aika riski vanhemmalle äidillekkin kuin syntyvälle lapselle terveyden puolesta)

        kyllä varmaan jokainen meistä haluaa sentään lapsenlapsensa nähdä?mutta niin ei aina käy, ainakaan iän puolesta.

        minunki isäukolla ei hirveän monta elinvuotta ole jäljellä ottaen huomioon nuo ikänsä puolesta olevat sydäntaudit ym.

        mieheni vanhemmat ovat tosin nyt 43v.
        huomaa kyllä eron kun vertaan omiini vanhempiini..jaksavat touhottaa aivan eritavalla lasteni kanssa.


      • äiti

        oli kaunis ajatus sinulla-kiitos


      • lll
        alkup. kirjoitti:

        "Jokaisen vanhemmissa on aivan taatusti jotain, mitä lapsi jossain vaiheessa häpeää. "

        kyllä vain pitää paikkansa varmasti mutta,silti en ymmärrä että sitä lapsen tekoa pitkitetään todella pitkälle niin että, siitä on jo lapselle haittaa jossain määrin.(no, onhan se jo aika riski vanhemmalle äidillekkin kuin syntyvälle lapselle terveyden puolesta)

        kyllä varmaan jokainen meistä haluaa sentään lapsenlapsensa nähdä?mutta niin ei aina käy, ainakaan iän puolesta.

        minunki isäukolla ei hirveän monta elinvuotta ole jäljellä ottaen huomioon nuo ikänsä puolesta olevat sydäntaudit ym.

        mieheni vanhemmat ovat tosin nyt 43v.
        huomaa kyllä eron kun vertaan omiini vanhempiini..jaksavat touhottaa aivan eritavalla lasteni kanssa.

        Kaikilla ei ehkä ole mahdollisuutta hankkia lapsia nuorena. Luojan kiitos ei ole kriminalisoitu sitä, ettei lapsia ehdi tekemään ennen kahdenkympin rajapyykkiä. Harmittavaa, jos joku todella häpeää vanhempiaan iän takia. Varsinkin ulkopuolisten paheksunta siitä, todella surullista.


      • ...

        Sitä mikä laittaa häpeämään vanhempiaan kutsutaan nuoruudeksi. Lapsi on tyytyväinen aina omiin vanhempiinsa. Teini ei ikinä ole tyytyväinen omiin vanhempiinsa. Aikuisena ollaan taas tyytyväisiä omiin vanhempiin. Se vaihe on tosiaan kaikilla, oli vanhemmat minkä ikäisiä tahansa.


      • alkup.
        ... kirjoitti:

        Sitä mikä laittaa häpeämään vanhempiaan kutsutaan nuoruudeksi. Lapsi on tyytyväinen aina omiin vanhempiinsa. Teini ei ikinä ole tyytyväinen omiin vanhempiinsa. Aikuisena ollaan taas tyytyväisiä omiin vanhempiin. Se vaihe on tosiaan kaikilla, oli vanhemmat minkä ikäisiä tahansa.

        oli häpeä ja nyt vanhempana on pelkkä suru.


    • ...

      Mitenköhän tämä nyt taas liittyy teinivanhemmuuteen? Onko parikymppinenkin jo liaan vanha sitten synnyttämään?

      • alkup.

        kannusteena nuorille tehdä ne lapset nuorena, sekä näkökulman avausta ikäloppu vanhemmille.(-->miettimisen aihetta)


    • huonon

      kotikasvatuksen tulos kun lapset tehdään kakarana

      • äiti 22

        tuskimpa se nyt ihan huonosta kotikasvatuksesta on kiinni!
        siihen vaikuttaa niin moni muu asia kuten ;elämän sen hetkinen tilanne,oma elämänkatsomus,koulutus,älykkyys, jne jne.

        taidat sinä olla juuri se 50v äiti jolla 5v tyttö.
        eipä käy kateeksi.et muuten olisi kirjoittanut tuohon sävyyn.


      • älykkyydestä
        äiti 22 kirjoitti:

        tuskimpa se nyt ihan huonosta kotikasvatuksesta on kiinni!
        siihen vaikuttaa niin moni muu asia kuten ;elämän sen hetkinen tilanne,oma elämänkatsomus,koulutus,älykkyys, jne jne.

        taidat sinä olla juuri se 50v äiti jolla 5v tyttö.
        eipä käy kateeksi.et muuten olisi kirjoittanut tuohon sävyyn.

        tehdä lapsia nuorena ja jättää koulut kesken. Hieno homma sulle!

        Yhdyn kyllä siihen, että nämä vahingosta teiniäidiksi tulleet kertovat huonosta kotikasvatuksesta ja ymmärtämättömyydestä.


      • voi voi
        äiti 22 kirjoitti:

        tuskimpa se nyt ihan huonosta kotikasvatuksesta on kiinni!
        siihen vaikuttaa niin moni muu asia kuten ;elämän sen hetkinen tilanne,oma elämänkatsomus,koulutus,älykkyys, jne jne.

        taidat sinä olla juuri se 50v äiti jolla 5v tyttö.
        eipä käy kateeksi.et muuten olisi kirjoittanut tuohon sävyyn.

        jee taas sama vanha juttu, heti kun arvostelee teiniä niin kas kummaa saa pirttihirmun maineen.
        Tiedoksi sinulle "äiti" 2,2 , että olen ihan normaali ikäinen äiti.
        Muuta en kerro koska mulla ei ole tapana tilitellä elämääni missään keskustelupalstalla.
        Tällä lapsipalstalla huomaa sen, että täällä hirveä pätemisen tarve.
        Nää suomentoivot kertoo kuinka "hyviä" äitejä he ovat ja ikää ei ole kuin 14v.
        On tainnu jäädä sitten useampikin bilsan tunti väliin...?


    • eri syystä

      Sanat asettelisin eri tavalla, mutta idea on sama: lapset mielummin nuorena kuin vanhana.
      Mulla on ikää reilu neljäkymmentä, ja alakouluikäiset lapset.
      Tokko vielä ymmärtävät hävetä minua, mutta minä sen sijaan tiedän itsessäni, etten jaksa,viitsi samalla tavalla leikkiä ja pelata mitä parikymmentä vuotta aiemmin olisin kenties jaksanut ja viitsinyt.
      Jotenkin hassua, kun varhain lapsensa saaneilla ystävättärilläni on jo samanikäisiä lapsenlapsia mitä omani on.
      Puolensa tietysti kummassakin valinnassa, mutta yks oikoisesti vastausta kysyttäessä olisin ehdottomasti nuorena lapsensa saamisen kannalla kuin päinvastoin.

      • alkup.

        ajattelua sinulta.
        uskoisimpa sinun iästäsi huolimatta olevan hyvä äiti lapsillesi :)


    • äiti

      ensimmäinen 17 vuotiaana toinen 39 vuotiaana
      itse en voinut määrätä kuin ensimmäisen.ja vahinkoahan ei nykyaikana tule.

    • ei-niin-nuori-äiti

      Eipä asia ole taaskaan mustavalkoinen. Kukaan tuskin voi suositella teinivanhemmuutta. Lapsi kun tarvitsee sen vanhemman ja aikuisen ihmisen. Ei riitä, että jaksaa mennä ja leikkiä. Jos asiat ovat perheessä kunnossa, lapsi ei häpeä vanhempiaan. Oma äitini sai minut kolmikymppisenä, nuorimmaisen nelikymmpisenä. Isäni on useita vuosia äitiä vanhempi. Emme ole koskaan hävenneet vanhempiamme iän takia, koska kunnioitamme heitä. Ei voi hävetä ihmistä, jota kunnioittaa.

      Pytyykö teiniäiti tai -isä takaamaan lapselleen turvallisen kasvuympäristön? Aivan rehellisesti voin sanoa, että itse en siihen olisi teininä pystynyt. Enpä olisi pystynyt vielä yli parikymppisenäkään. Jälkeenpäin on helppo nähdä, kuinka kypsymätön tulloin olin. Kuinka olisin voinut tukea ja opastaa lasta, kun yhä etsin itseäni?

      Faktaahan on, että teiniäitiys "periytyy". Jokainen voi miettiä, miksi. Hassusti myös minä synnytän esikoiseni 30-vuotiaana niin kuin äitini teki aikoinaan.

    • ikuisesti ilman lapsia

      Haluanpa minäkin kertoa oman mielipiteeni. Äitini sai esikoisensa 24 vuotiaana. Sitten syntyi 2 tyttöä ja minä näin päivänvalon äitini ollessa 40 vuotias. Isäni oli silloin 42. Nyt minä olen 25 vuotias ja äitini 65 ja isäni 67. En häpeile, en todellakaan. Sitä en pysty sanomaan, ehtivätkö he näkemään minun lapsiani, jos niitä joskus haluan, tällä hetkellä en halua.

      Jäinkö sitten jostain paitsi. Sain kasvaa maaseudulla, tarhaan/ hoitoon ei tarvinnut mennä. Opin eläinrakkaaksi, ahkeraksi, terveet elämäntavat omaavaksi ihmiseksi. Opin näkemään, kuinka helppoa on elää, kun elämä on taloudellisesti kunnossa. Sain meista neljästä lapsesta eniten huolenpitoa.

      Että eiköhän kyse ole kunnioituksesta puolin ja toisin, mitä sinulle *ei lapsia liian vanhana* ei sitten ole.

      • alkup.

        kateeksi!minulta monesti kysytään että onko isäni munun pappa!!!

        en väitä etten rakastaisi vanhempiani,en todellakaan!tietenkin rakastan.

        pointtini on että,olisin toivonut saavani 10 vuotta nuoremmat vanhemmat itselleni ja sisaruksilleni.
        minua on monessa kohdassa suorastaan ottanut päähän vanhempieni normaalia korkeampi ikä.
        isäni on ollut 5 kertaan sairaalassa johtuen sydänsairaudestaan,veljeni on 17vuotias teini!sydämeni särkyy joka kerta kun näin veljeni ilmeen isäni ollesa sairaalassa tai muutenvain pitelevän sydämestään kiinni kun tekee kipeää.

        tunnen suurta vääryttä.

        mutta, näin on asia.
        sentään itse olen tehnyt ensimmäiseni jo suht nuorena.


      • Pienen Äiti
        alkup. kirjoitti:

        kateeksi!minulta monesti kysytään että onko isäni munun pappa!!!

        en väitä etten rakastaisi vanhempiani,en todellakaan!tietenkin rakastan.

        pointtini on että,olisin toivonut saavani 10 vuotta nuoremmat vanhemmat itselleni ja sisaruksilleni.
        minua on monessa kohdassa suorastaan ottanut päähän vanhempieni normaalia korkeampi ikä.
        isäni on ollut 5 kertaan sairaalassa johtuen sydänsairaudestaan,veljeni on 17vuotias teini!sydämeni särkyy joka kerta kun näin veljeni ilmeen isäni ollesa sairaalassa tai muutenvain pitelevän sydämestään kiinni kun tekee kipeää.

        tunnen suurta vääryttä.

        mutta, näin on asia.
        sentään itse olen tehnyt ensimmäiseni jo suht nuorena.

        Tuntuu, että jotenkin nyt et näe metsää puilta. Ikävää, että isänne sairastelee. Mutta kaikenikäiset ihmiset voivat sairastua, eikö niin? Olet jotenkin nostanut ikäkysymyksen ylitse kaikkien muiden, ajattelet näköjään, että kaikki olisi hyvin - tai ainakin paremmin - jos vanhempasi olisivat nuorempia. Näin ei kuitenkaan ole. Asetupa vanhempiesi asemaan. Ehkä oma lapsesi jonakin päivänä toivoo, että hänen äitinsä olisi ollut vähän vanhempi ja kokeneempi, vähän kypsempi tms. Näinkin voi käydä, eikö?


      • alkup.
        Pienen Äiti kirjoitti:

        Tuntuu, että jotenkin nyt et näe metsää puilta. Ikävää, että isänne sairastelee. Mutta kaikenikäiset ihmiset voivat sairastua, eikö niin? Olet jotenkin nostanut ikäkysymyksen ylitse kaikkien muiden, ajattelet näköjään, että kaikki olisi hyvin - tai ainakin paremmin - jos vanhempasi olisivat nuorempia. Näin ei kuitenkaan ole. Asetupa vanhempiesi asemaan. Ehkä oma lapsesi jonakin päivänä toivoo, että hänen äitinsä olisi ollut vähän vanhempi ja kokeneempi, vähän kypsempi tms. Näinkin voi käydä, eikö?

        pysyn siis edelleenkin väiteessäni.

        kyllä kaikenikäiset voivat sairastaa, sitä en mene tuomitsemaan.

        no,tytttäreni ainakun saavat pitää minut reilusti kauemmin kuin minä saan omiani.tai veljeni, joka ei oiken osaa käsittää että miksi meidä isä ei jaksa hakea postiluukulta(5m)postia ilman nitrosuihkeita.ja suree tätä päivittäin kun tietää menettävänsä isämme näinkin nuorena.
        (15 vuotta takaperin isämme oli suht terve)

        todellakin se -10 vuotta olisi tehnyt aivan erillaista meidän elämässä.

        mutta hei, eipä niitä nallekarkkeja tasan jaeta muutoinkaan;)


      • ikuisesti ilman lapsia?
        alkup. kirjoitti:

        kateeksi!minulta monesti kysytään että onko isäni munun pappa!!!

        en väitä etten rakastaisi vanhempiani,en todellakaan!tietenkin rakastan.

        pointtini on että,olisin toivonut saavani 10 vuotta nuoremmat vanhemmat itselleni ja sisaruksilleni.
        minua on monessa kohdassa suorastaan ottanut päähän vanhempieni normaalia korkeampi ikä.
        isäni on ollut 5 kertaan sairaalassa johtuen sydänsairaudestaan,veljeni on 17vuotias teini!sydämeni särkyy joka kerta kun näin veljeni ilmeen isäni ollesa sairaalassa tai muutenvain pitelevän sydämestään kiinni kun tekee kipeää.

        tunnen suurta vääryttä.

        mutta, näin on asia.
        sentään itse olen tehnyt ensimmäiseni jo suht nuorena.

        Mutta sovitaan niin, että mä säälin sua. Tekstistäsi paistaa läpi, että HÄPEÄT VANHEMPIASI! Sitä sun pitää miettiä omassa pikku aivoissasi miksi häpeät, eikä hyövää tulla tänne ruikuttamaan. Mä ainakin kehtaan myöntää että HE OVAT MINUN ISÄNI JA ÄITINI.

        Mitä tulee ihmisten sairasteluun, niin olen ollut tässä viimeisen parin vuoden aikana monen nuoren ihmisen hautajaisissa, joilla on ollut vaikea sairaus... että ei se ikää katso.

        Ilmeisesti olet tehnyt lapsen siis teininä, no se ei mulle kuulu, mut itse en aio näillä näkymin niitä edes tehdä. Tai jos teen niin vasta vuosien päästä. Kannattaa hyväksyä nuo asiat niin kuin ne on, sillä sitten kun vanhempasi ovat haudassa, et pysty pyytämään anteeksi sitä, että häpesit heitä!!!!!


      • alkup.
        ikuisesti ilman lapsia? kirjoitti:

        Mutta sovitaan niin, että mä säälin sua. Tekstistäsi paistaa läpi, että HÄPEÄT VANHEMPIASI! Sitä sun pitää miettiä omassa pikku aivoissasi miksi häpeät, eikä hyövää tulla tänne ruikuttamaan. Mä ainakin kehtaan myöntää että HE OVAT MINUN ISÄNI JA ÄITINI.

        Mitä tulee ihmisten sairasteluun, niin olen ollut tässä viimeisen parin vuoden aikana monen nuoren ihmisen hautajaisissa, joilla on ollut vaikea sairaus... että ei se ikää katso.

        Ilmeisesti olet tehnyt lapsen siis teininä, no se ei mulle kuulu, mut itse en aio näillä näkymin niitä edes tehdä. Tai jos teen niin vasta vuosien päästä. Kannattaa hyväksyä nuo asiat niin kuin ne on, sillä sitten kun vanhempasi ovat haudassa, et pysty pyytämään anteeksi sitä, että häpesit heitä!!!!!

        minä idioottina sä mua pidät??kiitos vain mutta,taidan kieltäytyä,en tarvitse sääliä.
        se nyt tästä puuttuisikin.

        ensinnäkin HÄPESIN vanhempiani silloin teini-ikäisenä!mutta, olenko väittännyt että, häpeisin heitä edelleen tänäpäivänä?en tietääkseni.sori,jos olet saanut sellaisen kuvan.
        niin ei kuitenkaan ole,niin kuin kirjoitinkin että,rakastan vanhempiani aivan kuten sinäkin omiasi.

        teksistäni ei mielestäni paista läpi tämänhetkinen häpeä vanhempiani kohtaan.se on lähinnä surua siitä että,joudun näinki nuorena (24v)luopumaan ajatuksesta että,isäni eläisi niin pitkään että näkisi esim.veljeni lapset(mahdolliset)
        tai että,isäni ei kerkeä kauan nähdä omieni lasteni kasvua!eikä jaksa edes kantaa nuorimpaa kauaa sylissä kun sydämestä ottaa.

        "Sitä sun pitää miettiä omassa pikku aivoissasi miksi häpeät, eikä hyövää tulla tänne ruikuttamaan. Mä ainakin kehtaan myöntää että HE OVAT MINUN ISÄNI JA ÄITINI. "

        huh,huijjakkaa taitaa sinuakin asia hieman vissiinkin vaivata(?)

        a.minä en tullut tänne ns.ruikuttamaan sääliä tms,tulin antamaan esimerkkitapauksen.
        b.minä kehtaan myös myöntää että, he ovat vanhempani.

        ajatuksena kirjoittaa tänne oli ehkä lähinnä ns.kannustaa muita tekemään lapsensa nuorehkona ja antaamaan yhden surullisen esimerkin siitä kun niitä lapsia lykätään esim.uran ym takia pitkälleyli kolmenkymmenen.

        jos nyt meni ohi niin, antaa olla.vika on siellä suunnilla.

        ps.toivottavasti sinäkin saat ne omat kullannuppusi joskus mutta,muista yksi tärkeä seikka;lapsia ei varsinkin nykypäivänä kaikille noin vain tule\"saada"...mitä jos jäätkin lapsettomaksi?vaikka kuinka haluaisitkin?
        elämä on täynnä valintoja.


      • ...
        alkup. kirjoitti:

        minä idioottina sä mua pidät??kiitos vain mutta,taidan kieltäytyä,en tarvitse sääliä.
        se nyt tästä puuttuisikin.

        ensinnäkin HÄPESIN vanhempiani silloin teini-ikäisenä!mutta, olenko väittännyt että, häpeisin heitä edelleen tänäpäivänä?en tietääkseni.sori,jos olet saanut sellaisen kuvan.
        niin ei kuitenkaan ole,niin kuin kirjoitinkin että,rakastan vanhempiani aivan kuten sinäkin omiasi.

        teksistäni ei mielestäni paista läpi tämänhetkinen häpeä vanhempiani kohtaan.se on lähinnä surua siitä että,joudun näinki nuorena (24v)luopumaan ajatuksesta että,isäni eläisi niin pitkään että näkisi esim.veljeni lapset(mahdolliset)
        tai että,isäni ei kerkeä kauan nähdä omieni lasteni kasvua!eikä jaksa edes kantaa nuorimpaa kauaa sylissä kun sydämestä ottaa.

        "Sitä sun pitää miettiä omassa pikku aivoissasi miksi häpeät, eikä hyövää tulla tänne ruikuttamaan. Mä ainakin kehtaan myöntää että HE OVAT MINUN ISÄNI JA ÄITINI. "

        huh,huijjakkaa taitaa sinuakin asia hieman vissiinkin vaivata(?)

        a.minä en tullut tänne ns.ruikuttamaan sääliä tms,tulin antamaan esimerkkitapauksen.
        b.minä kehtaan myös myöntää että, he ovat vanhempani.

        ajatuksena kirjoittaa tänne oli ehkä lähinnä ns.kannustaa muita tekemään lapsensa nuorehkona ja antaamaan yhden surullisen esimerkin siitä kun niitä lapsia lykätään esim.uran ym takia pitkälleyli kolmenkymmenen.

        jos nyt meni ohi niin, antaa olla.vika on siellä suunnilla.

        ps.toivottavasti sinäkin saat ne omat kullannuppusi joskus mutta,muista yksi tärkeä seikka;lapsia ei varsinkin nykypäivänä kaikille noin vain tule\"saada"...mitä jos jäätkin lapsettomaksi?vaikka kuinka haluaisitkin?
        elämä on täynnä valintoja.

        Entä jos sinun ei kannata surra noin itsekkäistä syistä, että jouduttu luopumaan vanhemmistanne jo pian. Ehkä kannattaisi olla iloinen siitä, että vanhempasi ovat eläneet. Kannattaisi kysyä mitä kaikkea he tekivät ennen lapsia, opiskelivat, kokivat elämää, elivät vain itselleen. Heille se on varmasti ollut niin antoisaa aikaa, että sen takia he eivät ole itse surullisia oman elämänsä loppumetreistä.

        Kuten tiedät vanhempasi ovat ihmisiä, yksilöitä. Ei vain äiti ja isä, vaan ihmisiä. Eivät he ole eläneet vain ollakseen teidän äitinne ja isänne. Siksi älä sure että te heidät menetätte varhain.


      • alkup.
        ... kirjoitti:

        Entä jos sinun ei kannata surra noin itsekkäistä syistä, että jouduttu luopumaan vanhemmistanne jo pian. Ehkä kannattaisi olla iloinen siitä, että vanhempasi ovat eläneet. Kannattaisi kysyä mitä kaikkea he tekivät ennen lapsia, opiskelivat, kokivat elämää, elivät vain itselleen. Heille se on varmasti ollut niin antoisaa aikaa, että sen takia he eivät ole itse surullisia oman elämänsä loppumetreistä.

        Kuten tiedät vanhempasi ovat ihmisiä, yksilöitä. Ei vain äiti ja isä, vaan ihmisiä. Eivät he ole eläneet vain ollakseen teidän äitinne ja isänne. Siksi älä sure että te heidät menetätte varhain.

        mielestäni en sure itsekkäistä syistä ollenkaan.
        siis huom.isäni on 70 vuotias ja veljeni 17??!!
        mietihän sitä.miltä 17 vuotiaalta nuorelta tuntuu kun isä on seitsämänkymmentä vuotias?normaalisti se olisi isovanhempien ikä mutta,ei tämä on isäni ikä.
        isä on silti hyvin rakas hertainen pappa meille kaikille lapsille mutta,jokainen meisiä lapsista ollaan sitä mieltä että,nuormpana ne lapsen kannattaa hankkia jos on hankkiakseen.

        en minä muuten "avautuisi" tästä aiheesta ellei minulla olisi oma kohtaista kokemusta "alalta".

        minä tai siis me kaiki lapset suremme että menetämme heidät normaalia aikaisemmin johtuen heidän iästään.
        (tietenkin ottaen huomioon että onnettomuuksia ja sairauksia ym voi jokaiselle tapahtua ikään ja sukupuoleen katsomatta mutta,minä näen tällä hetkellä vain sen iän.)


      • ikuisesti ilman lapsia
        alkup. kirjoitti:

        minä idioottina sä mua pidät??kiitos vain mutta,taidan kieltäytyä,en tarvitse sääliä.
        se nyt tästä puuttuisikin.

        ensinnäkin HÄPESIN vanhempiani silloin teini-ikäisenä!mutta, olenko väittännyt että, häpeisin heitä edelleen tänäpäivänä?en tietääkseni.sori,jos olet saanut sellaisen kuvan.
        niin ei kuitenkaan ole,niin kuin kirjoitinkin että,rakastan vanhempiani aivan kuten sinäkin omiasi.

        teksistäni ei mielestäni paista läpi tämänhetkinen häpeä vanhempiani kohtaan.se on lähinnä surua siitä että,joudun näinki nuorena (24v)luopumaan ajatuksesta että,isäni eläisi niin pitkään että näkisi esim.veljeni lapset(mahdolliset)
        tai että,isäni ei kerkeä kauan nähdä omieni lasteni kasvua!eikä jaksa edes kantaa nuorimpaa kauaa sylissä kun sydämestä ottaa.

        "Sitä sun pitää miettiä omassa pikku aivoissasi miksi häpeät, eikä hyövää tulla tänne ruikuttamaan. Mä ainakin kehtaan myöntää että HE OVAT MINUN ISÄNI JA ÄITINI. "

        huh,huijjakkaa taitaa sinuakin asia hieman vissiinkin vaivata(?)

        a.minä en tullut tänne ns.ruikuttamaan sääliä tms,tulin antamaan esimerkkitapauksen.
        b.minä kehtaan myös myöntää että, he ovat vanhempani.

        ajatuksena kirjoittaa tänne oli ehkä lähinnä ns.kannustaa muita tekemään lapsensa nuorehkona ja antaamaan yhden surullisen esimerkin siitä kun niitä lapsia lykätään esim.uran ym takia pitkälleyli kolmenkymmenen.

        jos nyt meni ohi niin, antaa olla.vika on siellä suunnilla.

        ps.toivottavasti sinäkin saat ne omat kullannuppusi joskus mutta,muista yksi tärkeä seikka;lapsia ei varsinkin nykypäivänä kaikille noin vain tule\"saada"...mitä jos jäätkin lapsettomaksi?vaikka kuinka haluaisitkin?
        elämä on täynnä valintoja.

        Sähän vedit oikeen herneet nenään... ;) Taisinpa osua arkaan kohtaan. Kyllä mä omat mummoni näin, että eivät olleet kuolleet ennen syntymääni. Ja aika hassu ajattelutapa sulla, olet siis jo kuolettamassa omia vanhempiasi... ;) Voi hyvä tavaton. Se aika tulee kun on tullakseen. Kannattais varmaan nauttia tästä hetkestä, mikä meillä on, koska huomisesta ei tiedä, ja eilistä et voi takasin saada. Tokihan täältä maanpäältä meistä jokainen lähtee, osa jopa turhan nuorina. Vasta hiljan minulta kuoli n. 30 kymppinen tuttava, jolta sitten jäi pienet lapset...

        Kuten taisin jo aiemmin kirjoittaa, voi olla etten koskaan omia lapsia edes halua. Nyt ainakin tuntuu siltä. Maailma on paha, miks tänne tarvii niitä lapsia tehdä?

        Mut kukin tyylillään. Ei se varmaan loppujen lopuks ole sen kamalampaa niitä lapsukaisia saada/ tehdä aikuisena kuin teininä. Itsetuntemus ja taloudellinen asema vaan huomattavasti parempi vanhempana. Mutta jatka sinä sitä häpeilyä,minä en.


      • alkup.
        ikuisesti ilman lapsia kirjoitti:

        Sähän vedit oikeen herneet nenään... ;) Taisinpa osua arkaan kohtaan. Kyllä mä omat mummoni näin, että eivät olleet kuolleet ennen syntymääni. Ja aika hassu ajattelutapa sulla, olet siis jo kuolettamassa omia vanhempiasi... ;) Voi hyvä tavaton. Se aika tulee kun on tullakseen. Kannattais varmaan nauttia tästä hetkestä, mikä meillä on, koska huomisesta ei tiedä, ja eilistä et voi takasin saada. Tokihan täältä maanpäältä meistä jokainen lähtee, osa jopa turhan nuorina. Vasta hiljan minulta kuoli n. 30 kymppinen tuttava, jolta sitten jäi pienet lapset...

        Kuten taisin jo aiemmin kirjoittaa, voi olla etten koskaan omia lapsia edes halua. Nyt ainakin tuntuu siltä. Maailma on paha, miks tänne tarvii niitä lapsia tehdä?

        Mut kukin tyylillään. Ei se varmaan loppujen lopuks ole sen kamalampaa niitä lapsukaisia saada/ tehdä aikuisena kuin teininä. Itsetuntemus ja taloudellinen asema vaan huomattavasti parempi vanhempana. Mutta jatka sinä sitä häpeilyä,minä en.

        sinähä taisit ottaa.sinähän se suunnittelet mahdollista lapseentekoa myöhäiselle iälle.
        ja siten otit nokkiisi kun joku kehtaakin väittää että se ei ole paras mahdollinen ratkaisu.

        35 ei ole mielestäni enää suotava ikä tehdä lapsia.
        johan sen jo lääkäritkin todistavat.

        itse en eelleenkään häpeä vanhempiani(ehkä tulevat mahdolliset lapsesi häpeävt sinua kun saat heidät niin vanhana).edelleenkin päällimäinen tunne on SURU.ehkä katkeruus siitä että heille ensin oli ura ja muu elämä kunnes viimetingassa päätettiinkin tehdä peräkänää 3 lasta.

        nautinhan minäkin tavallaan tästä hetkestä,mutta annoin nyt vain miettimisen varaa mm"ikä-äideille"

        onko oikein jättää se lastenteko ihan viimetingalle?
        kumalle se on edukkaampaa??lapselle vai vanhemmille?


      • ikuisisesti ilman lapsia
        alkup. kirjoitti:

        sinähä taisit ottaa.sinähän se suunnittelet mahdollista lapseentekoa myöhäiselle iälle.
        ja siten otit nokkiisi kun joku kehtaakin väittää että se ei ole paras mahdollinen ratkaisu.

        35 ei ole mielestäni enää suotava ikä tehdä lapsia.
        johan sen jo lääkäritkin todistavat.

        itse en eelleenkään häpeä vanhempiani(ehkä tulevat mahdolliset lapsesi häpeävt sinua kun saat heidät niin vanhana).edelleenkin päällimäinen tunne on SURU.ehkä katkeruus siitä että heille ensin oli ura ja muu elämä kunnes viimetingassa päätettiinkin tehdä peräkänää 3 lasta.

        nautinhan minäkin tavallaan tästä hetkestä,mutta annoin nyt vain miettimisen varaa mm"ikä-äideille"

        onko oikein jättää se lastenteko ihan viimetingalle?
        kumalle se on edukkaampaa??lapselle vai vanhemmille?

        Hyvä ihminen, elä musta ressaa. Mulla ei ole aikomustakaan tehdä lapsia. Kyllä elämä voi olla ihanaa muutenkin. Matkustellaan paljon, nähdään uusia tuttavuuksia, käytetään rahaa itseemme. Nyt on sen aika kun ollaan nuoria! Ei sun tartte mun lasten puolesta surullinen olla, koska niitä ei varmaankaan tule. Ja jos tulee, niin sit kolmekymppisenä. " Nautinhan minäkin tavallaan tästä hetkestä... " kirjoitit että tavallaan nautit? Ja mitähän sekin tarkoittaa, suret jo ehkä 10-15 vuoden kuluttua kuolevia vanhempiasi? No haloo! Minä en ehkä nauti vaan NAUTIN ELÄMÄSTÄ TÄSSÄ JA NYT!!

        Koska itse olen tyytyväinen lapsuuteeni, ja elämääni edelleen, en pidä kiirettä lapsiasian kanssa. Olen onnellinen näistä vanhemmista, ne ovat parhaat mahdolliset minulle, koska en ole " massatavaraa". Sinä taidat sitä olla!


      • alkup.
        ikuisisesti ilman lapsia kirjoitti:

        Hyvä ihminen, elä musta ressaa. Mulla ei ole aikomustakaan tehdä lapsia. Kyllä elämä voi olla ihanaa muutenkin. Matkustellaan paljon, nähdään uusia tuttavuuksia, käytetään rahaa itseemme. Nyt on sen aika kun ollaan nuoria! Ei sun tartte mun lasten puolesta surullinen olla, koska niitä ei varmaankaan tule. Ja jos tulee, niin sit kolmekymppisenä. " Nautinhan minäkin tavallaan tästä hetkestä... " kirjoitit että tavallaan nautit? Ja mitähän sekin tarkoittaa, suret jo ehkä 10-15 vuoden kuluttua kuolevia vanhempiasi? No haloo! Minä en ehkä nauti vaan NAUTIN ELÄMÄSTÄ TÄSSÄ JA NYT!!

        Koska itse olen tyytyväinen lapsuuteeni, ja elämääni edelleen, en pidä kiirettä lapsiasian kanssa. Olen onnellinen näistä vanhemmista, ne ovat parhaat mahdolliset minulle, koska en ole " massatavaraa". Sinä taidat sitä olla!

        en väitä edelleenkään, että se ainoa oike tie elää on tehdä niitä halvatun lapsia!
        se on jokaisen oma valinta.
        mutta tarviiko se jättää sinne viimetingoille???
        minusta ei.
        ja siis"tavallaan nautin" eli tarkennettuna OLEN JATKUVASTI HUOLISSANI ÄITIN SEKÄ VARSINKIN VANHAN ISÄNI PUOLESTA, MUTTA YRITÄN HUOM.YRITÄN NAUTTIA NÄISTÄ HETKISTÄ SILTIKIN.

        hah,no vaikka kuinak väittäisit toista niin tiedän,että jäät oikeasti mietimään asiaa hiljaa itseksesi.
        enpä usko että SINÄKÄÄN välttämättä suosittelisit vanhemmuutta nelikymppisenä?
        huom. ja se hedelmällisyys laskeekin jo huomattavasti 25 ikävuoden jälkeen.
        eiköhän luonto ole myös niin suunnitellut, että lapsia tehtäisi suht nuorena.

        hei,ISÄLLENI TEHTIIN OHITUSLEIKKAUS 11 VUOTTA SITTEN. OTA VAIKKA ITSE SELVÄÄ TÄSTÄ ASIASTA JOS ET USKO---->OHITUSLEIKKAUKSIIN ANNETAAN N.10 VUODEN "TAKUU".
        ja huomaahan sen, että kunto on jo huono.

        TOISEKSI,ISÄNI JA ÄITINI EIVÄT OLE JAKSANEET KESKITTYÄ NUORIMPAAN VELJEENI ja siskooni VIIMESEEN KYMMENEEN VUOTEEN KUNNOLLA.veljeni on saanut mennä ja tulla ja tehdä mitä haluaa milloin vain ja kun kysyn asiaa äitiltä niin sanoo"en mä enää jaksa sen perään mennä,eikä isääkään voi sillä stressata kun käy sydämelle"

        siis toisinsanoen äitini EI JAKSA!

        että näin.


      • ...
        alkup. kirjoitti:

        mielestäni en sure itsekkäistä syistä ollenkaan.
        siis huom.isäni on 70 vuotias ja veljeni 17??!!
        mietihän sitä.miltä 17 vuotiaalta nuorelta tuntuu kun isä on seitsämänkymmentä vuotias?normaalisti se olisi isovanhempien ikä mutta,ei tämä on isäni ikä.
        isä on silti hyvin rakas hertainen pappa meille kaikille lapsille mutta,jokainen meisiä lapsista ollaan sitä mieltä että,nuormpana ne lapsen kannattaa hankkia jos on hankkiakseen.

        en minä muuten "avautuisi" tästä aiheesta ellei minulla olisi oma kohtaista kokemusta "alalta".

        minä tai siis me kaiki lapset suremme että menetämme heidät normaalia aikaisemmin johtuen heidän iästään.
        (tietenkin ottaen huomioon että onnettomuuksia ja sairauksia ym voi jokaiselle tapahtua ikään ja sukupuoleen katsomatta mutta,minä näen tällä hetkellä vain sen iän.)

        Kaikki olemme yksilöitä...

        Sen kun ymmärtäisit, että vanhemmillasi on ollut elämä, he ovat ratkaisseet tekonsa omien näkemystensä pohjalta. Isäsi on ehkä 50 vuotiaaksi asti toivonut ettei koskaan tulisi isäksi, hänellä on ollut jotain miksi hän on niin toivonut. Aivan kuten sinulla oli syysi miksi sinä teit lapsesi nuorena.

        Suretko siis vain sitä, että te ette tunteneet vanhempianne pidempään?Älkää huoliko, he ovat kuitenkin eläneet pitkän elämän jokatapauksessa, joku heidät on tuntenut ihan koko elämän ajan mahdollisesti. He ovat kuitenkin eläneet jokaisen päivän elämästään, on sääli, että olet katkera siitä, ettet ollut näkemässä sitä elämää pidempään. On kiva, että olet niin kiintynyt vanhempiisi, että suret jo etukäteen väistämätöntä ja pidät heitä tuntemisen arvoisina ihmisinä. Itsekin olisin halunnut joskus tutustua isoisääni, joka oli ollut värikäs persoona, me vain elimme erivuosikymmenillä, niin en ole saanut kuin kuulla juttuja hänen elämästään...

        Kirjoituksesi kuitenkin rohkaisi kovasti, eli vanhempanakaan ei ole mitään ongelmia saada terveitä, tuntemaan kykeneviä lapsia. Myös seniori iällä voi lapsia tehdä (isäni isä oli yli kuusikymmentä, äiti viisissäkymmenissä, kun isäni syntyi, joten sen kyllä tiesinkin...).


      • alkup.
        ... kirjoitti:

        Kaikki olemme yksilöitä...

        Sen kun ymmärtäisit, että vanhemmillasi on ollut elämä, he ovat ratkaisseet tekonsa omien näkemystensä pohjalta. Isäsi on ehkä 50 vuotiaaksi asti toivonut ettei koskaan tulisi isäksi, hänellä on ollut jotain miksi hän on niin toivonut. Aivan kuten sinulla oli syysi miksi sinä teit lapsesi nuorena.

        Suretko siis vain sitä, että te ette tunteneet vanhempianne pidempään?Älkää huoliko, he ovat kuitenkin eläneet pitkän elämän jokatapauksessa, joku heidät on tuntenut ihan koko elämän ajan mahdollisesti. He ovat kuitenkin eläneet jokaisen päivän elämästään, on sääli, että olet katkera siitä, ettet ollut näkemässä sitä elämää pidempään. On kiva, että olet niin kiintynyt vanhempiisi, että suret jo etukäteen väistämätöntä ja pidät heitä tuntemisen arvoisina ihmisinä. Itsekin olisin halunnut joskus tutustua isoisääni, joka oli ollut värikäs persoona, me vain elimme erivuosikymmenillä, niin en ole saanut kuin kuulla juttuja hänen elämästään...

        Kirjoituksesi kuitenkin rohkaisi kovasti, eli vanhempanakaan ei ole mitään ongelmia saada terveitä, tuntemaan kykeneviä lapsia. Myös seniori iällä voi lapsia tehdä (isäni isä oli yli kuusikymmentä, äiti viisissäkymmenissä, kun isäni syntyi, joten sen kyllä tiesinkin...).

        Niin eli aivan,minäKIN olen yksilö kuten te kaikki muutkin.

        on ne syyt mitkä tahansa, niin edelleenkään en ole pitämään puolia iäkkäitten naisten lapsentekoa.
        johtuen tietenkin omakohtaisista kokemuksista.

        eli kuten kirjoitin almepaan kohtaan;

        vanhempani eivä ole keskittynet nuorimpaan veljeeni ja siskooni viimeiseen kymmeneen vuoteen.
        he ovat olleet väsyneitä,eivät vain ole jaksaneet.

        äidiltä kun kysyin, että miksi ei puutu mm. pikkuveljen kotiintuloaikoihin niin vastaus on :"en mä nyt enää jaksa ja ei se mua kuuntele,äläkä isääs vaivaa tällä asialla ettei sydämestä rupee taas ahistaa"

        tai että: "en minä voi estää,tehkööt niin sitten,ei se minua kummiskaan kuuntele"

        VANHEMPANI OVAT SIIS OLLEET VÄSYNEITÄ JO VELJENI OLLESSSA HYVIN NUORI.ALAIKÄISENÄ.TEININÄ kun olisi tarvinnut vähitään yhtä paljon tukea kun minä aikoinani sain.(ottaen huomioon,että äitini on aina ollut hyvin auktoriteettinen ja lujatahtoinen\pitänyt kovaa kuria.)

        ja he antoivat kaiken periksi nuoremmille sisaruksilleni kun eivät jaksa vaivautua "tappelemaan asioista".
        pääsevät täten helpommalla.

        tavallaan veljeni ja siskoni kohdilla heidän kasvatus jäi kesken tai ainakin vajaaksi.
        johtuen juuri äitini ja isäni iän tuomasta väsymyksestä.

        vastustan edelleenkin siis riskisynnyttäjiä.
        kantani on tämä.
        oma kokemus.


      • ...
        alkup. kirjoitti:

        Niin eli aivan,minäKIN olen yksilö kuten te kaikki muutkin.

        on ne syyt mitkä tahansa, niin edelleenkään en ole pitämään puolia iäkkäitten naisten lapsentekoa.
        johtuen tietenkin omakohtaisista kokemuksista.

        eli kuten kirjoitin almepaan kohtaan;

        vanhempani eivä ole keskittynet nuorimpaan veljeeni ja siskooni viimeiseen kymmeneen vuoteen.
        he ovat olleet väsyneitä,eivät vain ole jaksaneet.

        äidiltä kun kysyin, että miksi ei puutu mm. pikkuveljen kotiintuloaikoihin niin vastaus on :"en mä nyt enää jaksa ja ei se mua kuuntele,äläkä isääs vaivaa tällä asialla ettei sydämestä rupee taas ahistaa"

        tai että: "en minä voi estää,tehkööt niin sitten,ei se minua kummiskaan kuuntele"

        VANHEMPANI OVAT SIIS OLLEET VÄSYNEITÄ JO VELJENI OLLESSSA HYVIN NUORI.ALAIKÄISENÄ.TEININÄ kun olisi tarvinnut vähitään yhtä paljon tukea kun minä aikoinani sain.(ottaen huomioon,että äitini on aina ollut hyvin auktoriteettinen ja lujatahtoinen\pitänyt kovaa kuria.)

        ja he antoivat kaiken periksi nuoremmille sisaruksilleni kun eivät jaksa vaivautua "tappelemaan asioista".
        pääsevät täten helpommalla.

        tavallaan veljeni ja siskoni kohdilla heidän kasvatus jäi kesken tai ainakin vajaaksi.
        johtuen juuri äitini ja isäni iän tuomasta väsymyksestä.

        vastustan edelleenkin siis riskisynnyttäjiä.
        kantani on tämä.
        oma kokemus.

        Siskosi ja veljesi tulevat pärjäämään elämässään hyvin, niinhän ne ihmiset aina pärjäävät.

        Vanhoja vanhempia on olut iät ja ajat, varsinkin aiemmin, kun ehkäisyvalistus oli heikompaa ja kyllä ne aiemmatkin sukupolvet ovat pärjänneet (isänikin jäi orvoksi 15-vuotiaana...). Kasvatus ei jää kenenkään kohdalla kesken, sillä elämä kasvattaa meitä ihan loppuun asti.

        Eihän me kukaan voida mielipiteitämme perustella muulla kun omakohtaisilla kokemuksilla ja näkemyksillä. Minun omakohtainen näkemykseni on, että sellaisessa perheessä kasvaa onnelliset lapset, jossa vanhemmat ovat valmiita vanhemmiksi ja omaavat tarvittavat resurssit vanhemmiksi. Itselleni on aivan sama mikä ikä ja vaikka itse teen lapset vanhempana, en lähtisi sitä muille suosittelemaan, vain koska minusta tuntuu tältä.


      • alkup.
        ... kirjoitti:

        Siskosi ja veljesi tulevat pärjäämään elämässään hyvin, niinhän ne ihmiset aina pärjäävät.

        Vanhoja vanhempia on olut iät ja ajat, varsinkin aiemmin, kun ehkäisyvalistus oli heikompaa ja kyllä ne aiemmatkin sukupolvet ovat pärjänneet (isänikin jäi orvoksi 15-vuotiaana...). Kasvatus ei jää kenenkään kohdalla kesken, sillä elämä kasvattaa meitä ihan loppuun asti.

        Eihän me kukaan voida mielipiteitämme perustella muulla kun omakohtaisilla kokemuksilla ja näkemyksillä. Minun omakohtainen näkemykseni on, että sellaisessa perheessä kasvaa onnelliset lapset, jossa vanhemmat ovat valmiita vanhemmiksi ja omaavat tarvittavat resurssit vanhemmiksi. Itselleni on aivan sama mikä ikä ja vaikka itse teen lapset vanhempana, en lähtisi sitä muille suosittelemaan, vain koska minusta tuntuu tältä.

        veljeni ja siskoni olisivat tarvinneet sitä normaalia kaikille kuuluvaa äidin ja isän antamaa tukea,rajoja ym. vanhemmuuteen ja kasvatukseen kuuluvaa.

        jos veljeni on jäänyt jo kymmenen vuotiaana tavallaan huomiotta syystä että äitini ei vain jaksanut "paimentaa" häntä niin minä en kasvatuksellisissa merkeissä näe siinä yhtään hyvää.

        10 vuotiasta ei missään olosuhteissa saisi jättää oman onnensa nojaan!tai antaa kaikessa periksi kun aikuinen itse on jo lopen väsynyt nuoreen.
        hänhän on vasta lapsi.
        murrosikä oli äitilleni liikaa.minut vielä sieti hoivaa, mutta ei enää kahta.

        pärjäävät varmasti hyvin,mutta äidin jatkuva läsnäolo,tuki ja ohjaus on aika ehdotonta, varsinkin tuon ikäiselle nuorelle\lapselle.
        lapsista usein kehkeytyy turhautuneita kun jäävät tätä vailla.

        niin,valintamme teemme jokainen meistä erikseen.siitä kannamme myös vastuun.toivottavasti.


      • ...
        alkup. kirjoitti:

        veljeni ja siskoni olisivat tarvinneet sitä normaalia kaikille kuuluvaa äidin ja isän antamaa tukea,rajoja ym. vanhemmuuteen ja kasvatukseen kuuluvaa.

        jos veljeni on jäänyt jo kymmenen vuotiaana tavallaan huomiotta syystä että äitini ei vain jaksanut "paimentaa" häntä niin minä en kasvatuksellisissa merkeissä näe siinä yhtään hyvää.

        10 vuotiasta ei missään olosuhteissa saisi jättää oman onnensa nojaan!tai antaa kaikessa periksi kun aikuinen itse on jo lopen väsynyt nuoreen.
        hänhän on vasta lapsi.
        murrosikä oli äitilleni liikaa.minut vielä sieti hoivaa, mutta ei enää kahta.

        pärjäävät varmasti hyvin,mutta äidin jatkuva läsnäolo,tuki ja ohjaus on aika ehdotonta, varsinkin tuon ikäiselle nuorelle\lapselle.
        lapsista usein kehkeytyy turhautuneita kun jäävät tätä vailla.

        niin,valintamme teemme jokainen meistä erikseen.siitä kannamme myös vastuun.toivottavasti.

        samaa mieltä kanssasi. Tosin en usko iän vaikuttavan mitenkään siihen kuinka jaksaa olla lapsen elämässä mukana, siihen ollee muut syyt. Olen tavannut ihmisiä, jotka jaksavat työkseenkin olla kiinnostuneita lapsien hyvinvoinnista päivittäin. Eläkeikää lähestyvät päiväkotien työntekijät ovat siitä hyvänä esimerkkinä, välillä tuntuu, että päiväkotien työntekijät vanhentuessaan parantuvat...

        Sairasteleminen saattaa olla vanhempiesi kohdalla oleellisempi tekijä. vanhentuessa terveys heikkenee, joten sitä kautta saattaa ikäkin vaikuttaa ja varmasti vaikuttaa, mikäli vanhempasi olivat nuorempana terveempiä. Kuitenkin täytyy muistaa, että nuoremmatkin saattavat sairauden takia laiminlyödä lapsiaan, kun taas terve vanhus saattaa olla ihanteellinenkin kasvattaja.


      • alkup.
        ... kirjoitti:

        samaa mieltä kanssasi. Tosin en usko iän vaikuttavan mitenkään siihen kuinka jaksaa olla lapsen elämässä mukana, siihen ollee muut syyt. Olen tavannut ihmisiä, jotka jaksavat työkseenkin olla kiinnostuneita lapsien hyvinvoinnista päivittäin. Eläkeikää lähestyvät päiväkotien työntekijät ovat siitä hyvänä esimerkkinä, välillä tuntuu, että päiväkotien työntekijät vanhentuessaan parantuvat...

        Sairasteleminen saattaa olla vanhempiesi kohdalla oleellisempi tekijä. vanhentuessa terveys heikkenee, joten sitä kautta saattaa ikäkin vaikuttaa ja varmasti vaikuttaa, mikäli vanhempasi olivat nuorempana terveempiä. Kuitenkin täytyy muistaa, että nuoremmatkin saattavat sairauden takia laiminlyödä lapsiaan, kun taas terve vanhus saattaa olla ihanteellinenkin kasvattaja.

        vanhempani olivat nuorempana terveitä.
        muttä "tiedämmehän kaikki ettei se ikä yksinään tule"ja tämä on vedenpitävää.muutoinhan me kaikki elättäisiin täällä ikusesti.

        jos olet joskus kuullut sanonnan:)

        mieheni äiti on päiväkodissa töissä ja sanoo että,kyllä ne lapset ovat ihania ja niitten kanssa aika on ihanaa, mutta vain sen työajan verra.
        siis tarkoitan että,eivät hekään siitä huolimatta että ovat jo iäkkäitä ja lapsirakkaita jaksaisi lasta enää kasvattaa 24\7.

        tavallaan se vain oli kovin ahdistavaa katsoa vierestä kun vanhempani eivät jaksaneet kasvattaa kahta viimeisempää jälkeläistään niin "täysillä"
        rakkautta meillä aina on ollut kodissa todella paljon!ollaan pusittu ja halittu ym. aivan täysin normaalia perhe-elämää.
        mutta se jaksaminen on ollut vain kortilla.
        (äitini on psykiartisella alalla) joten tietoakaan häneltä ei olisi kasvatukseen puuttunut.
        mutta sanoo tänäpäivänä etti tekisi missään nimessä enää tuossa iässä lapsia kun hän teki aikoinaan.
        mutta on kovasti huolissaan nykyisten teiniraskauksien kanssa.(työssään ollut liian monta huonoa esimerrkiä)

        eli hieman kaksipiippuinen asia mutta ääripäät ovat aina huonoja valintoja.jos ymmärsit.


      • ikuisesti ilman lapsia
        alkup. kirjoitti:

        en väitä edelleenkään, että se ainoa oike tie elää on tehdä niitä halvatun lapsia!
        se on jokaisen oma valinta.
        mutta tarviiko se jättää sinne viimetingoille???
        minusta ei.
        ja siis"tavallaan nautin" eli tarkennettuna OLEN JATKUVASTI HUOLISSANI ÄITIN SEKÄ VARSINKIN VANHAN ISÄNI PUOLESTA, MUTTA YRITÄN HUOM.YRITÄN NAUTTIA NÄISTÄ HETKISTÄ SILTIKIN.

        hah,no vaikka kuinak väittäisit toista niin tiedän,että jäät oikeasti mietimään asiaa hiljaa itseksesi.
        enpä usko että SINÄKÄÄN välttämättä suosittelisit vanhemmuutta nelikymppisenä?
        huom. ja se hedelmällisyys laskeekin jo huomattavasti 25 ikävuoden jälkeen.
        eiköhän luonto ole myös niin suunnitellut, että lapsia tehtäisi suht nuorena.

        hei,ISÄLLENI TEHTIIN OHITUSLEIKKAUS 11 VUOTTA SITTEN. OTA VAIKKA ITSE SELVÄÄ TÄSTÄ ASIASTA JOS ET USKO---->OHITUSLEIKKAUKSIIN ANNETAAN N.10 VUODEN "TAKUU".
        ja huomaahan sen, että kunto on jo huono.

        TOISEKSI,ISÄNI JA ÄITINI EIVÄT OLE JAKSANEET KESKITTYÄ NUORIMPAAN VELJEENI ja siskooni VIIMESEEN KYMMENEEN VUOTEEN KUNNOLLA.veljeni on saanut mennä ja tulla ja tehdä mitä haluaa milloin vain ja kun kysyn asiaa äitiltä niin sanoo"en mä enää jaksa sen perään mennä,eikä isääkään voi sillä stressata kun käy sydämelle"

        siis toisinsanoen äitini EI JAKSA!

        että näin.

        Niin, ikäväkseni täytynee todeta, että minulla ei tule olemaan lapsia vielä pitkään aikaan. Ehkäpä ei koskaan. Ja jos niitä tulee, niin olen sitten jo varmasti yli 30. Olen sanonut kaikille, ketkä näitä lapsiasioita utelevat, että aikaa on reilusti, olinhan minäkin neljäs lapsi kun äitini mut sai. Totta on, että varmasti alle 35 kannattaisi ainakin eka tehdä. Mutta tosiaan, onhan se sit turvallista ja seesteisempää aikaa, kun on ikää, on rahaa, on elämänkokemusta, autot maksettu ja talokin jo voitonpuolella. Ja jos nyt haluat sen kuulla, niin voin kyllä suositella äitiyttä 40 vuotiaana. Ainakin näin lapsen kannalta.

        Ikävää, kun teillä asiat noin, mutta koita hyvä ihminen antaa arvoa vanhemmillesi. Minä en olisi voinut parempia vanhempia saada. Ja olen heille aina siitä kiitollinen. Mutta en jaksa sun kanssas enää tästä keskustella. Pidä sinä oma kantasi, niin minäkin teen!


    • tarinani

      Olen 21v. nainen, äitini sai minut ollessaan 40v, isäni oli silloin 33v. Minä en ole tähän mennessä löytänyt mitään hyvää puolta sille, että äiti on 40v minua vanhempi. Toki äiti on aina äiti ja rakastan häntä.

      Mutta varsinkin viimeisen viiden vuoden aikana olen huomannut äitini elävän melkein erillä vuosisadalla entä minä. Meidän ajatusmaailmamme ovat täysin erilaiset, hän kauhistelee aivan kaikkea. Isäni on onneksi nuorekas ja on itsekin huomannut sen, että äiti ei oikein ymmärrä tätä nykynuorison menoa.

      Sen lisäksi, että ajatusmaailmamme eivät kohtaa ja meillä on jatkuvasti jonkinlaista riitaa siitä, niin olen alkanut pelkäämään erästä toista asiaa. Äitini on viimeisten vuosien aikana sairastellut ja olen alkanut pelkäämään sitä, etteivät lapseni koskaan näe mummoaan. Kauheaa ajatella näin, mutta en voi olla ajattelematta sitä. Minusta se on jotenkin epäreilua, tuntuu typerälle, että minun pitäisi tehdä lapsi muutaman vuoden sisälle, jotta hän saisi olla mummonsa kanssa. Rakastan lapsia eikä minulla ole aikomustakaan odottaa kolmikymppiseksi ennenkuin haluan niitä.

      Toki joillakin voi olla nuorekas äiti vaikka hän olisikin 40v vanhempi, mutta itselläni ei näin ole. Jos äitini ei olisi sairastellut vakavasti, en luultavasti olisi edes asiasta niin harmistunut. Mutta nyt kun itsekin on jo vanhempi niin en voi olla olematta huolissani äitini tilasta. Ja niin itsekkäältä kuin se kuulostaaki, haluan, että lapseni saavat nauttia mummostaan, joka vielä jaksaisi tehdäkin jotaki heidän kanssaan. Minä en ole tuntenut yhtäkään mummoani tai pappaani, he kaikki kuolivat ennenkuin synnyin, joten tiedän mistä olen jäänyt paitsi. En halua samaa lapsilleni.

      • alkup.

        niin...minulla ei ole koskaan ollut mahdollista tutustua mummoihini ja pappoihini, joten jäin myös niistäkin vaille.kaikillahan on mummot ja papat?!?
        no,tein lapseni nuorena juurikin myös siitä syystä että,halusin heille antaa sen "mummon ja papan" josta itse jäin paitsi.

        vanhempani ovat kyllä ihan mielettömän innoissaan lapsistani mutta,eivät vain jaksa touhuta.

        ymmärrän sinua kyllä.

        ja täällä moititaan minua sitä että ruikutan sääliä ja ja olen isekäs tms ...se ei pidä paikkansa.en usko että sinäkään täällä ruikuttaisit sääliä ja vihaisit vanhempiasi vaan kerrot täyttä faktaa kuten minäkin tein.
        muut eivät sitä voi aina ymmärtää,varsinkaan jos ei ole omakohtaista kokemusta.

        hyvää joulunodotusta sinulle :)


      • edellisen kirjoittaja
        alkup. kirjoitti:

        niin...minulla ei ole koskaan ollut mahdollista tutustua mummoihini ja pappoihini, joten jäin myös niistäkin vaille.kaikillahan on mummot ja papat?!?
        no,tein lapseni nuorena juurikin myös siitä syystä että,halusin heille antaa sen "mummon ja papan" josta itse jäin paitsi.

        vanhempani ovat kyllä ihan mielettömän innoissaan lapsistani mutta,eivät vain jaksa touhuta.

        ymmärrän sinua kyllä.

        ja täällä moititaan minua sitä että ruikutan sääliä ja ja olen isekäs tms ...se ei pidä paikkansa.en usko että sinäkään täällä ruikuttaisit sääliä ja vihaisit vanhempiasi vaan kerrot täyttä faktaa kuten minäkin tein.
        muut eivät sitä voi aina ymmärtää,varsinkaan jos ei ole omakohtaista kokemusta.

        hyvää joulunodotusta sinulle :)

        Taitaa tosiaan olla tosi harvinaista, ettei ole tavannut mummojaan tai pappojaan. Minusta olisi mukavaa, että ihmiset huomaisivat myös tämän puolen siinä, että lapset tehdään vanhoina.

        Veljelläni (joka on 18v minua vanhempi) on kaksi pientä lasta, eikä äitini todellakaan jaksa touhuta heidän kanssaan. Olen keskustellut tästä asiasta hänen kanssaan ja hän onneksi on samaa mieltä kanssani, hän on sanonut, että kyllä ne lapset on tehtävä nuorena. Mitä itsekin muistan lapsuudestani niin kyllä se oli isä, joka kanssani leikki ja jaksoi aina touhuta. Äitini on yrittäjä ja hänellä on vaikeaa jaksaa työssään. Uskon kuitenkin, että kun hän jää parin vuoden päästä eläkkeelle niin hän voi paljon paremmin.

        En todellakaan kaipaa sääliä ja rakastan edelleen äitiäni todella paljon, mutta haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät sen, että nelikymppisenä ei lapsia enää kuulu tehdä. Meitä nelikymppisten lapsia ei todellakaan ole paljon, hyvän ystäväni äiti on paria vuotta omaa äitiäni nuorempi ja hän on kärsinyt aivan samoista ongelmista kuin itse, eli että äiti on todella vanhanaikainen. Mutta kuten jo sanoin, poikkeuksia varmasti löytyy.

        Mutta, oikein mukavaa joulunodotusta myös sinulle :)


      • ööööööps
        edellisen kirjoittaja kirjoitti:

        Taitaa tosiaan olla tosi harvinaista, ettei ole tavannut mummojaan tai pappojaan. Minusta olisi mukavaa, että ihmiset huomaisivat myös tämän puolen siinä, että lapset tehdään vanhoina.

        Veljelläni (joka on 18v minua vanhempi) on kaksi pientä lasta, eikä äitini todellakaan jaksa touhuta heidän kanssaan. Olen keskustellut tästä asiasta hänen kanssaan ja hän onneksi on samaa mieltä kanssani, hän on sanonut, että kyllä ne lapset on tehtävä nuorena. Mitä itsekin muistan lapsuudestani niin kyllä se oli isä, joka kanssani leikki ja jaksoi aina touhuta. Äitini on yrittäjä ja hänellä on vaikeaa jaksaa työssään. Uskon kuitenkin, että kun hän jää parin vuoden päästä eläkkeelle niin hän voi paljon paremmin.

        En todellakaan kaipaa sääliä ja rakastan edelleen äitiäni todella paljon, mutta haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät sen, että nelikymppisenä ei lapsia enää kuulu tehdä. Meitä nelikymppisten lapsia ei todellakaan ole paljon, hyvän ystäväni äiti on paria vuotta omaa äitiäni nuorempi ja hän on kärsinyt aivan samoista ongelmista kuin itse, eli että äiti on todella vanhanaikainen. Mutta kuten jo sanoin, poikkeuksia varmasti löytyy.

        Mutta, oikein mukavaa joulunodotusta myös sinulle :)

        tämä onkin teinipalsta. Teinit rules, vanhat mammat sucks......... Vai mitä? Väännetään rautalankaa niin kauan, että saadaan tänne kapinaa! JEEEEE


      • alkup.
        ööööööps kirjoitti:

        tämä onkin teinipalsta. Teinit rules, vanhat mammat sucks......... Vai mitä? Väännetään rautalankaa niin kauan, että saadaan tänne kapinaa! JEEEEE

        minkähän kohtauksen sinä nyt otit?
        et vaikuta kovinkaan aikuiselta tekstisi perusteella, joten turha tänne tulla marisemaan.

        IKÄLOPPU-ÄIDIT\ISÄT =EN KANNATA

        35---> ei ole minusta enää oikea aika lapsenteolle.
        johan sen jo lääkäritkin todistavat.

        en ole ketään yllyttänyt lapsia tekemään lapsina vaan tietenki jokainen päättää milloin on henkisesti siihen kypsä ja valmis.
        jotkut eivät ole koskaan siihen valmiita jotkut taas pitkittelevät asiaa, jotkut tekevät ehkä liianki nuorena(tarkoittaen henkistä tasoa)
        syitä on varmasti monia näihinkin, mutta ainahan pitäisi lasten parasta ajatella eikö totta??

        jättää ne lapset vaikka sitten kokonaan tekemättä kun viimetingassa neljänkympin tienoilla ruvetaan miettimään "tehdäkkö vai ei"


      • ikuisesti ilma lapsia
        alkup. kirjoitti:

        minkähän kohtauksen sinä nyt otit?
        et vaikuta kovinkaan aikuiselta tekstisi perusteella, joten turha tänne tulla marisemaan.

        IKÄLOPPU-ÄIDIT\ISÄT =EN KANNATA

        35---> ei ole minusta enää oikea aika lapsenteolle.
        johan sen jo lääkäritkin todistavat.

        en ole ketään yllyttänyt lapsia tekemään lapsina vaan tietenki jokainen päättää milloin on henkisesti siihen kypsä ja valmis.
        jotkut eivät ole koskaan siihen valmiita jotkut taas pitkittelevät asiaa, jotkut tekevät ehkä liianki nuorena(tarkoittaen henkistä tasoa)
        syitä on varmasti monia näihinkin, mutta ainahan pitäisi lasten parasta ajatella eikö totta??

        jättää ne lapset vaikka sitten kokonaan tekemättä kun viimetingassa neljänkympin tienoilla ruvetaan miettimään "tehdäkkö vai ei"

        ikäloppu yli 35 vee? Ohhoh, jo aikaisin tuo vanhuus sun mittarin mukaan alkaa. Onkopa sitten hyvä ikä tehdä lapsia 15-18?????????? Ai että parempi? Voi jeesus sun kans. Mene puhumaan jollekin pakkomielteestäs, jotta sullakin joskus helpottais!


      • alkup.
        ikuisesti ilma lapsia kirjoitti:

        ikäloppu yli 35 vee? Ohhoh, jo aikaisin tuo vanhuus sun mittarin mukaan alkaa. Onkopa sitten hyvä ikä tehdä lapsia 15-18?????????? Ai että parempi? Voi jeesus sun kans. Mene puhumaan jollekin pakkomielteestäs, jotta sullakin joskus helpottais!

        itsellesi.
        35v ei mielestäni ole ikäloppu.ääitinä kuk atulee raskaaksi siinä iässä ei ole enää nuori.

        hyvän henkisen iän tuntee jokaine itse.
        joskus se 15v voi olla parempi äiti ku se 40v äiti.
        ja päin vastoin.

        mutta edelleenkin olen sitä mieltä että 40 ikävuotta lähestyvä nainen on vanha synnyttäjä.
        lääketieteesskäkin ollaan tätä mieltä.

        tämä ei ole mulle pakkomielle.olen vain esimerkki
        tapaus jolla sattuu olenmaan VANHAT vanhemmat.

        hmm...sinäkö sitten olet se iäkäs äiti?kun näin paljonkin asia sinua jaksoi koskettaa.

        voi voi.


      • ...
        edellisen kirjoittaja kirjoitti:

        Taitaa tosiaan olla tosi harvinaista, ettei ole tavannut mummojaan tai pappojaan. Minusta olisi mukavaa, että ihmiset huomaisivat myös tämän puolen siinä, että lapset tehdään vanhoina.

        Veljelläni (joka on 18v minua vanhempi) on kaksi pientä lasta, eikä äitini todellakaan jaksa touhuta heidän kanssaan. Olen keskustellut tästä asiasta hänen kanssaan ja hän onneksi on samaa mieltä kanssani, hän on sanonut, että kyllä ne lapset on tehtävä nuorena. Mitä itsekin muistan lapsuudestani niin kyllä se oli isä, joka kanssani leikki ja jaksoi aina touhuta. Äitini on yrittäjä ja hänellä on vaikeaa jaksaa työssään. Uskon kuitenkin, että kun hän jää parin vuoden päästä eläkkeelle niin hän voi paljon paremmin.

        En todellakaan kaipaa sääliä ja rakastan edelleen äitiäni todella paljon, mutta haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät sen, että nelikymppisenä ei lapsia enää kuulu tehdä. Meitä nelikymppisten lapsia ei todellakaan ole paljon, hyvän ystäväni äiti on paria vuotta omaa äitiäni nuorempi ja hän on kärsinyt aivan samoista ongelmista kuin itse, eli että äiti on todella vanhanaikainen. Mutta kuten jo sanoin, poikkeuksia varmasti löytyy.

        Mutta, oikein mukavaa joulunodotusta myös sinulle :)

        Veljeni syntyi äitini ollessa 29 ja minä synnyi kun tämä samainen äiti oli 33 (eli siis täysin "normaalissa synnytysiässä"). Ja arvatkaas mitä? Minä olen tavannut molemmista isovanhemmistani vain toisen isoäitini. Eivät ne sairaudet koettele pelkästään vanhuksia.


      • ikuisesti ilman lapsia?
        alkup. kirjoitti:

        itsellesi.
        35v ei mielestäni ole ikäloppu.ääitinä kuk atulee raskaaksi siinä iässä ei ole enää nuori.

        hyvän henkisen iän tuntee jokaine itse.
        joskus se 15v voi olla parempi äiti ku se 40v äiti.
        ja päin vastoin.

        mutta edelleenkin olen sitä mieltä että 40 ikävuotta lähestyvä nainen on vanha synnyttäjä.
        lääketieteesskäkin ollaan tätä mieltä.

        tämä ei ole mulle pakkomielle.olen vain esimerkki
        tapaus jolla sattuu olenmaan VANHAT vanhemmat.

        hmm...sinäkö sitten olet se iäkäs äiti?kun näin paljonkin asia sinua jaksoi koskettaa.

        voi voi.

        en ole iäkäs äiti vaan 25 vuotias. Niin ja lapsia ei todellakaan tulossa. Mitä sä oikeen mollaat aikuisia äitejä? Mietipä vaan, niin julkkiksissakin on paljon " ikäloppuja" äitejä.

        Toki riskit ovat jo nelikymppisillä, mut terve tyttö mäkin aina ollut... ;) Voi Voi Sinulle!!


      • alkup.
        ikuisesti ilman lapsia? kirjoitti:

        en ole iäkäs äiti vaan 25 vuotias. Niin ja lapsia ei todellakaan tulossa. Mitä sä oikeen mollaat aikuisia äitejä? Mietipä vaan, niin julkkiksissakin on paljon " ikäloppuja" äitejä.

        Toki riskit ovat jo nelikymppisillä, mut terve tyttö mäkin aina ollut... ;) Voi Voi Sinulle!!

        eli toisaalta tämä aihepiiri koskettaa juurikin myös sinua.

        heh,en ole väittänyt, että kaikille ikäloppu-äideille syntyy ainoastaan sairaita lapsia.vaikka riski on huomattavan suuriempi kuin nuoremmilla.
        "Mollaan" kait sitten niitä VANHOJA ÄITEJÄ.ja aiheestakin.

        AIKUINEN??SEKIN ON AIKA KÄSITTEELLISTÄ.kuka on milloinkin aikuinen.

        sekö että julkisissakin on paljon ikäloppuja tarkoittaa, että tämä olisi terveellistä lapselle ja äitille?ja hyvää esimerkkiä kansalle?eli ns.taviksille.

        ps.julkisille ura,raha,maine ja kunnia on aina päällimäisenä ja kun huomavatkin olevansa jo nelivitosia(vaikka näyttävätkin rahan ansiosta 20 vuotialta kauneusleikkauksineen )ja äkkiä muistuukin mieleen lapsenteko ja iskee hätä joilloin se lapsi tehdään väenvängällä keinoja kaihtamatta mahd pian.yleensä kenohedelmöityksellä kun ei iän puolesta biologisesti onnistu.
        tosin poikeuksia löytyy alalta kuin alalta.
        hekö ovat niitä hyviä esimerkkejä??
        suurimmalla osalla on se 24\7 lapsenvahti että jos ite ei jaksa niin "nanny" jaksaa.

        ;)


      • ikuisesti ilman lapsia
        alkup. kirjoitti:

        eli toisaalta tämä aihepiiri koskettaa juurikin myös sinua.

        heh,en ole väittänyt, että kaikille ikäloppu-äideille syntyy ainoastaan sairaita lapsia.vaikka riski on huomattavan suuriempi kuin nuoremmilla.
        "Mollaan" kait sitten niitä VANHOJA ÄITEJÄ.ja aiheestakin.

        AIKUINEN??SEKIN ON AIKA KÄSITTEELLISTÄ.kuka on milloinkin aikuinen.

        sekö että julkisissakin on paljon ikäloppuja tarkoittaa, että tämä olisi terveellistä lapselle ja äitille?ja hyvää esimerkkiä kansalle?eli ns.taviksille.

        ps.julkisille ura,raha,maine ja kunnia on aina päällimäisenä ja kun huomavatkin olevansa jo nelivitosia(vaikka näyttävätkin rahan ansiosta 20 vuotialta kauneusleikkauksineen )ja äkkiä muistuukin mieleen lapsenteko ja iskee hätä joilloin se lapsi tehdään väenvängällä keinoja kaihtamatta mahd pian.yleensä kenohedelmöityksellä kun ei iän puolesta biologisesti onnistu.
        tosin poikeuksia löytyy alalta kuin alalta.
        hekö ovat niitä hyviä esimerkkejä??
        suurimmalla osalla on se 24\7 lapsenvahti että jos ite ei jaksa niin "nanny" jaksaa.

        ;)

        Tottakait koskettaa, kun yllättäen taas toisilla ei saisi olla omia mielipiteitä. En voi sanoa pahaa sanaa vanhemmistani, vaikka jo nelikymppisiä olivatkin syntyessäni. Omiani puolustan TIETYSTI!! Otit puheeksi vanhojen äitien lapsenhoitajan, oletko unohtanut, että yllätävän monelle nuorella äidilläkin ilmaantuu niitä menoja, jolloin sitten huudellaan mummojen ja pappojen perään. Että kyllä sitä lapsenhoitajaa tarvitsevat nuoremmatkin, kuin vain julkkikset/ vanhat äidit. Ettet vain olisi pikkasen katkera niille, joilla on oikeasti varaa palkata kodinhoitaja esim. muutamana päivänä viikossa?


      • neitiX
        ... kirjoitti:

        Veljeni syntyi äitini ollessa 29 ja minä synnyi kun tämä samainen äiti oli 33 (eli siis täysin "normaalissa synnytysiässä"). Ja arvatkaas mitä? Minä olen tavannut molemmista isovanhemmistani vain toisen isoäitini. Eivät ne sairaudet koettele pelkästään vanhuksia.

        Äitini sai minut 23 vuotiaana. Pappani kuoli, kun olin 6 v. Mummu kuoli pari vuotta aiemmin.

        Toisekseen, vaikka äitini oli nuori minut saadessaan, on hän minun mittapuuni pukaan vanhanaikainen. (tämä siis tälle 21 v:lle). Kun niin se vaan menee. Riippumatta todellisesta ikäerosta vanhemmat muuttuvat kalkkiksiksi, kun itse kasvaa vähän vanhemmaksi.


    • Puliniia

      Naisillä hedelmällinen ikä loppuu keskimäärin neljänkympin jälkeen eli tulee vaihdevuodet. Mieshän pystyy (ainakin viagran voimin) siittämään lapsia vaikka olisi kahdeksankymmenen.

      Se on aikalailla paljon äidistä kiinni, jaksaako olla lapsen kanssa vai ei. Omasta lapsuudestani olen älynnyt sen, kuinka tärkeää on olla sen lapsen kanssa kotona mahdollisimman pitkään.

      Se on ikävää, että isäsi on äitiäsi niin paljon vanhempi. Se myös, että veljelläsi ja isälläsi on noinkin paljon ikäeroa. Mutta eihän me niitä vanhempia olla saatu päättää.

      Kyllä minäkin häpesin äitiä kylläkin hieman erisyystä, mutta olen päässyt sen yli, ja todennut etten voi muuttaa sitä tosiseikkaa. Sen kanssa täytyy vain elää.

      Mutta tosiaan, ei niitä lapsia pidä myöskään kauhean nuorena pistää alulle. Minulle seksi on rakkautta, mikä koskee kahta ihmistä. Ei kaupallista höösää. Olen sanonut kaverilleni, joka on vielä neitsyt: Odota rauhassa. Vaikka muut nauraisivat hänelle, että hän on neitsyt, hänen kannattaa odottaa siihen asti, että on löytänyt siihen oikean ihmisen ja on itse valmis.

      Sama pätee lapsiin. En olisi ikänä pitänyt lasta, jos en kokisi että olen tosiaan valmis ja ajattelen, että pystyn kasvattamaan tästä lapsesta hienon ja hyvän ihmisen. Minulla on elämässäni tietyt perusarvot, joita kunnioitan.

      • alkup.

        on se aialka paljon kiinni tietenki äidistäkin miten jaksaa,mutta et voi väittää ettei se ikä toisi mukanaan mutkia matkaan.(väsymystä ym)
        70vuotias ei ihan välttämättä jaksa olla 17 vuotiaan kanssa samanlailla kuin se kolmekymppinen.

        en ole misään mielipidekirjoituksessani väittänyt, että teiniraskaudet olisivat niitä ainoita oikeita.
        monasti niissä käykin surullisesti, kun nuori ei välttämättä tiedäkkään mihin ryhtyy,vaikka olisikin täydet visiot asiasta, niin ei välttämättä realistiset.ja tässä vaiheessa kun totuus valkenee niin se voi olla hyvinkin tappiollista molemmille,sekä vauvalle että äidille.

        ei niitä vanhempia kukaan voi valitettavasti valiltakkaan, mutta tieto joistain asioista ei koskaan ole pahitteeksi kenellekkään.vaikka tosin sanotaan näin,että tieto lisää tuskaa.

        minä en enää siis häpeä vanhempiani,sillon kun olin teini, niin häpesin,kasvoin siitä kylläkin tosin ulos, mutta jäljelle jäi pieni suru ja vahvat mielipiteet ikä-äideistä.

        hedelmällisyys laskee huomattavasti jo 25 ikävuoden jälkeen ja lapsen saanti mahdollisuudet päätyvät vaihdevuosiin tietenkin.luonto on näin suunnitellut.
        ennen tehtiin lapset parikymppisenä nykyään ne tehdään 20 vuotta myöhemmin.
        johtuen siitä,että ihmisillä arvomaailma on kääntynyt nurin.
        uraa luodaan pitkälle ja rahaa himoitaan.
        (tarkista tilastotiedot jos et usko)

        se että on silti hedelmällinen nelikymppisenä ei välttämättä silti tarkoita sitä,että raskaaksitulo ei olisi missään mielessä riskitöntä\vaaratonta.
        kummallekkaan,ei äidille eikä lapselle.


      • Puliniia
        alkup. kirjoitti:

        on se aialka paljon kiinni tietenki äidistäkin miten jaksaa,mutta et voi väittää ettei se ikä toisi mukanaan mutkia matkaan.(väsymystä ym)
        70vuotias ei ihan välttämättä jaksa olla 17 vuotiaan kanssa samanlailla kuin se kolmekymppinen.

        en ole misään mielipidekirjoituksessani väittänyt, että teiniraskaudet olisivat niitä ainoita oikeita.
        monasti niissä käykin surullisesti, kun nuori ei välttämättä tiedäkkään mihin ryhtyy,vaikka olisikin täydet visiot asiasta, niin ei välttämättä realistiset.ja tässä vaiheessa kun totuus valkenee niin se voi olla hyvinkin tappiollista molemmille,sekä vauvalle että äidille.

        ei niitä vanhempia kukaan voi valitettavasti valiltakkaan, mutta tieto joistain asioista ei koskaan ole pahitteeksi kenellekkään.vaikka tosin sanotaan näin,että tieto lisää tuskaa.

        minä en enää siis häpeä vanhempiani,sillon kun olin teini, niin häpesin,kasvoin siitä kylläkin tosin ulos, mutta jäljelle jäi pieni suru ja vahvat mielipiteet ikä-äideistä.

        hedelmällisyys laskee huomattavasti jo 25 ikävuoden jälkeen ja lapsen saanti mahdollisuudet päätyvät vaihdevuosiin tietenkin.luonto on näin suunnitellut.
        ennen tehtiin lapset parikymppisenä nykyään ne tehdään 20 vuotta myöhemmin.
        johtuen siitä,että ihmisillä arvomaailma on kääntynyt nurin.
        uraa luodaan pitkälle ja rahaa himoitaan.
        (tarkista tilastotiedot jos et usko)

        se että on silti hedelmällinen nelikymppisenä ei välttämättä silti tarkoita sitä,että raskaaksitulo ei olisi missään mielessä riskitöntä\vaaratonta.
        kummallekkaan,ei äidille eikä lapselle.

        Tottakai se on äidistä todella paljon kiinni, eikä varmastikaan seitsemänkymppinen jaksa olla 17-vuotiaan kanssa samalla tavalla, kuin nuorempi.

        Ymmärrän kuitenkin, että häpesit vanhempiasi teini-iässä, siinä minä olin samanlainen. Syyt olivat vähän erinlaisia, mutta joka tapauksessa.

        Uskon, että sulla on jäänyt pieni ja vahvat mielipiteet ikä-äideistä.

        Kuitenkin jaksamista teille ja toivotaan, että isänne jaksaisi olla niin teidän, että myös nuoren veljesi kanssa!


      • alkup.
        Puliniia kirjoitti:

        Tottakai se on äidistä todella paljon kiinni, eikä varmastikaan seitsemänkymppinen jaksa olla 17-vuotiaan kanssa samalla tavalla, kuin nuorempi.

        Ymmärrän kuitenkin, että häpesit vanhempiasi teini-iässä, siinä minä olin samanlainen. Syyt olivat vähän erinlaisia, mutta joka tapauksessa.

        Uskon, että sulla on jäänyt pieni ja vahvat mielipiteet ikä-äideistä.

        Kuitenkin jaksamista teille ja toivotaan, että isänne jaksaisi olla niin teidän, että myös nuoren veljesi kanssa!

        veikkaan, että jokainen teini\nuori on hävennyt tai häpeää jonkin aikaa jossain vaiheessa vanhempiaann ihan vain siitä syystä että sattuvat olemaan vain niitä "vanhempia",mikä on aivan täysin normaalia.(tietenkin täytyy possulkea juopot,narkit tai muuten vain pöpipää vanhemmat,niitä kyllä sietäisi hävetäkkin)
        mutta meitä aina tavallaan hävetti se et kaverit sano esim."ai,sun pappas tuli hakee sut,miks ei sun isäs"

        hihhii...jee,ei siinä silloin siinä iässsä vielä osannut ottaa huumorilla asiaa tai edes olla noteeramatta,eikä pidäkkään.
        onhan tuo tilanne tavallaan jokaiselle jonkimoinen häväistys kun isää tai äitiä luullaan jo viidenneltä luokalta asti isovanhemmiksi.
        kiva oli viidesluokkalaisen aina selittää itku kurkussa että :"ei se ole mun mummo,se on mun äiti"
        sit sai kuulla:"eikää oo,valehtelet!ei kellää noi vanhoja äitejä ja isejä voi olla"
        itku tuli monessa tilanteessa,ottaen huomioon kunka raadollinen lasten maailma voi olla.

        noh, mutta se siitä.
        hyvää joulun odotusta sinulle ja muille!


      • Puliniia
        alkup. kirjoitti:

        veikkaan, että jokainen teini\nuori on hävennyt tai häpeää jonkin aikaa jossain vaiheessa vanhempiaann ihan vain siitä syystä että sattuvat olemaan vain niitä "vanhempia",mikä on aivan täysin normaalia.(tietenkin täytyy possulkea juopot,narkit tai muuten vain pöpipää vanhemmat,niitä kyllä sietäisi hävetäkkin)
        mutta meitä aina tavallaan hävetti se et kaverit sano esim."ai,sun pappas tuli hakee sut,miks ei sun isäs"

        hihhii...jee,ei siinä silloin siinä iässsä vielä osannut ottaa huumorilla asiaa tai edes olla noteeramatta,eikä pidäkkään.
        onhan tuo tilanne tavallaan jokaiselle jonkimoinen häväistys kun isää tai äitiä luullaan jo viidenneltä luokalta asti isovanhemmiksi.
        kiva oli viidesluokkalaisen aina selittää itku kurkussa että :"ei se ole mun mummo,se on mun äiti"
        sit sai kuulla:"eikää oo,valehtelet!ei kellää noi vanhoja äitejä ja isejä voi olla"
        itku tuli monessa tilanteessa,ottaen huomioon kunka raadollinen lasten maailma voi olla.

        noh, mutta se siitä.
        hyvää joulun odotusta sinulle ja muille!

        Tiedän tunteen, kun tulee itku. Lasten maailma on todella raadollinen, etenkin siinä alkaen kolmannelta luokalta. Tottahan toki jo ekallakin luokalla voi olla, mutta muistaakseni kunnolla etenkin tyttöjen raakuus toisia tyttöjä kohtaan tuli kolmannella luokalla.

        Hei, ois kiva jutella sun kanssas enempi vaik sähköpostis noist häpeän tunteista? Kun, en ole oikein koskaan saanut siitä puhua kenellekään, joka tuntisi asiaa :) Osoitteeni on ihan puliniia@suomi24.fi. Kiitos jos viitsit :)


    • :))

      hmm..kyllä vanhempikin ihminen voi olla oikein hyvä isä/äiti. isäni oli 55v ja äitini 34v kun minä synnyin. äitini on kuollut(ei ikänsä takia). isäni on 75v ja itse olen nyt 20v.. ikinä en ole kärsinyt siitä että isäni tai äitini olisi ollut muka liian vanhoja vanhemmiksi! kunnioitan kumpaakin yli kaiken! itselläni on nyt 2v tyttö.

      • alkup.

        hyvä vanhempi voi olla periaatteessa näin karkeasti katsottuna ketä tahansa ikään ja sukupuoleen katsomatta.

        mutta onko se vanhempien korkea ikä aina se paras vaihtoehto?mieletäni ei.

        ovatko ääripäät muutoinkaan aina suotavia vaihtoehtoja?mielestäni ei.

        mutta meillä taas ilmeni huono jaksaminen väsymyksenä ja pienenä välinpitämättömyytenä.(tarkoita kotiintuloajoissa,läksyissä ym)

        kunnioitan ja rakastn minäkin vanhempiani yli kaiken, mutta koko asian pointti selviää kun lukee nämä keskustelut kaikki läpi.

        mielestäni ihan asiaa kirjoitin.

        tuo oli sinun tarinasi.tämä oli minun.


      • ikuisesti ilman lapsia
        alkup. kirjoitti:

        hyvä vanhempi voi olla periaatteessa näin karkeasti katsottuna ketä tahansa ikään ja sukupuoleen katsomatta.

        mutta onko se vanhempien korkea ikä aina se paras vaihtoehto?mieletäni ei.

        ovatko ääripäät muutoinkaan aina suotavia vaihtoehtoja?mielestäni ei.

        mutta meillä taas ilmeni huono jaksaminen väsymyksenä ja pienenä välinpitämättömyytenä.(tarkoita kotiintuloajoissa,läksyissä ym)

        kunnioitan ja rakastn minäkin vanhempiani yli kaiken, mutta koko asian pointti selviää kun lukee nämä keskustelut kaikki läpi.

        mielestäni ihan asiaa kirjoitin.

        tuo oli sinun tarinasi.tämä oli minun.

        Eikö sulla ole muuta takemistä, kun purkaa kiukkuasi täällä. Hoida hyvä ihminen sitä lastasi, jos sellaisen olet saanut. Ei se ole sun ongelmas, milloin kukin lapsensa tekee/ saa. Kaiken lisäksi tarkoitat ilmeisesti jo 30 vee vanhaksi. No, mietippä asiaa uudelleen n. 10 vuoden kuluttua.


      • säälittävää
        ikuisesti ilman lapsia kirjoitti:

        Eikö sulla ole muuta takemistä, kun purkaa kiukkuasi täällä. Hoida hyvä ihminen sitä lastasi, jos sellaisen olet saanut. Ei se ole sun ongelmas, milloin kukin lapsensa tekee/ saa. Kaiken lisäksi tarkoitat ilmeisesti jo 30 vee vanhaksi. No, mietippä asiaa uudelleen n. 10 vuoden kuluttua.

        paraskin puhuja!

        yksinäisille roikkujille kuten"ikuisesti ilman lapsia" sinulle hieno palsta.

        koko virtuaali porukka täällä on muutenkin aika säälittävää...

        ihania sosiaalisa ihmisä netti täynnä!eikö teillä oikesti muuta elämässä ole kuin roikkua täällä?


    • onnellinen äiti_

      Hei!
      Ainoa asia mikä minua surettaa nuorissa äideissä/vanhemmissa on se, että mitä näiltäkin palstoilta lukee niin harvalla lapsella tuntuu olevan ehjää perhettä, jos vanhemmat ovat lapsen syntyessä olleet nuoria.
      Mielummin lapset sitten häpeävät vanhoja vanhempiaan kuin sitä että isää ei ole mailla hailmeilla...
      Itse sain lapseni 19 ja 21 vuotinaana ja nyt tekisi 28 v kolmatta "mieli" eli varmaan jo jonkun mittapuun mukaan olen vanha =)

      • vanha täti

        mielestäni on upeaa ettäolette tulleet äideiksi nuorina itse sain ekan lapseni 41-vuotiaana mutta sitä enemmän rakastan lastani mitä kauemmin jouduin odottamaan, tseppiä kaikille!


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1910
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      834
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      787
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      258
      717
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      698
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      669
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      653
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      633
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      633
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      626
    Aihe